Browsing by discipline "Virologia"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2016)We studied 24 patients selected at random from the neurovirological study of Virtanen et al. Four patients had varicella-zoster (VZV) specific bands (OCB) in cerebrospinal fluid (CSF). For each index case two age and gender matched controls were included. Antibody levels to VZV from serum and CSF were studied as well as VZV specific nucleic acid. The index cases had normal CSF, except for white blood cells who were more numerous than in matched controls (12.25/8.65). One case and three controls had increased levels of VZV specific antibodies in CSF. Even these had increased WBC levels. VZV PCR was negative in all. VZV seems to be a frequent finding in patients with OCBs. Testing the VZV specificity of OCBs and antibody level to VZV from serum and CSF may identify the patients. These findings suggest central nervous system involvement by VZV and might indicate the use of VZV specific therapy.
-
(2016)Myyräkuume on Puumala-viruksen aiheuttama munuaisoireinen verenvuotokuume, jonka oirekuva vaihtelee lievästä vakavaan. Puumala-virus kuuluu jyrsijöiden, hyönteissyöjien ja lepakoiden levittämiin hantaviruksiin, jotka aiheuttavat munuaisoireista verenvuotokuumetta Euroopassa ja Aasiassa ja hantavirus-sydän-keuhko-oireyhtymää Amerikan mantereella. Puumala on Euroopan yleisin hantavirus ja sitä tavataan Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa ja Venäjällä. Sen kantajana toimii metsämyyrä (Myodes glareolus), jonka kannan vaihteluita myyräkuumeinsidenssi seuraa ollen noin 560–3800 vuosittain. Suomalaisista noin 5 % on Puumala-seropositiivisia, joskin luku on jopa 11 % Itä-Suomessa. Myyräkuumeen itämisaika on noin kahdesta neljään viikkoa. Tauti alkaa äkillisesti kuumeella ja päänsäryllä, joita seuraavat vatsa- ja selkäkivut, pahoinvointi ja oliguria. Taudin alussa noin kolmasosalla esiintyy myopiaa, joka on patognomonista myyräkuumeelle. Verenkuvassa näkyvät kohonnut CRP ja leukosyytit sekä trombosytopenia. 0,1 % potilaista menehtyy ja kuolinsyynä on useimmiten verenvuotoshokki tai aivolisäkkeen verenvuoto. 5 % potilaista päätyy dialyysiin ja jotkut kärsivät useamman vuoden ajan taudin sairastamisen jälkeen kohonneista verenpainearvoista. Myyräkuumeen laboratoriodiagnostiikka perustuu tällä hetkellä IgM-luokan vasta-aineiden osoittamiseen verestä. Potilaat serokonvertoituvat jo taudin ensimmäisinä päivänä, joten serologia on varsin käyttökelpoinen diagnostisena menetelmänä. Halusimme kuitenkin selvittää, onko myyräkuumetta mahdollista diagnosoida reaaliaikaisella PCR-testillä, joka osoittaisi Puumala-viruksen RNA:ta ja viremian potilaan verestä jo aivan taudin alkuvaiheessa. Keräsimme yhteensä 238 seeruminäytettä, jotka oli lähetetty HUSLAB-laboratorioon eri sairaaloista ja terveyskeskuksista rutiininomaista myyräkuumediagnostiikkaa varten. Lisäksi tutkittiin muille hantaviruksille positiiviset näytteet (Saaremaa, Tula, Tobografov, Dobrava ja Hantaan) sekä 20 negatiivista kontrollinäytettä. Näytteet tutkittiin rutiininomaisen IgM-testin lisäksi sekä kehittämällämme reaaliaikaisella qRT-PCR-menetelmällä (PUUV-qRT-PCR) että kaksivaiheisella RT-nested-PCR-menetelmällä, josta positiiviset näytteet lähetettiin eteenpäin sekvensoitaviksi. qRT-PCR-menetelmässä standardinäytteenä toimi Sotkamo-kannan RNA:n S-juoste. Diagnostiikassa positiivisiksi osoittautui 31 näytettä. Näistä 30 oli positiivisia serologisella menetelmällä. Yksi näyte jäi siis positiiviseksi ainoastaan PUUV-qRT-PCR:ssä. 30 IgM-positiivisesta näytteestä 28 oli positiivisia PUUV-qRT-PCR-menetelmällä. Diagnostinen sensitiivisyys oli 93.3% (95% CI: 77.93%-99.18%). Tutkimme positiivisen näytteen antaneiden potilaiden tiedot HUSLAB:n potilastietokannasta. Kävi ilmi, että vasta-ainenegatiivisesta, PUUV-qRT-PCR-positiivisen näytteen antaneesta potilaasta oli otettu näyte jo aivan taudin alkuvaiheissa, jolloin viremia on korkealla tasolla, mutta IgM-luokan vasta-aineet eivät ole vielä nousseet. Kyseisestä potilaasta otettiin vielä myöhemmin toinen näyte, joka oli positiivinen sekä IgM-testillä että PUUV-qRT-PCR-menetelmällä. Kaksi PUUV-qRT-PCR-menetelmällä negatiiviseksi jäänyttä IgM-positiivista potilasta oli puolestaan tutkittu 1-2 viikkoa oireiden alusta, jolloin viremia oli jo näin ollen ehtinyt laskea. Kaksivaiheisella RT-nested-PCR-menetelmällä tutkittuna 25 näytteestä