Browsing by Title

Objectives: To analyse retrospectively population-based results of congenital tracheal stenosis repair in neonates and small children in Finland Methods: Data on infants and children who were operated for congenital tracheal stenosis in Helsinki Children`s Hospital (HCH) between August 1988 and May 2013, were analysed retrospectively. Fiberoptic bronchoscopy was performed perioperatively and in the follow-up in all patients. The median follow-up time was 7 years (range 1- 20years). Results: Thirteen children were operated for congenital tracheal stenosis. Resection with end-to-end anastomosis was used in 12 patients and slide tracheoplasty in one patient. The median age at the operation was 2.9 months (range, 6 days - 19 months). Eight patients (62%) had associated cardiovascular defects which were corrected during the same operation. The median length of stenosis was 35% (range, 25 - 60%) from the total length of the trachea. The median length of postoperative mechanical ventilation was 10 days (range, 5 - 19 days). The median length of intensive care treatment was 15 days (range, 7 - 40 days). One patient died due to hypoplastic lung tissue and fibrosis, and multiorgan failure. One patient required reoperation and three other patients needed balloon bronchodilatations postoperatively. There was no late mortality. All the 12 survivors had good outcome. Conclusion: Resection with end-to-end anastomosis presented a good long-term outcome with up to 55% of stenotic segment of the trachea.

Hepatitis C affects about 160 million individuals worldwide. Chronic HCV infection can lead to various degrees of liver diseases varying from minimal histologic changes to extensive fibrosis and cirrhosis as well as hepatocellular carcinoma. A sustained virologic response (SVR) is the primary goal of HCV treatment as it is associated with decreased risk of morbidity and mortality. The study aimed to assess results of response guided therapy with pegylated interferon α (PegINFα) and ribavirin in HCV infected patients in different genotypes. Overall 611 patients (80%) achieved SVR and 151 patients (20%) did not. We observed the highest SVR rates in genotype 2 and 3 patients although treatment results were quite high in other genotypes as well. In genotypes 2 and 3 the results are excellent with PegINFα + ribavirin, but new drugs are needed in genotype 1, especially in genotype 1b. Based on the treatment response and the low cost, PegINFα + ribavirin combination therapy should still be considered as a cost-effective treatment option for these genotypes.

Befolkningen i Västvärlden åldras och människor lever allt längre. I Finland är över 90 åringar den snabbast växande befolkningsgruppen och mängden 90 år fyllda uppskattas tredubblas fram till år 2040. Ändå finns det relativt lite kirurgisk forskning om denna viktiga patientgrupp. Morbiditeten och mortaliteten vid operativa ingrepp ökar med ålder, men samtidigt har det visats att även över 100 åringar klarar av operativa ingrepp relativt bra. Målet med denna studie är att undersöka resultaten och effektiviteten av hudtransplantationsoperationer på patienter som fyllt 90 år. Data samlades retrospektivt in från samtliga hudtransplantationsoperationer gjorda på ≥90 åringar under åren 2010-2013 på HUS plastikkirurgiska enhet i Tölö sjukhus. Utgående från resultaten är hudtransplantation en effektiv och relativt trygg metod att rekonstruera vävnadsdefekter på ≥90 åringar. Hudtransplantationen lyckades i 89% av ingreppen. Dödligheten under post-operativ vård var 4,8%, vid 30 dygn 7,14% och vid ett år 33,3%, vilket är litet mindre än i tidigare studier där post-operativa dödligheten på 90 åringar har undersökts. Operationen är dock inte riskfri och ett års dödlighet är högre hos de som genomgått hudtransplantation än i samma åldersgrupp i genomsnitt.

Glioblastooma on aivojen tukisolujen astrosyyttien korkeimman pahanlaatuisuusasteen kasvain. Glioblastooman ilmaantuvuus on suurin vanhemmissa ikäryhmissä ja näissä ikäryhmissä myös taudin ennuste on huonoin. Toisaalta yli 65-vuotiaat usein suljetaan pois lääketutkimuksista ja on yhä epävarmaa, mikä olisi paras tapa hoitaa heitä. Suomalaisessa rekisteripohjaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yli 70-vuotiaiden mediaanielinikä diagnoosin jälkeen oli vain 4,5 kuukautta vuosina 2007–2013. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää elinajanodote HUS:in syöpäklinikan hoitoalueella. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki diagnoosihetkellä yli 65-vuotiaat, joiden glioblastooma oli diagnosoitu vuosina 2014–2018 joko kudosnäytteestä tai kuvantamalla. Potilaiden toimintakykyluokitus ennen mahdollista sädehoitoa selvitettiin takautuvasti sädehoitoon erikoistuneen syöpälääkärin tekemistä potilasmerkinnöistä. Kaplan-Meierin menetelmää ja Coxin suhteellisten riskien mallia käytettiin tulosten tilastolliseen analyysiin. Yhteensä 198 potilaan tiedot kerättiin mukaan tutkimukseen. 116 potilasta sai kemosädehoitoa, 59 potilasta ainoastaan sädehoitoa, kolme potilasta ainoastaan lääkkeellistä syöpähoitoa ja 27 potilasta ei saanut mitään syöpähoitoja. 65–70-vuotiaiden mediaanielinikä diagnoosista oli 9,95 kk, 70–75-vuotiaiden 10,12 kk ja yli 75-vuotialla 5,54 kk. Vahvin korrelaatio elinikään oli hyvällä toimintakykyluokituksella ja toisaalta potilaan ikä ei itsenäisti korreloinut eliniän kanssa. Toimintakyvyn lisäksi tuumorin metyloitunut MGMT ja kasvaimen poistoleikkaus korreloivat pidemmän eliniän kanssa. Johtopäätöksenä potilaan toimintakyvyn pitäisi vahvasti ohjata syöpähoitojen valintaa eikä ikä pelkästään saisi johtaa syöpähoitojen rajaamiseen iäkkäiden glioblastooman hoidossa.

