Browsing by Title

Tausta: Lihavuuden yleistyessä myös tarve saavutettaville ja taloudellisille painonhallintainterventioille, kuten verkkopohjaisille ohjelmille, kasvaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida Suomen terveydenhuoltojärjestelmän osana toimivan Terveyslaihdutusvalmennuksen tuloksia. Menetelmät: Terveyslaihdutusvalmennus on 12 kuukautta kestävä verkkovalmennus, jolla on hyväksymis- ja omistautumisterapeuttinen pohja. Se sisältää viikoittaisia harjoitteita liittyen elintapoihin, fyysiseen terveyteen ja mielen hyvinvointiin. Jokaiselle osallistujalle nimetään oma etävalmentaja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan valmennuksen myötä saavutettua painonlaskua, painonlaskuprofiileja sekä tekijöitä, jotka liittyvät ohjelmassa onnistumiseen ja siinä mukana pysymiseen. Tutkimukseen osallistui lokakuun 2016 ja maaliskuun 2019 välillä 1189 henkilöä (963 naista), joiden painoindeksi oli yli 25 kg/m². Tulokset: Kahdentoista kuukauden aikapisteen saavuttaneet osallistujat (N = 173) olivat laihtuneet keskimäärin 4,6 % (SE 0,5 %). Heistä 43,3 % saavutti kliinisesti merkittävän painonlaskun (≥ 5 %). Lähtötilanteen korkeampi BMI (≥ 40 kg/m²) liittyi suurempaan painonlaskuun kuin matalampi BMI (6,6 %, SE 0,9 vs. 3,2 %, SE 0,6; P = 0,02). Myös tiheämpi painon ilmoittaminen liittyi suurempaan painonlaskuun. Merkittäviä eroja painonlaskussa ei ollut sukupuolen, iän, perussairauksien tai peruslääkitysten suhteen. Yhteensä 29,1 % osallistujista jätti valmennuksen kesken. Keskenjättäjät olivat hieman nuorempia kuin jatkajat (47,2 vuotta, SE 0,6 vs. 49,2 vuotta, SE 0,4; P = 0,01) ja ilmoittivat painonsa harvemmin (3,0 ilmoitusta/kk, SE 0,6 vs. 3,3 ilmoitusta/kk, SE 0,1; P < 0,00). Johtopäätökset: Kokonaisvaltainen verkkopohjainen ohjelma, kuten Terveyslaihdutusvalmennus, on lupaava lisä painonhallinnan tukitoimiin terveydenhuollossa. Painavimmat potilaat laihtuivat suhteessa eniten, mutta muuten laihtuminen ei riippunut lähtötilanteesta.

Tavoitteet: Aiempi tutkimus on osoittanut kuorolaulun olevan yhteydessä parempaan sosioemotionaaliseen hyvinvointiin sekä kognitiiviseen toimintakykyyn. Kuitenkaan kuorolaulun äkillisen ja tahdonvastaisen keskeytymisen vaikutusta kuorolaulajien hyvinvointiin ei ole tutkittu. COVID-19 -pandemian myötä kuorot joutuivat lopettamaan äkillisesti normaalin toimintansa, mikä mahdollistaa keskeytymisen vaikutusten tutkimisen. Tutkielmani tavoitteena onkin tarkastella pandemian vaikutuksia ikääntyneiden kuorolaulajien sosioemotionaaliseen hyvinvointiin ja kognitiiviseen suoriutumiseen. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 89 kuorolaulajaa ja 71 kontrollihenkilöä. Tutkimus koostui kolmesta toistetusta mittauksesta, joissa käytettiin itsearviointikyselyitä. Mittaukset suoritettiin ennen pandemian alkua sekä ensimmäisen ja toisen pandemia-aallon aikana. Masennusoireita arvioitiin Center for Epidemiologic Studies Depression Scale - masennusoirekyselyllä, sosiaalista hyvinvointia Social Provisions Scale -kyselyllä, elämänlaatua WHO:n elämänlaatumittarilla ja kognitiivista toimintakykyä Cognitive Failures Questionnaire- sekä Prospective and Retrospective Memory Questionnaire -mittareilla. Lisäksi pandemian psykososiaalisia vaikutuksia tarkasteltiin tätä varten erikseen luodulla kyselyllä. Aineiston tilastollisessa tarkastelussa käytettiin yleistettyä lineaarista sekamallia. Tulokset ja johtopäätökset: Pandemialla ei havaittu olleen merkittäviä vaikutuksia tutkimushenkilöiden psykososiaaliseen hyvinvointiin tai kognitiiviseen toimintakykyyn. Kuorolaulamisen havaittiin kuitenkin olevan yhteydessä kontrollihenkilöitä parempaan sosiaaliseen tukeen ensimmäisen ja toisen pandemia-aallon aikana. Tämä voi johtua kuorolaulamiseen liittyvästä sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, joka voi tuottaa eräänlaisen suojaavan vaikutuksen myös itse laulamisen päätyttyä. Toisaalta tulos voi myös liittyä kuorolaulajien lähtökohtaiseen sosiaalisuuteen.

