Browsing by Title
Now showing items 1345-1364 of 2464
-
(2014)As a central neural process attention suppresses most of the sensory input while letting through what it deems most important at any certain time, and hence acts as a filter for sensory input. Neuronal mechanisms underlying the coordination of attention have been investigated by using invasive field potential and multiunit recordings as well as with functional magnetic resonance imaging (fMRI). However, less is known of the electrophysiological correlates of the coordination of attention by using magneto- and electroencephalography (MEG and EEG) recordings that record neuronal activity over the whole brain. This study focuses on the neuronal mechanisms of visual attention as investigated by MEG and EEG recordings. Importantly, attentional deficits are central in many brain disorders such as in attention deficit disorder but also affected in several other brain diseases. Hence, understanding the neuronal mechanisms of attention is of central importance to understanding the cognitive deficits in neuropsychiatry.
-
(2018)Objectives: Faces provide an ideal platform to look into the ways in which our brains process multidimensional information. In order to still recognize an individual when their expression changes, our brain must be able to separate two overlapping sources of information. Previous fMRI-studies have found several brain areas involved in face processing, especially fusiform face area (FFA), occipital face area (OFA), and superior temporal sulcus (STS). EEG- and MEG-studies have also pointed out face-specific temporal components, mainly P1, N170, and N250. However, only few studies have varied both expressions and identities at the same time, or combined spatially precise fMRI with temporally precise M/EEG. Methods: In separate experiments, EEG and fMRI were measured while participants (n=17) viewed morphed faces varying in their expression (neutral, happy, fearful and angry) and in identity. Classification accuracies were calculated using support vector machine (SVM), both from different spatial locations in fMRI and from different timepoints in EEG. In addition, the classification information in fMRI and EEG were combined using representational similarity analysis (RSA). Results: In EEG, we found support for very early processing of expressions (at 110 ms), later processing of identities (at 250 ms) than expressions, and more sustained decoding of angry faces than faces with other expressions. In fMRI, coding of expressions were found on a broad area containing early visual areas and face processing areas OFA, FFA, and STS. Results for identities, although less clear, showed FFA and middle frontal gyrus (MFG). RSA combining both EEG and fMRI showed progression of information from early visual areas at 130 ms to FFA at 150 ms, and to FFA and STS at 200 ms. Conclusions: Our results showed that with multivariate data analysis methods, temporal and spatial neural representations of faces can be studied simultaneously. Consistent with neural models of face processing, our results suggest partially separate processing of expressions and identities in spatially distributed brain network.
-
(2020)Background Merkel Cell Carcinoma (MCC) is a rare neuroendocrine tumor that is associat-ed with old age and immunosuppressive condition. It has two distinct sub-groups differentiated with their Merkel Cell Polyomavirus (MCPyV) positivi-ty/negativity. While both groups are considered aggressive, the Merkel cell Pol-yomavirus negative group has significantly worse prognosis. Traditionally MCC cases have been diagnosed based on their physiological appearance and im-munohistochemical markers such as cytokeratin 20 and tumor transcription factor-1, which differentiate MCCs from small cell carcinomas. It still requires skilled personnel such as dermatologists and pathologists to identify MCCs. More precise and effective biomarkers are required to improve MCC diagnos-tics, to enhance patient survival and in the development of personalized medi-cine for MCC. Neurocan (NCAN) is a chondroitin sulphate proteoglycan that is found mainly in central nervous tissue in adults. The core protein of Neurocan is formed of 3 domains, G1 containing a single immunoglobulin domain, the glycosamino-glycan binding backbone and G3 domain containing regulatory protein-like sequences and epidermal growth factor/lectin-like domains. It is produced mainly by reactive astrocytes and its main function is to guide the growth of ax-ons and to participate in the formation of neural extracellular matrix. Neurocan is linked to inhibition of axonal regeneration and glial scarring in case of neu-ral injury. There are few mentions of Neurocan changes related to cancer out-side of the central nervous system, however, there is clear evidence of chon-droitin sulphate proteoglycan involvement in tumor invasiveness and potential-ly promotion of malignant tumor phenotype. Aim of the study and experimental design This thesis is a part of a project studying novel biomarkers and therapeutic tar-gets for MCC. The aim of the study was to identify a novel cancer specific gene (Neurocan) that would be either a potential biomarker or therapeutic target, and to set up the pipeline for further expanding the parent project. Neurocan was first identified from outlier gene detection methods applied to MCC sample series containing samples of 141 MCC patients. After this Neu-rocan expression levels were studied at protein level using immunohistochem-istry for MCC sample series. NCAN expression levels in MCC cell lines were investigated at mRNA and protein level with qPCR and Western blotting re-spectively. Functional studies of Neurocan such as an effect on cell prolifera-tion were performed with siRNA knockdown assays, and analyzed with West-ern blotting and qPCR. Results 144 FFPE samples in TMA (tissue microarray) format were stained for Neu-rocan protein expression; 31 samples expressed NCAN at low level, 60 at in-termediate level and 53 cases had high NCAN expression. The low NCAN ex-pression correlated with poor MCC specific survival (5-year survival 44%) when compared to intermediate and high expression groups (5-year survival 73% and 65% respectively). Kaplan-Meier survival analysis also implicated a signifi-cant difference in survival between the groups, p-value 0.044. NCAN expres-sion levels had a strong association with Merkel Cell Polyomavirus (MCPyV) status (Pearson Chi-square, p-value = 0.006) with 83% of high NCAN expres-sion cases being MCPyV positive, where as 55% of low NCAN expression cases were MCPyV negative. Cox proportional hazards model revealed that NCAN is unlikely to be an independent variable in patient survival. NCAN expression correlated with the MCPyV status of 9 tested MCC cell lines (Student’s t-test, p-value = 0.041). Protein level studies were inconclusive due to lack of specific antibodies and testing methods. 4 cell lines were tested for NCAN functionality in cell cultures. siRNA knock-down of NCAN did not affect the survival of MCC cell lines, however, it had a reducing effect on Large T-antigen expression of the MCPyV positive cell lines. Likewise, siRNA knockdown of Large T-antigen reduced the expression of NCAN mRNA in MCPyV positive cell lines. No such interactions were found in the MCPyV negative cell lines. siRNA knockdown of sT-antigen significantly reduced the growth of MCPyV positive WaGa cell line (Student’s t-test, p-value = 0.01). NCAN and large T-antigen targeting siRNAs had only a minor growth reducing effect on WaGa cell lines, and MKL1 cell line saw only minor growth reduction with all of the different siRNA treatments. These were not statistically significant findings. Whether Neurocan expression is directly controlled by MCPyV T-antigens, or whether the regulation is due to a signaling cascade of sorts, is still unknown.
