Browsing by master's degree program "Lääketieteen koulutusohjelma"

Objective. Hyperglycemia and dyslipidemia are well-known risk factors for coronary artery disease (CAD) in type 1 diabetes. The impact of long-term cumulative exposure to these risk factors is less explored. We investigated the relationship between cumulative glycemic and lipid exposure and CAD in individuals with type 1 diabetes. Research Design and Methods. This longitudinal study included 3,495 adults with type 1 diabetes from the FinnDiane cohort, without end-stage kidney disease and no history of CAD or stroke at the study baseline. Total cumulative glycemic exposure (CGEtot) and cumulative hyperglycemic exposure (CGEhg), accounting only for time spent above an HbA1c of 7% (53 mmol/mol), were calculated from diabetes diagnosis. Results. During a median follow-up of 19.4 years, 534 participants had their first-ever CAD event. CGEhg (odds ratio 1.03 [95% CI 1.02-1.05], P <0.001) and cumulative exposure to LDL cholesterol, triglycerides, and non-HDL cholesterol all significantly increased the odds for incident CAD. The highest tertile of CGEhg associated with a 2-fold odds increase for incident CAD. CGEtot was not significantly associated with CAD after adjusting for cumulative lipid exposure. Conclusions. Both hyperglycemia and dyslipidemia are independently associated with CAD in type 1 diabetes. These findings emphasize the importance of reaching an HbA1c below 7% (53 mmol/mol) as well as calling on health care professionals to not settle for suboptimal glucose control, but to continue their support and encouragement towards better management of diabetes.

Psychological pain is a concept, that describes pain in the mind, also know as psyache. It is a phenomenon closely related to suicidal acts (Shneidman, 1996; Baumeister, 1990, Troister and Holden 2010). Psycyhological pain is a relatively new concept and not yet that well known, atleast among general practicioners. For example in the USA 5,6% of the general population and 53% of the patients with severe mental illness are thought to suffer from psychological pain (American Psychiatric Association, 2003). Depression and hopelessness are perhaps the most well known factors in the development of suicidal ideation, atleast for people not familiar with the research literature of this field. However Troister and Holden (Troister and Holden, 2012) compared the effects of psychological pain, depression and hopelessness. The results were that out of depression, hopelessness and psychological pain psychological pain is the only variable that contributes significantly to a change in suicidal ideation. In this study the contributions of depression and hopelessness were reduced to statistically nonsignificant levels. Furthermore psycological pain has been identified as a high risk factor for suicide with a greater predictive power than depression (Olié et al., 2010; Pereira et al., 2010; Troister and Holden, 2010; Li et al., 2014; Troister et al., 2015). Neuroimaging can be used in psychiatric diagnostics and also in psychiatric research. In diagnostics neuroimaging can be used to for differentiate between psychiatric and somatic causes of a psychosis, as psychosis can arise from a psychiatric disorder or from for example a brain tumor. Neuroimaging can be used for example in the field of pain research. There is overlap between neural networks of physical and psychological pain, but it seems like these different types of pain have some unique brain areas as well (Meerwijk et al., 2013). In addition to neuroimaging one of the ways of measuring psychological pain is through questionnaires, of which there are several. Perhaps because of these overlapping neural networks of pain some of the medication used to treat physical pain seems to have a positive effect on suicidal population suffering from psychological pain. It seems like the dose needed to treat psychological pain is a lot smaller than a dose needed to treat equivalent physical pain (Yovell et al., 2016).

In recent years, there has been a surge of interest in the application of machine learning (ML) within the medical field. This development has been made possible by the emergence of high-performance modern computers. Deep learning (DL), a subfield of ML, uses advanced computer algorithms to solve complex tasks that would normally require the cognitive capabilities of the human brain. Meningiomas are the most common intracranial tumor excluding metastases. They are usually diagnosed on head magnetic resonance imaging (MRI). Meningiomas can also be visible on computed tomography (CT) although detecting them on non-contrast enhanced head CT is challenging. Notably, CT is more readily available than MRI and head CTs far outnumber head MRIs. This means many meningiomas are not detected on head CT. DL has shown capability in tasks that are difficult for humans, and we hypothesized that a DL algorithm could detect meningiomas from non-contrast-enhanced head CTs. In this thesis, we developed a deep learning algorithm for the detection of clinically relevant meningiomas in non-contrast-enhanced head CT scans and assessed its performance on previously unseen data. All images were from patients who required neurosurgical intervention for the treatment of their meningiomas. They were sourced from the Helsinki University Hospital (HUH) Picture Archiving and Communication System (PACS), a database of over 21 million imaging studies. We found that our algorithm has a good positive predictive value in detecting meningiomas. In other words, the algorithm rarely predicts abnormal findings in normal head CT scans. On the other hand, a positive prediction is likely to be correct. Such an algorithm, in theory, could aid radiologists and clinicians in image interpretation especially during busy on-call hours as it gives few false alerts.

