Elämää metropolin reunoilla : Sundsberg ja Landbo hajautuvassa kaupunkirakenteessa

Helsingin seudun kasvussa on piirteitä sekä tiivistymisestä että hajautumisesta. Asunto- ja yhdyskunta-poliittisessa keskustelussa on kiistelty kaupunkirakenteen hajoamisen vaikutuksista. Asuntopoliittisen tilanteen vuoksi erityisesti kehyskuntiin rakennetaan pientaloalueita, mikä voi hajottaa seudun kaupunkirakennetta. Kasvun painopisteeseen seudun reunoille syntyy perinteistä esikaupunkia voimakkaammin eriytynyttä rakennetta. Muutosten yleispiirteisiin kuuluu eri toimintojen siirtyminen pois kaupunkiseutujen ydinkeskustasta reuna-alueille ja esikaupunkeihin. Tämä näkyy työpaikkojen klusteroitumisena nauhamaisesti liikenneväylien varteen, suurina kaupan, kulutuksen ja vapaa-ajan yksikköinä sekä kasvavina liikennevirtoina. Toiminnoiltaan hajautuneen kaupungin on esitetty olevan kokonaan uudenlainen kaupunkirakenteen muoto. Eräät tutkijat puhuvat jälkiesikaupungillisesta elämäntavasta metropolin reunoilla, jossa kaupunkialueen keskusta tai aluekeskusta ei olekaan enää symbolisesti tai toiminnallisesti yhtä tärkeä. Liikkumistottumuksia luonnehtii tällöin esikaupunkielämän periferia-keskusta -suuntauksesta poiketen periferia-periferia -rakenteiden syntyminen. Tässä tutkimuksessa on selvitetty kaupunkitilassa tapahtuvia muutoksia uusilla reuna-alueilla Helsingin seudulla. Kaupunkirakenteen tilallista jäsentymistä reuna-alueiden asukkaiden arjessa tutkittiin tarkastelemalla asukkaiden liikkumista töihin, ostoksille, harrastuksiin ja tapaamisiin ystävien kanssa. Tutkimusalueiksi valittiin vertailuasetelman luomiseksi kaksi kaupunkirakenteelliselta asemaltaan yhtenevää, mutta muilta ominaisuuksiltaan toisistaan eroavaa pientaloaluetta kehyskunnissa: Sundsberg Kirkkonummella ja Landbo Sipoossa. Tutkimusaineisto kerättiin kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin, pääasiassa puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Aineiston käsittelyyn käytettiin kvantifioivaa kvalitatiivista analyysia ja se kuvattiin teemakartoiksi. Tutkimusalueiden asukkaiden käyttämät liikkumisreitit jäsentyvät reuna-alueiden rakenteen kehitystä kuvaavassa keskustelussa. Näkyvissä on merkkejä siirtymisestä jälkiesikaupungillisille alueille tyypilliseen periferia-periferia -suhteiden määrittämään elämäntapaan. Reitit ovat hyvin samantyyppisiä siitä huolimatta, että alueiden välillä on monia suunnittelun ja kaavoituksen tuottamia perustavanlaatuisia eroja. Havainto tukee näkemystä siitä, että tällainen arjen toimintojen malli liittyy nimenomaan kaupunkirakenteen eriytymiseen ja että alueiden ja asukkaiden erikoispiirteet ovat tässä toissijaisia seikkoja. Tämän tutkimuksen valossa näyttää mahdolliselta, että kysymys on rakenteellisesti tuotetuista toimintamalleista, jotka todennäköisesti yleistyvät tällaisten asuinalueiden yleistymisen myötä – alueiden ja asukkaiden erikoispiirteistä riippumatta. Seudun kuntien asunto- ja yhdyskuntapoliittiset linjaukset hallitsemattoman hajautumisen estämisessä vaikuttavat pitkälle Helsingin seudun tulevaisuuteen.