Browsing by Title

Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella suomalaisten lääkäreiden työajan vaikutusta koettuun työkuormitukseen, unihäiriöihin ja koettuun terveydentilaan sekä työkuormituksen, unihäiriöiden ja terveydentilan yhteyttä toisiinsa. Lääkäreiden työaikaa tarkasteltiin päivystystyön määrällä sekä viikoittaisen työajan määrällä. Päivystystyöhön rinnastettavan vuorotyön ja työajan suuren määrän tiedetään olevan yhteydessä useisiin terveyshaittoihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen. Unihäiriöiden sekä työkuormituksen tiedetään myös toimivan riskitekijöinä negatiivisille terveysvaikutuksille. Työajan vaikutusta lääkäreiden hyvinvointiin ei olla silti erikseen tutkittu suomalaisilla lääkäreillä. Menetelmät Tutkimus perustui valtakunnalliseen Lääkäreiden työolot ja terveys 2006 -kyselytutkimuksen aineistoon (n=2825). Työkuormitusta mitattiin työn vaatimuksien ja työn hallinnan mallin mukaan. Tutkimuksessa verrattiin kuormittavaa työtä muihin kolmeen tunnettuun työtyyppiin. Unihäiriöitä mitattiin Jenkinsin unikyselyllä ja terveydentilaa mitattiin subjektiivisesti koetulla yleisellä terveydentilalla muihin ikätovereihin verrattuna. Vaikutuksia terveydentilaan tarkasteltiin logistisilla regressioanalyyseilla sekä muuttujien välisiä keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin polkumalleilla neljässä eri ikä- ja sukupuoliryhmässä. Tulokset Työaika ei ollut yhteydessä unihäiriöihin, työkuormitukseen tai huonommaksi koettuun terveydentilaan. Työkuormitus ja unihäiriöt olivat yhteydessä huonommaksi koettuun terveydentilaan ja unihäiriöt välittivät osittain työkuormituksen ja terveydentilan välisiä yhteyksiä. Unihäiriöt ja työkuormitus olivat myös yhteydessä toisiinsa. Tuloksissa oli hajontaa neljässä eri sukupuoli- ja ikäryhmässä.

The purpose of this study was to find out whether team climate and organizational justice affect project alliance performance. The study also examined whether the psychological models of team climate and organizational justice apply to the context of construction project alliances. The construction sector has long suffered from low productivity, overruns and disagreements. Although the construction industry has begun to seek better performance from integrated delivery models, the psychological phenomena in this context have not yet been studied. A survey with short versions of the Team Climate Inventory and the Organizational Justice Inventory alongside different project performance related questions was sent to 21 different Finnish construction project alliances. Data was collected from 125 respondents from different roles and organizations in 13 different projects. A linear regression analysis was conducted to determine the association between team climate, organizational justice and alliance performance. Both team climate and organizational justice were associated with better project alliance performance. Team climate acted as a mediator between organizational justice and project alliance performance. When team climate was controlled, the association between organizational justice and project alliance performance was statistically significantly decreased. The constructs of team climate and organizational justice were somewhat inconsistent with previous studies, which was probably influenced by poor implementation of goal setting and decision making processes in the alliances.

Prosopagnosialla eli kasvosokeudella tarkoitetaan vaikeutta tunnistaa toisten henkilöiden kasvojen identiteettiä, vaikka tämä kykenee havainnoimaan kasvojen yksittäisiä piirteitä. Kasvosokeuden tutkimisen kannalta kunnollisten kriteerien ja testien puute on ollut suuri ongelma. Prosopagnosian on usein ajateltu liittyvän kasvontunnistusjärjestelmän toiminnan häiriöihin/heikentymiin esim. ventraalisen okkipitotemporaalikorteksin neuraalisissa yhteyksissä. On myös esitetty, että kasvosokeus liittyisi työmuistin haasteisiin ja erityisesti kasvonpiirteiden työmuistissa pitämisen vaikeuteen matalamman tarkkuuden vuoksi. Tätä teoriaa tarkasteltiin tutkimustilanteessa, jossa koehenkilöt (n = 8) suorittivat 4 visuaalisen tunnistamisen tehtävää, joista 3 liittyi kasvojen havaitsemiseen ja joiden kuormittavuutta vaihdeltiin. Koehenkilöt myös jaettiin kahteen ryhmään arvioidun kasvosokeuden voimakkuuden perusteellä, ja näiden ryhmien välisiä tuloksia osatehtävistä vertailtiin tilastollisesti. Ryhmien välillä ei havaittu merkitsevää eroa virheen keskihajonnassa eri osatehtävien, niiden latausten tai näiden interaktion kesken. Saatu tulos saattoi kuitenkin johtua pääasiassa tutkimuksen aineistoon liittyvistä ongelmallisuuksista, joten se ei välttämättä kerro työmuistin kuormittumisen ja kasvosokeuden välisen yhteyden puuttumisesta.

