Browsing by Title

Reniini-angiotensiinijärjestelmän (RAS) merkitys verenpaineen säätelyssä on kiistaton. Sen komponenttien on osoitettu ilmentyvän sydämen ja verenkiertoelimistön lisäksi myös muun muassa ruoansulatuskanavassa, haimassa, aivoissa ja silmissä, mikä on herättänyt ajatuksen siitä, että RAS:n merkitys elimistön toiminnalle voi olla huomattavasti nykykäsitystä monimuotoisempi. Ruoansulatuskanavassa sen vaikutuksia voivat olla verisuonten ja suolen sileän lihaskudoksen supistuksen säätely, muutokset suolen limakalvon läpäisevyydessä tai toimiminen ruoansulatusentsyyminä.

Yli puolet sukukypsistä naisista käyttävät nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä. Näillä ehkäisyvalmisteilla on kuitenkin monia tunnettuja haittavaikutuksia, jotka puolestaan vaikuttavat käyttömyöntyvyyteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata naisten kokemia ehkäisyvalmisteista johtuvia haittavaikutuksia ja etsiä yhteyttä naisten ominaisuuksien ja ilmoitettujen haittavaikutusten välillä. Yhteyden löytäminen mahdollistaisi haittojen ennustamisen ja tämän kautta paremmin yksilöidyn ehkäisyneuvonnan. Tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella Vantaan ehkäisy- ja perhesuunnitteluneuvoloissa sekä HUS naistentautien raskaudenkeskeytyspoliklinikalla. Kyselylomakkeella kartoitettiin naisten tietämystä, odotuksia ja kokemuksia eri ehkäisymenetelmistä. Yhteensä 1006 naista vastasivat kyselyyn. Naisten ominaisuuksien ja ilmoitettujen haittavaikutusten yhteyden tutkimiseksi naiset jaettiin ryhmiin iän, synnyttäneisyyden ja käytettyjen ehkäisymenetelmien lukumäärän perusteella. Vanhempi ikä, synnyttäneisyys ja suurempi käytettyjen ehkäisymenetelmien lukumäärä lisäsivät todennäköisyyttä, että nainen ilmoittaa kokeneensa enemmän haittavaikutuksia. Merkittävä osa naisista ilmoittavat kokeneensa mielialaan tai seksuaalitoimintoihin liittyviä haittavaikutuksia. Naiset, jotka ovat kokeilleet vähintään viittä eri ehkäisymenetelmää, ilmoittavat huomattavasti enemmän haittavaikutuksia verrattuna muihin ryhmiin. Kirjallisuudessa tutkimustulokset hormonaalisen ehkäisyn vaikutuksista mielialaan ja seksuaalitoimintoihin ovat ristiriitaisia. Tästä huolimatta merkittävä osa vastanneista naisista koki hormonaalisen ehkäisyn vaikuttaneen kielteisesti heidän mielialaansa tai seksuaalitoimintoihin. Tätä kokemusta tulee kuunnella, sillä naisten kokemukset ovat ratkaisevassa asemassa naiskeskeisen ehkäisyneuvonnan kehittämisessä.