Aims. Psychological determinants of work have become ever so relevant over the recent years. According to self-determination theory, the fulfillment of the basic psychological needs, i.e., the experiences of autonomy, relatedness, and competence, is paramount for occupational well-being and vigor. Regardless, psychological need satisfaction has but preliminary been studied from a person-centered perspective. This study aims to differentiate psychological need satisfaction subgroups from a working population, study potential membership predictors and examine the subgroup association with occupational well-being. Method. The participants of this study (n = 2 000) were from a sample of Finnish workers, collected as a part of a research project funded by the Finnish Work Environment Fund. Psychological need satisfaction scores were utilized in a bifactor form, formulated with confirmatory factor analysis. With them, psychological need satisfaction profiles were formed with latent profile analysis. Multinomial logistic regression analysis was utilized for studying group membership predictors, including job crafting, workload, and demographic factors. Finally, the subgroups were compared with analyses of variance for work engagement and burnout as determinants of occupational well-being. Results and conclusions. Five distinct psychological need satisfaction profiles could be differentiated from the sample. As in previous studies, the most prevalent profile group was the Globally satisfied profile group, which had superior well-being in terms of work engagement and burnout. The profile group signified by least well-being was the Globally dissatisfied yet competent profile group. Demographic factors, job crafting, and workload all predicted membership to subgroups. The global level of need satisfaction was most clearly associated with occupational well-being measures. The results support the idea that practitioners should pay attention to the balanced satisfaction of the basic psychological needs in work organizations.

Hammaspuutokset ovat yleisin väestössä esiintyvä perinnöllinen poikkeama normaaliin yksilön kehitykseen nähden. Hammaspuutokset jaotellaan hypodontiaan eli alle 6 hampaan puutokseen sekä oligodontiaan eli 6 tai useamman hampaan puutokseen. Lisäksi tavataan harvinaista kaikkien hampaiden puutosta, anodontiaa. Hammaspuutokset esiintyvät useimmiten erillisinä anomalioina, mutta ne ovat myös osa useiden oireyhtymien oirekuvaa. Yleisyydestään huolimatta hammaspuutosten geneettinen tausta on vain osittain tunnettu. Hampaiden kehitys alkiolla alkaa noin 5. raskausviikon aikana. Hampaiden kehitys on monimutkainen prosessi, johon osallistuvat useat eri signaalireitit. Hampaan kehitystä voi kuvata vuoropuheluksi ektodermaalisen mesenkyymin ja epiteelin signaaliproteiinien välillä. Tunnetut mutaatiot hampaan kehitystä säätelevissä geeneissä vaikuttavat näiden signaalireittien ja niitä säätelevien proteiinien toimintaan. Katsauksessa käsitellään hampaiden sikiöaikaisen kehityksen biologista taustaa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin WNT10A-geenin roolia sekä erillisissä että syndroomiin liittyvissä hammaspuutoksissa. Katsauksen tavoitteena oli kerätä vuosien 2007 – 2018 välillä julkaistusta tieteellisestä kirjallisuudesta yksityiskohtaiset tiedot eri WNT10A-mutaatioista ja niiden aiheuttamista hammaspuutoksista homo-, yhdistelmäheterotsygoottisissa ja heterotsygoottisissa mutaatioissa. Kerätyt tiedot eriteltiin propositusten ja heidän sukulaisten välillä, kuten myös syndroomapotilaat henkilöistä, joilla oli erillisistä hammaspuutoksia. Lisäksi tarkasteltiin eri mutaatioiden maantieteellistä jakautumista. Kirjallisuuskatsauksen perusteella näyttää selvältä, että bialleeliset ja homotysygoottiset muodot aiheuttavat useammin vakavamman hammaspuutoksen kuin mutaatioiden heterotsygoottiset muodot. Heterotsygoottisen mutaation ilmiasu on useammin hammaspuutospotilaille tyypillinen inkisiivi-premolaari hypodontia, kun taas bialleellisiin muotoihin liittyy myös molaareiden ja kulmahampaiden puutoksia. Syndroomapotilailla oli useammin bialleellinen mutaation muoto, mutta myös heillä tavattiin heterotsygoottisia genotyyppejä. Yleisimpien mutaatioiden maantieteellinen jakaantuminen oli huomattavaa. F228I ja C107* mutaatiot olivat yleisimpiä mutaatioita länsimaalaisissa tutkimuksissa. Itä-Aasialaisissa populaatioissa taas yleisin mutaatio oli G213S. Hammaspuutospotilaiden geneettistä taustaa tutkittaessa edellä mainitut asiat potilaan ilmiasussa ja maantieteellisessä taustassa on hyvä ottaa huomioon. Perinnöllisyysneuvontaa annettaessa on huomionarvoista syndroomien ja vakavien oligodontioiden suhteellisesti korkeampi esiintyvyys bialleellisten potilaiden joukossa. WNT10A-geenin mutaatioiden ilmiasut ja penetranssi kuitenkin vaihtelevat huomattavasti eri potilaiden kesken. Todennäköistä on, että hammaspuutosten takana on usein monien eri geenien mutaatioiden yhteisvaikutus, ympäristötekijöitä unohtamatta.

