Browsing by discipline "Patologi"

Maksan rasvoittumisen ajatellaan joskus olevan vain metabolisen oireyhtymän hyvälaatuinen maksamanifestaatio, vaikka se johtaa, erityisesti maksan fibrotisoituessa, kasvaneeseen kardiovaskulaarikuolleisuuteen ja pahimmillaan maksasyöpään. Tästä kansanterveydellisesti merkittävästä roolista huolimatta rasvamaksa on alidiagnosoitu ja sen patogeneettiset mekanismit ovat huonosti ymmärrettyjä, molemmat osin hyvien diagnostisten työkalujen puutteesta johtuen. Päätimme selvittää uusien non-lineaaristen kuvantamismodaliteettien soveltuvuutta rasvamaksan varhaisessa diagnostiikassa. Selvitimme 32 lihavuusleikkauspotilaan maksakudoskoepalojen kudosarkkitehtuurin perinteisin kudosvärjäysmenetelmin ja vertasimme tuloksia samojen potilaiden non-lineaarisesti kuvannettuihin näytteisiin. Kuvansimme minimaalisesti käsitellyistä jääleikkeistä coherent anti-Stokes Raman scattering (CARS) ja second harmonic generation (SHG) signaalit, joita hyödyntäen arvioimme näytteiden rasva- ja kollageenipitoisuuden. Kehitimme myös kuva-analytiikka-algoritmin, joka mahdollistaa kollageenisignaalin automatisoidun ja objektiivisen arvioimisen. Näytteistä mittaamamme SHG- ja CARS-signaalit korreloivat hyvin patologien arvioihin näytteiden fibrotisoitumis- ja rasvoittumisasteista, minkä lisäksi automatisoitu algoritmimme erotteli luotettavasti jopa varhaisen fibroosin normaalista kudoksesta. Myös terveiksi luokiteltujen näytteiden maksakudoksen keskellä esiintyi hienoa fibrillaarista SHG-signaalia. Tunnistamamme SHG-signaali oli spesifiä kolokalisoituen hyvin kollageeni-I- ja III-vasta-ainevärjäyksien kanssa. Tuloksemme osoittavat, että multimodaalisten kuvantamismenetelmien avulla voidaan tunnistaa maksan fibrillaarista kollageenia perinteisiä kudostutkimusmenetelmiä herkemmin. Kehittämämme kuva-analyysi-algoritmi puolestaan arvioi varhaisen fibroosin määrän nopeasti, objektiivisesti ja jatkuvalla skaalalla. Yhdessä nämä löydökset luovat edellytykset tutkia esimerkiksi maksan vähäisen fibroosin kliinistä merkitystä ja paranemistaipumusta isommissa potilasaineistoissa.

Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli perehtyä kudosnäytteisiin ja niiden käsittelyyn histologisessa prosessissa sekä koota tietopaketti ammatti-ihmisille histologisen prosessin selventämiseksi. Tarkoituksena oli auttaa kliinikkoa ymmärtämään, mitä tapahtuu kudoksen prosessoinnissa ja sitä kautta selkeyttää kudosnäytteenottoa. Osana tutkielmaa selvitettiin HUSLABin Meilahden patologian laboratorioiden toimintaa suupatologisten kudos-näytteiden osalta kahden kuukauden ajalta. Lisäksi selvitettiin, kuinka paljon hitaasti prosessoitavia kovakudos-näytteitä saapui laboratorioon kymmenen vuoden aikana ja millaisia diagnooseja niille annettiin. Materiaalit ja menetelmät: Teoriatietoa koottiin kirjallisuuskatsauksen avulla ja teoriaosuutta varten kudoskäsittelyprosessin eri vaiheet valokuvattiin HUSLABin Meilahden patologian laboratorioissa. Laboratoriossa tutkitta-vista näytteistä kerättiin tietoa Q-PATI-tietojärjestelmästä. Selvitettiin, kuinka paljon suupatologisia näytteitä saapui laboratorioon, mistä kohdista suuonteloa näytteitä oli otettu ja millaisia diagnooseja näytteille oli annettu. Aineistoa analysoitiin SPSS- tilasto-ohjelmalla ja sen avulla tehtiin erilaisia tilastoja, havainnollistavia taulukoita sekä kaavioita. Suupatologisia näytteitä saapui laboratorioon kahden kuukauden aikana 392 kappaletta. Neljä yleisintä näytteenottokohtaa olivat järjestyksessä suun limakalvo (45,7 %), alaleuka (18,7 %), yläleuka (16,4 %) ja kieli (13,2 %). Kovakudosnäytteitä saapui laboratorioon kymmenen vuoden aikana 162 kappaletta. Näytteistä valtaosa oli hampaita (72,2 %). Tämän jälkeen kolme yleisintä näytteenottokohtaa olivat hammaskuoppa (6,2 %), alaleuka (4,3 %) ja luukudos (3,1 %). Tulokset: Suupatologisille näytteille annettiin 599 diagnoosia, joihin sisältyi 110 erilaista diagnoosia. Kahdeksan yleisintä diagnoosia järjestyksessä olivat hyperplasia fibroepithelias (7,2 %), hyperkeratosis (5,1 %), ei kasvain-kudosta (5,1 %), cysta radicularis (4,7 %), hyperplasia epihelialis (4,2 %), tulehduksellinen löydös (4,2 %), reactio lichenoides (3,8 %) ja lichen planus (3,6 %). Kovakudosnäytteiden yleisimmät diagnoosit olivat cysta radicularis (16,7 %), reaktiivisia muutoksia (8,0 %), ei kasvainkudosta (7,4 %), granuloma periapicale (6,2 %), inflammatio chronica (5,6 %), granulationes (5,6 %), tulehdusmuutoksia (4,9 %), ei diagnostisia muutoksia (3,7 %), cysta odontogenea (3,1 %) ja cysta follicularis (3,1 %). Johtopäätökset: Kudoskäsittelyprosessi on aikaa vievä ja monivaiheinen osa ennen kudosnäytteen histologista tutkimusta. Kovakudosten vaatimat pehmentämismenetelmät tekevät kudoskäsittelyprosessista vielä pidemmän. Patologian laboratorioon saapuu enemmän suupatologisia pehmyt- kuin kovakudosnäytteitä. Tutkimus vahvisti aikaisempaa tutkimustietoa suuontelon eri sairauksien esiintyvyydestä, yleisyydestä eri kohdissa suuonteloa ja eri-ikäsillä. Suun limakalvoilta oli otettu eniten näytteitä ja yleisimpiä diagnooseja olivat epiteelin hyperplasiat, kuten aikaisemmissa tutkimuksissa. Leukojen alueella erilaiset kystat olivat yleisimpiä löydöksiä sekä aikaisempien tutkimusten että aineistomme perusteella

Merkelinsolusyöpä (MSS) on harvinainen, ensimmäistä kertaa vuonna 1972 kuvattu neuroendokriininen ihosyöpä. Se esiintyy pääasiassa iäkkäillä ihmisillä, aurinkoaltistuneilla ihoalueilla. MSS lähettää herkästi etäpesäkkeitä ja siten ennuste on yleensä huono. Hiljattain on löydetty uusi polyomavirus (merkelsolupolyomavirus), jolla saattaisi olla merkitys taudin syntyyn. Harvoissa tapauksissa MSS todetaan imusolmukemetastaaseina ilman primaarikasvainta iholla. Tätä kutsutaan tuntematon primaarikasvain-MSS:ksi. Yksittäisiä tapauksia, joissa MSS on esiintynyt ihonalaiskudoksessa ilman primaaria iholeesiota, on myös raportoitu. Tuntematon primaarikasvain-MSS:llä on kirjallisuuden mukaan ollut parempi ennuste kuin iholeesiolla alkavalla MSS:llä. MSS:n syntymekanismista ei ole varmaa tieteellistä näyttöä. Tässä tutkimuksessa käytiin läpi kaikki Suomessa tavatut tuntematon primaarikasvain-MSS-potilaat (14 kpl) saatavilla olevien sairaskertomuksien perusteella. Tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että subkutaanituumorilla alkavilla taudinkuvilla olisi parempi ennuste kuin muilla MSS-tapauksilla. MSS näyttäisi aidosti esiintyvän primaarituumorina imusolmukkeissa ja subkutaanituumoreina eikä vain metastaasina, jolle ei löydetä primaarituumoria. Tehokkain hoitomuoto tuntematon primaarikasvain-potilaille vaikuttaisi tutkimuksemme perusteella olevan radikaali ekskiisio yhdistettynä sädehoitoon.

