Browsing by Title

Climate change is expected to cause long-term drying on northern peatlands due to increased evapotranspiration. Summer heatwaves and droughts are also predicted to increase with climate change. Vascular plant leaf area phenology on peatlands is affected by reduced water levels and interannual variation in weather. Nutrient rich mire types are more susceptible to both functional and compositional changes in response to long-term and short-term changes in water level. What remains unexplored is the potential for interactive effects between long-term drying and short-term drought events on leaf area phenology on varying mire types. This study quantifies the response of leaf area phenology to 20-year experimental water level drawdown (WLD) across three mire types of varying nutrient levels (mesotrophic fen, oligotrophic fen and ombrotrophic bog). Measurements were conducted in two contrasting growing seasons, 2017 a cool wet year and 2021 a hot dry year. WLD led to significantly earlier growth peaks across all sites. Community compositional changes in response to WLD were most significant at the more nutrient rich mire sites. At the mesotrophic site WLD resulted in significant reductions in peak leaf area (LAIMAX), which was not observed at the other sites. Across all the WLD plots the hot dry year 2021 resulted in significantly greater LAIMAX relative to the cool wet year 2017, this difference was not significant at any of the control plots. This suggests long-term drying alters the way mire phenology responds to short-term variations in weather. This has important implications for the ability of northern mires to function ‘normally’ under future climate conditions.

The literature review of this thesis deals with light, conventional light sources and the effects of light on the quality of foods. Impacts of light on the quality of frozen foods were also discussed. Effects of fluorescent light on frozen food have been previously reported in the literature, but effects of LED light have not. The literature review also deals with the quality changes of foods caused by freezing and frozen storage. The significance of package during frozen storage was reviewed. The aim of the experimental study was to investigate whether there are differences between the effects on frozen food when exposed to fluorescent or LED light. Frozen strawberries, shrimps, lamb loins and ice cream were exposed to fluorescent and LED light for 4 weeks. The samples were packed in transparent LDPE pouches except the lamb loins, which were vacuum-packed in transparent PA/PE film. References were packed in aluminium foil. Temperature of the samples was monitored by the sensors attached to the surfaces of the packages. The colour of the samples was measured every week using a spectrophotometer. Thiobarbituric acid (TBA) values of the shrimps and lamb loins were analysed after 0, 2 and 4 weeks of exposure. The odour of shrimps was evaluated with sensory evaluation using a multiple comparison test. Sensory evaluations of ice cream was conducted by trained panelists using a multiple comparison test. All the sensory evaluations were conducted after 2 and 4 weeks of exposure. In addition, ice cream was exposed to light under a yellow plastic film to find out the effects of riboflavin, which is known to operate as a sensitiser. After 4 weeks of exposure to the fluorescent light the total colour difference of the samples was higher than that of the products exposed to the LED light. Differences were pronounced especially in ice cream exposed to light under transparent film. The smell and taste of ice cream were affected when exposed to light under transparent or yellow plastic films. There were no statistically significant differences in the taste of ice cream when exposed to fluorescent or LED light for 4 weeks, but the smell of ice cream appeared to be more divergent from the reference when exposed to LED light under transparent film for 4 weeks than the smell of ice cream exposed to fluorescent light for 4 weeks. On the basis of this study, fluorescent light affected the colour of the frozen food more than LED light. Light sources did not differ from each other, when the results of the sensory evaluation of shrimps were considered. Because TBA values of lamb loins and shrimps also increased in reference samples, the effects of light could not be separated. Sensory properties of ice cream were affected by light exposures, but on the basis of sensory evaluation it is not possible to state which light source was more detrimental to the quality of ice cream.

