Browsing by master's degree program "Ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelma"

Introduction: Fitness athletes change their nutrition a week before competition during “peak week” in the hope of achieving a better physique in competition. There is little evidence of the benefits of peaking in fitness sports and current literature suggests that these peaking methods might even be harmful to athletes’ condition or pose a risk to their health. Aim of the study: The aim of this study was to investigate the nutritional strategies of fitness athletes during the peak week and the effects of these strategies on body composition, anthropometry, and hormonal markers. Materials and methods: Participants consisted of 6 female and 10 male fitness athletes preparing for the 2019 Finnish championships. The participants’ hormone levels (cortisol, estradiol, T4, FSH, T3, insulin, free testosterone, leptin, and ghrelin) were measured from blood samples collected before the beginning of the peak week and on the day after the competition. Body composition and anthropometric measurements (weight, fat mass, fat free mass, intracellular water, total body water, chest circumference, waist circumference, vastus lateralis CSA) were taken at the same time points. The energy and nutrient intake of the athletes was estimated based on self-reported food diaries. The associations between nutritional factors and changes in body composition and hormonal markers were investigated with regression analysis. Results: The competitors were found to significantly (p < 0,05) increase their energy intake, carbohydrate and sodium intake, and to decrease their protein intake when transitioning to peak week. During the peak week body weight, fat free mass, intracellular and total body water, waist circumference and vastus lateralis CSA increased statistically significantly (p < 0,05). A statistically significant decrease was found in cortisol, estradiol, free testosterone and ghrelin levels, whereas T4, FSH, T3, insulin, and leptin levels increased significantly (p < 0,05). Conclusions: We found that fitness athletes change their nutrition a week before the competition in the hope of achieving a better competition physique. The changes in energy and nutrient intake were not associated with changes in body composition, but they may be connected to hormonal changes. The hormonal changes detected during the peak week indicate that athletes start to recover from a long period of energy restriction, which may lead to a better competition physique.

Background and objectives: To improve human health and environmental sustainability, change in the dietary protein consumption from red meat to plant-based protein sources is needed. Current consumption of legumes and plant-based meat alternatives (PBMA) are relatively low in Finland. However, there is a growing positive belief about plant-based protein sources among consumers, indicating an increasing interest in trying and integrating them into diets. To advance the development of new plant-based protein sources and to develop more effective and better tailored interventions to improve the consumption, beliefs about plant-based protein sources should be further studied. Thus, the aim of this thesis was to deepen the understanding of the relationship between different beliefs and consumption of legumes and PBMAs across sociodemographic groups. In addition, this thesis investigated whether sociodemographic factors moderate the associations between beliefs and consumptions. Materials and methods: Eight beliefs about plant-based protein sources as well as consumption of legumes and PBMAs were studied among Finnish adults (N=1000) who participated in the consumer survey conducted in 2020 as a part of the Leg4Life research project. Data was analysed with quantitative methods (descriptive statistics, Spearman’s correlation, Kruskal-Wallis’s test, and logistic regression). Results: Older age was associated with more frequent legume consumption, but also with less frequent PBMA consumption. No gender differences in the consumptions were found. Higher education and better perceived financial status were associated with more frequent legume and PBMA consumption. Sociodemographic differences were also found within the beliefs about plant-based protein sources. Younger participants perceived them as more sustainable and evoking more positive images compared to the middle-aged participants. Women had in general more positive beliefs than men. Beliefs ‘tasty’ and ‘fulfilling’ were associated with more frequent legume consumption, while beliefs ‘sustainable’ and ‘evokes positive images’ to more frequent PBMA consumption. Significant interaction effects were found between certain belief variables and sociodemographic factors on the consumption of both legumes and PBMAs. Conclusion: The findings from this study revealed a notable gap between beliefs and actual consumption and demonstrate the complexity between sociodemographic factors, beliefs, and consumption patterns regarding legumes and PBMAs. Even though there are positive beliefs about plant-based protein sources, both legumes and PBMAs are still consumed relatively infrequently, indicating that these alternatives have not yet become fully integrated into dietary habits.

