Browsing by Title

Background and goals. This thesis explores the number, quality and context of initiations and corrections to another's speech in an everyday aphasia conversation where one party has fluent aphasia. The initiation refers to the turn by which the interlocutor makes it clear that a previous turn is partially or completely problematic, or wants it to be refined. In this study, initiations are categorized into open requests, restricted requests, restricted offers and class other. Classification has been further extended to these subcategories. In the previous research literature, aphasia has been found to cause an emphasized role of the interlocutor in managing communication problems. The aphasia class and severity of the aphasic person have also been shown to influence the aphasic person's ability to make other-initiations and the interlocutors' preference to use candidate understandings in aphasia conversations where one party has fluent aphasia. Methods. The study's everyday aphasia conversation data have been collected as part of Managing the problems of speaking and understanding in conversations of speakers with aphasia -research project. The data for this thesis is constituted by the dyadic or three-party conversations of seven aphasic individual with their close persons. The data was annotated using ELAN according to the finished classification created in the COMPAIR project. For this study, it was important to find all other-initiations as well as other-corrections and to classify them. Results and reflection. Aphasic individuals used many of the same other-initiations as their interlocutors. However, aphasic persons did not use all the other-initiations that the interlocutors did, and they did not produce any other-corrections at all. On the other hand, the interlocutors used other-corrections relatively often. Aphasic individuals and interlocutors prefer different other-initiations. Neither the aphasia class nor the severity of aphasia was found to be related to the number of other-initiations by the aphasic person nor the preference for use of the categories, but they were found to be related to the other-initiations made by the interlocutor. Aphasic persons and interlocutors also used other-initiations with different types of problems. Fluent aphasia seems to weaken the aphasic person's ability to correct the interlocutor's speech, but on the other hand, it also increases the need for other-initiations and other-corrections made by the interlocutor to achieve mutual understanding. However, the results were unreliable due to low inter-annotator reliability.

Objectives: The objective was to evaluate tolerability of BCG treatment and to determine if interruption impacts on treatment outcome. Furthermore, the incidence and characteristics of severe complications were recorded. Methods: We included 418 patients who received BCG instillations in our institution during 2009-2015. Reason for interruption, treatment outcome, number of instillations and diagnosis of BCG infection were recorded retrospectively. Results: Of the 418 patients who started BCG, 176 (42.1%) interrupted and discontinued BCG treatment, 23 (5.5%) interrupted due to suspicion of BCG infection. Systemic BCG infection was found in 7 (1.7%) patients and local in 5 (1.2%) patients. Other reasons for interruption were other adverse effects in 71 patients (17.0%), BCG failure in 46 patients (11.0%) and other reasons in 36 patients (8.6%). 86% of interruptions due to adverse effects occurred within the first 18 instillations. The probability of tumor recurrence (20.0% vs 10.7%) and disease progression (5.4% vs 1.2%) was higher with patients whose BCG treatment was interrupted. Conclusions: Severe complications are encountered in only <5% of patients. The propability of adverse effects and severe complications depend mostly on the host’s characteristics rather than on the BCG dose or the number of BCG instillations.

Alzheimerin tauti (AT) on yleisin dementian syy ja perintötekijöiden vaikutus tautiriskiin on suuri. APOE-geenialue on vahvimmin AT:iin liittyvä geenialue. APOE:sta on kolme yleistä alleelia, joiden koodamassa proteiinissa on 1-2 aminohapon eroja: E2, E3 ja E4, joista APOE4 on voimakas AT-riskitekijä. Suomalaistutkimuksissa on osoitettu, että eräs yleinen APOE3-haplotyyppi lisää ja toinen APOE3-haplotyyppi pienentää AT-riskiä. Etiologinen variantti APOE3-haplotyypissä on tuntematon. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kolmen pistepolymorfismin avulla APOE:n viereisen TOMM40-geenialueen vaikutusta tautiriskiin, erityisesti APOE3-haplotyypin osana. Aikaisemmin kerätystä vantaalaisesta ikäkohortista monistettiin tutkittavat alueet polymeraasiketjureaktiolla (PCR), käsiteltiin PCR-tuotteet restriktioenstyymeillä ja tutkittiin restriktiotuotteet geelielektroforeesilla. Saatuja tuloksia vertailtiin aikaisemmin aineistosta kerättyyn kliiniseen, neuropatologiseen ja geneettiseen tutkimustietoon. Tulokset osoittivat TOMM40-geenialueen olevan kytkentäepätasapainossa APOEpromoottorialueeseen, mutta ei APOE-proteiinia määrittävään eksoni-4:ään. TOMM40-polymorfismien avulla voitiin erottaa myös APOE-tyypistä riippumaton heikko AT-riskivaikutus. TOMM40- ja APOE-polymorfismien analyysi viittasi siihen, että primaari geneettinen riskitekijä APOE3-haplotyypeissä on APOE-geenin ei-koodavalla alueella, mahdollisesti promoottori/enhancer-alueella. Jatkotutkimuksissa selvitetään, vaikuttaako tämä riskitekjä APOE:n, TOMM40:n tai muiden lähigeenien ekspressioon.

