Browsing by discipline "Oral och maxillofacial kirurgi, odontologi"
Now showing items 1-20 of 29
-
(2011)Alaviisaudenhampaiden poistojen harvinaisiin komplikaatioihin kuuluu alaleuanhermon vaurioituminen. Ennen poistoa panoraamakuvasta määritetään hampaan ja hermokanavan välinen etäisyys: rakenteiden kuvautuessa erilleen ei hermovaurion vaaraa katsota olevan. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka usein alaviisaudenhammas ja hermokanava kuvautuvat panoraamakuvassa päällekkäin, erilleen tai sivuavat toisiaan. Tutkimusaineiston panoraamakuvat on otettu Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiöllä Helsingissä osana normaalia hammashoitoa 20-vuotiaista (20,3±0,6 vuotta) Helsingin yliopiston opiskelijoista (N=137, naisia 71 %). Mukaan otetuissa kuvissa näkyi molemmat alaviisaudenhampaat. Panoraamakuvista mitattiin alaviisaudenhampaan etäisyys hermokanavasta millimetreinä. Tilastollisena menetelmänä käytettiin Khin-neliötestiä ja merkitsevänä erona P<0,05. Tulosten mukaan vain viidennes (19 %) alaviisaudenhampaista kuvautui erilleen hermokanavasta. Sivuavia oli 21 % ja päällekkäin kuvautuvia 60 %. Naisilla hermokanavan kanssa päällekkäin kuvautuvia hampaita oli huomattavasti enemmän kuin miehillä (65 % ja 46 %, P=0,003). Johtopäätöksenä oli, että ennen poistoa lähes kaikkien kohdalla (4/5) on pohdittava hermovaurion mahdollisuutta ja otettava potilas mukaan hoitopäätöksen tekoon. Tutkimuksen tulos on tärkeä, sillä alaviisaudenhampaita poistetaan paljon ja panoraamakuvaus on yleisin tutkimus ennen poistoja.
-
(2013)Alaviisaudenhampaan kruunua ympäröivän kudoksen tulehdus, perikoroniitti, on yleisin akuutti ongelma viisaudenhampaisiin liittyen. Hampaan pystysuoran tai taaksepäin kallistuneen asennon tiedetään olevan yksi tärkeimpiä perikoroniitille altistavia tekijöitä. Muita hammaskohtaisia tekijöitä ovat hampaan osittainen puhkeaminen, sijainti lähellä purentatasoa ja laajentunut kruunufollikkeli. Tässä tutkimuksessa selvitettiin perikoroniitille altistavien tekijöiden esiintyvyyttä 20-vuotiaiden röntgenkuvissa. Aineistona oli 41 miehen ja 96 naisen (N=137) panoraamatomografiakuvat, joissa oli molemmat alaviisaudenhampaat. Hampaiden kallistuskulma, puhkeamiskorkeus ja kruunufollikkelin laajuus määritettiin hammaskohtaisesti filmikuvista valopöydällä mitaten. Tutkituista alaviisaudenhampaista 51 %:lla kallistuskulma oli joko pystysuora (47 %) tai taaksepäin kallistunut (4 %). Lähellä purentatasoa sijaitsi 79 % hampaista. Kaikista alaviisaudenhampaista 45 % sijaitsi sekä lähellä purentatasoa että oli joko pystysuorassa tai taaksepäin kallistuneessa asennossa. Miehillä tämä osuus (56 %) näytti olevan naisia suurempi (41 %). Laajentunut follikkeli oli 8 %:ssa hampaista. Johtopäätöksenä todetaan, että 20-vuotiaiden alaviisaudenhampaista jopa 45 % on perikoroniitille alttiita. Panoraamatomografiakuvasta pystytään helposti sekä tunnistamaan perikoroniitille alttiit viisaudenhampaat että tarpeen mukaan poistamaan ne ennakoivasti, jos halutaan välttyä hampaan tulehtumiselta sopimattomalla hetkellä.
