Suomen maakunta- ja aluekehittämisjärjestelmän uudistus eurooppalaisessa alueellisen muutoksen kontekstissa

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomessa toteutettavaa maakuntauudistusta osana eurooppalaista alueellisen muutoksen trendiä. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia alueellisen ajattelutavan sekä alueellisten hallintojärjestelmien laajempia muutoksia on havaittavissa ja verrataan Suomen maakuntauudistusta näihin laajempiin kehityskulkuihin. Uudistus kietoutuu alueellisen itsehallinnon, sekä aluekehittämisen tematiikan ympärille. Aluekehittämistä käsitellään alueellisen itsehallinnon territoriaalisen sekä verkostoituneen aluevaikutuksen täytäntöönpanona. Näin ollen aluekehittämisjärjestelmän uudistuksen nähdään kuvastavan alueellisen muutoksen, aluevaikuttamisen sekä alueellisen hallinnan muutoksia. Tutkimuksen osana on toteutettu eräiden eurooppalaisten aluehallinto- ja aluekehittämisjärjestelmien vertailu. Tämän vertailun sekä teoreettisen viitekehyksen pohjalta on toteutettu kolmiosainen skenaarioanalyysi Suomen aluekehittämisjärjestelmän muutosta koskien. Skenaarioanalyysissä on tarkasteltu kolmen hypoteettisen aluekehittämis- ja hallintojärjestelmän vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Analyysin aineisto on kerätty asiantuntijakyselyllä. Skenaarioanalyysin tarkoituksena on valaista Suomen maakunta- ja aluekehittämisjärjestelmän uudistuksen sisäistä mekaniikkaa, aluekehittämisen edellytysten uhkia ja mahdollisuuksia sekä erinäisiä vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Suomen maakunnista on tarkoitus muodostaa itsehallinnollisia alueyksiköitä, joilla on aluekehittämiskompetenssi. Tutkimuksen ensimmäinen tulos on kuitenkin, ettei maakuntien itsehallinto tule toteutumaan. Maakuntien itsehallinnollisten elementtien puute tekee niiden aluekehittämiskompetenssin omaehtoisuudesta ja aluelähtöisyydestä mahdottomia. Maakuntauudistuksen katsotaan johtavan valtion vaikutusvallan lisääntymiseen suhteessa kuntiin ja maakuntiin sekä alueiden kehittymiseen valtion resurssiohjauksen lisääntyessä. Tutkimus osoittaa, että Suomen maakuntauudistus toteutetaan territoriaalisessa hengessä. Uudistus rakentuu vahvarajaisten uusien aluehallintoyksiköiden pohjalta. Aluehallintohierarkiassa toteutetaan voimakasta tehtävien ja kompetenssien uudelleenjärjestelyä. Suomen maakuntauudistus noudattaa pääpiirteissään kansainvälisiä suuntaviivoja, mutta territoriaalisuus ja valtion roolin vahvistuminen ovat eräitä selkeitä poikkeuksia. Suomen maakuntauudistus tulee johtamaan maakuntien väliseen sekä niiden sisäiseen eriytymiseen. Lisäksi maakuntien aluekehittämisen sekä muun vallankäytön legitimiteetti voi kuntien edustajien silmissä muodostua vajavaiseksi, mikä lisännee kuntien välisiä ristiriitoja sekä voimistaa kuntien eriytymistä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että suomalainen alueajattelu on yhä varsin territoriaalisesti orientoitunutta, eikä ei-territoriaalisia ja verkostomaisia aluekehittämisjärjestelyjä hahmoteta verrokkivaltioiden tapaan.