Browsing by Title

Eturauhassyöpä koskettaa yhä useampaa miestä ja sen diagnostiikkaan on kehitetty useita kuvantamismenetelmiä. Positroniemissiotomografia tietokonetomografiaan yhdistettynä on rutiinikäytössä oleva kuvantamistapa, jossa yhdistyy tietokonetomografilla saatava anatominen tarkkuus positroniemissiotomografian kykyyn kuvantaa metabolisten prosessien tai eri substraattien pitoisuuksien vaihteluita. Retrospektiivisen tutkimuksen tekohetkellä HUS:n Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä oli siirrytty eturauhassyövän ja eturauhassyövän kemiallisen relapsin PET/TT-kuvantamisessa 18F-koliinista 68Ga-PSMA-merkkiaineeseen, eikä näiden kahden merkkiaineen välillä oltu vielä tehty vertailua. Tutkimukseen valittiin 143 potilasta, joista noin puolet oli kuvattu 18F-koliinilla ja puolet 68Ga-PSMA:lla. PET-kuvantamisen tuloksia verrattiin TT-kuvantamisen tuloksiin ja tuloksista laskettiin tilastollisissa suureita: p-arvo, sensitiivisyys/spesifisyys ja PPV/NPV. Tuloksista nähdään, että PET:lla todetaan tarkemmin leesioita ja metastaaseja kuin TT:lla. Merkkiaineiden välillä ei pystytty tekemään suoraa vertailua, koska potilaat oli jaettu kahteen ryhmään missä kummassakin käytettiin vain yhtä merkkiainetta. Epäsuorasta vertailusta nähtiin, että 18F-koliini tuotti hieman varmemmin luotettavia tuloksia 68Ga-PSMA:aan verrattuna.

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan tyypillisesti kehittyneiden viisivuotiaiden lasten tekemiä toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita. Korjausaloitteilla tarkoitetaan keskustelun vuoroja, joilla puolustetaan intersubjektiivisuutta eli keskustelijoiden keskinäistä ymmärrystä osoittamalla ja nostamalla käsiteltäväksi jokin ongelma edeltäneen vuoron vastaanottamisessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lasten keskusteluissa kohtaamien ongelmien laatua ja lasten keinoja ongelmien käsittelyyn. Tutkielmassa tarkastellaan myös, onko lasten aloittamissa korjausjaksoissa eroja, kun korjausaloite tehdään leikkivuorovaikutuksessa oman vanhemman kanssa ja silloin, kun korjausaloite esitetään kielellisen arvioinnin yhteydessä puheterapeutille. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -tutkimushanketta. Aineisto koostuu noin 9,5 tunnista videoituja vuorovaikutustilanteita kuudelta eri lapselta. Jokaisen lapsen osalta tarkastellaan leikkivuorovaikutusta oman vanhemman kanssa ja kielellistä arviointitilannetta puheterapeutin kanssa. Tutkimuksen menetelmänä on keskustelunanalyysi, jonka periaatteiden mukaisesti tunnistetaan lasten käyttämät korjausaloitteet. Viisivuotiaat lapset käyttivät monipuolisesti erilaisia korjausaloitteita, mutta niiden käytössä oli suurta lapsikohtaista vaihtelua. Korjausaloitteita käytettiin enemmän leikki- kuin arviointitilanteessa. Eniten korjausaloitteita käytettiin intersubjektiivisuutta uhkaavien ongelmien ratkomiseen, mutta korjausaloitteilla voitiin myös esimerkiksi ilmaista erimielisyyttä tai osoittaa aikuisen vuoron kuuleminen ja ymmärtäminen vastaamatta vuoron sisältöön. Intersubjektiivisuutta uhkaavista ongelmista suurin osa liittyi epäselvään viittaussuhteeseen tai sanan merkitykseen. Arviointitilanteissa korostui leikkivuorovaikutukseen verrattuna vuoron laajempaan merkitykseen ja sen jälkeisiin odotuksiin liittyvät ongelmat, kun taas viittaussuhteiden ongelmat olivat arvioinnissa harvinaisia. Leikkitilanteessa jätettiin arviointitilannetta useammin vastaamatta lapsen korjausaloitteeseen. Tämä tutkimuksen tulokset antavat alustavaa tietoa tyypillisesti kehittyneiden viisivuotiaiden käyttämistä korjausaloitteista ja siitä, miten keskusteluissa kohdatut ongelmat vaikuttivat keinoihin, joilla niitä ratkottiin. Tutkimuksesta saa alustavaa tietoa myös eroista puheterapeutille kielellisessä arviointitilanteessa nostettujen ja omalle vanhemmalle leikkivuorovaikutuksessa nostettujen ongelmien ja niiden ratkaisemiseksi käytettyjen keinojen välillä. Jatkotutkimusta suuremmilla aineistomäärillä ja eri ikäisillä lapsiryhmillä tarvitaan, jotta tuloksia voitaisiin yleistää ja myöhemmin hyödyntää kliinisessä työssä.