INTRODUCTION: Differentiating atypical lipomatous tumours (ALT) and well-differentiated liposarcomas (WDLS), also known as grade 1 liposarcomas (G1LS), from benign lipomas is a common diagnostic problem for pathologists. ALT/WDLS are characterised by amplification of the murine double minute 2 (MDM2) gene and our aim was to investigate if immunohistochemistry for MDM2 can be used to diagnose ALT/WDLS. We also reported treatment and calculated survival rates for patients with grade 1 liposarcomas (G1LS) at Helsinki University Central Hospital (HUCH). METHODS: 25 lipomas, 17 ALT and 21 G1LS were reviewed and initiated for MDM2 immunohistochemistry. For the clinical cohort we included 53 patients with a final diagnosis of G1LS during 1995-2007. RESULTS: The sensitivity of MDM2 immunohistochemistry for ALT and G1LS was 35% and 86%, respectively. The specificity in distinguishing ALT and G1LS from lipomas was 100%. The 5-year local-recurrence free survival (LRFS) for G1LS was 80%, and the 10-year LRFS was 68%. Local recurrence occurred in 16/53 patients. Retroperitoneal and intra-abdominal tumours had a 4.224 times greater risk of local recurrence compared to tumours in the extremities or trunk wall. Only one patient died due to G1LS. DISCUSSION: MDM2 immunohistochemistry is a good supportive method when diagnosing lipomatous tumours. It was highly specific in differentiating ALT and G1LS from lipomas and also relatively sensitive in recognising ALT and G1LS. We reported that G1LS are recurring tumours with tumour site strongly affecting the risk of local recurrence. Despite the high risk of local recurrence, the mortality of G1LS is low.

Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus suunielun syövistä, jossa tauti kuvaillaan pääpiirteittäin. Lisäksi viime vuosina Helsingissä hoidetuista suunielun syöpäpotilaista tehtiin analyysi, jonka tavoitteena oli analyysin perusteella kuvata HPV-positiivisen ja toisaalta HPVnegatiivisen suunielun syöpää sairastavan potilaan taudinkuva, riskitekijät, sekä levinneisyyteen vaikuttavat seikat. Tässä tutkimuksessa HPV-infektion yhteyttä suunielun syöpään on arviotu p16ilmentymisen perusteella, sillä HPV-infektioon liittyy usein p16-yliekspressio. Materiaalit ja menetelmät: Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin PubMedistä artikkeleita aiheeseen liittyen, käyttäen esimerkiksi hakusanoja "HPV" ja "Oropharyngeal cancer". Analyysia varten kerätty potilasaineisto koostuu HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan tuumorimeetingeissä 1.3.2012 – 28.2.2014 diagnostisoiduista uusista suunielusyöpäpotilaista. Potilastietoja kerätään sähköisistä hoitokertomustiedoista, sekä HUSLAB Patologian laitoksen rekistereistä. Aineiston perusteella tehtiin kolme taulukkoa: potilaan kliiniset piirteet (esimerkiksi tupakointi, oireet) tuumorin p16 ilmentymisen mukaan, tuumorin ominaisuudet (esimerkiksi TNMluokitus) p16 ilmentymisen mukaan ja potilaan ensimmäinen suunniteltu hoito tuumorin p16 ilmentymisen mukaan. Tulokset: Potilaista (N=126) suurin osa oli miehiä ja kaikkien potilaiden keski-ikä oli 62.4 vuotta. P16-värjäys tehtiin 110:lle ja niistä positiivisia oli 80. Tupakoimattomilla potilailla todettiin ilmentyvän enemmän p16-postiivisia tuumoreita. Niillä potilailla, joilla alkoholin suurkulutusrajat täyttyivät, todettiin olevan vähemmän p16-positiivisia tuumoreita. P16-positiivisen tuloksen omaavilla potilailla enemmistöllä oireiden laatu oli patti kaulalla ja p16-negatiivisilla potilailla enemmistöllä oireena oli kipu. P16-negatiivisen tuumorin omaavilla potilailla etäpesäkkeiden esiintymistä alueellisissa imusolmukkeissa (N-luokitus) vaikutti olevan vähemmän kuin p16-positiivisen tuumorin omaavilla potilailla. Sekä p16-positiivisilla, että p16-negatiivisilla potilailla yleisin syövän gradus oli 3. Tuumorin yleisin lokaatio oli nielurisa sekä p16-positiivisilla, että p16negatiivisilla. P16-negatiivisia tuumoreita esiintyi toiseksi eniten pehmeässä suulaessa ja kielen tyvessä, sekä jonkin verran nielun takaseinämässä, kun p16-positiivisia tuumoreita esiintyi vain vähän pehmeässä suulaessa ja jonkin verran kielen tyvessä. P16-positiivisen tuumorin omaavat potilaat saivat enemmän kemosädehoitoa ja vähemmän leikkaushoitoa p16-negatiivisen tuumorin omaaviin potilaisiin verrattuna. Palliatiivista hoitoa sai 14% kaikista potilaista, p16-ilmentyminen ei näyttänyt olevan sidoksissa edelliseen. Johtopäätökset: Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että HPV-lähtöinen syöpä käyttäytyy eri tavalla, kuin HPV-negatiivinen syöpä, ja sitä olisi mahdollisesti hyvä käsitellä ja hoitaa eri sairautena.

