Browsing by Title
Now showing items 1888-1907 of 2545
-
(2017)Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on selkäytimen sähköinen stimulaatio kivunhoitomenetelmänä. Työssä kuvaillaan tämän menetelmän kehitystä, teoreettista taustaa ja tärkeimpien kliinisten tutkimusten tuloksia. Katsauksessa käsitellään myös lyhyesti nykyisiä stimulaatiolaitteita, niiden asennusta ja käyttöä. Selkäytimen sähköistä stimulaatiota käytetään pääasiassa vaikean pitkään kestäneen hermoperäisen kivun hoitoon. Tärkeimpiä tällaisia käyttöaiheita ovat selkäleikkauksien jälkeen jatkuneet raaja- ja/tai selkäkivut ja erilaisten ääreishermovaurioiden aiheuttamien kiputilojen lievittäminen. Yksi yleisimmistä muista käyttöaiheista on valtimoverenkiertohäiriöiden aiheuttaman kivun hoito. Stimulaatiohoitolaitteisto koostuu sähköisestä, yleensä akkukäyttöisestä stimulaattorista ja elektrodista. Elektrodi asennetaan potilaan selkäydinkanavaan ja stimulaattori ihon alle, ja ne yhdistetään toisiinsa johdoilla. Potilaalla on lisäksi ohjain, jolla voidaan säätää stimulaation voimakkuutta sopivan kivunlievityksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Maailmassa asennetaan vuosittain kymmeniätuhansia stimulaattoreita. Suomessa hoito on keskitetty pääasiassa yliopistollista sairaaloiden neurokirurgian klinikoihin ja kipupoliklinikoiden anestesiologisiin yksiköihin. Potilaat valikoituvat hoitoon yleensä monialaisen kipupoliklinikan tai jonkin yksittäisen erikoisalan lääkärin arvion perusteella. Ennen stimulaatiohoitoon päätymistä potilaiden kivut ovat kestäneet keskimäärin useita vuosia syyn mukaisista hoidoista tai kipulääkityksestä huolimatta. Aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta voidaan päätellä, että asianmukaisesti toteutetulla selkäytimen sähköisellä stimulaatiolla voidaan lievittää selvästi useimpien potilaiden kipua, ja hoitovaikutuksen voidaan odottaa säilyvän vuosien ajan. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että hyvin suoritettuja näyttöön perustuvan lääketieteen arviointiperusteet täyttäviä tutkimuksia tämän hoitomenetelmän tehosta ja taloudellisesta vaikutuksesta on vähän. Uusia aikaisempaa laajempia tutkimuksia on valmisteilla ja käynnissä.
-
(2015)Semaphorins, originally identified as axon guidance molecules, have also been implicated in angiogenesis, function of the immune system and cancerous growth. Here we show that deletion of Plexin B2 (Plxnb2), a semaphorin receptor that is expressed both in the pretubular aggregates and the ureteric epithelium in the developing kidney, results in renal hypoplasia and occasional double ureters. The rate of cell proliferation in the ureteric epithelium and consequently the number of ureteric tips are reduced in the kidneys lacking Plexin B2 (Plxnb2 / ). Semaphorin 4C, a ligand for Plexin B2, stimulates branching of the ureteric epithelium in wild type and Plxnb2+/ kidney explants, but not in Plxnb2 / explants. As shown by co-immunoprecipitation Plexin B2 interacts with the Ret receptor tyrosine kinase, the receptor of Glial-cell-line-derived neurotrophic factor (Gdnf), in embryonic kidneys. Isolated Plxnb2 / ureteric buds fail to respond to Gdnf by branching, but this response is rescued by Fibroblast growth factor 7 and Follistatin as well as by the metanephric mesenchyme. The differentiation of the nephrogenic mesenchyme, its morphology and the rate of apoptosis in the Plxnb2 / kidneys are normal. Plexin B2 is co-expressed with Plexin B1 (Plxnb1) in the kidney. The double homozygous Plxnb1–Plxnb2-deficient mice show high embryonic lethality prior to onset of nephrogenesis. The only double homozygous embryo surviving to E12 showed hypoplastic kidneys with ureteric branches and differentiating mesenchyme. Taken together, our results show that Sema4C-Plexin B2 signalling regulates ureteric branching, possibly through modulation of Gdnf signalling by interaction with Ret, and suggest non-redundant roles for Plexin B1 and Plexin B2 in kidney development.
-
(2016)Sepelvaltimotaudin yhtenä taustatekijänä on verisuonitulehdus, jonka taustalla on immunologisia ja geneettisiä tekijöitä. MHC (Major Histocompatibility Complex) – geenialueella on haplotyyppejä, jotka liittyvät sepelvaltimotautiin. HLA-I-luokkaan kuuluvan HLA-DRB1-01*-alleelin tiedetään lisäävän sepelvaltimotautiriskiä mahdollisesti geneettisesti lisääntyvän tulehdustaipumuksen kautta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli etsiä myös muita sepelvaltimotaudille altistavia HLA-alleeleja ja haplotyyppejä. Tutkimusotantana oli 104 COROGENE-tutkimuksen tapausnäytettä ja 96 FINRISKI-tutkimuksen verrokkinäytettä. Sekä COROGENE- tapaus että FINRISKI-verrokkinäytteistä oli aikaisemmin tutkittu HLA-DRB1*01-geenilukumäärä ja BTNL2-SNP-haplotyypin kopiolukumäärä. Potilaat ja kontrollit jaoteltiin BTNL2-kopioluvun perusteella kolmeen eri ryhmään (0,1,2). Näistä ryhmistä tutkittiin DRB1*01- sekä DRB1*13-positiivisuutta sekä haplotyyppiryhmien ja DRB1*01-positiivisuuden välistä yhteyttä. Näytteiden analysoinnissa käytettiin CONEXIO Genomicsin SBT Resolver™ DRB1 exon 2 – menetelmää. Tilastollisina menetelminä käytettiin SPSS – ohjelman khiin neliötestiä ja alleelifrekvenssien analysoinnissa SKDM-HLA-työvälinettä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että sepelvaltimotautipotilailla esiintyy kontrolleja enemmän HLA-DRB1*01 ja HLA-DRB1*13-alleeleja sisältäviä haplotyyppejä. Tutkimuksen otanta on kuitenkin liian suppea pidemmälle menevien johtopäätösten tekemiseen. Sepelvaltimotaudin perinnöllisen taustan selvittäminen on tärkeätä, jotta taudin puhkeaminen ja komplikaatioiden syntyminen voitaisiin tulevaisuudessa estää.
