Browsing by Subject "young adult -lajityyppi"

Tutkimus käsittelee Emmi Itärannan Teemestarin kirjan ja Saara Saarelan ohjaaman Veden vartija -elokuvan välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä intertekstuaalisuuden ja adaptaatioteorian valossa. Hyödynnän erityisesti Gérard Genetten teoriaa intertekstuaalisuudesta ja vertaan teoksia young adult -lajityyppiin sekä spekulatiivisen fiktion lajiin kirjallisuuden ja elokuvan saralla. Osana lajityyppeihin sijoittamista hyödynnän Joseph Campbellin monomyytin rakennetta. Tutkimusmenetelmänä on tekstianalyysi. Tutkimus asettuu osaksi adaptaatiotutkimuksen jatkumoa. Tarkemman analyysin kohteeksi olen valinnut teosten teeseremoniat ja sen, millaisia tulkintoja ne tarjoavat suhteessa Norian kasvukertomukseen ja teosten maailmaan. Tutkimus osoittaa, että kohdeteokset muodostavat hypotekstin ja hypertekstin välisen suhteen, tiiviin intertekstuaalisen yhteyden. Tämän suhteen kautta teoksia tarkastellaan itsenäisinä ja kokonaisvaltaisina taideteoksina, jotka tarjoavat yhteneväisyyksien ohella myös toisistaan poikkeavia tulkintoja. Teosten keskinäiset erot liittyvät sekä muodolliseen että temaattiseen transformaatiosuhteeseen. Toisaalta muodollisia ratkaisuja on tehty kummankin taiteenlajin muotokielen ehdoilla, toisaalta sisällöllisiä ja näkökulmallisia muutoksia tehden. Merkittävimpinä eroina juonimuutosten ohella näkyvät kerronnan tiivistyminen ja samaan aikaan fiktiivisen maailman tapahtumapaikkojen maantieteellinen laajentuminen Veden vartija -elokuvassa suhteessa Teemestarin kirja -romaaniin. Näin ollen teoksissa rakennetaan jännitettä eriävin keinoin ja päähenkilö Norian toimijuus näyttäytyy hypertekstissä hypotekstiä aktiivisemmassa valossa. Kohdeteosten väliset erot näyttäytyvät myös maailmankuvassa, jossa Teemestarin kirjan misogyyninen maailma saa rinnalleen Veden vartijan vahvojen naishahmojen tarjoaman yhteisöllisyyden voiman. Molemmissa teoksissa luonnon suojeleminen ja perinteiden kunnioittaminen asettuvat vastakkain luonnon välineellistämisen ja alistamisen kanssa, mutta vastakkainasettelun ilmi tuominen tapahtuu teoksissa hieman eri keinoin. Teosten eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien vuoksi niiden tarkasteleminen rinnakkain auttaa tuomaan esiin kummankin teoksen keskenään erilaiset tulkintapotentiaalit.