Browsing by department "Institute of Clinical Medicine"

Tutkimuksessa arvioitiin AMH-määrityksen merkitystä lapsettomuuspotilaiden IVF-hoitoa suunniteltaessa. Selvitimme follikkeleiden, munasolujen, hyvälaatuisten ja pakastettujen alkioiden määrän sekä hoidon tuloksen. Näitä muuttujia verrattiin AMH- ja FSH-pitoisuuksiin eri ikä- ja diagnoosiryhmissä. AMH-pitoisuus korreloi hyvin yllä oleviin muuttujiin sekä käytettyyn gonadotropiinimäärään. Hoidon lopputulokseen, eli mahdollisesti hoitoalkuiseen raskauteen, määritys ei yhtä selvästi näytä vaikuttavan, poikkeuksena kuitenkin potilaat joiden AMH-pitoisuus on jäänyt kokonaan alle mitattavan arvon.

TAUSTA: Syöpään liittyvää angiogeneesiä eli verisuonten uudismuodostusta on tutkittu hyvin paljon mm. mahdollisena syöpähoitojen kohteena. Kiinteissä kasvaimissa ja leukemioissa on havaittu esimerkiksi angiogeneesiä säätelevien molekyylien tuotannon ja syöpäkudoksen ympäristön hiussuonitiheyden lisääntymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden angiogeneesiä säätelevän molekyylin, VEGF:n ja Angiopoietiini-2:n, pitoisuuksia lapsisyöpäpotilailla. METODIT: Määritimme VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet 49 kiinteäkasvainpotilaan plasmanäytteistä ja 35 leukemiapotilaan plasma- ja luuydinnäytteistä diagnoosivaiheessa ja hoidon aloittamisen jälkeen. TULOKSET: Kiinteäkasvainryhmässä mitattiin korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin leukemiaryhmässä ja pitoisuudet laskivat hoidon aloittamisen seurauksena. Leukemiaryhmässä mitattiin kiinteitä kasvaimia korkeampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia ja pitoisuudet laskivat hoidon aikana. Leukemiapotilailla hoidon aloittamisen jälkeen todettu korkea luuytimen VEGF-pitoisuus liittyi matalampaan elossaolo-osuuteen. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet korreloivat plasma- ja luuydinnäytteiden välillä. Diagnoosivaiheessa lymfoomapotilailla oli korkeampia ja aivokasvainpotilailla matalampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia kuin muilla kiinteäkasvainpotilailla ja AML-potilailla korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin ALL-potilailla. PÄÄTELMÄT: Tutkimus antaa uutta tietoa lapsisyöpäpotilaiden angiogeneettisistä tekijöistä. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuuksissa havaittiin eroja eri syöpätyyppien välillä ja muutoksia hoidon aloittamisen seurauksena. VEGF-pitoisuudella oli myös ennusteellista merkitystä.

Tutkimuksessa kartoitettiin A-ryhmän beetahemolyyttisen streptokokin aiheuttamien vakavien infektioiden määrää ja taudinkuvaa alle 16-vuotiailla retrospektiivisesti 11 vuoden ajalta. Lisäksi tavoitteena oli hakukeinojen luotettavuuden arviointi. Tutkimuspotilaat kerättiin positiivisten veriviljelytulosten ja diagnoosinumerohaun avulla. 18 potilasta täytti tutkimuksen kriteerit, jotka olivat steriilistä paikasta eristetty A-streptokokki ja sairaalahoitoa vaatinut taudinkuva. 166 potilasta suljettiin pois. 13 potilaalla päädiagnoosina oli A-streptokokin aiheuttama sepsis, ja viidellä potilaalla oli selvästi paikallisalkuinen infektio. Tutkimuspotilaista viisi oli alle kolmivuotiaita, ja nuorilla potilailla sepsis ilman paikallisinfektiota oli yleisempi kuin vanhemmilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa oletusta, jonka mukaan nuori ikä on vakavan A-streptokokki-infektion riskitekijä. Diagnoosinumerohaku osoittautui epäluotettavaksi tiedonhakumenetelmäksi, koska koodeja käytettiin vaihtelevalla tarkkuudella. Jatkossa prospektiivinen tutkimus lienee parempi menetelmä.