-
(2021)Sydäninfarktiksi kutsutaan tilannetta, jossa hapenpuutteen takia sydänlihas menee kuolioon. Tilannetta, jossa on todettu sydäninfarkti, mutta sepelvaltimoissa ei todeta sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa ahtautuneita suonia, kutsutaan termillä ”Myocardial infarction with non-obstructive coronary arteries” eli MINOCA. Tämän tutkielman tavoite on tarkastella sepelvaltimotautiin liittymättömien sydäninfarktien yleisyyttä, etiologiaa ja ennustetta. Aineistona käytettiin HUS-alueen potilaista kansallisesta FinnHeart-hoitorekisteristä löytyviä kardiologisia kortteja aikaväliltä 8/2012–9/2016 yhdistettynä tehtyjen sepelvaltimoiden varjoainekuvausten sairaskertomustietoihin. Tutkimukseen valikoitui ne potilaat, joilla oli todettu sydäninfarktista johtuva troponiinipäästö, mutta varjoainekuvauksessa ei todettu ahtautuneita sepelvaltimoita. Näiden perusteella kerätylle aineistolle tehtiin vielä tilastollinen analyysi. Saaduissa tuloksissa huomiota kiinnitettiin potilaiden riskitietoihin, kohtausoireistoon, tutkimuslöydöksiin, hoitojakson diagnoosiin ja vuoden seurannassa kuolleisuuteen ja sydän- ja verisuoniperäisiin päätetapahtumiin. Tutkimuksen tulokset vastaavat pitkälti aiheesta aikaisemmin julkaistua tutkimusta. Huomionarvoista meidän aineistossamme oli suuri naisten osuus. Noin neljällä viidestä oli vähintään yksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Yleisimmät syyt kohtaukselle olivat takotsubo ja myokardiitti. Seurannassa potilaiden kokonaiskuolleisuus oli 4,2 % ja sydän- ja verisuoniperäisiä päätetapahtumia 2,6 %. (149 sanaa)
-
(2020)Sepelvaltimotauti on merkittävä kuolleisuuden aiheuttaja maailmalla ja Suomessa. Suomessa tautia sairastaa 50 vuotta täyttäneistä suomalaisista miehistä 14 % ja naisista 7 %. Sepelvaltimon krooninen totaalitukos (engl. chronic total occlusion, CTO) on ahtauma, joka tukkii suonen täysin ja on yli kolme kuukautta vanha. Rekisteritutkimusten perusteella CTO todetaan 15–25% potilaista, joille tehdään koronaariangiografia. CTO voidaan hoitaa erikoistekniikoin toteutetulla pallolaajennuksella (engl. chronic total occlusion percutaneous coronary intervention, CTO-PCI). Tutkimusnäytön perusteella onnistunut toimenpide vähentää potilaiden oireita, mutta vaikutusta ennusteeseen ei luotettavasti ole pystytty osoittamaan. Tutkimus on retrospektiivinen seurantatutkimus, jossa selvitetään Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) tehtyjen CTO-PCI -toimenpiteiden vaikutusta potilaiden oirekuvaan ja ennusteeseen. Tutkimuksessa vertaillaan potilasryhmiä, joilla tukkeuman aukaisu on onnistunut ja joilla se ei ole onnistunut. Tutkimuksen aineistona on Helsingin ja HUS:n Jorvin ja Meilahden sydänasemalla vuosina 2014-2017 CTO-PCI toimenpiteellä hoidettujen potilaiden potilastiedot ja tutkimuksen aikana tehtävä potilaiden haastattelu puhelimitse. Tutkimusta varten kehitettiin CCS ja NYHA -luokituksia mukaileva oirekyselylomake, jonka perusteella voitiin arvioida potilaiden oireisuutta ennen ja jälkeen tutkimuksen. Tuloksista nähdään, että potilaiden oireet lievittyvät onnistuneen toimenpiteen myötä. Kuolleisuuteen toimenpiteellä ei näytä olevan vaikutusta. Nämä tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia. Toimenpiteestä on myös merkittävää hyötyä potilaille, koska onnistuneen toimenpiteen jälkeen potilaat välttyvät ohitusleikkaukselta todennäköisemmin kuin epäonnistuneen toimenpiteen jälkeen.
