Browsing by Title

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää 3-6-vuotiaiden suomalaislasten seksuaalisuuteen liittyvää tietotasoa kuva-avusteisen haastattelun keinoin. Pienten lasten seksuaalisuuteen liittyvää tietotasoa on tutkittu vähän, ja vain harvoin on haastateltu lapsia itseään. Tutkimukset aiheesta painottuvat parinkymmenen vuoden päähän, ja Suomessa tutkimusta aiheesta ei ole tehty juurikaan. Tässä tutkimuksessa selvitetään leikki-ikäisten seksuaalitietotasoa liittyen sukuelinten nimeämiseen, lisääntymiseen, raskauteen ja syntymään, aikuisten väliseen seksuaaliseen käytökseen ja turvataitoihin. Lisäksi tutkitaan, ovatko lasten ikä ja sukupuoli yhteydessä tietotasoon. Tieto aiheesta on hyödyksi muun muassa ikätasoisen seksuaalikasvatuksen menetelmien ja materiaalien suunnittelussa. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 132 lasta, joista 70 oli poikia ja 62 tyttöjä. Lasten iän keskiarvo oli 4,7 vuotta. Tutkittavat lapset rekrytoitiin kahden eri paikkakunnan kunnallisista varhaiskasvatusyksiköistä. Lapsille tuttu varhaiskasvatuksen opettaja haastatteli lapsia annetun haastattelurungon mukaan. Haastattelumenetelmänä käytettiin tutkimusta varten tehtyä strukturoitua kuva-avusteista haastattelua, jossa lapsille näytettiin kymmenen piirroskuvaa lapsista ja aikuisista erilaisissa arkisissa tilanteissa. Kuvissa esiintyi mm. raskaana oleva nainen ja alasti leikkiviä lapsia, ja lapsilta kysyttiin kuviin liittyviä, pääasiassa avoimia kysymyksiä. Lasten vastaukset pisteytettiin asteikolla 0-2 ja analysoitiin tilastollisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Lasten seksuaalisuuteen liittyvä tietotaso oli melko heikko kaikilla mitatuilla osa-aluilla. Tietotaso oli vahvin liittyen genitaalien nimeämiseen ja turvataitoihin, ja heikoin liittyen lisääntymiseen ja aikuisten väliseen seksuaaliseen käytökseen. Ikä oli yhteydessä tietotasoon kaikilla muilla osa-alueilla, paitsi kahdessa viimeksi mainitussa. Tutkimus osoitti myös, että lapset eivät aina vastanneet kysymyksiin tietotasonsa mukaisesti ja osa lapsista arasteli aiheesta puhumista. Varhain alkavalla ja kokonaisvaltaisella seksuaalikasvatuksella voidaan tukea lapsen minäkuvaa, terveyttä ja turvallisuutta. Kaikkien lasten oikeutta ikätasoiseen tietoon seksuaalisuudesta ja mahdollisuutta puhua aiheesta avoimesti turvallisten aikuisten kanssa tulee edistää.

BACKGROUND. Ministry of Social Affairs and Health funds university-level research. There is scant evidence on the productivity of EVO-funding. METHODS. The publications and dissertations of EVO-funded researchers at Pirkanmaa Hospital District. The study year was 2008 and the follow up period for publications was five years between 2009-2014. The publications were compared by funding, academic status, age and size of the research group. RESULTS. Research projects got € 3 million of EVO-funding, and they used 96 % of it. Funded projects produced 1899 international publications, 89 domestic publications and 92 doctoral dissertations. The median number of publications was highest during the first four years. The most published researchers were professors and docents. Publishing increased after 40- years of age and began to decline after 60-years of age. Bigger research groups achieved dissertations more likely than the smaller groups. EVO- research funding was used for staff expenditure (68 %), equipment and materials (23 %) as well as services (9 %). CONCLUSIONS Research EVO-funding is an important source for doctoral dissertation projects and for smaller groups. Measuring the effectiveness of research funding and productivity is necessary but requires the development of research infrastructure. ORCID, Open Research and Contributor ID would help to identified researchers and their publications without the uncertainties. Researching the productivity and effectiveness of single source funding is difficult because of the multi-channeled research funding.