Objective: Physical activity is considered as one of the most effective ways to improve overall health. Studies have found that stressful work conditions can decrease leisure time physical activity but not always and noted that personality traits are connected to both stress at work place as well as physical activity. Hence the relationship between stressful work conditions and physical activity is potentially moderated by individual characteristic, one of them being grit. This study investigated the relationship between stressful work conditions and physical activity, and whether grit moderates it. Methods: Stressful work conditions were measured using Siegrist’s Effort-Reward Imbalance model, physical activity using a Physical Activity Index, and grit using Cloninger’s Temperament and Character Inventory models (TCI) persistence scale. Data was collected in 2007 as a part of Young Finns follow-up study (n= 1336 aged 30 to 45 in 2007). Linear regression was used to study how stressful work conditions, grit and their interaction are associated with physical activity. Results and conclusions: No significant association between highly stressful work conditions and low physical activity was found. Grit was positively associated with high physical activity, but it did not moderate the association between stressful work conditions and physical activity.

Työn tuunaaminen on työntekijästä itsestään lähtöisin oleva prosessi, jossa työntekijä muokkaa työtä itselleen mielekkäämmäksi. Työn tuunauksella työntekijä pyrkii lisäämään työnsä voimavaroja, jotka työn voimavarojen ja vaatimusten mallin mukaisesti vähentävät työn kuormitustekijöiden negatiivisia vaikutuksia. Työn tuunaamisella pyritään myös lisäämään työn imua, joka on työhyvinvoinnin positiivinen tila. Osa Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon esimiehistä on tutkimusten, työhyvinvointikyselyiden, palautteiden ja arkiviestinnän mukaan kuormittuneita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko esimiehillä mahdollisuuksia tuunata työtään ja millä keinoin he tuunaavat työtään, jos tuunaavat ja pystyvätkö he vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa työtä tuunaamalla. Tutkielmassa käsitellään työn tuunaamista, työn imua ja niihin olennaisesti liittyvää työn vaatimusten ja voimavarojen mallia. Lisäksi käsitellään esimiestyötä yleisellä tasolla ja tehtyjä hammaslääkäreiden työhyvinvointiin liittyviä tutkimuksia sekä Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon esimiehille toteutettua voimavaroja ja kuormitustekijöitä kartoittavaa tutkimusta, jota käytettiin tukena tämän tutkimuksen aineistonkeruussa käytetyn haastattelurungon muodostamisessa. Aineisto kerättiin haastattelemalla vapaaehtoisia Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon esimiehiä. Yksilöhaastatteluja tehtiin yhteensä yhdeksän. Saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää mukaillen. Tulosten mukaan Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon esimiehet kokevat työn tuunaamiselle hyvät mahdollisuudet. Toisaalta tuunaamista rajoittavat kuormittuneisuus ja kiire. Esimiehet tuunaavat työtehtäviään, näkökulmaa työhönsä ja työssään tapahtuvaa vuorovaikutusta erilaisin keinoin. Työn tuunaamisella esimiehet voivat muokata työtään itselleen mielekkäämmäksi ja vaikuttaa positiivisesti työyhteisön ilmapiiriin. Esimiehen hyvinvointi heijastuu työyhteisöön ja sen toiminnan tuloksellisuuteen, joten työn tuunaamisella ja sen vaikutuksilla esimiehen hyvinvointiin voi olla positiivisia vaikutuksia koko työyhteisön toimintaan.

Tutkimuksen tarkoitus ja menetelmät: Tutkimuksessa verrattiin itse-etsaavan sidosaineen aikaansaamaa sidoslujuutta dentiinin ja yhdistelmämuovin välillä, kun dentiini etsattiin tai ei etsattu erikseen fosforihapolla ennen itse-etsaavan sidosaineen käyttöä. 28 näytehammasta jaettiin kahteen ryhmään, joista puolet sidostettiin pelkällä itse-etsaavalla sidosaineella ja puolet sen lisäksi fosforihapolla. Sidoksen lujuus mitattiin tähän tarkoitetulla laitteella kolme vuorokautta näytteiden valmistuksen jälkeen. Lisäksi valmistettiin yhdeksän kontrollihammasta, jotka sidostettiin kolmevaiheisella erikseen etsattavalla sidosaineella. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään yleisemmin sidostukseen mahdollisesti vaikuttavia työskentelyvirheitä. Tulokset: Dentiinin erillisellä fosforihappoetsauksella valmistetuilla näytteillä oli suurempi sidoslujuus kuin pelkästään itse-etsaavalla sidosaineella valmistetuilla. Johtopäätökset: Välittömästi sidostuksen jälkeen mitatut sidoslujuudet eivät välttämättä korreloi pitkän aikavälin lujuuksien kanssa. Dentiinissä endogeenisesti sijaitsevat kollagenaasit alkavat heikentää sidosta vasta useiden kuukausien kuluessa.