-
(2015)Alveolaarinen ostiitti on kivulias hampaan poiston jälkeinen komplikaatio, jonka syntymekanismi on edelleen epäselvä. Tämän lisäksi sen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ei löydy täysin yhtenevää mielipidettä. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä ajankohtaisiin artikkeleihin ja tehdä niistä yhteenveto. Tutkielmassa käsitellään alveoliitin riskitekijöitä, ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Huolimatta monista tutkimuksista näyttäisi siltä, että edelleen ollaan epävarmoja alveoliitin oikeanlaisesta hoidosta. Useimmat tutkimukset kuitenkin tukevat väitettä, jonka mukaan tupakointi, naissukupuoli, suun kautta otettavat ehkäisypillerit ja korkea ikä lisäävät alveoliitin todennäköisyyttä. Ennaltaehkäisynä voidaan käyttää antibioottia ennen operaatiota ja jatkaa sitä post-operatiivisesti. Myös klooriheksidiinin käytöstä on hyviä tuloksia. Alveoliitin hoitoon käytetään kivunlievitykseen tarkoitettuja särkylääkkeitä. Huuhtelu keittosuolaliuoksella ja tamponin asettaminen poistokuoppaan auttavat paranemisessa. Tamponiin annosteltaviksi lääkeaineiksi suositellaan antiseptistä jodoformia sekä kivun lievittämiseen eugenolia sekä bentsokaiinia. Johtopäätöksenä totean, että nykyisen tiedon mukaan alveoliitti johtuu huonosti paranevasta poistokuopasta. Vaikka alveoliitin selkeää syytä ei tiedetä, on kuitenkin saatu selvyys sen riskitekijöistä, ennaltaehkäisystä ja hoidosta.
-
(2015)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Potilasvakuutuskeskukseen tulleita valituksia asennetuista hammasimplanteista. Erityisesti tavoitteena oli analysoida hammaslääkärien ja erikoishammaslääkärien välisiä eroja. Aineistona käytettiin Potilasvakuutuskeskuksesta vuosilta 1997–2013 toimenpidekoodeilla EBB10 ja EBB11 kerättyjä potilasvahinkotapauksia (N=368), jotka liittyivät hammasimplantin asentamiseen. Aineisto analysoitiin Excelin avulla ja tilastollisia eroja testattiin χ² -testillä. Valituksista suurin osa tuli naispotilailta (69 %) ja kaikkien potilaiden iän keskiarvo oli 51,0 (± SD 14,6) vuotta. Potilasvakuutuskeskuksen antamien päätösten mukaan hammaslääkäreiden tekemistä vahingoista maksettiin useammin korvausta (1A) kuin erikoishammaslääkäreiden tekemistä (73 % vs. 53 %, P<0,001). Yläkulmahammasalueen korvattava hoitovahinkopäätös (1A) tuli useammin hammaslääkärille kuin erikoishammaslääkärille (13 % vs. 7 %, P<0,05), kun taas alapremolaarialueen korvattava hoitovahinkopäätös (1A) tuli useammin erikoishammaslääkärille (10% vs. 20%, P<0,01). Johtopäätöksenä todetaan, että vahinkojen korvauspäätösten perusteella hammaslääkäreiden kohdalla oli ollut useammin kyseessä hoitovahinko kuin erikoishammaslääkäreiden kohdalla.
-
(2016)Ansiktsfrakturer står för en stor del av de skador som sköts på kliniken för mun- och käksjukdomar vid HNS. I rätt nyligen gjorda undersökningar har man främst fokuserat på åldringar och barn som skilda åldersgrupper, men en undersökning som skulle gälla patientmaterialet som en helhet, har inte utförts på flera år. Målet med studien var att redogöra för mängden och typen av ansiktsfrakturer, deras etiologi, samt patienternas ålders- och könsfördelning. Dessutom analyserades tidpunkten för när skadorna uppstod. I undersökningen granskades hela det under år 2013-2014 registrerade traumapatientmaterialet som finns vid kliniken för mun- och käksjukdomar, HNS. I studien involverades totalt 269 patienter, varav största delen (69 %) var män och de flesta av patienterna var från Helsingfors. Mest skador skedde i åldersgruppen 25-34 år och de flesta skadorna uppstod under inverkan av alkohol. Skadorna skedde främst under de varma månaderna, samt oktober och mestadels under veckoslut. Största delen av skadorna var zygomblocksfrakturer eller frakturer av underkäksbenet. Det är av intresse att granska hur de etiologiska faktorerna för ansiktsfrakturer förändrats under årens lopp för att på bästa möjliga sätt kunna minska på mängden patientfall och mängden kostnader vården av dem orsakar.