Objective. Reform schools (RSs) in Finland are child welfare institutions for adolescents with severe conduct problems. RS adolescents have generally been studied in terms of their disadvantages while factors related to positive adulthood outcomes remain unknown. Cognitive abilities have been associated with resilience, which embodies personal qualities that enable individuals to overcome adversity. This study aimed to investigate cognitive performance and resilience among former RS residents with good adult-age outcomes, and to see whether cognitive abilities were a predictor of their resilience. Methods. The sample consisted of 30 former RS residents who had no criminal record or diagnosed mental illness. Cognitive performance was measured with WAIS-IV subtests Matrix Reasoning, Vocabulary, Coding and a measure of verbal fluency. Resilience was measured with the Connor-Davidson Resilience Scale (CD-RISC). Linear regression was used to identify the association between cognitive performance and resilience. Results. The participants’ cognitive performance and resilience were lower compared to general population standards. None of the cognitive measures were significantly correlated with resilience. Among all the measures, verbal fluency predicted resilience the most. Conclusions. Cognitive deficits appear to be common among the whole RS population. Future research should conduct comparisons within the RS population for more clinically relevant conclusions. The participants’ lower resilience was likely due to an unfitting comparison group. In future work, it might be fruitful to investigate the connection between resilience and skills related to executive functioning and emotional intelligence. This study raised important methodological considerations and it provides a valuable starting point for future strength-based RS studies.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa on haluttu selventää juurihoidetun hampaan restauraatiomenetelmien vaikutusta hampaan pitkäaikaisennusteessa. Tavoitteena on selvittää, mikä restauraatiomateriaali ja minkä tyyppinen restauraatio on optimaalisin ratkaisu juurihoidetun hampaan hoidossa missäkin tapauksessa. Kun kliinikko tuntee materiaalin ja tekniikan valintaan vaikuttavat tekijät, hän osaa suositella parasta ratkaisua potilaalle. Kirjallisuuskatsausta varten on haettu artikkeleita, joissa esitellään eri restauraatiomenetelmiä ja vertaillaan sekä juurihoidon laadun ja restauraation merkitystä hampaan ennusteelle, että eri menetelmillä restauroituja hampaita. Kirjallisuuskatsaus koostuu kahdesta osasta. Ensin selvennetään erilaiset juurihoidetun hampaan restauraatiomenetelmät. Sen jälkeen tarkastellaan tarkemmin tutkimustuloksia edellä esitellyistä aiheista. Viimeisessä kappaleessa pohditaan tutkimusten tuloksia, ja tehdään yhteenveto. Artikkeleita läpikäydessä korostuu, että aiheesta ei ole tehty riittävästi laadukasta tutkimusta. Tutkimusten otokset, seuranta-ajat, kriteerit, sekä hoitotekniikat, -materiaalit ja – ympäristöt vaihtelivat runsaasti. Muutamia johtopäätöksiä voidaan kuitenkin esittää. Adekvaatti juurihoito on merkittävin hampaan pitkäaikaisennustetta parantava tekijä. Adekvaatin juurihoidon lisäksi adekvaatisti toteutettu restauraatio parantaa hampaan ennustetta edelleen, ja parhaat ennusteet saadaankin sekä adekvaatilla juurihoidolla, että restauraatiolla varustetuille hampaille. Juurihoidetussa hampaassa 1-2 pinnalle ulottuvat kaviteetit voidaan yleensä restauroida yhdistelmämuovilla. Kun juurihoidetun hampaan kaviteetti ulottuu kolmelle pinnalle tai yli, voikin olla mielekästä harkita onlay-tyyppisen täytteen, endo-kruunun tai perinteisen kruunun valmistusta. 4-5 pinnan kaviteeteille paras ja kestävin vaihtoehto lienee proteettinen hammaskruunu epäsuoralla menetelmällä valmistettuna.

Tutkimuksen tavoitteena oli ensisijaisesti oppia kanan alkion manipuloinnin tekniikka ja tutkia sen avulla hermostopienan solujen vaellusta kehittyvässä alkiossa. Toinen tavoite oli tarkastella Ret-geenin mutaation (C634R) vaikutusta hermostopienan migraatiokaavaan. Tutkittu Ret-geenin mutaatio aikaansaa geenin tuotteen uudenlaisen toiminnankuvan, jolloin tuloksena voi olla syöpäsairaus. Tutkimus suoritettiin käyttämällä kanan alkiota. Kananmunia haudottiin inkubaattorissa sopivaan kehitysvaiheeseen, minkä jälkeen alkiota käsiteltiin kuoreen tehdyn aukon kautta. Mikroskoopin avulla alkion kehittyvään hermostoputkeen ruiskutettiin plasmidi-Dna:ta, joka sisälsi gfp-geenin sekä joko tutkittavan geenimutaation tai villityypin geenin. Plasmidin siirron jälkeen alkio elektroporoitiin, jotta siirretty perimäaines pääsisi alkion solujen sisään proteiinisynteesin alkamiseksi. Gfp:n fluoresoivan ominaisuuden avulla voitiin jälkitarkastelussa seurata plasmidin geenien ilmentymistä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta tarkastellun Ret-geenin mutaation aiheuttavan hermostopienan solujen vaelluskaavioon häiriöitä verrattuna kontrolliin. Häiriöitä olivat mm. solujen rykelmäinen ryhmittyminen sekä hermostopienan solujen vaelluksen paikoittainen katkeaminen ja hajanaisuus. Tutkimusaineiston suppeuden vuoksi, mitään varmoja johtopäätöksiä suoritetun tutkimuksen perusteella ei voida vielä tehdä, vaan asia vaatii lisää tutkimuksia.

