Browsing by Title

Background: Adults’ obesity prevalence has become threefold world widely during the last 50 years, and the rate is estimated to continue to increase in the future. Overweight and obesity are a health challenge, as they create health problems to persons and load the health care. Both obesity prevention and treatment are a constituent of health care. Updated Obesity Current Care Guideline (2020) has been created to support the work of health professionals. It has not been previously studied nationally, how the obesity guideline is known, and how the prevention and treatment are handled in different health care sectors, areas, and occupational groups in Finland. Aims: This thesis aimed to find out, who of the health professionals had familiarized with the updated obesity guideline and how they perceive it has affected their work. Additionally, the prevention and treatment methods, procedures of the health care, and attitudes of the health professionals were studied. Methods: The used material was part of the questionnaire regarding the Obesity Current Care Guideline. Electronic questionnaire was sent with an open link to the professionals and supervisors working in primary health care, special health care and public and private occupational health care. 760 professionals responded to the questionnaire. Here, 447 responses from professionals, who mainly work in the prevention and treatment of adults’ obesity, are used as data. Microsoft Excel 2208 -program and IBM SPSS Statistics 29.0 -program’s cross-tabulation and Chi-square test were used to analyze the results. Results: Half (52 %) of the professionals, who participated in the study, were familiarized with the updated obesity guideline. Nutritional therapists and doctors were familiarized more than other occupational groups (p<0,001). Of those, who had familiarized with the guideline, 45 % considered that the guideline has affected to the procedures of their work. The methods of the guideline were used in the health care to some degree, especially professionals brought up obesity topic into discussion and used lifestyle treatment. Professionals working mainly with adults estimated that health care procedures do not follow completely the guideline, and many professionals were not aware of the obesity prevention and treatment procedures of their organization and area. The attitudes of the professionals were mainly positive. One fourth of the responders did not consider that bringing up obesity topic into discussion is natural. Conclusions: The Obesity Current Care Guideline implementation should be improved, so that all health professionals would know the content of the guideline and take advantage it in their work. The procedures of the obesity prevention and treatment must be developed, since they were not in line with the guideline and many professionals were not aware of the procedures of their own organization, like weight management groups. Professionals’ attitudes were mainly positive indicating high interest towards obesity prevention and treatment. Some professionals considered bringing up obesity topic into discussion not being natural, which indicates the need for education and communication about already existing materials. These could help the work of the professionals and lead to better support of the patients. When examining the results of this thesis, it is essential to keep in mind the option of biased results, because of the small number of answers – the results cannot be generalized to total health care of Finland. However, the results can be used in developing the Obesity Current Care Guideline work and adults’ obesity prevention and treatment in the health care. The topic should be studied more with advanced methods and with a representative sample.