Goals: It has been suggested that evolutionarily evolved cognitive biases may predispose human minds toward supernatural belief. However, not all people claim to believe in supernatural, and according to dual process theories of cognition this can be explained by individual differences in general thinking styles. The aim of this study was to integrate the theoretical approaches of cognitive biases and general thinking styles to explain paranormal and religious belief. Specifically, the aim was to examine whether differences in intuitive and analytical thinking styles mediate the relationship of two cognitive biases, ontological confusions and promiscuous teleological thinking, to paranormal and religious belief. Methods: The data included Finnish respondents (N = 2479) to an online survey that consisted of performance and self-report measures concerning ontological confusions, promiscuous teleological thinking, intuitive and analytical thinking styles and paranormal and religious beliefs. A structural equation model was conducted to examine the mediation pathways. Results: Ontological confusions and intuitive thinking style were the primary predictors of supernatural belief. Promiscuous teleological thinking was weakly related to supernatural belief. General thinking styles partly mediated the relation between cognitive biases and supernatural belief, and the mechanisms were somewhat different depending on the belief type. Ontological confusions predicted primarily paranormal belief but were only weakly connected to religious belief. Only intuitive thinking style mediated the connections to paranormal belief, whereas both intuitive and actively open-minded thinking styles mediated the connections to religious belief. Conclusions: The results show that ontological confusions and intuitive thinking style are important cognitive factors in understanding supernatural belief. Analytical thinking may, however, have a lesser role in understanding supernatural belief and it may be mainly related to scepticism towards religious belief. The results suggest that paranormal beliefs may be more directly related to underlying supernatural intuitions, whereas other factors such as social and cultural factors, may be more important in understanding religious belief.

