Browsing by Title

Tutkimuksessa selvitettiin kroonista sinuiittia sairastavien potilaiden leikkaustyytyväisyyttä kyselylomakkeella retrospektiivisesti keskimäärin 18 kuukauden kuluttua perinteisestä FESS-leikkauksesta. Leikkaustyytyväisyyttä kartoitettiin selvittämällä, kuinka potilaiden oireet olivat muuttuneet leikkauksen jälkeen ja suostuisivatko he vastaavaan leikkaukseen, mikäli se tehtäisiin kyselyyn vastaamisen aikaan (leikkaussuostuvuus). Lisäksi tutkittiin potilaiden liitännäissairauksien ja taustatekijöiden vaikutusta oireisiin ja leikkaustyytyväisyyteen. Tutkimusotos koostui vuosina 2008–2010 Päijät-Hämeen keskussairaalassa leikatuista kroonista sinuiittia sairastavista potilaista. Poissulkukriteerien myötä tutkimukseen valikoitui 45 potilasta, joille lähetettiin kyselykaavake lokakuussa 2010. Kyselykaavakkeella selvitettiin yleistä terveydentilaa ja krooniseen sinuiittiin liittyvien oireiden muutosta leikkauksen myötä. Lopulliseen tutkimusaineistoon hyväksyttiin 19 kyselyyn vastannutta potilasta. Potilaista lähes 90 %:lla oireet helpottuivat leikkauksen myötä. Lähes 80 % vastanneista suostuisi vastaavaan leikkaukseen kyselyhetkellä. Allerginen nuha tai tupakointi ei vaikuttanut oireiden muutokseen eikä leikkaussuostuvuuteen. Ne potilaat, joilla oli aiemmin todettu nenäpolyyppeja ja ne, jotka käyttivät nenäkortikosteroidilääkitystä vain satunnaisesti ennen leikkausta, hyötyivät leikkauksesta verrokkejaan enemmän. Tällä pienellä aineistolla tehdyn tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiheesta aiemmin julkaistujen tutkimusten kanssa.

Aims. Long-term rehabilitation of post-traumatic brain injury can be stressful for rehabilitators and is often costly for society. There is a great need for new rehabilitation practices, that are both multimodal and motivating. Dance rehabilitation can be a considerable form of rehabilitation for those with severe brain injury because it can potentially rehabilitate several dimensions simultaneously. There are a variety of changes in the communication skills of people with severe brain injuries that affect an individual’s inner circle and everyday functioning. Identifying these changes is paramount in planning and targeting rehabilitation. Because post-traumatic brain injury is typically associated with incomplete symptom awareness, the assessment of the rehabilitative close others plays an important role. The purpose of this study was to investigate the effect of dance rehabilitation on the communication of adults with severe brain injury. Although dance has been researched and utilized in neurological rehabilitation to some extent, no research has been conducted on the effect of dance rehabilitation on the communication skills of a person with traumatic brain injury. Methods. The study included 10 adults aged 19 to 45 years with severe brain injuries. Rehabilitators participated in a dance rehabilitation intervention for 2 hours per week for 3 months. In addition, 10 well-known people close to the rehabilitator participated in the study. Subjects (N = 20) assessed the rehabilitator’s communication skills using the La Trobe Communication Questionnaire at the beginning and end of the dance rehabilitation intervention. Responses from rehabilitators and their close others were examined in five different content areas of communication. Analyzes of the research data were performed by statement groups by calculating the mean variables at the beginning and end of the intervention using statistical methods. In addition, the evaluations of the rehabilitator and the close other were compared. Results and conclusions. In this study, there was no statistically significant change in the estimates of rehabilitators and their close others at the beginning and end of the intervention. There was also no statistically significant difference in the assessments of the rehabilitators and their close others. Communication skills of people with brain injuries have not been previously studied in the context of a dance rehabilitation intervention. Further research is needed on both the rehabilitation of communication skills for severe brain injury and the effectiveness of dance rehabilitation.