-
(2022)Tavoitteet Ihmisen tarkkaavaisuus suuntautuu usein spontaanisti pois ulkoisista informaation lähteistä kohti omia ajatuksia, tuntemuksia tai kuvitelmia, jotka eivät liity ympäristön aistiärsykkeisiin. Ajatusten harhailuun painottuvien ajanjaksojen aikana aistiärsykkeiden prosessointiin liittyvän P300-vasteen amplitudi eli jännitevaste pienenee. Lisäksi on havaittu, että ulkoisen tehtävän vaatimustaso vaikuttaa ajatusten harhailuun. Tämä tutkimus selvitti i) harhailevatko ajatukset helppojen tehtävien aikana enemmän kuin vaikeiden, ii) millaisia ajatussisältöjä ajatusten harhailun aikana ilmenee sekä iii) miten ajatusten harhailu vaikuttaa ärsykeprosessointiin. Lisäksi tarkasteltiin, miten edellisestä kohdeärsykkeestä kulunut aika vaikuttaa ajatusten harhailuun ja P300-vasteen amplitudiin. Menetelmät Tutkimuksessa mitattiin aivosähkökäyrää (elektroenkefalografiaa, EEG) 28 henkilöltä (14 naiselta ja 14 mieheltä), joista enemmistö oli korkeakouluopiskelijoita. Koehenkilöiden ikä vaihteli välillä 22-36 (ka = 26 vuotta). Tutkimus koostui valintatehtävästä (helppo) ja työmuistitehtävästä (vaikea), jotka molemmat esitettiin koehenkilölle tietokoneen näytöllä. Koehenkilöiden ajatusten sisältöä mitattiin 10-osaisen Thought probe -kyselyn avulla, jota esitettiin tehtävien välissä. Tulokset Tulokset osoittivat, että helpossa tehtävässä tehtiin vähemmän virheitä ja vastausajat olivat nopeampia vaikeaan tehtävään verrattuna. Nämä tulokset vahvistivat, että tehtävän vaikeustason manipulaatio oli onnistunut. Ajatusten harhailua esiintyi vaikeiden tehtävien kohdalla vähemmän verrattuna helppoihin tehtäviin. Helpon tehtävätyypin aikana tehtäviin kohdistuvia ajatuksia esiintyi harvemmin. Vaikeiden tehtävien aikana koehenkilöiden ajatuksissa toistuivat tehtävän suoritukseen ja strategioihin liittyvät teemat. Ajatussisällöt jaettiin neljään komponenttiin, jotka olivat Episodisen sosiaalisen kognition komponentti, Tarkoituksellisen ajattelun komponentti, Mielikuvituksellinen komponentti ja Ruminaatio-komponentti. P300-vaste oli odotetusti voimakkaampi vaikeiden tehtävien kohdalla verrattuna helppoihin tehtäviin. Edellisestä kohdeärsykkeestä kuluneen ajan kasvaessa koehenkilöt alkoivat valmistautua seuraavan kohdeärsykkeen esiintymiseen. He kiinnittivät enemmän huomiota ärsykkeisiin, jotka esitettiin pidemmän kohdeärsykkeiden välillä esitettyjen (engl. non-target, NT) ärsykkeiden sarjan jälkeen. Koehenkilöt alkoivat keskittyä ärsykkeisiin vaikean tehtävätyypin kohdalla enemmän, kun NT-ärsykkeiden määrä kasvoi. Päinvastoin ajatusten harhailu lisääntyi helpon tehtävätyypin kohdalla sitä enemmän, mitä pidempään NT-ärsykkeitä esitettiin. Johtopäätökset Tulokset ovat yhteneväisiä tutkimuksen hypoteesien ja aiempien tutkimustulosten kanssa. Kognitiivisesti kevyemmissä tehtävissä ajatusten harhailua ilmeni enemmän kuin haastavammissa tehtävissä. Helppojen tehtävien aikana tehtäväsuuntautuneita ajatuksia raportoitiin vähemmän, kuin vaikeiden tehtävien aikana. Vaikka ajatussisältöjä ja jännitevasteita on kartoitettu ja mitattu erikseen jo aiemmin, ei vastaavaa yhdistelmätutkimusta, jossa selvitettiin sekä tehtävän vaikeuden että ajatussisältöjen vaikutusta jännitevasteisiin, ole vielä juurikaan tehty. Tarkkaavaisuus vaikuttaa olevan hyvin tilannesidonnaista ja ympäristöön mukautuvaa. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin selvittää, miten tilannesidonnainen tarkkaavaisuuden säätely mahdollisesti toimii esimerkiksi autoa ajaessa eri ympäristöissä.