The socioeconomic status (SES) of the family is associated with the food consumption of the children and this association is mediated by different mediators. This study had two aims; firstly, to determine the associations between the determinants of SES and children’s food consumption, secondly to assess the mediating effects of food availability and parental role-modeling of the above associations. Parental educational level and relative income of the family were studied as the determinants of SES. Children’s food consumption was measured under two categories; fruits & vegetables (FV) and sugary food & drinks (SFD). Data was obtained from the baseline data collection of the DAGIS intervention study in 2017 which was conducted in 32 preschools in Salo (N=29) and Riihimäki (N=3). A FFQ filled by the parents was used to determine children’s food consumption. Information on parental educational level, family income, food availability, and parental role-modeling was extracted from the self-administered parental questionnaire. Parents of 698 preschool children aged from 3 to 6 years filled the parental questionnaire. Spearman’s correlations tests were conducted to determine the associations between SES determinants and children’s food consumption. Mediating roles of food availability and parental role-modeling were assessed through mediation analysis using PROCESS version 3 macro for SPSS. Parental educational level was a statistically significant predictor of children's FV consumption. Family relative income did not predict FV or SFD consumption of the children. The multiple mediators model revealed that the association between the parental educational level and children’s consumption of FV was partially mediated by three mediators: the availability of FV, parental role-modeling of FV, and the availability of SFD. The association between the relative income of the family and children's consumption of FV was fully mediated by two mediators: home availability of FV, and parental role-modeling of FV. This study suggested parental educational level is a better predictor of children’s food consumption compared to family income. The mediation roles of food availability and parental role-modeling should be taken into account in developing interventions to improve the FV and SFD consumption of children in Finland.

Ikääntymiseen liittyvä lihasmassan määrän väheneminen ja lihasten toiminnan heikentyminen ovat merkittävimpiä gerastenialle altistavia tekijöitä. Gerastenia on kliininen oireyhtymä, jolle on ominaista alentunut stressinsietokyky, sekä fysiologisten ja neurologisten toimintojen kumulatiivinen heikentyminen. Proteiini yhdistettynä liikuntaan on tutkimuksissa parantanut ikääntyneiden liikunta- ja toimintakykyä ja siten gerastenian oireita ikääntyneillä. Maidossa luontaisesti esiintyvä, MFGM (Milk Fat Globule Membrane) -yhdiste, on tutkimuksissa osoittanut lupaavia terveyttä edistäviä vaikutuksia ikääntyneiden fyysiseen suorituskykyyn. Pro gradu -tutkielmani ensisijaisena tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako MFGM-yhdistettä ja proteiinia sisältävien välipalatuotteiden käyttö yhdistettynä kevyeen liikuntaharjoitteluun ikääntyneiden naisten gerastenian asteeseen. Toisena tavoitteena oli selvittää, eroaako tutkittavien proteiininsaanti tutkimuksen alussa eri gerastenian asteen omaavien henkilöiden välillä. Voimapala-tutkimus oli 12-viikon satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Osallistujat olivat yli 70-vuotiaita, kotona asuvia naisia, joiden proteiininsaanti lähtötilanteessa oli alle 1,2 g/painokilo/pv. Osallistujat satunnaistettiin interventio- (n=51) ja kontrolliryhmiin (n=50). Interventioryhmä nautti päivittäin yhden välipalatuotteen, joka sisälsi 23 grammaa maitoproteiinia ja 3,6–3,9 grammaa MFGM-yhdistettä. Molempia ryhmiä ohjeistettiin suorittamaan kotona kevyt liikuntaohjelma päivittäin koko tutkimuksen ajan. Gerastenian asteen arviointiin käytettiin Friedin fenotyyppimallia, jossa on viisi kriteeriä: Tahaton laihtuminen, uupumus, vähäinen fyysinen aktiivisuus, hitaus ja heikkous. MFGM-yhdistettä ja proteiinia sisältävien välipalatuotteiden käytöllä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta yli 70-vuotiaiden naisten gerastenian asteeseen. Tutkittavista 3 %:lla oli gerastenia ja 46 %:lla esigerastenia tutkimuksen alussa. Proteiinin saanti lisääntyi interventioryhmässä 0,2 g/kg/pv (p<0,001) tutkimuksen aikana. Tutkittavien proteiininsaannissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa gerastenian asteiden välillä. Vaikka MFGM-yhdisteellä ja proteiinilla ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan vaikutusta ikääntyneiden gerasteniaan, muutamien aiempien tutkimusten perusteella MFGM-yhdisteellä on havaittu ikääntyneiden liikunta- ja toimintakykyä edistäviä ominaisuuksia. MFGM-yhdiste sisältää useita bioaktiivisia yhdisteitä, jotka voivat vaikuttaa gerasteniaan eri mekanismeilla. Gerastenia on monitekijäinen oireyhtymä, joten MFGM-yhdisteen, ravitsemuksen ja liikunnan yhdistävillä monikomponentti-interventioilla, voitaisiin saavuttaa hyviä tuloksia gerastenian hoidossa. MFGM-yhdistettä on tutkittu ikääntyneillä toistaiseksi hyvin vähän, joten lisää tutkimuksia aiheesta tarvitaan erityisesti niillä ikääntyneillä, joilla on jo gerastenia.