Työterveyshuollossa digitalisaatio on luonut uusia viestintäkanavia lääkärin ja potilaan väliseen kommunikaatioon mutta myös ammattilaisten väliseen konsultointiin. Hyvin toimiva konsultaatioyhteys työterveysaseman ja erikoislääkärin välillä mahdollistaa yhä useamman potilaan hoitamisen työterveysasemalla ilman erikoislääkärikäyntejä. Viime vuosina konsultaatioiden tekemiseen on alettu käyttää perinteisen puhelimen ja paperikonsultaation rinnalla moderneja etälääketieteen työkaluja kuten videopuheluita ja pikaviestejä. Digitalisaatio on edennyt työterveyshuollossa nopeasti verrattuna muuhun perusterveydenhuoltoon, mutta tutkimusta aiheesta on tehty vielä vähän. Lukuisat yksityiset työterveyspalvelutuottajat tarjoavat potilailleen viestipalveluja ja etävastaanottoja. Työterveyspotilaat ovat otollinen käyttäjäkunta etäpalveluille, sillä he ovat esimerkiksi eläkeikäiseen väestöön verrattuna tottuneita käyttämään digitaalisia laitteita ja käyttöliittymiä. Työterveyshuollossa yhtenä konsultaation osapuolena on tarvittaessa myös työnantaja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen pohjalta, miten modernit digitaaliset etälääketiedetyökalut soveltuvat työterveysaseman sisäiseen ja erikoissairaanhoidon väliseen konsultaatiotoimintaan. Tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat digitaalisen konsultaation kustannuksiin ja miten kustannusrakenne vertautuu perinteiseen vastaanottotoimintaan. Potilaan ja ammattilaisen välisessä etäviestinnässä säästöjä syntyy työnantajan näkökulmasta vähentyneistä työterveyshuollon vastaanottokäynneistä ja säästyneestä työajasta. Erikoislääkärin etäkonsultaatioilla voi syntyä säästöä työnantajalle, jos työterveyssopimukseen kuuluvat erikoislääkärin vastaanottokäynnit. Julkisen erikoissairaanhoidon lähetteiden vähentymisestä hyötyy yhteiskunta sekä työnantaja säästyneestä työajasta. Toisaalta työterveysaseman palvelutuottaja hyötyy taloudellisesti, jos se saa suoriteperusteisen korvauksen hoitaessaan potilaan itse erikoissairaanhoidon lähetteen sijaan.

Aikuisten akuuttin lymfaattiseen leukemiaan (ALL) sairastuu Suomessa vuosittain noin kolmekymmentä henkeä. Philadelphia-kromosomi (Ph) on yleisin aikuisten ALL:ssa esiintyvä geneettinen rakennepoikkeavuus, ja Ph-positiivisen ALL:n ennuste on ennen tyrosiinikinaasiestäjien (TKE) aikakautta ollut surkea. Tutkimuksessa tarkasteltiin TKE-lääkityksen vaikutusta Ph-positiivisen ALL:n ennusteeseen suomalaisessa potilasaineistossa. Potilastiedot kerättiin Suomen hematologisesta rekisteristä sekä Suomen akuutti leukemia työryhmän rekisteristä ja analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä. Tuloksissa TKE-lääkitys paransi ennustetta kaikissa potilasryhmissä riippumatta potilaan saamista hoidoista. Merkittävin tulos saatiin, kun vertailtiin TKE-lääkitystä käyttäneitä potilaita allogeenisen siirron suhteen. Vertailussa potilaat, jotka eivät olleet saaneet siirtoa pärjäsivät yhtä hyvin kuin siirron saaneet potilaat. Allogeenista kantasolujensiirtoa on pidetty ainoana paranemisen mahdollisuutena Ph-positiivisesta ALL:sta, mutta on hoitona potilaille erittäin raskas eikä sovellu kaikille. Tutkimuksen tulos viittaa TKE-lääkityksen kykenevän ylläpitämään pitkiä remissioita. Mikäli jatkotutkimukset osoittavat havainnon paikkansapitävyyden, saattavat Ph-positiivisen ALL:n hoitokäytännöt tulevaisuudessa merkittävästi muuttua.