Tavoitteet. Sanasujuvuustehtävä on yleisesti käytetty arviointimenetelmä, jonka avulla saadaan tietoa kielellisistä taidoista sekä toiminnanohjauksesta. Sanasujuvuustehtävässä tutkittavaa pyydetään tuottamaan rajatussa ajassa sanoja, jotka täyttävät tietyt määreet. Sanoja määrittävä tekijä voi olla esimerkiksi semanttinen kategoria tai sanan alkuäänne. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin lasten suoriutumista eläinsanasujuvuustehtävässä. Tutkielman tarkoituksena oli tuottaa lisää tietoa 6–8-vuotiaiden monikielisten lasten suoriutumisesta sanasujuvuustehtävässä verrattuna samanikäisiin yksikielisiin lapsiin. Yksikielisten lasten normit arviointimenetelmissä eivät ole suoraan sovellettavissa monikielisille lapsille, ja monikielisten lasten suoriutumisesta tarvitaan tietoa mahdollisimman tarkan arvioinnin mahdollistamiseksi. Menetelmät. Tutkittavia oli yhteensä 54, joista monikielisiä lapsia oli 26 ja yksikielisiä lapsia 28. Aineisto oli kerätty osana PAULA-hanketta eteläsuomalaisessa kaupungissa. Tutkittavia pyydettiin minuutin aikana luettelemaan niin monta eläintä kuin mahdollista. Tutkittavien vastaukset pisteytettiin ja saatua aineistoa analysoitiin tilastollisesti. Tarkastelun kohteena olivat hyväksyttyjen sanojen määrä, tehtyjen virheiden määrä sekä niiden jakautuminen ajallisesti minuutin neljäsosiin. Tulokset ja johtopäätökset. Yksikieliset tutkittavat tuottivat enemmän hyväksyttyjä sanoja kuin monikieliset tutkittavat, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Virheiden määrässä ei sen sijaan ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kumpikin ryhmä tuotti eniten hyväksyttyjä sanoja ensimmäisessä intervallissa, jonka jälkeen hyväksyttyjen sanojen määrä oli jokaisessa intervallissa edellistä pienempi. Virheiden jakautumisessa ajallisesti ei ollut ryhmien välillä eroa. Monikielisten tutkittavien pienempi hyväksyttyjen sanojen määrä voi johtua esimerkiksi pienemmästä suomen kielen sanavarastosta. Samankaltainen virheiden määrä kummallakin ryhmällä puolestaan kertoo, että virheiden määrään vaikuttavat prosessit kuten toiminnanohjaus, itsetarkkailu ja inhibitio toimivat kummallakin ryhmällä tarpeeksi hyvin suuren virhemäärän välttämiseksi. Sanojen jakautuminen intervalleihin samalla tavalla yksi- ja monikielisten tutkittavien ryhmissä kertoo, että sananhaussa ja sanavaraston järjestymisessä ei ole ryhmien välillä merkittävää eroa. Nämä tulokset antavat tärkeää tietoa monikielisyyden vaikutuksista eläinsanasujuvuustehtävässä suoriutumiseen.

Objective: The aim of this study was to study the association between loneliness and depression and whether this association is modified based on the individual's personality traits. Methods: Data used for this study was from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. This study mainly examined the data collected in 2018. The sample size was 1243 people. Depression was assessed with the Beck Depression Inventory (BDI-II), loneliness with UCLA 3-item scale and personality with Big Five for Adults questionnaire. The associations of loneliness and personality traits with depression were evaluated using linear models, while adjusting for confounders. In the final interaction models, the aim was to evaluate whether the interactions between loneliness and personality traits are associated with depression. Results: Loneliness was linked to a higher level of depression in all models, regardless of confounding factors. In addition, this study found that high neuroticism and low extraversion, agreeableness and conscientiousness were associated with higher depression scores in linear models when all confounding factors were controlled. Instead, openness was not found to have a significant connection to depression. In interaction analyses, the association of loneliness with depression was greater in people with high neuroticism. On the other hand, people with high extraversion had a smaller association between loneliness and depression. Interactions with regard to other Big Five traits were not observed. Conclusions: The results were in line with most of the previous research. However, the interaction between loneliness and personality traits and how it affects depression has not been previously studied. New connections, such as a greater connection between loneliness and depression in people with high neuroticism, were found. The results open new possibilities for further research on how personality might predispose people to the negative consequences of loneliness.

Objectives. Numerous prior studies have indicated a relationship between depression and cognitive performance, but the direction of this relationship has yielded partly conflicting results. Clarifying the nature and direction of this relationship is imperative because a clearer understanding may help to target preventive measures more effectively and improve diagnostic accuracy. This prospective, bidirectional sibling study examines how cognitive ability in adolescence is related to depressive symptoms in middle age and how depressive symptoms are related to cognitive performance in late middle age. This study seeks to provide further information about the nature of the relationship between these phenomena in a non-clinical context as well as at the level of individual depressive symptoms instead of diagnosed depression. The heterogeneous symptomatology of depression has been argued to complicate the evaluation of its associations with other phenomena. Methods. The data for this study was collected as part of the Wisconsin Longitudinal Study, in which comprehensive information about the participants was gathered for 56 years. To assess the relationship between adolescent cognitive ability and depressive symptoms in middle age, the results of 2367 sibling pairs (N = 4734) were examined. To evaluate the relationship between depressive symptoms in middle age and cognitive performance in late middle age, the results of 543 sibling pairs (N = 1086) were analysed. The uniqueness of the design and the comprehensiveness of the data allowed for controlling the effects of multiple variables that could potentially explain the relationship between these phenomena. Depressive symptoms in middle age were measured using the Center for Epidemiologic Studies Depression Scale. Similar questions were grouped into four symptom categories, which represented the following individual depressive symptoms: depressed mood, somatic disturbances, relationship problems, and low positive mood. Cognitive performance in adolescence was measured using the Henmon-Nelson Test of Mental Ability intelligence test and in late middle age administering a cognitive test consisting of six tasks. Relationships were first examined using linear mixed models, and the analyses were repeated in sibling analyses using fixed-effects regression. Results and conclusions. Lower cognitive ability in adolescence was found to be associated with higher scores for each individual depressive symptom in middle age. However, no relationship was found between depressive symptoms in middle age and cognitive performance in late middle age for any depressive symptom. Individual symptoms were thus similarly related to the cognitive phenomena studied, but differences were observed in the strengths of these relationships. These varying strengths emphasize the importance of research at the symptom level. Lower cognitive performance seems to predict depressiveness, and this finding could aid in enhancing diagnostic precision and treatments.