Kasvinsuojeluaineiden käyttöä kasvintuhoojien torjuntaan pyritään muun muassa Euroopan Unionissa vähentämään maatalouspoliittisin keinoin ja lisäksi torjuntakäyttöön sallittujen kemikaalien määrä vähenee koko ajan. Jotta tuotanto ei samanaikaisesti vähene, on kehitettävä uusia keinoja edelleen tuottaa tehokkaasti. Käytössä on jo kemikaalien käytön vaihtoehdoiksi useita viljelyteknisiä keinoja, kuten muokkaustavat, viljelykierto, katteet, houkutuskasvustot ja harsot. Tämä tutkimus pyrki selvittämään osaltaan onko kasvin värillä merkitystä eli voiko oikealla lajikevalinnalla vähentää hyönteistuhoja. Värin vaikutusta hyönteisten syönti- ja munintakäyttäytymiseen on tutkittu suhteellisen vähän. Lisäksi erilaisia teorioita ja hypoteeseja tästä käyttäytymisestä on esitetty pääasiallisesti kirjallisuustutkimusten perusteella ilman kenttäkokeita. Muutamat suoritetut kokeet ovat olleet usein ainoastaan yhdellä hyönteis- tai kasvilajilla järjestettyjä, joten vertailtavaa aineistoa on ollut hyvin vähän käytettävissä. Tämän kokeen tarkoitus oli verrata samanaikaisesti useiden hyönteislajien käyttäytymistä, koska eri lajeilla voi olla erilaiset isäntäkasvin etsintästrategiat. Peltokoe suoritettiin käyttäen sekä hyöty- että koristekasvilajeja. Kasvatuskaapissa tehdyllä syöntikokeella haluttiin lisäksi testata eriväristen ravintokasvien vaikutusta hyönteisen, tässä tapauksessa kaaliperhosen, kehittymiseen. Kasvukauden alun suurten lämpötilanvaihteluiden sekä alhaisten lämpötilojen vuoksi peltokokeen viidestä kasvilajista yksi käytännössä kuoli pois kokeen aikana ja vain kaksi lajeista kasvoi hyvin. Toisaalta nämä kaksi lajia antoivat selkeän tuloksen lajikkeen värin vaikutuksesta eli korrelaatiosta värin ja hyönteistuhojen välillä. Syöntikokeessa sama trendi näkyi toukkien punnituspainossa; vaaleinta kaalia syöneet toukat kasvoivat eniten ja punaista kaalia syöneet vähiten. Värillä tai sen indikoimilla yhdisteillä näyttäisi olevan siis vaikutusta myös hyönteisen kehitykseen.

In the literature section, knowledge was gathered about β-lactoglobulin, typical heat treatments and what effects they have on milk, sample preparation and the methods used in the practical part. Aim in the laboratory was to create a functional method for evaluating milk and whey samples using native-PAGE and Western blotting methods together with β-lactoglobulin specific antibody. The idea was to create a method able to tell apart and determine the most common treatment levels of milk from even tiny sample volumes. With the method developed in the practical study, it is possible to distinguish raw, pasteurized, ESL and UHT milks. Significant differences were found in the amounts of native and oligomer forms of β-lactoglobulin. The more intense the heat treatment, the less native forms are left on the gel, and there might not be any left in UHT milk. Number of small oligomers first increases from raw to ESL, but decreases again significantly in UHT milk. Almost all the protein in UHT milk is too large to enter the separation gel. Resolving power of the method seems excellent, since mere 2 µg BLG or 3 µl milk is enough to gain results even from thawed samples. In comparison to native-PAGE the antibody has better sensitivity and it gives BLG-specific information from smaller amounts than just the Native-PAGE method. However native-PAGE combined with Western Blotting is quite time consuming and prone to errors, and therefore this method is better suited to long term research purposes rather than daily routine monitoring of hear treatment.