The aim of the thesis was to analyze the use of barley as an input for bioethanol production and the impacts the use has on the Finnish barley markets. Two main research questions were formulated. First, privately and socially optimal bioethanol production levels were examined. In the social optimum, the climate benefits of bioethanol production were considered. It was calculated that the production and use of bioethanol created smaller CO2 -emissions when compared with the production and use of gasoline. Second, the impacts of bioethanol production on farmland allocation and agricultural production were analyzed. In more detail, the second aim was to analyze the farmland allocation between wheat and barley cultivation and green set aside in the private and social optimum. An analytical model was produced to analyze the barley markets in Finland. To provide an empirical counterpart to this model, existing research data on bioethanol production and barley cultivation was used. The aim of the model was to analyze the supply and the demand as well as market equilibrium of barley. Furthermore, the model provided a framework for analyzing the differences between the private optimum and social optimum of bioethanol production in Finland. The demand for barley consists of animal feed demand and bioethanol demand. On the supply side, a heterogeneous model of farmland quality was used. With this framework, it is possible to analyze farmland allocation between barley and wheat cultivation and green set aside and how the climate benefits of bioethanol production affects the allocation. Moreover, the relative changes in barley price between the private and social optimum were analyzed. Based on the empirical analysis, the private optimum for barley based bioethanol production is 58 691 metric tons. However, the social optimum for barley based bioethanol production is 72 736 metric tons. The portion of farmland that is allocated to barley cultivation is increased if the climate benefits of bioethanol production are considered. In the private optimum, 1/19 of the total farmland is allocated to barley cultivation whereas in social optimum the share increases to 7/19. Furthermore, the increase in barley price between private and social optimum is rather modest. Total increase in price is only about 1,8 percent.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liiketoiminnallisten tekijöiden merkitystä myönteisen rahoituspäätöksen saami-seksi. Tällöin avainasemassa on liiketoimintasuunnitelman sisältö, jossa kartoitetaan aloittavan yrityksen yrityshanketta, tavoitteita, asiakkaita ja tapaa toimia. Rahoitushakemuksen keskeinen sisältö osiossa tarkasteltiin eri rahoittajien rahoi-tushakemusten sisältöjen poikkeavuuksia. Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena. Tutkimukseen haastateltiin neljää aloittanutta yrittäjää ja neljää rahoittajaa, paikallista pankkia, Ely-keskuksen yritystutkijaa, Finnveran rahoitusneuvottelijaa ja TE-toimiston neuvojaa. Haastattelun tuloksia analysoitiin liiketoimintasuunnitelmaa mukailevien teemojen mukaisesti. Teemojen avulla saatiin kokonaiskuva myönteiseen rahoituspäätökseen johtaneista tekijöistä, ja liiketoimintasuunnitelman merkityksestä toi-minnan aloittamisen jälkeen. Kaikki rahoittajat edellyttivät yrittäjältä liiketoimintasuunnitelman laatimista. Liiketoimintasuunnitelman sisällön suurin merkitys TE-toimistolle ja ELY-keskukselle oli siinä, että sen avulla yrittäjä pystyy osoittamaan viranomaisille pysty-vänsä elättämään itsensä yritystoiminnasta saatavilla tuloilla. Lisäarvoa myönteiselle rahoituspäätökselle toi työllistymi-nen ja mahdollinen uusien työntekijöiden palkkaaminen tulevaisuudessa. Liiketoimintasuunnitelman laskelmat saivat rahoittajien osalta eniten painoarvoa. Jos aloittava yrittäjä toi maaseudulle uuden palvelun tai pystyi toimimaan yhteis-työssä muiden alueen yritysten kanssa, tällä oli painoarvoa TE-toimistolle ja Ely-keskukselle. Finnvera ja paikallinen pankki halusivat taas varmistua ensisijassa yrittäjän lainan takaisinmaksukyvystä, kun taas välillistä humaanista hyötyä ei niinkään painotettu eikä verkostoitumista pankkisalaisuuden vuoksi. Osana yritystoiminnan aloittamisriskeistä voidaan pitää myös toiminnan seuraamista. Aloittava yrittäjä innostuu usein uudesta yrityksestään ja toiminta käynnistyy lupaavasti. Pienyrittäjät ryhtyvät tekemään työtä, jonka kädentaidon tai koulutuksen he omaavat. Myöhemmin ei enää koeta tärkeäksi seurata liiketoimintasuunnitelmassa korostettuja asioita. Kun yrittäjä on saanut myönteisen rahoituspäätöksen ja yritystoiminta on käynnistynyt, liiketoimintasuunnitelmaan noudattamista ei enää koeta tärkeäksi.