A healthy and balanced diet is essential for healthy growth and nutrition during childhood and youth has permanent and long-term effects for an individual’s health status. However, in contrast to other Nordic countries and most other European countries, there is no national data on adolescents’ food consumption and nutrient intake available in Finland. The Finnish Institute for Health and Welfare conducted a pilot study on nutrition monitoring in adolescents during Autumn 2021. The study was conducted altogether in six schools in Helsinki and Tampere and the study group consisted of 110 ninth graders. The data on the adolescents’ food consumption and nutrient intake was collected with two 24-h dietary recalls. The first recall was conducted face to face and the second by phone. Based on this pilot study, the goal is to develop a national study protocol for examining the food consumption and nutrient intake of 12-18-year-old adolescents. The aim of this master’s thesis is to find out if the study protocol of the pilot study is suitable for a larger national study. In addition, the aim is to find out how was the food consumption and nutrient intake of the ninth graders from Helsinki and Tampere who participated in the study. The statistical tests and graphs were made using IBM SPSS Statistics 29 -software and Microsoft Excel - program. Non-parametric Mann-Whitney U -test was used to compare groups. The participation rate of the study was good. 73% of the invited adolescents participated in the first recall, from which 98% participated also in the second recall. Based on the results of this pilot study, 24-h dietary recalls conducted face to face and by phone are a practical and reliable study method when examining adolescents’ food consumption and nutrient intake. Adolescents’ mean intake of vegetables, fruits, berries, and dietary fibre was below the recommended amount, while the mean intake of salt and saturated fatty acids exceeded the recommended level. Based on the results, the study protocol is suitable for a larger national study. A national study is needed to better understand adolescents’ food consumption and nutrient intake from the point of view of health and environmental sustainability, and to see if there are differences by region, age, or sociodemographic factors. In addition, the national study would help to improve adolescents’ health and to prevent, for example, overweight, obesity and chronic diseases.

Good nutritional status contributes to health, functional capacity, and quality of life. The food provided to patients in hospitals is formulated to contribute to their recovery and is an integral part of their care. For nutritional care to be successful, it is important that patients eat the food they are offered, so both the food and the dining environment should be pleasing to patients. Personal habits have a big influence on what kind of food and eating situation each person finds pleasurable. The data analysed in this study were collected by interviewing patients. The interviews were conducted at a stage when the interviewees had at least two days of experience of patient dining. For this study, a thematic interview was chosen as the research method, as the phenomena and issues to be surveyed are not yet very well-known and the interviewees themselves wanted to be given the opportunity to raise issues that were relevant to them. The supervisors of this thesis were Heini Karp, PhD, licensed dietician, and Anu Joki, PhD. The interviews revealed that patients were quite satisfied with the hospital meals, both in terms of food and organisation. The size of portions was the single most important issue that all interviewees highlighted as a factor affecting satisfaction and which they would like to influence themselves. The interviews also showed that the possibility to make choices - even small ones - improves the dining experience in hospital. As there are already several portion sizes available and the aim is to provide the right size portion for each patient, changes to these practices could be implemented relatively easily and at low cost. A typical way to find out patients' satisfaction with hospital food is through form-based surveys. They may not reveal all the underlying reasons for the results obtained, making it difficult to correct the situation and improve hospital catering based on the results. Interview-based research on patient satisfaction with the food service experience is relatively scarce. More research would be needed to assess the transferability of the results. In particular, there is a need for a study that takes into account the age distribution and the different needs of patients of different ages.

