Browsing by discipline "Periodontology"

Parodontiitti on krooninen hampaan kiinnityskudossairaus, johon liitetyistä patogeeneistä yksi on Aggregatibacter actinomycetemcomitans. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia ientaskuista semikvantitatiivisesti määritettyjen serotyyppiä a ja b edustavien kantojen yhteyttä syljen kvantitatiivisten PCR tulosten kanssa. Lisäksi tutkittiin edellä mainittujen bakteerimäärien yhteyttä IgA- ja IgG-luokan A. actinomycetemcomitans vasta-aineisiin seerumissa, sekä näiden kaikkien laboratoriotulosten yhdistymistä kliinisiin ja radiologisiin parodontiittia kuvaaviin merkkeihin. Tutkielmaa varten analysoitiin 506 potilaasta koostuva Corogene-tutkimuksen osatutkimuksesta muodostettu Parogene-aineisto tilastotieteellisesti IMB SPSS Statistics 22-ohjelman avulla. Analyysin lopputuloksena havaittiin, että syljen kvantitatiivinen A. actinomycetemcomitans ja ientaskujen semikvantitatiivinen bakteerimääritys yhdistyvät vain heikosti kliinisiin parodontiittiparametereihin ja vain osittain toisiinsa. Sylkinäytteestä havaittu A. actinomycetemcomitans ei korreloinut minkään kliinisen parametrin kanssa, mutta nosti veren immunoglobuliinipitoisuuksia, kuten on todettu myös aiemmissa tutkimuksissa. A. actinomycetemcomitansin rooli parodontiitissa on siis edelleen epäselvä, vaikka sillä on todettu olevan yhteys sydän- ja verisuonisairauksiin.

Aim: Oral infections up-regulate a number of systemic inflammatory reactions that, in turn, play a role in the development of systemic diseases. We investigated the association between oral health and autoimmune diseases in a cohort of Swedish adults. Hypothesis was that poor oral health associates with incidence of autoimmune diseases. Materials and Methods: Overall 1676 subjects aged 30–40 years old from Stockholm County (Sweden) participated in this study in 1985. Subjects were randomly selected from the registry file of Stockholm region and were followed-up for 30 years. Their hospital and open health care admissions (World Health Organization ICD 9 and 10 codes) were recorded from the Swedish national health registers. The association between the diagnosed autoimmune disease and the oral health variables were statistically analyzed. Results: In all, 50 patients with autoimmune diagnoses were detected from the data. Plaque index was significantly higher in the autoimmune disease group (≥median 35 (70%) vs. under median 872 (54%), p = 0.030). No statistical difference was found in gingival index, calculus index, missing teeth, periodontal pockets, smoking or snuff use between patients with and without autoimmune disease. Conclusions: Our study hypothesis was partly confirmed. The result showed that subjects with a higher plaque index, marker of poor oral hygiene, were more likely to develop autoimmune diseases in 30 years.

Suunterveydellä on tärkeä rooli ihmisen kokonaishyvinvoinnissa ja väestön ikääntyessä tämä korostuu, vaikka suun terveydenhuolto onkin usein yhteiskunnallisesti vähemmän arvostettua. Kehittyneissä maissa ikääntyneellä väestöllä on hammashoidon parantumisen vuoksi jäljellä yhä enemmän hampaita. Hampaiden määrän lisääntyminen kasvattaa myös suun tulehdusten todennäköisyyttä. Tässä työssä tutkitaan sadan pitkäaikaishoidon asumisyksikön asukkaan suun terveydentilaa ja sen mahdollista kuormitusta asukkaiden yleisterveyden kannalta. Tutkimuksessa keskitytään pääosin suun terveydentilaan ja sen mittareina käytetään plakki-indeksiä sekä gingivan tulehdusindeksiä. Näiden avulla määritellään uusi yhdistetty hammaskohtainen tulehdusindeksi, jonka avulla tarkastellaan koko suun kokonaistulehduskuormaa. Lähtökohtana tutkimukselle ovat suun terveydentilan tutkimuksessa kerätyt kliiniset tiedot tutkittujen asukkaiden suun terveydentilasta ja tähän liittyvistä tekijöistä. Tietoja analysoidaan käyttäen Excel- ja SPSS-ohjelmistoja. Työssä havaitaan, että hoivakotiasukkaiden suunterveys on huono. Lisäksi määritetty yhdistetty tulehdusindeksi toistaa erinomaisesti samoja ominaisuuksia kuin plakki-indeksi ja gingivan tulehdustilaa kuvaava indeksi. Tulevissa tutkimuksissa voidaan selvittää yhdistetyn tulehdusindeksin yhteyttä kokonaisterveydentilaan ja tarvittaessa korjailla sen määritelmää.