Tutkielmassa tarkastellaan liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta MIPS (material input per service unit, suom. materiaalipanos palvelusuoritetta kohden) -menetelmällä. MIPS-menetelmä perustuu ekotehokkuusajatteluun ja sen tavoitteena on suhteuttaa tuotteen tai palvelun elinkaaren aikainen luonnonvarojen kulutus siitä saatavaan palveluun. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan liikuntaharrastusten materiaalivirtoja erilaisissa liikuntapaikoissa yhden henkilön harrastetuntia kohden. Tarkasteltavia liikuntapaikkoja ovat kevyen liikenteen väylä, kuntorata, liikuntasali ja -halli, jäähalli, uimahalli, kuntokeskus sekä lämmitetty ja lämmittämätön tekonurmikenttä. Tutkielman laskelmat perustuvat pääosin tapaustutkimuksiin suomalaisista liikuntapaikoista. Laskelmissa on huomioitu liikuntapaikalle matkustaminen, liikuntapaikan rakentaminen sekä sen ylläpito ja käyttö. Tarkasteltujen liikuntaharrastusten abioottisten luonnonvarojen kulutus vaihteli 1,7 28 kg:n välillä yhden henkilön harrastetuntia kohden. Abioottisten luonnonvarojen kulutukseen vaikutti eniten liikuntapaikalle matkustaminen. Tarkastelluista liikuntaharrastuksista eniten abioottisia luonnonvaroja ja ilmaa kulutti uimahallissa uiminen. Kuntoradoilla ja kevyen liikenteen väylillä harrastettavien ulkoilulajien MIPS-luvut olivat alhaisimmat. Liikuntaharrastukset erosivat toisistaan eniten veden kulutuksessa, jonka MIPS-luvut vaihtelivat 40 ja 1400 kg:n välillä. Korkein veden MIPS-luku oli jäähallissa tapahtuvalla liikunnalla. Ilman kulutus liikuntaharrastuksissa oli 0,1 6,2 kg harrastetuntia kohden. Tulosten perusteella liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta voitaisiin tehokkaimmin vähentää kulkemalla liikuntapaikalle henkilöauton sijaan julkisilla kulkuneuvoilla ja hyödyntämällä lähiympäristön tarjoamia liikuntapaikkoja. Myös liikuntapaikkojen kävijämäärien maksimoiminen on tärkeää harrastetunnille kohdistuvien materiaalivirtojen pienentämiseksi. Tutkielma on toteutettu osana FIN-MIPS Kotitalous tutkimushanketta.

Tutkimuksen aiheena on monialaisten maatilayritysten liitännäiselinkeinojen liikevaihdon ja vahinkojen suhde. Työn tavoitteena oli tutkia LähiTapiolan Agro-maatilavakuutuksella vakuutettuja maatilayrityksiä, joilla on myös vakuutettua liitännäiselinkeinotoimintaa. Liitännäiselinkeinon liikevaihdon kasvaessa toiminta alkaa olla yhä yritysmäisempää, jolloin myös isojen vahinkojen riski on olemassa. Tutkimuksen keskiössä ovat liitännäiselinkeinon liikevaihdon ja vahinkoriskin yhteyden tutkiminen sekä liitännäiselinkeinojen tuotantosuuntien ja vahinkoriskin yhteys. Lisäksi tutkittiin vakuutussopimuskohtaisia korvaussummakeskiarvoja, vahinkomääriä, sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Aineistosta muodostettiin logistisia ja multinomiaalisia regressiomalleja, joilla pyrittiin ennustamaan , mikä on todennäköisyys, että vakuutussopimukselle tapahtuu vakuutuksesta korvattava vahinko. Liikevaihdon yhteys vahinkoriskiin oli vahva kaikilla mittareilla mitattuna. Vahingonto-dennäköisyys kasvoi lineaarisesti suhteessa liitännäiselinkeinon liikevaihdon kasvuun. Kun ajan vaikutus vahinkotapahtuman todennäköisyyteen poistettiin, saatiin laaditun mallin avulla tulos, jonka mukaan korvattavan vahinkotapahtuman todennäköisyys kasvoi 9 %:ä liikevaihdon kasvaessa 10 000 eurolla. Liikevaihto ei vaikuttanut vahinkosummakeskiarvoihin tai korvattavien vahinkotapahtumien määrään. Liitännäiselinkeinon tuotantosuunnan ja vahingon todennäköisyyden väliltä ei löytynyt merkitsevää korrelaatiota. Tutkimusaineiston perusteella korvattavan vahinkotapahtumantodennäköisyyttä ennustavat parhaiten aika ja liikevaihto.