Tutkielman tavoitteena oli hankkia tietoa karjakohtaisesta elinikäistuottavuudesta ja siihen kytkeytyvistä tekijöistä Suomessa. Aineisto kerättiin valiolaisilta Tuotosseurantaan kuuluvilta maitotiloilta. Varsinainen tutkimusaineisto koostui yli 120 lehmän tiloista ja aineiston lopullinen määrä oli 191 tilaa. Tutkimusosuus koostui kahdesta osiosta. Tilastoanalyysia varten luotiin uusi yhdistetty muuttuja EKM/elinpäivä maitoa meijeriin, jossa yhdistettiin käytettävissä olevia tuotosindi-kaattoreita. Monimuuttujaisen lineaarisen regressioanalyysimallin avulla testattiin valittujen hyvinvointi- ja tuotosindikaattoreiden yhteyttä luotuun vastemuuttujaan. Tilasto-osuuden jälkeen toteutettiin tapaustutkimus haastattelemalla kymmentä yrittäjää heidän korkeiden elin-ikäistuottavuustietojensa taustoista. Tilastoanalyysissa havaittiin lypsytavan, poistettujen lehmien keski-iän, keskituotoksen, kokonaisjalostusarvon, lehmien ja ensikoiden poistoprosenttien ja poikimavälin selittävän reilun kolmasosan tilojen välisestä vaihtelusta tutkimusaineiston tiloilla. Lypsytapa nousi tuloksissa merkittävimmäksi selittäväksi tekijäksi siten, että asemalypsytiloilla EKM/elinpäivä maitoa meijeriin oli keskimäärin noin 1,56 kg suurempi kuin automaattilypsytiloilla. Taustalla voivat olla automaattilypsytilojen vaatimukset lehmien jalka- ja utarerakenteen suhteen. Näiden eläimen rakenteeseen yhdistyvien tekijöiden heikko laatu oli myös tapaustutkimuksessa usein poiston taustalla. Tilakohtaisessa tapaustutkimusosuudessa tärkeimmiksi tekijöiksi elinikäistuottavuuden taustalla nousivat matala hoitokynnys, ennakoiva eläinterveydenhuolto ja varhainen puuttuminen jo sairauden subkliinisessä vaiheessa. Toisaalta haastatteluissa kävi ilmi myös yrittäjien myönteinen suhtautuminen työhönsä, arvostus lehmiään kohtaan ja korkea motivaatio panostaa eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tähän tutkimukseen luotua yhdistettyä muuttujaa EKM/elinpäivä maitoa meijeriin voidaan tietynlaisena osatuottavuusmittarina. Sen avulla voidaan kuitenkin tarkastella karjakohtaisen kestävyyden ja tuottavuuden yhdistelmää ja niiden muodostumista. Nykyaikaisen maitotilan toiminnassa voidaankin ajatella yhdistyvän kolme osa-aluetta: taloudellinen kannattavuus, ekologisuus ja eläinten hyvinvointi. Toisaalta eri osa-alueet voivat myös tukea toisiaan, kun tilan toiminta on oikein johdettua ja toimenpiteet osataan kohdistaa oikein ja eri osa-alueiden toimintamekanismeista ja kytköksistä toisiinsa on riittävästi tietoa. Vaikka elinikäistuottavuutta ei tässä tutkimuksessa kytketty taloudelliseen kannattavuuteen, voidaan kestävien, pitkäikäisten lehmien ajatella avaavan mahdollisuuksia myös jalostusvalinnan tehostamiseen. Maidontuotantoon voidaan valita vain parhaiden lehmäyksilöiden vasikat, kun uudistustarve pienenee ja jalostukseen käytettävät lehmät voidaan valita suuremmasta joukosta eläimiä. Tutkimus tulee tällaisenaan Valion Voimalehmä-hankkeen käyttöön.