Melanooman esiintyvyys on kasvussa maailmanlaajuisesti. Vuosittainen kasvu esiintyvyydessä on 3–7 prosentin luokkaa (Leiter et al., 2020). Sairastuneiden joukossa on myös nuoria potilaita. Metastaattinen melanooma on huonoennusteinen syöpä, jonka varhainen diagnostiikka on hoidon onnistumisen kannalta erityisen tärkeää. Melanooman esiintyvyyden kasvu lisää tarvetta myös kielimetastaasien paremmalle tuntemiselle kliinisessä työssä. Tämä tutkielma sisältää sekä suomalaisen tapausselostuksen että systemaattisen kirjallisuuskatsauksen englanninkielisessä kirjallisuudessa raportoiduista potilastapauksista. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ammattilaisten tietoutta taudin kliinisistä ja histologisista piirteistä. Systemaattinen tiedonhaku suoritettiin neljässä eri online-tietokannassa (PubMed, Medline, Web of Science ja Scopus). Systemaattinen kirjallisuuskatsaus toteutettiin PRISMA-protokollan mukaisesti kahden itsenäisen tutkijan toimesta toisistaan riippumatta. Tutkimuksessa käsitellään kaiken kaikkiaan 24 potilastapausta, joissa potilaalla oli diagnosoitu melanooman kielimetastaasi. Näistä potilaista 10 oli naisia (42 %) ja 14 miehiä (58 %). Potilaiden ikä vaihteli 27 vuodesta 86 vuoteen keski-iän ollessa 54,9 vuotta. Keskimääräinen ajanjakso primaarikasvaimen ja kielen metastaasin havaitsemisen välillä oli 4,5 vuotta. Metastaasit olivat useimmiten oireettomia tai vähäoireisia. Kyseisillä potilailla taudin ennuste oli huono; potilaiden keskimääräinen elinaika oli vain 2,9 kuukautta kielimetastaasin havaitsemisen jälkeen. Tutkimuksen tulokset korostavat hyvän anamneesin merkitystä taudin varhaisen diagnostiikan kannalta, sillä sairastuneet ovat hyvin eri-ikäisiä, metastaasit usein vähäoireisia ja ajanjakson pituus primaarikasvaimen ja kielimetastaasin havaitsemisen välillä vaihtelee suuresti. Kielen tuumoreita diagnosoidessa tulisi pitää mielessä melanooman metastaasin mahdollisuus.

Töölön sairaalan tapaturma-asemalla suu- ja leukakirurgin vastaanotolla käy vuosittain noin 2000 potilasta, joista päiväsaikaan hoidetaan 83 % ja virka-ajan ulkopuolella 17 %. Töölön tapaturma-aseman päivystyksessä hoidetaan päivystykselliset ja kiireelliset potilaat. Vuoden 2015 alussa Töölön tapaturma-asemalle suu- ja leukakirurgin vastaanoton yhteyteen sijoitettiin lain vaatima suun terveydenhuollon yöpäivystyspiste, jossa hoidetaan kiireellistä hammaslääketieteellistä hoitoa vaativat potilaat. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vuoden 2015 alussa Töölön tapaturma-asemalle suu- ja leukakirurgin vastaanoton yhteyteen sijoitettu suun terveydenhuollon yöpäivystyspiste vaikuttaa suu- ja leukakirurgin vastaanoton toimintaan. Tutkimuksessa selvisi, että suu- ja leukakirurgin vastaanoton toiminta muuttui vuonna 2015 aiempiin vuosiin nähden siten, että potilaita oli aiempaa enemmän, ja muun muassa potilaiden kiireellisyysluokissa, diagnooseissa ja tehdyissä toimenpiteissä oli eroja aiempiin vuosiin. Suurin osa tutkituista muuttujista säilyivät samansuuntaisina kuin aiempinakin vuosina.

