Browsing by Subject "ympäristöretoriikka"

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sitouttavan välittämisen retoriikan rakentamista kerronnan keinoin ekokriittisessä luovassa tietokirjallisuudessa. Tutkielmani perustuu Terry Tempest Williamsin teokseen Finding Beauty in a Broken World (2008). Tavoitteenani on määritellä, miten eri temaattisin, retorisin ja kerronnan valinnoin on mahdollista rakentaa ihmisen, eläimen ja luonnon ekologista kytkeytyvyyttä sekä edistää lukijan aistillista, mielikuvituksellista ja emotionaalista sitouttamista kerronnan retorisiin tavoitteisiin. Tarkastelen välittämisen retoriikkaa erityisesti mosaiikkitaiteen esteettisen kuvakielen hyödyntämisen ja lajienvälisen empatian edistämisen näkökulmista. Työn teoreettisena taustana on ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen monitieteistä luonnetta heijastellen niin ympäristöretoriikan kuin poliittis-eettisten representaatioon liittyvien kysymysten näkökulmasta teorioita sekä ihmistieteellisen eläintutkimuksen, kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen että eläinetiikan tutkimusaloilta. Yhdistämällä nämä teoreettiset käsitteet niihin esteettisiin sekä poliittis-eettisiin retoriikan ja kerronnan keinoihin, joita Williams teoksessaan hyödyntää edistääkseen lukijan affektiivista sitoutumista välittämisen retoriikkansa tavoitteisiin, kokoan teoksesta kattavan näkökulman vaikuttamisen välineenä yleisessä ympäristökysymyksiin ja eläintensuojeluun liittyvässä retoriikassa. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että ekokriittisellä luovalla tietokirjallisuudella on tiettyjä erityisominaisuuksia ja -mahdollisuuksia, joita kirjailija voi hyödyntää lukijan osallistamisessa sekä sitouttamisessa ympäristöretoriikkansa tavoitteisiin. Erityisesti lukijan affektiivinen osallistaminen kerronnan tilanteeseen (narrative situation) luonnon ja paikan esteettisen kokemisen sekä moniaistillisen kerronnan keinoin edistää lukijan sitoutumista retoriikan poliittis-eettisiin tavoitteisiin. Kuvaamalla sekä subjektiivista, yhteisöllistä että universaalia näkemystä mosaiikkitaiteen kuvakieleen tukeutuen Williams rakentaa sitouttavan välittämisen retoriikkaa, joka toimii monilajisen oikeudenmukaisuuden (multispecies justice) ”kauneuden kaavan” rakentajana. Kirjailijan strategisen empatian (authorial strategic empathizing) keinot lisäävät lukijan mahdollisuuksia samaistua representaation kohteena olevaan ’toiseen’ tarjoten tieteellisesti vakuuttavan kriittisen antropomorfisen (critical anthropomorphism) representaation, kuitenkin myös tuoden kerronnan keinoin empatian kohteen lukijan lähelle, ja näin saavuttaen tarvittavan kuvitellun läheisyyden välittämisen retoriikan tavoittelemalle lajien rajat ylittävälle empatialle (entangled trans-species empathy). Tutkielman tulokset tuovat lisää ymmärrystä ekokriittisen kirjallisuuden mahdollisuuksiin osallistua voimakkaana sekä vastuullisena äänenä ympäristöretoriikan luovaan rakentamiseen, etenkin hyödyntämällä ekopoliittisessa diskurssissa vähemmälle huomiolle jätettyä ympäristöestetiikan sitouttavaa vaikutusta aistilliseen, mielikuvitukselliseen ja emotionaaliseen lukijakokemukseen sekä sen roolia retoriikan poliittis-eettisten näkökulmien tukemisessa.