Tutkimuksessa selvitetään UPM:n omistamien kuusentaimikoiden nykytilaa ja tulevaisuudenkehitystä. Tutkielman alussa kerrotaan lyhyesti metsien historian ja lehtipuuosuuden lisäämisen taustoihin vaikuttavista kehityslinjoista, jonka jälkeen vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka liittyvät kuusentaimikoiden nykytilaan ja tulevaisuuden kehitykseen. Ihmisen tarpeet metsiä ja metsien käyttöä kohtaan muuttuvat ajassa. Tällä hetkellä modernin metsätalouden tuloksena aikaansaadut kuusentaimikot ovat liian yksipuolisia. Muutokset ilmastossa haastavat nykyisten metsiköiden muutoksenkestävyyttä. Monimuotoisuuden väheneminen aiheuttaa metsätalouden hyväksyttävyyden kyseenalaistamista. Yhtenä osana haasteen ratkaisua pidetään lehtipuuosuuden lisäämistä kuusentaimikoissa. Lehtipuu kuusentaimikoissa monipuolistaa lajistoa ja kasvattaa metsiköiden resilienssiä. UPM on tehnyt päätöksen kaksinkertaistaa omistamiensa metsien lehtipuuosuuden. Tutkimuksessa kerättiin aineistoa kolmelta eri UPM:n omistamalta tilalta Pirkanmaan alueella. Kolmelta eri tilalta kerättiin maastoaineistoa yhteensä 15 kuviolta. Kuviolta mitattiin kasvupaikka ja puustotiedot, joiden avulla puustoja kasvatettiin Motti- simulaattorilla koko kiertoajan loppuun saakka. Tutkimuksessa luotiin myös kaksi kokonaan Motti- simulaattorilla kasvatettua metsikköä, joilla istutustiheys oli alhaisempi, 1600 tainta/ha 2000 tainta/ha sijasta. Alemman istutustiheyden kasvatuksen avulla voitiin vertailla nykytilanteen taimikoiden kehitystä alhaisempaan istutustiheyteen. Tämän tutkimuksen perusteella yli 50 % valtapituudesta täyttävien koivujen osuus on keskimäärin kuusentaimikoissa 9,1 %. Koivut ovat taimikossa pieniä, joka aiheuttaa jäämisen jälkeen myöhemmässä kasvuvaiheessa. Runkoluvullisesti harvennuksissa pystytään lisäämään koivun määrää metsiköissä, mutta tilavuuden saaminen samalle tasolle on haastavaa nykyisissä kuusimetsiköissä. Koivujen tilavuutta ja kasvua taimikoissa voidaan parantaa alentamalla kuusen istutustiheyttä, jotta koivuille löytyy parempia kasvupaikkoja taimikon sisällä. Kuusen istutustiheyden pudottaminen parantaa koivujen tilavuuskasvua taimikoissa. Koivun huomioiminen paremmin kaikissa taimikonhoitovaiheessa on tärkeää lehtipuuosuuden lisäämisen kannalta.

Tämä pro gradu –tutkielma on osa Turun yliopiston terveyttä edistävien pelien hanketta, jonka tavoitteena on tutkia pelien ja pelillistämisen mahdollisuuksia terveyden edistämisessä lapsilla. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä leikki-ikäisten lasten käsityksistä kasviksista, hedelmistä ja marjoista, niiden käyttötarkoituksista sekä mahdollisuuksista vaikuttaa tai osallistua niiden hankintaan ja käyttöön. Tutkimusongelma oli kolmena osa-alueena: kasvisten, hedelmien ja marjojen käsite ja tunnistaminen, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö sekä osallisuus kasvisten, hedelmien ja marjojen hankintaan, valmistukseen ja käyttöön. Tutkimus tuotti laadullista tutkimustietoa lasten näkökulmasta, mitä aiemmin on hyvin vähän saatavilla. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuva-avusteisesti 4-6 –vuotiaita lapsia viidestä Turun alueen päiväkodista. Yhteensä tutkittavia oli kolmekymmentäneljä (n=34). Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisen tutkimusperiaatteen mukaisesti. Aineistosta pyrittiin tuomaan esiin tutkittavan lapsijoukon käsitysten kirjo tutkittavasta aiheesta. Käsityksistä muodostettiin yhteenvetona kategoriajärjestelmä kustakin tutkimusongelman aihealueesta. Tuloksista käy ilmi, että tutuimpia kasviksia, hedelmiä ja marjoja tunnistettiin hyvin ja vieraampienkin tunnistaminen oli mahdollista. Käsitteenä ne ymmärrettiin päänsääntöisesti erilliseksi muista ruoka-aineryhmistä. Ryhmien kuvailu oli vaikeaa, mutta parhaimmillaan tunnistettiin hyvät vaikutukset terveyteen ja kasvuun. Osa ilmaisi kasvisten, hedelmien ja marjojen kuuluvan kaikkien ruokavalioon säännöllisesti. Toiset näkivät käytön epäsäännöllisempänä ja kuuluvaksi rajatuille ryhmille esimerkiksi mieltymysten ja perheen tottumusten mukaan. Erilaiset käyttötavat sellaisenaan ja eri tavoin valmistettuna olivat melko laajalti lapsille tuttuja. Sopivina käyttötilanteina nähtiin erilaiset välipalatyyppiset ja nopeaa syömistä vaativat ruokailut, mutta yksittäisistä vastauksista koottuna käyttö sopi mille tahansa päivittäisistä aterioista. Perheestä riippuen osallisuus hankintaan saattoi tarkoittaa mukana oloa kauppareissuilla tai kasvatukseen ja keräämiseen osallistumista. Lapset saivat vaikuttaa siihen mitä perheissä tarjottiin. He myös osallistuivat ruokien valmistukseen ja saivat jopa keksiä itse valmistustapoja. Kaikille osallistuminen ei kuitenkaan ole mahdollista tai siihen ei ole edes kiinnostusta. Osa lapsista mainitsi maistamisesta ja syömisestä olevan erilaisia sääntöjä sekä kotona että päiväkodissa, osa ei tunnistanut sääntöjen olemassaoloa. Syömis- ja maistamishalukkuuteen mainittiin sääntöjen lisäksi vaikuttavan erilaiset maku- ja ulkonäkömieltymykset, syömiseen liittyvät tuntemukset ja vaikeudet, aistittavat ominaisuudet sekä ennakkoasennoituminen. Tutkimustulokset antoivat tietoa siitä, millä tasolla lasten käsitykset kasviksista, hedelmistä ja marjoista ovat. Muodostetut kuvauskategoriat ilmaisevat, mitä tässä 4-6 –vuotiaiden ikäryhmässä parhaimmillaan ja vähimmillään tiedetään ja miten asioista puhutaan. Tietoja voidaan hyödyntää oikeantasoisen, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön lisäämiseen tähtäävän pelin suunnittelussa.

Lähes miljardi ihmistä maapallolla elää kroonisesti aliravittuna, ja samaan aikaan ruokaa päätyy jätteeksi noin kolmasosa tuotetusta määrästä. Tätä hävikkiä on mahdollista vähentää käyttämällä ruokajätteeksi luokitellun ruuan raaka-aineena valmistettaessa uutta ruokaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää valituilla maitohappobakteerikannoilla optimoitu leipomosivuvirtojen kierrätysmenetelmä, jonka avulla korvataan apu- ja säilöntäaineita leivontaprosessissa. Työssä ratkottiin prosessin ongelmia nostettaessa tuotantoa pilot-mittakaavasta leipomomittakaavaan. Valitun propionihappobakteerikannan (PAB) tuottamalla propionihapolla voidaan estää mikrobien aiheuttamaa leivän pilaantumista ja näin ollen pidentää sen säilyvyyttä. Toinen valittu bakteerikanta tuotti eksopolysakkarideja (EPS), joilla voidaan mm. nostaa taikinan viskositeettia ja lisätä valmiin leivän tilavuutta sekä pidentää säilyvyyttä. Tutkimus toteutettiin vertailemalla pilot-mittakaavan prosessia leipomomittakaavan prosessiin erikseen molemmilla maitohappobakteereilla fermentoidulla ylijäämäleivällä. Fermentointiprosessi suoritettiin Viikissä elintarvike- ja ravitsemustieteiden osaston prosessilaboratoriossa ja leipomomittakaavan leivonnat Koivulan leipomossa Kouvolassa. Leivistä otettiin näytteitä, jotka analysoitiin instrumentaalisesti ja aistinvaraisesti. PAB-leipäraskin vaikutus leivän säilyvyyden parantumiseen oli selvästi havaittavissa homehtumiskokeissa. Nämä suotuisat vaikutukset pystyttiin säilyttämään siirryttäessä laboratoriosta tuotantoympäristöön. Sen lisäksi PAB-pilot- ja -leipomoleipien happamuusarvot olivat hyvin lähellä toisiaan, mikä tukee mittakaavan muutoksen onnistumista. Siirryttäessä laboratoriosta tuotantoympäristöön EPS-leivillä ei tuntunut olevan eroa leivän ominaisuuksissa lukuun ottamatta leipomossa tehdyn EPS-leivän pienempää tilavuutta ja suurempaa kovuutta. Testattu takaisinfermentointi ei onnistunut leipomo-olosuhteissa, mutta sen jatkokehittämiseen saatiin arvokasta tietoa.

