Browsing by Title

Prospektiivisessa ei-satunnaistetussa faasi-1 tutkimuksessa hoidettiin kymmenen eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua sairastavaa potilasta transuretraalisella ultraääniablaatiolla (TULSA, transurethral ultrasound ablation) reaaliaikaisessa MRI-ohjauksessa. Hoitovastetta arvioitiin uroflowmetrialla, PSA-mittauksilla sekä kattavalla kysymyslomakesarjalla (EPIC-26, IPSS, DAN-PSS, IIEF-5), jotka arvioitiin ennen hoitoa ja 3 kk, 6 kk, 9 kk ja 12 kk aikapisteissä. Eturauhasen MRI-tutkimus suoritettiin ennen hoitoa, sekä 3 kk ja 12kk aikapisteissä. Ennen hoitoa yhdeksän kymmenestä potilaasta oli käyttänyt virtsankulkua helpottavaa lääkitystä, josta kaikki pystyivät hoidon jälkeen luopumaan. Mediaanimuutos 12 kk kohdalla oli eturauhasen radiologisesti määritetyssä tilavuudessa -33%, PSA:ssa -43%, virtsan maksimivirtauksessa Qmax 101% ja IPSS oirekyselyssä -82%. Erektiokyvyssä tai suolen toiminnassa ei havaittu oleellisia muutoksia. Havaituista haittavaikutuksista vakavin oli hoidonjälkeinen epididymiitti joka vaati dreneerauksen yleisanestesiassa. Tutkimuksen puitteissa TULSA-menetelmä vaikuttaa turvallisuusprofiililtaan hyväksyttävältä ja kliinisten hoitotulosten puolesta lupaavalta hoitomuodolta hyvänlaatuisen eturauhasen liikakasvuun.

Mukoepidermoidikarsinooma (MEC) on yksi yleisimmistä sylkirauhasten syövistä. Sen pahanlaatuisuusaste vaihtelee kolmella tasolla (matala - keskitasoinen - korkea), jotka määräytyvät WHO:n määrittämien kriteerien mukaisesti. WHO:n painottamien histopatologisten piirteiden tarkastelun tueksi on ehdotettu objektiivisia järjestelmiä, kuten geenifuusiot ja mikro-RNA-profiili. Ehdotukset perustuvat tutkimuksissa selvinneisiin havaintoihin, joissa on todettu tiettyjen geenifuusioiden liittyvän tuumorin pahanlaatuisuusasteeseen, ja mikro-RNA-molekyylien pitoisuuksien poikkeavan syöpäkudoksissa verrattuna normaalikudoksiin. Syövän pahanlaatuisuuden asteen määrittäminen vaikuttaa olennaisesti hoitovalintoihin ja potilaan selviytymiseen. Syövän pahanlaatuisuutta kuvaa muun muassa sen aggressiivisuus, mikä tarkoittaa syövän nopeaa kasvua ja levittäytymistä. Syövän levittäytymistä tyvikalvon läpi ja verenkierron kautta muihin kudoksiin kuvataan termillä invasiivisuus, jonka määrittämiseksi on kehitetty monenlaisia kokeellisia menetelmiä. Nämä menetelmät eroavat toisistaan olennaisimmin kasvualustojensa perusteella. Tämän syventävien opintojen tutkielman tarkoituksena on tarkastella mukoepidermoidikarsinooman (MEC) piirteitä, diagnosointia ja invasiivisuutta. Taustana kerrotaan lyhyesti sylkirauhasista sekä pään ja kaulan alueen syöpien tilastosta ja hoidoista. Lisäksi kerrotaan mikro-RNA-molekyyleistä, sekä esitellään CRISPR-menetelmä ja invasiivisuuden tutkimisessa käytettyjä menetelmiä. Kokeellisessa osuudessa pyrkimyksenämme on selvittää valittujen mikro-RNA- molekyylien (miR-22 ja miR-205) vaikutus MEC:n invasiivisuuteen kahdella eri invaasiokokeella, myooma- ja sferoidikokeilla. Sferoidikokeella saatiin selville, että miR-22- ja miR-205-molekyylien vaimentaminen MEC-soluista vähensi invaasiopinta-alaa. Tuloksemme ovat potentiaalisesti hyödyllisiä sylkirauhassyöpien diagnostiikassa sekä tarkennettujen syöpähoitojen kehityksessä.