Background. The interest in plant-based protein sources has increased due to environmental and health concerns. The ScenoProt intervention study was a 12-week controlled study consisting of three different omnivorous diet groups. Study group’s diets ANIMAL, 50/50 and PLANT consisted of 30%, 50% and 70% plant-based protein, respectively, with rest of the protein coming from animal-based sources. Objectives. The aim of this study was to see whether amino acid intakes differed between the diets and whether the indispensable amino acid requirements were met. The focus was to concentrate on studying the amino acids that were most limited in comparison to the requirement levels in the most plant-based group. Also, the main sources of amino acids were analysed from different food categories. Materials and methods. The ScenoProt randomised controlled intervention was performed in spring 2017. Altogether 136 healthy adult participants completed the 12-week study. Meat and dairy were partly replaced with cereals, nuts, seeds, and legumes in the PLANT and 50/50 groups. Fish and eggs were provided with equal amounts in each group. Amino acid compositions of food items were provided from different databases and combined with 4-day food records from the baseline and the end of the 12-week intervention. Differences between the diets were analysed with ANOVA. The amino acid sources were calculated from 17 different categories. Results. The intakes of protein and indispensable amino acids were highest in the ANIMAL group compared to the PLANT group (P<0.01). The requirements of indispensable amino acids were met, apart from the methionine intake in two participants (5%) in the PLANT group, who also had protein intake below the safe intake level. In the PLANT group, cereals became the main source of protein and all amino acids, and legumes the main source of lysine, whereas in the ANIMAL, meat was the main source of protein, methionine, lysine, and threonine, and milk the main source of valine and leucine. Considering all indispensable amino acids, the intake of valine in the ANIMAL and methionine in the PLANT and 50/50 groups were closest to the reference value. Conclusions. When plant-based protein sources were increased with the expense of animal-based sources, the main sources of protein and amino acids changed, but the sufficient indispensable amino acid intakes were mostly met. The sufficient protein intake could be considered somewhat more carefully in diets resembling Planetary Health diet to ensure methionine requirement. As the indispensable amino acid requirements were met in all the study diets when protein intake was above the safe intake level (0.83 g/kg), it is safe to replace animal-based sources with more plant-based sources.

Tiedekunta/Osasto: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Laitos: Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto Tekijä: Sini Maria Närvä Työn nimi: Punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen palkokasveilla: vaikutus veren rasva-arvoihin ja kehonkoostumukseen terveillä työikäisillä suomalaisilla miehillä Oppiaine: Ihmisen ravitsemus- ja ruokakäyttäytyminen (Opintosuunta: Ihmisen ravitsemus) Työn laji: Maisterintutkielma Aika: Huhtikuu 2021 Sivumäärä: 63 sivua + 1 liite Tiivistelmä: Tausta: Sydän- ja verisuonitaudit (SVT) ovat merkittävin syy sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen länsimaissa. SVT:n riskitekijöitä ovat ruokavalion rasvan laatu, veren korkea kolesterolipitoisuus (erityisesti LDL-kolesteroli), ylipaino, tupakointi, diabetes ja kohonnut verenpaine. Miehillä riski sairastua SVT:hin on naisia suurempi. Lisäksi