Diabetes on yleinen krooninen sairaus, jota sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista. Diabeettinen neuropatia eli diabeteksen aiheuttama hermoston vaurio on yleinen diabeteksen lisätauti. Elämänsä aikana noin puolet diabetesta sairastavista potilaista sairastuu diabeettiseen neuropatiaan, lisäksi noin viidennes kehittää kivuliaan diabeettisen neuropatian. Diabeettisen neuropatian oireet ovat moninaisia. Keskeisessä roolissa ovat yleensä ensimmäisenä ilmenevät erilaiset tuntohäiriöt, joiden arvioiminen on hankalaa ilman potilaiden omakohtaista palautetta. Diagnoosin asettamisen ja oirekuvaston arvioimisen helpottamiseksi on tämän vuoksi kehitetty lukuisia tutkittavien itsensä täytettäviä kyselylomakkeita. Kirjallisuushaun ja -katsauksen avulla selvitettiin, mitä diabeettisen perifeerisen neuropatian aineistossa validoituja, tutkittavien itse täyttämiä kyselylomakkeita on käytössä. Tuloksista valikoitiin mukaan ainoastaan kokonaan diabetespotilasaineistossa validoitujen kyselylomakkeiden alkuperäistutkimukset, sekä tässä aineistossa myöhemmin validoidut kyselylomakkeet. Lääkärin kliinistä tutkimusta sisältävät kyselylomakkeet sekä elämänlaadun arvioon keskittyvät kyselylomakkeet jätettiin katsauksen ulkopuolelle. Neljä perifeerisessä diabeettisessa neuropatiassa ja neljä kivuliaassa perifeerisessä diabeettisessa neuropatiassa käytössä olevaa kyselylomaketta täytti määritellyt vaatimukset. Kyselylomakkeiden validointitutkimuksista pyrittiin selvittämään, miten hyvin kehityksessä on otettu huomioon lomakkeen luotettavuuden, pätevyyden ja muutosherkkyyden varmistaminen; minkälainen diabetespotilasaineisto on kyseessä, ja mitä lomakkeen herkkyydeksi ja tarkkuudeksi ilmoitetaan. Tutkimuksessa ilmenneitä kyselylomakkeiden vahvuuksia ovat yksinkertaisuus, helppokäyttöisyys eri terveydenhuoltoammattilaisten vastaanotoilla, sekä käyttö epidemiologisissa tutkimuksissa. Heikkouksina lomakkeissa esiintyy erilaisia vääristymiä, eivätkä ne tunnista 10–20 % tautitapauksista. Kyselylomakkeet kuitenkin auttavat tunnistamaan lisätutkimusten tarpeessa olevat potilaat.

Sedan år 2013 har förstaårsstuderande i medicin och odontologi på medicinska fakulteten vid Helsingfors Universitet fått en personlig iPad, en surfplatta, att använda i sina studier. Medicinska fakulteten har sedan dess studerat användningen av dessa. Målet med den här undersökningen är att försöka svara på frågan: Har skiftningen till mer digitala hjälpmedel påverkat hur studenter upplever att de klarar sin utbildning och speciellt studierna inom fysiologi? Undersökningsdata har samlats in under år 2018 och år 2019. Metoden är en kvalitativ undersökning som grundar sig på en enkät som skickats ut till en kohort av studerande, som börjat sina studier vid medicinska fakulteten år 2017 och då mottagit en iPad. Enligt resultaten så skriver fler för hand år 2019 än år 2018, e-bok används mer och så även delning av anteckningar med varandra. Vi kan se att skiftningen till mer digitala hjälpmedel påverkar hur studenterna upplever att de klarar sin utbildning och speciellt studierna inom fysiologi. De studenter som främst använder e-bok har en större tilltro till sin förmåga att klara sina studier än de som främst använder tryckt bok. De som främst använder tryckt bok säger sig ha svårt att bilda sig en helhetsbild över fysiologin.