-
(2021)Purpose: One of the most common complications after septoplasty is a postoperative infection. We investigated the number of postoperative infections and unplanned postoperative visits (UPV) in septoplasties with and without additional nasal surgery at our institution and evaluated the role of antibiotic prophylaxis. Methods: We collected data of all consecutive 302 septoplasty or septocolumelloplasty patients operated during the year 2018 at the Department of Otorhinolaryngology-Head and Neck Surgery, HUS Helsinki University Hospital (Helsinki, Finland). Hospital charts were reviewed to record sociodemographic patient characteristics and clinical parameters regarding surgery and follow-up. Results: Altogether 239 patients (79.1%) received pre- and/or postoperative prophylactic antibiotics and within this group 3.3% developed a postoperative infection. The infection rate in the non-prophylaxis group of 63 patients was 12.7% (p = 0.007). When all patients who received postoperative antibiotics were excluded, we found that the infection rate in the preoperative prophylaxis group was 3.8%, as opposed to an infection rate of 12.7% in the non-prophylaxis group (p = 0.013). When evaluating septoplasty with additional sinonasal surgery (n = 115) the rate of postoperative infection was 3.3% in the prophylaxis group and 16.7% in the non-prophylaxis group (p = 0.034). These results show a statistically significant stand-alone effect of preoperative prophylactic antibiotics in preventing postoperative infection in septoplasty, especially regarding additional sinonasal surgery. Conclusion: The use of preoperative antibiotics as a prophylactic measure diminished statistically significantly the rate of infections and UPVs in septoplasty when all postoperative infections, superficial and mild ones included, were taken into account.
-
(2019)Tausta: Alkoholismi on merkittävä kansanterveydellinen tauti, josta aiheutuu haittoja niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Terapian ohella käytetty lääkehoito pohjautuu nykyään lähinnä opioidijärjestelmään ja alkoholin metaboliaan vaikuttaviin lääkkeisiin. Kuitenkin myös aivojen serotoniinijärjestelmän tiedetään osallistuvan riippuvuuden neurobiologisten mekansimien säätelyyn. Prekliinisen tiedon perusteella on kehitetty serotonergisia lääkkeitä, joiden on havaittu vähentävän alkoholin juomista kliinisissä tutkimuksissa. Myös psykedeeleihin kuuluvan lysergihapon dietyyliamiinin (LSD) vaikutukset aivoissa välittyvät pääasiassa serotoniinireseptoreiden kautta. 1960- ja 70-luvuilla tehtyjen kliinisten kokeiden perusteella LSD:n kerta-annos vähentää alkoholistien juomista pitkäaikaisesti, tehden siitä hyvin mielenkiintoisen lääkeainekandidaatin. LSD:n solubiologiset vaikutusmekanimsmit ovat kuitenkin vielä epäselvät, ja sen käyttöön liittyy paljon juridisia ongelmia. Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko hiiret sopivia eläinmalleja LSD:n pitkäaikaisten alkoholin kulutusta vähentävien vaikutusten tutkimiseen. Menetelmät: Kokeessa oli mukana 27 hiirtä, jotka totutettiin runsaaseen ja nopeaan alkoholin päivittäiseen kulutukseen Drinking in the Dark -menetelmän mukaisesti. Totuttamisen jälkeen hiiret jaettiin kolmeen ryhmään, joista kullekin annettiin joko suolaliuosta tai 50 tai 100 μg/kg LSD:tä intraperitoneaalisena injektiona. Injektioiden jälkeen alkoholin kulutusta seurattiin vielä viikon ajan. Tulokset: LSD:n kerta-annos vähensi hiirten etanolin juomista, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Vaikutus ei kuitenkaan näyttänyt perustuvan hiirten juomishalukkuuden vähenemiseen, sillä veden kulutuksessa ei havaittu muutoksia. Johtopäätökset: Lyhyen ajan sisällä suureen alkoholin kulutukseen tottuneet hiiret eivät välttämättä ole sopivia eläinmalleja LSD:n pitkäaikaisten juomista vähentävien vaikutusten tutkimiseen.
-
(2018)APECED eli autoimmuunipolyendokrinopatia-kandidiaasi-ektodermidystrofia on suomalaiseen tautiperimään kuuluva harvinainen perinnöllinen sairaus, jonka oireita ovat suun krooninen hiivatulehdus ja useat autoimmuunisairaudet. Lisäksi APECED-potilailla on tutkimuksissa havaittu useita elimistön entsyymejä vastaan toimivia autovasta-aineita verenkierrossaan. Esimerkiksi suolistoon ja mielialaan vaikuttavan serotoniinin aineenvaihdunnan kannalta tärkeitä entsyymejä, aromaatinen L-aminohappodekarboksylaasi (AADC) ja tryptofaanihydroksylaasi (TPH), kohtaan on löydetty vasta-aineita APECED-potilailta. Aiemmissa tutkimuksissa nämä vasta-aineet on liitetty myös suoliston enteroendokriinisolujen puuttumiseen, jotka normaalisti tuottavat suolistossa noin 95% koko elimistön serotoniinista ja yleisen käsityksen vastaisesti vain pieni osa tuotetaan keskushermostossa. Tässä tutkimuksessa keskityimme APECED-potilaiden suolisto- ja mielialaoireisiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää potilaiden veren