Tapaturmat ovat merkittävä työkyvyttömyyttä ja hoitokuluja aiheuttava tekijä Suomessa. Suurin osa tapaturmista hoidetaan perusterveydenhuollon toimipisteissä, jotka ovat yleisiä vastavalmistuneiden lääkäreiden työpaikkoja. Helsingin yliopiston opetussuunnitelmauudistuksessa myös ortopedian ja traumatologian kurssi uudistuu. Tutkimuksessa tutkitaan, millaisia päivystystapaturmia lääkäri kohtaa perusterveydenhuollossa ja vastaako opetus päivystysten diagnoosiprofiilia. Aineistoa hyödynnetään jatkossa opetussuunnitelman painotuksia suunniteltaessa ortopedian ja taumatologian osalta. Tutkimus on rekisteritutkimus, jossa analysoitiin Helsingin perustason kirurgisten päivystysten käyntitiedot 11.10.2011 - 23.9.2014. Analyysi tehtiin hyödyntämällä Pegasos- ja Clinsoft -tietojärjestelmiä sekä Ecomed Analyzer -ohjelmistoa. Tietoja käsiteltiin taulukkolaskentaohjelman avulla. Tapaturmadiagnoosi oli kirjattu 52 764 käynnille. Potilaista 51,8 % oli miehiä ja potilaiden mediaani-ikä oli 46 vuotta. Vammoista 33,0 % oli haavoja, 29,4 % murtumia, 19,2 % ruhjevammoja ja 13,3 % nivelten sijoiltaanmenoja tai nyrjähdyksiä. Vammoista 29,8 % kirjattiin pään alueelle, 23,6 % polvinivelen alapuolelle ja 20,0 % käden/sormien alueelle. Yleisimpiä vammoja olivat pään haava (20,3 %), ranteen tai käden haava (8,0 %), kyynärvarren murtuma (6,4 %), ranteen tai käden murtuma (6,0 %) sekä nilkan sijoiltaanmeno tai nyrjähdys (5,8 %). Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusta tapaturmien osalta on syytä suunnata sen mukaan, millaisia vammoja lääkärit työssään kohtaa. Pääpainopisteen tulee kohdistua kevyempien vammojen arviointiin, diagnostiikkaan ja hoitoon, erityisesti pään, ranteen ja käden alueelle sekä polvitason alapuolelle. 195 sanaa

Objectives: Personnel assessments have been shown to have predictive validity when used in recruitment. However, the results of these studies vary and personnel assessment businesses have faced criticism, some of which concerns the methods they use. It is highly important for companies in this field of business, like Psycon Oy, to show that they can predict work performance. The aim of this study was to investigate, how well Psycon Oy predicted the work performance of candidates recruited by Metsä Group. This study also looked at the psychological employee characteristics associated with better work performance at Metsä Group. Methods: This study is a part of a follow-up survey in which Psycon Oy and Metsä Group investigated the work performance, job satisfaction etc. of employees recruited in 2015 and 2016. Data was collected from the employees and their supervisors and the study also included the personnel assessment results of the employees. Those who had been employed for less than six month were left outside from this study. The predictive validity of personnel assessments was examined by comparing the personnel assessment results to work performance evaluated by supervisors. Contrasts in psychological employee characteristics, measured in personnel assessment, were also investigated between those employees whose work performance was strongest and those employees whose performance was weakest. Results and conclusions: The results showed that personnel assessments by Psycon Oy did have predictive validity in work performance evaluated by supervisors and that the stronger work performance was linked to better mathematical reasoning, stronger resilience to stress and more ambitious personality. These results support earlier research by showing that personnel assessments can predict work performance and therefore generate real value for the businesses using personnel assessment in their recruitments. What was not expected, were the employee characteristics associated with better work performance. This result emphasizes the importance of thorough job analysis and consideration of contextuality in personnel assessment.

Rhabdomyosarcoma (RMS) is the most common pediatric soft tissue sarcoma. It arises from skeletal muscle stem cells, which fail to differentiate. Multimodal treatment approach has improved the outcome of RMS during the recent years. However, in case of relapsed or metastatic disease, the prognosis is still very poor. This indicates a high demand for novel targeted therapy approach for RMS. Prox1 transcription factor has been shown to regulate myoblast differentiation into skeletal muscle fibers. Our unpublished observations indicate that Prox1 is highly expressed in RMS tumors and that it is essential for RMS cell growth. The aim of this study was to find novel drug candidates for RMS treatment depending on Prox1 and/or its downstream signaling. High-throughput drug screening with 528 oncology compounds was tested on wild-type and Prox1 silenced rhabdomyosarcoma cells (RD cell line). Gene silencing was performed via lentiviral vectors encoding shRNA for Prox1. In the screening results, we focused on the drugs, which were more potent in Prox1 silenced cells with nano- or micromolar concentrations compared to the wild-type cells. The results revealed 7 potential groups of inhibitors, which had superior suppressive effect on RMS cell viability specifically when Prox1 was silenced. In vitro validation of high-throughput screening results by MTT and luciferase assays confirmed the results. Based on the magnitude of their inhibitory effect and information available on these compounds, three drugs were chosen for further investigation. Two of these compounds also potently inhibited the growth of patient-derived primary RMS cells, which we obtained from the Helsinki University Hospital and named KLHEL1. These drugs were also less toxic to healthy myoblasts. In addition, these two compounds significantly decreased Prox1 mRNA and protein levels in wild-type cells, and completely inhibited the ability of both RD and KLHEL1 cells to form colonies. Combinational exposure to these inhibitors further enhanced the effect compared to a single agent treatment. The present findings demonstrate a potential for repurposing of these drugs for targeted treatment in rhabdomyosarcoma expressing high Prox1 levels.

