Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "3-D imaging"

Sort by: Order: Results:

  • Sipilä, Panu (2022)
    Tämän työn tarkoituksena oli tuottaa kattava kansainvälinen kirjallisuuskatsaus hampaattomien potilaiden ortognaattisesta ja preproteettisesta kirurgiasta. Pyrimme keräämään tietoa hoidon suunnittelusta, hoidon toteutuksesta, sekä hoidon lopputuloksista eri menetelmin toteutettuina. Selvitimme myös 3D-teknologian avustuksella toteutetun kirurgisen suunnittelun mahdollisuuksia hampaattomien leukojen osteotomialeikkauksissa. Lisäksi suoritimme kyselytutkimuksen Suomen yliopisto- ja keskussairaaloiden suu- ja leukakirurgian potilasmateriaalista hampaattomien potilaiden skeletaalisten virheiden kirurgisesta korjaamisesta. Tavoitteena oli kartoittaa, kuinka paljon Suomessa on toteutettu täysin hampaattomien leukojen ortognaattista kirurgiaa, millä indikaatioilla ja tekniikoilla. Tutkimusaineiston hakuun käytettiin lääketieteen ja hammaslääketieteen tietokantoja, mm. Pubmed, joiden avulla hankittiin tietoa hampaattomille potilaille suoritettavista leukojen alueen ortognaattis-kirurgisista toimenpiteistä proteettisen hoidon yhteydessä. Hoidon suunnittelussa kriittisessä osassa on tarkka kefalometrinen analyysi purennan aseman ja luustollisen suhteen määrittämiseksi, sekä huolellinen leukamallien tai 3D-mallintamisen avulla toteutettu leikkaussuunnittelu. Nykyään eniten käytetty menetelmä on valmistaa hampaattomalle potilaalle implanttikantoiset proteesit jo ennen ortognaattista leikkaustoimenpidettä, jolloin potilasta voidaan käsitellä leikkauksen aikana kuten hampaallista potilasta. Tämä menetelmä on parantanut leikkaustuloksen ennustettavuutta ja tarkkuutta. Kyselytutkimuksessa selvisi, että Suomessa suoritetaan yhä ainakin jossakin määrin ortognaattista kirurgiaa hampaattomille potilaille. Alhaiseksi jääneen vastausprosentin vuoksi alueellisten erojen ja tarkempien toimenpidemäärien raportoiminen ei ollut mahdollista. Leikkaustekniikoiden kehittymisen myötä pystytään saamaan funktionaalisesti sekä esteettisesti ennakoitava ja potilasta miellyttävä lopputulos, hoidon riskit huomioiden. 3D-teknologian kehittyminen tarjoaa hyvin tarkan ja ennustettavan menetelmän leikkauksien toteuttamiselle.
  • Tuurala, Henri (2020)
    Osteogenesis imperfecta on perinnöllinen sairaus, joka häiritsee tyypin I kollageenin muodostusta aiheuttaen näin luiden haurastumisen. Osalla tästä sairaudesta kärsivistä on myös dentinogenesis imperfectaksi luokiteltava hampaiden kehityshäiriö. Tässä tutkielmassa selvitetään osteogenesis imperfectan vaikutusta hampaiden kokoon tutkimalla hammaskaarten kipsivaloksia 37:ltä osteogenesis imperfectaa sairastavalta henkilöltä ja vertailemalla tuloksia terveeseen verrokkiryhmään. Kipsivaloksista mitattiin hampaiden mesio-distaalisuuntaista paksuutta sekä suulaen dimensioita. Mittaukset toteutettiin manuaalisesti työntötulkilla sekä digitaalisesti skannaamalla kipsivalokset ensin laserskannerilla ja tämän jälkeen mittaamalla digitaaliset mallit tietokoneella. Potilas- ja verrokkiryhmien mittaustulosten välisten erojen tilastollinen merkitsevyys testattiin t-testillä sekä Mann-Whitneyn U-testillä. Kahden eri mittaajan ja mittausmenetelmän mittaustulosten välisten erojen tilastollinen merkitsevyys testattiin t-testillä. Tulokset osoittivat, että osteogenesis imperfectaa sairastavilla henkilöillä hampaiden ja suuontelon koko on keskimäärin pienempi kuin terveillä ikä- ja sukupuolivakioiduilla verrokeilla. Ero oli selkein taka-alueen hampaistossa. Hampaiden pieni koko altistaa muun muassa avopurennalle, joka haittaa purennan toiminnallisuutta ja etualueella esiintyessään puhumista sekä hymyn estetiikkaa. Oikomishoidon näkökulmasta hampaiden pieni koko voi myös olla eduksi suuontelon ollessa pieni ja hampaille vapaana olevan tilan ollessa vähäinen. Tutkimuksen tarkoituksena on kyetä entistä paremmin diagnosoimaan ja hoitamaan osteogenesis imperfectaa sairastavien suun ja kasvojen alueen ongelmia. Lisäksi tutkielman tulosten perusteella voidaan arvioida manuaalisten ja digitaalisten hammaskoon mittausten keskinäistä vastaavuutta vertailemalla näitä toisiinsa. Tätä tietoa voidaan mahdollisesti käyttää hyväksi digitaalisten menetelmien yleistyessä myös hammaslääketieteessä.