serotoniinin, serotoniiniaineenvaihdunnan entsyymien sekä AADC- ja TPH-autovasta-aineiden pitoisuuksien välistä yhteyttä suolisto- ja mielialaoireisiin. Tutkimukseen osallistui 37 suomalaista APECED-potilasta potilasyhdistyksen kautta. Verinäytteet kerättiin potilailta heidän noudatettuaan vuorokauden ajan vähäserotoniinista ruokavaliota. Samassa yhteydessä potilaita pyydettiin täyttämään oirekysely, jossa kartoitettiin masennusoireita sekä vaikeaa ummetusta ja ripulia. Potilaista 26 suoritti molemmat tutkimuksen osat. Verinäytteiden vasta-ainetasot mitattiin ELISA-menetelmällä omassa laboratoriossamme. Serotoniinin ja kahdentoista muun serotoniiniaineenvaihdunnan metaboliitin tasot tutkittiin massaspektrometrialla yhteistyökumppanimme professori Oefnerin laboratoriossa (Institut für Funktionelle Genomik) Regensburgin yliopistossa Saksassa. Yhteistyössä professori Petri Auvisen tutkimusryhmän kanssa analysoitiin aiemmin potilaista kerättyjen ulostenäytteiden mikrobiomi. Tutkimuksen tuloksena havaitsimme tilastollisesti merkittävän yhteyden APECED-potilaiden matalien serotoniinitasojen ja veren TPH-autovasta-aineiden välillä. Lisäksi veren mataliin serotoniinitasoihin liittyi myös enemmän potilaiden kokemaa ummetusta. Masennusoireilla sekä AADC-autovasta-aineilla emme havainneet selkeää yhteyttä muihin muuttujiin. APECED-potilaiden suolistobakteereissa oli yliedustettuina Shigella- ja Escherichia- ryhmien bakteereita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että APECED-potilailla serotoniinitasot ovat normaalia matalammat johtuen enteroendokriinisolujen puuttumisesta ja tämä on yhteydessä sekä ummetusoireisiin että TPH-autovasta-aineiden esiintymiseen. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa osoitettiin yhteys matalien serotoniinitasojen ja vaikeiden ummetusoireiden välillä APECED-potilailla. Myös suoliston mikrobiomilla on osoitettu olevan vaikutus serotoniiniaineenvaihduntaan.
-
(2015)Tutkielma perustuu hammaslääketieteen laitoksella tehtyyn menetelmän kehitystutkimukseen. Tutkimuksessa kehitettiin kvantitatiivisen polymeraasiketjureaktioon perustuva menetelmä tunnistaa Aggregatibacter actinomycetemcomitansin kuusi serotyyppiä (a-f). A. actinomycetemcomitans on oletettu patogeeni aggressiivisessa parodontiitissa ja sen roolia on tutkittu myös suuontelon ulkopuolisissa tulehduksissa. Tutkimus koostui seuraavista vaiheista: kullekin serotyypille spesifisen alukeparin suunnittelu, tehokkaan reaktio-olosuhteiden kehittäminen kokeiden kautta, alukkeiden spesifisyyden testaaminen puhdasviljellyillä bakteerikannoilla ja kliinisten näytteiden serotyyppaus suomalaisesta Parogene-aineistosta. Kehitellyllä menetelmällä identifioitiin 44:stä sylkinäytteestä A. actinomycetemcomitansin serotyyppi (näytteitä yhteensä 252).
-
(2022)Background: Matrix-degrading proteinases and their regulators, such as matrix metalloproteinase 8 (MMP-8) and tissue inhibitor of matrix metalloproteinase 1 (TIMP-1), may contribute to various pathological events. Elevated serum MMP-8 concentrations have been associated with e.g. cardiovascular diseases and poorer prognosis of certain cancers. However, there is little knowledge on physiological concentrations of these molecules in serum, or the effect of demographic or lifestyle factors on their levels. Design and methods: We investigated the effect of various demographic characteristics and behavioral habits, such as aging, sex, smoking, and BMI, on serum concentrations of MMP-8 and TIMP-1. We used the FINRISK97 cohort (n = 8446), which has comprehensive information on demographic and lifestyle factors, clinical data, laboratory measurements, and register data available. Further, we investigated the concentrations of MMP-8, TIMP-1, and the MMP-8/TIMP-1 ratio in different age groups of healthy and diseased participants. Linear regression was used to evaluate the association between MMP-8 and TIMP-1 and selected diseases and background variables. Results: MMP-8 levels decreased with increasing age in the whole population and for women, while TIMP-1 concentration increased slightly with age for the whole population and both genders separately (p for linear trend <0.001). The concentrations of MMP-8 were lower and TIMP-1 higher in men compared to women (p<0.001). Additionally, significant positive association was found for MMP-8 and smoking, CRP, and inverse association with obesity and fasting time. For TIMP-1, significant positive association was found with smoking, CRP and obesity, and an inverse association with prevalent diabetes. Conclusion: Serum MMP-8 levels decrease significantly with age, potentially reflecting the attenuated immune response in the elderly. In addition, sex, smoking, and obesity are associated with serum MMP-8 and TIMP-1 concentrations. These factors should be considered in epidemiological studies on serum MMP-8 and TIMP-1.