Sodium hydroxide (NaOH) is a strong base which disrupts the seed coat by partial hydrolysis of hemicellulose and lignin in the rumen. NaOH can substitute for mechanical processing of cereal grains. Using total mixed ration including NaOH –treated grains, is an opportunity to avoid the metabolic problems caused by high dietary starch content. The objective of this study was to determine the effects of various levels of NaOH –treated wheat grains in ad libitum total mixed ration diet on feed intake and production of dairy cows. Commonly used oats-barley diet was a control. This study was conducted at the experimental farm of Swedish University of Agricultural Sciences, Umeå, Sweden from September to November 2010. There were 17 multiparous and 6 primiparous cows in the study (Swedish red breed). The cows were kept in a warm loose house barn and intake of total mixed ration was measured by using scale cups. Experimental treatments were ground barley and ground oats in the ratio of 1:1, ground wheat in the ratio of 1:0, ground wheat and NaOH –treated whole wheat in the ratio of 1:1 and NaOH –treated whole wheat in the ratio of 1:0. All the diets were formulated to have a dry matter content of 370 g/kg and crude protein content of 180 g/kg dry matter. Apparent digestibility of nutrient was determined using acid insoluble ash as a marker. Utilization of nitrogen was evaluated using calculated nitrogen balance. The experiment was conducted according to the 4x4 Latin square designs and the statistical differences between the treatments were detected by contrasts. Intakes of dry matter (PQ=0.02) and organic matter (PQ=0.02) increased in pursuance of their improved digestibility as half of the dried wheat was supplemented for NaOH –treated wheat. There was no significant difference between treatments in milk yield or energy corrected milk yield. Milk fat yield (PQ=0.04) and concentration of milk fat increased clearly (PQ=0.004) as half of the dry wheat was substituted for NaOH –treated wheat. By substituting all dry wheat for NaOH -treated wheat, milk protein concentration decreased (PL<0.001). The same occurred for milk urea concentration (PL=0.002). The NaOH –treatment did not result in any economic improvement in this study because concentration of milk protein decreased and intake increased, while milk production remained the same. The best production response was achieved by the mix diet of dried wheat and NaOH –treated wheat.

In addition to being structural components of biological membranes and energy storage of cells, lipids have recently been found to participate as essential players in cell signaling, subcellular transport mechanisms, adjusting functions of integral proteins, and regulation of cell growth and apoptosis. In this study electrospray ionization mass spectrometry (ESI-MS) techniques were used to analyze the phospholipid composition of human bone marrow derived mesenchymal stem cells (BMSC). Numerous chemically distinct lipid species were quantified and the changes in their relative amounts i.e. in the cell’s lipid profile after sequential passaging were followed until senescence (usually from passage 4 up to passage 10, in some cases until p14). Subsequently, the total lipids extracted from the cell pellets were analyzed by triple quadrupole ESI-MS equipment and using lipid-class specific scanning modes. The BMSC lines studied originated from ten donors, five of which were young and five elderly individuals. In culture, the BMSC from both young and aged donors showed time-dependent changes in their phospholipid profiles. The clearest marker findings among individual lipid species were that in phosphatidylcholines (PC) and phosphatidylethanolamines (PE), the species 38:4 (acyl chain pair 18:0/20:4n-6) largely increased towards the late passages, which was seen in the BMSC derived from both the young or aged donors. Thus the reserves of 20:4n-6, the precursor of the eicosanoids having antiproliferative, apoptotic and inflammatory cellular reactions, were increased towards late passages. At phospholipid class level, lysophosphatidylcholine (LysoPC) and phosphatidylinositol (PI) totals, and the ratio of total PI to total phosphatidylserine (PI:PS) were increased from early to latest passages. The results provide new lipid biomarkers to be used for stem cell quality control. The accumulation of polyunsaturated lipid species containing 20:4n-6 or the increase of PI: PS ratio could be potential markers for cell aging and the cells’ poor viability and functionality. The results can be used to develop efficient stem cell therapies and improve patient safety.