The evaluation of arguments has not previously been approached from the perspective of cognitive factors that mirror decision-making in real time. This study examined how the reinforcement of intuitive and analytical thinking affects the identification of argumentation errors and the difficulty of choice manifested by evaluators in conflict situations. The results were partly in line with the assumptions: argumentation errors were identified in the context of analytical thinking more efficiently than in the context of intuitive thinking. In part, the results were contrary to assumptions. The effect of strengthening analytical thinking was smaller than expected and was possibly influenced by subjects' expectations of the experimental situation. The reinforcement of intuitive thinking, in turn, led to a seemingly contradictory result, as the difficulty of decision-making seemed to either increase or decrease depending on the evaluation method. Indeed, the results provided support for the view that the time spent by individuals to respond reflects uncertainty in response, whereas moving the mouse reflects the difficulty of decision in a conflicting situation as well as the difficulty of the tasks. The results suggest that the evaluation of arguments can be rapid and relatively certain, even if it simultaneously includes ambivalent features that increase decisional conflict.

Tutkimuksen tarkoitus: Anamneesissa ilmenevillä asioilla voi olla suuresti merkitystä potilaan toimenpidekelpoisuuteen ja hoitoon hammaslääkärin vastaanotolla. Monilla sairauksilla on yhteys suun terveyteen, mutta myös päihteiden merkitys suussa esiintyvien sairauksien riskitekijänä on merkityksellinen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka hammaslääketieteen kandidaatit ja lisensiaatit kysyvät päihdeanamneesia ja onko tottumuksissa heidän välillään eroja. Hypoteesina oli, ettei päihteiden käytöstä kysytä riittävästi esitietoja kysyttäessä. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena loppuvuodesta 2021 Hammaslääkäripäivien yhteydessä. Linkki lomakkeeseen lähetettiin myös kaikkien Suomen yliopistojen neljännen ja viidennen vuoden hammaslääketieteen kandidaateille sekä Helsingin ja Espoon kaupungin hammaslääkäreille. Tulokset on esitetty prosenttimuodossa. Tilastolliset analyysit laskettiin IBM SPSS Statistics-ohjelmalla (versio 25.0). Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi valittiin p<0.05. Tulokset: Kandidaatit kysyivät valmistuneita aktiivisemmin anamneesissa päihteiden käytöstä. Vastauksissa huomattiin eroja eri päihteiden välillä siinä, kuinka aktiivisesti niistä kysyttiin. Tupakoinnista kysyttiin huomattavasti aktiivisemmin kuin huumeiden käytöstä ja toisaalta huumeista kysyminen koettiin kiusallisemmaksi ja haastavammaksi kuin tupakasta ja alkoholista kysyminen. Johtopäätökset: Vastausten perusteella hypoteesi osoittautui oikeaksi eli päihteistä ei kysytä esitiedoissa riittävästi. Eroa kandidaattien ja valmistuneiden välillä kysymisaktiivisuudessa saattaa osaltaan selittää erot valmistuneiden työnkuvissa, kun taas kandityöskentely on pääosin hyvin samankaltaista. Toisaalta opetuksessa myös painotetaan anamneesin tärkeyttä ja kliinisten vuosien kertyessä saattaa sen merkitys hieman unohtua. On tärkeää muistaa päihteiden kokonaisvaltainen vaikutus terveyteen ja potilaiden toimenpidekelpoisuuteen. Anamneesin avulla voidaan kannustaa potilaita päihteettömyyteen ja vaikuttaa näin myönteisesti terveyteen.

Palliatiivisella sedaatiolla tarkoitetaan potilaan muuten hallitsemattoman oireen lievittämistä tarkoituksellisella tajunnantason alentamisella. Se on tarkoitettu viimeiseksi vaihtoehdoksi kuolevan potilaan hoidossa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää palliatiivisen sedaation käyttöä ja toteutusmenetelmiä Suomessa sähköpostikyselyin. Käsityksemme mukaan tämä on ensimmäinen kerta, kun asiaa on selvitetty. Tavoitteena oli saada tietoa toteutustavoista, käytön yleisyydestä, sedaatiopäätöksen tekemisestä ja kuolevan potilaan hoidosta ennen palliatiivista sedaatiota. Selvityksemme mukaan palliatiivinen sedaatio on Suomessa harvinaista. Myös palliatiivisen sedaation käsite tuntuu olevan epäselvä sitä toteuttaville lääkäreille. Palliatiivisen sedaation toteutustavat ovat vaihtelevia ja eroavat suosituksista mm. opioidien runsaan käytön osalta. Tutkielman pohjalta on järjestetään seminaari, jossa vaihtelevista käytännöistä voidaan keskustella. Lisäkoulutus palliatiivisesta sedaatiosta kuolevien potilaiden parissa työskenteleville olisi käsityksemme mukaan tarpeen hoitokäytäntöjen yhtenäistämiseksi.

