Browsing by Title

Tutkimuksen tavoite oli selvittää terveyteen liittyvää elämänlaatua potilailla, joille on tehty rinta-aortan toimenpide hypotermiassa ja verenkierron pysäytyksessä. Alue on oleellinen arvioitaessa alati paranevien kirurgisten hoitomuotojen vaikutusta potilaiden henkilökohtaiseen käsitykseen terveydestään. Aineisto kerättiin prospektiivisesti. Tutkimusryhmässä oli 30 potilasta, jotka leikattiin verenkierron pysäytyksessä syvässä hypotermiasuojassa. Tutkimuspotilaita verrattiin 31 kontrollipotilaaseen, joille tehtiin ohitusleikkaus joko perfuusiossa lievässä hypotermiassa tai käyvällä sydämellä ilman perfuusiota. 4,6–8,0 vuotta toimenpiteen jälkeen tutkimukseen tavoitetut potilaat haastateltiin käyttäen RAND 36-Item Health Survey -kyselylomaketta. Tutkimus- ja kontrolliryhmän välillä elossaolo-osuudet vastasivat toisiaan ollen 90 %, 90 % ja 87 % tutkimusryhmässä ja 100 %, 94 % ja 94 % kontrolliryhmässä 1., 4. ja 8. vuoden kohdalla (p = 0,62, log-rank-testi). RAND-36-kyselyn tulokset yhtenivät kaikissa elämäänlaatuun liittyvissä osa-alueissa. Verrattaessa ryhmiä ikä- ja sukupuolivakioidun kansallisen otannan kroonisesti sairaisiin henkilöihin ainoaksi eroksi muodostui kontrolliryhmän parempi tulos psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuudessa. Terveeseen suomalaiseen ikä- ja sukupuolivakioituun väestöön verrattuna tutkimuspotilaat saavuttivat huonomman tuloksen kolmella ja verrokkiryhmä neljällä kahdeksasta terveyteen liittyvän elämänlaadun osa-alueesta.

Tutkimuksen tarkoitus. Munuaisten vajaatoiminta on tavallinen komplikaatio maksansiirron jälkeen, mutta postoperatiivista loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa on nykyisellään vaikeaa ennustaa. Osa potilaista voivat hyötyä samanaikaisesta maksa-munuaissiirteestä. Tutkimuksen tavoite oli arvioida loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan riskiä maksansiirron jälkeen sekä erilaisten glomerulussuodoksen estimaattien (eGFR) ennustuskykyä loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan riskin suhteen. Aineisto ja menetelmät. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki Suomessa maksansiirron vuosina 2006–2020 saaneet aikuiset potilaat. Lisäksi erikseen analysoitiin samanaikaisen maksa-munuaissiirteen saaneet potilaat sekä potilaat, jotka olivat dialyysihoidossa ennen maksansiirtoa. Määritimme potilaiden estimoidun glomerulussuodosnopeuden ennen maksansiirtoa käyttämällä viittä (5) erilaista eGFR-yhtälöä, joiden ennustuskykyä arvioimme Kaplan-Meierin estimaattien perusteella. Tulokset. Vuoden sisällä maksansiirrosta 556 potilaasta loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaan sairastui 7 potilasta, ja seuranta-aikana (mediaani 5,0 vuotta, IQR 2,0-8,5 vuotta) yhteensä 20 potilasta. Vuoden kuluessa sairastuneista 7 potilaasta kuudella oli merkittäviä perioperatiivisia komplikaatioita. Tarkastelluista eGFR-yhtälöistä The GFR assessment in liver disease model eli GRAIL-yhtälö (AUC 0,71) sekä The Royal Free Hospital cirrhosis GFR equation eli RFH-yhtälö (AUC 0,70) ennustivat parhaiten loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa vuoden kuluessa maksansiirrosta. Riippuen sovelletusta eGFR-yhtälöstä, loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan ilmaantuvuus vuoden sisään maksansiirrosta vaihteli välillä 3,4–16,7 % potilailla, joilla preoperatiivinen eGFR oli alle 30 ml/min, 0,5-3,1 % kun eGFR oli 30-60 ml/min sekä 0,6-1,2 % kun eGFR oli 60 ml/min tai enemmän. Johtopäätökset. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta vuoden sisällä maksansiirrosta oli harvinaista jopa potilailla, joilla oli vaikea-asteinen munuaisten vajaatoiminta ennen maksansiirtoa, ja äärimmäisen harvinaista potilailla, jotka eivät kärsineet merkittävistä perioperatiivisista komplikaatioista. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa ei pystytty luotettavasti ennustamaan maksansiirtoa edeltävien glomerulussuodoksen estimaattien perusteella. Ehdotamme tutkimusaineistomme perusteella muutosta hoitosuosituksiin munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden osalta, joiden kohdalla harkitaan samanaikaista maksa-munuaissiirrettä.