Objectives Executive functions and attentional control are important for development of self-regulation and can be studied in childhood with simple eye tracking tasks. Typically saccades to new targets are slower and easier to inhibit when gaze is fixated on a target. This effect decreases in typical development as eye motor functions become more flexible and controlled. In this study orientation was expected to be faster and maintenance of attention and inhibition of orientation more difficult when the target is removed. The effect and eye motor control were expected to vary, and their relationship to executive functions and general cognitive skills was studied. Methods Study consisted of 52 typically developing 5-7 year old children whose saccadic reaction times and attentional stability and inhibition were evaluated in conditions which differed in terms of fixational targets. Reaction times and proportion of successful inhibition and their differences between the conditions in both tasks were used to predict children’s performance in cognitive tests of executive and attentional control, general cognitive ability and parent rated executive skills. Results and conclusions Fixation to target slowed orientation responses and supported attentional stability and inhibition. Smaller effect of the condition on orienting and better attentional stability were related to better perceptual organization and more parent rated hyperactivity. More stable visual attention predicted better inhibitory control in auditory attention. Results concur with other studies on the relationship between visual fixation and orienting in typical development and suggest simple eye tracking tasks to complement assessment of children’s neurocognitive skills.

Aims. There are many individual, hereditary and environmental factors affecting children’s language development. However, there are relatively few studies studying background factors related to preschool-aged Finnish children’s language development. The aim of this study is to study the possible effect of background factors to language development of preschool-aged children. Background factors included to this study are gender, familial risk of dyslexia and education of parents. Methods. The data is part of the LEINIKKI study data. The participants (n = 50) were healthy, Finnish-speaking children aged 3;2–4;0. Participants were evaluated with LEINIKKI method, Reynell Developmental Language Scales and LUKIVA method’s subtest for familial dyslexia. Group differences were analyzed for each of the background factors by descriptive statics and Mann-Whitney test. Finally, all the variables were analyzed together with a linear regression model. Results and conclusions. Gender was statistically significantly correlating with language skills. Preschool-aged boys had weaker overall language skills and receptive language skills. In this study, risk for familiar dyslexia or parents’ education wasn’t affecting the language skills of the child. The explanatory power of the linear regression model was weak suggesting that there are also many other additional variables affecting the language development of the children in this age. The results of this study suggest that boys’ language development should be paid attention to. In this study, familial risk for dyslexia didn’t affect to chldren’s language skills. It seems that in Finland, education of parents isn’t as strongly correlated to preschool-aged healthy children’s language development as reported in international research. In addition to the background factors studied in this study, there seems to be also many other background factors that affect children’s language development in preschool age. Further studies on these background factors are needed to gain deeper understanding of children’s language development in preschool age.

Tutkielman aiheena oli kroonista myeloista leukemiaa sairastavien potilaiden T-solujen aktiivisuus ja sytokiinituotanto. Potilasmateriaalina oli ns. STOP-tutkimuksen potilaat, joita on seurattu Hematologisessa tutkimusyksikössä vuodesta 2006. STOP- tutkimuksen yhtenä kiinnostuskohteena oli KML-potilaiden mahdollinen paraneminen ja molekylaarisen vasteen säilyminen tyrosiinikinaasi-inhibiittorilääkityksen loputtua. Tässä projektissa vertasin relapsoituneiden potilaiden valkosoluja remission säilyttäneiden potilaiden valkosoluihin. T-solujen aktivaation jälkeen tulokset analysoitiin virtaussytometrialla. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että remission säilyttäneillä potilailla sytokiinituotanto (IFN-γ ja TNF-α) on voimakkaampaa kuin relapsoituneilla potilailla. Tämä voi osin selittää, miksi remission säilyttäminen on joillain potilailla onnistunut pitkäaikaisesti. Tulokset tulee kuitenkin vahvistaa meneillään olevissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa on suurempi potilasmäärä mukana.

