Browsing by Title

Lasten vakavat, krooniset sairaudet voivat aiheuttaa syömisvaikeuksia ja johtaa letkuravitsemuksen aloittamiseen. Vaikka letkuravitsemus on välttämätöntä lapsen kasvun turvaamiseksi, se vähentää lapsen motivaatiota syödä suun kautta ja johtaa ruuasta vieraantumiseen. Pitkään jatkunut letkuravitsemus voi aiheuttaa osalle potilaista letkuravintoriippuvuutta. Riippuvuuden katkaisemiseksi Lastenklinikalle on perustettu kolmen viikon letkuravitsemuksesta vieroittamisohjelma, Leikkipiknik, joka toteutetaan polikliinisesti moniammatillisen tiimin voimin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää Leikkipiknikin toimivuutta, tuloksia ja potilasturvallisuutta. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä, kuvailevana tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2016-2018 Lastenklinikan Leikkipiknikiin osallistuneiden lasten sairauskertomuksista. Hoitotulos arvioitiin Physician Global Assessment (PGA) -arvolla, jolla luokitellaan lapsen letkuriippuvuuden taso asteikolla 0-3 (täysin oireeton – letkuravitsemusriippuvainen), gastrostooman poistolla ja letkuravinnon osuudella kokonaisenergiantarpeesta. 20 letkuravitsemuksesta riippuvaista lasta osallistui Leikkipiknik-ohjelmaan, joka toteutettiin viitenä ryhmänä kahden vuoden aikana. Potilaiden ikä oli keskimäärin 3,4 ± 1,8 vuotta. Neljä viikkoa Leikkipiknikin jälkeen 17/20 potilaalla letkuravitsemuksen määrä oli 0% ja vain 3/20 potilaalle annettiin letkuravintoa (53,5% kokonaisenergiantarpeesta). Viimeisimmässä kontrollissa PGA-arvo oli laskenut 3:sta 1,3:een ja kaikista potilaista 11:ltä (55%) potilaalta oli poistettu gastrostooma. Lapsia seurattiin keskimäärin 10 ± 7,8 kuukautta. Helsingin Lastenklinikan kolmen viikon Leikkipiknik onnistui tehokkaasti ja turvallisesti vieroittamaan letkuravitsemuksesta riippuvaisia lapsia letkuravinnosta. Projekti on ollut onnistunut ja sitä tullaan jatkamaan. Tulevaisuudessa isompi aineisto ja pidemmät seuranta-ajat mahdollistavat tarkemman selvittämisen, mille potilasryhmille Leikkipiknik sopii parhaiten, sekä miten ohjelma vaikuttaa lapsen kasvuun pidemmällä aikavälillä.

Tutkimuksen perusteella haluttiin selvittää, miten Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opintojen kliinisen vaiheen opiskelijat kokevat perehdytyksensä klinikkaan. Tutkimusta varten heille jaettiin vastattavaksi kyselylomake: "Minkälaisen perehdytyksen klinikkaan tulevat opiskelijat tarvitsisivat?" Kyselyn vastausprosentti oli 50,6 %. Lomakkeen kysymykset ja väittämäkohdat analysoitiin Excelillä (versio 2014). Tuloksista laskettiin prosentit ja keskiarvot sekä avoimista kohdista kerättiin suoria sitaatteja. Tutkimuksesta selvisi, että Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden perehdytys klinikkaan ei ole riittävää. Tutkimus auttoi hahmottamaan sitä, mitkä asiat perehdytyksessä on koettu erityisen ongelmalliseksi. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella voidaan kehittää Helsingin yliopiston hammaslääketieteen suu- ja leukasairauksien osaston perehdytysohjelmaa. Tutkimuksessa saatujen tulosten, omien ja opiskelukollegoiden kokemusten perusteella, sekä aiemman julkaistun kirjallisuuden avulla laadimme yhdessä Maaret Sirkkalan (HLK) kanssa Kandioppaan, joka jaettiin syksyllä 2014 uusille kliiniset opintonsa aloittaville hammaslääketieteen opiskelijoille.