oli osoitettavissa Puumala-viruksen RNA:ta. Nämä näytteet sekvensoitiin ja kannat järjestettiin fylogeeniseen puuhun eri suomalaisten kantojen oheen, mikä osoitti PCR-menetelmän löytävän varsin laajasti suomalaisia Puumala-viruskantoja. Negatiiviset kontrollinäytteet ja muille hantaviruksille positiiviset näytteet jäivät PCR-menetelmillä negatiivisiksi, joten menetelmän spesifisyys oli 100 %. Reaaliaikainen qRT-PCR-testi osoittautui sekä herkäksi että tarkaksi ja voisi toimia diagnostiikassa täydentävänä tutkimuksena serologisten menetelmien ohella. Se voisi joissain tapauksissa osittaa taudin jo ennen vasta-aineiden ilmaantumista. Haasteita viruksen RNA:n osoittamiselle diagnostiikassa asettaa Puumalan varsin suuri geneettinen varianssi. Todennäköisesti testimme on varsin spesifinen suomalaisille kannoille, mutta tutkimuksia erilaisilla Puumala-kannoilla tarvitaan vielä. Vastaavia tuloksia on saatu kahdessa ruotsalaistutkimuksessa, jossa reaaliaikainen PCR-testi osoittautui herkäksi ja tarkaksi, mutta varsin spesifiseksi ruotsalaisille kannoille.
-
(2017)Parvoviruses are among the smallest known viruses with a genome of ~ 5 kilobases. To date, six parvoviruses have been identified in human samples, with parvovirus B19 and human bocavirus being the only two known human pathogens in this family. Bufavirus, tusavirus and cutavirus are the most recently discovered parvoviruses, all belonging to the Protoparvovirus genus. Bufavirus was predominately discovered in fecal samples of children with diarrhea in Africa, Asia, and Europe. Cutavirus was detected in fecal samples of children with diarrhea in South America and Africa but has also been found in skin biopsies of patients with cutaneous T cell carcinoma and malignant melanoma. Tusavirus was discovered in a stool specimen of one child with diarrhea in Tunisia. At the moment, there are too little data to determine the identity of tusavirus as a human virus. More data and evidence are required to assess the association of the three parvoviruses with human diseases. In this study, a multiplex real-time PCR method was established to facilitate the detection and quantification of the three human-associated protoparvoviruses for further epidemiology and pathobiology study. Differentiation of different viruses was achieved by using three uniquely labeled probes. The multiplex assay was able to detect ≤ 10 copies/μL of bufavirus, tusavirus, and cutavirus plasmid templates simultaneously, with an average efficiency from 100.54% to 103.76%. The assay was applied to assess the prevalence of the three viruses in skin tissues of 93 non-immunosuppressed individuals with contact dermatitis and 137 immunosuppressed transplant recipients. Bufavirus and tusavirus DNA was detected in neither of the cohorts, which might indicate the rarity of the two viruses in skin tissues. Cutavirus DNA was detected in four (2.92%) transplant recipients, but all samples from the non-immunosuppressed group were negative. Among the four cutavirus positive patients, one was diagnosed with squamous cell carcinoma. These findings further support previous discoveries of cutavirus DNA in skin tissues and serve as evidence for the identity of cutavirus as a human virus. However, its association with cancer remains to be further investigated.
-
(2017)Original antigenic sin (OAS) is an immunological phenomenon in which an initial antigen dominates the immune response toward subsequently encountered closely related antigens. As a result, the immune response against the primary antigen is boosted and a specific immune response toward the infecting antigen is attenuated in heterologous secondary infections. This may have various consequences, including aggravation of heterologous secondary infections, complication of vaccine development, and disturbance of serological diagnostics. This thesis is a literature review describing OAS in selected human viral infections and its clinical impact. A publication I worked on, demonstrating OAS in human bocavirus infections for the first time, is included. This thesis discusses what is known to date, limitations of past studies and gives recommendations for future research. Understanding OAS is necessary for the development of safe and effective vaccines and therapies, and accurate diagnostics for some of the most devastating infections of our time.
Now showing items 1-4 of 4