-
(2019)Masennus on kansanterveydellisesti merkittävä ongelma, sillä suomalaisista n. 5 % sairastuu vuoden aikana. Sairaus vaikuttaa selvästi elämänlaatuun heikentämällä toiminta- ja työkykyä. Erilaisia neuromodulaatiomenetelmiä on käytetty jo pitkään masennuksen hoidossa, erityisesti hoitoresistentissä taudissa. Vanhin niistä on sähköhoito, jota on käytetty jo 1930-luvulta lähtien. Viime aikoina on myös kehitetty uusia, ei-invasiivisia hoitoja. Uusin niistä on tDCS, eli transkraniaalinen tasavirtastimulaatio. Tähän työhön liittyy lyhyt katsaus masennuksesta ja erilaisista neuromodulaatiomenetelmistä. Tämän lisäksi tehtiin HYKS psykiatrian kautta pilottitutkimus tasavirtastimulaatiohoidosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitomenetelmän hyötyä vaikeahoitoisten masennuspotilailla. Potilaita rekrytoitiin HUS alueelta Keravalta ja Järvenpäästä. Yhteensä tutkimukseen osallistui 15 potilasta. Tutkimuksessa annettiin 2 mA tasavirtastimulaatiohoitoa 30 minuutin ajan 5 päivänä viikossa 3 viikon ajan. Tuloksia mitattiin ensijaisesti PHQ9-oirekyselyllä, lisäksi potilaat täyttivät BDI-, Oasis-, Sheehan toimintakykyasteikko-, Core5- ja 15D-kaavakkeet. Kaavakkeita kerättiin potilailta hoidon alussa ja jokaisen hoitoviikon jälkeen. Tutkimuksella ei osoitettu tilastollisesti merkittävää hyötyä tDCS-hoidosta. Potilaiden PHQ9 pisteet vähenivät keskimäärin n. 20 %. Kolme potilasta, eli 20 % osallistuneista, saavuttivat remission, joka määriteltiin 50 % laskuksi PHQ9 pisteissä. Pisteet vähenivät keskiarvoltaan 18,80 (SD ±6,3) pisteestä 15,00 (SD±7,3) pisteeseen. P-arvo oli 0,06. Tutkimuksen tulokset viittaavat aiempiin tutkimuksiin vertaillen heikompaan tehoon, mikä osittain voi selittyä vaikeahoitoisemmalla potilasmateriaalilla ja tutkimuksen pienellä otoksella.
-
(2016)Vestibulaarischwannoomaleikkauksen aikana tehtävän neuromonitoroinnin keskeinen tavoite on säilyttää facialis-hermon toiminta. Tähän tarkoitukseen on kehitetty elektromyografia-signaaliin (EMG) perustuvia monitorointimenetelmiä. A-sarjaksi nimetyn EMG-ilmiön on raportoitu ennustavan leikkauksenjälkeistä facialis- hermon halvausta. Tutkimuksessa pyrittiin omalla potilasaineistolla selvittämään, ennustaako A-sarjojen kesto pysyvää facialis-hermon vauriota ja toimiiko kirjallisuudessa esitelty A-sarjan 10 s kynnysarvo turvarajana hermovaurion syntymisen suhteen. Lisäksi halusimme selvittää, liittyykö B-sarjaksi nimetty EMG-ilmiö leikkauksenjälkeiseen facialis-vaurioon. Aineistossamme oli 59 potilasta, joille tehtiin vestibulaarischwannoomaleikkaus intraoperatiivista monitorointia apuna käyttäen ja joiden facialis-hermon kliininen toiminta määritettiin kontrollikäynnillä 3 kk leikkauksen jälkeen. Leikkauksenaikaisen A-sarjan kestolla ei ollut merkitsevää korrelaatiota facialis-hermon vaurioon (r=–0,11, p=0.40). Myöskään A- ja B-sarjojen yhteiskesto ei korreloinut facialis-vaurion kanssa (r=–0.23, p=0.07). Oireita saaneiden ja oireettomien ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa A-sarjan kestossa (403 s vs. 578 s, p=0.52). Lisäksi todettiin, että kirjallisuudessa aiemmin raportoitu 10 s kynnysarvo ei erotellut potilaita facialis-vaurion suhteen. Tuloksemme osoittavat, että leikkauksenaikaisen A-sarjan tai B-sarjan kestoa ei voida käyttää ennustamaan pysyvää facialis-hermon vauriota. Lisäksi totesimme, että kirjallisuudessa esitetty A-sarjan keston kynnysarvo ei ollut käyttökelpoinen, joten aiemmin esitettyihin turvarajoihin on suhtauduttava varauksella.
-
(2019)Melanooma on useille hoidoille resistentti syöpä ja etäpesäkkeet voivat ilmetä vuosia kliinisen remission jälkeen. Immunoterapeuttisilla hoitomuodoilla on saatu lupaavia tuloksia jopa levinneessä melanoomassa, mutta lopullista parantumista ei ole pystytty saavuttamaan. Membraani-tyyppiset matriksin metalloproteinaasit MMP14 ja MMP16 on yhdistetty huonoennusteiseen melanoomaan, koska ne säätelevät solujen liikkumista ja solunulkoisen matriksin muokkaamista. Lisäksi geenit, kuten neuron navigator 3 (NAV3), jotka ovat yhteydessä solujen jakautumiseen ja liikkumiseen, todennäköisesti vaikuttavat tuumorisoluihin. Tästä syystä tutkimme NAV3:n poikkeavuuksia primääreissä melanoomatuumoreissa sekä melanoomasolulinjoissa suhteessa MMP14:n ja MMP16:n ilmentymiseen. Lisäksi tutkimme immunosupressiivisen indoleamiini-2,3-deoksygenaasi 1:n (IDO) ja forkhead box P3:n (FOXP3) ilmentymistä tuumoreissa. Tutkimusaineistomme koostui retrospektiivisesti kerätyistä formaliinifiksoiduista benigneistä luomista (n=15), primaareista melanoomista (n=55) ja vartijaimusolmukkeista (n=9) sekä kahdesta melanoomasolulinjasta. Erityisesti tarkastelimme NAV3:n, MMP14:n, IDO:n ja FOXP3:n esiintymistä paksuissa melanoomissa. Menetelminä käytimme fluoresenssi in situ hybridisaatio- eli FISH-menetelmää, kaksoisfluorensenssimenetelmää, immunohistokemiaa ja geeniekspression osalta Taqman-menetelmää. Tutkimuksemme mukaan NAV3:n häiriöt voivat johtaa melanosyyttien maligneihin fenotyyppeihin ja vaikuttavat tuumorisolujen migraatioon kudoksessa. Primääreissä melanoomissa havaittiin NAV3/MMP14:n ilmentymistä samanaikaisesti kaikissa melanoomatuumoreissa, joiden Breslow-mitta oli alle 1,05 mm. NAV3/MMP14:n kaksoispositiivisuutta havaittiin invasiivisella reunalla yli puolella primaareista melanoomista ja kaikissa metastaaseissa. Suurin osa melanoomista oli joko kaksoispositiivisia tai kaksoisnegatiivisia NAV3/MMP14:lle viitaten näiden proteiinien yhteiseen regulaatioon. IDO:n runsas ilmentyminen oli tyypillistä paksuissa melanoomissa, mutta harvinaista ohuissa melanoomissa. FoxP3 esiintyi melanoomasoluissa ja infiltroivissa lymfosyyteissä.