Lastenreuma on harvinainen autoimmuunisairaus, jota sairastaa noin 3000 lasta Suomessa. Lastenreumapotilailla on merkittävästi kohonnut riski sairastua silmän etukammion krooniseen tulehdukseen eli uveiittiin. Lastenreumaan liittyvä uveiitti on usein oireeton, minkä takia sairauden havaitseminen vaatii säännöllisiä silmälääkärin suorittamia tarkistuksia. Hoitamattomana lastenreumaan liittyvä uveiitti saattaa jopa uhata lapsen näkökykyä. Tässä tutkielmassa selvitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella asuvien uveiittia sairastavien lastenreumapotilaiden lääkityksiä, komplikaatiota ja taudin aktiivisuutta sairauden puhkeamisesta vuoteen 2020 asti. Tutkimus valottaa kuinka lastenreumaan liittyvän uveiitin hoito on muuttunut viime vuosikymmenen aikana biologistenlääkkeiden käytön vakiintumisen myötä. Tutkimus on luonteeltaan retrospektiivinen rekisteritutkimus. Tutkimuksessa selvisi, että metotreksaattilääkitys aloitetaan potilaille verrattain nopeasti taudin puhkeamisen jälkeen. Biologisten lääkkeiden aloittaminen sen sijaan venyy useimmilla potilailla yli kahden vuoden päähän sairauden puhkeamisesta. Kortisonisilmätippojen pitkäaikainen käyttö on hyvin yleistä uveiittia sairastavilla lastenreumapotilailla. Tutkimuksessa havaittiin, että silmiin kohdistuvat komplikaatiot ovat edelleen hyvin yleisiä uveiittia sairastavilla lastenreumapotilailla. Tutkimuksessa havaittiin sairauden remissiojaksojen olevan pidempiä, kun uveiittia sairastavalla lastenreumapotilailla oli käytössä systeeminen lääkitys verrattuna remissiojaksojen pituuteen, jos systeeminen lääkitys ei ollut käytössä. Uveiitin aktiivisuus oli seuranta-ajan loputtua pienintä potilailla, jotka käyttivät metotreksaatin ja biologisen lääkkeen yhdistelmähoitoa. Tutkimuksen valossa biologiset lääkkeet ja metotreksaatti sopivat useimmille potilaista. Pitkäaikaisen kortisonisilmätippojen käytön sijasta tulisi miettiä etenkin biologisen lääkkeen aloitusta entistä herkemmin uveiittia sairastaville lastenreumapotilaille.

Målet med undersökningen är, att samla information av patienter angående loop-behandling på grund av cellförändringar i livmoderhalsen som orsakas av papillomvirus, HPV. Vissa av dessa förändringar kräver inga åtgärder, medan andra svårare förändringar kräver loop-behandling eller/och uppföljning. I uppföljningen efter loop-behandlingen beaktas behovet av fortsatta åtgärder och komplikationer, bland annat infektioner och blödningar. Studien undersöker kvaliteten av loopbehandlingsprotokollen i huvudstadsregionen. En liknande undersökning har inte tidigare utförts i Finland. Undersökningsmetoden innebär en retrospektiv undersökning, i vilken information samlades från patientdatabaser (Miranda och Endobase). Mängden av patienterna är 908. Informationen har samlats i Excel-format, varefter materialet analyserats. Kvaliteten av loop-behandlingsprotokollen är enligt resultaten bra. Det är dock vissa parametrar som inte alltid registreras efter en loopbehanding, t.ex konusens volym och djuphet (endast 1/3 del). Instrumentens storlek var dock oftast anmäld (95%). Efterkontrollen lyckades i allmänhet bra, bland annat Papa-prov (99%) och HPV-test (94%) togs nästan av alla. Mängden av patienter med allvarliga PAD- och Papa-fynd var i efterkontrollen låg (under 2%) Mängden CIN2+-fynd i loopbehandlingarna var utmärkt (>90%), men sjukdomsfria marginalernas mängd var aningen sämre (65%).