Lapsilla gingiviitin esiintyvyys on alhaisempaa kuin nuorilla. Nuorilla gingiviitti on hyvin yleinen muuttuneen hormonitoiminnan seurauksena. Gingiviitin pööasiallinen aiheuttaja on puutteellinen suuhygienia. Aggressiivisen parodontiitin esiintyvyys Suomessa on noin 0,1 %. Aggressiivinen parodontiitti etenee hyvin nopeasti, siksi varhainen diagnosointi ja hoito ovat tärkeässä asemassa. On hyvä huomioida, että aggressiivinen parodontiitti on perinnöllinen sairaus ja nuoren potilaan sisarukset tulisi tutkia myös. Nuorilla esiintyvä paikallinen krooninen parodontiitti on usein alku aikuisiän parodontiitille. Nopealla hoitoon pääsyllä ja hyvällä omahoidolla pystytään ehkäisemään ja hoitamaan hyvin parodontiumin sairauksia. Parodontiumin terveyteen vaikuttavat suuhygienan lisäksi myös yleissairaudet, kuten diabetes, sekä tupakointi, plakkiretentiot, lihavuus ja etniset tekijät

Hampaan kiinnityskudoksen eli parodontiumin sairauksia voidaan pitää merkittävänä kansanterveysongelmana Suomessa. Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehduksellinen sairaus on seurausta kroonisesta hoitamattomasta gingiviitista eli ientulehduksesta. Huono suuhygienia johtaa biofilmin kertymiseen hammaspinnoille. Biofilmin bakteerien vapauttamat tuotteet käynnistävät tulehdusreaktion, jolloin elimistön tuottamat tulehdukselliset välittäjäaineet ja proteolyyttiset entsyymit johtavat vähitellen alveoliluun resorptioon ja parodontaaliligamenttien hajotukseen muodostaen syventyneitä ientaskuja. Merkittävimpiä proteolyyttisiä entsyymejä parodontiitissa ovat matriksin metalloproteinaasit, joita tuottavat muun muassa neutrofiilit ja fibroblastit. Parodontiitin lääkehoidossa voidaan käyttää low dose -doksisykliiniä (LDD), eli tavanomaista pienempiä doksisykliiniannoksia, mikäli potilaan vaste anti-infektiiviseen hoitoon on huono. LDD-hoidon on todettu estävän parodontiumin kudostuhoa vähentämällä kudosta hajottavien matriksin metalloproteinaasien aktiivisuutta ilman antimikrobista vaikutusta. Doksisykliini on tetrasykliineihin kuuluva laajakirjoinen antibiootti, joka normaaliannoksina estää myös bakteerien proteiinisynteesiä. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella, lisääntyykö doksisykliiniresistenssi parodontiumin mikrobeissa tai muualla elimistössä LDD-hoidon takia. Antibioottiresistenssin lisääntyminen on tällä hetkellä yksi lääketieteen suurimmista haasteista, joten antimikrobisten lääkeaineiden oikea käyttö on resistenssin hillitsemiseksi ehdottoman tärkeää. Tutkielmassa käydään läpi myös parodontiitin patogeneesi ja hoitokäytännöt sekä doksisykliinin ominaisuudet antimikrobisena ja anti-inflammatorisena lääkeaineena. Tässä tutkielmassa esitettyjen tutkimustietojen perusteella LDD-hoito ei johda merkittävään ja pitkäkestoiseen doksisykliini- tai multiresistenssin lisääntymiseen parodontiumin bakteereissa. Yksittäisten tutkimusten perusteella LDD-hoito ei myöskään näyttäisi lisäävän doksisykliiniresistenttien bakteerien määrää suolistossa tai iholla. Doksisykliiniresistenttien bakteerien osuuksissa on havaittu muutoksia LDD-hoidon aikana, mutta resistenttien bakteerien osuudet ovat lopulta palanneet lähtötilanteen arvoihin. LDD-hoito parantaa selkeästi parodontiitin kliinisiä parametreja, joten doksisykliinin käyttö on hyödyllistä aggressiivisen parodontiitin hoidossa. Lisä- ja kontrollitutkimuksia doksisykliiniresistenssin kehittymisestä parodontiittipotilailla kuitenkin vaaditaan, sillä elimistön mikrobiomi on rakenteeltaan monimutkainen. Myös doksisykliiniresistenssin lisääntymistä muissa elinjärjestelmissä tulisi selvittää, sillä aiempi tutkimusnäyttö on vähäistä.