-
(2016)Glioblastoma Multiforme (GBM) is the most common and aggressive types of glioma in adults. Autophagy allows degradation and recycling of cellular components such as damaged proteins and dysfunctional organelles to sustain the metabolism and homeostasis of rapidly growing cells. Recent reports suggest that autophagy may promote tumor cell survival under stress conditions and can be an emerging target for cancer therapy. Autophagy inhibitor combined with TMZ can induce glioblastoma cell death and improve the radiotherapy efficacy. The Neuropilin-1 (NRP1) is 120 kDa-130 kDa type I integral transmembrane protein. It was originally identified as a co-receptor for the class 3 semaphorins (SEMA3) involved in axon guidance and found to interact with VEGF/VEGFR2 to promote angio-genesis. Recent studies have revealed its much broader roles on tumor progression. In various types of human cancers, NRP1 is often up-regulated and associated with aggressive clinical tumor behaviour. NRP1 overexpression is independently correlated with poor prognosis in human glioma and contributes to balance the glioblastoma cell proliferation and survival. In cancer cells, it interacts with diverse growth factor receptors including TGFR, c-Met, FGFR, EGFR as well as PDGFR to promote their signal-ling pathways in tumor cell survival, proliferation, migration and invasion. Although these functions of NRP1 mainly rely on its ectodomain, the cytoplasmic domain of NRP1 has been recently found to be essential for the internalization of NRP1-binding complex. In addition, the C-terminal SEA sequence on its cytoplasmic domain have potential to bind intracellular PDZ domain-containing molecules. Tyrosine phosphorylation of p130Cas has been identified to regulate the downstream pathways of NRP1, which is dependent on NRP1 intracellular domain. However, the downstream trafficking of NRP1 is poorly understood and its tumor-promoting function relevance remains ambiguous. The p62/Sequestosome 1, encoded by SQSTM1 gene, is an intracellular protein commonly found in inclusion bodies. It is asso-iated with protein aggregation diseases in liver and brain. Owing to its ability to interact with multiple important cellular intermediates, it works as a 'hub' adaptor linked to nuclear factor-kappaB (NF-κB) activation, protein aggregates formation, selective autophagy, adipogenesis and tumorigenesis. The p62 has a critical role on autophagy via regulating the collection and delivery of ubiquitinylated cargos to the autophagosome via its PB1, UBA and LIR domains. On the other hand, recent study has revealed a new role of p62 as a negative regulator in the autophagy regulation. High level of p62 is able to suppress the autophagy by pro-moting mTORC1 activation. This route forms a feed-forward loop for increasing level of p62 due to the reduced autophagy. Thus, p62 plays a critical role in regulation of autophagy. Here we observed that suppression of NRP1 in glioblastoma cell clearly exhibits a defected autophagy accompanied by marked accumulation of p62, the autophagic adaptor. Overexpression of NRP1 by glioblastoma cells shows enhanced autophagy flux. These data suggests the role of NRP1 in autophagy promotion. In addition, we mapped out that p62 binds to the cytoplasmic domain of NRP1 mediating its pro-autophagy effects. PB1 domain of p62 overexpression enhances the p62-positive aggregates and NRP1/p62 interaction. Taken together, our results define a novel role of NRP1 in the regulation of autophagy through its association with p62. In summary, our present results provide novel insights into the molecular basis of the emerging interplay between NRP1 and autophagy, the identification of a new cytoplasmic protein that binding to intracellular domain of NRP1 and the implications of the p62-mediated signalling loop for NRP1-promoted autophagy in GBMs. Since efforts to inhibit autophagy to improve GBM therapy have thereby attracted great interest, our findings may provide valuable clues for future cancer therapeutic strategies.
-
(2018)Objectives. Most athletes seem to recover gradually within the first 10 days after sports-related concussion (SRC), however a minority of athletes have persistent symptoms. To date, the recovery of Finnish athletes has not been researched. The aim of this study was to research the neuropsychological outcome and recovery trajectory after SRC on average a one-month period in Finnish youth ice hockey players. Both cognitive performance (verbal memory, visual memory, visual motor speed, reaction time) and self-reported symptoms were assessed. Individual clinical recovery was also monitored. It was hypothesized that cognitive performance would decrease (in one or more domains) and that the amount of self-reported symptoms would increase during the first few days after SRC. In addition, it was hypothesized that both cognitive performance and self-reported symptoms would return to baseline levels on average within 10 days after SRC. Methods. The sample of the study (N = 24) was collected in the research project “Heads in the Game” (Pää pelissä -projekti). It consisted of youth ice hockey players who got a SRC during game season 2015–2016 and were in a comprehensive follow-up team. All participants were Finnish, male and aged 14–20 (M = 16.75, SD = 1.59). The baseline performance of each player was assessed before game season. Performance after SRC was assessed in maximum four assessment points until players were clinically recovered. Assessment was done by ImPACT-test. Statistical analyses were performed by linear mixed models. Results and conclusions. Cognitive deficits were observed during the first few days after SRC, however deficits were significant only in reaction time. In addition, self-reported symptoms increased during the first few days after SRC, but this increase was not significant. On average cognitive performance and self-reported symptoms returned to at least baseline levels in 8 days (6–19 days) after SRC. These results suggest that particularly reaction time could be sensitive to SRC. The recovery of Finnish youth ice hockey players took place on average in the typical time course observed in previous studies, however there was variability within individuals.
