Browsing by Title

Eosinofiilinen myokardiitti on harvinainen akuutti sydänlihastulehdus, jonka tunnettuja aiheuttajia ovat lääkeainereaktiot, infektiot, eosinofiilinen granulomatoottinen polyangiitti sekä hypereosinofiilinen oireyhtymä. Usein etiologia jää kuitenkin epäselväksi. Eosinofiilisessä myokardiitissa tavallisimpia ensioireita ovat rintakipu, hengenahdistus ja kuume. Eosinofiilit erittävät sydänlihaksessa toksisia sydänlihasta vaurioittavia proteiineja, joiden seurauksena voi kehittyä sydämen vajaatoimintaa, sydämensisäistä verihyytymämuodostusta tai kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Verenkuvan eosinofiliaa nähdään puolella potilaista, jolloin päästään helpommin diagnoosiin. Sitä voidaan kuitenkin nähdä myös sarkoidoosissa ja jättisolumyokardiitissa. Varma eosinofiilisen myokardiitin diagnoosi voidaan tehdä vain sydänlihasbiopsialla. Lievemmissä tautimuodoissa diagnoosi perustuu verenkuvan eosinofiliaan, tyypillisiin oireisiin ja sydämen magneettitutkimukseen. Kortikosteroidi laskee veren eosinofiilit ja usein saadaan nopea hoitovaste, mutta vaikeissa taudinkuvissa verenkierron tukeminen lääkkeellisesti tai mekaanisesti voi olla tarpeen. Kortisonihoitoon voidaan liittää immunosuppressiivinen lääke vaikeissa taudinkuvissa tai mikäli hoidon tarve pitkittyy. Antikoagulaatio on tarpeen ainakin aktiivisen inflammaation aikana. Vaikka eosinofiilinen myokardiitti onkin harvinainen, on sen tunnistaminen tärkeää, jotta oikea hoito saadaan aloitettua mahdollisimman varhain. Mikäli akuuttitilanne saadaan hoidetuksi, on potilaiden pitkäaikaisennuste kuitenkin suhteellisen hyvä. Potilaiden hoito kannattaa keskittää yliopistosairaaloihin.

Objectives: Executive function skills are essential in goal-directed behaviour. The assessment of these skills has been based on specific performance-based tasks or subjective questionnaires that measure everyday skills. The EPELI method uses gamification elements, and it has been developed to assess children’s goal-directed behaviour. The method includes both a VR and a computer version, both of which may have their individual benefits. Therefore, it is important to understand the differences between the versions. The aim of the current study was to examine irrelevant actions during EPELI and the differences in actions between the two versions as well as between two separate sessions. The hypothesis was that the number of irrelevant actions does not differ between the versions. Furthermore, the correlation between actions during EPELI and executive function skills in everyday life was examined. It was expected that a high score in BRIEF-questionnaire, which measures challenges in everyday executive functions, would be linked to worse task efficiency and more irrelevant actions. Methods: Participants of the current study were 72 typically developing 9-13 years old children. All participants played EPELI with both VR equipment and a computer. On average there were seven months between the sessions. Half of the participants began with the VR version and the other half began with the computer version. Before the meeting the participants’ guardians filled the BRIEF questionnaire. Irrelevant actions were analysed with generalized linear mixed models. The connection of everyday executive functions skills and EPELI were analysed with correlations. Results and Conclusions: As hypothesised there was no difference in the number of irrelevant actions between the EPELI versions. Instead, the session affected the number of irrelevant actions. During the second session, players had more actions on average than during the first session. The questionnaire that was filled before the first session correlated with the task efficacy and irrelevant actions during EPELI. On the contrary, the correlation was insignificant in the second session. In addition, task efficacy during the computer based EPELI correlated with the questionnaire. Regarding the irrelevant actions, VR equipment did not provide additional insight on top of the computer version. These results suggest that both EPELI versions may complement existing assessment methods. However, the change in the number of irrelevant actions between the two sessions as well as the reasons behind the change should be examined further.

