Browsing by Title

During the past decade Finland has become an increasingly multilingual country, and the need for understanding bilingual development of children has grown. The purpose of this study is to analyze conversational self-repair used by sequential bilinguals. Examining children´s self-repairs provide information of their ability to monitor conversation and the development of their language skills. The aim is to investigate how 4-to-5-year-old children who adopt Finnish as their second language use self-repair to solve problems in speaking and to create mutual understanding. The repairs that are self-initiated or other-initiated by the adults are taken into account. The focus is to investigate how the self-repair is initiated, in which part of the repair sequence the correction takes place, and what is repaired. The data of this study is taken from the PAULA research project, which aims to investigate the impact of small group activities on supporting the language learning of children who acquire Finnish as their second language. The data was recollected in 2018 in a city that is located in southern Finland. The subjects of study (N=7) were between 4;11 and 5;7 years old. They were normally developed sequential bilinguals who participated in the small group sessions that took place in their daycares. The material (1h 49 min) consisted of video recordings of two different types of tasks, a fishing game and grocery store play. The video data was transcribed and analyzed by the means of conversational analysis. The results show that children who adopt Finnish as their second language initiate repairs in many lexical (e.g. repetitions, adding and changing words) and non-lexical ways (e.g. cut-off or non-verbally). Other-initiated repair sequences was pointed out by questions (e.g. what, which, or why), giving semantic or phonological cues and making direct corrections. The results shows that the self-repair was preferred. Most of the children´s self-repairs took place in the same turn with the problem and in the third position. However, some of the repair sequencies formed much more complex patterns. The self-repair was used to correct vocabulary, semantics, and the situation. In addition, nonverbal means became central both in marking the need for repair and using it as a repair. Nonverbal repairs were used for example to replace missing vocabulary, to create common understanding of the situation, or to guide the interpretation of the words and meanings. The results encourage to monitor children’s ability to repair their speech in verbal or nonverbal manner to support the speech and language skills that they are acquiring.

Aim. Rehabilitation of oral comprehension is important but challenging; there are few effective methods for rehabilitating oral comprehension. Virtual reality may provide effective rehabilitation methods, but research data on the use of virtual reality in speech therapy rehabilitation is scarce and the data have focused on adult aphasia patients and children with autism spectrum. These studies have provided promising evidence for the use of virtual reality in speech therapy, but there is a need for more research on virtual reality so it can be used effectively in speech therapy rehabilitation. The aim of this pilot study is to find out how the developed virtual reality exercise is suitable for oral comprehension rehabilitation and what kind of user experiences typically developed children aged 4–10 have from exercise. Methods. Eight typically developed children aged 4 to 10 years were selected for this pilot study. The material consisted of linguistic-cognitive assessments, the exercise with head mounted display and the data of the exercise, interviews with children and video recordings. The data of the exercise (total result, duration of the exercise, interruptions during the exercise and the angle of the gaze) were analyzed statistically and the interview data both statistically and qualitatively. Results and conclusions. The results show that the exercise performed in virtual reality provides reliable objective information about the relationship between gaze behavior and speech comprehension, and the variables, overall result, duration, interruptions, and angle selected for the study indicate performance in the exercise. The exercise developed based on these results is fit for purpose. The subjects found the exercise and virtual reality training interesting, but the motivation of the exercise still needs to be developed. The results cannot be generalized due to the small sample size, but due to the lack of relevant research data, they provide valuable information on the use of virtual reality in children’s speech therapy rehabilitation and support the view that virtual reality can provide effective rehabilitation methods for speech comprehension in the future.