miesten ruokavalio on usein laadultaan naisia heikompi, ja miesten punaisen ja prosessoidun lihan kulutus on liian runsasta suosituksiin nähden. Korvaamalla eläinperäisiä proteiinin lähteitä kasviperäisillä lähteillä voidaan vaikuttaa suotuisasti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Tavoite: Työn tavoitteena oli tutkia, onko veren rasva-arvoissa, kehon painossa ja kehonkoostumuksessa eroja, kun ruokavalion punaista ja prosessoitua lihaa korvataan osittain ei-soijaperäisillä palkokasveilla. Tutkimushypoteesina oli, että punaisen ja prosessoidun lihan korvaaminen osittain palkokasveilla pienentää kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta sekä kehon painoa ja rasvamassaa. Menetelmät: Tässä tutkimuksessa käytettiin Papumies-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat olivat 20-65-vuotiaita terveitä suomalaisia miehiä (n=102). Heidät satunnaistettiin kahteen eri interventioryhmään kuuden viikon ajaksi. Toinen ryhmä (liharyhmä) sai punaista ja prosessoitua lihaa ja niistä valmistettuja tuotteita 760 g/vko (25 % päivittäisestä proteiinin saannista). Toinen ryhmä (palkokasviryhmä) sai palkokasveja ja palkokasvituotteita (pääosin herneitä ja härkäpapuja) 20 % päivittäisestä proteiinin saannista sekä punaista ja prosessoitua lihaa 200 g/vko (5 % päivittäisestä proteiinin saannista). Ennen intervention alkua ja sen lopussa kerätystä paastoverinäytteestä analysoitiin kokonais-, HDL- ja LDL-kolesteroli sekä triglyseridipitoisuudet, ja lisäksi mitattiin tutkittavien pituus, paino, vyötärön- ja lantionympärys sekä kehonkoostumus. Ryhmien välisiä eroja näissä muuttujissa intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysillä käyttäen alkupisteen arvoja kovariaatteina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa kolesterolipitoisuuksissa (pois lukien HDL-kolesteroli), painossa, vyötärön- ja lantionympäryksessä tai kehonkoostumuksessa. Intervention lopussa plasman kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuudet (p<0,001 ja p=0,001), kehon paino ja painoindeksi (p=0,031 molemmissa) olivat pienemmät ja HDL-kolesterolipitoisuus suurempi (p=0,030) palkokasvi-ryhmässä liharyhmään verrattuna. Triglyseridipitoisuudessa, vyötärönympäryksessä, vyötärö-lantio-suhteessa, rasvaprosentissa, rasvamassassa, rasvattomassa massassa tai rasvamassan ja rasvattoman massan indeksissä ei havaittu eroja ryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Johtopäätökset: Punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen ei-soijaperäisillä palkokasveilla kuuden viikon ajan paransi veren rasva-arvoja ja vähensi painoa terveillä työikäisillä miehillä, mikä viittaa sydän- ja verisuonitautiriskin pienemiseen. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa toimenpiteitä terveellisemmän ja ympäristön kannalta kestävämmän ruokavaliosuosituksen laatimisessa väestötasolla. Avainsanat – Nyckelord – Keywords: Ravitsemus, ei-soijaperäiset palkokasvit, punainen liha, plasman lipidit, sydän- ja verisuonitaudit Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto, Helsingin yliopisto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information: Ohjaajat: Suvi Itkonen, ETT, dosentti; Anne-Maria Pajari, apulaisprofessori