Fakultet: Medicinska fakulteten Utbildningsprogram: Utbildningsprogrammet i medicin Studieinriktning: Medicine licentiat Författare: Sandra Uoti Arbetets titel: Epidemiology and Management of Zenker Diverticulum in a Low-Threshold Single-payer Health Care System Arbetets art: Artikel Månad och år: 12/2021 Sidantal: 27 Nyckelord: Zenkers divertikel; Dysfagi; Epidemiologi Handledare: Ilkka Ilonen, Saana Andersson, Ville Kytö Förvaringsställe: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34913965/ Övriga uppgifter: Sammandrag: Zenkers divertikel uppstår i gränsen mellan svalget och matstrupen. Vanliga symptom är bland annat dysfagi och regurgitation av födoämnen, samt problem relaterade till aspiration. Enligt nuvarande uppfattning är den enda definitiva vården kirurgisk intervention. Tidigare estimat av Zenkers divertikels epidemiologi baserar sig på små kohortstudier. Bakgrundsmaterialet i forskningen är data samlad i vårdanmälningssystemet (HILMO) under åren 1996–2015. Inkluderade i materialet är vuxna patienter för vilka det i registret förekommer antingen diagnosen Zenkers divertikel, eller för vilka ett ingrepp indicerat för vård av divertikeln undertagits. Studien inkluderade 2736 patienter (medianålder vid diagnos 72.0 [19-106] år; 1278 kvinnor [46.7%]). Incidensen av Zenkers divertikel är 2.9/100 000 personer årligen, något som med liknande precision inte kunnat beskrivas förut. Vården av divertikeln visar sig vara fördelad över flera olika specialiteter och varje upptagningsområden för högspecialiserad vård. Vi upptäckte att det finns markanta skillnader i vårdpraxis mellan såväl operativa specialiteter som upptagningsområden. Flera olika metoder tillämpas i operativa vården av divertikeln. Valet av metod ser ut att bero på patientens ålder, kirurgens specialitet, samt av upptagningsområdet på vilket vården förverkligas. Endast 1044 (38.2%) av patienter undergick operativ, alltså definitiv vård under uppföljningstiden.

Tausta Olkavarren murtumat ovat vammoina verrattain yleisiä ja niitä luokitellaan murtuman sijainnin sekä murtuman morfologian mukaan. Epidemiologiset katsaukset auttavat ymmärtämään vammojen taustalla olevia tekijöitä sekä luovat perustaa tulevaisuuden tutkimustyölle. Toistaiseksi laajoja olkavarren murtumiin kohdistuvia epidemiologisia tutkimuksia on julkaistu vain muutamia. Aineisto ja menetelmät Analysoimme retrospektiivisesti vuosina 2006–2016 Töölön sairaalassa hoidossa olleiden olkavarren murtuman saaneiden aikuispotilaiden sairauskertomukset. Me keräsimme potilastietojärjestelmistä potilaita koskevia taustatietoja ja murtumaan liittyen vammamekanismin ja -ajan, liitännäisvammat sekä laskimme kuolleisuuden vuoden kuluessa vammasta. Löydökset 11 vuoden aikana Töölön sairaalassa hoidettiin 914 potilasta (489 naispotilasta, mediaani-ikä 61,4 vuotta; 425 miespotilasta, mediaani-ikä 50,4 vuotta), joilla oli yhteensä 936 olkavarren murtumaa. Yli 60 % näistä murtumista johtui kaatumisesta samalla tasolla. Potilaiden ikäjakauma oli kaksihuippuinen: eniten murtumia esiintyi iäkkäissä naisissa sekä nuorissa miehissä. Jaoimme olkavarren murtumat 1) tyypillisiin traumaattisiin murtumiin, 2) periproteettisiin sekä 3) patologisiin murtumiin. 872:sta tyypillisestä murtumasta 3,0 % oli avoimia murtumia. Periproteettisia murtumia oli 24 (2,6 %) ja patologisia murtumia 40 (4,3 %). 24 %:lla murtumapotilaista oli liitännäisvammoja, joista yleisin oli primaarinen radiaalihermon halvaus (10 %). Primaarinen radiaalihermon halvaus oli yleisempää distaalisen olkavarren murtumissa sekä korkeaenergisissä vammoissa verrattuna muihin murtumiin. Murtuman jälkeinen ensimmäisen vuoden kuolleisuus oli 9,2 %. Pohdinta Tutkimuksemme mukaan olkavarren murtuma johtuu useimmin kaatumisesta samalla tasolla. Yleisin liitännäisvamma oli primaarinen radiaalihermon halvaus. Toteamamme olkavarren murtumien kaksihuippuinen ikäjakauma on yhdenmukainen aiemman kirjallisuuden kanssa.

