Browsing by Author "Kaila, Minna"
Now showing items 1-8 of 8
-
Arponen, Sonja; Pöllänen, Marja; Kaila, Minna; Heimonen, Aura (2019)Näyttöön perustuvia Käypä hoito -suosituksia on laadittu yhdeksästä hammaslääketieteen aihealueesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suositusten keskeiset asiat toteutuvat hammaslääkäreiden työssä ja mitä he suosituksista ajattelevat. Tutkielma on toteutettu artikkelina, joka on tarjottu julkaistavaksi Suomen Hammaslääkärilehteen 13.4.2019. Julkaisun muita kirjoittajia ovat Marja Pöllänen, Minna Kaila ja Aura Heimonen. Kyselytutkimus lähetettiin Suomen hammaslääkäriseura Apollonian jäsenille ja siihen vastastattiin Webropol -ohjelmassa. Vastaukset analysoitiin Excel -ohjelmassa. Kyselyyn vastausprosentti oli 8,2 %. Suositustekstejä käytti 93,5 % vastaajista. Vastaajat, joiden valmistumisesta oli kulunut vähemmän aikaa, olivat tutustuneet suositusten eri osiin useammin kuin ne vastaajat, joiden valmistumisesta oli kulunut pidempään. Suurempi osa erikoishammaslääkärikoulutuksen tai erityispätevyyden suorittaneista oli tutustunut näytönastekatsauksiin verrattuna vastaajiin, jotka eivät olleet jatkokouluttautuneet. Vastaajat pitivät suosituksia potilastyön kannalta hyödyllisinä. Ajanpuute oli usein syynä, jos vastaaja ei ollut tutustunut materiaaleihin. 60,1 % ilmoitti, että suosituksia on käsitelty potilaiden hoitoa käsittelevissä kokouksissa. Käypä hoito -suositusten suositustekstejä ja potilasohjeita hyödynnettiin kliinisessä työssä varsin laajasti. Peruskoulutuksen osuus suositusten implementoinnissa näyttäisi olevan merkittävä, sillä materiaaleja käyttivät selvästi monipuolisemmin hyödykseen hammaslääkärit, joiden valmistumisesta oli kulunut vähemmän aikaa. Lisäksi jatko- ja täydennyskouluttautuminen tukee tieteelliseen tietoon perehtymistä. Tieteellisen tiedon jatkuva lisääntyminen tuo haasteita ajantasaisen tiedon hallitsemiseen. Lisäksi muutokset suun terveydenhuollon kentällä vaativat hoitolinjausten yhdenmukaistamista. Tulevaisuudessa tulisikin panostaa Käypä hoito -suositusten laajempaan hyödyntämiseen kaikkien suun terveydenhuollon toimijoiden osalta.
-
Stenvik, Annika; Kaila, Minna (2021)Erikoistumiskoulutuksen laatua arvioidaan tekemällä auditointeja. Säännöllisesti tehty arviointi varmistaa, että koulutus on laadukasta ja tuottaa tarvittavaa osaamista. Auditoinneilla pyritään yhtenäistämään annettavaa koulutusta. Lääkäriliitto suositti jo vuonna 2001 kaikkien erikoisalojen koulutuksen laadun arvioimista, ja vuonna 2011 suositus sai arviointikehikon muodon. Lääkäriliiton auditointiin antaman suosituksen tavoitteena on tunnistaa koulutuksen vahvuudet ja heikkoudet sekä yksiköiden väliset erot, kuvata koulutusjärjestelmät ja antaa erikoisalakohtaiset valtakunnalliset suositukset. Tähän järjestelmälliseen katsaukseen koottiin lääketieteen 11/50 erikoisalan julkaisut tekemistään erikoistumiskoulutuksen auditoinneista. Saadut tulokset koottiin kolmeen taulukkoon. Hammaslääketieteen viideltä erikoisalalta ei ole julkaisuja. Julkaistuja auditointikertoja on 23, joista kolme on noudattanut Lääkäriliiton suositusta. Päätulos on, että 78 % erikoisaloista ei ole ainakaan julkaissut alansa koulutuksen laadunarviointia. Lisäksi tulosten pohjalta selviää eri alojen ja eri auditointikertojen laajuuksien vaihtelua valtakunnallisista arvioista paikallisesti tehtyihin arviointeihin. Erikoisalojen auditointikertojen välillä esiintyi huomattavaa vaihtelua, osa erikoisaloista on ollut toisia aktiivisempia arvioimaan antamaansa koulutusta. Auditoinneissa esille nousseita hyviä käytänteitä julkaisi viisi yhdestätoista erikoisalasta. Säännöllinen auditointi kehittää koulusta ja koulutuksen edunvalvontaa ja näin mahdollistaa paremmat koulutus- ja työolosuhteet. Se voi helpottaa työvoiman hankkimista laadukkaaksi arvioituihin koulutuspaikkoihin. Lisäksi auditointitiimien havaitsemien hyvien käytänteiden jakaminen hyödyttäisi muitakin aloja kehittämään omaa koulutustaan. Hyvä pohja erikoistumiskoulutuksen kehittämiselle saataisiin kartoittamalla alakohtaisesti nykytilanne ja tunnistamalla suurimmat puutteet. (192 sanaa)