Tämän pro gradu -tutkielman tutkimusongelma oli: • Miten julkisten ammattikeittiöiden raaka-aineiden kotimaisuusastetta voitaisiin nostaa? Tutkimuksen alaongelmat olivat: • Mitä esteitä elintarviketeollisuus näkee kotimaisuusasteen nostamiselle? • Mitä mahdollisuuksia elintarviketeollisuus näkee kotimaisuusasteen nostamiselle? • Miten arktisen ruoantuotannon konseptia voitaisiin käyttää apuna kotimaisen raaka-aineen markkinoimisessa? Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusmenetelmä. Tutkimuksen aineisto kerättiin tekemällä 10 kpl teemahaastatteluja. Haastateltaviksi valittiin Hyvää Suomesta -merkkiä käyttävien elintarvikeyritysten edustajia. Tutkimuksen teoriaosassa käsiteltiin brändin rakentamista, julkisten ammattikeittiöiden elintarvikehankintoja sekä kotimaisen raaka-aineen käyttöä julkisissa ammattikeittiöissä. Suomalaisen elintarvikeraaka-aineen erikoispiirteitä käsiteltiin arktisen ruoantuotannon konseptin avulla. Tutkimuksen perusteella kotimaisen raaka-aineen kotimaisuusasteen nostamisen suurin este on sen hinta. Merkittävin keino lisätä kotimaisen raaka-aineen määrää julkisten ammattikeittiöiden hankinnoissa olisi tämän tutkimuksen mukaan vaikuttaminen julkisten hankintojen kriteereihin. Kriteereihin voitaisiin vaikuttaa muun muassa parantamalla viranomaisyhteistyötä, lisäämällä hankinnoista vastaavien ihmisten koulutusta ja tarjoamalla hankinnoista vastaaville henkilöille valmiita kriteeristöjä, joiden avulla heidän työnsä helpottuisi. Arktisen ruoantuotannon konsepti koettiin tässä tutkimuksessa hyödylliseksi ensisijaisesti elintarvikeviennin käyttöön.

Introduction: Abundant proportion of added sugar in the diet of children predisposes to overweight and impairs the overall quality of the diet. In particular, the consumption of sugar-sweetened soft drinks has been linked to the increased incidence of overweight and obesity in children and more recently to the increased incidence of fatty liver. However, with respect to consumption of other foods rich in added sugar the research data is insufficient. As the growing number of population is becoming overweight/obese the prevalence of fatty liver is increasing in children as well, and it is important to find out the significance of added sugar intake in childhood with respect to the risk of fatty liver in adulthood. Objective: The objective of this study is to determine the main sources and consumption of added sugar in the diets of 3-18 year-old children and to examine the stability of the consumption from childhood to adulthood. In addition, the objective is to examine the association between the consumption of foods containing added sugar and the risk of fatty liver in the longitudinal setting. Materials and methods: The data used in this thesis is based on the ongoing Cardiovascular Risk in Young Finns study collected during 1980-2011. The study population is comprised of the diet records of 3597 3-18 year-old children and adolescents participated in 1980. In addition, liver ultrasound was performed in 2011 for determining fatty liver prevalence. Indicator foods which best explain the variation in the intake of added sugar were determined by linear regression analysis and converted into monthly portions. The stability of sugar intake was studied by dividing the data into quarters and examining the proportion of people staying in the same group. The long-term average use of indicator foods was compared in the fatty liver classes with T-test, which illustrates the cumulative intake of added sugar and its possible link to the risk of fatty liver. In addition, the probability of fatty liver with respect to the consumption categories of indicator foods was analysed with logistic regression analysis. Finally, the relation of each indicator foods and total energy intake was examined with trend analysis. Results: In this thesis, the indicator foods selected were sweets, ice cream, soft drinks, yogurt and sweet bakery products. In all the study years, the use of these foods explained the variation in the intake of added sugar from one third to three quarters. There were also clear stability (tracking) observed in the use of these foods. However, the long-term use of these foods was not connected to the risk of fatty liver in a cumulative manner. The average number of portions per month in healthy subjects was 44.6 (SD 16.9) and in fatty liver patients 43.1 (SD 17.4), and the difference between groups was not statistically significant (p 0.133). However, individually examined the use of soft drinks significantly increased the probability of fatty liver (OR 2.24 [95% CI 1.45–3,44]) when compared the group using the most soft drinks with the group using the least. In contrast, consumption of sweets during some years was connected with a lower probability of fatty liver (OR 0.57 [95% CI 0.34–0,97]). Furthermore, based on trend analysis the total energy intake increased by the consumption of soft drink quartiles (p <0.0001), which was not seen with other indicator foods. Conclusion: There was clear stability in the use of the indicator foods in this Master's Thesis during the 27 year study period. Those subjects who 1980 ate the most sugar containing foods, did so at a later stage in their lives. However, the use was not related in the risk of fatty liver in a cumulative manner. However, the consumption of sugar-sweetened soft drinks in adulthood increased the risk of fatty liver significantly. A similar relationship was not observed with the intake of soft drinks in childhood, sweets, ice cream, sweet bakery products or yogurt. The reason for this most likely lies in the total energy intake, because the more the subjects drank sugar-sweetened soft drinks, the greater was their energy intake.