Tässä työssä tutkittiin Ictal-Interictal SPECT Analyzed by SPM (ISAS)-menetelmän käyttöä epileptogeenisen alueen paikantamisessa. Kohtauksen aikana epileptogeenisellä alueella esiintyy usein hyperperfuusiota, jota voidaan tutkia SPECT-kuvantamisella. Kuvaamalla epileptisen kohtauksen aikainen perfuusiotilanne ja vertaamalla sitä normaaliin tilanteeseen muodostetaan erotuskuva, jonka perusteella voidaan paikallistaa kohtauksen aikaisia hyperperfuusioalueita. Erotuskuvassa voi näkyä alueita, joilla on tyypillisesti suuria perfuusiovaihteluita myös terveillä ihmisillä. ISAS-menetelmässä potilaan erotuskuvaa verrataan normaaliaineiston perfuusiovaihteluihin tilastollisilla menetelmillä ja pyritään löytämään ne hyperperfuusioalueet, jotka eivät todennäköisesti selity normaalivaihtelulla. Tässä työssä ISAS-menetelmää sovellettiin potilasaineistoon, jolle oli olemassa Isotooppiyksikön nykyisten käytäntöjen mukaan erotuskuvan perusteella laadittu lääkärinlausunto. ISAS-menetelmän osoittamaa epileptogeenistä aluetta verrattiin lausunnon osoittamaan paikkaan. Koska kummankaan menetelmän osoittamaa paikkaa ei varmuudella voida todeta epileptogeeniseksi alueeksi ilman leikkausta, ei menetelmien paremmuudesta voitu tehdä johtopäätöksiä. Noin puolessa tutkituista tapauksista menetelmät osoittivat samalle alueelle. Epileptogeenisen alueen paikantaminen on haastava tehtävä ja mahdollisimman varman paikannuksen saamiseksi tulee käyttää useita eri menetelmiä. Näin ollen on perusteltua käyttää ISAS-menetelmää yhtenä menetelmänä muiden joukossa.

Objectives Attitudes towards natural products are remarkably positive considering the limited evidence for their benefits . Our current understanding of these attitudes is mainly limited to studies of demographic factors and reasons for consumption. Research on the cognitive, affective and motivational factors underlying the attitudes is scant. In this study, the relation of the following cognitive and affective-motivational factors to attitudes towards natural food and cosmetics was examined: intuitive thinking (REIm), analytical thinking (REIm, CRT), open-minded cognition (OMC-G), belief in health myths, modern health worries (MHW), disgust sensitivity, avoidance motivation (BIS) and approach motivation (BAS). Methods A browser-based survey (application: E-lomake) was distributed online and self-administered on a personal device. The 317 participants were aged 16–71 years, and 74.4% were women. The participants reported their attitudes by means of a semantic-differential evaluation of natural food and cosmetics, and an estimate of their use of these products. Various self -report scales and tasks were used to assess cognitive and affective-motivational factors. The factors were used to predict semantic-differential evaluation with linear regression and product use with ordinal regression, controlling for age, gender, education and diet. Results and conclusions Modern health worries and intuitive thinking were the best predictors of positive attitudes towards natural food and cosmetics; for the other factors, only sporadic, weaker associations were observed. Based on these results, the appeal of natural products can be partly explained by a tendency to trust intuitions and feelings when evaluating products, and appraisals of health risks in the production of food and cosmetics. Both the general style of cognitive processing and the emotions and motives affecting it are important for understanding the psychological background of attitudes towards natural products.