Otsikko: Helsingin yliopiston kliinisen vaiheen hammaslääketieteen opiskelijoiden kyky arvioida juurihoitojen vaikeutta ja tunnistaa juurihoitoja vaikeuttavia tekijöitä Työn aihe: Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kvantitatiivisesta tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin juurihoitojen vaikeusasteen arvioinnin merkitystä, arviointimenetelmiä, arviointia opetusympäristössä sekä juurihoidon ennustetta heikentäviä ja iatrogeenisille vahingoille altistavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Helsingin yliopiston kliinisen vaiheen hammaslääketieteen opiskelijoiden kykyä tunnistaa juurihoitoa vaikeuttavia tekijöitä ja juurihoidon vaativuutta. Tutkimuksessa saatiin tietoa siitä, miten yliopisto ja kliininen opetus valmistavat opiskelijoita tunnistamaan juurihoitoja vaikeuttavia tekijöitä ja mitkä tekijät ovat opiskelijoille haastavia. Lisäksi selvitettiin opiskelijat suhtautumista juurihoidon vaativuuden arvioimiseen ja varmuutta arviointien teossa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten 5/2022 päivitetty Käypä Hoito -suosituksen (KH-suositus) juurihoidon vaativuuden arviointilomake toimii käytännössä. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimukseen osallistui 20 opiskelijaa. Opiskelijat täyttivät esitietolomakkeeseen ja arvioivat kolme juurihoitotapausta. Tapauksiin sisältyivät kirjalliset anamneesit, rtg-kuvia ja valokuvia. Tutkimuksessa vaikeusasteen arviointilomakkeena käy. Tulokset: Tutkimuksessa havaittiin useampi opiskelijoille vaikea tekijä sekä yksi tekijä, jonka tunnistamisessa opiskelijoiden kokemus oli tilastollisesti merkittäviä. Naispuoliset opiskelijat suhtautuivat miehiä myönteisemmin vaativuuden arvioitiin. Vaativuuden arviointilomakkeessa ilmeni myös puutteita. Johtopäätökset: Opiskelijoiden on vaikea arvioida juurihoitojen vaativuutta. Siksi takia opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden hammaslääkäreiden olisi hyvä rutiininomaisesti arvioida tekemiään juurihoitoja käyttäen apunaan standardoitua menetelmää, joka käsittää useimmat vaikeuttavat tekijät. Tutkimuksessa havaittuja opiskelijoille haastavia tekijöitä voitaisiin myös painottaa enemmän opetuksessa.

En tredjedel av epilepsierna är medicinresistenta, och hos barn och vuxna som lider av katastrofala och medicinresistenta epilepsier kan epilepsikirurgi eliminera eller ge en signifikant reduktion av epilepsianfall. Sjukdomar som omfattar en hel hemisfär associeras ofta med dessa svåra epilepsityper. I detta fall kan hemisfärkirurgi vara indicerat för utvalda patienter. Hemisfäroperationer har gjorts i Finland sedan 1990-talet, men inga resultat har hittills rapporterats. Målsättning: Att analysera resultaten av hemisfäroperationerna i Finland i hänseende till patienternas anfall, kognitiva utveckling, medicinering och komplikationer. Metoder: Tjugosex patienter med medicinresistent och svår epilepsi genomgick hemisfäroperation under åren 1991-2008 i HUCS. Patienternas preoperativa anfall, medicinering och kognitiva nivå jämfördes med postoperativa uppföljningar. Alla uppgifter samlades från patienternas sjukjournaler. Resultat: Nitton (73 %) patienter blev anfallsfria efter den första operationen. Fyra patienter reopererades på grund av att den första operationen visat sig vara ofullständig och tre av fyra blev anfallsfria. Efter två års uppföljning var 21 av 25 patienter anfallsfria med reoperationerna inräknade. En anfallsfri patient följdes upp bara sex månader. Kortikal dysgenesi och hemimegalenkefali hade sämre anfallsresultat, (n=7) 57 % anfallsfria, jämfört med gruppen med vaskulär eller förvärvad hjärnskada samt Rasmussens enkefalit (n=16) där anfallsfriheten uppgick till 100 %. Av Sturge-Weber-patienterna erhöll två av tre barn anfallsfrihet. Kognitiva resultat finns hos 25/26 patienter: Nio patienter erhöll en sämre kognitiv nivå och tre patienter erhöll en högre nivå. I medeltal förändrades inte patienternas nivå av utvecklingsstörning. Postoperativt kunde 20/25 (80 %) patienter lätta på epilepsimedicineringen. Alla patienter hade hemiplegi före operationen, och operationen inverkade mycket litet på graden av hemiplegi. En allvarlig komplikation uppkom, en patient erhöll en permanent hypotalamusskada. Slutsats: Hemisfäroperation är en mycket effektiv vårdmetod för medicinresistent epilepsi, då patienten har en omfattande skada i ena hemisfären och hemipares. I medeltal blev 85 % av de opererade patienterna anfallsfria efter två års uppföljning. Operationen inverkar i mycket liten grad på hemiplegi eller kognitiv nivå.

