Browsing by Title

Selvitin tutkimuksessani VEGF-C:n ja RET:n vaikutusta hiiren enterisen hermoston ja imusuoniston kehitykseen. Yhden ja kahden VEGF-C-alleelin puutos johti neuronien määrän vähenemiseen jejunumissa ja koolonissa. RET-alleelien puutos vähensi myös neuronien määrää ja kahden puutos esti neuronien kehittymisen. VEGF-C ja etenkin RET-muuntogeenisiä alkioita oli myös hiiripoikueissa vähemmän kuin Mendelistisen jakauman perusteella voisi olettaa. Tämä viittaa lisääntyneeseen kuolleisuuteen in utero. Myös ihon karvatuppia oli RET-homogeenisissä vähemmän kuin villityyppisissä. Lisäksi selvitin mitkä vasta-aineet soveltuvat käytettäväksi suolten erityyppisissä vastaainevärjäyksissä

Aivojen tyvitumakkeilla on tärkeä merkitys kipuinformaation säätelyssä. Useat eri mekanismit ovat säätelyn takana. Yhä enemmän on saatu näyttöä dopaminergisen tiedonvälityksen merkityksestä kipuinformaation käsittelyssä.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja vertailla ventraaliseen striatumin accumbens tumakkeen ja dorsaalisen striatumin dopamiini D2 reseptorien vaikutusta neuropaattisen sensoris-diskriminatiivisen- ja affektiivis-motivationaalisen kivun säätelyssä. Dopamiini D2 reseptorien stimulointiin käytettiin quinpirolea, kontrolliaineena fysiologista keittosuolaliuosta. Neuropatia saatiin koe-eläimille aikaan SNI-mallia käyttäen. Sensoris-diskriminatiivista kipua tutkittiin ärsyttämällä koe-eläimen raajaa monofilamentilla, affektiivis-motivationaalisen komponentin tutkimisessa käytettiin hyväksi käyttäytymiseen ja ehdollistumiseen perustuvaa tutkimusmenetelmää. Lisäksi tutkittiin accumbens tumakkeen D2 reseptorien stimulaation vaikutusta RVM:n pronosiseptiivisten ON-solujen toimintaan elektrofysiologisilla rekisteröimismenetelmillä.Accumbens tumakkeen D2 reseptorien stimulaatiolla ei havaittu olevan vaikutusta neuropaattisen sensoris-diskriminatiivisen- eikä affektiivis-motivationaalisen kivun säätelyssä kontrolliaineena käytettyyn fysiologiseen keittosuolaliuokseen verrattuna. Näiden tulosten kanssa linjassa oli myös se, että myöskään RVM:n pronosiseptiivisten solujen toimintaan accumbens tumakkeen D2 reseptorien stimulaatiolla ei ollut vaikutusta. Sen sijaan dorsaalisen striatumin D2 reseptorien stimulaation havaittiin lieventävän affektiivis-motivationaalista kipua, jo aiemmin tiedettiin dorsaalisen striatumin D2 reseptorien stimulaation vaikuttavan lieventästi neuropaattiseen sensoris-diskriminatiiviseen kipuun. Tulos vahvistaa dorsaalisen striatumin D2 reseptorien merkitystä neuropaattisen kivun säätelyssä. Lisäksi accumbens tumaketta käsittelevät tulokset ovat linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan neuropatia aiheuttaa muutoksia VTA:n ja accumbens tumakkeen välisessä dopaminergisessa tiedonvälityksessä ja kivun säätelyssä verrattuna tilanteeseen ilman neuropatiaa.