Background The subtype of the papillary thyroid carcinoma tall cell variant (TCV) has a worse prognosis than does the conventional papillary type (PTC). The new WHO 2017 classification defines a TCV as a tumor consisting of over 30% of cells that are two or three times as tall as they are wide. However, thresholds have differed. Our aim was to study how tall cells affect the prognosis of PTC patients and to determine, for such cells, a cut-off percentage. Methods Our cohort included 65 PTC patients who underwent surgery at Helsinki University Hospital between 1973 and 1996: originally 36 otherwise-matched patient pairs, eventually comprising 34 patients with an adverse outcome and 31 who had recovered. All samples were digitally scanned and scored by two investigators based on tall cell composition. The cohort was analyzed with four tall cell (TC) thresholds: 10%, 30%, 50%, and 70% with a median follow-up of 22 years. Results In survival analysis, only the 70% threshold showed a correlation with reduced overall survival (OS), disease-specific survival (DSS), and relapse-free survival (RFS). A correlation also emerged with death from PTC. In a multivariate analysis, a 70% cut-off and age at diagnosis significantly affected DSS. Conclusion A TC composition of 10%, 30%, or 50% showed no correlation with adverse outcome, and suggests that a 70% threshold should be the choice of pathologists reporting TCV. Our results thus fail to support the new WHO classification.

Tutkielman tarkoitus oli selvittää onko vartijaimusolmuketutkimuksessa todettujen vartijaimusolmukkeiden (SLN) melanoomametastaasien pinta-alalla ennustavaa merkitystä arvioidessa todennäköisyyttä metastaasien ilmaantumiselle muihin imusolmukkeisiin kuin vartijaimusolmukkeisiin (NSLN) ja tätä kautta sille, millä kriteereillä täydentävä imusolmuke-evakuaatio (CLND) kannattaa suorittaa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan käsiteltyjen muuttujien merkitystä ihomelanooman kokonais- ja tautivapaaseen ennusteeseen. Mikäli taudin NSLN metastasointi pystytään ennustamaan, ei potilaalle välttämättä tarvitse tehdä CLND-toimenpidettä, mihin liittyy riski vakaviin komplikaatioihin. Tutkimuksessa määritettiin 97 potilaan positiivisista SLN näytteistä suurimman metastaasin omaava SLN ja tästä määritettiin melanoomametastaasista otetun valokuvan avulla metastaasin pinta-ala käyttämällä hyödyksi ImageJ kuvankäsittelyohjelmistoa. Tilasto-analyysit suoritettiin statistiseen laskentaan ja grafiikkaan tarkoitetulla R-ympäristöllä. Aineistosta tehtiin binominaalista logistista regressioanalyysiä käyttämällä SLN melanoomametastaasin pinta-alan vaikutus NSLN melanoomametastaasin ilmaantuvuuteen ja Kaplan-Meier-metodilla vaikutus taudin kokonais- ja tautivapaaseen ennusteeseen. Tuloksien mukaan SLN melanoomametastaasin pinta-alalla ≥ 3mm² on NSLN melanoomametastasoinnin todennäköisyyttä lisäävä vaikutus (OR 5.54) ja kokonais- (p=0.019 sekä tautivapaata ennustetta (p=0.010) huonontava vaikutus.