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä, että unenaikaisen ylempiä hengitysteitä ahtauttavan (obstruktiivisen) uniapnean ja hampaiden kiinnityskudossairauden (parodontiitin) välillä on mekanismiltaan toistaiseksi tunnistamaton yhteys. Molempiin sairauksiin liittyy kohonnut koko elimistön (systeeminen) tulehdustila, inflammaatio ja niillä näyttää olevan yhteisiä riskitekijöitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mahdollinen tarkempi tautiyhteys obstruktiivisen uniapnean ja parodontiitin välillä ja tunnistaa molemmissa sairauksissa esiintyviä biologisia merkkiaineita, biomarkkereita. Tutkimus painottui neutrofiilien erittämien entsyymien, kuten matriksin metalloproteinaasien -2, -8 ja -9 määrien, esiastemuotojen ja aktivaatioasteiden tutkimiseen terveillä ja obstruktiivista uniapneaa sairastavilla potilailla. Muita tutkittavia biomarkkereita olivat TIMP-1, NE, MPO ja NGAL, joiden tiedetään liittyvän yleiseen tulehdustilaan. Tähän esitutkimukseen valittiin 50 koehenkilöä, 13 tervettä verrokkia, 17 lievää/kohtalaista obstruktiivista uniapneaa sairastavaa ja 20 vaikeaa obstruktiivista uniapneaa sairastavaa potilasta. Koehenkilöiltä kerättiin sylki- sekä seeruminäytteet ja määritettiin kliiniset hampaiden kiinnityskudoksiin liittyvät muuttujat (parodontaaliparametrit). Näytteiden analysointiin käytetyt menetelmät olivat gelatiinizymografia, IFMA ja ELISA. Tutkimustulokset osoittivat, että neutrofiilien erittämät entsyymit eivät näytä olevan toivottu patofysiologinen linkki obstruktiivisen uniapnean vaikeusasteen ja parodontiitin välillä. Näitä kahta sairautta yhdistävien biomarkkereiden löytämiseksi tarvitaan siis edelleen jatkotutkimuksia ja menetelmiä uusien biomarkkereiden tunnistamiseksi. Näiden sairauksien välisen yhteyden selvittäminen toisi mekanistista lisäymmärrystä kyseisiin sairauksiin, niiden diagnostiikkaan ja mahdollisesti myös hoitokäytäntöihin.

Tutkielman tavoitteena on saada valmistuvalle hammaslääkärille parodontologisia perusvalmiuksia laajempi osaaminen sekä kyky arvioida omia valmiuksia toimenpiteiden suorittamiseen. Kirjallisuuskatsauksen avulla syvennetään tietoa parodontologisesta yleiskirurgiasta ja sen mahdollisuuksista sekä kontraindikaatioista. Tutkielmassa perehdytään parodontiumin kirurgisten hoitojen menetelmiin, joiden suorittamiseen ei tarvita erikoishammaslääkärin pätevyyttä. Näihin toimenpiteisiin lukeutuvat 1-2 hampaan alueelle tehtävät gingivektomiat ja flap-leikkaukset sekä yksinkertaiset radektomiat ja hemisektiot. Kirjallisuuskatsaus antaa lisää valmiuksia potilaan hoitokelpoisuuden arvioimiseen, parodontologisen kirurgisen hoitolinjan valitsemiseen sekä toimenpiteen kliiniseen suorittamiseen, että jälkihoitoon. Tutkielman kirjallisuuskatsaus käsittelee parodontaalikirurgian mahdollisuuksia kun suorittajana on yleishammaslääkäri ja se syventää valmistuvan hammaslääkärin parodontologisen kirurgian perusopintoja.

Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen tämänhetkistä tietoa sellaisista syljessä esiintyvistä biomarkkereista, joita on tutkittu siinä toivossa, että ne voisivat olla käyttökelpoisia parodontiitin diagnostiikassa, sekä arvioida löydettyjen markkerien hyödyllisyyttä ja kehittämismahdollisuuksia ja – tarpeita. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, joten sitä laadittaessa perehdyttiin PubMedistä löytyviin artikkeleihin. Artikkelit rajattiin koskemaan viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tehtyjä tutkimuksia ja keskityttiin erityisesti 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että syljestä voidaan määrittää useita sellaisia biomarkkereita, jotka kertovat jotain parodontiitista. Parodontiitin voidaan havaita nostavan tai laskevan tiettyjen markkereiden pitoisuuksia syljessä, ja osan pitoisuuksista on myös todettu muuttuvan odotetusti hoidon tuloksena. Erityisesti matriksin metalloproteinaasi-8 on osoittautunut lupaavaksi biomarkkerikandidaatiksi parodontiitin sylkidiagnostiikkaan. Tehokas ja kohtuuhintainen parodontiitin sylkitesti olisi käyttökelpoinen potilasjoukkojen seulonnassa, taudin riskin ja etenemisen ennustamisessa, varhaisdiagnostiikassa ja paranemisen seurannassa. Tutkimuksia on aiheesta tehty paljon, mutta osittain tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tarvitaankin lisää erityisesti pitkittäistutkimuksia riittävän suurilla koehenkilöjoukoilla, ennen kuin toivotunlainen parodontiitin sylkitesti saadaan kehitettyä.

Hammasimplantit ovat yleistyvä tapa puuttuvan hampaan korvaamiseen. Implantti-hoidon yleistyessä myös sen liitännäistaudit, perimukosiitti ja siitä kudostuhoa aiheut-tavampi tautimuoto, peri-implantiitti, yleistyvät. Taudit muistuttavat kliinisesesti ja hoitokäytännöiltään nk. pysyvien hampaiden vastaavia kiinnityskudossairauksa. Kui-tenkin peri-implantiitti vastaa hoitoon huonommin ja eroavaisuuksia on löydettävissä niin etiologialtaan kuin kliinisiltä ominaisuuksiltaan parodontiittiin verrattuna. Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä erityisesti peri-implantiitin patogeneesiin ja sel-vittää mahdollisten erojen merkitystä taudin ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen ja hoi-toon liittyen. Taudin ennaltaehkäisy on hankalaa, koska taudin varhaisasteen havaitsemiseen ei ole ollut hyvää mittaria. Pitkäkestoinen tutkimustyö on tuomassa tähän apua: biomarkke-reihin, erityisesti aktiiviseen MMP-8 muotoon perustuvat testit PerioSafe® ja vastaava ImplantSafe® vaikuttavat hyvin lupaavilta varhaisasteisen iensairauden erimuotojen tunnistamisessa. Molemmat testit ovat paraikaa rantautumassa Suomeen ja siten muu-tamien vuosien päästä laajasti kliinikoiden apuna niin iensairauksien varhaisdiagostii-kassa kuin hoidon seurannassa. Näin ollen on hienoa, että vihdoin ollaan saamassa konkreettisia apuvälineitä erityisesti implanttien kiinnittymiseen vaikuttavien kudosten terveyden tilan seurantaan.

Parodontaalisairaudet ovat kansanterveysongelma, jonka ratkaisussa varhaisdiagnostiikka, tehokas hoito ja toimiva työnjako ovat tärkeitä. Kyselytutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa terveyskeskusten parodontologisia hoitokäytäntöjä. Tietoa voidaan hyödyntää perusopetuksen ja jatkokoulutuksen suunnittelussa. Hammaslääkäreiden käytännöt parodontiumin tutkimisessa ja hoidossa vaihtelevat ja diagnoosinteon kannalta merkittäviä tutkimuksia ei tehdä riittävästi. Parodontologiset hoitovalmiudet terveyskeskuksissa ovat heikot johtuen ajanpuutteesta ja hammaslääkärin heikoista valmiuksista. Hammaslääkäreiden antama hoito keskittyy kariologiaan ja endodontiaan, jolloin parodontaalisairauksien hoito jää usein suuhygienistien vastuulle.