Syntymäasfyksia on tila, jossa sikiö tai syntyvä lapsi kärsii hypoksemian lisäksi hiilidioksidiretentiosta ja asidoosista. Se voi johtaa aivotoiminnan häiriöön eli hypoksis-iskeemiseen enkefalopatiaan (HIE), jonka hoitona käytetään vastasyntyneen ruumiinlämmön alentamista 33 asteeseen kolmen päivän ajaksi. Vaikea-asteisessa HIE:ssa mortaliteetti on korkea, ja henkiin jääville lapsille kehittyy usein pysyviä neurologisia vammoja. Asfyksialle altistavia äidin sairauksia sekä raskauden ja synnytyksen aikaisia riskitekijöitä tunnetaan monia, ja toisaalta suuri osa asfyksiatilanteista tulee yllättäen eikä ole ennakoitavissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa erityisesti ammattilaisten toiminnalla vältettävissä olevia riskitekijöitä, jotka ovat johtaneet keskivaikeaan ja vaikeaan vastasyntyneen HIE:aan ja vaatineet viilennyshoitoa. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä tapaus-verrokkitutkimuksena vuosina 2013 – 2017 Helsingin yliopistollisen sairaalan synnytyssairaaloissa synnyttäneille äideille. Jokaista 88:aa viilennyshoidettua vastasyntynyttä kohden valittiin samaa sukupuolta oleva, samassa sairaalassa ja samalla menetelmällä seuraavaksi syntynyt lapsi. Tiedot äitien terveydentilasta, raskaudesta ja synnytyksestä kerättiin sairaalan potilastietojärjestelmästä. Riskitekijöiden assosiaatiota HIE:n kehittymiseen arvioitiin logistisella regressioanalyysillä. Kaikista kirjallisuuden perusteella valituista todennäköisistä riskitekijöistä monimuuttuja-analyysiin valikoitiin muuttujat, joiden OR yksimuuttuja-analyysissä oli tilastollisesti merkitsevä. Synnytyksen käynnistäminen (aOR 3.08), äidin tupakointi (aOR 1.45) ja obstetriset hätätilanteet (aOR 3.51), osoittautuivat HIE:n itsenäisiksi riskitekijöiksi. Tutkimusryhmän käynnistetyissä synnytyksissä oli enemmän alatiesynnytyksiä kontrolliryhmään verrattuna (p=0.03). Tutkimustulosten perusteella päivystyskeisarileikkausta tulisi harkita aiempaa herkemmin käynnistettyihin synnytyksiin liittyvissä komplikaatioepäilyissä. Jatkossa tutkimuksia kannattanee suunnata erityisesti sikiön hyvinvoinnin seurannassa käytettävien menetelmien kehittämiseen.