-
(2023)Johdanto: Rintasyövän seulontaohjelma alkoi Suomessa vuonna 1987. Nykyisin kaikki 50–69-vuotiaat naiset kutsutaan seulontaan joka toinen vuosi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida seulonnan ja rintasyövän toteamisen yhteyttä vuosina 2000–2018. 2000-luvun aikana seulontaohjelma on muun muassa laajentunut vanhempiin ikäryhmiin ja rintasyövän diagnostiikka on kehittynyt. Menetelmät: Tutkimusaineisto muodostettiin Suomen Syöpärekisterin ja Joukkotarkastusrekisterin avulla. Aineisto koostuu kaikista naisten rintasyövistä (invasiiviset kasvaimet ja in situ -karsinoomat) vuosien 2000 ja 2018 välillä. Syövät luokiteltiin seulonnan kohdeikäisten, seulonnan kohdeikää nuorempien ja seulonnan kohdeikää vanhempien naisten syöviksi. Invasiivisten kasvainten ja in situ -karsinoomien ilmaantuvuutta tarkasteltiin ikäryhmittäin ja analysoitiin vielä erikseen seulontaan kutsutuilla. Tulokset: Vuosina 2000–2018 Suomessa diagnosoitiin 85 257 rinnan invasiivista kasvainta ja 7 576 rinnan in situ -karsinoomaa. Noin kolmannes kaikista invasiivisista kasvaimista ja noin puolet kaikista in situ -karsinoomista todettiin seulonnassa. Seulonnan kohdeikäisillä invasiivisten kasvainten ilmaantuvuus nousi vuoteen 2011 asti. Seulonnan kohdeikää nuoremmilla invasiivisten kasvainten ilmaantuvuus pysyi tasaisena koko ajanjakson ajan. Seulonnan kohdeikää vanhemmilla invasiivisten kasvainten ilmaantuvuus kasvoi jatkuvasti. In situ -karsinoomien ilmaantuvuus kasvoi jyrkästi vuodesta 2014 lähtien. Pohdinta: Rintasyövän seulonnan rooli oli yleisesti merkittävä tarkasteltujen vuosien aikana. Seulonnan laajentuminen vanhempiin ikäryhmiin näkyi rintasyövän ilmaantuvuuden kasvuna seulonnan kohdeikäisillä. In situ -karsinoomien ilmaantuvuuden kasvu saattoi johtua diagnostiikan muutoksista tai koodausmuutoksista Syöpärekisterissä. Seulonnan laatua ja vaikuttavuutta tulisi arvioida myös jatkossa, muun muassa seulonnan laajentamista 70–74-vuotiaisiin on tärkeä harkita tulevaisuudessa.
-
Seurantatutkimus : lapsuuden aikaisten suusairauksien merkitys valtimokovettumataudin riskitekijänä (2018)Tässä syventävässä tutkielmassa selvitettiin tilastollisen analyysin avulla lapsuudessa sairastettujen suusairauksien korrelaatiota aikuisuudessa havaittaviin valtimokovettumataudin riskitekijöihin ja sen vaikeusasteeseen. Tutkielma tehtiin osana lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -tutkimusta. Suusairauksien ja sydäntautien yhteyttä on tutkittu runsaasti ja etenkin parodontiitin on osoitettu lisäävän riskiä valtimokovettumatautiin. Tämä pitkittäistutkimus on kuitenkin ensimmäisiä, jossa tutkitaan lapsuusiän suusairauksien vaikutusta valtimokovettumataudin kehittymiseen. Tärkeimpiä sairauksien välistä yhteyttä selittäviä tekijöitä ovat infektio, inflammaatio ja elimistön immuunijärjestelmän säätelyn häiriintyminen. Käyttämässäni aineistossa 755 lapselle ja nuorelle oli tehty suun terveystarkastus, josta tilastoitiin karies, parodontiitti, gingiviitti, plakin ja hammaskiven määrä sekä hampaiden harjaustiheys. Näitä verrattiin 27 vuotta myöhemmin mitattuihin kaulavaltimon seinämän paksuuteen ja joustavuuteen, olkavarren valtimon virtausvälitteiseen vasodilataatioon, verenpaineeseen, kolesteroliarvoihin, glukoosipitoisuuteen ja painoindeksiin. Korrelaation ja p-arvot saatiin SPSS-ohjelman ANOVA-testin avulla. Gingiviitti korreloi korkean carotiksen intima-media-paksuuden (cIMT), systolisen ja diastolisen verenpaineiden sekä matalan carotiksen komplianssin (cDC) kanssa. Parodontiitti korreloi korkean cIMT:n ja cDC:n kanssa. Karieksella oli tilastollista merkitystä korkeiden systolisen ja diastolisen verenpaineiden kanssa. Plakki korreloi suuren painoindeksin (BMI) sekä korkean systolisen ja diastolisen verenpaineen kanssa. Matala hampaiden harjaustiheys yhdistyi korkeaan diastoliseen verenpaineeseen. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat, että lapsuuden ja nuoruuden aikana sairastetuista suusairauksista parodontaalisairaudet ja karies korreloivat aikuisiällä mitattavan valtimokovettumataudin riskitekijöiden kanssa. (190 sanaa)
-
(2018)2% of drug induced cutaneous adverse reactions are severe and potentially life threatening. These include Stevens-Johnson syndrome (SJS), toxic epidermal necrolysis (TEN), acute generalized exanthematous pustulosis (AGEP), drug reaction with eosinophilia and systemic symptoms (DRESS) and erythema multiforme major (EM). The aim of this study was to assess severe cutaneous drug reactions. We searched for all cutaneous adverse drug reactions from hospital records at Department of dermatology and allergology, Helsinki University hospital, between 2007 and 2017. There were 338 patients altogether. Forty-one (12%) of them were diagnosed with SJS/TEN, EM, AGEP or DRESS. Age range in these reactions was 26 – 88 years (mean 58,1). 68% of patients were women. The most common culprit drugs were antibiotics, systemic antifungals, hydroxychloroquine, sulfasalazine, non-steroidal anti-inflammatory drugs and anticonvulsants. The time interval from the start of the culprit drug to the skin reaction could vary from a day to one year. Comorbidities and polypharmacy were common. A preceding infection was reported in 56% of cases. Systemic symptoms were present in 44% of patients. 54% of patients had mucous involvement. Most patients (93%) had elevated CRP levels. Blood eosinophilia was present in 46% of patients and elevated liver enzymes in 68% of patients. 10% of patients suffered from late complications. Laboratory tests are nonspecific to diagnosis of these reactions, but combined with an appropriate clinical presentation and histology in skin biopsy, they help in setting diagnosis. Drug rechallenge is rarely indicated because there are alternatives to the suspected offending drug to be able to treat most conditions. Rapid withdrawal of the culprit drug is the most important step in treatment of these drug reactions.