Ortognaattinen kirurgia on moniammatillista yhteistyötä vaativa hoito. Se on hoitovaihtoehto vaikeasta skeletaalisesta tai dentaalisesta purentavirheestä kärsivälle potilaalle, jos pelkkä oikomishoito ei mahdollista hyvää hoitotulosta. Potilaalle sopivin leikkaustyyppi päätetään tapauskohtaisesti. Usean vuoden mittainen hoito jakautuu pre- ja postoperatiiviseen oikomishoitoon, sekä itse leikkaukseen. Reumasairaudet voivat aiheuttaa muutoksia leukanivelissä ja muuttaa purentasuhdetta. Reumaatikon ortognaattis-kirurgisessa hoidossa keskeistä on ottaa huomioon reuman oskilloiva luonne sekä hoitotuloksen palautumistaipumus. Ortognaattis-kirurgisen hoidon läpikäyminen on psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavaa. Potilailla voi esiintyä entuudestaan masennusta, alentunutta itsetuntoa, sekä negatiivisia kokemuksia sosiaalisesta kanssakäymisestä heidän ulkonäkönsä vuoksi. Hoidon mahdolliset komplikaatiot, kuten poikkeavan runsas verenvuoto ja hermovaurion aiheuttamat irreversiibelit tuntopuutokset, ovat harvinaisia. Potilaan haastattelussa noin kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen tavoitteena oli selvittää, millaisen muutoksen potilas oli läpikäynyt hoidon aikana. Potilaan hengittäminen oli aiempaa vaivattomampaa, mutta uuteen purentasuhteeseen totuttelu oli vielä kesken. Tuntopuutoksia ilmeni edelleen toispuolisesti ja syöminen oli vaikeaa. Potilas kokee ulkonäkönsä parantuneen mandibulan eteen tuomisen seurauksena, mutta itsetunto on edelleen heikko nuoruuden kiusaamisen vuoksi. Leukakirurgiassa digitaalinen suunnittelu on korvaamassa perinteistä kipsimalleihin ja artikulaattoriin perustuvaa suunnittelua. Digitalisaatio on lyhentänyt leikkausten kestoa ja parantanut niiden tarkkuutta. Suomessa ortognaattis-kirurgisen hoidon kriteerit täyttävän potilaan valintaa ohjaavat ensisijaisesti toiminnalliset seikat. Tutkimusnäytön ja potilastapauksen perusteella estetiikan rooli psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin merkittävä. Ulkonäköperäiset psyykkiset ongelmat voivat aiheuttaa kustannuksia terveydenhuollon muissa yksiköissä.

Johdanto Reumataudit ovat yleisiä, mutta esiintyvyydeltään, kuormittavuudeltaan ja kustannuksiltaan erilaisia. Tautien kuormittavuuden vertailuun ei ole käytössä yksinkertaista menetelmää. Tutkimuksemme tavoitteena oli määrittää reumatautien yleisyys erikoissairaanhoidossa ja tuottaa kuormittavuuskerroin, joka voidaan laskea helposti saatavilla olevista tiedoista. Menetelmät Aineisto kerättiin kattavilla ATK-hauilla HUS:n tietojärjestelmistä ja kattaa vuosina 2011 ja 2012 Meilahden, Peijaksen Jorvin ja Hyvinkään sairaaloissa reumatologista erikoissairaanhoitoa saaneet potilaat. Potilaita oli 12 000 ja potilaskontakteja 51 000. Aineisto analysoitiin tutkimuksessa Python-ohjelmointikielellä kirjoitetulla ohjelmalla. Tulokset Tulokset on laskettu diagnooseittain. Yleisin ja kuormittavin reumadiagnoosi oli muu seropositiivinen nivelreuma, jota sairasti 28 % potilaista, joka aiheutti 38 % potilaskontakteista ja jonka kuormittavuusosuus oli 28 % reumatologisesta kokonaiskuormasta. Potilasmäärään suhteutettuna kuormittavimpia olivat lastenreumat, joista muuta lasten niveltulehdusta sairastavat potilaat kuormittivat eniten, keskivertopotilaisiin nähden 2,9-kertaisesti. Pohdinnat Kuormittavuuskertoimillamme erottuivat sekä harvinaiset että yleiset kuormittavat diagnoosit. Kertoimien soveltaminen diagnoosien sijaan taudeille ja tautiryhmille on käynnissä. Kertoimia kehitetään myös hyödyntämään aineistoa laajemmin. Periaate on sovellettavissa laajasti myös muille erikoisaloille.

