Browsing by department "Institutionen för klinisk medicin"
Now showing items 101-109 of 109
-
(2012)The objective of this study was to examine the tracking of serum cholesterol and lipoprotein levels from birth to the age of 20 years. The study was performed from a unique material of 200 healthy children, whose serum cholesterol and lipoprotein levels were examined at birth and at the ages of 12 months, 5 years, 11 years and 20 years. No previous study has had such a long follow-up time with the same individuals examined repeatedly at the same ages. The extent to which an individual maintains his position relative to the rest of the population is called tracking. Significant tracking of serum total cholesterol, LDL cholesterol and HDL cholesterol appeared at the age of 12 months and it became stronger with age. Triglycerides showed no significant tracking. High total cholesterol and LDL cholesterol levels tended to be lower at next examination. However, extremely high total cholesterol values showed strong tracking.
-
(2015)Tutkimuksessa analysoitiin vuosina 1993-2012 HYKS:n Naistenklinikalla hoitoa saaneiden transsukupuolisten naisestamieheksipotilaiden paperisia hoitokertomuksia retrospektiivisesti. Tutkimus käynnistettiin, koska kyseisen potilasryhmän hoitotuloksia Naistenklinikalla ei oltu aiemmin tutkittu. Ensikäyntimäärä kasvoi vuodesta 2007 lähtien, tätä ennen ei nähty selvää trendiä. Yhteyttä transsukupuolisuuden tai sen hoitojen ja sukuelinten neoplasioiden välillä ei pystytty osoittamaan, eikä yhteyttä myöskään ole aiemmassa tutkimuksessa osoitettu. Säännölliset gynekologiset tutkimukset lienevät kuitenkin perustellut hormonihoidon aikana. Sus-tanon ® oli ylivoimaisesti suosituin hormonivalmiste, sitä käytti jossain vaiheessa peräti 94,17 %. Kirjallisuuteen verrattuna tutkimuksen leikkauksissa oli enemmän komplikaatioita, mutta lyhyemmät leikkausajat ja nopeammat kotiutumiset. Pitää huomioida, että oman tutki-muksen potilasmateriaali oli pienempi kuin viitatussa väitöskirjassa. Polykystinen munasarja-oireyhtymän suhteen ongelmana oli suoran kannanoton puuttuminen PAD-lausunnoissa.
-
(2012)Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että käytösongelmiin liittyy myös kognitiivisia häiriöitä, mm. älykkyydessä, työmuistin toiminnassa ja tarkkaavaisuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten ongelmat työmuistin toiminnassa liittyvät käytöshäiriöisten lasten antisosiaalisen käyttäytymisen oirekuvaan. Antisosiaalisia piirteitä kartoitettiin käytöshäiriöisten lasten vanhempien ja opettajan täyttämän oirekysely-lomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa kartoitettiin kylmä-tunteeton-piirteitä, narsismi- ja impulsiivisuuspiirteitä. Työmuistin toimintaa tarkasteltiin tietokoneen avulla suoritettavien n-back-tehtävien avulla, jotka kuvaavat työmuistin visuospatiaalista osaa. Oirekyselylomakkeen pisteiden välistä yhteyttä n-back-tehtävissä suoriutumiseen analysoitiin tilastoanalyysiohjelman avulla laskettujen korrelaatiokertoimien avulla, myös ikä kontrolloiden. Impulsiivisuuteen liittyi voimakkaimmin työmuistin toiminnan häiriöitä, joka näkyi n-back-tehtävissä väärien ja ylimääräisten vastausten määränä. Kylmä-tunteeton-piirteisiin liittyi myös työmuistin toiminnan häiriöitä, joka näkyi väärien vastausten määrässä. Narsismiin ei liittynyt työmuistin toiminnan häiriöitä. Tutkimuksen perusteella lasten antisosiaalisen käytöshäiriöön liittyvät työmuistin häiriöt eroavat oirekuvan mukaan. Erilaiset oirekuvat ja niiden taustalla olevat erilaiset kognitiiviset puutteet merkitsevät myös, että käytöshäiriöön kohdistuvia hoitomenetelmiä tulisi kehittää yksityiskohtaisemmiksi oirekuvasta riippuen.