-
(2015)Hammastraumojen esiintyvyys on suurta ikävuosina, jolloin puhkeavan pysyvän hampaan juurenkärki on vielä avoin. Tällainen traumahammas joudutaan toisinaan juurihoitamaan. Ennen juurikanavan täyttöä juuren kärkiosaan on luotava sulku. Sen muodostumisen indusoimiseen on käytetty pitkiä kalsiumhydroksidihoitoja, mutta nykyään ensisijainen vaihtoehto on mineraalitrioksidiaggregaatin (MTA) vieminen suoraan juurenkärjen alueelle. Hoitotuloksista on olemassa melko vähän pitkäaikaisia tutkimuksia, eikä aihetta ole aiemmin tutkittu Suomessa. Kehittyvän hampaan säilyttäminen on toiminnallisesti ja esteettisesti tärkeää, minkä lisäksi se ylläpitää alveoliharjanteen kasvua mahdollista implantointia ajatellen. Tutkimuksen aineisto koostui 72 avojuurisen traumahampaan juurihoitoihin liittyvistä potilasasiakirjamerkinnöistä päivystyskäynnistä lähtien. Hoidot oli suoritettu loppuun PKSSEHYK:ssä vuosina 2006–2013. Viisi hammasta oli täytetty guttaperkalla ja 67 apikaaliosastaan MTA:lla. 68 hampaasta (94,4 %) oli saatavilla seurantatietoja. Hampaiden seuranta-aika vaihteli kolmen kuukauden ja hieman yli viiden vuoden välillä. MTA:lla apikaalisesti täytettyjen hampaiden ennuste todettiin kliinisesti ja röntgenologisesti hyväksi. Potilaat eivät olleet toistaiseksi kokeneet tarvetta implanteille. Neljästä guttaperkalla täytetystä hampaasta oli saatavilla seurantatietoja, ja kahdessa näistä oli esiintynyt komplikaatio.
-
(2016)This study is a review of literature on stem cell therapies such as bone tissue engineering and their safety. The main focus is on bone tissue engineering done in the neurocranium and viscerocranium with mesenchymal stem cells. Mesenchymal stem cells are considered safe and have been used in numerous clinical case studies. Still many questions are unanswered on their tumorigenic and immunogenic potential. The aim of this study was to analyze the safety of bone tissue engineering with mesenchymal stem cells and to review literature on the most used scaffolds. This study proves that more resources must be used to study the stem cell therapies and their potential risks, find out the optimal biomaterial to be used as a scaffold and to provide a more systematical analysis of all current tissue engineering data on bones. Furthermore, results should be published even of failed studies.
-
(2017)Candida-hiivat ovat yleisiä ihmisen suun normaalifloorassa esiintyviä hiivoja. Muiden muassa henkilön immuniteetissa tapahtuvien muutosten vuoksi ne voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia, kuten kandidoosiksi kutsuttua liikakasvua. Tässä tutkimuksessa tutkittiin Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan Kirurgisen Sairaalan potilaita, jotka olivat lähetetty sairaalaan suusyöpäleikkausta varten. Potilailta kerättiin preoperatiivisesti sylkinäyte, josta viljeltiin Chromagar®-maljalla syljessä mahdollisesti kasvavat Candida-hiivat. Lisäksi potilaiden sähköisistä potilaskertomuksista kerättiin tutkimusta varten tietoa mm. potilaiden terveyskäyttäytymisestä (kuten tupakoinnista ja alkoholinkäytöstä) sekä syövän sijainnista, laadusta ja levinneisyydestä. Tulokset osoittivat, että potilailta löytyi runsaasti sekä Candida albicans- että non-albicans Candida-hiivoja (NAC). Lisäksi todettiin, että tupakoivilla ja alkoholia käyttävillä potilailla oli todettavissa syljestä selkeästi enemmän NAC-lajeja kuin tupakoimattomilla ja alkoholia ei-käyttävillä potilailla.