Acute coronary syndrome incidence and case fatality have declined in the past decades, but some studies have suggested a potential stagnation in this decline. Therefore, we examined how the burden of the acute coronary syndrome has evolved among persons aged 35-74 in Finland from 1996 to 2021. We gathered data linking Finnish country-wide Hospital Discharge- and Causes of Death- Registers together with the help of unique personal identification number. With this our data contains all the first non-fatal and fatal acute coronary syndrome events happened in Finland during our study period. Altogether, the data consisted of 186 489 non-fatal and 72 907 fatal acute coronary syndrome events. We analysed incidence, mortality, and 28-day case fatality, and their trends and trend changes using negative binomial, Poisson, segmented, and logistic regression adjusting for age and sex. The acute coronary syndrome incidence declined in all age groups of men and in older women, age groups 55- 64 and 65-74. However, the incidence decline slowed down over the last decade. In women’s age groups of 35-44 and 45-54, the incidence was unchanged during the study period. The acute coronary syndrome mortality decline was fast in men and women and the rate of decline was quite similar in all age groups. Also, case fatality declined in all age groups of men and women. The decline in case fatality was most significant in the youngest age group which consisted of people aged 35-¬54 years. Our study shows that the acute coronary syndrome mortality and case fatality has declined in all groups, but the decline in the acute coronary syndrome incidence slowed down and even halted in women in the 2010s. In women aged 35-54, the incidence was unchanged between 1996 and 2021. These results emphasize the need for intensified cardiovascular prevention, particularly in women.

Sydämen kantasoluterapia on tutkimuksessa oleva hoitokäytäntö, jolla yritetään sydämeen kantasoluja siirtämällä saada aikaan arpeutuneen kudoksen paranemista, ja siten sydämen pumppauskyvyn parantumista. Tämä kirjallisuuskatsaus on osa isompaa tutkimusprojektia, jossa tätä kantasoluterapiaa yritetään toteuttaa sydämen omilla eteiskorvakkeen kantasoluilla. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitimme, miten sydämen ultraääntä voidaan käyttää sydämen kantasolututkimuksissa vasteen seurannassa, ja mitkä menetelmät ovat luotettavia ja mitkä eivät, sekä miten tulosten luotettavuutta voidaan parantaa. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että sydämen ultraäänellä voi saada luotettavia tuloksia jotka toimivat hyvin kardiologisten ja sydänkirurgisten kliinisten tutkimuksien seurannassa, kunhan käytetään oikeita mittausmenetelmiä, ja minimoidaan tekijät, jotka vaikuttavat tulosten luotettavuuteen negatiivisesti. Selvitimme myös, milloin sydämen ultraääni tulokset ovat epäluotettavia, ja mitkä tekijät tähän johtavat. Vertasimme myös sydämen ultraääntä ja sydämen magneettitutkimusta, ja havaitsimme, että ultraäänellä voidaan välillä saada lähes yhtä luotettavia tuloksia kuin magneettikuvauksella, jos mittausmenetelmä on oikea. Sydämen ultraäänen käytöstä sydämen kantasoluterapiatutkimuksissa ei ole kuin muutama julkaisu, ja aihe vaatiikin lisää tutkimista.

As life expectancy increases, the effectiveness of cervical cancer screening programs needs to be reassessed for the older population. We addressed the effect of test history in and outside organized screening at age 50–64 years on later cervical cancer risk. A case-control study was conducted by deriving 229 cases of 65–79-year-old women with invasive cervical cancer in 2010–2019 from the Finnish Cancer Registry. Ten controls were matched for each case by birth year and hospital district. The effect of test uptake and abnormal results in 50–64-year-olds on cancer risk was investigated using conditional logistic regression and adjusted for self-selection. Test uptake within the 50–64-year age-group showed 75% lower odds of cervical cancer (adjusted odds ratio [aOR] = 0.25; 95% confidence interval [95% CI], 0.18–0.35). Untested women had 4.9 times higher odds than those tested with normal results (aOR = 4.86; 95% CI, 3.42–6.92). Having at least one abnormal test result increased the odds by 2.5 when compared to only normal results but showed lower odds when compared to untested women. The importance of testing is exhibited by the result showing a reduction of odds of cancer to one-fourth for those tested compared to untested. Similarly, receiving abnormal results was protective of cancer compared to having no tests highlighting the importance of proper follow-up. Therefore, screening history should be considered when further developing cervical cancer screening programs with special interest in non-attenders and those receiving abnormal results at older ages.