Tausta: Verbaalisia kuulohallusinaatioita, eli selkeästä puheesta koostuvia harha-aistimuksia, esiintyy sekä psykoottista häiriötä sairastavilla että terveillä ihmisillä. Tutkielmassa selvitetään, mitä eroja ja samankaltaisuuksia verbaalisissa kuulohallusinaatioissa sekä niihin liittyvissä tekijöissä on psykoottista häiriötä sairastavien ja terveiden välillä. Menetelmät: Tutkimusmenetelmänä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuushaku tehtiin Ovid Medline- ja Pubmed-tietokannoista. Katsauksen aineistoon sisällytettiin yhteensä 28 alkuperäisartikkelia, jotka valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Tulokset: Verbaaliset kuulohallusinaatiot olivat sisällöltään negatiivisempia ja aiheuttivat enemmän kuormitusta psykoosipotilailla kuin terveillä. Psykoosipotilaat uskoivat terveitä useammin kuulohallusinaatioiden olevan pahantahtoisia. Terveillä kuulohallusinaatiot esiintyivät harvemmin, kestivät vähemmän kerrallaan, alkoivat nuorempana, olivat paremmin kontrolloitavissa ja häiritsivät vähemmän arkea. Samankaltaisia kuulohallusinaatioiden kliinisiä piirteitä olivat eri äänten lukumäärä, äänen paikantaminen ja äänenvoimakkuus. Lapsuuden psyykkiset traumat olivat verbaalisia kuulohallusinaatioita kokevilla yleisempiä kuin muulla väestöllä. Terveistä ääniä kuulevista suurin osa ei hakeutunut hoitoon kuulohallusinaatioiden takia, mutta heillä oli muuta tervettä väestöä suurempi tarve hakeutua hoitoon muiden mielenterveyden ongelmien takia. Pohdinta: Terveiden ja psykoosipotilaiden verbaalisten kuulohallusinaatioiden piirteissä löytyi sekä eroja että samankaltaisuuksia. Psyykkiset traumat saattavat toimia riskitekijänä kuulohallusinaatioiden alkamiselle. Verbaaliset kuulohallusinaatiot liittyvät muutoksiin aivoissa, mutta ei tiedetä, onko niiden syntymekanismi samanlainen psykoottista häiriötä sairastavien ja terveiden välillä. Psykoosipotilaiden ja terveiden verbaalisten kuulohallusinaatioiden eroihin vaikuttavista tekijöistä ja syntymekanismeista tarvitaan jatkotutkimusta.

Veren hyytyminen, eli hemostaasi, on elimistön puolustusmekanismi, joka laukeaa verisuonivaurion syntyessä ja pyrkii pysäyttämään verenvuodon muodostamalla vauriokohtaan tulpan. Normaali hemostaasi perustuu verisolujen, plasman hyytymistekijöiden sekä verisuonten seinämärakenteiden yhteisvaikutuksiin. Äkilliset hyytymisjärjestelmän toimintahäiriöt, kuten verenvuoto ja verisuonitukos, ovat useimmiten hengenvaarallisia tiloja, jotka vaativat lääkäriltä pikaista reagointia. Asianmukaisen hoidon valinta perustuu nopeaan ja tarkkaan diagnostiikkaan, jonka tueksi on kehitetty laaja valikoima laboratoriomenetelmiä. Päivystysolosuhteissa tarvitaan kohdennettuja tutkimuksia, joiden avulla kliinikko pystyy nopeasti muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan hyytymisjärjestelmän toiminnasta ja häiriön syystä. Hyytymistutkimusten tuloksia tulkittaessa on otettava huomioon potilaan kliininen tila ja peruslaboratoriotutkimuksista saatu tieto. Laajassa käytössä olevat hyytymisjärjestelmän seulontakokeet, kuten tromboplastiiniaika (TT) ja aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (APTT), mahdollistavat hyvän saatavuutensa vuoksi yleisimpien hyytymishäiriöiden nopean diagnostiikan ja hoitovasteen seurannan. On kuitenkin havaittu, että vakavien hyytymishäiriöiden diagnostiikassa hyytymisjärjestelmän seulontakokeiden yhdistäminen muiden hyytymistutkimusten kanssa on tehokkaampaa. Tästä esimerkki on tutkimuspaketti, johon kuuluvat hemostaasin seulontakokeiden lisäksi trombiiniaika, fibrinogeeni ja sen hajoamistuote D-dimeeri, hyytymistekijä VIII (FVIII) sekä elimistön luonnollinen antikoagulantti antitrombiini (AT3). Tämän tutkimuspaketin osatutkimukset kuvastavat sekä hyytymistä edistäviä että jarruttavia tekijöitä antaen kokonaisvaltaisemman kuvan potilaan hyytymisjärjestelmän toiminnasta. Tutkimuspakettien käyttö on suotavaa esimerkiksi krooniseen maksasairauteen liittyvän hyytymishäiriön selvittelyssä, jolloin voidaan saada tietoa myös maksan vajaatoiminta-asteesta. Lisäksi hyytymistutkimuspakettia on käytetty menestyksekkäästi sepsikseen liittyvän hyytymishäiriön diagnostiikassa, ennusteen määrityksessä ja seurannassa.