Parvoviruses are among the smallest known viruses with a genome of ~ 5 kilobases. To date, six parvoviruses have been identified in human samples, with parvovirus B19 and human bocavirus being the only two known human pathogens in this family. Bufavirus, tusavirus and cutavirus are the most recently discovered parvoviruses, all belonging to the Protoparvovirus genus. Bufavirus was predominately discovered in fecal samples of children with diarrhea in Africa, Asia, and Europe. Cutavirus was detected in fecal samples of children with diarrhea in South America and Africa but has also been found in skin biopsies of patients with cutaneous T cell carcinoma and malignant melanoma. Tusavirus was discovered in a stool specimen of one child with diarrhea in Tunisia. At the moment, there are too little data to determine the identity of tusavirus as a human virus. More data and evidence are required to assess the association of the three parvoviruses with human diseases. In this study, a multiplex real-time PCR method was established to facilitate the detection and quantification of the three human-associated protoparvoviruses for further epidemiology and pathobiology study. Differentiation of different viruses was achieved by using three uniquely labeled probes. The multiplex assay was able to detect ≤ 10 copies/μL of bufavirus, tusavirus, and cutavirus plasmid templates simultaneously, with an average efficiency from 100.54% to 103.76%. The assay was applied to assess the prevalence of the three viruses in skin tissues of 93 non-immunosuppressed individuals with contact dermatitis and 137 immunosuppressed transplant recipients. Bufavirus and tusavirus DNA was detected in neither of the cohorts, which might indicate the rarity of the two viruses in skin tissues. Cutavirus DNA was detected in four (2.92%) transplant recipients, but all samples from the non-immunosuppressed group were negative. Among the four cutavirus positive patients, one was diagnosed with squamous cell carcinoma. These findings further support previous discoveries of cutavirus DNA in skin tissues and serve as evidence for the identity of cutavirus as a human virus. However, its association with cancer remains to be further investigated.

Munuaisen kehitystä on tutkittu laajasti. Yksi tunnetuimmista munuaisen kehitykseen liittyvistä tekijöistä on gliasoluperäisen neutrotrofisen kasvutekijän (Gdnf) aktivoima Ret-reseptorityrosinikinaasi (Ret). Ret:n aktivaatio aloittaa hiirimalleilla tehdyissä tutkimuksissa uretersilmun haarautumisen. Ret:n puutoksen on taas havaittu aiheuttavan munuaisen täydellisen puutoksen. Toinen munuaisen kehitykseen liittyvistä keskeisistä tekijöistä on hiljattain löydetty pleksiini B2 – reseptori (pleksiini B2), jota aktivoi Semaforiini 4C (Sema 4C). Reseptoriaktivaatio aiheuttaa hiirimalleissa munuaisputken haarautumista – aktivaation puutos puolestaan johtaa munuaisputken haarautumisen vähentymiseen, munuaisen pienikasvuisuuteen ja sikiön kuolemaan. Tutkielmani tavoite on tutkia pleksiini B2:n ja Ret:n välistä vuorovaikutussuhdetta erilaisissa solumalleissa ko-immunopresipitaation (Co-IP) ja Western blot – menetelmän avulla. Käytin tutkimuksessani apinoista eristettyä COS7-munuaissolulinjan soluja, joihin siirsin valmistamiani pleksiini B2 – ja Ret-geenikonstrukteja sisältäviä DNA-plasmideja. Plasmidit sisälsivät aminohappo-tunnisteosan, jolla helpotettiin vasta-ainedetektiota. Tutkimustulokseni viittaavat siihen, että reseptorit vuorovaikuttavat keskenään mallissa, jonka solut yli-ilmentävä pleksiini B2:sta ja Ret:iä. Tulos kannustaa selvittämään jatkossa, millainen tämä vuorovaikutus on biokemiallisesti ja toiminnallisesti muissa solumalleissa ja fysiologisissa pitoisuuksissa hiirten alkioiden munuaissoluissa.