-
(2012)Aikuisten akuuttin lymfaattiseen leukemiaan (ALL) sairastuu Suomessa vuosittain noin kolmekymmentä henkeä. Philadelphia-kromosomi (Ph) on yleisin aikuisten ALL:ssa esiintyvä geneettinen rakennepoikkeavuus, ja Ph-positiivisen ALL:n ennuste on ennen tyrosiinikinaasiestäjien (TKE) aikakautta ollut surkea. Tutkimuksessa tarkasteltiin TKE-lääkityksen vaikutusta Ph-positiivisen ALL:n ennusteeseen suomalaisessa potilasaineistossa. Potilastiedot kerättiin Suomen hematologisesta rekisteristä sekä Suomen akuutti leukemia työryhmän rekisteristä ja analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä. Tuloksissa TKE-lääkitys paransi ennustetta kaikissa potilasryhmissä riippumatta potilaan saamista hoidoista. Merkittävin tulos saatiin, kun vertailtiin TKE-lääkitystä käyttäneitä potilaita allogeenisen siirron suhteen. Vertailussa potilaat, jotka eivät olleet saaneet siirtoa pärjäsivät yhtä hyvin kuin siirron saaneet potilaat. Allogeenista kantasolujensiirtoa on pidetty ainoana paranemisen mahdollisuutena Ph-positiivisesta ALL:sta, mutta on hoitona potilaille erittäin raskas eikä sovellu kaikille. Tutkimuksen tulos viittaa TKE-lääkityksen kykenevän ylläpitämään pitkiä remissioita. Mikäli jatkotutkimukset osoittavat havainnon paikkansapitävyyden, saattavat Ph-positiivisen ALL:n hoitokäytännöt tulevaisuudessa merkittävästi muuttua.
-
(2012)Undersökningens syfte var att utreda hur återupplivningsverksamheten ser ut på de fyra kretssjukhus som tillhör HNS men inte HUCS. Sjukhusen har alla operativ verksamhet och ett sammanlagt befolkningsunderlag på över 400000 invånare. Målet var att utreda hur återupplivningen är organiserad, hur återupplivningsskolning genomförs samt hur återupplivningsresultat samlas in. Liknande studier har inte tidigare gjorts på regionalnivå. Svarsprocenten på den elektroniska enkät som skickades till sjukhusens återupplivningsansvariga läkare och sköterska med ansvar återupplivningsskolning steg till 100 %. Resultaten visar att man idag följer Gängse vård-instruktionerna bättre än tidigare. Idag finns det skötare med ansvar för återupplivningsskolning och läkare med återupplivningsansvar på alla sjukhus. Frekvensen av återupplivningsskolning är fortfarande lägre än rekommenderat, men högre än tidigare. 75 % av sjukhusen har en MET-grupp. Alla sjukhus använder inte HNS officiella återupplivningsblankett och rapporteringen görs inte enligt Utstein-modellen. Undersökningen lyfter fram så väl brister som styrkor i återupplivningsverksamheten. Men med denna kunskap möjliggörs skräddarsydd utveckling av återupplivningsverksamheten på sjukhusen.