Objectives. The aim of this study was to describe, in a single and consecutive way, self-repairs of bilingual children in a play situation and to investigate their possible differences between groups. The aim was to increase information on how and what kind of corrections children at different levels of language do, and how the level of language management affects the quality of self-corrections in Finnish. The research questions were what kind of corrections children make, how they start self-repairing and where the repairs are directed. It was also examined whether the groups differed and, if so, how. Methods. A total of 30 were supported, of whom 15 were monolingual and 15 consecutive bilingual children. The L2 language of all children was Finnish and the linguistic development of all the researchers was typical. The study methods were observation and analysis of literates. The data was analyzed both qualitatively and statistically. Elan annotation programme and SPSS statistics programme were used to analyze the data. Results and reflection. Monolingual children produced more self-repairs than bilingual children. Compared to the total number, the share of self-corrections for bilingual children was slightly higher than that of monolingual children. Both monolingual and bilingual children did the most self-repairs by searching for the next word. In the group of monolingual children, the biggest remedy was speech interruptions, while for bilinguals the largest group were different sounds. Self-repairs by both groups most often targeted the sledge hams. The results are partly in line with previous research data. However, previous studies have found that novice bilingual children prefer repetition in their self-repairs. In this study, on the other hand, monolingual children took more initiatives by repeating bilingual control.

Background and goals: Pragmatic skills refer to the ability to use and understand language appropriately in various communication situations and environments. Mastery of pragmatic skills requires high-level cognitive abilities, especially working memory, theory of mind, and the ability to regulate actions. Immersive virtual reality is a technology that creates a convincing or realitysimulating three-dimensional and interactive world, providing users with a sense of presence through multimodal components. In this master's thesis, the connection between the pragmatic skills of school-age children and performance in an immersive virtual reality task was examined. The study can help evaluate the applicability of an immersive virtual reality task in assessing pragmatic skills. Subjects and method: Ten participants were typically developing Finnish speaking children aged 7 to 9 years. Children's pragmatic skills were assessed using the CCC-2 Questionnaire, the CELF-5 Pragmatic Activities Checklist and the CELF-5 Pragmatic Profile, as well as the false belief tasks of the Pragma Test, and were examined in three different domains: non-linguistic skills, context-dependent comprehension skills, as well as language use skills. In addition, the children completed a virtual reality task using virtual reality glasses, in which the task was to focus their gaze on visually and sound-cued objects and listen to the things told about them. The relationship between pragmatic skills and performance in the virtual reality task (duration of task completion, number of interruptions) were statistically analyzed and correlation coefficients between variables were calculated using Spearman's correlation coefficient and partial correlation coefficient. Main results and reflection: Regarding context-dependent comprehension skills, a statistically significant relationship was found between linguistic structural mastery and performance in the virtual reality task at the first level of the task. No other statistically significant relationships were found between pragmatic skills of typically developing school-aged children and performance in the virtual reality task in this study. Based on the results, linguistic structural mastery, which is part of context-dependent comprehension skills, may be associated with performance in the virtual reality task. Generalizing the results is limited by the small sample size. The results are consistent with previous research and support previous notions of the role of linguistic structural mastery in pragmatic skills and the suitability of virtual reality as a clinical assessment method. Further research with a larger sample size and broader use of immersive virtual reality in assessing pragmatic skills is needed.

Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin visuaaliseen hahmottamiseen kuuluvien visuaalisen tarkkaavuuden, havaitsemisen ja päättelyn tehtäväsuoriutumisen sekä vanhempien arvioimien havaitsemisen ja tarkkaavuuden taitojen yhteyttä puheen ymmärtämisen taitoja vaativan Viretehtävän suorittamiseen. Immersiiviset virtuaalitodellisuudet ovat usein visuaalisesti rikkaita ympäristöjä, joissa lasten visuaalisilla kyvyillä voi olla vaikutusta heidän käyttäytymiseensä. Tutkielman osallistujina oli 10 tyypillisesti kehittynyttä 7–9-vuotiasta. Heidän visuaalisen hahmottamisen taitojaan arvioitiin soveltuvin osin NEPSY-II ja Leiter-III arviointimenetelmillä sekä Viivi 5–15 kyselylomakkeella. Vire (virtually real) -tehtävällä testattiin lasten puheen ymmärtämisen taitoja kouluympäristöä simuloivassa tilanteessa. Tehtävässä lasten suoriutumista mitattiin kohteiden löytämiseen kuluvana aikana ja kuuntelun aikana tapahtuneina katseen harhautumisina. Visuaalisen havaitsemisen ja päättelyn sekä virtuaalitodellisuustehtävässä suoriutumisen väliltä löydettiin tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita. Lapset, jotka suoriutuivat hyvin visuaalisen päättelyn tehtävästä, keskeyttivät kohteen katselemisen useammin kuin heikommin suoriutuneet lapset. Paremmat kuvion ja taustan hahmottamisen kyvyt puolestaan olivat yhteydessä nopeampaan suoriutumiseen Vire-tehtävässä. Lapset, joilla vanhempien arvioimat hahmottamisen taidot olivat heikompia, keskeyttivät kohteen katselemisen useammin kuin lapset, joilla havaitsemisessa ei ilmennyt haasteita. Visuaalisen tarkkaavuuden ja virtuaalitodellisuustehtävän väliltä ei löydetty yhteyksiä. Tulosten perusteella Vire-tehtävä saattoi olla liian helppotasoinen lapsille, joilla visuaalisen päättelyn taidot olivat hyvät, millä saattoi olla vaikutusta tehtävän tekemisen motivaatioon. Kohteen ja taustan erottamisen taidot puolestaan saattoivat edesauttaa hyvää Viretehtäväsuoriutumista. Vaikka visuaalisen tarkkaavuuden ja Vire-tehtäväsuoriutumisen väliltä ei löydettykään yhteyttä, virtuaalitodellisuusympäristön kiinnostavuus voi haastaa tarkkaavuuden ylläpitoa. Pieni otoskoko ja se, ettei yhteyksiä löydetty kaikilta Vire-tehtävän tasoilta rajoittavat johtopäätösten tekoa. Käytetyt arviointimenetelmät saattoivat olla myös osittain epäsopivia Viretehtävän kanssa käytettäviksi. Tyypillisesti kehittyneet lapset suoriutuivat Vire-tehtävästä kuitenkin pääosin hyvin ja tutkimuksen painopistettä voidaan tulevaisuudessa siirtää epätyypillisesti kehittyneiden lasten tutkimukseen.