Speech pathologist is in charge of AAC implementation in Finnish health care. A speech impaired person can also be granted additional support from an AAC teacher as adaptation training. This service supports other means of rehabilitation. There is only little research on the teamwork of speech pathologists and AAC-teachers both internationally and in Finland, but it appears so that the teamwork has been rare but there is motivation for increasing the teamwork. This thesis tries to sort out the experiences of speech pathologists and communication teachers working inside the Helsinki metropolitan area regarding teamwork between the two different professional groups. This thesis focuses on what kind of experiances the professionals have, the factors affecting the teamwork and finding out what kind of teamwork is seen as beneficial for each professional´s own work. The subjects of this thesis were 21 speech pathologists and 12 AAC teachers working inside the Helsinki metropolitan area. The subjects worked as entrepreneurs or in private enterprises, basic health care, special health care or organizations. The working experience of the subjects varied between 1 and over 10 years. The data was gathered by a questionnaire and analyzed with inductive content analysis. The teamwork between speech pathologists and AAC teachers appears to not be common and sometimes there is no teamwork ar all. Both the speech therapists and AAC teachers are however motivated in increasing and developing the teamwork. The most important factors affecting the teamwork are challenges in timing, lack of knowledge and the flow of information. Both professional groups felt sharing information, joint goalmaking, setting a division of labour, joint planning and learning from each other to be beneficial. The challenges that hinder the teamwork cand be lessened by for example adding information and education in the matter.

Aim: Due to the plasticity of the brain of a child under three years old early intervention can be very effective and affect the growth and development of the child extensively. As a concept early intervention is as yet unestablished within our healthcare system. The purpose of this study was to find out what kind of experiences Finnish speech-language therapists (SLTs) have about the assessment and the rehabilitation of children under three years old and the readiness of SLTs to work with these small children. The study also aimed to find out the reasons why small children are being sent to speech-language therapists. Methods: This study was done by a questionnaire and the material was gathered using an electrical survey with the E-lomake -program of the University of Helsinki between April and May 2016. The questionnaire was delivered to Finnish SLTs via the Finnish Assocation of Speech Therapists and four corporations that employ SLTs. The data was analysed with the IBM SPSS Statistics 24 -program using nonparameterized statistical tests and qualitative grouping. Results and conclusions: The questionnaire was answered by 194 SLTs out of which 111 worked regulary and 73 occasionally with children under three. The SLTs’ know-how about working with small children was mostly based on work experience. The professional capabilities were maintained and developed by additional trainings and literature. A degree in logopedics was considered to provide only minor capabilities toward working with small children. The results indicate that small children are sent to SLTs mostly because of disabilities and delayed speech development. The most popular assessment methods were tests, free observation and interviewing the child’s parents. AAC methods and playing were popular methods of rehabilitation. The practices in rehabilitating small children were varying and based on the available resources. According to the SLTs other healthcare professionals are not aware of what an SLT does and therefore their know-how is not utilized to it’s full extent.

Tavoitteet. Lähi-ihmisten roolia puheterapiassa painotetaan nykyään. Ympäristön tuen ja osallistumisen merkitys perustuvat mm. ICF-luokitukseen ja ekologisen teorian mukaiseen perhelähtöiseen toimintamalliin. Perheet nähdään aktiivisina toimijoina, joiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä voidaan mahdollistaa heidän osallistumisensa. Aiheen ajankohtaisuudesta huolimatta siitä on varsinkin suomalaista tutkimusta toistaiseksi hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa perusterveydenhuollon puheterapeuttien näkemyksiä perheiden osallistumisesta puheterapiaan. Lisäksi selvitettiin kieli- ja kulttuurierojen mahdollisia vaikutuksia yhteistyöhön ja osallistumiseen, sillä lisääntyvä monikielisyys ja -kulttuurisuus voivat tuoda lisähaasteita puheterapian toteuttamiseen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltaviksi saatiin yhteensä seitsemän Espoossa ja Helsingissä työskentelevää puheterapeuttia, jotka olivat valmistuneet 6–40 vuotta sitten. Aineisto kerättiin kesän 2018 aikana, ja litteroinnin jälkeen se analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin Atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Perheet voivat osallistua perusterveydenhuollon puheterapiaan monin eri tavoin. Vaikka puheterapeutit kokivat perheen osallistumisen tärkeänä osana puheterapiaa, perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä ja perheiden osallistumisessa nähtiin esiintyvän monia haasteita, jotka liittyivät esimerkiksi perheiden vaikeisiin elämäntilanteisiin tai motivaation tai huolen puuttumiseen. Erilainen kieli- ja kulttuuritausta nähtiin usein yhteistyön ja osallistumisen lisähaasteena. Perheiden motivoimiseen ja osallistamiseen oli käytössä monia keinoja. Puheterapeuttien toiminnassa perheiden kanssa ja perheiden osallistamisessa esiintyy perhelähtöisiä piirteitä. Kulttuurinen kompetenssi toteutuu puheterapeuttien työskentelyssä erilaisten perheiden kanssa, mikä näkyy erilaisten kulttuurien arvostuksena ja pyrkimyksenä ottaa erilaiset kieli- ja kulttuuritaustat monipuolisesti huomioon.