Tausta Perioperatiivisen hoidon kehittämisen tärkeimpiä tavoitteita ovat leikkauksen jälkeisen osastojakson lyheneminen, leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden väheneminen, alhaisemmat hoidosta aiheutuvat kustannukset ja syöpäpotilaita hoidettaessa parempi onkologinen hoitotulos. ERAS (Enhanced Recovery After Surgery) on protokolla näyttöön perustuvista, multimodaalisista pre-, peri- ja postoperatiivisista toimintamalleista, joiden tavoitteena on optimoida potilaan perioperatiivinen hoito. Viimeisin ERAS-suositus paksusuolikirurgisen potilaan hoidosta julkaistiin 2018 ja se koostuu 24 osatekijästä. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisten ERAS-osatekijöiden roolin selvittämiseen, mutta selvää näyttöä tekijöistä, jotka ennustaisivat protokollan epäonnistumista kokonaisuutena ei ole. Myös ERAS-ohjelman mukaisesti hoidetun paksusuolikirurgisen potilaan komplikaatioriskin ennustaminen on toistaiseksi vaikeaa, sillä käyttökelpoisten algoritmien kehittäminen on työlästä. Aineisto ja menetelmät Helsingin yliopistollisen keskussairaalan vatsakeskukseen kuuluvassa Jorvin sairaalassa suoritetaan vuosittain noin 500 paksusuoliresektiota. 2017 Jorviin perustettiin moniammatillinen ERAS-työryhmä ja sen laatima päivitetty paksusuolikirurgisen potilaan ERAS-protokolla otettiin käyttöön. Kävimme retrospektiivisesti läpi kaikkien (N=969) kesäkuun 2017 ja kesäkuun 2019 välillä elektiivisesti leikattujen yli 18-vuotiaiden paksusuoliresektio potilaiden potilaskertomustekstit. Löydökset ja pohdinta Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää retrospektiivisesti kerätyn aineiston pohjalta ERAS-protokollan toteutumattomuutta ja heikkoa komplianssia ennustavia tekijöitä elektiivisillä paksusuolileikkauspotilailla. Lisäksi selvitimme leikkauksen jälkeistä suolilamaa ja suolisauman pettämistä ennustavia tekijöitä. Nykyiset perioperatiivista mortaliteettia ja morbiditeettia ennustavat riskilaskurit ovat osoittautuneet epätarkoiksi ja yliarvioivat paksusuolikirurgiaan liittyviä riskejä. Tuoreen tutkimustiedon kerääminen hoitojen kehittyessä on keskeistä, jotta hoitoon liittyvät päätökset voidaan tehdä tuoreimman tiedon pohjalta. Aiemman kirjallisuuden pohjalta tiedetään yli 70 % ERAS-komplianssin liittyvän pienempään komplikaatioriskiin ja lyhyempään leikkauksen jälkeiseen sairaalahoitojaksoon, joten käytimme tätä raja-arvona onnistuneelle ERAS ohjelman toteutumiselle. Tutkimuksemme varsinaiset tulokset esitellään tarkemmin virallisessa tutkielmassa.

Bone marrow failure (BMF) is a condition where the bone marrow fails to produce enough functional blood cells leading to peripheral blood cytopenias. Inherited BMF is often a consequence of germline mutations in DNA repair pathway, telomere maintenance, or ribosome biogenesis -related genes and results in up to 20-40% risk of developing a hematological malignancy. Recently, biallelic germline mutations in the gene ERCC6L2 have been identified to cause inherited BMF leading to the accumulation of somatic TP53 mutations and acute myeloid leukemia (AML M6) with dire prognosis. ERCC6L2 is a DNA repair protein that has also been indicated in mitochondrial function. The aim of this thesis was to study the ERCC6L2 protein expression and cellular metabolism in ERCC6L2-derived BMF. The metabolic profile in ERCC6L2-derived BMF was studied in patient-derived fibroblasts using a Seahorse XFe96 Analyzer. The oxygen consumption rate (OCR) and extracellular acidification rate (ECAR) were measured at multiple time steps when cells were in standard cell culture (10mM) glucose concentration or low (1mM) glucose concentration. The protein expression was studied in fibroblasts and peripheral blood mononuclear cells (PBMCs) with immunofluorescence assay and Western blotting. The results of this thesis demonstrate a differential metabolic profile in the patient-derived cells. In normal glucose, they thrive exhibiting a higher basal OCR, ATP-related respiration, mitochondrial reserve capacity, and maximal respiratory capacity compared to the control. Contrarily, in low glucose the patient-derived cells struggle and show a lower basal OCR, ATP-related respiration, reserve capacity, and maximal respiratory capacity than the control implying decreased substrate availability in the mitochondrial respiratory chain or mitochondrial dysfunction. Immunofluorescence assay suggests that ERCC6L2 is expressed in the patient-derived cells supporting truncating mutations observed in RNA sequencing. In order to improve the treatment and clinical outcomes in inherited BMF, understanding the role of altered mitochondrial metabolism in ERCC6L2-derived BMF and its progression to AML M6 calls for further studies.