Tutkimuksen tarkoitus Olkapääkipu on yleistä länsimaisessa väestössä. Kivun lisäksi olkapään toimintakykyä rajoittaa jäykkyys. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää olkapääkivun, jäykkyyden sekä kivun ja jäykkyyden ilmaantumisen riskitekijöitä sekä niiden eroja toisiinsa. Aineisto ja menetelmät Tutkimus perustuu Terveys 2000 ja Terveys 2011 -tutkimuksiin, joissa on seurattu yli 55-vuotiasta tutkittavia. Tutkimuspopulaatio on kattava otos suomalaisesta väestöstä. Lähtötilanteessa oireettomat tutkittavat täyttivät kyselyitä ja heille tehtiin mittauksia ja tutkimuksia. Yhdentoista vuoden seurannan jälkeen tutkittavien olkapäät tutkittiin ja he arvioivat, onko heillä ollut olkapääkipua viimeisen kuukauden aikana. Päätetapahtumiksi määrittelimme olkapääkivun, olkapään jäykkyyden sekä kivun ja jäykkyyden yhdistelmän. Mahdolliset riskitekijät valitsimme aikaisemman tutkimustiedon pohjalta. Tilastollisena menetelmänä käytimme multinomiaalista regressiomallia. Tulokset Tutkimuksestamme selviää, että ylimääräinen kehonpaino ja masennusoireet ovat yhteisiä riskitekijöitä kaikille kolmelle päätetapahtumalle. Erillinen riskitekijä jäykkyydelle on diabetes. Diabeteksen ja jäykkyyden välinen yhteys kuvautuu tutkimuksessamme erityisen vahvana. Kivun ja jäykkyyden yhdistelmälle ominainen riskitekijä on fyysinen työkuormitus. Nousevan iän myötä riski olkapääkivulle pienenee, kun taas naisilla on pienempi riski kehittää olkapääjäykkyyttä. Johtopäätökset Pitkittäinen tutkimuksemme perustuu kattavaan otokseen väestöstä ja se tarjoaa arvokasta tietoa monimutkaisesta olkapääkivun, jäykkyyden sekä jäykkyyden ja kivun vuorovaikutuksesta. Tunnistimme sekä yhteisiä että toisistaan eroavia riskitekijöitä päätemuuttujillemme, mikä nostaa esiin kysymyksen eri oireiden syntymekanismeista, jotka mahdollisesti eroavat osittain toisistaan. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tietoa toistettujen mittausten avulla ajallisten ja kausaalisten yhteyksien hahmottamiseksi.

Urinary tract infections (UTIs) are among women's most common infections, E. coli causing most of these. The proportion of ESBL E. coli as a causative agent of UTIs has been increasing. The aim of this study is to investigate factors predisposing to ESBL E. coli caused UTIs. Data about urine samples was gathered from HUSLAB database. All patients with ESBL E. coli and a consistent amount of ESBL negative UTI patients were invited to participate in the study. Participants filled a questionnaire online. A descriptive analysis was done on all urine samples with E. coli growth. Risk factor analyses were performed on data received by questionnaire. Prevalence of ESBL was greatest in men over the age of 50. Travelling during preceding year by the patient himself or by a person living in a same household and use of antibiotics during past year were detected as risk factors for ESBL UTI.

The aim of this case-control study was to study risk factors for post-term pregnancies (≥ 42 gestational weeks) in a Finnish material consisting of women having given birth 1.9.2005 – 31.12.2008 at Jorvi Hospital, Kätilöopisto Maternity Hospital and Women's Hospital. There were 48108 deliveries, and the prevalence of post-term pregnancies was 6.6 %. After exclusion of preterm births, twins and triplets, electively sectioned and induced labors, the number of deliveries was 33779, out of which 1121 were post-term (cases). There were 32658 newborns between 37+0 and 41+6 gestational weeks, and a control group twice as large as the case group was randomly selected (controls, n=2242). Differences between cases and controls were assessed using Mann-Whitney U-test (continuous variables) and Chi-square (dichotomous or categorical variables). Multivariate analysis and adjustment for potential confounding variables were performed using binary unconditional logistic regression. Cases and controls did not differ with respect to maternal age, but BMI of the cases was significantly higher than controls, and they smoked less during pregnancy. There were also more primigravidas among cases than among controls. Cases had significantly more antenatal visits during pregnancy when compared to controls. After adjustment for confounders, significant risk factors for post-term pregnancy were primiparity, increasing maternal BMI, obesity and not living in cohabitation. Smoking, maternal age or first trimester ultrasonography did not significantly affect the risk. Women with pathological glucose tolerance test had smaller risk for post-term pregnancy. Women with post-term pregnancies had higher risk for primary inadequate contractions of the uterus and secondary uterine inertia. The results add to the growing literature that risk factors for post-term pregnancy are primiparity, not cohabitating and obesity, whereas gestational diabetes was a protective factor. In this study, maternal age, first trimester ultrasound or smoking had no significant effect on the risk.