-
(2014)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka vakavien mielenterveyshäiriöiden hoito toteutui Helsingin kaupungin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa vuosina 2008-2009. Satunnaisesti valitun 168:n helsinkiläisen masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitsofreniaa sairastavan potilaan sairauskertomusmerkinnät käytiin läpi. Potilaiden sosiodemografiset tekijät (siviilisääty, koulutus, yksin asuminen ja työssäkäynti) selvitettiin. Hoidon sisältöä verrattiin voimassa olleisiin "Käypä-hoito"-suosituksiin (KH). Potilaat jakaantuivat kutakuinkin tasan eri diagnoosiryhmien kesken. Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään oliko hoitokäytännöillä eroja kaupungin viidellä psykiatrisella poliklinikalla ja vaikuttiko potilaan asuinalue ja sosioekonominen asema mahdollisesti hänen saamaansa hoitoon. Spesifien ei-lääkkeellisten hoitomenetelmien (psykoedukaatio, psykoterapia, ECT=electric convulsive treatment, aivojen sähköhoito) ja erilaisten kyselykaavakkeiden ja oiremittareiden käyttö oli alueilla kirjavaa ja kaiken kaikkiaan sangen vähäistä. Noin kolmella potilaalla neljästä (73.2%) oli voimassa oleva kirjallinen hoitosuunnitelma. Lääkehoito toteutui KH-suositusten mukaisesti noin kahdella potilaalla kolmesta (66.1%). Potilaille määrättiin kaikissa diagnoosiryhmissä useimmiten (78 kpl, 46.4%) 3-5 eri psyykenlääkettä. Neljällä masennuspotilaalla (7.3%:lla masennuspotilaista) ei ollut mitään lääkitystä. Lääkärikäyntien lukumäärä oli keskimärin 4.8 käyntiä tutkimusjakson aikana. Kuusi potilasta (3.6%) ei tavannut lääkäriä kertaakaan. Depressiodiagnoosilla psykiatrian poliklinikoilla hoidossa olleista tarvitsi seuranta-aikana ainakin kerran sairaalahoitoa 7.2%, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista 22.2.% ja skitsofreniapotilaista 62.7%. Koko aineistossa vähiten sairaalahoitoa tarvitsivat korkeasti koulutetut (akateemiset) potilaat (13.7%). Vain peruskoulun käyneistä lähes joka toinen (48.6%) päätyi ainakin kerran sairaalahoitoon, noin joka viides (22.1%) keskiasteen koulutuksen saaneista ja opiskelijoista (21.5%). Voimassa olevan hoitosuunnitelman puuttuminen noin joka neljänneltä potilaalta, psykiatristen arviointiasteikoiden vähäinen ja alueiden sisälläkin epäyhtenäinen käyttö sekä lääkehoidon epäasianmukaisuus merkittävällä osalla potilaita olivat suurimmat puutteet. Asuinalue ei pääsääntöisesti vaikuttanut potilaiden saamaan hoitoon. Kuitenkin alueiden välillä oli joidenkin muuttujien kohdalla tilastollisesti merkitseviä eroja (puuttuva hoitosuunnitelma, oireenhallintakurssien käyttö, lääkäreiden puhelinvastaanottotoiminta, korkeasti koulutettujen osuus poliklinikan potilaista). Korkeammin koulutetut joutuivat harvemmin sairaalahoitoon kuin vähemmän koulutetut. Yksin asuvat joutuivat useammin (yksi neljästä) sairaalahoitoon kuin ei-yksin asuvat (yksi kolmesta). Kansalliset hoitosuositukset (KH) suosittavat psykiatristen arviointiasteikkojen käyttöä ja näiden osuutta hoidossa tulisi lisätä ja yhdenmukaistaa eri alueilla ja työntekijöillä. Hoitosuunnitelma tulisi olla kirjattuna potilaskertomukseen. Lääkehoidossa olisi pyrittävä hoitosuositusten mukaisiin vaikuttaviksi osoitettuihin annoksiin.