Suomessa antikoagulaatiolääkitystä käyttää arviolta 2,5 % väestöstä ja sen yleisin indikaatio on eteisvärinä. Yhä useampi vanhenee omat hampaat suus-saan, minkä vuoksi parodontologiset toimenpiteet ovat antikoagulaatiolääkitystä käyttävillä potilailla yleisiä. Uusien peroraalisten antikoagulanttien (DOAC) aika-na tehtävän parodontologisen hoidon vaikutus jälkivuotoriskiin tunnetaan rajalli-sesti, eikä yksiselitteisiä hoitokäytänteitä hammastoimenpiteiden aikaiseen DOAC käyttöön ole, mikä antoi hyvät lähtökohdat lähteä tutkimaan aihetta tar-kemmin. Syventävä tutkielma toteutettiin osana kliinistä tutkimusta, jossa tavoitteena on selvittää antikoagulanttien, erityisesti DOAC:n, vaikutusta parodontologisen hoi-don jälkeiseen itse raportoidun verenvuodon esiintyvyyteen, kestoon ja koet-tuun haitta-asteeseen. HUS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikön parodonto-logiset potilaat jaettiin kahteen ryhmään, jossa toisessa oli DOAC lääkitystä käyttäviä potilaita ja toisessa ryhmässä terveitä verrokkeja. Opetusklinikalla teh-tävää kyselytutkimusta täydennettiin syventävää tutkielmaa varten kirjallisuus-katsauksella, johon tietoa haettiin muun muassa PubMed- ja Terveysportti Tie-tokannoista. Tulokset antavat alustavasti viitteitä siitä, että postoperatiiviselle verenvuodolle altistaa potilaan huono parodontologinen tilanne, kuten suuri verenvuotopro-sentti (BOP) sekä runsas syventyneiden, yli 4 mm ientaskujen lukumäärä. Tä-hän asti saadun potilasaineiston perusteella ei voida kuitenkaan vetää luotetta-via johtopäätöksiä antikoagulaatiohoidon vaikutuksesta parodontologisen hoidon jälkeisen verenvuodon esiintyvyyteen, kestoon tai koettuun haitta-asteeseen. Toisaalta myöskään välitöntä tarvetta lääkityksen tauottamiselle hoitoa edeltä-västi ei tähän mennessä ole ilmennyt. Tutkimusaineiston keruuta on tarkoitus jatkaa isomman otannan saamiseksi, jonka jälkeen tuloksia analysoidaan uudel-leen. Tulokset on tarkoitus myöhemmin raportoida tieteellisissä vertaisarvioi-dussa lehdessä.

Nivelreuma on heterogeeninen sairaus, jossa yksittäisen potilaan hoitovasteen ennustaminen on vaikeaa. Lääkkeillä on paljon haittavaikutuksia ja uudemmat lääkkeet ovat hyvin kalliita. Siksi olisi tärkeää löytää merkkiaine, jota voitaisiin hyödyntää lääkkeen valinnassa. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään STAT3-signaalireitin merkitystä nivelreuman patogeneesissä vertailemalla potilaiden ja kontrollien veren valkosolujen STAT3-aktiivisuuksia ja etsimällä yhteyksiä sairauden aktiivisuuden ja STAT3- aktiivisuuden välillä. Tutkimuksen potilailla oli joko krooninen tai tuore, hoitamaton nivelreuma. Tuoretta reumaa sairastavilla potilailla havaittiin terveitä kontrolleja korkeampi STAT3-signaalireitin aktiivisuus CD4+lymfosyyteissä ja CD14+monosyyteissä. Suurempi STAT3-aktiivisuus oli yhteydessä kohonneisiin tulehdusarvoihin ja vaikeampiin oireisiin monosyyteissä ja T-soluissa, kun taas B-soluissa STAT3- aktiivisuus oli pienempää suurilla tulehdusarvoilla. Voidaan siis ajatella, että STAT3-signaalireitillä olisi nivelreuman patogeneesissä merkitystä tai että se aktivoituu niveltulehduksen seurauksena. Kroonisilla reumapotilailla arvot olivat tuoreita reumapotilaita matalampia, eivätkä eronneet merkittävästi kontrolleista.