Värttinäluun pään (caput radii) murtuma on yleisin kyynärpään alueen murtuma. Virheasentoinen tai pirstaleinen murtuma, varsinkin yhdistettynä kyynärnivelen tai kyynärvarren sijoiltaanmenoon, voi heikentää merkittävästi kyynärnivelen tukevuutta ja toimintaa. Pirstaleisia murtumia on totunnaisesti hoidettu värttinäluun pään poistolla ja sittemmin useimmiten murtumakappaleiden kiinnityksellä. Värttinäluun pään poistoon ja pirstaleisen murtuman kiinnitykseen on kuitenkin liittynyt huomattavia komplikaatioita, ja toiminnalliset tulokset ovat olleet osassa seurantatutkimuksista epätyydyttäviä. Värttinäluun pään korvaamisen metallisella tekonivelellä on biomekaanisissa tutkimuksissa havaittu turvaavan useimmiten hyvin kyynärnivelen tukevuuden ja riittävät liikeradat pirstaleisten murtumien ja murtumaluksaatiovammojen yhteydessä. Tekonivelellä hoidettujen potilaiden seurantatutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia, mutta potilasaineistot ovat olleet pieniä ja tekonivelmallit vaihtelevia. Tutkimukseen kutsuttiin mukaan kaikki Töölön sairaalassa vuosina 2009-2015 metallisella rHead Recon- bipolaaritekonivelellä hoidetut värttinäluun pään murtumapotilaat. Yhteensä 58 potilasta osallistui tutkimusvastaanottokäynnille, ja päätulosmuuttujana olleeseen OES-kyselyyn vastasi lisäksi kirjeitse seitsemän potilasta. Vastaanottokäynnillä potilaat vastasivat toimintakykymittareiden kysymyksiin, ja kyynärnivelten liikelaajuudet mitattiin. Potilaiden keskimääräinen tulos Oxford Elbow Score (OES)- toimintakykymittarissa oli 41 pistettä, mikä on mittarin tulkintaosion mukaan vitteellinen tulos kyynärnivelen pääosin ongelmattomalle toiminnalle. Tärkeimmän toissijaisen tulosmuuttujan Mayo Elbow Performance Scoren (MEPS) keskimääräinen pistemäärä oli 91 pistettä, mikä vastaa sanallisesti arvioiden erinomaista kyynärnivelen toimintaa. Tutkimuksen tulos vahvistaa aiemmista kliinisistä seurantatutkimuksista saatuja havaintoja, joiden mukaan vaikeiden pirstalemurtumien ja murtumaluksaatiovammojen hoito metallisella bipolaaritekonivellä näyttäisi useimmiten turvaavan kyynärnivelen tyydyttävän toiminnan arkielämässä.

Aims of the study. The aim of this study was to examine how overnight sleep impacts emotional memory and how the lateralization of sleep oscillations - sleep spindles, SO-spindle coupling and frontal theta - relates to emotional memory performance. Sleep has been observed to have a beneficial effect for memory. Prior studies have found sleep to favor preservation of emotional memory content. Behind sleep-related memory benefits are oscillatory events such as sleep spindles and their synchronized occurrence together with slow oscillations (SOs), SO-spindle coupling. Lateralization studies in turn suggest emotional information processing to be heavily focused in the right hemisphere also in terms of memory performance. When the effects of sleep and lateralized processing are combined, current research indicates that right-lateralized frontal theta is a predictive of enhanced memory performance for emotional material. Whether sleep spindle and SO-spindle coupling express laterality and if this laterality further relates to emotional memory performance is not currently known. Methods. The sample of this study consisted of 34 participants that underwent an overnight polysomnography procedure. Sleep spindle density, SO-spindle coupling and theta power density were selected for further analysis, and the lateralization variables were computed out of these sleep oscillatory parameters by subtracting the left hemisphere activity from the right hemisphere activity. Prior to study night, the participants encoded negative and neutral picture stimuli. Memory was tested at three recognition memory retrievals: one taking place immediately after the encoding, one on the following morning (12h) and one at the end of the following day (24h). Mixed model analysis for repeated measures was applied to examine the development of recognition accuracy (d’) for emotional and neutral items across the retrieval tasks. Linear regression analyses were used to investigate the relationship between oscillatory lateralization and emotional memory performance. Results and conclusions. Recognition accuracy decreased across the memory retrieval tasks as a function of time. 24h after the encoding recognition accuracy was better for neutral than emotional material. Right-lateralized sleep oscillations predicted the observed neutral memory benefit. These findings offer preliminary evidence of sleep spindles and SO-spindle coupling relating to emotional memory performance in a lateralized manner and shed light onto how methodology might impact the emotional memory benefit commonly observed in prior research.