Tausta ja tavoitteet. Puhevammaiset henkilöt käyttävät usein kommunikoinnin apuvälineitä arjen kommunikoinnissaan. Nykyiset kommunikoinnin apuvälineet mahdollistavat kommunikoinnin, mutta niiden avulla voi olla haastavaa osallistua arjen vuorovaikutustilanteisiin. Teknologinen kehitys on mahdollistanut uudenlaisten apuvälineteknologioiden kehittämisen. Kehitteillä on esimerkiksi puettavia kommunikoinnin apuvälineitä, niin sanottuja älyvaatteita. Uusien kommunikoinnin apuvälineiden kehittäminen on tarpeen, jotta puhevammaisilla henkilöillä on mahdollisuus kouluttautua, tehdä töitä, muodostaa sosiaalisia suhteita ja osallistua tärkeisiin aktiviteetteihin. Puhevammaisten henkilöiden kommunikointitarpeet ovat viime vuosikymmenten teknologisen kehityksen ja digitalisaation myötä laajentuneet verkkovälitteiseen vuorovaikutukseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on lisätä ymmärrystä puhevammaisten nuorten nykyisten kommunikoinnin apuvälineiden käytettävyydestä ja viestintäteknologian käytöstä. Tutkielma avaa myös puhevammaisten nuorten näkemyksiä älyvaatteen käyttömahdollisuuksista kommunikoinnin tukena. Tutkittavat ja menetelmä. Tutkielman aineisto kerättiin järjestämällä ideointityöpaja, johon osallistui kolme puhevammaista nuorta. Ideointityöpaja toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, jonka avulla tulokset ryhmiteltiin kolmeen teemaan: kommunikointi nuorten arjessa, nuorten suhde viestintäteknologian käyttöön ja nuorten näkemykset älyvaatteen käyttömahdollisuuksista kommunikoinnin tukena. Tulokset. Ideointityöpajaan osallistuneet puhevammaiset nuoret olivat pääosin tyytyväisiä nykyisiin kommunikoinnin apuvälineisiinsä. Nuorten kokemat rajoitteet apuvälineen käytössä vastasivat aikaisempia tutkimustuloksia aiheesta. Kommunikoinnin apuvälineen käytettävyys erilaisten viestintäsovellusten kanssa, toiminnallisissa harrastuksissa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa vaikuttivat heidän osallistumiseensa arjessa. Ideointityöpajaan osallistuneet puhevammaiset nuoret olivat taitavia ja monipuolisia teknologian käyttäjiä. Kiinnostus teknologian mahdollisuuksia ja kehitystä kohtaan vaihteli kuitenkin osallistujien välillä, osallistujista yksi käytti viestintäteknologiaa vähäisemmissä määrin. Teknologian ja viestintäteknologian merkitys näyttäytyi nuorten arjessa erittäin tärkeänä, ja side viestintäteknologiaan arjen mahdollistajana oli voimakas. Älyvaatteen toimintaidea herätti nuorissa jonkin verran varautuneisuutta, nuoret kyseenalaistivat sen tarvetta ja yksi osallistujista ilmaisi huolta esimerkiksi tahattomien liikkeiden aiheuttamista vahinkoviesteistä. Nuoret suhtautuivat toisaalta uteliaasti älyvaatteen käyttömahdollisuuksiin erilaisissa toiminnallisissa harrastuksissa ja mahdollisuuteen ideoida ja olla mukana kehittämässä uusia kommunikoinnin apuvälineitä. Johtopäätökset. Osallistamalla teknisesti taitavia puhevammaisia henkilöitä kommunikoinnin apuvälineiden suunnitteluun on mahdollista kehittää apuvälineitä, jotka tukevat yhä paremmin puhevammaisten henkilöiden moninaisia kommunikointitarpeita. Tulevaisuudessa kommunikoinnin apuvälineiden kehitystyössä tulisi hyödyntää puhevammaisten runsasta kokemustietoa osana moniammatillista kehitystyötä, jotta uudet kehitettävät apuvälineet vastaisivat yhä paremmin puhevammaisten henkilöiden tarpeita, ja jotta apuvälineissä voitaisiin hyödyntää uusimpien teknologioiden mahdollisuuksia ja apuvälineiden hylkäämisaste pienenisi.