Antibiotic-resistant bacteria present a severe threat to global health. The future treatment of common bacterial infections relies on the identification of novel antibiotics and targets in the present. One area of antimicrobial research is the study of bacteriophage (Petrovic Fabijan et al.) mechanisms and the identification of phage-derived antimicrobials. Sequenced phage genomes are largely (>70%) annotated as “hypothetical proteins of unknown function” (HPUFs) and investigation into HPUFs with a toxic effect on host bacteria (toxHPUFs) aims to reveal new antibacterial targets and antimicrobials. Next-generation sequencing and plating-based toxicity screening of Staphylococcus phage Stab21 HPUFs identified nine HPUFs that incurred toxicity to Escherichia coli. In this study, the tightly controlled tetracycline-inducible plasmid pRAB11N was used as a shuttle vector and verified the toxicity of five out of nine HPUFs to E. coli and revealed that no HPUFs caused toxicity to the Stab21 natural target and clinically relevant Staphylococcus aureus. These results suggest that screening for toxHPUFs should be carried out in closely related bacterial species or the phages’ natural host. The five toxHPUFs of E. coli were further characterised by protein function and structural predictions. Only one toxHPUF, g024, returned a reliable model with homology to Bacillus phage SPO1 homing endonuclease I-HmuI, yet the role of this DNase in bacterial host toxicity is still unknown. To determine the bacterial targets of the toxHPUFs, spontaneous toxin-insensitive mutants of the five toxHPUFs were investigated. For three toxHPUFs, the toxin insensitivity was ascribed to the elimination of the toxin-encoding gene. However, toxin-insensitive g172 and g187 sequences revealed mutations in the tetR gene of pRAB11N that led to the inability of tetracycline binding and thus no induction of gene expression and did not aid in identifying the bacterial targets of these toxHPUFs. This study highlights the experimental complexities of phage-derived antimicrobial research. It also maintains the value of this research strategy, with the verification of HPUFs with a toxic effect on E. coli and accompanied future studies of bacterial target determination having the potential to uncover novel antimicrobial mechanisms that can be exploited for therapeutic application.

Syventävän opinnon kirjallisuusosassa perehdyin ISSVA:n (the International Society for the Study of Vascular Anomalies) verisuonianomalioiden luokittelujärjestelmään ja käytin aineistona myös Pubmed-tietokantaa ja muuta alan kirjallisuutta. Vuonna 2014 päivitetyn ISSVA:n luokittelujärjestelmän mukaan verisuonianomaliat jaetaan kahteen pääryhmään: verisuoniepämuodostumiin (eli vaskulaarisiin malformaatioihin) ja proliferatiivisiin vaskulaarisiin muutoksiin, eli verisuoniperäisiin kasvaimiin (vascular tumor). Verisuoniepämuodostumiin kuuluvat kapillaariset, laskimoperäiset epämuodostumat, valtimo-laskimolähtöiset, imutie-epämuodostumat sekä eri muotojen yhdistelmät. Termiä hemangiooma käytetään yhä usein verisuoniperäisistä kasvaimista tai verisuoniepämuodostumista, eikä WHO (the World Health Organization) myöskään luokittelussaan erottele verisuoniepämuodostumia ja verisuoniperäisiä kasvaimia käytettäessä hemangiooma-termiä. Tutkielmaosassa poimin HUSLAB:n tietokannasta Qpati-ohjelman avulla suuontelon ja leukaluun alueella diagnosoidut hemangioomat ja verisuoniepämuodostumat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelta aikavälillä 1.1.2002-16.5.2019. Tietokannasta löytyi 269 diagnoosia, joista 54 % oli hemangioomia ja 46 % oli verisuoniepämuodostumia. Muutoksista 52 % (140 kpl) oli naisilla, joilla esiintyvyys oli suurinta 50-60 vuoden iässä; miehillä 60-70 vuotiaana. Yleisimmin, 91,8 % (247 kpl), muutoksia esiintyi suun limakalvoilla ja vain 8,2 % (22kpl) diagnosoitiin leukaluista. Infantiili hemangioomia löytyi 12 tytöltä ja 4 pojalta. Myös kirjallisuudessa infantiili hemangiooman on todettu olevan yleisempää tytöillä. En löytänyt tietokannasta vastaavia suuontelon tai leukaluun alueelta tehtyjä analyysejä verisuonianomalioiden esiintyvyydestä, joten en pystynyt vertailemaan omia tutkimustuloksia muiden löydöksiin.