-
Lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opetuksen vaikutukset yliopistosairaalassa Myllymäki, Leena; Riikonen, Emilia; Kaila, Minna; Pitkäranta, Anne; Torkki, Paulus (2019)Tutkimuksen kohteena oli Helsingin yliopistollinen keskussairaala (HYKS). Tutkimuksessa selvitettiin erikoislääkäreiden työajan jakautumista, lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opetustoimintaan liittyviä tehtäviä sairaalassa sekä siitä koettuja hyötyjä ja haittoja. Lisäksi selvitettiin opettamisesta koituvia henkilöstökustannuksia. Tarkasteltaviksi tulosyksiköiksi valittiin isoilla sekä kirurgisilla että konservatiivisilla erikoisaloilla koulutusta antavia tulosyksiköitä. Tarkasteltava ajankohta oli vuosi 2017. Aineisto kerättiin vuoden 2018 aikana haastattelemalla pääasiassa esimiesasemassa olevia lääkäreitä HYKSin kolmessa eri tulosyksikössä. Yhteensä 18:n haastattelun avulla selvitettiin 265:n lääkärin työajan jakaumat ja vastaukset muihin tutkimuskysymyksiin. Henkilöstökustannuksien arvioimiseen käytettiin HYKSin lääkäreiden palkkakustannuksia ja haastatteluista saatuja työaika-arvioita. Tutkimuksessa ilmeni, että yliopistosairaalan erikoislääkäreiden työajasta menee yhteensä 12,6% lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opetus ja ohjaustoimintaan. Tämä vastaa henkilöstökustannuksissa noin 26 miljoonaa euroa. Opetustoiminta on monipuolista ja se koostuu muun muassa käytännön opettamisesta, konsultointeihin vastaamisesta ja teoreettisesta opettamisesta. Kokonaisuudessaan opetustoiminta koettiin tärkeänä asiana ja siitä koettiin olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Yliopistosairaalalla on iso ja tärkeä yhteiskunnallinen vastuu lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opettamisessa. Lähes kaikki (92%) yliopistosairaalan erikoislääkäreistä osallistuu opetustoimintaan. Valtion koulutuskorvaus ei arvion mukaan kata kaikkia opetustoiminnan kustannuksia. Koulutuskorvaus lääkäreiden peruskoulutukseen sekä lääkäreiden ja hammaslääkäreiden jatkokoulutukseen HUSille vuonna 2017 oli noin 14 miljoonaa euroa, eli noin 12 miljoonaa euroa vähemmän kuin arvioitu opetuksen osuus henkilöstökustannuksista.
-
Mukka, Milla; Kaila, Minna; Salo, Matti (2017)BACKGROUND. Ministry of Social Affairs and Health funds university-level research. There is scant evidence on the productivity of EVO-funding. METHODS. The publications and dissertations of EVO-funded researchers at Pirkanmaa Hospital District. The study year was 2008 and the follow up period for publications was five years between 2009-2014. The publications were compared by funding, academic status, age and size of the research group. RESULTS. Research projects got € 3 million of EVO-funding, and they used 96 % of it. Funded projects produced 1899 international publications, 89 domestic publications and 92 doctoral dissertations. The median number of publications was highest during the first four years. The most published researchers were professors and docents. Publishing increased after 40- years of age and began to decline after 60-years of age. Bigger research groups achieved dissertations more likely than the smaller groups. EVO- research funding was used for staff expenditure (68 %), equipment and materials (23 %) as well as services (9 %). CONCLUSIONS Research EVO-funding is an important source for doctoral dissertation projects and for smaller groups. Measuring the effectiveness of research funding and productivity is necessary but requires the development of research infrastructure. ORCID, Open Research and Contributor ID would help to identified researchers and their publications without the uncertainties. Researching the productivity and effectiveness of single source funding is difficult because of the multi-channeled research funding.