-
Neuvolaikäisen lapsen suunterveyteen vaikuttaminen ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen keinoin (2016)Tämän tutkielman tavoitteena oli tuottaa suunterveyden tietopaketti käytettäväksi neuvolatoiminnassa päivittäisen työn tukena sekä välitettäväksi lasten vanhemmille lasten suunterveyden edistämiseksi. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin neuvolan roolia lapsen suunterveyden edistämisessä sekä lapsen suunterveyteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa keskityttiin terveydenhoitajien käytännön työn informaatiotarpeisiin ja lähtökohtana toimi vuonna 2011 professori Heikki Murtomaan ohjaama Saila Salon tutkielma "Suunterveyden edistäminen neuvolatoiminnassa". Salon tekemässä tutkimuksessa saadut vastaukset käytiin läpi, luokiteltiin aihepiirin mukaan ja samaa aihepiiriä koskevat kysymykset yhdistettiin. Jokaisesta aihepiiristä tehtiin oppaaseen oma otsikointi, joka käsittelee neuvolaikäisen lapsen suunhoitoa Salon tutkimuksen tulosten näkökulmasta. Ennen oppaan julkaisemista opas lähetettiin useaan kertaan lausuntokierroksille valitulle joukolle suunterveydenhoidon asiantuntijoita. Saadun palautteen perusteella tehtiin tarvittavia muutoksia ja lisäyksiä. Opas julkaistiin internetissä Puhtaat hampaat-, Terveydenhoitajaliiton-, sekä Suomen Hammaslääkäriliiton jäsensivustoilla. Opasta on pidetty hyödyllisenä apuvälineenä terveydenhoitajien suunterveyttä ja suunhoitoa koskevan tiedon lisäämisessä ja heidän työnsä tukemisessa. Lisäksi oppaan on katsottu toimivan suunhoidon tukena vanhemmille. Opas tukee myös terveydenhoitajien ja suun terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Leppävaaran terveysaseman tarkkailutilassa hoidettujen potilaiden saamia NEWS-pisteitä ja arvioida kriittisesti sairaiden potilaiden osuutta tarkkailutilassa hoidetuista potilaista syksyllä 2020. Tutkimuksessa selvitettiin myös sairaalaan jatkohoitoon päätyneiden potilaiden osuutta tarkkailutilassa hoidetuista potilaista. Tutkimuksen aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten erikseen kehitetyllä lomakkeella, tarkkailutilassa työskentelevien sairaanhoitajien vastatessa aineiston keräämisestä. Saatu aineisto analysoitiin Excelissä. Lisäksi potilaiden saamien NEWS-pisteiden ja jatkohoitoon päätymisen välistä yhteyttä analysoitiin khiin neliö -testillä. Tutkimuksen aineistoon vaikutti merkittävästi tutkimuksen ajankohtana meneillään ollut COVID-19-pandemia. Tämän tutkimuksen aineiston 55 potilaasta 16 sai NEWS-pisteitä. Näistä kohtalaisen tai korkean riskin potilaita oli NEWS-pisteytyksellä arvioiden 3,6 % (n=2). Prosentuaalisesti eniten NEWS-pisteitä saivat alle 20-vuotiaat ja yli 80-vuotiaat potilaat. Tutkimuksen potilaista jatkohoitoon sairaalaan päätyi 34,5 % (n=19). NEWS-pisteiden saaminen (NEWS>0) näyttäsi lisäävän todennäköisyyttä jatkohoitoon päätymiselle tilastollisesti merkittävästi khiin neliö -testillä arvioituna (p = 0,0052). Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen terveysasemien päiväpäivystyspotilaiden NEWS-pisteitä käsittelevä tutkimus, joten tutkimus tuo uutta tietoa terveysasemien päiväpäivystyksen potilasmateriaalista. Tutkimuksen tuloksista erityisesti ikäihmisten poikkeavat NEWS-pisteet ovat linjassa muissa ympäristöissä aiemmin saadun tutkimusnäytön kanssa. Poikkeavien NEWS-pisteiden yhteys jatkohoitoon päätymisen todennäköisyyden kanssa sekä NEWS-pisteitä saaneiden potilaiden jatkohoidon toteutuminen lienevät mielekkäitä aiheita laajemmalla aineistolla tutkittavaksi. .