Tutkielmassa rakennetaan kirjallisuuskatsauksen keinoin tuleville hammaslääkäreille tietopohja hammaslääkärin työn ergonomiasta ja työhön liittyvistä tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tutkielmassa pohditaan myös mahdollisia kehitysehdotuksia nykyiseen hammaslääkärien ergonomiakoulutukseen. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin terveysuhka hammaslääkärin ammatissa. Ne aiheuttavat suuren osan sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista eläköitymisistä, jolloin niiden taloudelliset vaikutukset yhteiskuntaan ovat huomattavia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireet alkavat usein jo nuorella iällä ja monet työstä aiheutuvat tekijät pahentavat oireita. Näitä riskitekijöitä hammaslääkärin työssä on staattinen lihaskuormitus, epäedulliset työasennot, toistuvat liikkeet ja runsas istuminen. Ergonomian avulla pyritään harmonisoimaan kaikki työhön liittyvät tekijät, joiden kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa, kuten työpiste, työvälineet ja työtehtävät, mahdollisimman sopivaksi ihmisen kannalta. Tämän tulisi johtaa siihen, että työstä koituva haitta ihmiselle olisi mahdollisimman vähäinen ja työn tehokkuus lisääntyisi. Tutkittuja ergonomisia ehkäisykeinoja hammaslääkärin työssä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisemiseksi ja oireiden vähentämiseksi ovat ergonomisesti kehitetyt työpisteet ja -välineet, asennon vaihtelu, huomion kiinnittäminen työasentoon, työasennon korjaaminen ergonomisesti optimaaliseksi, taukojen pitäminen, kuntoilu ja venyttely, ergonomia koulutus sekä ergonomiset interventio-ohjelmat, jotka sisältävät useita näistä keinoista. Tutkimuksissa usein korostetaan vaikuttavana tekijänä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä hammaslääkärin tietotasoa ergonomiasta. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyn kannalta onkin syytä harkita yhtenä toimenpiteenä ergonomian opetuksen lisäämistä hammaslääketieteen koulutusohjelmissa ja hammaslääkärien täydennyskoulutuksissa. Ergonomiaopetuksen aloittaminen aikaisemmassa vaiheessa opintoja, sen jakaminen useampaan opintojaksoon sekä opetuksen järjestäminen yhdessä laitevalmistajien kanssa ovat mahdollisia keinoja tehostaa opiskelijoiden ergonomian oppimista.

Hammaspäivystyksen kysyntä on vuosien saatossa kasvanut samalla kun hoitoonpääsy kiireettömään hoitoon on heikentynyt. Päivystystä ei tulisi käyttää kiireettömän hoidon saatavuusongelman korjaamiseen, ja vaikka päivystyksen valtakunnalliset kriteerit on määritelty valtioneuvoston asetuksessa, päivystykseen kuitenkin tullaan vaihtelevista syistä, ja erityisesti jatkuvat uusintakäynnit rasittavat päivystystä. Yleisin tulosyy on hammasytimen sairaudet ja toiseksi yleisin karies. Helsingin seudulla mikään demografinen tekijä ei korostu voimakkaasti päivystyskäynneissä, mutta naisilla on hieman enemmän useita päivystyskäyntejä. Yöpäivystyksessä korostuvat nuoret miehet. Myös lapset korostuvat päivystyskäynneillä väestön ikärakenteeseen suhteutettuna. Lapsilla on hieman enemmän tapaturmia kuin aikuisilla.