Typ 1 diabetiker har en betydligt högre risk att insjukna i ett slaganfall än vad typ 2 diabetiker och icke-diabetiker har. Dock saknas studier som försöker utreda de självständiga riskfaktorerna för slaganfall vid typ 1 diabetes och därmed var syftet med denna studie att klarlägga dessa riskfaktorer. Studien är en del av FinnDiane-studien, vars mål är att undersöka riskfaktorer för följdsjukdomar vid typ 1 diabetes. Studiepopulationen bestod av 2285 patienter, varav 75 fick sitt första slaganfall under uppföljningstiden på 5,3 år. Information på slaganfall insamlades genom att sjukjournaler av ifrågavarande patient lästes igenom. Detta sammanställdes i en data-bas och analyserades med hjälp av SPSS. De självständiga riskfaktorerna för slaganfall visade sig vara diabetisk nefropati, diabetisk retinopati, dålig blodsockerbalans, högre ålder och lägre BMI. Studien har en betydande roll i utvärderingen av risken för att insjukna i ett slaganfall och av behovet av vård hos patienter med typ 1 diabetes.

Background MRI (magnetic resonance imaging) of the prostate has become increasingly common in prostate cancer diagnostics. How clinicians should proceed after a non-suspicious MRI result is still unclear. This study compares the risk of clinically significant and insignificant prostate cancer in men with a non-suspicious MRI of the prostate with the general population. In addition, the correlation of PSA density with risk of prostate cancer is also evaluated. Methods In this retrospective population based cohort study 1682 men between 50-79 years of age with non-suspicious MRI results were identified. The cohort's age standardized incidence of clinically significant prostate cancer and the odds of clinically insignificant prostate cancer is compared with a local age and sex matched population, which consisted of 230,458 men. The comparison is made by calculating the incidence ratio and the odds ratio with 95% confidence intervals. The follow up period was six years. The comparison was repeated for those men with both non-suspicious MRI and low PSA density (<0.15ng/ml). Results The incidence of clinically significant prostate cancer in men with a non-suspicious MRI was significantly higher compared with the general population (1852 vs. 552 per 100,000 person-years, incidence ratio 3.4). By combining low PSA density with non-suspicious MRI results, the incidence dropped significantly (778 vs 552 per 100,000 person-years, incidence ratio 1.4). The odds ratio for clinically insignificant prostate cancer was 2.4 for all men with non-suspicious MRI and 5.0 for those men who also had low PSA density. Conclusions The risk of clinically significant prostate cancer is elevated even after a non-suspicious MRI compared with the general population. Low PSA density significantly reduced the risk of clinically significant prostate cancer. The odds ratio for clinically insignificant prostate cancer increased with low PSA density, which in turn increases the risk of overdiagnosis. The decision to biopsy the prostate should base on more risk factors than only non-suspicious MRI results.