Objective. Earlier research has found that subjects with normal color vision and deuteranopes (who lack cone photoreceptors sensitive to green light alias green cones) perceive a dim red light faster than a blue light in darkness, whereas protanopes (who lack cone photoreceptors sensitive to red light alias red cones) perceive them as fast. Therefore, it seems that red cones have a strong effect on the perceived timing of the stimuli. By using a reaction time task, this study aimed to ensure that those results are due to the effect of red cones rather than an artefact caused by the subjects perceiving the colors of the stimuli. In addition, the aim was to study whether this speed difference has a direct effect on motor behavior. Methods. Four protanopes, four deuteranopes and seven subjects with normal color vision took part in the experiments. The intensity levels of the lights used in the reaction time task were determined based on detection threshold measurements. In the reaction time task, dim red and blue lights were presented to dark adapted subjects in a random order at ten visual degrees’ distance from fixation. Subjects’ task was to react to them as fast as possible by pressing a button. A generalized linear mixed model was fit to the data. Results and conclusions. The results showed that there was no difference in the reaction times to red and blue light for protanopes. Deuteranopes reacted to red light approximately 89 ms faster than to blue light, and subjects with normal color vision reacted to red light approximately 63 ms faster than to blue light. The intensity of the lights had little if any effect on the speed difference. The results indicated that observers with normally functioning red cones not only perceive red lights faster than blue light but also react to red light faster.

Syventävät opintoni koostuvat teoriaosuudesta sekä kliinisestä ortodontiasta Helsingin yliopistohammasklinikalla. Kirjallisuuskatsauksen aineisto perustuu ortodontian oppikirjallisuuteen sekä Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Hammaslääketieteen laitoksen ortodontian opetukseen ja kurssimateriaaliin muistiinpanoineen. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltäviä asioita ovat kasvojen kehitys, purennan kehitys, purentavirheiden hoito, hammaskaaren tilantarpeen arviointi, pehmytkudosten ja profiilin arviointi, kefalometrinen analyysi sekä hampaistoiän määritys. Syventävien opintojeni kliininen osuus käsittelee QH-kojeen käyttöä sivustan ristipurennan hoidossa sisältäen Helsingin yliopistohammasklinikalla tekemäni kliiniset toimenpiteet sekä kliinisen teoriaosuuden. Potilaani oli oikean sivustan ristipurennan omaava 7-vuotias terve tyttö, jonka ortodontinen hoito tehtiin QH-kojeen avulla. Kliinisessä osuudessa käsitellään anamneesia, kliinistä tutkimusta ja kefalometristä analyysiä, sekä esitellään potilastapaus. Potilastapauksen käsittely sisältää seuraavat osiot: alkutarkastus, hampaistoikä, tilanarviointi hammaskaarilla kipsimalleista, röntgen- ja kefalometrinen analyysi, purennan analyysi, diagnoosi, tavoite ja hoitosuunnitelma, hoito- ja kontrollikäynnit, hoidon lopetus ja retentio sekä pohdinta