-
(2022)Objectives. The aim of this study is to determine if the intervention, done as a part of a sexuality-education project (Keho, tunne ja turva -hanke) organized by the Family Federation of Finland (Väestöliitto), has an impact on the children’s level of knowledge related to sexuality. There has been limited research in the late 20th century about the level of sexual knowledge of under school aged children. Furthermore, no peer-reviewed intervention studies have been done about advancement of children’s level of sexual knowledge. There have been isolated intervention studies in Sweden and Central Europe about the advancement of children’s safety skills and self-protection. Even though the importance of sexuality and the sexual rights has been recognized as an important part of children’s lives, the National core curriculum for Early Childhood Education and Care does not specifically mention sexual education or sexuality. The sexual- and safety skill education of a child under the school age is radically different than the sexual education of teenagers or adults. To help the sensitiveness of the subject of sexuality and children it has been suggested to label the sexual education of children as a body-emotion education. Methods. The intervention was carried out in kindergartens in the Helsinki metropolitan area in 2019-2020. This study involved 205 children. The study involved 134 children from intervention kindergartens, 66 of whom were girls and 68 boys, and 71 children from control kindergartens, 27 of whom were girls and 44 boys. Children were 3-6 years old, mean age was 4,7 years. During the intervention, the kindergartens addressed themes related to body awareness, reproduction, personal safety skills, and sexual rights, and these themes were explored in an age-appropriate manner through games, fairytales, crafts, and music. The implementation was monitored on a weekly basis. The teachers of early childhood education had the freedom to decide how the themes of intervention were addressed with the children. The children were interviewed with the help of a picture-structured questionnaire by their own early childhood education teacher. The interviews were conducted both before the start of the intervention and in the fall of 2020, and this study addresses the results of the interviews in fall 2020, and the changes compared to the earlier study. In the structured interview, an early childhood education teacher familiar with the child showed ten trigger pictures about adults and children, and the child was asked what was going on in the pictures, how the people felt and e.g., what the names of the body parts were. Responses were scored according to the following themes: pregnancy, reproduction and birth, genitals, sexuality between adults, and safety skills. The results were analyzed by variance analysis with SPSS software. Results. According to the study, the intervention did not significantly increase children’s level of knowledge regarding sexuality. There was no detected difference in level of knowledge between the genders and the change in the level of knowledge followed the increasing age. However, when we looked at the cities separately, we found a statistically significant difference in the level of knowledge between Riihimäki and Helsinki after the intervention. One interesting finding was that during the intervention in the control kindergartens in Helsinki the level of knowledge significantly decreased. The biggest kindergarten, which participated in the project underwent extensive organizational changes, which may have affected the results. Moreover, there have been present methodological challenges related to the study of children. Also, the implementation of the intervention has not been systematically monitored and standardized, which may have affected the effectiveness of the intervention. Also, Covid-19-situation in Finland may have affected to the intervention and interviews.
-
(2021)Recently, mutations in the SGMS2 gene were shown to result in a rare disease known as osteoporosis with calvarial doughnut lesions. Affected patients present with severe, early-onset osteoporosis or skeletal dysplasia depending on the underlying mutation. In addition to the skeletal manifestations, patients also exhibit neurological symptoms, most commonly transient, spontaneously remitting, and recurring cranial nerve palsies. Similar neurological characteristics have previously been described in another rare condition known as Melkersson-Rosenthal syndrome (MRS). The objectives of this thesis were to provide a comprehensive review of literature on the role of sphingomyelin (SM) metabolism in the skeletal and central nervous systems and characterize the nature and prevalence of SGMS2 variants in cohorts of 14 Finnish MRS patients and 47 Finnish primary osteoporosis patients. The literature review explores the currently available data on SM metabolism in basic and clinical research. In bone, SM is suggested to hold a key role as a source of inorganic phosphate needed during mineralization and several studies have shown that aberrant SM metabolism leads to defective bone mineralization. In the central nervous system, SM metabolism has been shown to be altered in various pathologies, though the underlying pathophysiological mechanisms and their significance remain elusive. Genetic analyses of the cohorts were performed by extracting DNA from the patients’ whole blood, amplifying the coding and noncoding regions of the SGMS2 gene with PCR and using capillary sequencing to read the genetic code. Altogether 13 discrete single nucleotide variants were found, of which one was a missense variant present in two patients. The variant is relatively rare, has a high CADD score and is predicted probably damaging by computational software. The medical records of the two patients revealed nothing significantly deviating from the cohort norm. This thesis establishes that SGMS2 variants are not a common cause of primary osteoporosis or MRS in these two cohorts of Finnish patients. The significance of the identified missense variant warrants further studies.