Målet med studien var att retrospektivt gå igenom alla patienter som opererats med ballongvidgning av näsans bihålor under åren 2009-2014, patienternas pre- och postoperativa symptom, operationsdata samt eventuella reoperationer. Informationen samlades från patienternas journaltexter och m. h. a. dessa kunde patienternas tillstånd följas upp under en i medel 2,2 års tid (6-2099 dagar) postoperativt. Alla patienter opererades i operationssal; tre fjärdedelar (76 %) under generell anestesi och en fjärdedel (24 %) under lokalbedövning. Av en ursprunglig grupp på 64 patienter kunde 60 genomgå ballongvidgning under 71 operationer utan allvarliga komplikationer; 36 patienter opererades med endast ballongvidgning och 24 med ballongvidgning + FESS. En fjärdedel (23 %) av patienterna uppsökte vård p.g.a. postoperativa problem. 13 % av patienterna behövde re-operation. Studien visar att ballongvidgning kan utföras tryggt och säkert på en heterogen grupp patienter.

Background and purpose: Cerebral venous thrombosis (CVT) is a rare, but serious disease, commonly occurring in young to middle-aged women. It is not yet known whether sinus size and shape confers a risk for thrombosis and whether clot size is correlated with recanalization rates, and because there is no established method for measuring sinus or clot size, we decided to develop one. Patients and methods: CVT patients with 3-D magnetic resonance imaging done early for diagnosis and follow-up imaging around 6 months or later were recruited. Age and sexmatched (1:2) control subjects were patients with various benign headache problems who underwent 3D MRI for excluding CVT or other acute structural disease. All major sinuses were measured in size (area and diameter). All detected clots underwent similar measurement (volume, area and length). Measurements were done with Osirix-software. Results: 25 CVT patients (17 females and 8 males) and 50 control subjects were measured. Volume of the thrombus was either dissolved or reduced in all except one case. Sinus area in CVT patients in follow-up imaging was slightly smaller compared to healthy subjects (P=0.052-0.170). Thrombus volumes were bigger (P=0.009) but also dissolved more effectively in women, with no difference in sex-groups in follow-up imaging. Residual clot volume was bigger in older patients (P=0.007). Other factors did not strongly correlate with thrombus volume. Measurement reproducibility with two individual investigators was good, with best interrater correlation of over 95% in volume measures. Conclusions: This is the first attempt in establishing a volumetric measurement of cerebral sinuses and clots. The methodology may help in estimating probability of recanalization and in trials with interventions such as local thrombolysis and thrombectomy.

Lung transplantation (LTx) is a generally accepted therapy for end-stage lung patients meeting the international criterias. Chronic dysfunction of the allograft, called Brochiolitis Obliterans Syndrome (BOS), is the most important complication limiting the long term survival of these patients. Known risk factors for developing BOS are episodes of acute rejection, CMV-pneumonitis and HLA-immunization. Other risk factors have also been suggested, as one of them gastroesophageal reflux disease (GERD) and the possible microaspiration caused by it. In this study we followed during one year 15 patients who underwent a bilateral LTx in Helsinki University Central Hospital. Our aim was to find out if it is possible to determine bile acids from lung allograft recipients' bronchoalveolar lavage fluid (BALF) by using a commercially available kit and thus possibly find a useful method to verify the microaspiration in these patients. Our study demonstrates that most patients do have bile acids in their BALF samples during the first year after LTx and that this does not correlate with the reflux symptoms experienced by the patients. We were unable to show correlation between the bile acids in BALF and BOS developed by some patients, but our results indicate that BOS is preceded by repeated episodes of BALF neutrophilia.