Kauran ja ohran (1→3)(1→4)-β-D-beetaglukaanit muodostavat viskooseja liuoksia ja kykenevät muodostamaan geelejä. Geeliytymisominaisuuksiin vaikuttavat molekyylin rakenne (kuten sellotriosyyli- ja sellotetrasyyli yksiköiden–suhde), koko, beetaglukaanin pitoisuus liuoksessa ja varastointiaika. Kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi beetaglukaanin viskositeetin ja geeliytymisen merkitystä elintarviketeollisuuden tarpeille sekä terveysvaikutuksille. Lisäksi käytiin läpi tekijöitä, jotka vaikuttavat viskositeettiin ja geeliytymiseen. Työn tavoitteena oli selvittää, miten liukenemislämpötila ohjaa ohran ja kauran beetaglukaanin viskositeettia ja geeliytymistä, kun pitoisuus on pieni (ohra 1 % ja kaura 1,5 %). Lisäksi tarkasteltiin, miten liuoksen hapettaminen vaikutti geeliytymiseen. Beetaglukaania liuotettiin 37, 57 ja 85 ºC:een lämpötiloissa ja sen jälkeen puolet näytteistä hapetettiin 70 mM vetyperoksidilla. Näytteiden viskositeettia ja geeliytymistä mitattiin päivinä 1, 4 ja 7 näytteen valmistamisen jälkeen reometrillä ja lisäksi näytteiden sameutta tutkittiin spektrofotometrillä samoina päivinä. Geeliytymislämpötilan optimoimiseksi kauran betaglukaanille tehtiin vielä lisätestejä 35, 37, 40, 45 ja 50 ºC:ssa. Beetaglukaani liukeni 85 ºC:ssa veteen lähes täysin muodostaen jonkin verran viskooseja liuoksia. Hapettuneiden näytteiden viskositeetit laskivat varastoinnin aikana. Nämä liuokset eivät geeliytyneet varastoinnin aikana. Ohran beetaglukaaneista 57 ºC:ssa liuotettu oli viskoosein, ja kauran beetaglukaaneista 37 ºC:ssa liuotettu oli viskoosein. Ohran beetaglukaani kykeni muodostamaan geeliä ainoastaan, kun se oli liuotettu 57 ºC:ssa, kun taas kauran beetaglukaanilla oli laajempi liuotuslämpötila alue. 37 – 50 ºC:ssa liuenneet kauran beetaglukaanit muodostivat geelin. Hapettamattomien näytteiden muodostamat geelit olivat vahvempia kuin hapetettujen. Tulosten perusteella liuotuslämpötilalla oli suuri vaikutus sekä kauran että ohran beetaglukaanin viskositeettiin ja geeliytymiseen. Optimaalinen liuotuslämpötila viskositeetin ja geeliytymisen kannalta ohran beetaglukaanille oli 57 ºC ja kauran beetaglukaanille 37 – 45 º.