Lääkärin hyvät vuorovaikutustaidot hyödyttävät sekä potilasta että lääkäriä itseään. Ne ovat samanarvoiset kliinisten kädentaitojen ja lääketieteellisen tiedon kanssa. Hyvät vuorovaikutustaidot omaavien lääkärien potilaat saavat parempaa hoitoa ja lisäksi nämä lääkärit voivat itsekin paremmin. Muutos asenteissa vuorovaikutustaitoja kohtaan on viimeisten vuosikymmenien aikana ollut suuri. Niistä on tullut osa niitä perustaitoja, joita valmistuvien lääkärien oletetaan hallitsevan. Samanaikaisesti vuorovaikutustaitojen opetusta osana lääkärien peruskoulutusta on kehitetty ja lisätty. Vuorovaikutustaitojen opetusta on mahdollista purkaa eri osa-alueisiin, mutta mikään yksittäinen opetusmenetelmä ei ole osoittautunut ylivoimaiseksi. Tärkeintä on tarkoin suunniteltu, järjestelmällinen ja monipuolinen koulutus, joka alkaa lääketieteen opintojen alussa ja jatkuu valmistumiseen asti. Opetuksen tulisi koskettaa kaikkia lääketieteen erikoisaloja ja opitut taidot on tärkeää kyetä integroimaan osaksi oikeita kliinisiä potilaskontakteja. Opiskelijoiden edistymistä täytyy seurata opintojen aikana, antaa heille palautetta ja tarjota heille mahdollisuuksia keskustella oppimastaan. Opiskelijat suhtautuvat vuorovaikutuskoulutukseen pääosin myönteisesti. Opettajien omien vuorovaikutustaitojen tulee olla hyvät ja heidän asenteensa näiden taitojen oppimista kannustavaa. Vuorovaikutuskoulutuksen eri menetelmien ja niiden tehon tutkiminen on tärkeää. Tutkimuksesta saatavaa tietoa tulee aktiivisesti levittää niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Vuorovaikutuskoulutusta tulee säännöllisesti päivittää, koska yhteiskunta, yleinen arvomaailma sekä käyttäytymisnormit lääkärien ympärillä ovat jatkuvassa muutoksessa.

Aims. One of the most common symptoms in aphasia is anomia, or word-finding difficulty. When retrieving words, that one has already learned causes a challenge, it is understandable that learning new ones can be difficult for people with aphasia. Studies have proven, though, that the ability to learn novel words doesn’t necessarily disappear in aphasia, but there is a wide individual variation in the learning ability. Because the ability to learn has been found to correlate with the response to therapy in aphasic individuals, researching learning and understanding it better is important from the clinical point of view. There are a lot of factors that affect learning, and modality could be one of them. In some previous studies, it has been noted that aphasic individuals were only able to learn novel words if they were in a written format. The aim of this study was to find out more about the effect of modality on learning novel words in chronic aphasia, and to compare the learning results of the aphasic individuals with those of healthy control participants. Methods. Two aphasic (AFA1 and AFA2) and two healthy control participants were recruited for this study. The learning experiment consisted of four learning conditions with different input-output modality combinations, meaning that the participants first either read or heard the words, and then either said them out loud or wrote them down. In each condition, there were 15 word-picture pairs to learn. The words were pseudowords and the pictures were black-and-white drawings of ancient farming equipment. Results and conclusions. The results of this study support the earlier results that suggest that even in chronic aphasia, learning novel words is still possible, but there is a lot of variation. In this experiment, AFA1 could learn words well, but AFA2 didn’t really learn them at all. Modality was found to be significant as well, since the learning results even for AFA1 were poor in two of the four learning conditions. Unlike in the previous studies, AFA1’s learning wasn’t dependent on reading the words but on writing them. Though her performance was most successful in the condition where the words were read and then written. In this condition, she learned all the 15 words and her learning was on the level of the healthy control participant. As of now, only few studies have been done on the effect of modality on learning in aphasia, but the results from this study and the previous ones encourage to do more research on this subject. Because a link has been found between learning ability and response to therapy, figuring out the best way to learn for each aphasic individual might also affect the treatment outcomes.