-
Virtanen, Teropekka; Torkki, Paulus; Kaila, Minna (2018)Odotusaika ja asiakkaan arvo ajanvarausprosessissa, Case: Lean-ajattelun hyödyntäminen yksityisen hammasklinikan ajanvarausprosessin kehittämisessä Lähtökohdat: Tavoitteena oli selvittää, miten terveydenhuollon ajanvarausprosessia voidaan kehittää Lean-ajattelun avulla, potilaiden ajan hukkaa ja virtaustehokkuutta tarkastelemalla. Potilaan aikaa hukataan arvoa tuottamattomaan odottamiseen. Ajanvarausprosessissa tehdään valintoja siitä, millaiseen hoitojonoon potilas päätyy, millaisen vastaanottoajan hän saa ja millaiseen diagnoosi- ja hoitoprosessiin hänet ohjataan. Nämä valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka kauan potilas odottaa. Lean on toimintastrategia ja organisaation kehittämisfilosofia, joka pyrkii tuottamaan asiakkaalle arvoa tavoittelemalla virtaustehokkuutta. Virtaustehokkuudella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri osuus asiakkaalle arvoa tuottavilla toiminnoilla on koko valmistumisajasta eli läpimenoajasta. Virtauksen tehostamisen ja läpimenoajan lyhentämisen tärkeimpänä keinona on hukan poistaminen. Menetelmät: Tutkimuksessa kartoitettiin aikaisempia tutkimuksia aiheesta ja niitä sovellettiin tapaustutkimuksen yhteydessä, haastattelututkimuksessa yksityisellä hammasklinikalla. Aineistoa analysoitiin laadullisen tutkimuksen keinoin teoriasidonnaisesti. Aineistosta tehdyistä löydöksistä tehtiin tulkintoja ja löydöksille etsittiin tulkintojen tueksi teoriasta selityksiä tai vahvistusta. Lisäksi tarkasteltiin, tuoko tutkimus esiin jotakin sellaista uutta, jota aiemmista tutkimuksista ja teorioista ei ilmene. Tulokset: Hammasklinikan potilasvirta on epätasaista ja huonosti ennustettavaa. Asiakkaita ei segmentoida standardoituihin hoitopolkuihin sairaustyypeittäin. Hammaslääkärit mieltävät potilaansa ominaan, eivätkä mielellään lähetä potilasta kollegalle. Suhtautuminen kerralla kuntoon -malliin on kielteistä. Hammaslääkärien mielestä potilaan ajan hukkaa voidaan vähentää huolellisella diagnosoinnilla ja riittävän pitkillä vastaanottoajoilla. Päätelmät: Leanin mukaisesti potilaan ajan hukkaa voidaan minimoida hoitamalla mahdollisimman suuri osa potilaan hoitotarpeesta yhdellä käyntikerralla. Virtaustehokkuuden saavuttamiseksi potilaat segmentoidaan standardoituihin hoitopolkuihin hoitotarpeiden mukaan. Yksityisyrittäjänä toimivan hammaslääkärin motivoiminen uuteen toimintamalliin vaatii palkitsemisjärjestelmien uudistamista. Avainsanat: Suun terveydenhuolto, terveydenhuollon tuotantotalous, ajanvarausprosessi, ajanvaraukset ja aikataulut, terveydenhuollon prosessien arviointi, terveyspalvelujen hallinto, Lean, Lean-ajattelu, vastaanottomallit, yksityishammaslääkäri
-
Liu, Ville; Sellgren, Lasse; Koskela, Tuomas; Kaila, Minna (2021)Background Municipalities are reforming their health and social care services and creating online services to support patient self-treatment and self-care (The Omaolo-project). These include 15 symptom checkers which provide triage. As a result of the completed individual symptom assessment, the patient receives an assessment of the need for treatment of the corresponding symptom, instructions for a treatment site and, if necessary, self-care instructions. This study examines the usability of symptom checkers from the perspective of the patient and the study assistant. Methodology This is a mixed methods study that used data collected in the Omaolo project’s validation of symptom checkers study. Data were collected from 18 primary health care emergency centers throughout Finland. The user answered the questions posed by the symptom checker, after which a nurse familiar with triage assessed the need for treatment of the symptom of the user. The study assistant monitored the completion of the study user's symptom checker. The findings of 350 patient users, nurses, and study assistants were analyzed based on separate completed research forms. Thematic analysis was used to create research themes from the recorded observations of the individuals followed by the preparation of a thematic summary. Results The usability of symptom checkers was mainly assessed as good. However, there were challenges in usability. Relevant concepts (codes) describing the challenges were formed from the free text observations of the research forms. 59 codes were classified under two main themes; user-related challenges and issues related to the symptom checkers. The user-related challenges were divided into a) difficulties in understanding the symptom checkers and their questions, b) poor competence to use online tools, and c) ability to assess one’s health. The issues related to the symptom checkers were divided into a) a need to clarify the terms and questions used in the symptom checker, and b) a need to improve the visual layout and provide better instructions for the user. Conclusions Symptom checkers are acceptable, easy to use, and understandable to most patients. The study identified themes that may impair the availability of symptom checkers. Improving the availability of symptom checkers is likely to improve the process of triage as well as its success. In addition, usability issues can impair a patient's willingness to use symptom checkers.