Ristipurenta määritellään ylä- ja alahampaiden välisenä virheasentona bukkolinguaalisuunnassa. Tällöin alahampaiden bukkaalisin kuspi sijaitsee bukkaalisemmin kuin ylähampaissa. Ristipurennat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: etu- ja taka-alueen ristipurentaan. Ristipurenta johtaa hoitamattomana pahimmillaan kasvojen ja leukojen epäsymmetriseen kasvuun ja sen vuoksi diagnoosin teko ja hoidon oikea-aikaisuus on tärkeää. Hoidon tavoitteena on puuttua ristipurennan syyhyn mahdollisimman oikeassa vaiheessa, jolloin hoito on helpompaa ja vaatii pienempiä voimia hampaiden liikuttamiseksi, eikä ristipurenta pääse siirtymään maitohampaistosta tai I-vaihduntavaiheen hampaistosta pysyvään hampaistoon. Tämän työn tarkoituksena oli lisätä omaa teoriatietämystäni sekä käytännön osaamistani oikomishoidon toteutuksessa. Työ koostuu kahdesta osasta: kirjallisuuskatsaus perustuu pääosin Helsingin yliopiston opetuksessa käytettäviin ortodontian oppikirjoihin sekä suu- ja leukasairauksien yksikön opetukseen ja kurssimateriaaliin. Katsauksessa käsitellään ristipurentaa, sen syntymekanismeja, hoidon tavoitteita ja suunnittelua sekä sen toteutusta kasvuikäisillä lapsilla. Nuoruuden kasvupyrähdyksen jälkeistä oikomishoitoa ei käsitellä tässä katsauksessa. Kliininen osuus koostuu yhden oikomishoitopotilaan hoidosta Helsingin yliopistohammasklinikalla ja HYKS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä lukuvuoden 2016– 2017 aikana. Potilaakseni valikoitui helsinkiläinen 7-vuotias poika, jolla oli sekä etu- että takaalueen ohjaava ristipurenta. Hänen hoitonsa toteutettiin quad helix-kojeella (QH), sekä siihen kiinnitettävällä kasvomaskilla. Oikomishoidon toteutuksesta klinikassa on kuvattu oikomishoidon alkutarkastus, hoidon tavoitteet ja sen suunnittelu sekä toteutus. Hoitojakso päättyy retentiovaiheeseen. Hoidon lopputulos vastasi hyvin suunniteltua, potilaan hoito jatkuu myöhemmin HYKS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä hoidontarpeen määrityksen mukaan.

Hammaspuutokset ovat yleisin kraniofakiaalinen anomalia. Ne voivat esiintyä sekä erillisinä anomalioina että oireyhtymien yhteydessä. Niiden vaikutus elämänlaatuun on negatiivinen muun muassa heikentyneen suunterveyden ja sosiaalisten suhteiden vaikeutumisen kautta. Pekka Niemisen tutkimusryhmä Helsingin yliopistosta löysi hammaspuutospotilaiden perimätutkimuksissa kaksi uutta mahdollisesti hammaspuutoksia aiheuttavaa geenimutaatiota geenissä RNF43. RNF43-proteiini on normaalisti toimiessaan osa hampaiden kehitykseen ja kasvuun vaikuttavan WNT-viestinnän negatiivista takaisinkytkentää. Mutaatioiden arvellaan häiritsevän hampaiden kehitystä WNT-viestinnän aktiivisuuden muuntelemisen kautta. Tutkimuksessamme tutkimme mutaatioiden vaikutusta RNF43-proteiinin määrään ja sijoittumiseen solussa ja pyrimme näin todistamaan mutaatioiden patogeenisyyden. Käytimme tutkimuksessa HEK293-soluja. Transfektoimme niitä villityypin ja kahden eri mutaation plasmideilla, jotka sisälsivät myös GFP-proteiinin. Värjäsimme niitä membraani- ja tumaväriaineilla, jotta pystyimme hahmottamaan GFP:n ja siten proteiinin sijaintia solussa fluoresenssi- ja konfokaalimikroskooppien avustuksella. Mutaatioilla ei havaittu olevan vaikutusta RNF43:n tuotannon määrään tai sijoittumiseen soluissa, emmekä näin ollen voineet tässä tutkimuksessa todentaa niiden patogeenisyyttä. Veimme tutkimuksellamme kuitenkin kyseisten mutaatioiden ja hammaspuutosten genetiikan tutkintaa eteenpäin. Tästä tutkimuksesta saatujen havaintojen pohjalta voidaan RNF43-geenin mutaatioiden tutkimusta jatkaa muilla menetelmillä.