Respiratory diseases such as asthma and COPD create a significant disease burden worldwide. Data used in this paper was collected in 2016 in FinEsS-Helsinki-study regarding respiratory diseases, their symptoms and risk factors. Later, the respondents were asked to submit a permission to collect personal socioeconomic data from several authorities as a part of Nordic EpiLung-study. The aim of this paper was to analyze if there are differences between non-responders and responders in different background variables, lung diseases or medication using the original FinEsS-data. Response rate in epidemiological surveys has declined during the last decades. Non-responder-studies offer valuable information regarding the impacts of this phenomenon on study results. Significant differences between non-responders and responders were found in lung diseases, medication and following background variables: age, gender, smoking, exercise, comorbidities and predisposing factors. Most non-responders were found among younger age-groups, smokers, electronic cigarette smokers, those with panic disorder or anxiety disorder and those being exposed to dust, gases and smoke in their working environment. Most responders were found among those receiving treatment/medication for dyspepsia or gastroesophageal reflux and the users of asthma medication. The results of this study can be used as a part of Epilung-study to assess the reliability of the effect of socioeconomic factors on respiratory health.

Tutkielman lähtökohtana oli kerätä tietoja ennenaikaisista ja täysaikaisista vastasyntyneistä ja selvittää pienten keskosten osalta mahdollisia hoitokäytäntöjen muutoksia. Aineisto kerättiin kaikista vastasyntyneiden teho-osastolle kahden puolen vuoden mittaisen seurantajakson aikana hoitoon tulleista potilaista. Tiedot kerättiin 502 vastasyntyneestä. Tuloksia tarkasteltiin jakamalla vastasyntyneet raskausviikkojen perusteella raskausviikkoryhmiin ( alle 28, 28-31+6, 32-36+6 ja yli 37-viikkoiset ). Teho-osastolla hoidossa olleista lapsista 29 % oli pieniä keskosia, 34% lievästi ennenaikaisia ja 37 % täysiaikaisia. Suurin osa, noin 80 % teho-osastolle tulleista vastasynty neistä syntyi Naistenklinikalla. Hoitokäytönnöissä havaittiin muutoksia erittäin epäkypsien keskosten (alle 28-viikkoiset) kohdalla. Hengityskonehoidon kesto oli hieman lyhyempi vuoden 2008 keräysjaksolla, sama koski tehohoidon kestoa. Näiden keskosten vähäinen lukumäärä kuitenkin vaikeutti johtopäätösten tekoa. Vaikeiden hengitysvaikeuksien hoidossa kortikosteroidien käytössä siirryttiin deksametasonista hydrokortisoniin. Muiden keskosten hoidossa alkuhoidossa hieman useampi vastasyntynyt intuboitiin vuonna 2008 kuin vuonna 2007. Tämä näkyi myös surfaktantin käytön lisääntymisenä. Hengityskone- tai ylipainehoidon komplikaationa syntyneitä ilmavuotoja havaittiin eniten täysiaikaisilla vastasyntyneillä. Vastasyntyneiden teho-osaston potilaiden tärkein diagnoosi oli hengityselimistön sairaus.