Yksin asuminen on ilmiönä yleistynyt. Viimeaikainen uutisointi ja tutkimukset osoittavat, että nuoret aikuiset haluavat asua erityisesti yksin. Yksin asumiseen liittyvät pääkaupunkiseudulla korkeat asumiskustannukset, jotka rajoittavat muuhun kulutukseen käytettävissä olevien varojen määrää. Kuitenkin yksin asuvat ovat tutkimusten mukaan aktiivisia kaupunkipalvelujen käyttäjiä. He vierailevat kahviloissa ja ravintoloissa useammin kuin muiden kotitaloustyyppien edustajat. Tarkastelen tutkielmassani Helsingissä asuvien 20–28-vuotiaiden yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia yksin asumisesta ja sen vaikutuksista kulutukseen ja talouden järjestelyyn. Lisäksi tarkastelen sitä, liittyykö yksin asumiseen jonnkin erityisen elämäntyylin tavoittelua. Lähestyn aihetta laadullisella tutkimusotteella Keräsin osan aineistosta e-lomakkeella hyödyntäen eläytymismenetelmää ja osan haastattelemalla. Aineistoni koostuu 28 e-lomakevastauksesta sekä neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineiston analyysissa olen käyttänyt teemoittelua. Tutkimuksen mukaan yksin asumiseen liittyy vahva tiedostamaton talouden järjestely, jossa asumisen hinta sovitetaan arkisiin säästöihin. Ruokailu on keskeinen teema, jonka ympärille sekä kulutus että säästäminen kohdistuvat. Yksin syödessä ruokailu on yksipuolista ja välttämätöntä, kun taas seurassa ruokailuun panostetaan ja pidetään tavallisen arjen ylittävänä tapahtumana. Yksin asuvat kuvaavat itseään kuluttajina harkitseviksi ja säästäväisiksi, vaikka talouden seuranta on epäsäännöllistä ja suurpiirteistä. Yksin asumista pidetään normaalina asumismuotona, eikä siihen suoranaisesti liitetä ajatuksia elämäntyylistä. Tutkielma osoittaa, että yksin asumisen keskeisin syy on vapaus toteuttaa itseään ja koettu tehokkuus hallita omaa taloutta. Sosiaalisuus ja sen säätely ovat merkittävä osa yksin asumista. Yksin asujan kulutus kohdistuu elämyksiin ja sosiaalisiin tapahtumiin, joissa ilmennetään omaa identiteettiä ja siten elämäntyyliä.

The objective of this study was to compare the efficiency and capacity of milking robot models manufactured by Lely. In this study, milking robot models Astronaut A2 and A3 were compared to the renewed model Astronaut A4. Renewed build and advanced technology of A4 model are expected to increase the efficiency and capacity compared to the previous models. Especially, the I-flow concept of cows entering and exiting to the milking parlor in renewed A4 model is faster than in the previous models. Due to this change the cows are supposed to visit the robot more frequently in case of the new model. Further, the increased number of the visits is expected to increase the milk yield of the cows. In this study, the data was collected with Lely’s benchmark function by the NHK farm counseling. Data was collected from six farms where milking robot was changed from A2 to A4 and from six farms where the change was from A3 to A4. From each farm two periods of 100 days were gathered during two months before and after the change of the milking robot. The effect of the robot change was analyzed from average values calculated from the period before and after the change. In detail, the compared variables were: milking per cow per day, refusals per cow per day, connection attempts, box time per visit, handling time, milking time, milk yield per milking, the milk flow rate, and free capacity. According to the results, the change of robot increased clearly the number of milking visits, refusals, and milk yield per cow. Number of milking visit rose by 11,9% and refusals by 58%. The number of refusals was probably effected by the large number of free capacity that did exist on some analyzed farms after the milking robot change. Cows daily milk yield grew by 3.9 kg according to the results. The analysis of the results was done by comparing the robot technology and the data collected by the robots and therefore. Barn conditions and cows feeding were not considered in results. According to the results of the study the average number of visits to the robot was higher in A4 model. Also, the shortened box time was found to increase milking visits per day in A4 model.