-
(2017)The objective of this study was find out the use of dental implants, bone grafts and membrane materials used in implant dentistry between 2005-2015 in Finland. The statutory implant registry was maintained by the National Institute for Health and Welfare. Variables from the implant registry included the patient's gender, age, medical history, indications for implantation, augmentation area, installed fixtures, bone grafts and membranes, complications, removed fixtures and removal indications. Variables were analyzed by using statistical analysis software IBM® SPSS® Statistics (v24). During the time period 166 842 implants were installed and 2351 were removed. The most frequently used bone graft materials were bovine bone graft and autograft, whereas collagen membrane was the most used membrane material. Biomaterials were often used with two-step procedure and mostly in the maxilla. Patients age, gender, biomaterial use, irradiation and smoking were considered risk factors for implant survial. Information data about dental implants and biomaterial use were collected based on voluntary reports from the clinics, therefore the registry is not complete and does not represent the overall statistics.
-
(2014)Hampaan poiston jälkeen ilmenee normaaleja kudosreaktion seurauksia, kuten kipua, turvotusta, suun avaamisvaikeutta ja mustelmaa. Vakavampia ja harvinaisempia seurauksia ovat hermovaurio, tulehdus ja leukamurtuma. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia ongelmia hampaan poistoon liittyy ja miten näitä komplikaatioita voisi välttää. Aineisto koostui Potilasvakuutuskeskuksen EBA-alkuisten toimenpiteiden vahinkotapauksista (N=852 ratkaistua tapausta) liittyen hampaan poistoon vuosien 1997–2010 väliseltä ajalta. Tiedot kerättiin Potilasvakuutuskeskukselta saadusta vahinkolistasta Exceliin, jonka avulla aineisto analysoitiin. Yleisin komplikaatio hampaan poistossa oli kielihermon vaurio (27 %), jonka jälkeen N. alveolaris inferior (21 %) vaurioitui toiseksi yleisimmin. Kolmanneksi yleisin komplikaatio oli infektio (16 %). Poistetuista hampaista 68 % oli alaleuan viisaudenhampaita. Yleisin komplikaatioon johtanut toimenpide oli hampaan poistoleikkaus (71 %). Johtopäätöksenä todetaan, että alaviisaudenhampaan leikkaus oli yleisin komplikaatioihin johtava toimenpide. Hermovaurioiden välttämiseksi anatomian tunteminen on tärkeää. Edeltävien tutkimusten ja poiston vaatimustason perusteella tulee valita oikea hoitopaikka. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota leikkausviillon sijoittamiseen, pihtien asetteluun, voiman käyttöön sekä poistokuopan puhdistukseen ja kielenpuoleisen kudoksen käsittelyä tulee minimoida.
-
(2017)Tutkielma on kirjallisuuskatsaus aiheesta sepelvaltimotauti hampaanpoistopotilailla. Tutkimus pyrkii parantamaan potilasturvallisuutta ja vähentämään sydänsairaiden potilaiden suukirurgiseen hoitoon liittyvää epätietoisuutta kirurgiaa tekevien hammaslääkäreiden keskuudessa. Tieteelliset artikkelit kerättiin PubMed -tietokannasta. Tietoa haettiin myös oppikirjoista ja Terveysportti.fi internetsivustolta. Tutkielma painottuu hammaslääkärin vastaanotolla relevantteihin asioihin. Esiin nousevat potilaan lääkityksen ja mahdollisten leikkausten (pallolaajennus, ohitusleikkaus) sekä vierasaineiden (verisuonistentti, tahdistin) merkitys hampaan poiston yhteydessä. Erityisesti painottuen potilaan toimenpidekelpoisuuden ja yleisterveydentilan arviointiin erilaisia luokituksia hyödyntäen. Tutkielmassa käydään läpi myös antibioottiprofylaksian tarpeen punnitseminen, potilaan lääkityksien aiheuttamat riskit ja hoitoon liittyvien mahdollisten komplikaatioiden ennaltaehkäisy ja välttäminen, sekä ohjeistus siitä kuinka toimia akuutissa tilanteessa. Tietoa sepelvaltimotaudista on paljon. Hammaslääkärin vastuulle jää kuitenkin hammaslääketieteellisten suukirurgisten toimenpiteiden yhteydessä olennaisten yleislääketieteellisten asioiden ymmärtäminen ja riskien arvioiminen. Etenkin väestön vanhentuessa tulee peruskoulutetun hammaslääkärin omata riittävät valmiudet kohdata sydänsairaita potilaita. Tämän myötä kasvaa myös vastuu oman tiedon päivittämisestä.