Study aims. Human voice is the main element of speech and a tool of self-expression. Thus, a disordered voice may have a major impact on a person’s life. So far the research of subjective experiences of voice disorders carried out via qualitative methods has been scarce. Yet these methods enable an in-depth examination of the phenomenon that may expand our understanding of voice disorders as a field of logopedics. The aim of this study was to increase knowledge about voice disorders by examining how the effects of voice disorders may be seen in everyday life. The focus was in functioning, participation, coping strategies and emotional experiencing of voice disorders. Methods. The study is a multi-case study based on semi-structured theme-interviews. The interviewees were recruited in June and July 2016 from the HYKS Phoniatric Outpatient Clinic, where they were treated. Altogether seven persons, aged from 44−64, took part in the study: one man and six women. Each person was interviewed once. The data analysis was done by using thematic analysis and theory-based content analysis. Results and conclusions. Voice disorders had clear negative impact on functioning and participation. The hamper resulted from physical features of voice together with situational features. Participation was also affected by the action of communication partners and the interviewees’ own reactions towards their voice and difficult situations. Voice disorders required both functional and emotional adjusting to the changed voice. Experience was that voice disorders hindered communication, self-expression, social and professional life as well as free time activities. They were also emotionally straining and negatively impacted the mood. Voice was also related to interviewees’ thoughts about themselves. Altogether voice disorders affected life comprehensively restraining normal everyday life. This study shows that there are notable similarities in the voice disorder experiences, however the value given to these experiences depends on how individuals evaluate their effect. The clinical merit of this study is that it emphasizes the significance of processing the emotional aspects of voice disorders and it encourages to take those aspects, as well as the used coping strategies, into account more carefully than they are in current voice rehabilitation.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tausta ja tavoitteet. Transnaisten ääni on usein ristiriidassa heidän sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Miehekäs ääni aiheuttaa turhautumista ja tyytymättömyyttä omaan ääneen. Puheterapian asiakasryhmänä transnaiset ovat uusi tulokas ja naisellistavasta ääniterapiasta on tehty Suomessa hyvin vähän tutkimusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voidaanko ääniterapialla vaikuttaa transnaisten äänen piirteisiin. Tutkittavat äänen piirteet ovat spontaanipuheen perustaajuuden keskiarvot, minimi- ja maksimiarvot sekä vaihteluväli. Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan siihen, onko ääniterapialla vaikutusta transnaisten spontaanipuheen keskimääräiseen perustaajuuteen, perustaajuuden vaihteluväliin tai minimi- ja maksimiarvoihin. Lisäksi pyritään selvittämään, onko taustatekijöillä vaikutusta transnaisten perustaajuusarvojen muutoksiin. Menetelmät. Tutkittavat olivat suomenkielisiä transnaisia (n=6), iältään 22¬–50 vuoden väliltä. Tutkittavat saivat interventiona ääniterapiaa (terapiajakson pituus ka 3) yksilökäynteinä. Tutkittavilta äänitettiin spontaanipuhenäytteet ennen ja jälkeen interventiojakson. Lisäksi tutkittavien äänestä kerättiin tietoa taustakyselyllä ja Transwoman Voice Questionnaire -kyselyllä. Tutkittavien äänen piirteitä ennen ja jälkeen analysoitiin Wilcoxonin merkittyjen järjestyslukujen testillä. Lisäksi taustamuuttujien vaikutusta perustaajuusarvojen muutokseen tarkasteltiin korrelaatiokertoimien ja sirontakuvioiden avulla. Tulokset ja pohdinta. Yleisellä tasolla tutkittavien spontaanipuheen keskimääräinen perustaajuus nousi, mutta tilastollisesti merkitsevää tulosta ei löytynyt. Viidellä tutkittavasta kuudesta perustaajuus nousi (tutkittavat 1,4,5,6 ja 7) ja kolmella perustaajuus nousi sukupuolineutraalille alueelle (145-165 Hz) (tutkittavat tutkittavat 4, 6 ja 7). Perustaajuuden vaihteluvälissä tapahtuneet muutokset olivat vaihtelevia, mikä on samassa linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Taustatekijöiden vaikutuksista intervention lopputulemaan löytyi muutama tilastollisesti merkitsevä tekijä. Löydetty kohtalaisen voimakas negatiivinen korrelaatio terapian määrän ja puheen perustaajuuden minimiarvon välillä on poikkeava muissa tutkimuksissa löydetyistä yhteyksistä. Tutkittavat saivat tässä tutkimuksessa ääniterapiaa kuitenkin vähimmillään vain yhden kerran, joten luotettavien johtopäätösten tekeminen terapian määrän vaikutuksesta on vaikeaa. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että naisellistavan ääniterapian tulee olla yksilöllistä ja lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan.