-
Ahtiluoto, Asko; Kaila, Minna; Komulainen, Jorma; Mäkelä, Marjukka; Sipilä, Raija (2017)The objective of this review was to assess the amount of study that has been done on implementing clinical guidelines in Finland and to test the usability of a newly developed framework for implementation research. In the review included was 6 articles. The most used method of implementation was education. All studies aimed to assess change in clinical practices. Most used research method was an inquiry. Implementation research in Finland is scarce and quantitative results have rarely been significant. The framework is suitable for classifying implementation studies, but more experience is needed for its suitability as a tool for planning and execution of implementation research.
-
Tulkki, Kasperi; Lepäntalo, Aino; Mattson, Johanna; Tarkkanen, Maija; Kaila, Minna; Silander, Katariina (2018)Tiivistelmä Lähtökohdat: Potilaan tuen- ja tiedonsaanti on keskeistä pitkäaikaisten sairauksienhoidossa. Syöpää sairastavat ovat pääasiassa tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Tutkimuksessa selvitettiin eräiden taustamuuttujien vaikutusta potilaan kokemukseen saadusta tuesta ja tiedosta sekä mistä potilas haluaisi tietoa ja tukea saada. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko vastauksissa eroja erilaisten sairauksien välillä. Menetelmät: Hoitotyytyväisyyttä kartoittava kysely jaettiin 710 syöpätautien ja veritautien potilaalle. 487 (69%) palautti kyselyn. Analysoimme tuen ja informaation saannin riittävyyttä sekä tuen ja tiedon lähteen mieluisuutta. Tuen ja informaation saannin riittävyyttä arvioitiin lineaarisella logistisella regressioanalyysillä ja tuen ja tiedon lähteen mieluisuutta arvioitiin graafisesti. Sairausryhmäkohtaisia eroja tutkittiin Fisherin tarkalla testillä. Tulokset: Naiset olivat merkittävästi useammin tyytymättömiä saatuun tukeen ja tietoon (OR: 0,34). Lisäksi eri sairausryhmien välillä oli merkitseviä eroja vastauksissa. Muut taustamuuttujat, kuten ikäryhmä ja hoitajien tai lääkärien määrä, eivät vaikuttaneet merkitsevästi potilaiden vastauksiin. Potilaat raportoivat lääkärin tärkeimmäksi (90% potilaista) ja hoitajan toiseksi tärkeimmäksi tuen ja tiedon lähteeksi (78% potilaista). Loput vastaukset jakautuivat tasaisemmin vastausvaihtoehtojen kesken. Päätelmät: Potilaat kokevat pääsääntöisesti saavansa tarpeeksi tukea ja tietoa. Huolimatta sähköisten palvelujen kehityksestä, inhimillinen kontakti hoidon aikana koetaan edelleen tärkeäksi. Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että potilaat voivat kokea saavansa riittävästi tukea ja tietoa, vaikka kohtaisi hoitonsa kuluessa useita ammattilaisia. Potilaan kokemukseen saadusta tuesta ja tiedosta vaikuttaa potilaan sairastama sairaus.
Now showing items 1-8 of 8