-
(2015)Kasvoluiden murtumat muodostavat suuren joukon hoitoa vaativia vammoja. Suomessa ei ole kuitenkaan tehty koko maata kattavaa tutkimusta kyseisten murtumien esiintyvyydestä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää kasvomurtumien määrää, esiintyvyyttä, ikä- ja sukupuolijakaumaa, murtumiin johtaneita syytekijöitä sekä vammoista aiheutuneita hoitopäiviä ja –jaksoja Suomessa vuonna 2012. Aineisto saatiin Terveyden ja hyvinvoinninlaitokselta. Tilastot oli kerätty hoitoilmoituksista. Vuonna 2012 Suomessa oli yhteensä 4418 potilasta päädiagnoosilla kasvojen tai kallon luiden murtuma. Näistä suurin osa (69,8%) oli miehiä ja eniten potilaita oli ikäryhmässä 15-24-vuotiaat. Murtumista suurin osa kohdistui nenäluuhun sekä leukaluihin, ja pääasiallinen ulkoinen syytekijä vammoille oli kaatumiset ja putoamiset. Potilaita oli eniten niissä sairaanhoitopiireissä, joissa sijaitsevat myös yliopistolliset keskussairaalat. Hoitoon hakeuduttiin yleisimmin maanantaina tai muina arkipäivinä. 4189:lle potilaalle kertyi yhteensä 8475 hoitokäyntiä. Hoitojaksoja oli puolestaan 1699:llä potilaalla 2000 ja hoitopäiviä 7958. Suurin osa hoitokäyntien ja –jaksojen potilaista oli 15-24-vuotiaita.
-
(2017)Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Potilasvakuutuskeskukseen saapuneita vahinkoilmoituksia keinojuuri-implanttien aiheuttamista N. alveolaris inferiorin (NAI) vaurioista. Tavoitteena oli selvittää hermovaurion etiologisia tekijöitä ja muodostaa käsitys, miten niitä voisi ehkäistä. Aineisto koostui vuosina 1996–2013 saapuneista potilasvahinkoilmoituksista, jotka liittyivät EBB10-koodiin (hampaan keinojuuren asettaminen). Aineistosta analysoitiin NAI:n vaurioihin liittyvät ilmoitukset (n=50) ja niitä verrattiin muihin implanttivahinkoihin (n=318). Ryhmien välisiä eroja testattiin Khi-toiseen ja Fisherin eksaktilla testillä. Aineisto analysoitiin Excel- ja SPSS-ohjelmalla. Hermovaurion kokeneiden keski-ikä oli 56 vuotta (± SD 9,8). Naiset tekivät miehiä useammin ilmoituksen hermovauriosta (P<0,05). Hermovaurioista maksettiin useammin korvausta kuin muista implanttivahingoista (P<0,05). Yleisin syy hermovauriolle oli toimenpiteen puutteellinen suunnittelu (60 %). Hermovaurion yhteydessä implantteja menettäneitä potilaita havaittiin olleen vähemmän kuin muiden implanttikomplikaatioiden yhteydessä (P<0,001). Johtopäätöksenä todetaan, että NAI:n vaurio on harvinainen komplikaatio, joka on usein seurausta epäasianmukaisesta toimenpiteestä. Vaurion välttämiseksi tulisi kiinnittää huomiota hermokanavan anatomiaan sekä sen kuvautumiseen riittävän selkeänä röntgentutkimuksissa. Lisäksi hermovaurion hoidossa saattaisi olla tarvetta uudistetulle käsitykselle aikaisemmasta interventiosta.