Haimassa esiintyy monentyyppisiä kasvaimia, joiden ennuste ja hoito eroaa suuresti toisistaan. Tästä johtuen tarkat diagnostiset tutkimukset ovat välttämättömiä kunnollisen hoidon suunnittelun kannalta. Käytössä on useita erilaisia kuvantamismenetelmiä, joista tietokonetomografia on käytetyin. Endoskooppinen ultraääni (EUÄ) on vakiinnuttanut asemansa täydentävänä tutkimuksena haimakasvainten diagnostiikassa. Sen etuina ovat tarkan ultraäänikuvan saaminen läheltä kohdetta ja mahdollisuus näytteiden ottoon. Haittoina taas ovat lähinnä rajoitettu saatavuus ja mahdollisuus komplikaatioihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin EUÄ-löydös vastasi leikkauksen jälkeistä diagnoosia Helsingissä vuosina 2009-2013 haimamuutoksen vuoksi leikatuilla potilailla. Tutkimuksessa todettiin, että EUÄ:n sensitiivisyys ja spesifisyys pahanlaatuisten muutosten diagnostiikassa oli kohtalainen. IPMN ja neuroendokriinisten kasvainten osalta sensitiivisyys oli heikompi. Tutkimus tuo uutta tietoa Helsingissä tehtävien EUÄ-tutkimusten luotettavuudesta.

Tutkimuksessa ennustetaan ortopedisten leikkausten lukumääriä (Nomeskon suomenkielisen toimenpideluokituksen toimenpideluokka N). Tutkimusta varten toimenpiteet jaettiin neljään ryhmään: 1) kaikki toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 2) traumadiagnoosiin liittyvät toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 3) lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä 4) polven nivelkierukkaleikkaukset. Ennusteet pohjautuvat Töölön, Peijaksen ja Jorvin sairaaloiden sekä Kirurgisen sairaalan hoitoilmoitusrekistereiden tietoihin tarkasteltavien toimenpiteiden lukumääristä vuosina 2000-2008. Ennusteita tehtäessä käytettiin lisäksi Tilastokeskuksen tilastoja pääkaupunkiseudun vuosien 2000-2008 väkiluvusta sekä Tilastokeskuksen väkilukuennusteita. Toimenpiteiden lukumääriä ennustettiin kahden skenaarion kannalta. Ensimmäisessä skenaariossa oletettiin, että toimenpiteiden ilmaantuvuus pysyy jatkossa samana kuin vuosina 2000-2008. Toisessa skenaariossa oletettiin, että suuntaukset toimenpiteiden ilmaantuvuudessa pysyvät tulevaisuudessa samoina kuin vuosina 2000-2008. Tutkimus osoittaa, että kaikissa tarkastelluissa toimenpideryhmissä tullaan näkemään lisäystä toimenpiteiden lukumäärissä. Edellä esitettyyn toiseen skenaarioon perustuvat ennusteet olivat poikkeuksetta suurempia, kuin ensimmäiseen skenaarioon perustuvat ennusteet.

Målsättningen med denna studie var att karaktärisera familjära fall av förmaksflimmer (FA) och bestämma förekomsten av fokalt fött FA i detta material. Undersökningsmaterialet bestod av FA patienter på Mejlans rytmkardiologiska klinik, samt familjemedlemmar till dessa. För detta arbete analyserades 24 eller 48 timmars ambulatoriskt EKG på 42 personer. Bland dessa fanns 17 familjer av flera generationer vilka studerades närmare, främst med avseende på förekomsten av fokala triggrar. 40% av FA fallen uppfyllde de uppställda kriterierna för fokalt FA. Denna siffra är signifikant lägre än de ca 80% som tidigare rapporterats vid non-familjärt enskilt FA. Detta kunde tyda på en vid familjärt FA ökad känslighet i förmaken för ändå förekommande men lågfrekventa fokala triggrar. Undersökningen visade att en detaljanalys av 24 timmars Holter registrering är ett användbart sätt att kartlägga förmaksflimrets bakgrund.