Obsessive compulsive disorder (OCD) is a psychiatric disorder with obsessive thoughts and compulsive behaviors. In Finland, the 1-year prevalence of OCD is 1.2% and lifetime prevalence is 1-3.3%. Standard treatment for OCD is drug therapy, cognitive behavioral therapy, or both combined. This systematic review investigates the efficacy of technology delivered therapeutic interventions for OCD. I conducted a comprehensive search using PubMed (23.12.2021). The search was limited to studies on adults with OCD (1992-2021). Inclusion criteria: (1) participant OCD diagnosis (DSM-IV/V or ICD-10); (2) main outcome measure of treatment efficacy quantified using Y-BOCS; (3) at least one psychosocial intervention studied; (4) not a systematic review or a meta-analysis; and (5) English publication. 7 studies were selected for review: three involved clinician-guided interventions and four self-guided interventions. The risk of bias of each study was assessed using the national guidelines taskforce criteria. Blinding and measuring of treatment adherence were the largest sources of bias. The outcome measures were Y-BOCS, depressive symptoms (e.g. BDI), functionality (e.g. GAF), and any other OCD measures assessed (e.g. OCI-R). Y-BOCS reduction was used to assess clinical significance. 3 Most interventions statistically significantly reduced OCD symptoms. Two studies produced a clinically significant Y-BOCS reduction. Depressive symptoms and functionality were improved by the test interventions. The review was limited by high risk of bias and inclusion of wait-list control setups.

Johdanto: Virvoitusjuomien käyttäjien tutkimus tuottaa arvokasta tietoa, jota voidaan käyttää mm. kohdennettaessa ja kehitettäessä virvoitusjuomien käyttöön vaikuttamaan pyrkiviä kansanterveydellisiä interventioita. Virvoitusjuomien käyttöön yhdistyvistä sosioekonomisista tekijöistä, elämäntapatekijöistä sekä psykologisista tekijöistä on julkaistu runsaasti tutkimuksia. Liikunnallisuuden yhteydestä virvoitusjuomien käyttöön on kuitenkin aikaisemmin julkaistu vain yksi pienehkö tutkimus, jossa liikunnallisuus ei ole ollut yhteydessä virvoitusjuomien käyttöön. Toisaalta runsas virvoitusjuomien käyttö yhdistetään tiettyihin (nuorten) alakulttuureihin, esimerkiksi nörttikulttuuriin, jota leimaa kiinnostus tieteeseen ja teknologiaan. Kuitenkaan tieteellisen kiinnostuneisuuden yhteyttä virvoitusjuomien käyttöön ei ole aikaisemmin tutkittu pitkittäisasetelmassa. Pyrimme siten selvittämään, miten tieteellinen kiinnostuneisuus ja liikunnallisuus 16-vuotiaina yhdistyvät virvoitusjuomien käyttöön 25-vuotiaina ja onko tieteellisellä kiinnostuneisuudella ja liikunnallisuudella yhteisvaikutuksia. Menetelmät: Käytössämme on vuosina 1975–1979 Suomessa syntyneistä kaksosista kyselylomakkeilla koostetun Nuorten kaksosten terveystutkimuksen (FinnTwin16) aineisto. Käytimme logistista regressiota selvittääksemme liikunnallisuuden ja tieteellisen kiinnostuneisuuden yhteyttä virvoitusjuomien päivittäiseen käyttöön. Vakioimme tuloksemme lähtötasolla mitatuilla painoindeksillä ja vanhempien koulutuksella. Analysoimme erikseen sokerilla ja keinotekoisesti makeutetut virvoitusjuomat. Tulokset: Lopulliseen analyysiimme päätyi 1717 miestä ja 2070 naista. Miehet olivat selvästi tieteellisesti kiinnostuneempia ja liikunnallisempia kuin naiset ja he myös käyttivät enemmän sokerilla makeutettuja virvoitusjuomia. Naiset kuluttivat enemmän keinotekoisesti makeutettuja virvoitusjuomia. Sekä yksi- että monimuuttujamallissa tieteellinen kiinnostuneisuus suojasi sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien käytöltä (miehillä kerroinsuhde (OR) 0,77, 95 % luottamusväli (CI) 0,69–0,86 ja naisilla OR 0,79 95% CI 0,65–0,94). Keinotekoisesti makeutettujen virvoitusjuomien käyttöön sillä ei puolestaan ollut yhteyttä. Liikunnallisuudella ei ollut yhteyttä kummankaan virvoitusjuomatyypin kulutukseen ja tieteellinen kiinnostuneisuus vaikutti miesten keskuudessa samalla tavalla kaikkien eri tavalla liikunnallisten keskuudessa kun taas naisilla suojaava yhteys heikkeni 2-3 kertaa viikossa liikkuvien keskuudessa verrattuna sitä useammin tai sitä harvemmin liikkuviin. Johtopäätökset: Tuloksiemme mukaan tieteellinen kiinnostuneisuus 16-vuotiaana suojaa sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien käytöltä 25-vuotiaana, vaikka malli vakioitaisiin lähtötason painoindeksillä ja vanhempien koulutuksella. Miesten keskuudessa emme havainneet viitteitä tilastollisesta yhteisvaikutuksesta liikunnallisuuden ja tieteellisen kiinnostuksen vaikutuksien välillä, mutta naisten kohdalla sellaisen mahdollisuutta emme voi täysin poissulkea.