-
(2014)Tutkielman tarkoituksena oli tuottaa kirjallisuuskatsaus keratokystisen odontogeenisen tuumorin esiintyvyydestä, diagnoosista ja hoidosta. Kirjallisuuskatsaus pohjautuu pääasiassa tieteellisiin artikkeleihin, jotka on kerätty Medlinesta. Keratokystinen odontogeeninen tuumori on harvinainen leukaluun hyvänlaatuinen kasvain, jolla on potentiaalinen kasvu- ja uusiutumistaipumus. Keratokystinen odontogeeninen tuumori on lähtöisin hammaspienan jäänteistä tai kiille-elimestä ennen hampaan kehitystä. Keratokystisen odontogeenisen tuumorin kehittyminen johtuu useiden kasvurajoitusgeenien menetyksestä, joka johtaa kudoksen hallitsemattomaan kasvuun. Keratokystinen odontogeeninen tuumori esiintyy yleensä alaleukaluussa. Se voi olla yksi- tai monilokeroinen. Lisäksi ympäröivästä tukikudoksesta saattaa löytyä tytärkystia. Kun keratokystisia odontogeenisia tuumoreita on useampi, kyseessä voi olla Gorlin-Goltz syndrooma, johon liittyy myös muita luumuutoksia ja basaalisolukarsinoomia. Keratokystinen odontogeeninen tuumori on usein pitkään oireeton ja ilmenee usein sattumalöydöksenä. Diagnoosi perustuu kliiniseen, radiologiseen ja histopatologiseen tutkimukseen. Keratokystisen odontogeenisen tuumorin hoito on kirurginen poisto. Uusiutumisen ehkäisemiseksi myös ympäröivää leukaluuta ja hampaita joudutaan usein poistamaan. Tämä saattaa vaikuttaa esim. hermojen toimintaan, kasvojen ulkonäköön ja leuan toimintaan.
-
(2017)Tutkimuksessa selvitettiin lasten kasvoluiden murtumien mekanismit ja kliiniset piirteet sekä selvitettiin kirjallisuuskatsauksen avulla millä tavalla lasten murtumat eroavat aikuisten murtumista. Tutkimusaineisto muodostui niiden alle 19-vuotiaiden potilaiden sairauskertomuksista ja röntgenkuvista, jotka vuosina 2005 - 2007 saivat kasvoluiden murtumadiagnoosin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) Töölön sairaalassa tai kirurgisessa sairaalassa. Potilaita oli 89. Lasten kasvoluiden murtumat ovat harvinaisia. Vain 1 % - 15 % kaikista kasvojen alueen murtumista todetaan lapsilla. Kasvoluiden murtumat ovat yleisempiä pojilla. Kaatumiset, liikenne- ja urheiluonnettomuudet ovat yleisimpiä syitä lasten kasvoluiden murtumiin. Iän myötä väkivallan osuus etiologisena tekijänä lisääntyy. Tytöillä hevosurheilu on merkittävä kasvoluiden murtumien aiheuttaja. Lasten kasvoluiden murtumat eroavat aikuisista useilla eri tavoilla, johtuen mm. ikään liittyvistä elintavoista sekä kasvojen rakenteiden kehitysvaiheista. Lisäksi kasvojen luusto, on aikuisiin verrattuna joustavampaa, joten lapsen kasvoluun murtuman aiheuttajaksi vaaditaan yleensä suurienerginen vamma.