-
(2016)Next-generation sequencing has evolved during the past 10 years to become the go-to method for genome-wide analysis projects. Based on parallelizable PCR methods adopted from the traditional Sanger sequencing, NGS platforms can produce massive amounts of genetic information in a single run and read an entire DNA molecule within a day. The immense amount of nucleotide sequence data produced by a single sample has brought us to an era of algorithmic optimization for analysis and guring out parallelization schema. For cohort projects generally cloud based systems are used due to vast computing power requirements. Anduril is an integration and parallelization framework well suited for NGS analysis, as is shown in this study. After a brief review of the golden standard methods of NGS analysis, we describe the incorporation of the main tools into the new sequencing bundle for Anduril. Tools for alignment (BWA, Bowtie), recalibration (GATK, Picard-tools) and variant calling (GATK, Samtools, VarScan) are in main focus. The Best Practice of Broad Institute, creators of The Genome Analysis Toolkit (GATK), has been a big inspiration in the creation of our sequencing pipeline. The evolution of sequencing bundle tools into a pipeline is discussed through three separate project examples. First, a small group of 8 chronic myeloid leukemia patient samples were analysed after implementation of the main tools of the pipeline. The results were consistent with previous results, but no novel relevant mutations were found. Second, exome sequencing data from 180 breast cancers with controls available in TCGA (The Cancer Genome Atlas) were processed for use in various projects in our lab. The example showed the power of Anduril in gross cohort analysis projects, enabling automatic parallelization and intelligent work ow management system. Third, we analysed exome data from 330 TCGA ovarian cancers with controls and created a prototypical set of database components for creation of a database of annotated variants for use in analytical queries. Compared to other integration frameworks (e.g. GATK, Crossbow and Hadoop), Anduril is a robust contender for the programming oriented scientist. As cloud computing is becoming at an increasing rate a requirement in large genome-wide analysis projects, Anduril provides an e ective generalizable framework for adding tools, creating pipelines and executing entire work ows on multi-nodal computing servers. As technology advances and available computational resources grow, fast multi-processor analysis can be incorporated into health care more and more for detection of disease causing genes, medication kinetics altering polymorphisms and cancer driving mutations in an everyday setting.
-
(2016)Bronchopulmonary dysplasia (BPD) is a chronic lung condition of extremely premature neonates. In most cases BPD is a treatable condition, however it is still a major complication in neonatal intensive care. Inflammatory processes have been strongly linked to BPD pathophysiology. NF-κB is a transcription factor family, which is associated with immunity and cell stress responses. We assessed the association of NF-κB and bronchopulmonary dysplasia, elucidated the NF-κB activity during development of BPD and compared NF-κB activity in BPD and adult idiopathic pulmonary fibrosis. Methods: We assessed NF-κB activity with immunohistochemical methods. Respiratory distress syndrome (RDS) (n=7) and BPD (n=7) samples were gathered in autopsies. IPF (n=6) samples were taken from explanted lungs in transplant surgeries. Results: NF-κB activity in the RDS group was 0 %, whereas in the BPD group it was 57 %. 66 % of the samples in the IPF group were NF-κB active. NF-κB activity was significantly higher at a bronchiolar level in the BPD group compared to the RDS group (p= 0.024), no significant difference was observed at an alveolar level. BDP and IPF samples were similar when comparing bronchiolar level activity, but at an alveolar level, IPF samples were more active, although this failed to reach statistical significance (p=0.113). Conclusion: Our study does not implicate a central role for NF-κB in BPD pathophysiology. NF-κB activity, however, increased from RDS to BPD, which might underlie the disease development. IPF samples contained same pattern of NF-κB activity than BPD samples indicating that a similar mechanism could be driving fibrosis in both BPD and IPF. This is a new insight, since typically, inflammatory processes and NF-κB have not been associated with IPF.
-
(2023)Mitochondrial myopathies are caused by dysfunction of mitochondria, the powerhouses of the cell. Currently, these diseases are lacking cure. However, it was recently shown that patients with advanced mitochondrial myopathy have systemic NAD+ depletion contributing to the disease pathology. Excitingly, NAD+ repletion with NAD+ precursor vitamin B3 niacin efficiently improved the NAD+ levels. Increase in NAD+ levels translated into improved mitochondrial and muscle function. Hereby, I studied whether early-stage mitochondrial myopathy patients could benefit from niacin treatment. Three patients were recruited. They received 500 mg of niacin per day for 10 months. NAD+ levels and other disease markers were analyzed at several time points during the study. In addition, muscle strength, exercise capacity and plasma metabolomics were studied at the beginning and end of the study. Results were compared to the previous study with patients with advanced mitochondrial myopathy and control populations. Niacin efficiently increased blood NAD+ levels in patients. Increase was comparable to published results with 1000 mg of niacin per day. Niacin did not improve the already excellent fitness level of patients. Interestingly, patient metabolomic profile differed from controls and was moved closer to controls with niacin treatment. In conclusion, already 500 mg of niacin seems to be equally efficient to 1000 mg in increasing blood NAD+ levels. This suggest that 500 mg could be enough to treat the patients and thereby some of the adverse effects of niacin, such as cutaneous flushing and possibly anemia, could perhaps be prevented. In addition, metabolic changes seem to precede the development of muscle weakness and metabolic changes were reversed with niacin treatment. Thus, this data suggests early-stage mitochondrial myopathy patients to benefit from niacin treatment.
-
(2019)Background. Dysphagia is one of the most common complications of stroke. Previous studies have shown that dysphagia is associated with malnutrition, fluid imbalance, difficulties in medical treatment, post-stroke pneumonia, higher mortality during the first three months post stoke, and longer periods of treatment with higher costs. Dysphagia screening plays a key role in the early detection of dysphagia and preventing these risks. Aims. The purpose of the study is to determine the reliability of the dysphagia screening practice in the Stroke-unit of the Helsinki University Hospital (HUH). The study compares the current nurse screening protocol (hoitajan seulontatutkimus, HST) to the validated Volume-Viscosity Swallow Test (V-VST) -screening tool. In addition, the study evaluates the effect of bolus volume and viscosity on swallowing, as well as the effect of patient related factors on the incidence and severity of dysphagia. Methods. The research material consisted of fiberoptic endoscopic evaluation of swallowing (FEES) studies performed on patients in the Stroke-unit during which both HST and V-VST screenings were performed. The recorded FEES studies were analyzed using the Penetration-Aspiration Scale (PAS) and the Pooling-score, after which the clinical results of the HST and V-VST screenings were compared with the estimated swallowing functions from the video. The effects of bolus volume and viscosity on swallowing were also examined from the videos. Patient background information was collected from the patient information system Uranus. Results and conclusions. The V-VST screening proved to be more reliable than HST, being both more sensitive and more specific. Both bolus volume and viscosity showed statistically significant connections to the PAS-values analyzed from the recorded FEES-studies. Bolus viscosity was also connected to the clinical signs of impaired safety of swallowing, including couching during or after the V-VST –screen and changes in the quality of voice. Of the selected background factors, only smoking was statistically significantly associated with the incidence and severity of dysphagia in the study population. The results of this study will be used to develop the dysphagia screening practice.