Tutkimuksen tavoitteet: Roiskeita, pisaroita ja bioaerosoleja syntyy monissa eri suun alueella suoritetuissa toimenpiteissä. Tutkimuksessamme mittaamme bioaerosolien syntyä erilaisten hammaslääketieteellisten instrumenttien kanssa simuloimalla toimenpiteitä oikeassa hoitohuoneessa simulaationuken kanssa. Suun alueen hoitotoimenpiteissä hoitohenkilökunnan altistumista roiskeille, pisaroille ja bioaerosoleille on tutkittu aiemmissa tutkimuksissa, mutta aiemmat tutkimukset ovat kohdistuneet erityisesti bioaerosolien aiheuttamaan bakteerikontaminaatioon. Aiemmissa tutkimuksissa ei olla kuitenkaan tutkittu henkilökunnan tai potilaan suoraa altistumista virusta sisältäville bioaerosoleille tai pisaroille. Tässä tutkielmassa keskityn erityisesti lähietäisyyden pisara- ja aerosolikontaminaatioon ja henkilökunnan suoraan altistumiseen. Tutkimusmenetelmät: Simuloimme SARS-CoV-2-viruksen kulkeutumista erilaisten suun alueen toimenpiteiden tuottamissa pisaroissa ja bioaerosoleissa käyttämällä ihmiselle ja eläimille vaaratonta Phi6- bakteriofagia malliviruksena. Simulaationukelle asetettiin suuhun tippaletku, josta syljeneritysnopeudella tuotettiin Phi6-virusliuosta. Hoitohuoneessa työskentelevän hammaslääkärin ja hammashoitajan lähietäisyyden altistumista tutkittiin kahdella rintapieleen kiinnitettävällä Button-keräimellä, lähietäisyydellä̈ olevilla solumaljoilla ja hoitotuolin viereen asetetuilla BioSamplereilla. Hoitohuoneeseen asetettiin lisäksi hoitotuolista eri etäisyyksille virusaerosoleja kerääviä solumaljoja. Näiden lisäksi aerosolien koostumusta tarkemmin mittasi Andersen-keräin. Lisäksi hammaslääkärin visiiristä otettiin osassa simulaatioista pyyhkäisynäyte. Tulokset ja johtopäätökset: Kolmitoimiruiskun spraytoiminnolla tuotti eniten virusaerosoleja tai -roiskeita. Kolmitoimiruiskua tulee käyttää harkiten. Tehoimua tulee käyttää oikeaoppisesti kaikkien roiskeita ja aerosoleja tuottavien instrumenttien kanssa. Kirurgisia suu- nenäsuojuksia tai hengityssuojaimia tulee käyttää kaikkien toimenpiteiden aikana. Visiiriä on suositeltavaa käyttää kaikkien aerosoleja tai roiskeita tuottavien hammastoimenpiteiden aikana. Punaisen kulmakappaleen käyttöä tulisi suosia turbiiniporan sijaan, mikäli se on tilanteeseen nähden mahdollista.

Fraktioimatonta hepariinia käytetään standardihoitona lasten sydänkatetrointitoimenpiteissä vähentämään toimepiteeseen liittyvää tukosriskiä. Oikean hepariiniannostelun perustana tarvitaan tietoa hyytymisjärjestelmän tilasta. Tutkimuksessamme selvittämme hyytymisjärjestelmän aktivaatiota sekä trombiininmuodostuksen voimakkuutta katetrointitoimenpiteen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi tutkimme hepariinin vaikutusta hyytymisjärjestelmään eri menetelmillä, joista osa on vielä kokeellisia. Tutkimukseemme kuului 42 3-12-vuotiasta HYKS Lastenklinikan sydänkatetripotilasta. Tutkimuspotilaita, joille annettiin hepariinia katetrisaation aikana, oli 27; kontrollipotilaita, joiden toimenpiteet eivät vaatineet hepariinia, oli 15. Potilailta kerättiin kolme verinäytettä toimenpiteen aikana sekä yksi toimenpiteen jäkeisenä päivänä. Näytteistä määritettiin hyytymisjärjestelmän toimintaa kuvaavia laboratoriotutkimuksia (F1+2, TAT, D-dimeeri, TT, APTT, anti-FXa ja PiCT).Hepariini hillitsi odotetusti hyytymisjärjestelmän aktivaatiota. Kontrollipotilailla F1+2 ja TAT nousivat merkitsevästi toimeenpiteen aikana tutkimuspotilasryhmään verrattuna. Tutkimuspotilailla anti-FXa:n tasot olivat korkeat toimenpiteen aikana, PiCT arvot korreloivat anti-FXa:n kanssa katetrisaation alkuvaiheessa. Tulokset osoittivat selkeästi tutkimupotilailla hepariinin aiheuttaman antikoagulaatiovaikutuksen, mikä oli voimakasta. Toisaalta hyytymisjärjestelmän aktivoitui niillä potilailla joilla hepariinia ei käytetty. Uusi hepariinivaikutuksen mittari PiCT näytti toimivan myös lapsipotilailla.