-
(2017)Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, ehkäiseekö primaari-infektioon aloitettu antibiootti reaktiivista artriittia (ReA) ja muita infektion jälkeisiä niveloireita, ja lieventääkö se ReA:n oireita tai kestoa. Lisäksi tehdään katsaus shigelloosiin sairastuneiden potilaiden antibioottien käyttöön sekä aineistossa esiintyviin Shigella-lajeihin ja -alalajeihin. Aineistona käytettiin Hannun, Mattilan, Siitosen ja Leirisalo-Repon keräämää aineistoa, josta he julkaisivat vuonna 2005 väestötason tutkimuksen Shigellan aiheuttaman reaktiivisen artriitin esiintyvyydestä ja kliinisestä kuvasta suomalaisilla Shigella-positiivisen näytteen antaneilla henkilöillä. Aineisto kerättiin kyselylomakkein ja diagnostiikkaa tarkennettiin tapaus-kontrollivertailulla ja kliinisellä tutkimuksella. Kaikkiaan 211:sta Shigella-positiivisen ulostenäytteen antaneista 86% oli saanut antibioottikuurin. Niveloireiset saivat ripuli-infektioon tehokkaan antibiootin muita useammin ja varhaisemmin, vaikka tilastollista eroa ei ryhmien välille saatu (p=0.155 ja p=0.170). ReA:n taudinkuvaan ripuli-infektioon aloitetulla antibioottihoidolla oli mahdollisesti lieventävä vaikutus, kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää eroa ei syntynyt. Pienestä otoskoosta johtuen, ottaen huomioon ReA/ReATEB esiintyvyys, jää tämän tutkimuksen perusteella epäselväksi onko Shigella-infektioon aloitetulla antibioottihoidolla merkitystä reaktiivisen niveltulehduksen (ReA) ja reaktiivisen jänne-, luuliitoksen tai limapussin tulehduksen (ReATEB) kehittymisen kannalta.
-
(2023)This population-based registry study aimed to report 30-day and one-year postoperative survival, five-year overall survival (OS), and disease-specific survival (DSS) among elderly (≥75 years old) colorectal cancer (CRC) patients. All new colorectal cancer cases from 2006–2015 were included and followed until death or the end of follow-up (end of 2016). Among 27 088 CRC patients, 11 306 patients were ≥75 years old. Among patients ≥75 years, 36.8% (n = 4160) had right-sided colon cancer, 21.9% (n = 2478) left-sided colon cancer, and 32.3% (n = 3650) rectal cancer. In this study population, 932 patients were aged ≥90. The 30-day postoperative OS for patients aged 75–79 was 96.1% (95% confidence interval [CI] 95.3–96.9) falling to 93.2% (95% CI 92.0–94.4) for patients aged 80–84. The one-year postoperative OS among patients aged 75–79 was 86.3% (95% CI 84.7–87.9) compared with 80.5% (95% CI 78.7–82.3) among patients aged 80–84. Five-year OS among patients aged 75–79 was 47.6% (95% CI 46.0–49.2) and 36.6% (95% CI 34.8–38.4) among patients aged 80–84, compared with 61.7% (95% CI 60.9–62.5) among younger patients (<75 years old). Survival among elderly CRC patients (≥75 years old) was in general fairly good when compared with younger patients, especially among patients aged 75–79 and 80–84 with localized or locally advanced disease.
-
(2018)Arvot ovat elämää ohjaavia tavoitteita, joiden on todettu olevan yhteydessä useisiin erilaisiin muuttujiin, ja niillä on ennustettu mielekkäästi monenlaista käyttäytymistä. Schwartzin arvoteoriasta on tullut arvotutkimuksen valtavirtaa, ja se on saanut mittavaa tukea maailmanlaajuisesti. Ottaen huomioon, kuinka keskeinen asema arvoilla on ihmisten elämässä, on arvotutkimusta kuitenkin tehty suhteellisen vähän. Yksi syy siihen saattaa olla yleisimmin käytettyjen arvomittareiden pituus. Täten on tarvetta lyhyelle mittarille, joka voidaan lisätä laajojenkin tutkimuksien yhteyteen. Short Schwartz’s Value Surveylla (SSVS) on alustavaa näyttöä hyvästä reliabiliteetista ja validiteetista, mutta tämän tutkimuksen tarkoitus on uudelleenvalidoida SSVS edustavalla otoksella, määrittää sille suomalaiset normit ja tarjota uutta tutkimustietoa arvojen ja muiden muuttujien, tässä tapauksessa koetun rikollisuuden määrän, yhteydestä. Tutkimuksen aineisto on kansallisesti edustava otos, ja se koostui 1245:stä 18-87 -vuotiaasta henkilöstä. Tuloksia verrattiin European Social Survey 7 -aineistoon, joka on niin ikään kansallisesti edustava otos, mutta jossa arvoja mitataan pidemmällä arvomittarilla, Portrait Values Questionnairella (PVQ-21). Faktorianalyysilla löydettiin SSVS:n arvorakenteesta teorian mukainen kaksiulotteinen malli, joka koostui itsensä ylittämisen ja säilyttämisen arvoulottuvuuksista. Lisäksi arvotyyppien arvorakenne vastasi pääosin Schwartzin teoriaa. SSVS:llä mitatut arvot olivat myös yhteydessä useisiin validiteettikriteereihin, joita odotettiin aiempien tutkimuksien perusteella, ja yhteydet olivat samanlaisia kuin PVQ-21:llä. Lopuksi esitettiin vielä uutta tietoa arvojen yhteyksistä: molemmat arvoulottuvuudet vaikuttivat koettuun rikollisuuden määrän kasvuun. Arvoulottuvuuksille lasketut painokertoimet ja normit mahdollistavat vastaisuudessa tuloksien vertailun sekä yksilö- että ryhmätasolla. Tutkimuksen perusteella tutkijat voivat jatkossa entistä luottavaisemmin mielin integroida arvot osaksi myös sellaisia tutkimuksia, joissa ei ole mahdollista käyttää normaalimittaisia kyselyitä.
