Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D020181"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2020)Ahtauttava uniapnea on maailmanlaajuisesti yleinen sairaus, jota hoidetaan ensisijaisesti nenän kautta annettavalla ylipainehengityksellä (CPAP). Hoidon onnistumista arvioidaan seuraamalla CPAP-maskin ilmavuotoja ja unenaikaisten hengityskatkosten määrää (CPAP-AHI). CPAP-maskeja joudutaan uusimaan säännöllisesti, mihin liittyy suuria kustannuksia: yksittäisen maskin hinta vaihtelee 90 ja 180 euron välillä. Maskien käyttöiästä ei ole saatavilla tutkimustietoa, ja suositukset uusintaväleistä vaihtelevat 3:sta 12 kuukauteen. Tutkielmani tarkoitus on selvittää maskien kestävyyttä potilaskäytössä, sekä arvioida eri uusintavälien taloudellisia eroja. Analysoin 4.5 miljoonaa tuntia CPAP-maskien käyttöä 1843 maskilta. Aineisto oli systemaattisesti kerätty ja edusti tyypillistä uniapneapotilasta niin ikä- kuin sukupuolijakaumaltaan. Vertasin maskien toimintaa sekä toisten maskien, että maskien itsensä toimintaan yhteensä 30 kuukauden ajalta. Analyysit tehtiin koko aineiston lisäksi jaoteltuna ryhmiin maskityypeittäin ja -valmistajittain. Maskien ilmavuotojen suuruus ja CPAP-AHI pysyivät matalina koko seurantajakson ajan. Käytetyimpien maskityyppien (nenä- ja sierainmaskien) väliset erot olivat kliinisesti merkityksettömiä, ja molempien toiminnalliset ja hoidolliset muuttujat pysyivät hyvällä tasolla 30 kuukauden ajan. Kokokasvomaskeilla sekä ilmavuodot että CPAP-AHI olivat muita maskityyppejä suurempia ja lisääntyivät aiemmin. Maskivalmistajien väliset erot olivat pieniä. Pidentämällä maskien uusintavälejä kahteen vuoteen vuotuiset säästöt voivat olla 50–88 % nykytilanteeseen nähden. Ehdotan tutkielmassani nenä- ja sierainmaskeille uusintaväleiksi kaksi vuotta. Kokokasvomaskit on hyvä uusia vuosittain. Siirtymällä ehdottamiini vaihtoväleihin saavutetaan merkittäviä säästöjä vuosittaisissa maskikuluissa ilman maskien toiminnan heikkenemistä.
-
(2018)Objective: There are few studies on the effect of Positive Airway Pressure (PAP) therapy on eye symptoms in sleep apnea patients and the conclusions of these studies are inconsistent. We evaluated by questionnaire, possible changes in eye symptoms with PAP therapy. Methods: Consecutive sleep apnea patients referred for PAP initiation were asked about their eye symptoms at baseline, four days and two months of PAP therapy. We used a Visual Analog Scale. Zero value means no symptoms, whereas a value of 100 indicates severe eye dryness or severe eye watering. During a PAP preparation session, a sleep nurse tried to choose the most suitable mask interface for a good mask seal and to avoid eventual air leak toward the eyes. Results: We included 46 patients (14 women) with a mean age 56.0 ± 15.9, BMI 31.7 ± 6.0, apnea and hypopnea index 34.1 ± 21.8. No significant changes in dry eye symptom values at baseline (27.5 ± 26.6) compared to four days (28.7 ± 26.0) or two months (30.0 ± 28.2) of PAP therapy were observed. Eye watering values also showed absence of significant changes with PAP therapy. Five patients discontinued PAP therapy within two months; dry eye symptom and watering values at baseline in these patients did not differ from those who continued. Conclusions: When assuring a good individual PAP mask interface adjustment, short-term PAP therapy did not increase eye symptoms in sleep apnea patients. Patients who discontinued PAP had the same eye symptom values as those who continued beyond two months.
-
(2022)Nukahtamisviive on merkittävä tekijä monen sairauden diagnosoinnissa. Tämän vuoksi on tärkeää tietää, vastaako potilaan subjektiivinen arvio nukahtamisviiveen kestosta objektiivisesti mitattua arvoa. Monet tutkimukset osoittavat, että potilaat yleensä yliarvioivat oman nukahtamisviiveensä. Tutkimuksemme tarkoitus oli selvittää, miten potilaiden liitännäissairaudet vaikuttavat heidän kykyynsä arvioida oman nukahtamisviiveensä kestoa. Tutkimuksen aineisto koostui 240 HYKS-alueen potilaasta, joille oli tehty unipolygrafia (PSG) vuosien 2017-2020 aikana. Unipolygrafiat tehtiin joko potilaan kotona tai sairaalan unilaboratoriossa. Tutkimus oli retrospektiivinen tutkimus. Tiedot liitännäissairauksista kerättiin sairaalan potilastietokannasta. Potilaista 165 (65%) oli miehiä. Keskimääräinen objektiivisesti mitattu nukahtamisviive (29.5min) oli merkittävästi matalampi kuin potilaiden subjektiivisesti arvioima nukahtamisviive (37.4min) (p<.001). Potilailla, jotka yliarvioivat nukahtamisviiveensä, oli keskimäärin suurempi apnea- ja hypopnea-indeksi (18.8h vs 13.4h) (p=.04) sekä keskimäärin suurempi nukkumistehokkuus (81.7% vs. 75.2%) (p=.004) kuin niillä potilailla, jotka aliarvioivat nukahtamisviiveensä. Ryhmässä, jossa potilaat yliarvioivat nukahtamisviiveensä, oli merkittävästi enemmän migreenipotilaita kuin ryhmässä, jossa potilaat aliarvioivat nukahtamisviiveensä (20/159 vs. 3/81) (p=.035). Tämä merkittävä ero ei ollut havaittavissa päänsärkypotilailla, joilla ei ollut migreeniä. Tutkimuksemme perusteella migreenillä on merkittävä yhteys nukahtamisviiveen yliarviointiin keskimääräiseen potilasdataan verrattuna. Tutkimuksemme vahvistaa myös aiempaa tutkimustulosta siitä, että potilaat yleensä yliarvioivat oman nukahtamisviiveensä. Lisää tutkimuksia tarvitaan kuitenkin migreenin ja nukahtamisviiveen virhearvioinnin välisen yhteyden tarkempaan selvitykseen.
-
(2023)The prevalence of obesity is growing and therefore also the comorbidities connected with it. Obstructive sleep apnea (OSA) is one of the most prevalent comorbidities of obesity. Risk factors for OSA are male gender, obesity, and older age. OSA is a risk factor for postoperative pulmonary complications. The prevalence of OSA in bariatric surgery patients has previously been shown to be 60 % or more. The Hospital District of Helsinki and Uusimaa decided in 2017 that all bariatric surgery patients should be screened for OSA. In this study 188 patients operated in 2016 and 189 patients operated in 2018 were compared to see the difference in the prevalence of OSA after the introduction of a routine preoperative screening programme. Risk factors for OSA in patients operated in 2018 who were screened were also checked. In 2016, 67 % of the patients were never screened, and in 2018 only 11.1 % of the patients were left unscreened. The prevalence of OSA in 2016 was 28.7 % while in 2018 the prevalence was 76.7 %. In this study the only statistically significant risk factor for OSA found was older age. In conclusion when screening for OSA the prevalence of OSA gets significantly higher.
Now showing items 1-4 of 4