Tutkielman tavoitteena oli selvittää kirjallisuuden avulla pysyviin hampaisiin kohdistuvien vammojen etiologia, diagnostiikka, hammasvammojen tyypit ja hoito sekä vamman jälkeen esiintyvät komplikaatiot ja tekijöitä, jotka johtavat komplikaatioihin vamman jälkeen. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuus kerättiin PubMed-tietokannasta ja Dental Trauma Guidesta. Suun alueelle kohdistuvista vammoista jopa 92% on hammasvammoja. Hammasvamma voi aiheutua missä ikävaiheessa tahansa, niiden ollessa kuitenkin yleisempiä lapsilla ja nuorilla. Hammasvammat voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: hampaan kovakudoksen vammoihin, tukikudoksen vammoihin ja alveoliluun murtumiin. Yleisimmin vammat ovat lieviä. Hammasvammaan johtaneet syyt, vamman tyyppi ja vakavuusaste ovat tärkeitä tunnistaa, jotta hoito on mahdollista antaa ja ajoittaa adekvaatisti. Hoidon kiireellisyys luokitellaan hammasvamman vakaavuusasteen perusteella. Hammasvamman hoitoperiaatteet ja komplikaatioiden todennäköisyys riippuvat vamman tyypistä ja vakavuusasteesta. Yleisimpiä komplikaatiot ovat vaikeiden hammasvammojen jälkeen. Komplikaatioiden ilmeneminen hammasvamman jälkeen on yleisempää, kun hoidossa ei ole noudatettu hoitosuosituksia. Hammasvammat ovat varsin yleisiä, etenkin lapsilla ja nuorilla. Hoidon toteutus suositusten mukaisesti vähentää vamman jälkeisiä komplikaatioita.

Introduction: A significant barrier to medical diagnostics in low-resource environments is the lack of medical care and equipment. Here we present a low-cost, cloud-connected digital microscope for applications at the point-of-care. We evaluate the performance of the device in the digital assessment of estrogen receptor-alpha (ER) expression in breast cancer samples. Studies suggest computer-assisted analysis of tumor samples digitized with whole slide-scanners may be comparable to manual scoring, here we study whether similar results can be obtained with the device presented. Materials and methods: A total of 170 samples of human breast carcinoma, immunostained for ER expression, were digitized with a high-end slide-scanner and the point-of-care microscope. Corresponding regions from the samples were extracted, and ER status was determined visually and digitally. Samples were classified as ER negative (<1% ER positivity) or positive, and further into weakly (1-10% positivity) and strongly positive. Interobserver agreement (Cohen's kappa) was measured and correlation coefficients (Pearson's product-momentum) were calculated for comparison of the methods. Results: Correlation and interobserver agreement (r = 0.98, p < 0.001, kappa = 0.84, CI95% = 0.75-0.94) were strong in the results from both devices. Concordance of the point-of-care microscope and the manual scoring was good (r = 0.94, p < 0.001, kappa = 0.71, CI95% = 0.61-0.80), and comparable to the concordance between the slide scanner and manual scoring (r = 0.93, p < 0.001, kappa = 0.69, CI95% = 0.60-0.78). Fourteen (8%) discrepant cases between manual and device-based scoring were present with the slide scanner, and 16 (9%) with the point-of-care microscope, all representing samples of low ER expression. Conclusions: Tumor ER status can be accurately quantified with a low-cost imaging device and digital image-analysis, with results comparable to conventional computer-assisted or manual scoring. This technology could potentially be expanded for other histopathological applications at the point-of-care.