Ateroskleroosi on maailmanlaajuisesti merkittävä, hitaasti kehittyvä suurten ja keskisuurten valtimoiden sairaus, jonka komplikaatiot aiheuttavat huomattavan määrän kuolemia ja sairaalahoidon tarvetta vuosittain. Sairautta on pidetty aikaisemmin aineenvaihdunnallisena tilana, jossa verisuonissa kiertävä kolesteroli kertyy verisuonen seinämään, mutta yhä enemmän ateroskleroosi mielletään tulehdukselliseksi sairaudeksi, jossa jatkuva matala-asteinen tulehdus on keskeinen tekijä taudin patogeneesissä. Nykyinen lääkehoito perustuu pitkälti hyperkolesterolemian hoitoon, mutta tulehdusta hoitamalla on myös onnistuttu vähentämään sydän- ja verisuonitapahtumia ja tulevaisuudessa tulehduksen lääkehoito voi korostua. Lipoproteiinien merkitystä ateroskleroosin patogeneesissä ei voida kiistää, sillä ilman sopivaa lipoproteiiniprofiilia (veressä) ei voi tautia kehittyä. Lipoproteiinit kantavat veressä lipidejä ja pääsevät verenkierrosta verisuonen seinämään. Seinämässä lipoproteiinit altistuvat monenlaiselle muuntumiselle. Monet hapettavat tekijät, fosfolipaasi, sfingomyelinaasi sekä muut entsyymit muokkaavat lipoproteiinien, ennen kaikkea LDL:n (low density lipoprotein), rakennetta, jolloin ne sitoutuvat helpommin verisuonen seinämässä solunulkoiseen tilaan, aggregoituvat sekä päätyvät makrofagien fagosytoimiksi. Epätasapaino lipoproteiinien kuljettamien lipidien virtauksessa verisuonen seinämään ja siitä pois johtaa lopulta lipidien kertymiseen. Makrofagit ovat tärkeitä soluja sekä verisuonen seinämän normaalissa aineenvaihdunnassa että ateroskleroosin kehittymisessä. Fagosytoituaan lipoproteiineja makrofagi prosessoi ne ja luovuttaa ylimääräisen kolesterolin eteenpäin. Kun kolesterolia kertyy soluun enemmän kuin mitä se pystyy luovuttamaan, muodostuu vaahtosoluja, jotka sisältävät ylimäärin kolesterolia ja muita lipidejä. Lipoproteiinien kertyessä makrofageihin, ne erittävät tulehdusta edistäviä välittäjäaineita. Endoteelisolut ovat toinen merkittävä solutyyppi verisuonen seinämässä. Ne säätelevät verisuonen läpäisevyyttä ja niihin vaikuttavat erityisesti muiden solujen erittämät välittäjäaineet. Myös lipoproteiineilla on suoria vaikutuksia endoteelisoluihin. Tässä tutkimuksessa altistettiin makrofageja ja endoteelisoluja luontaisille sekä muokatuille lipoproteiineille. Makrofagien osalta tavoitteena oli tutkia, miten lipoproteiinit vaikuttavat niiden interleukiinien (IL) eritykseen ja miten lipoproteiinien koko muuttuu altistuksen aikana. Endoteelisolujen kohdalla selvitettiin myös, miten lipoproteiinit vaikuttivat solujen geenien luentaan. Hapetetun VLDL:n (very-low density lipoprotein) todettiin aiheuttavan IL-1-erityksen makrofageista. Muilla muokatuilla lipoproteiineilla ei löydetty olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta IL-1- tai IL-18- eritykseen. Endoteelisolut eivät erittäneet kyseisiä interleukiineja vuorokauden lipoproteiinialtistuksen jälkeen. Sekä makrofagit että endoteelisolut pienensivät VLDL:n ja hapetetun VLDL:n partikkelikokoa. LDL-partikkeleiden osalta makrofagit pienensivät lähinnä vain sfingomyelinaasilla muokatun LDL:n partikkelikokoa. Endoteelisolujen geenien luennassa ei havaittu muutosta endoteelisoluille ominaisista geeneistä mesenkymaalisoluille ominaisiin geeneihin, vaikka valomikroskoopilla nähtiin muutos endoteelisolujen morfologiassa.

