Pro gradu -tutkielma käsittelee pseudostationaarifaasin ja analyyttien välisten vuorovaikutusten määrittämistä misellisessä elektrokineettisessä kapillaarikromatografiassa (MEKC). Tässä menetelmässä elektrolyyttiliuokseen lisätään pinta-aktiivista ainetta, joka muodostaa misellejä, jos niiden konsentraatio ylittää ns. kriittisen misellikonsentraation ja Kraftin lämpötilan. Misellit toimivat sitten erotuksissa pseudostationaarifaasina. Yhdisteiden erottuminen perustuu niiden elektroforeettisiin liikkuvuuksiin ja jakautumiseen misellifaasin ja vesipohjaisen elektrolyyttisysteemin välille. Näytemolekyylin erottuminen perustuu sekä elektroforeettisiin että kromatografisiin mekanismeihin. Analyyttien ja pseudostationaarifaasin välisten vuorovaikutusten arvioiminen auttaa ymmärtämään näyteyhdisteiden retentiomekanismeja sekä erilaisten pseudostationaarifaasien ominaisuuksia. Tutkielmassa on käyty läpi analyyttien ja pseudostationaarifaasin välisiä vuorovaikutuksia ilmaisevien tekijöiden määrittämistä. Yleisimmin vuorovaikutuksien kuvaamiseen on käytetty retentiotekijää ja jakautumisvakiota. Tutkielmassa on käsitelty myös analyyttien ja pinta-aktiivisen aineen monomeerien välisiä vuorovaikutuksia sekä ionisten yhdisteiden retention mallintamista.
Vuorovaikutusten määrittämiseen ja pseudostationaarifaasien karakterisointiin on kehitetty erilaisia matemaattisia mallinnusmenetelmiä. Malleja kehitettäessä pyritään siihen, että ominaisuuksia ja retentiota voitaisiin arvioida ilman laajoja, aikaa vieviä kokeellisia mittauksia. Yleisimmin käytetty matemaattinen malli on lineaarinen solvaatioenergiasuhde. Sen avulla pyritään selvittämään vuorovaikutuksia, jotka kontrolloivat erilaisten misellifaasien retentiota ja selektiivisyyttä. Lineaarista solvaatioenergiasuhdetta hyödyntävät tutkimukset ovat osoittaneet, että hydrofobisten vuorovaikutusten lisäksi myös pinta-aktiivisen aineen pääryhmän spesifisimmillä vuorovaikutuksilla on merkitystä analyyttien retentioon ja selektiivisyyteen. Toinen varsin yleisesti käytetty matemaattinen malli on kvantitatiivinen rakenteen ja aktiivisuuden/retention malli, jolla yleensä pyritään selittämään yhdisteen retentiota käyttämällä yhtälössä tekijöitä, jotka perustuvat yhdisteiden rakenteellisiin ominaisuuksiin. Näiden mallien käyttö misellisessä elektrokineettisessä kapillaarikromatografiassa on vielä vähäistä verrattuna niiden käyttöön nestekromatografisissa menetelmissä. Tutkielmassa on esitelty lineaarista solvaatioenergiasuhdetta ja kvantitatiivista rakenteen ja aktiivisuuden/retention mallia hyödyntäviä julkaisuja vuosilta 2002–2012.
Tutkielman kokeellisessa osassa perehdyttiin tähtipolymeerien ja liposomien käyttöön pesudostationaarifaaseina. Tarkoituksena oli tutkia kahdeksan sakaraisten tähtipolymeerien polymetyylimetakrylaatti-b-polyakryylihapon ja polybutyylimetakrylaatti-b-polyakryylihapon kykyä kompleksoida fullereenia määrittämällä analyytin ja pseudostationaarifaasin välisiä vuorovaikutuksia. Fullereeneilla ei havaittu olevan vuorovaikutuksia tähtipolymeerien muodostaman pseudostationaarifaasin kanssa. Kokeellisen osan toisessa osassa selvitettiin kaupallisen lipidipohjaisen Intralipidi-emulsion ja kahden muun liposomidispersion vuorovaikutuksia yhdeksän yleisesti käytetyn huumaus- ja lääkeaineen kanssa. Liposomit pseudostationaarifaasina mahdollistivat liposomien ja lääkeaineiden vuorovaikutusten tutkimisen.