Existing research has yet to explore the production of Finnish children's /r/ sounds and their phonetic variants, despite /r/ sound errors being among the most common speech sound disorders in children. In addition, existing research mainly relies on perceptual observation, which presents challenges when it comes to accurately identifying the quality of the sound error. The use of more objective methods of analysis is essential for the comparability of the research data. The aim of this study was to determine how acoustic analysis and ultrasound analysis can provide new insights and information about the typical and atypical /r/ productions produced by children. This study was conducted as part of the Enhancing visual feedback with ultrasound project, and the results will be used to design an acoustic analysis protocol to measure the effectiveness of controlled ultrasound intervention. The subjects in this study were four boys aged 10–11 years, all of whom produced the Finnish /r/ sound atypically, as well as two control subjects who had already acquired the typical Finnish /r/ sound. The subjects’ different /r/ productions were examined in the study by acoustic analysis and ultrasound analysis. In the Praat program, it was possible to visually observe the manner of articulation, the number of closing and opening phases (vibrations) characteristic of trills, the qualitative variation in the closing phases and the frequency structure of the /r/ sound from the spectrogram and oscillogram. In addition, it was possible to determine the duration of the /r/ sound and, in some cases, formant values. These results reveal variation in the production of the Finnish /r/ even among the control subjects. The word/sound position of the speech sound and the length of the sound appeared to have an effect on the realization and duration of the trill, and more vibrations occurred in longer-lasting trills. When the /r/ sound was produced as an apico-alveolar trill, the main acoustic characteristics of the speech sound were the alternating closing and opening phases (vibrations) and the lower F3 relative to the surrounding vowel environment, as already noted in a previous study. Due to the wide range of phonetic variants that might replace the /r/ sound the differences between typical and atypical /r/ productions were observed depending on the speaker in the manner of articulation, sound duration and/or the number of closing phases. In this study, it was not possible to determine the place of articulation by acoustic analysis, which is partly explained by the failure of formant analysis due to the poor quality of the test subjects' data. Thus, ultrasound data was also included in the analysis, from which it was possible to visually confirm the atypical place of articulation. These results therefore demonstrate how acoustic analysis and ultrasound analysis can supplement auditory perception and provide more qualitative and quantitative information on /r/ productions produced by children. However, it is important for the researcher to consider the typical variation in the realization of /r/ productions and the certain limitations associated with the use of both methods of analysis already at the data collection stage of the study, such as the selection of test words and number of repetitions.

Tyypin 2 diabetes (T2D) on huomattava ja yleistyvä kansansairaus. Uusien diabeteslääkkeiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Hoitosuositusten yhtenä tarkoituksena on auttaa valitsemaan kullekin potilaalle sopivin diabeteslääkitys. Tässä tutkielmassa tarkastellaan T2D:n lääkehoitoa hoitosuositusten ja lääkkeiden myynnin näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan neljän Pohjoismaan (Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan) hoitosuosituksia sekä diabeteslääkkeiden myyntiä. Hoitosuosituksissa ensisijainen diabeteslääke on metformiini, joka on myös insuliinia lukuunottamatta myydyin diabeteslääke edellä mainituissa maissa. Suomessa gliptiinit ovat tärkein toisen linjan lääke sekä myynnissä että hoitosuosituksessa. Muissa Pohjoismaissa sulfonyyliureat ovat myydyin toisen linjan lääke. Myös ruotsalainen ja norjalainen hoitosuositus asettavat sulfonyyliureat tärkeimmiksi toisen linjan lääkkeiksi. Muissa tarkasteltavissa maissa ensisijaiseksi perusinsuliiniksi suositellaan NPH-insuliinia. Suomessa pitkävaikutteisia insuliinianalogeja myydään NPH-insuliinia enemmän, eikä hoitosuositus ota kantaa perusinsuliinin valintaan. Tutkielman potilasaineisto on kerätty Kotkasta ja se koostuu diabeteshoitajan vastaanotolla käyneiden T2D-potilaiden lääkitystiedoista. Tutkimusaineistossa metformiini oli käytetyin diabeteslääke ja gliptiinit yleisin toisen linjan lääkevalinta. Insuliinia käytti noin kolmannes potilaista. Tutkielman perusteella diabeteslääkkeiden käyttö noudattaa hyvin suomalaista hoitosuositusta.