-
(2019)Lasten ylipaino on lisääntynyt kaikkialla maailmassa samalla kun unen pituus on lyhentynyt. Tutkimustulokset unen pituuden ja ylipainon välisestä yhteydestä ovat olleet ristiriitaisia ja imeväisikäisiä koskevia tutkimuksia on vähän. Tutkimuksemme tarkoituksena oli tuottaa lisää tietoa unen pituuden ja ylipainon välisestä yhteydestä 3-24 kuukauden ikäisillä lapsilla. Tutkimusaineisto perustuu CHILD-SLEEP syntymäkohorttitutkimukseen (n=1679). Tiedot lasten unen kestosta perustuvat vanhempien ilmoittamaan unen pituuteen neljässä aikapisteessä lasten ollessa 3, 8, 18 ja 24 kuukauden ikäisiä. Osalle lapsista (n=350) tehtiin kahdeksan kuukauden aikapisteessä lisäksi unen aktigrafi-rekisteröinti. Lasten kasvua kuvaavat tiedot kerättiin neuvolarekisteristä. Unen pituuden ja myöhemmän painon välistä yhteyttä tutkittiin logistisilla regressiomalleilla. Tutkimuksessa todettiin lyhyen unen pituuden olevan yhteydessä pienempään pituus-painoon (kaikki p-arvot≤0.026) sekä painoindeksiin (kaikki p-arvot≤0.038) poikittaisissa analyyseissä kolmen kuukauden aikapisteessä. Lisäksi lyhyt uni kolmen kuukauden iässä oli yhteydessä suurempaan pituus-paino z-suhteeseen 24 kuukauden iässä (aOR=1.56; 95% CI 1.02 – 2.38). Lyhyt uni kolmen kuukauden iässä altisti myös suuremmalle painon kasvulle 3-24 kuukauden iässä (aOR=2.61; 95% CI 1.75 – 3.91). Unen pituus 8, 18 tai 24 kuukauden iässä ei ollut yhteydessä myöhempään painoon. Aktigrafilla mitattu lyhyt yöunen kesto kahdeksan kuukauden iässä oli yhteydessä suurempaan pituus-painoon 24 kuukauden iässä (aOR=1.51; 95% Cl 1.02 – 2.23). Yhteenvetona lyhyt kokonaisunen kesto kolmen kuukauden iässä ja lyhyt yöunen kesto kahdeksan kuukauden iässä lisäävät riskiä liialliselle painon kertymiselle 24 kuukauden iässä.
-
(2016)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kortikosteroidihoidon prognostisia vaikutuksia hemodynaamisesti vakailla Staphylococcus aureus –bakteremiapotilailla. Kaiken kaikkiaan analysoitavassa aineistossa oli 361 hemodynaamisesti stabiilia MSSA-potilasta (metisilliinille herkkä S. aureus bakteremia). Potilaat ryhmiteltiin kortikosteroidihoidon ajankohdan, annoksen ja indikaation mukaan. Tarkempien tulosten saamiseksi aineistosta eliminoitiin ne potilaat, jotka olivat ennen ensimmäistä positiivista veriviljelyä S. aureukselle saaneet prednisonia tai vastaavaa ≥10 mg/päivä ≥1 kk ajan. Aineiston 361 potilaasta 25% (92) saivat kortisoniliitännäishoitoa tutkimuksen tarkastelujakson aikana. Näistä potilaista 11% (40) kortisonihoito aloitettiin viikon sisällä ensimmäisestä positiivisesta veriviljelystä (aikainen aloitus), 9% (31) potilaista kortisonihoito aloitettiin 2-4 viikon sisällä ensimmäisestä positiivisesta veriviljelystä (myöhäinen aloitus) . Potilaat, joiden kortisoniliitännäishoito aloitettiin yli 4 viikkoa positiivisesta veriviljelystä, 6% (21), eliminoitiin analyyseistä tarkempien tutkimustulosten saamiseksi. Yhteensä 55% (51/92) kortisonihoitoa saaneista potilaista saivat kokonaisviikkoannoksena prednisonia tai vastaavaa >100 mg. Verrattaessa potilaiden kuolleisuutta aikaisen aloituksen ryhmän potilailla oli suurempi kuolleisuus verrattuna myöhäisen aloituksen ryhmän potilaisiin 28 päivän kohdalla ( 20% vs. 7%) (OR, 3,11; 95%CI, 1,27-7,65; p<0,05) ja 90 päivän kohdalla (OR, 4,01; 95%CI, 1,82-8,81; p<0,001). Ottaen huomioon kaikki prognostiset tekijät, aikainen kortikosteroidin aloitus ennusti kuolemaa sekä 28 päivän (HR, 3,75; 95%CI, 1,60-8,79; p=0,002) että 90 päivän (HR, 3,10; 95%CI, 1,50-6,39; p=0,002) kohdalla Coxin regressioanalyysien mukaan (Cox proportional hazards regression analysis). Analysoidessa vain aikaisen aloituksen ryhmän potilaita, joilla oli viikkoannoksena >100mg, 28 päivän mortaliteetti korostui analyyseissä (HR 4,8, p=0,001). Kortikosteroidihoidolla ei ollut mitään riippumatonta prognostista vaikutusta aloitettaessa yli viikko ensimmäisen positiivisen veriviljelyn jälkeen. Tulosten perusteella aikainen kortikosteroidihoidon aloitus saattaa lisätä hemodynaamisesti vakaiden S. aureus –baketeremiapotilaiden kuolleisuutta.
Now showing items 1888-1907 of 2545