Johdanto: OECD ja EU ovat arvioineet mielenterveyteen liittyvien ongelmien aiheuttavan työelämässä Suomessa lähes 5 miljardin euron vuosikustannuksen. Työn kuormittavuudella on tutkimusten mukaan todettu olevan yhteyttä muun muassa työuupumukseen ja muihin mielenterveysongelmiin. Lapsuuden sosioekonomisella asemalla on havaittu olevan yhteys työn kuormittavuuteen ja mielenterveyteen. Persoonallisuudella on tutkimuksissa puolestaan todettu olevan vaikutuksia työhyvinvointiin. Pro gradu -työssä halutaan selvittää muovaako persoonallisuus lapsuuden sosioekonomisen taustan yhteyttä työkuormitukseen. Syy-yhteyksien parempi ymmärtäminen voi auttaa kohdentamaan toimenpiteitä ja mahdollisia interventioita työn kuormittavuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten alentamiseksi. Menetelmät: Tutkimusaineistona on Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimusaineisto, jossa pitkittäisaineistoa on kerätty vuodesta 1980 alkaen. Klusterianalyysin avulla määriteltiin persoonallisuusprofiilit. Logistisella regressioanalyysillä tutkittiin persoonallisuusprofiilien sekä Big 5 persoonallisuuspiirteiden muovaavaa vaikutusta lapsuuden sosioekonomisen taustan ja työkuormituksen välillä. Tulokset: Klusterianalyysin tulosten perusteella löydettiin joustava, viileä ja hauras -persoonallisuusprofiilit. Tulokset vahvistivat neuroottisuuden, joustavan ja hauraan persoonallisuusprofiilin suorat yhteydet korkeaan ja matalaan työkuormitukseen. Uusina merkittävinä havaintoina oli kahden eri persoonallisuuspiirteen muovaava vaikutus yhdessä lapsuuden sosioekonomisten tekijöiden kanssa: erityisesti matala sovinnollisuus lapsuuden matalan sosioekonomisen taustan tilanteessa lisäsi riskiä kuulua korkean työkuormituksen kategoriaan ja matala tunnollisuus lisäsi todennäköisyyttä kuulua matalan työkuormituksen kategoriaan. Pohdinta: Kokonaistarkastelussa havaittiin persoonallisuuspiirteiden muovaava vaikutus työkuormitukseen. Olisi tärkeää pohtia miten sovinnollisuutta lisääviä elementtejä voitaisiin tuoda mukaan jo kouluihin ja varhaiskasvatukseen. Havaintoja voidaan hyödyntää organisaatioissa muun muassa henkilövalinnoissa, esimiestyön kehittämisessä, stressin hallinnassa ja hyvinvoinnin lisäämisessä organisaatioissa.