This report aims to describe the video assessment of the hypotonic and active motor phenomena in childhood narcolepsy with cataplexy performed for two articles specified in the additional information as well as to briefly present the other results of those articles. The video recordings for subjects with narcolepsy with cataplexy and their control groups were assessed for negative and positive cataplectic motor phenomena in two settings: 1st drug-naïve narcolepsy patients compared to healthy controls and evaluated at disease onset and after a follow-up and 2nd post-H1N1 Pandemrix® vaccinated narcolepsy patients compared to sporadic cases. In the first setting the cataplexy severity reflected by hypotonic and active motor phenomena decreased over time and the clinical picture evolved into resembling the classical cataplexy phenotype without spontaneous hypotonia. In the second setting the two groups were similar but subjects with sporadic narcolepsy onset were found to have more active movements of the facial muscles.

Hammaslääketieteen yliopistollinen opetus on haasteen edessä: miten kehittää opetusta ja tukea oppimista vaikuttavilla tavoilla digitalisoituvassa maailmassa, jossa media ubikisoituu eli kaikkiallistuu yhä enemmän? Videopohjainen oppiminen (Video Based Learning, VBL) tarjoaa lupaavia pedagogisia mahdollisuuksia erityisesti ottaen huomioon uudet, mediaa natiivisti kuluttavat sukupolvet. Merkittävä osa viime vuosina Suomessa valmistuneista hammaslääkäreistä kokee kiinteän protetiikan osaamisensa vajavaiseksi. Tämä opinnäytetyö pyrkii vastaamaan tähän puutokseen kehittämällä ja monipuolistamalla kiinteän implantologian opetusmateriaaleja ja pedagogisia lähestymistapoja VBL:n keinoin. Tämä opinnäytetyö koostuu opetusvideoproduktiosta, digitaalisesta oppimisalustasta ja kirjallisuuskatsauksesta. Produktiota varten kuvattiin yli 7 tuntia videomateriaalia maalis–marraskuussa 2022. Materiaali leikattiin 18 opetusvideoksi, joiden yhteiskesto on kaksi tuntia. Videosarja dokumentoi todelliselle potilaalle toteutetun implanttihoidon ensimmäisestä tutkimuskäynnistä implantointiin ja valmiin implantin kontrollikäyntiin asti. Sarja seuraa hammaslääkäreiden kliinisen työn lisäksi röntgenhoitajan työtä KKTT-kuvan otossa sekä hammasteknikkojen työskentelyä hammasteknisissä laboratorioissa. Sarja esittelee myös kaksi keskenään vaihtoehtoista implanttihoidon välivaiheen toteutustapaa: perinteisen jäljentämisen ja digitaalisen jäljentämisen menetelmät. Opetusvideoilla esiintyvät henkilöt ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa materiaalin julkaisuun opetuskäyttöön. Digitaalinen oppimisalusta toteutettiin verkkosivuna. Se toimii käyttöliittymänä videoiden katselulle ja esittää videot kronologisessa järjestyksessä polkuna, joka haarautuu käyttäjän valitseman jäljentämismenetelmän mukaan. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin, millä keinoin VBL:n vaikuttavuutta oppimistuloksiin voidaan edistää. Katsaukseen koottiin lukuisia suosituksia VBL-tuotantojen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi tarkasteltiin, mitä muita hyötyjä ja toisaalta haasteita ja heikkouksia VBL:llä pedagogisena lähestymistapana on verrattuna muihin opetusmenetelmiin. VBL tarjoaa paitsi runsasta toteuttamatonta potentiaalia opetuksen laadun ja kvantitatiivisten oppimistulosten kehittämiseen, myös mahdollisuuden laajempaan opetuksen ja oppimisen laadulliseen paradigmamuutokseen transmissiivisesta pedagogisesta filosofiasta konstruktivistiseen filosofiaan. VBL ei kuitenkaan itsessään takaa oppimistuloksia, vaan ollakseen vaikuttavia VBL-tuotannot on toteutettava riittävän laadukkaasti ja integroitava saumattomasti muuhun opetukseen. Ne ovat myös aina osa laajempaa pedagogista ekosysteemiä ja opetuksen ja oppimisen kulttuuria.