-
(2016)Tutkimuksessa selvitettiin leukaluun osteomyeliitille altistavia tekijöitä sekä osteomyeliitin taudinkuvaa, diagnostiikkaa ja hoitoa. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa suu- ja leukasairauksien klinikassa vuosina 2006–2013 diagnosoiduista osteomyeliittipotilaista. Tutkimuskriteerit täytti 51 potilasta. Tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin osteoradionekroosia sekä bisfosfonaattien aiheuttamaa osteomyeliittiä sairastavat potilaat. Tilastoajot tehtiin SPSS Statistics 22 -tilasto-ohjelman avulla. Osteomyeliitille selkeästi altistavia tekijöitä ei löydetty. Sen sijaan todettiin, että suuri osa potilaista tupakoi ja merkittävällä osalla D-vitamiinin taso oli luuston kannalta liian alhainen. Tilastollisen analyysin mukaan ikä ja tupakointi yhdessä ennustivat taudin kestoa. Tupakointi yksin ei kuitenkaan ennustanut tätä. Merkittävällä osalla potilaista osteomyeliitin oireet olivat klassiset. Siitä huolimatta diagnoosin saamiseen kului keskimäärin vuosi. Käytetyt antibioottihoidot olivat hyvin pitkiä ja oireaika usein pitkittyi antibiootin aloittamisesta huolimatta. Tutkimuksen perusteella osteomyeliitin tunnistamisessa on puutteita ja sen hoito vaatii vielä tehostamista.
-
(2017)Oral lichen planus and lichenoid lesions (OLP and OLL) are regarded as precursor lesions of oral squamous cell carcinoma (OSCC) with potential for malignant transformation. Our aim was to identify cancer-related etiological factors (such as alcohol consumption and smoking) and to pay special attention to previously identified OLP or OLL as precursor lesions in oral epidermoid cancer. We retrospectively reviewed all cases (total 323, comprising 164 females and 159 males) with OSCC treated at the Department of Oral and Maxillofacial Diseases and Surgery, Helsinki University Hospital during 2015. Confirmed by histopathological biopsy, 71 patients had OLP or OLL as precursor lesion. Patients with OLP or OLL were slightly older than those without them. OLP and OLL were more common in females than males. Cancer recurrences and TN class 1 tumors were more prevalent among patients with OLP and OLL as well. Interestingly, smoking and alcohol abuse were less frequent among OLL and OLP patients compared to other patients diagnosed by OSCC. Our findings confirm the importance of active follow-up of all patients with oral lichen planus (OLP) and oral lichenoid lesion (OLL) to detect the possible malignant transformation of these lesions.
-
(2018)Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS), suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), tehdään vuosittain 70-80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja siihen liittyvä vertikaalinen, transversaalinen ja/tai antero-posteriorinen leukojen epäsuhta. Purentavirheet ja leukojen virheasennot pyritään normaalisti hoitamaan kasvuikäisillä nuorilla kasvua hyväksikäyttäen. Toisinaan purentavirheet palautuvat, purentavirhettä ei ole hoidettu kasvuiässä tai hoito voidaan toteuttaa vasta kasvun päätyttyä. Näissä tapauksissa on hyvin usein turvauduttava perinteisen oikomishoidon lisäksi myös kirurgiaan, jotta purennalliset epäsuhdat saadaan korjattua. Ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu on monialaista yhteistyötä, johon tarvitaan oikomishoidon erikoisahammaslääkärin sekä suu- ja leukakirurgin lisäksi mahdollisesti myös parodontologi sekä proteetikko. Hoito jaetaan pääsääntöisesti kolmeen vaiheeseen: preoperatiiviseen oikomishoitoon, leikkaukseen ja postoperatiiviseen oikomishoitoon. Kokonaisuudessaan hoitojaksot ovat hyvin pitkäkestoisia ja raskaita, ja vaativat potilaalta sitoutumista hoitoon. Pelkästään oikomishoitojaksot kiinteillä kojeilla kestävät noin 2-3 vuotta. Tämän kaksiosaisen tutkielman ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus, joka kirjoitettiin alaan liittyvän kirjallisuuden pohjalta, ja se tarjoaa tietoa ortognaattis-kirurgisen potilaan hoidosta. Toisessa osassa tutustutaan yksittäiseen potilastapaukseen ja potilaan mielipiteisiin saamastaan hoidosta. Potilastyytyväisyyttä kartoitettiin haastattelun avulla. Hoidon pitkäkestoisuudesta ja kuormittavuudesta huolimatta potilas oli tyytyväinen saamaansa hoitoon ja kävisi hoidon läpi uudestaan, mikäli se olisi tarpeen. Potilas kiitti erityisesti hyvästä informoinnista läpi hoitojakson. Potilastyytyväisyyden kannalta on erityisen tärkeää käydä huolella läpi hoitosuunnitelma potilaan kanssa. On tärkeä informoida hoidon pitkästä kestosta, hoidon eri vaiheista ja mahdollisista komplikaatioista.