INTRODUCTION: Differentiating atypical lipomatous tumours (ALT) and well-differentiated liposarcomas (WDLS), also known as grade 1 liposarcomas (G1LS), from benign lipomas is a common diagnostic problem for pathologists. ALT/WDLS are characterised by amplification of the murine double minute 2 (MDM2) gene and our aim was to investigate if immunohistochemistry for MDM2 can be used to diagnose ALT/WDLS. We also reported treatment and calculated survival rates for patients with grade 1 liposarcomas (G1LS) at Helsinki University Central Hospital (HUCH). METHODS: 25 lipomas, 17 ALT and 21 G1LS were reviewed and initiated for MDM2 immunohistochemistry. For the clinical cohort we included 53 patients with a final diagnosis of G1LS during 1995-2007. RESULTS: The sensitivity of MDM2 immunohistochemistry for ALT and G1LS was 35% and 86%, respectively. The specificity in distinguishing ALT and G1LS from lipomas was 100%. The 5-year local-recurrence free survival (LRFS) for G1LS was 80%, and the 10-year LRFS was 68%. Local recurrence occurred in 16/53 patients. Retroperitoneal and intra-abdominal tumours had a 4.224 times greater risk of local recurrence compared to tumours in the extremities or trunk wall. Only one patient died due to G1LS. DISCUSSION: MDM2 immunohistochemistry is a good supportive method when diagnosing lipomatous tumours. It was highly specific in differentiating ALT and G1LS from lipomas and also relatively sensitive in recognising ALT and G1LS. We reported that G1LS are recurring tumours with tumour site strongly affecting the risk of local recurrence. Despite the high risk of local recurrence, the mortality of G1LS is low.

Syöpäkakeksia on patofysiologialtaan vielä suurelta osin tuntematon, monitekijäinen aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa paino ja lihaskudoksen määrä laskevat. Kakeksia vaikuttaa suuren osaan syöpäpotilaista lisäten heidän kuolleisuuttaan ja heikentäen elämänlaatua. Eläinmalleilla lihaskadon estäminen kokeellisella hoidolla, aktiviinireseptorin salpauksella, on parantanut selviytymistä ja vähentänyt lihasmassan katoa, vaikka syöpä itsessään ei ole parantunut. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää tämän hoidon vaikutusmekanismi, sillä se on tällä hetkellä vielä epäselvää. Tutkimuksessa hiirille injektoitiin suolistosyöpäsoluja (C26) selän rasvakudokseen, mikä aiheuttaa pahanlaatuisen kasvaimen muodostumisen ja nopean lihaskadon. Hiirille annettiin kokeellista hoitoa yhdisteellä, joka estää lihasmassan kasvua rajoittavien proteiinien, aktiviinien ja myostatiinien, kiinnittymistä niiden solureseptoreihin. Havaitsimme laajoissa proteiinianalyyseissa akuutin faasin reaktion, erityisesti Serpina3n-proteiinin, lisääntymisen ja lihaksen mitokondrioiden energiaa tuottavan oksidatiivisen fosforylaation (OXPHOS) komponenttien määrän vähentyneen syöpäryhmässä. Niinpä analysoimme tarkemmin mitokondrioiden aktiivisuutta histokemiallisesti in situ ja määritimme mitokondrioiden energiantuotantoreaktioissa toimivan elintärkeän kofaktorin, nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin (NAD+), pitoisuuksia lihaskudoksessa. Mitokondrioaktiivisuus in situ oli osittain heikentynyt syöpäryhmässä, jossa myös NAD+:n ja sen metaboliitin NADH:n määrät vähentyivät. Lisäksi havaitsimme voimakkaan laskun NAD+-biosynteesiin osallistuvan geenin, Nrk2:den ilmaantumisessa. Proteiineista Serpina3n määrä korreloi selkeimmin painonlaskuun, mutta se paljastui ennemmin hoitamattoman kakeksian kuin yleisen lihasmassan biomarkkeriksi. Serpina3n-määrä yhdistyi myös Nrk2:den ilmentymiseen, joka viittaisi yhteyteen lihaksen Nrk2-ekspressiossa ja tulehduksen säätelyssä akuutin faasin reaktion kautta. Aktiviinireseptorin salpauksella pystyimme korjaamaan NAD+-aineenvaihdunnan häiriötä ja lieventämään OXPHOS-muutoksia. Osoitimme tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa, että syöpäkakeksian taustalla on NAD+-aineenvaihdunnan häiriö ja että aktiviinireseptorien salpauksella voidaan lihaskadon estämisen lisäksi parantaa NAD+-tasoja. Vielä ei tiedetä, vaikuttaako tämä kokeellinen hoito suoraan vai välillisesti NAD+-aineenvaihduntaan. Tulevaisuudessa olisi lisäksi tärkeä tutkia Nrk2:den roolia syöpäkakeksiassa ja selvittää, voidaanko NAD+-esiasteita käyttää syöpäkakeksian hoitona.