Koeputkihedelmöityshoidoissa (IVF) ja munasolujen mikroinjektiohoidoissa (ICSI) elävän lapsen syntymisen todennäköisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa kerättyjen munasolujen lukumäärä, saatu gonadotropiinihormonin (FSH) annos sekä luotujen korkealaatuisten alkioiden määrä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä ominaisuudet alkion tuoresiirtovaiheessa vaikuttavat syntymän todennäköisyyteen jatkossa, jos naiselle tehdään myöhemmin hedelmöityshoidossa pakastetun alkion siirto. Tutkimusaineistona oli yhteinen Suomen lapsettomuusklinikoista kerätty tietokanta, joka sisälsi tiedot yhteensä 9465 pakastusalkionsiirto-tyyppisestä hedelmöityshoidosta vuosilta 2000-2017. Tuorealkionsiirtoja tutkittiin verraten näitä samojen naisten myöhempiin pakastealkionsiirtoihin. Luteaalisen kierron hormonaalista tukea sai naisista 42.9 %, hormonaalisesti indusoitu kuukautiskierto ja ovulaatio oli 40.7 % naisista, ja 16.1 % naisista kuukautiskierto oli täysin spontaani. FSH-annosta/munasolu käytettiin munasarjojen vasteen arviointiin. Tutkimuksessa selvisi, että vertailussa matalin FSH/munasolu -annossuhde <200 IU/munasolu sai aikaan suurimman todennäköisyyden elävän lapsen syntymälle pakastealkionsiirron jälkeen. Korkeampi annossuhde 300-399 IU/munasolu sen sijaan laski merkittävästi tätä todennäköisyyttä. Potilaan hormonaalisesti indusoitu ovulaatiokierto niin ikään assosioitui matalampaan syntymän todennäköisyyteen kuin kierto, jossa oli annettu hormonaalista tukea vain luteaalivaiheessa. Mikäli ainakin yksi korkealaatuinen alkio oli saatavilla hoitojen alussa, oli syntymän todennäköisyys suurempi läpi koko prosessin. Naisen yli 35 vuoden ikä laski syntymän todennäköisyyttä. Hedelmöityshoidoissa FSH/munasolu-annossuhde kuvastaa mahdollisesti munasarjojen toimintaa ja munasolujen laatua. Annossuhde tulisi pyrkiä pitämään mahdollisimman alhaisena, jotta vältytään korkeampiin annoksiin liittyvältä syntymän todennäköisyyden laskulta.

Memory formation is one of the most important brain capacities. Memories shape our personalities and modulate our behaviour to adapt to the environment. Experience-dependent enhancement of synaptic efficacy in the form long-term potentiation (LTP) is widely accepted as the basis of memory formation and storage. Memory storage is a dynamic process and memories have different life-times. Salient experiences are encoded as long-term memories (LTMs), while insignificant events are encoded as short-term memories (STMs) that we can recall temporarily before they decay. However, these trivial events become more memorable if they occur before or after a salient event that is encoded as an LTM. A leading hypothesis of cellular-memory consolidation, the synaptic tagging and capture (STC) hypothesis might offer a mechanistic explanation for the strengthening phenomenon of transient-memories. The STC asserts that in a two-pathway setup, where two neurons converge onto the same postsynaptic neuron, an induction of an early-LTP (E-LTP), weak and temporary, on one input, can be stabilized into a late-LTP (L-LTP), strong and long-lasting, if it is preceded or followed by a heterosynaptic L-LTP on the other convergent input. The cumulative evidences indicate that E-LTP and L-LTP model STM and LTM formation, respectively. The STC hypothesis has been well-established at the neuronal level via in-vivo and in-vitro studies, but, it has not been validated in behaving animals employing associative memories. The work presented here aims at establishing a methodology for testing the predictions of the STC hypothesis at the behavioural level with circuit- and synapse-specific manipulations. For this purpose, auditory fear-conditioning was chosen as behavioural paradigm because it is well studied at the molecular, the synaptic and the circuit scale. Since the STC hypothesis explains synaptic events and memory formation occurs at the level of the synapses, optogenetics was utilized in this study because it is a powerful method that provides high spatiotemporal resolution for manipulating synaptic activity with light. The final-study design involves encoding an STM in the form of E-LTP at thalamic-inputs to the lateral amygdala. This is carried out by pairing optical stimulation of presynaptic terminals with an aversive stimulus, a foot-shock. An application of an optical L-LTP on the independent and convergent cortical-inputs is expected to transform the thalamic-STM into an LTM, according to the STC predictions. To this end, I demonstrated optogenetically -for the first time- that pairing the presynaptic activation of the thalamic inputs with a foot-shock is sufficient for encoding an associative fear-memory. Two proof-of-concept experiments were executed afterward to investigate the suitability of the proposed study design. Firstly, by attenuating the intensity of the aversive stimulus, I examined the possibility of encoding a thalamic-STM which lasts less than 24 hours. Secondly, to ensure that the proposed design could allow for specific examination of the heterosynaptic consolidation of the thalamic-STM, I investigated the potential confounding-effect of homosynaptic L-LTP. The results indicate that homosynaptic consolidation might indeed be a confounder that interferes with testing the STC predictions. Consequently, further investigations with a bigger sample size will be carried out to test the statistical significance of the observed effects and eliminate the confounding factors that might interfere with the behavioural validation of the STC theory.