Aim. Depression weakens people's ability to function, affecting, for example, their ability to take care of themselves and maintain social relationships. In addition, depression has been found to be connected to impaired physical functioning. However, studies have mostly focused on the level of depression syndrome, even though specific depressive symptoms have been found to have different associations with, for example, functional capacity and risk factors. The aim of this study was to find out whether depressive symptoms have different associations with impaired physical functioning, regardless of the level of overall depression, and whether symptom-specific associations are stronger with somatic than with other symptoms. The associations were measured separately in relation to the two domains of physical functioning: physical disability and physical activity. In addition, I aimed to find out, whether the associations between physical functioning and depression symptoms differ depending on gender or the number of somatic diseases. Methodology. The study sample (n=5533) consisted of the US NHANES 2017–2018 cohort. Depression was assessed with the PHQ-9 questionnaire, physical disability with the PFQ questionnaire and physical activity with the PAQ questionnaire. The associations between specific depressive symptoms and physical disability were studied using quasi-Poisson regression, and the associations between symptoms and levels of physical activity were studied using logistic regression analysis. Results and Conclusions. In the domains of physical functioning, I found symptom-specific effects for physical disability but not for physical activity. Among the somatic symptoms, fatigue (IRR=1.14, p<.001) and problems related to sleep (IRR=1.13, p<.001), and among the cognitive-affective symptoms, decreased interest in things previously perceived as interesting (IRR=1.07, p=.001) and concentration-related problems (IRR=1.06, p=.002) were associated with physical disability, regardless of the overall depression. Gender did not affect the relationship between depressive symptoms and physical functioning. For physical disability only, the symptom associations were stronger in those with more than one somatic illness than in those with no more than one somatic illness. Examining the associations of specific depressive symptoms regarding physical functioning can bring valuable information to the prevention and treatment of depression by, for example, helping to identify the most important treatment targets in terms of symptom maintenance for those depressed patients with impaired physical functioning.

Objectives: Thinking dispositions are relatively permanent individual tendencies and em-phases in the way a person views information, forms opinions and processes information. In cognitive psychology, thinking is usually divided into two main types: analytical and intuitive. In this work, the three most commonly used analytical thinking dispositions were studied: reflectivity, need for cognition and actively open-minded thinking. Based on previous research, it is unclear whether these thinking dispositions are parallel or partially overlapping concepts and if there is a common factor behind these thinking dispositions. The aim of this study was to analyze the distribution of analytical thinking into different dimensions and the relationships between these dimensions. To the best of knowledge, this study is the first in which these three thinking dispositions have been studied at the same time with the same data so that the distribution of the whole into factors has been analyzed. Methods: The respondents (N = 2641) to the analyzed survey had been searched through Internet discussion channels, mailing lists, and other contacts. The most commonly used assessment method for each thinking disposition was used: the CRT scale (three verbal calculations) for assessing reflectivity, the NFC scale (12 questions) for assessing need for cognition and the AOT scale (41 questions) for assessing actively open-minded thinking. The division of analytical thinking into dimensions was studied by combining the results given by the three scales and analyzing the combined data using factor analysis. Results: The results supported a model where the disposition reflectivity consisted of one dimension, the disposition need for cognition consisted of two sub-dimensions (reflection and logic) and the disposition actively open-minded thinking consisted of four sub-dimensions (categorical thinking, dogmatism, tolerance and influence of circumstances). No common factor to all three thinking dispositions was found. The results did not support the use of different combinations of the three used scales as measures of analytical thinking as has been done in some of the previous studies. Conclusions: The results suggest that the thinking dispositions reflectivity, need for cognition and actively open-minded thinking are clearly separate from each other and that they divide clearly to sub-dimension.