Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "ystävyysseura"

Sort by: Order: Results:

  • Liljavirta, Juuso (2019)
    Tämä tutkimus käsittelee Suomalais-Japanilaisen Yhdistyksen historiaa sen perustamisvuodesta 1935 lähtien aina tähän vuoteen saakka. Tutkimuksen tarkoituksena on kertoa yhdistyksen vuosikymmeniä kestäneestä historiasta, miten muuttuva maailma on heijastunut yhdistyksen toimintaan sekä miten jäsenistö ja jäsenmäärä ovat muuttuneet. Tutkimuksen aineistona on käytetty pääasiallisesti yhdistyksen arkistoja ja erityisesti pöytäkirjoja. Suomen Kansallisarkistoon on kerätty yhdistyksen aineistoa 1990-luvun loppuun saakka ja myöhemmältä ajalta materiaalia säilytetään yhdistyksen varastossa. Tutkimuksen kirjallisen aineiston antia on täydennetty muun muassa yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana olleiden jäsenien henkilöhaastatteluilla. Alkuaikoina yhdistys oli eksklusiivinen eliitin muodostama pienyhteisö. Yhdistyksellä oli myös hyvin läheiset suhteet Japanin Suomeen lähettämiin asiainhoitajiin ja sotilasasiamiehiin. Yhdistyksen rooli Suomen ja Japanin välisessä vuorovaikutuksessa oli suuri aikana, jolloin tiedonhaku ja kontaktien luonti oli vielä hankalaa. Yhdistys edusti useissa tilanteissa eri suomalaisia tahoja. Yksi yhdistyksen pitkäaikaisista tavoitteista, Suomen ja Japanin kulttuurinvaihtosopimus saavutettiin 1980-luvulla. Suomi-tietämyksen lisääminen Japanissa on yksi yhdistyksen periaatteista. Tämän eteen eritysesti yhdistyksen puheenjohtajat ovat tehneet paljon työtä. Yhdistyksen toiminnassa näkyy 1980-luvulta alkaen matkailun lisääntyminen. Suorien lentoyhteyksien avaamien Japaniin on lisännyt kiinnostusta Japania kohtaan ja siten myös yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut. Ryhmävierailut niin Japaniin kuin Suomeenkin ovat lisääntyneet ja yhdistys on vuosien varrella järjestänyt kotivierailuja ja majoitusta. Tietotekniikan kehitys ja hyödyntäminen ovat olleet tärkeitä asioita yhdistyksen kannalta. Uudistukset ovat auttaneet vapaaehtoisvoimin toimivia henkilöitä tehokkaaseen työskentelyyn ja toiminnan laajentamiseen. Toimintatapojen organisointi puolestaan on tuonut järjestelmällisyyttä hallitustyöskentelyyn. 2000-luvulta lähtien yhdistyksen toiminta on pyritty tuomaan lähemmäs tavallista ihmistä ja arkipäiväisen japanilaisen kulttuurin esittely on noussut näkyvämmäksi osaksi toimintaa. Yhdistyksen jäsenten ammattijakauma on elänyt historian mukana. Alkuaikojen sotilaalliset tittelit katosivat kokonaan 80-luvulla. Liike-elämän edustus yhdistyksessä säilyi vahvana aina 1990-luvulle saakka. 1960-luvulla alkanut Suomen ja Japanin välisen kaupan kasvu näkyi yhdistyksen toiminnassa vahvasti, jopa johtokuntien koostumuksissa. Naisten osuus jäsenistöstä alkoi kasvaa 1980-luvun alusta. Koko jäsenmäärä lähti kovaan kasvuun 2000-luvun alussa nykyaikaisen jäsenrekisterihallinnan avulla, ja jäseneksi on voinut ilmoittautua internetin välityksellä jo pitkään.
  • Heikinheimo, Annika (2016)
    Tämä tutkimus käsittelee Kiinan kansantasavallan ja Suomen välisiä varhaisia kulttuurisuhteita. Ajallisesti tutkimus on rajattu 1950- ja -60-luvuille. 1950-lukua voidaan pitää eräänlaisena kulta- aikana Suomen Kiina-suhteissa, varsinkin kulttuurivaihdon saralla. 1960-luku puolestaan tarjoaa hedelmällistä vertailukohtaa 1950-luvun aktiivisille suhteille, ja myös ajan poliittisen tilanteen heijastuminen kulttuurisuhteisiin on nähtävissä selkeämmin tällä vuosikymmenellä. Tutkimus keskittyy erityisesti Suomi–Kiina-seuran toimesta harjoitettuun kulttuurivaihtoon. Tutkimuksen keskeiset tutkimuskysymykset ovat: Millainen rooli Suomi–Kiina seuralla on ollut varhaisessa kulttuurivaihdossa? Miten kulttuurivaihtoa harjoitettiin aikana, jolloin virallista kulttuurisopimusta ei maiden välillä vielä ollut? Miten Suomen ja Kiinan väliset valtiolliset suhteet ja ajan poliittinen tilanne heijastuivat kulttuurisuhteissa? Primäärilähteenä tutkimuksessa on käytetty Suomi–Kiina-seuran ja Ulkoasianministeriön arkistoja sekä henkilöhaastatteluja. Suomi–Kiina-seuran arkistoa ei aiemmassa tutkimuksessa ole käytetty, joten sen sisältämät pöytäkirjat, toimintakertomukset, kuva-arkistot, kirjeet ja raportit tuovat tutkimukseen paljon uutta, aiemmin julkaisematonta tietoa. Sekundaarilähteinä toimivat alan kirjallisuus, tieteelliset julkaisut ja aikakauslehdet. Tutkimus vahvistaa 1950-luvun olleen eräänlaista kulta-aikaa Suomen ja Kiinan välisissä kulttuurisuhteissa. Aktiivisen kulttuurivaihdon takana oli Suomi–Kiina-seura, jonka kautta järjestettiin käytännössä kaikki Kiinaan liittyvä kulttuuritoiminta virallisen kulttuurisopimuksen puuttuessa. Myös monet valtiolliset vierailut olivat Suomi–Kiina-seuran järjestämiä. Kulttuurivaihtoa ylläpidettiin mm. järjestämällä näyttelyitä, esitelmätilaisuuksia ja elokuvanäytäntöjä, kääntämällä kirjallisuutta sekä lähettämällä valtuuskuntia Kiinaan ja Suomeen. Merkittävänä tukijana Suomi–Kiina-seuralle toimi Kiinan ulkomaisia kulttuurisuhteita hoitava seura. Tutkimus osoittaa myös, että viranomaisten rooli kulttuuritoimijana varsinkin 1950-luvulla on ollut vähäinen. Kulttuurivaihtoa 1950-luvulla harjoitettiin pikemminkin viranomaisista huolimatta kuin heidän ansiostaan. Ajan poliittisen tilanteen vaikutus kulttuurivaihtoon tulee vahvasti ilmi 1960-luvulle siirryttäessä. Kiinan sisäisistä ongelmista johtuva käytettävissä olevien varojen niukkuus johti kulttuurivaihdon hiipumiseen. Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon myötä virallinen Suomi otti varovaisen kannan Kiina-suhteissa, mikä vaikutti myös kulttuurivaihtoon. Vuonna 1966 alkanut kulttuurivallankumous vaikutti myös kulttuurisuhteisiin merkittävästi. Toiminta muuttui vilkkaasta valtuuskuntien lähettämisestä ja suhteiden solmimisesta poliittisen aineiston välittämiseen ja Kiinan tilanteesta raportoimiseen. Tutkimus päättyy maolaisten vallankaappaukseen Suomi–Kiina-seurassa 1970.