The purpose of this study was to determine whether the severity of atopic dermatitis (AD) and concomitant atopic diseases correlate with one's history of herpes simplex (HSV) infections. Previous studies have shown that high serum immunoglobulin E (IgE) levels and high severity of AD are connected with eczema herpeticum infections. 459 patients, whose history of HSV infections was known, were assessed in this study. The dependency between these possibly predisposing factors and history of HSV infections was analysed using chi-square and Kruskal-Wallis –tests, and relationship was further investigated in multinomial logistic regression to determine odds ratios. Age, allergic conjunctivitis and asthma were shown to have a statistically significant correlation with history of recurrent herpes infections or eczema herpeticum. Because of the setting of this study further follow-up is required to better assess the effect of serum IgE levels and severity of AD on the incidence of herpes simplex infections.

Tutkimuksen tarkoitus Immuunimuistin muodostuminen ja säilyminen ovat rokottamisen kannalta välttämättömiä immuunijärjestelmän toimintoja, mutta uusien infektioiden merkitys immuunimuistin säilymisen kannalta tunnetaan yhä huonosti. Tutkimuksessa pyrimme selvittämään, miten Puumala-viruksen aiheuttaman akuutin myyräkuumeinfektion sairastaminen vaikuttaa aiempaan, Puumala virukseen liittymättömään immuunimuistiin. Aineisto ja menetelmät Tutkimme neljänkymmenenviiden myyräkuumepotilaan verinäytteitä, jotka oli otettu vuosina 2005– 2009 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Jokaisesta myyräkuumepotilaasta tutkittiin verinäytteet ensimmäiseltä sairaalapäivältä sekä 2 viikkoa ja vuosi ensimmäisen sairaalapäivän jälkeen. Verinäytteistä analysoitiin entsyymivälitteisellä immunosorbenttimäärityksellä (ELISA) jäykkäkouristus-, kurkkumätä-, ja hinkuyskäspesifisiä IgG-vasta-ainepitoisuuksia, sekä totaali-IgG-pitoisuuksia. Verinäytteistä eristettiin myös rokoteantigeenejä tunnistavia proliferoituvia T-soluja, joiden osuus kaikista proliferoituvista T soluista märitettiin virtausytometrialla. Sairaalassa tehdyillä plasman albumiini- sekä virtsan kreatiniini- ja proteiinimäärityksillä arvioitiin proteinurian vaikutusta tuloksiin. Data analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Tulokset Myyräkuumeinfektion aikana jäykkäkouristus- ja hinkuyskätoksoideille spesifiset IgG-vasta-ainepitoisuudet nousivat merkitsevästi, ja samanaikaisesti rokotespesifisten T-solujen jakautuminen lisääntyi. Pitoisuuksien nousu ei selittynyt uusintarokotuksilla eikä akuutin vaiheen proteinurialla tai hypogammaglobulinemialla. Lisäksi hinkuyskäspesifiset vasta-ainetasot laskivat jo vuodessa, kun taas jäykkäkouristusspesifiset vasta aineet olivat tällöin vielä merkitsevästi koholla. Johtopäätökset Tuloksemme osoittavat, että akuutti virusinfektio voi tehostaa tähän infektioon liittymätöntä immuunimuistia, ja näin ollen vaikuttaa rokottamisten lopputuloksiin. Lisäksi tuloksemme osoittavat, että immuunijärjestelmä voi kohdella samassa rokotteessa annosteltavia toksoidiantigeenejä eri tavoin, mikä voi liittyä eroihin rokotteesta saatavan immuniteetin kestossa etenkin jäykkäkouristuksen ja hinkuyskän kohdalla.