Pulmonary hypertension is characterized by an increase in pulmonary vascular resistance, mean pulmonary arterial pressure, and the subsequent progressive right ventricular afterload, leading to right heart failure and premature death. Recent advancements in the management of pulmonary hypertension, particularly in pulmonary arterial hypertension (PAH), and chronic thromboembolic pulmonary hypertension (CTEPH), have substantially improved patient prognoses. Presently, there is little research done on the Finnish PH population. Data extracted from the HUSPAH registry was analyzed to assess the characteristics, treatment, and outcomes of Finnish patients newly diagnosed with PAH or CTEPH between 2008 and 2022. The treatment effect of different interventions was evaluated, and the survival of different subgroups was studied. A total of 186 patients were included in this study (93 PAH, and 93 CTEPH). The mean age of PAH patients was 54 years, 74% were female, and 34% had idiopathic PAH. Advanced age (p<0.01), poor exercise capacity (p<0.01), ischemic heart disease (p<0.01), and poor diffusion capacity (p<0.01) predicted poor treatment response. The prevalence of combination therapies was low at baseline and in follow-up. The 1-, 3-, and 5-year survival of our PAH cohort was 97.8%, 84.3%, and 68.1%, respectively. The mean age of CTEPH patients was 57 and 52% were female. Advanced age (p<0.01), poor exercise capacity (p<0.01), and exclusively distal lesions in pulmonary vasculature (p=0.02) were the main determinants against operability with PEA. Operated patients achieved superior clinical and hemodynamic results, although survival between operated and nonoperated patients wasn’t statistically significant. The 1-, 3-, and 5-year survival of our CTEPH cohort was 100.0%, 93.9%, and 87.4%, respectively. The clinical state of pulmonary hypertension among Finnish patients is superior to European patients. Treatment strategies follow international trends, albeit combination therapies among PAH patients are underutilized. Our patients reach similar treatment outcomes, and superior survival compared to other European registries.

Lastenreuma on harvinainen autoimmuunisairaus, jota sairastaa noin 3000 lasta Suomessa. Lastenreumapotilailla on merkittävästi kohonnut riski sairastua silmän etukammion krooniseen tulehdukseen eli uveiittiin. Lastenreumaan liittyvä uveiitti on usein oireeton, minkä takia sairauden havaitseminen vaatii säännöllisiä silmälääkärin suorittamia tarkistuksia. Hoitamattomana lastenreumaan liittyvä uveiitti saattaa jopa uhata lapsen näkökykyä. Tässä tutkielmassa selvitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella asuvien uveiittia sairastavien lastenreumapotilaiden lääkityksiä, komplikaatiota ja taudin aktiivisuutta sairauden puhkeamisesta vuoteen 2020 asti. Tutkimus valottaa kuinka lastenreumaan liittyvän uveiitin hoito on muuttunut viime vuosikymmenen aikana biologistenlääkkeiden käytön vakiintumisen myötä. Tutkimus on luonteeltaan retrospektiivinen rekisteritutkimus. Tutkimuksessa selvisi, että metotreksaattilääkitys aloitetaan potilaille verrattain nopeasti taudin puhkeamisen jälkeen. Biologisten lääkkeiden aloittaminen sen sijaan venyy useimmilla potilailla yli kahden vuoden päähän sairauden puhkeamisesta. Kortisonisilmätippojen pitkäaikainen käyttö on hyvin yleistä uveiittia sairastavilla lastenreumapotilailla. Tutkimuksessa havaittiin, että silmiin kohdistuvat komplikaatiot ovat edelleen hyvin yleisiä uveiittia sairastavilla lastenreumapotilailla. Tutkimuksessa havaittiin sairauden remissiojaksojen olevan pidempiä, kun uveiittia sairastavalla lastenreumapotilailla oli käytössä systeeminen lääkitys verrattuna remissiojaksojen pituuteen, jos systeeminen lääkitys ei ollut käytössä. Uveiitin aktiivisuus oli seuranta-ajan loputtua pienintä potilailla, jotka käyttivät metotreksaatin ja biologisen lääkkeen yhdistelmähoitoa. Tutkimuksen valossa biologiset lääkkeet ja metotreksaatti sopivat useimmille potilaista. Pitkäaikaisen kortisonisilmätippojen käytön sijasta tulisi miettiä etenkin biologisen lääkkeen aloitusta entistä herkemmin uveiittia sairastaville lastenreumapotilaille.

Målet med undersökningen är, att samla information av patienter angående loop-behandling på grund av cellförändringar i livmoderhalsen som orsakas av papillomvirus, HPV. Vissa av dessa förändringar kräver inga åtgärder, medan andra svårare förändringar kräver loop-behandling eller/och uppföljning. I uppföljningen efter loop-behandlingen beaktas behovet av fortsatta åtgärder och komplikationer, bland annat infektioner och blödningar. Studien undersöker kvaliteten av loopbehandlingsprotokollen i huvudstadsregionen. En liknande undersökning har inte tidigare utförts i Finland. Undersökningsmetoden innebär en retrospektiv undersökning, i vilken information samlades från patientdatabaser (Miranda och Endobase). Mängden av patienterna är 908. Informationen har samlats i Excel-format, varefter materialet analyserats. Kvaliteten av loop-behandlingsprotokollen är enligt resultaten bra. Det är dock vissa parametrar som inte alltid registreras efter en loopbehanding, t.ex konusens volym och djuphet (endast 1/3 del). Instrumentens storlek var dock oftast anmäld (95%). Efterkontrollen lyckades i allmänhet bra, bland annat Papa-prov (99%) och HPV-test (94%) togs nästan av alla. Mängden av patienter med allvarliga PAD- och Papa-fynd var i efterkontrollen låg (under 2%) Mängden CIN2+-fynd i loopbehandlingarna var utmärkt (>90%), men sjukdomsfria marginalernas mängd var aningen sämre (65%).