The objective of this study was to examine the tracking of serum cholesterol and lipoprotein levels from birth to the age of 20 years. The study was performed from a unique material of 200 healthy children, whose serum cholesterol and lipoprotein levels were examined at birth and at the ages of 12 months, 5 years, 11 years and 20 years. No previous study has had such a long follow-up time with the same individuals examined repeatedly at the same ages. The extent to which an individual maintains his position relative to the rest of the population is called tracking. Significant tracking of serum total cholesterol, LDL cholesterol and HDL cholesterol appeared at the age of 12 months and it became stronger with age. Triglycerides showed no significant tracking. High total cholesterol and LDL cholesterol levels tended to be lower at next examination. However, extremely high total cholesterol values showed strong tracking.

Kohdunkaulan syöpä on maailmanlaajuisesti yleinen naisten syöpä. Suomessa sen kokonaisilmaantuvuus on laskenut, mutta nuorilla naisilla ilmaantuvuus on nousussa meillä ja muualla maailmassa. Ikäjakauma on myös kaksihuippuinen, jonka toinen huippu koskee hedelmällisessä iässä olevia naisia. Perinteinen kohdunkaulan syövän hoitomuoto on ollut radikaali kohdunpoisto aina 2000 -luvulle asti, jonka myötä potilaiden hedelmällisyys menetettiin. Trakelektomia on hedelmällisyyden säästävä kohdunkaulan syövän leikkaus. Leikkauksia on tehty Helsingissä vuodesta 2004 asti 24 kappaletta. Tarkastelimme retrospektiivisesti potilaiden gynekologista, onkologista ja obstetrista vointia. Verrokkiryhmänä toimivat iältään vakioidut CIN 3 – kohdunkaulan muutoksen takia loop-hoidon läpikäyneet potilaat. Tautivapaana seurannan aikana säilyi 21 potilasta eli 87,5 %. Tauti uusiutui yhdellä potilaalla, ja yhden potilaan vartijaimusolmukkeesta löytyi tautia myöhemmässä tarkastuksessa. Yhden potilaan primäärileikkaus oli riittömötön. Potilailla todettiin 10 raskautta, joista vain yksi päättyi keskenmenoon ja yksi syntyi ennenaikaisesti. Intra-operatiivisia komplikaatioita ei todettu. Postoperatiivisia komplikaatioita oli noin kolmasosalla potilaita.

Background: Improved prognostication is needed to minimize overtreatment in Grade Group (GG) 2-4 prostate cancer. Our aim was to determine, at messenger RNA (mRNA) level, the performance of the genes in the commercial panels Decipher, Oncotype DX, Prolaris and mutational panel MSK-IMPACT to predict metastasis-free and prostate cancer-specific death (PCSD) in patients with GG2-4 prostate cancer at radical prostatectomy. Methods: The retrospective cohort consisted of GG2-4 patients treated with radical prostatectomy (median follow-up 10.4 years). Seventy-six cases with post-operative metastasis or PCSD and 84 controls with similar clinical baseline risk, but without progression, were analyzed. Index lesion mRNA transcripts were analyzed using NanoString technology. Random forest models were trained using panel gene sets to predict clinical endpoints and area under the curve (AUC), sensitivity, specificity, Youden index and number needed to diagnose (NND) was measured. Survival probability was assessed with Kaplan-Meier estimator. Results: All gene sets outperformed clinical parameters and predicted metastasis-free and prostate cancer-specific survival. However, there were significant differences between the panels. In metastasis prediction, the genes in Oncotype DX had inferior performance (area under the curve [AUC] = 0.65) compared to other panels (AUC = 0.73-0.74). Decipher, MSK-IMPACT and Prolaris showed similar NND (2.83-3.12) with Oncotype DX having highest NND (4.79). In PCSD prediction, the Prolaris gene set performed worse (AUC = 0.66) than MSK-IMPACT or Decipher (AUC = 0.72). Oncotype DX performed similarly to other panels (AUC=0.69, p > .05). Oncotype DX demonstrated lowest NND (2.79) compared to other panels (4.22-5.66). Conclusion: Transcript analysis of genes included in commercial panels is feasible in survival prediction of GG2-4 patients after radical prostatectomy and may aid in clinical decision making. There were significant differences between the panels, and overall stronger predictive gene sets are needed. Prospective investigation is warranted in biopsy materials.