Aims: The aim of this study was to test the feasibility of a new phonemic awareness test to study children who have potential problems in their reading skills. The children were second graders whose reading skills either had or had not caused worry at home or school. The phonemic awareness test was developed for investigating and providing intervention on phonemic awareness. This new method includes ten different ways to change phonemes in a word. We determined if some of these phonemic changes are better at separating the groups from each other and whether there are differences between the tasks in the degree of difficulty. In addition, the children were also tested with standardized neuropsychological tests that measure reading-related skills. The study was done completely remotely and one of its aims was also to get additional information on feasibility of neuropsychological testing in remote environments. Methods: 16 participants took part in the study. Eight of them were children whose reading skills had caused worry and other eight whose reading skills had not caused such worry. The study was done remotely using Zoom and the experiment took about 1-1,5 hours depending on how quickly the child completed the tasks. There were 11 tasks altogether, which assessed the child’s reading and writing skills and skills that can affect these, such as phonological skills, working memory and rapid naming. Results: The groups differed from each other almost in every standardized test and also in the new phonemic awareness test. In the new phonemic awareness test children who had caused worry on their reading skills got less points in every part, but the groups differed statistically significantly in five of them only. These five included changing the beginning or the ending of the word, diphthong, diphthong to long vowel and changing a vowel to a consonant. The degree of difficulty varied between the subtests of the phonemic awareness task, the pattern of performance being comparable in the two groups. Detecting differences between word beginnings and syllables was the easiest and detecting diphthong and vowel to consonant or consonant to vowel changes were the most difficult. These results are promising, suggesting that the phonemic awareness test could serve to identify problems in phonemic awareness in children whose reading skills are suspected to be poor. This study also suggested the feasibility of carrying out neuropsychological tests remotely.

Tausta Lapsen äärimmäinen pitkäkasvuisuus (eli pituus ≥+3 keskihajontaa (SD) yli ikä- ja sukupuolikohtaisen keskiarvon) on yleinen syy lapsen lähettämiseen erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin. Kuitenkaan kattavaa tutkimusnäyttöä äärimmäisen pitkäkasvuisuuden etiologiasta ei ole julkaistu. Tutkimuksessamme raportoimme lasten äärimmäisen pitkäkasvuisuuden etiologian, syndroomisiin kasvuhäiriöihin liittyvien kliinisten piirteiden yleisyyden sekä syndroomiselle pitkäkasvuisuudelle tyypilliset auksologisiset piirteet. Oletamme, että tutkimusaineistomme kuvaa hyvin populaatiotasoa, sillä Suomessa lasten pituuskasvua seurataan ja kasvun poikkeavuuksia seulotaan kattavasti ja systemaattisesti. Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineistoon valikoimme Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueelta lapset, jotka olivat syntyneet 1990 ja 2010 välisenä aikana ja joiden suhteellisen pituus oli ≥+3 SD kolmannen ikävuoden jälkeen. Identifioimme pitkäkasvuiset lapset Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueen kasvutietojärjestelmästä, ja tutkittavien sähköiset potilaskertomukset käytiin kattavasti läpi joulukuuhun 2020 asti diagnostisten tutkimusten tulosten, oheissairauksien, kliinisten piirteiden ja kasvuparametrien keräämiseksi. Löydökset Sisäänottokriteerien perusteella tutkimusaineistoon valikoitui 424 tutkittavaa (214 tyttöä, 210 poikaa). Pitkäkasvuisuuden taustalla todettiin primaarinen tai sekundaarinen kasvuhäiriö 61:llä (14 %) potilaalla, joista tyttöjä oli 36 (17 %) ja poikia 25 (12 %) (p=0,15). Sekundaarinen kasvuhäiriö diagnosoitiin 42:lla (10 %) potilaalla. Kaksi yleisintä sekundaarista syytä olivat sentraalinen ennenaikainen murrosikä ja ennenaikainen adrenarke, jotka olivat yleisempiä tytöillä. Primaarinen kasvuhäiriö todettiin 19 potilaalla (4 %), joista yleisimpiä olivat Marfanin ja Sotosin oireyhtymät. Osana pitkäkasvuisuuden diagnostiikkaa geenitestejä käytettiin 120 lapsella. Sen sijaan geenipaneeleja ja array-tutkimuksia käytettiin harvoin. Dysmorfisia piirteitä tai neurologisen kehityksen ongelmia todettiin 104:llä (29 %) idiopaattisesti pitkäkasvuisilla lapsilla. Primaarisen kasvuhäiriön todennäköisyys assosioitui kasvuhäiriön asteeseen, suhteellisen pituuden poikkeamaan odotuspituudesta sekä kasvunopeuteen (pituuden SD:n muutokseen) Pohdinta Huomattavalla osalla äärimmäisen pitkäkasvuisista lapsista todettiin poikkeavan kasvun taustalla primaarinen tai sekundaarinen kasvuhäiriö. Primaarisiin sekä sekundaarisiin kasvuhäiriöihin liittyi tunnusomainen kasvutapa; primaarista kasvuhäiriötä sairastavat keskittyivät aineiston pisimpien joukkoon, sekundaarista syytä sairastavat taas kasvoivat keskimääräistä nopeammin. Syndroomisiin kasvuhäiriöihin liittyviä kliinisiä piirteitä todettiin yllättävän usein idiopaattisesti pitkäkasvuisilla lapsilla. Löydöksemme viittaavat siihen, että idiopaattisesti pitkien lasten joukossa oli fenotyypiltään lieviä syndroomisesti pitkäkasvuisia lapsia, joita ei ollut molekyyligeneettisesti diagnosoitu. Tuloksemme viittaavat siihen, että aktiivisella, uuden sukupolven molekyyligeneettisten testien käytöllä voidaan tarkentaa diagnostiikkaa äärimmäisen pitkäkasvuisten lasten kohdalla. Tutkimuksemme tarjoaa työkaluja äärimmäisten pitkäkasvuisten lasten jatkotutkimuksiin ja erotusdiagnostiikkaan

Accurate pre-operative identification and grading of soft tissue sarcomas is required for their correct treatment. While core needle biopsy has been recognized accurate for identifying and grading soft tissue sarcomas, data is still lacking on diagnostic errors, their underlying reasons and the effects any errors may have on patient treatment. We retrospectively analysed data on all 313 patients treated for soft tissue sarcomas of the trunk and extremities whose core needle biopsies were analysed between 2000 and 2012 at Helsinki University Central Hospital. The final analysis included 297 patients with a primary soft tissue sarcoma who had their surgical specimen evaluated at Helsinki University Central Hospital. We found 48 diagnostic errors with the ability to affect subsequent treatment: 19 nonsarcomatous, 25 incorrect low-grade and five pre-operative diagnoses with errors in subtype. Core needle biopsies of myxoid soft tissue sarcomas appeared challenging to interpret. Twenty-five treatment inaccuracies were found in 18 patients, twelve of these were related to inadequate surgery and one had not received chemotherapy. On re-examination of the core needle biopsy, we reached the correct diagnosis in 20 patients. In addition six patients got a more correct diagnosis. Core needle biopsy is reliable for identifying mesenchymal malignancy and guiding treatment planning at our institution. We recommend it for diagnosis of all soft tissue sarcoma suspicious tumours with interpretation done by an experienced soft tissue sarcoma pathologist. Special caution must be taken when evaluating myxoid tumours.