Ortognaattinen kirurgia on moniammatillista yhteistyötä vaativa hoito. Se on hoitovaihtoehto vaikeasta skeletaalisesta tai dentaalisesta purentavirheestä kärsivälle potilaalle, jos pelkkä oikomishoito ei mahdollista hyvää hoitotulosta. Potilaalle sopivin leikkaustyyppi päätetään tapauskohtaisesti. Usean vuoden mittainen hoito jakautuu pre- ja postoperatiiviseen oikomishoitoon, sekä itse leikkaukseen. Reumasairaudet voivat aiheuttaa muutoksia leukanivelissä ja muuttaa purentasuhdetta. Reumaatikon ortognaattis-kirurgisessa hoidossa keskeistä on ottaa huomioon reuman oskilloiva luonne sekä hoitotuloksen palautumistaipumus. Ortognaattis-kirurgisen hoidon läpikäyminen on psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavaa. Potilailla voi esiintyä entuudestaan masennusta, alentunutta itsetuntoa, sekä negatiivisia kokemuksia sosiaalisesta kanssakäymisestä heidän ulkonäkönsä vuoksi. Hoidon mahdolliset komplikaatiot, kuten poikkeavan runsas verenvuoto ja hermovaurion aiheuttamat irreversiibelit tuntopuutokset, ovat harvinaisia. Potilaan haastattelussa noin kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen tavoitteena oli selvittää, millaisen muutoksen potilas oli läpikäynyt hoidon aikana. Potilaan hengittäminen oli aiempaa vaivattomampaa, mutta uuteen purentasuhteeseen totuttelu oli vielä kesken. Tuntopuutoksia ilmeni edelleen toispuolisesti ja syöminen oli vaikeaa. Potilas kokee ulkonäkönsä parantuneen mandibulan eteen tuomisen seurauksena, mutta itsetunto on edelleen heikko nuoruuden kiusaamisen vuoksi. Leukakirurgiassa digitaalinen suunnittelu on korvaamassa perinteistä kipsimalleihin ja artikulaattoriin perustuvaa suunnittelua. Digitalisaatio on lyhentänyt leikkausten kestoa ja parantanut niiden tarkkuutta. Suomessa ortognaattis-kirurgisen hoidon kriteerit täyttävän potilaan valintaa ohjaavat ensisijaisesti toiminnalliset seikat. Tutkimusnäytön ja potilastapauksen perusteella estetiikan rooli psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin merkittävä. Ulkonäköperäiset psyykkiset ongelmat voivat aiheuttaa kustannuksia terveydenhuollon muissa yksiköissä.

Johdanto Reumataudit ovat yleisiä, mutta esiintyvyydeltään, kuormittavuudeltaan ja kustannuksiltaan erilaisia. Tautien kuormittavuuden vertailuun ei ole käytössä yksinkertaista menetelmää. Tutkimuksemme tavoitteena oli määrittää reumatautien yleisyys erikoissairaanhoidossa ja tuottaa kuormittavuuskerroin, joka voidaan laskea helposti saatavilla olevista tiedoista. Menetelmät Aineisto kerättiin kattavilla ATK-hauilla HUS:n tietojärjestelmistä ja kattaa vuosina 2011 ja 2012 Meilahden, Peijaksen Jorvin ja Hyvinkään sairaaloissa reumatologista erikoissairaanhoitoa saaneet potilaat. Potilaita oli 12 000 ja potilaskontakteja 51 000. Aineisto analysoitiin tutkimuksessa Python-ohjelmointikielellä kirjoitetulla ohjelmalla. Tulokset Tulokset on laskettu diagnooseittain. Yleisin ja kuormittavin reumadiagnoosi oli muu seropositiivinen nivelreuma, jota sairasti 28 % potilaista, joka aiheutti 38 % potilaskontakteista ja jonka kuormittavuusosuus oli 28 % reumatologisesta kokonaiskuormasta. Potilasmäärään suhteutettuna kuormittavimpia olivat lastenreumat, joista muuta lasten niveltulehdusta sairastavat potilaat kuormittivat eniten, keskivertopotilaisiin nähden 2,9-kertaisesti. Pohdinnat Kuormittavuuskertoimillamme erottuivat sekä harvinaiset että yleiset kuormittavat diagnoosit. Kertoimien soveltaminen diagnoosien sijaan taudeille ja tautiryhmille on käynnissä. Kertoimia kehitetään myös hyödyntämään aineistoa laajemmin. Periaate on sovellettavissa laajasti myös muille erikoisaloille.