-
(2015)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vartijasolmukkeen osuvuutta kohdunkaulan syövässä suomalaisessa aineistossa ja siten saada lisää näyttöä vartijasolmukemenetelmän tarkkuudesta ja vaikutuksista potilaan ennusteeseen ja jatkohoitoon. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka usein vartijasolmuke havaitaan ja mikä on menetelmän negatiivinen ja positiivinen ennustearvo. Tutkimusaineistona olivat HYKS:ssa vuodesta 2004 lähtien leikkauksella hoidettujen potilaiden potilaskertomukset. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: toisessa oli suoritettu vartijasolmuketutkimus ja toisessa imusolmukkeet oli poistettu perinteisellä tavalla. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella vartijasolmuketutkimus on tarkka menetelmä imusolmukemetastasoinnin arviointiin silloin, kun vartijasolmuke havaitaan molemmin puolisesti. Bilateraalinen havaitsemisaste oli aineistossamme 67,6 %. Negatiivinen ja positiivinen ennustearvo ja sensitiivisyys saavuttivat korkeita arvoja. Vartijasolmukeryhmässä poistettujen imusolmukkeiden lukumäärä oli suurempi. Tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Vartijasolmuketutkimuksella ei tässä tutkimuksessa ollut vaikutusta potilaiden komplikaatioiden määrään, jatkohoitoon, taudin uusiutumiseen tai elossaololukuun, koska ryhmien väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Tuloksemme vartijasolmukemenetelmän osuvuudesta kohdunkaulasyövässä ovat lupaavia, mutta tarvitaan lisää näyttöä. Kahden menetelmän yhdistäminen vaikuttaisi tarpeelliselta.
-
(2012)Nivelreuma on heterogeeninen sairaus, jossa yksittäisen potilaan hoitovasteen ennustaminen on vaikeaa. Lääkkeillä on paljon haittavaikutuksia ja uudemmat lääkkeet ovat hyvin kalliita. Siksi olisi tärkeää löytää merkkiaine, jota voitaisiin hyödyntää lääkkeen valinnassa. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään STAT3-signaalireitin merkitystä nivelreuman patogeneesissä vertailemalla potilaiden ja kontrollien veren valkosolujen STAT3-aktiivisuuksia ja etsimällä yhteyksiä sairauden aktiivisuuden ja STAT3- aktiivisuuden välillä. Tutkimuksen potilailla oli joko krooninen tai tuore, hoitamaton nivelreuma. Tuoretta reumaa sairastavilla potilailla havaittiin terveitä kontrolleja korkeampi STAT3-signaalireitin aktiivisuus CD4+lymfosyyteissä ja CD14+monosyyteissä. Suurempi STAT3-aktiivisuus oli yhteydessä kohonneisiin tulehdusarvoihin ja vaikeampiin oireisiin monosyyteissä ja T-soluissa, kun taas B-soluissa STAT3- aktiivisuus oli pienempää suurilla tulehdusarvoilla. Voidaan siis ajatella, että STAT3-signaalireitillä olisi nivelreuman patogeneesissä merkitystä tai että se aktivoituu niveltulehduksen seurauksena. Kroonisilla reumapotilailla arvot olivat tuoreita reumapotilaita matalampia, eivätkä eronneet merkittävästi kontrolleista.
-
(2011)This thesis assesses clinical differences in patients with low and high vitamin D levels. The factors analyzed included the underlying disease, body size, age, ethnic background, use of vitamin D supplements and the season when the blood sample was taken. Fifty patients with the lowest and 50 patients with the highest vitamin D concentrations were selected from a cohort of 1351 chronically ill children and adolescents who had had their vitamin D status assessed at Children's Hospital. Protective factors appeared to be the usage of vitamin D supplements and young age, especially age <2 years. Predisposing factors included non-Finnish ethnic background and older age, especially age 12-18 years. High vitamin D values were more prevalent in the summer and autumn and low values in the winter and spring. Patients with non-Finnish background were overrepresented in the low value group. No differences regarding the underlying diseases could be detected. Conclusions: In the Northern latitudes UVB-radiation is insufficient for vitamin D synthesis. Vitamin D recommendations appear to be inadequate to fulfil the needs of chronically ill patients whose requirements for vitamin D are elevated compared to the general population. New guidelines for vitamin D supplementation are needed particularly for those at risk of developing vitamin D deficiency.
Now showing items 101-109 of 109