-
(2017)Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielmassa pyritään perehtymään ortognaattis-kirurgisiin hoitoihin keskittyen hoidon suunnitteluun ja pre- ja post-kirurgiseen oikomishoidon kulkuun. Potilaan kannalta tavoitteena on hoidossa käytettyjen tapojen ja menetelmien kehittäminen. Pohditaan, mitä voisi muuttaa saavuttaakseen paremman potilastyytyväisyyden ja hoitomotivaation, sekä arvioidaan saavutettua hoidon tulosta. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä seurataan yhden potilaan hoitoa tapaamalla potilas pre- ja post-kirurgisesti sekä seuraamalla leikkausta. Lisäksi perehdytään alaan kirjallisuutta (1) käyttäen ja osallistumalla seminaareihin. Tulokset: Leikkaustulos suunnitelman mukainen. Johtopäätökset: Ortognaattis-kirurginen hoito on hyvä hoitovaihtoehto isojen purentavirheiden hoitoon aikuisiällä, joita ei pelkällä oikomishoidolla saada esteettisesti tai funktionaalisesti toimiviksi. Hoito on potilaalle vaativa ja pitkä, minkä takia hyvä yhteistyö kirurgin ja oikojan sekä muun sairaalahenkilökunnan välillä on ehdottoman tärkeää. Ortognaattis-kirurgisella hoidolla on saattaa olla suuri vaikutus potilaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteisössä toimimiseen. Hoito on usein onnistunut ja komplikaatiot ovat vähäisiä. Hyvä potilasvalinta on tärkeää julkisesti tuotetussa hoidossa, jotta hoidolla saadaan hyvä vaikuttavuus ja onnistuminen.
-
(2016)Tutkielman tavoitteena oli selvittää kirjallisuuden avulla pysyviin hampaisiin kohdistuvien vammojen etiologia, diagnostiikka, hammasvammojen tyypit ja hoito sekä vamman jälkeen esiintyvät komplikaatiot ja tekijöitä, jotka johtavat komplikaatioihin vamman jälkeen. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuus kerättiin PubMed-tietokannasta ja Dental Trauma Guidesta. Suun alueelle kohdistuvista vammoista jopa 92% on hammasvammoja. Hammasvamma voi aiheutua missä ikävaiheessa tahansa, niiden ollessa kuitenkin yleisempiä lapsilla ja nuorilla. Hammasvammat voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: hampaan kovakudoksen vammoihin, tukikudoksen vammoihin ja alveoliluun murtumiin. Yleisimmin vammat ovat lieviä. Hammasvammaan johtaneet syyt, vamman tyyppi ja vakavuusaste ovat tärkeitä tunnistaa, jotta hoito on mahdollista antaa ja ajoittaa adekvaatisti. Hoidon kiireellisyys luokitellaan hammasvamman vakaavuusasteen perusteella. Hammasvamman hoitoperiaatteet ja komplikaatioiden todennäköisyys riippuvat vamman tyypistä ja vakavuusasteesta. Yleisimpiä komplikaatiot ovat vaikeiden hammasvammojen jälkeen. Komplikaatioiden ilmeneminen hammasvamman jälkeen on yleisempää, kun hoidossa ei ole noudatettu hoitosuosituksia. Hammasvammat ovat varsin yleisiä, etenkin lapsilla ja nuorilla. Hoidon toteutus suositusten mukaisesti vähentää vamman jälkeisiä komplikaatioita.
Now showing items 1-20 of 29