Objectives. Consonance and dissonance are basic features of harmonic music and are most likely based on the properties of our auditory system and are discriminated automatically at the level of early information processing. Attentional focus may have an effect on the preattentional discrimination of dissonance. In addition, musical expertise has been shown to affect the processing of musical stimuli on a neural level. However, the effects of musical expertise on early levels of processing and plasticity are not yet known. The aim of this study was to explore whether there are differing effects of musical dissonance on event-related brain potentials (ERPs) between musicians and non-musicians and how the attentional focus might alter the possible effect. A second aim was to find out how musicians and nonmusicians discriminate dissonance in a separate behavioral task. Methods. 16 musicians and 14 non-musicians took part in the study. Electroencephalography (EEG) was used to measure participants’ ERPs, while listening to chords presented in an oddball-paradigm. Two dissonant four-tone chords with different levels of dissonance were presented in a consonant chord context. The chords were presented in a passive condition and in an active listening task. The mismatch negativity (MMN) potential amplitudes were used to investigate pre-attentive discrimination. In addition, participants discriminated the chords according to their dissonance in a behavioral test. Results and conclusions. The dissonant chords evoked MMN responses in both conditions and in both groups. The frontal part of the brain displayed stronger MMN responses to the more dissonant chord. The change of attentional focus had an effect only on the nonmusicians and the MMN response in the passive condition was stronger than the one in the active condition. Both groups performed better than chance in the behavioral test but overall, musicians discriminated dissonance more accurately. The results indicate that dissonance is a musical feature that is discriminated in pre-attentive information processing independent of musical expertise. However, musical expertise seems to facilitate the discrimination processes in a behavioral task.

Objectives: Stroke is one of the most common causes of long-term adult disability. The fastest recovery occurs during the first months of post-stroke. Still, patients in rehabilitation wards spend most of the time in nontherapeutic activities. There are promising findings on using music listening as part of the rehabilitation of stroke patients in the rehabilitation ward environment. Nevertheless, the implementation of music listening therapy still requires more research. This pilot study was designed to determine usability of music listening devices (MP3 player compared to a tablet computer with Spotify), to evaluate whether music listening can facilitate recovery after stroke and to study the subjective benefits that occur as a result of music listening on stroke patients. Methods: In total 24 subacute phase stroke patients (age 51–82 years) in a rehabilitation ward took part in the study. Patients listened to music using either MP3 device (n = 8) or Spotify on a tablet computer (n = 16). Patients listened to their favourite music for approximately one hour a day, during 2–3 weeks period. Neurological examination and brief cognitive testing were performed at the beginning and the end of the study. Patients filled questionnaires on functioning, quality of life, mood, and motor and cognitive deficits as well as role of music in life and experiences on music listening before and after the music listening intervention. At the end of the study, patients also evaluated the usability of the music listening technology. Rehabilitation ward nurses observed patients during the usage of music listening devices at the beginning, middle and end of the study. Results and conclusions: There were no changes in functioning, quality of life and mood measures, apart from the improvement in the neurological examination compared to pre-examination. There were no differences in the impacts of music listening between groups. The usability of the MP3 player and the tablet computer and Spotify were evaluated as quite good on average by patients and there were no differences between groups in this evaluation. In qualitative analysis, there seemed to occur more problems in the tablet group, but usage became easier over time. Stroke patients felt that music listening was rewarding and beneficial to their recovery and they were eager to recommend music listening as a part of stroke rehabilitation. Stroke patients felt that music listening was useful to them with both devices and beneficial to their rehabilitation. Stroke patients were eager to recommend music listening as a part of the stroke rehabilitation. Based on the results of this study, music listening therapy can be recommended as a part of the rehabilitation of subacute phase stroke patients.