-
(2021)Nielupaise on yksi yleisimmistä paiseista korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalalla ja sitä tavataan myös terveydenhuollon päivystyspisteissä. Tällä hetkellä nielupaise diagnosoidaan anamneesin, oireiden ja kliinisten löydösten perusteella. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, onko nielupaisetta sairastavien henkilöiden suun mikrobiomi eli mikro-organismien muodostama kokonaisuus erilainen kuin terveillä henkilöillä. Mikrobiomien välisiä eroja voitaisiin käyttää joissain tilanteissa nielupaiseen ennakkotodennäköisyyden arvioimiseen. Aineisto, jota tässä tutkielmassa käsiteltiin, on koottu vuosina 2017 ja 2018 kerätyistä nielupaisepotilaiden ja verrokkiryhmän sylkinäytteistä, kliinisistä löydöksistä ja heidän taustatiedoistaan. Aineiston analysoinnin tavoitteena oli selvittää, onko syljen kokonaisbakteerimäärissä tai syljen bakteerilajien suhteellisissa osuuksissa eroa nielupaisepotilaiden ja verrokkiryhmän välillä. Tavoitteena oli myös selvittää, onko nielupaiseen saaneiden henkilöiden terveyskäyttäytymisellä yhteyttä syljen bakteerien kokonaismäärään. Sylkinäytteet analysoitiin käyttäen virtaussytometriaa. Näytteiden bakteerimäärä ja -koostumus selvitettiin lisäämällä näytteisiin sekä kaikkiin bakteereihin että vain tiettyihin bakteeriryhmiin sitoutuvia molekyylikoettimia, minkä jälkeen virtaussytometrialla laskettiin sekä kaikkien bakteerien että tiettyihin ryhmiin kuuluvien bakteerien lukumäärä. Analysoinnin tuloksena bakteerien kokonaismäärissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa nielupaisepotilaiden ja verrokkien sylkinäytteiden välillä. Tutkimuksen voima ei riittänyt osoittamaan tupakoinnin ja hampaiston kunnon vaikutusta syljen kokonaisbakteerimäärään. Kuitenkin selkeä havainto oli, että nielupaisepotilailla oli prosentuaalisesti pienempi osuus tutkittuja Streptococcus-suvun bakteerilajeja syljessään kuin verrokkiryhmällä. Myös Porphyromonas gingivalis -bakteerien, Fusobacteria-pääjakson bakteerien ja Streptococcus mutans -bakteerien osuus oli pienempi nielupaisepotilailla, mutta suhteellinen ero ei ollut yhtä suuri kuin Streptococcus-suvun lajien kohdalla. Mittaamalla Streptococcus-suvun bakteerilajien osuutta syljen kokonaisbakteerimäärästä voitaisiin saada apua nielupaiseen diagnosointiin niissä tilanteissa, joissa nielupaisetta epäillään, mutta kliinisen diagnoosin tekeminen on jostain syystä hankalaa.
-
(2020)Nielurisaleikkaus on toimenpide, johon usein liittyy kovaa leikkauksen jälkeistä kipua. Se ohittuu yleensä muutamassa viikossa. Kipu on usein kuitenkin niin kovaa, että sen hoidossa tarvitaan opioidilääkkeitä. Opioidit ovat tehokkaita leikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa, mutta voivat aiheuttaa riippuvuutta. Opioidien väärinkäyttö ja siihen liittyvät haitat ovat lisääntyneet 1990-luvulta lähtien ja Pohjois-Amerikassa on alettu puhua opioidiepidemiasta. Keinoksi hillitä epidemiaa on ehdotettu tiukempaa kontrollia opioidien määräämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lisääkö nielurisaleikkauksen yhteydessä määrätty opioidilääkitys myöhempää opioidien käyttöä. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla vuonna 2017 nielurisaleikkauksessa olleet yli 16-vuotiaat potilaat. Heidän leikkauksensa jälkeisen hoidon tarvetta seurattiin kuukausi leikkauksen jälkeen ja lääkeostoja seurattiin vuoden 2018 loppuun saakka. Näitä 599 potilasta koskevat tiedot kerättiin sairauskertomusmerkinnöistä, reseptikeskuksesta sekä toimenpidettä ennen täytettävästä esitietokaavakkeesta. Tutkimuksessa havaittiin, että 107 (17,8 %) potilaalle määrättiin opioidilääkettä seurantajaksolla, joka alkoi kuukausi operaation jälkeen ja päättyi 31.12.2018. Voidaan olettaa, että opioidien määrääminen ei tällä seurantajaksolla enää liittynyt nielurisaleikkauksen hoitoon. Opioidilääkkeitä tarvinneiden määrää voidaan pitää suurena huomioiden, että opioidit eivät ole ensilinjan kipulääke. Tällä tarkastelujaksolla käytettyjen opioidien määrä vaikutti korreloivan potilaan korkeamman iän, perussairastavuuden, mielialasairauksien ja tupakoinnin kanssa. Lisäksi havaittiin, että nielurisaleikkauksesta kotiutuessa määrätty parasetamoli-kodeiiniyhdistelmälääkkeen määrä, jota potilaat eivät noutaneet apteekista, kasvoi suhteessa määrättyyn lääkemäärään. Suurempi reseptilääkemääräys ei kuitenkaan vähentänyt tarvetta leikkauksen jälkeiselle sairaalassa annettavalle kivunhoidolle. Tätä havaintoa voidaan hyödyntää nielurisaleikkauksen jälkeistä kivunhoitoa suunniteltaessa.