Målet med denna studie är att studera ett eventuellt samband mellan övervikt under graviditeten och en försämrad funktionsduglighet hos avkomman i vuxen ålder. Vi undersöker ifall fynden är lika för män och kvinnor samt gällande psykisk och fysisk funktionsduglighet. Av intresse är också ifall moderns viktindex påverkar barnets födelsevikt och om det i sin tur har ett samband med avkommans funktionsduglighet, samt ifall socialklass under barndomen påverkar funktionsdugligheten. Studien är en epidemiologisk kohortstudie och en del av Helsinki Birth Cohort Study/Helsingfors födelsekohort. Personernas funktionsduglighet mättes med hjälp av frågor relaterade till funktionsduglighet med RAND-36 frågeformulär. Vi fann att moderns övervikt under graviditeten ökar risken för både en försämrad fysisk och psykisk funktionsduglighet hos män, men inte hos kvinnor. Vidare fann vi att avkommans födelsevikt ökar då moderns viktindex ökar, men att en högre födelsevikt är kopplat till en minskad risk för en försämrad funktionsduglighet. Också socialklassen påverkade fysisk funktionsduglighet hos män.

Ischemic stroke is a complex disease involving multiple pathophysiological mechanisms. To date, many therapeutic intervention strategies such as anti-inflammatory treatments have been tested, but none of them has been successful. Previous studies have shown that mesencephalic astrocyte-derived neurotrophic factor (MANF) improves stroke recovery and increases the expression of phagocytosis related genes. In this study, the phagocytic and inflammatory effect of monocyte chemoattractant protein 1 (MCP-1), macrophage colony-stimulating factor (M-CSF), complement component 3 (C3), adhesion G protein-coupled receptor E1 (ADGRE1), MER receptor tyrosine kinase (MerTK) and mesencephalic astrocyte-derived neurotrophic factor (MANF) on microglia were studied simultaneously for the first time. The phagocytosis related genes were transiently transfected into a microglial cell line and studied in vitro utilizing phagocytosis assay, fluorescence-activated cell sorting, Western blot and enzyme-linked immunosorbent assay. MCP-1, M-CSF and C3a were shown to enhance microglial phagocytosis without inducing a pro-inflammatory response. In addition, MerTK induces phagocytosis and the synthesis of pro-inflammatory cytokines. In conclusion, the real therapeutic potential of MCP-1, M-CSF, C3a and MerTK in stroke treatment should be further characterized and tested in vivo.

Cardiovascular diseases are the leading cause of death globally. Especially pathological cardiac hypertrophy can be a trigger for severe pathological conditions, such as congestive heart failure. Previously, overexpression of vascular endothelial growth factor B (VEGF-B) in cardiomyocytes has been shown to lead to cardiac hypertrophy, but in a reversible, physiological way. Furthermore, VEGF-B overexpression leads to significant expansion of the coronary vascular tree. This study compares transcriptomics of postnatal and adult murine cardiac endothelial cells (ECs) and examines the transcriptional changes in response to VEGF-B transgene, plus the effect of the VEGF-B transgene on recovery of the murine cardiac ECs from myocardial infarction (MI). I analyzed isolated ECs from VEGF-B transgenic and AAV-VEGF-B transduced mice with single-cell RNA sequencing. The markers used for identification of the cell types applies to all experimental groups, although the proportions of cells differ among the conditions. The myocardial VEGF-B transgene promotes EC proliferation during development and boosts endothelial proliferation also in adult mice both in physiological conditions and after MI. Trajectory analysis indicates that ECs from the VEGF-B treated mice follow a distinct trajectory to enter the cell cycle after MI. These results suggest VEGF-B gene therapy as a new tool for coronary vessel remodeling, which could open new perspectives in the prevention and treatment of myocardial infarction.