Charcot-Marie Tooth (CMT) on perinnöllinen ääreishermoston neuropatia, joka vaurioittaa sekä motorisia että sensorisia hermoja. Sairaudesta tunnetaan useita eri alatyyppejä, jotka voidaan jakaa karkeasti demyelinoivaan tautiin, aksonaaliseen tautiin ja näiden kahden välimuotoon. Sairauden periytymismekanismit ovat hyvin monimuotoiset: CMT voi periytyä autosomaalisesti dominoivasti, autosomaalisesti resessiivisesti tai X-kromosomivälitteisesti. Patogeenisiä eli sairautta aiheuttavia geenivariantteja tunnetaan myös runsaasti, ja lisää tunnistetaan edelleen. Eksomisekvensointi on menetelmä, jolla perimästä selvitetään koko genomin sijasta ainoastaan proteiineja koodaavien alueiden eli eksomin emäsjärjestys. Koska suurin osa patogeenisistä geenivarianteista sijaitsee eksonien alueella, on tämä menetelmä käyttökelpoinen uusien mahdollisten tautigeenien tunnistamiseen. Tämän tutkielman aineistona oli 15 potilaan joukko, joka rekrytoitiin tutkimukseen HUSin neurologian poliklinikalla. Näistä potilaista tarkempaan analyysiin valittiin aineiston suuren koon vuoksi potilaat 8-15. Potilaiden kirjallisella suostumuksella heidän perimälleen suoritettiin eksomisekvensointi, ja saadusta datasta tuotettiin eksomiselainta käyttäen .tsv-tiedostot, jotka siirrettiin Exceliin. Exceliin siirrettyjen geenien listoista suodatettiin näkyviin vain OMIM-tietokannasta löytyvät geenit, jotka käytiin jokaisen potilaan kohdalla läpi OMIM- ja GnomAD-tietokantoja sekä PubMedistä löytyvää kirjallisuutta hyödyntäen. Kaikilta potilailta valittiin lähempään tarkasteluun keskimäärin yhdestä kolmeen geeniä, jotka vaikuttivat todennäköisimmiltä kandidaateilta CMT-sairauden kehittymisen kannalta. Joidenkin potilaiden kohdalla CMT:hen tai muuhun ääreishermoston neuropatiaan selkeästi liittyviä, patogeeniseltä vaikuttavia geenivariantteja ei lopulta löytynyt. Myös muutama mielenkiintoinenkin ehdokas kuitenkin nousi esiin, kuten esimerkiksi potilaan 8 MPZ-geenin heterotsygootti missense-variantti ja potilaan 14 SBF2-geenin homotsygootti nonsense-variantti. Eksomisekvensoinnilla ei vielä yksin voida todentaa aiemmin tuntemattomien varianttien patogeenisyyttä, vaan nämä on varmennettava jatkotutkimuksin sekä potilaan sukuanamneesiin ja alan kirjallisuuteen perehtymällä. Kyseinen menetelmä on silti varteenotettava työkalu ensimmäisenä askeleena uusien patogeenisten geenivarianttien löytämiseen sekä tätä myöten myös erilaisten perinnöllisten sairauksien alkuperän ja taudinkuvan syvällisempään ymmärtämiseen.

Enkondrooma on yleisin luuperäinen kasvain kädessä. Suurin osa enkondroomista on oireettomia, mutta ne voivat aiheuttaa turvotusta, kipua, epämuodostumia tai patologisia murtumia. Enkondroomien muuttuminen pahanlaatuisiksi on äärettömän harvinaista. Ainoastaan muutamia hyvin dokumentoituja tapauksia löytyy, jossa hyvänlaatuinen enkondrooma on muuttunut pahanlaatuiseksi. Enkondroomien hoito vaihtelee erilaisten keskusten ja kirurgien välillä. Pienet sattumalta löydetyt ja oireettomat muutokset hoidetaan yleensä mielellään ilman leikkausta. Leikkaushoitoa suositellaan oireita aiheuttaviin muutoksiin, estämään luun heikentymisestä johtuvia murtumia ja lopullisen diagnoosin varmistamiseksi. Enkondroomien poistaminen kauhaamalla on yleisesti hyväksytty hoitomuoto. Osa kirurgeista käyttää pelkkää kauhausta, kun taas toiset suosittelevat onkalon täyttämistä omalla, toisen ihmisen, toisen lajin tai keinotekoisella luulla, kuten demineralisoitu luumatriisi (DBM) tai bioaktiivinen lasi (BAG). Bioaktiivinen lasi on synteettinen luun korvaaja, joka tutkitusti omaa luun kasvua, luun tarttuvuutta ja luuta aktivoivia ominaisuuksia. Luuonkaloon laitettuna biolasi aiheuttaa tapahtumaketjun, joka saa aikaan luun muodostusta sen pinnalle. BAG-S53P4 (53% SiO2, 23% Na2O, 20% CaO, ja 4% P2O5) käytetään luuonkaloiden täyttämiseen luukasvainkirurgiassa erityisesti infektoituneita onkalon osia sisältävissä tapauksissa sen antibakteeristen ominaisuuksiensa vuoksi. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kirurgisen lopputuloksen eroavaisuus, käytettäessä biolasia käden enkondroomien hoitoon verrattuna oman luun käyttöön käsikirurgian yksikössä. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollista eroa ryhmien lopputuloksien välillä. Näin ollen biolasi tarjoaa turvallisen ja tehokkaan vaihtoehdon enkondroomien hoitoon.