-
(2014)Alaselkäkipu on hyvin tavallinen ongelma, mutta suurin osa kivuista luokitellaan etiologialtaan tuntemattomiksi. Modic-muutokset ovat selän mri-kuvissa nähtäviä nikamien päätelevyjen ja subkondraaliluun signaalimuutoksia, jotka jaetaan tyyppiin 1, 2 ja 3. Niiden etiologia ja korrelaatio selkäkipuihin on ollut viime vuosina kiivaan tutkimuksen kohteena. Varsinkin tyyppi 1-muutos vaikuttaa tutkimusten perusteella olevan yhteydessä selkäkipuihin ja siten Modic-muutokset saattavat olla oma spesifi selkäsairaus epäspesifien selkäkipujen joukossa. Tässä tutkielmassa tehdään katsaus Modic-muutoksista tehtyihin tutkimuksiin ja arvioidaan näiden perusteella Modic-muutosten kliinistä korrelaatiota, etiologiaa, diagnostiikkaa ja hoitoa. Pyrkimyksenä on että tämä kirjallisuuskatsaus toimisi myös apuna silmällä pitäen jatkotutkimuksia HUS:n tutkimuspotilasmateriaalilla. Modic-muutosten etiologiaksi on tarjottu lähinnä kahta erilaista selitystä. Biomekaanisen mallin mukaan välilevydegeneraatiosta johtuvat biomekaaniset muutokset johtavat päätelevyjen mikromurtumiin ja ödeemaan jotka näkyvät MRI-kuvissa signaali-intensiteetin muutoksina. Viime aikoina myös biokemikaalinen malli on saanut kannatusta. Sen mukaan välilevyprolapsin jälkeinen diskuksen matala-asteinen infektio johtaa Modic-muutoksiin. Näiden mallien paikkansapitävyyttä voidaan arvioida myös hoitotutkimusten kautta. Intradiskaalista kortikosteroidia ja artrodeesiä on tutkittu Modic-muutosten hoidossa vaihtelevin tuloksin. Antibiootilla tehdyssä hoitokokeessa on saatu lupaavia tuloksia. Hoitotutkimuksia tarvitaan joka tapauksessa paljon lisää oikean hoidon selvittämiseksi.
-
(2015)Open ankle fractures are rare injuries with a high incidence of wound complications and infection related morbidity. The aim of this study was to evaluate the demographic characteristics, outcomes, and complications of patients treated for open ankle fractures at a level-1 trauma center from 2006 to 2011. We identified 137 open ankle fractures from a cohort of 3041 consecutive operatively treated ankle fractures. The mean age of patients was 60 years and 56% were women. Only 20% of the fractures were the result of high-energy trauma. Most of the fractures were Weber type B with a medial sided wound. Immediate internal fixation was performed in 82% of patients, and the wound was primarily closed in the majority of cases (80%). The incidence of deep infection and postoperative wound necrosis was 17% and 18%, respectively. Older patients did not have an increased risk of complications. The results showed that younger patients are more likely to suffer an open ankle fracture resulting from high-energy trauma, leading to more complications and subsequent increased resource utilization.
-
(2021)Nilkan nivelsiteiden venähdysvamma, eli tutummin nilkan nyrjähdys, on hyvin yleinen tuki- ja liikuntaelimistön vamma. Ylempää nilkkaniveltä (Articulatio talocruralis) tukevia nivelsiteitä ovat lateraaliset FTA (ligamentum talofibular anterior), FC (lig. calcaneofibular) ja FTP (lig. talofibular posterior) sekä mediaalinen deltaligamentti. Näistä FTA on yleisin vammautuva ligamentti. Yleisyydestään huolimatta nilkan vammojen anatomiaa on tutkittu suhteellisen vähän, ja kirjallisuuden tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Tämä tutkielma koostuu kahdesta osasta, kirjallisuuskatsauksesta ja kadaaveritutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi nilkan nivelsiteiden yleistä rakennetta ja tarkastellaan nilkan nyrjähdyksiä. Nilkan nyrjähdysvammaa tarkastellaan eri kannoilta, ja kerätään yhteen muiden tutkimusten saamia tuloksia. Kadaaveritutkimuksessa tarkastellaan nilkan sivusiteiden normaalia rakennetta, orientaatiota ja kokoa. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan nilkan ligamenttien variaatioita ja pohditaan niiden yhteyttä nilkan nyrjähdysvammoihin. Aineistona toimii kahdeksan Helsingin yliopistolle ruumiinsa opetuskäyttöön testamentanneen vainajan nilkat (n=16). Tutkimuksessa mitattavat suureet mitattiin käsin ja tulosten matemaattiseen käsittelyyn käytettiin R-studio -ohjelmaa. Tutkimuksessa löytyi 62,5 %:lla vainajista jokin anatominen variaatio nilkan sivusiteistä. Variaatiota löytyi FTA:sta ja FC:stä. FTP:stä tai deltaligamentista ei löytynyt variaatiota. Sukupuolen todettiin olevan yhteydessä FTA:n pituuteen, mutta variaatioihin sukupuolella ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä. Tutkimustulokset vastasivat valtaosin kirjallisuudesta löytyviä tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tuloksista voi olla suuntaa antavasti hyötyä nilkan vammojen diagnostiikkaan ja kirurgiaan, mutta pienen tutkimusaineiston takia tutkimuksen luotettavuus jää heikoksi, ja näin ollen lisätutkimusta tarvitaan aiheeseen liittyen. Tutkimuksen tulokset voivat ohjata jatkotutkimuksia.
Now showing items 1345-1364 of 2464