Johdanto: Fitnessurheilijoiden kilpailuihin valmistavan kausi kestää noin 2–6kk, jonka aikana he pyrkivät vähentämään kehon rasvamassan määrää ja ylläpitämään lihasmassaa. Ravitsemuksella on merkittävä rooli paitsi näiden kehonkoostumustavoitteiden saavuttamisessa myös urheilijan terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Pitkään jatkuva energiavajeen seurauksena elimistö pyrkii saavuttamaan uuden homeostasian vähentämällä energiankulutusta muun muassa kilpirauhashormonipitoisuuksia säätelemällä. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella fitnessurheilijoiden ravinnon saantia ja kehonkoostumuksen muutoksia kilpailuihin valmistavalla kaudella sekä siitä palauttavalla kaudella. Lisäksi tarkasteltiin kilpailuihin valmistavan kauden vaikutusta kilpirauhashormonipitoisuuksiin. Menetelmät: Tutkimuksessa seurattiin 9 nais- ja 12 mieskilpailijan valmistautumista syksyn 2019 suomenmestaruuskilpailuihin. Heidän kilpailuihin valmistava kausi kesti keskimäärin 21 viikkoa, jota seurasi keskimäärin yhtä pitkä palauttava kausi. Verrokkiryhmässä oli 22 tavoitteellisesti harjoittelevaa miestä ja naista, jotka eivät laihduttaneet. Tutkittavilta mitattiin veren kilpirauhashormonipitoisuudet (T3 ja T4) ja kehonkoostumus (DXA) ennen kilpailuihin valmistavan kauden alkua, sen lopussa sekä 21 viikon palauttavan kauden jälkeen. Lisäksi tutkittavat täyttivät ruokapäiväkirjaa, jonka avulla arvioitiin energian- ja ravintoaineiden saantia. Ryhmien väliseen vertailuun käytettiin riippumattomien otosten t-testiä ja ajallisia muutoksia arvioitiin toistomittausten varianssianalyysillä. Lineaarisella regressioanalyysillä arvioitiin kilpailuihin valmistavan kauden lopun T3-pitoisuuksiin vaikuttavia tekijöitä. Tulokset: Kilpailuihin valmistavan kauden aikana tutkittavien energian- ja hiilihydraattien saanti sekä rasvamassan määrä ja T3-pitoisuudet laskivat merkittävästi (p-arvot <0,001). Kaikki arvot palautuivat keskimäärin ennalleen palauttavan kauden aikana rasvamassan nousun myötä. Regressioanalyysi osoitti, että kilpailukauden lopun T3-pitoisuutta selitti vahvimmin rasvamassan määrä (p-arvo <0,001). Lisäksi hiilihydraattien osuus oli naisilla, mutta ei miehillä, merkittävä tekijä (p-arvo 0,002). Johtopäätökset: Kilpailuissa vaaditun kehonkoostumuksen saavuttaminen tapahtui energian ja hiilihydraattien saannin laskemisella alle urheilijoille laadittujen suositusten. Painonpudotuksen myötä myös T3-pitoisuudet laskivat merkitsevästi. Hormonipitoisuudet näyttävät kuitenkin palautuvan 21 viikkoa kestäneen palauttavan kauden aikana, kun kehon rasvamassa palautuu lähtötasolle.

Tausta: Ruokaympäristömme on muuttunut merkittävästi viimeisimpien vuosikymmenten aikana. On esitetty, että muun muassa suurentuneet pakkauskoot, aiempaa laajempi valikoima epäterveellisiä elintarvikkeita sekä näiden tuotteiden markkinointi on yhteydessä lasten ruokavalioon. Lisääntyneen ylipainon ja lihavuuden on selitetty johtuvan ruokaympäristössä tapahtuvista muutoksista. On myös ajateltu, että terveyden edistämisen tulisi kohdistua ympäristön, ei ainoastaan yksilön, käyttäytymisen muuttamiseen. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia koskevat rajoitukset on nähty lupaavana keinona ohjata lasten ruokaympäristöä terveyttä edistävämpään suuntaan. Päätöksenteko edellyttää luotettavia menetelmiä elintarvikkeiden ravitsemuksellisen laadun arvioimiseksi. Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida suomalaisten lapsiperheiden tyypillisesti ostamien epäterveellisten elintarvikkeiden ravitsemuksellista laatua kolmella eri ravitsemusprofilointimenetelmällä. Lisäksi tutkimuksen avulla selvitettiin, kuinka hyvin ravitsemusprofilointimenetelmät erottelivat epäterveelliset elintarvikkeet niitä vastaavista terveellisemmistä vaihtoehdoista. Tutkimuksessa selvitettiin myös eri profilointimenetelmien yhtenevyyttä ja sitä, missä määrin eri profilointimenetelmillä saadut tulokset olivat keskenään eriäviä. Menetelmät: Tutkimuksen aineiston muodostivat 73 elintarviketta, jotka valittiin laajan suomalaisen ostodatan (vuosi 2018) perusteella niiden tuoteryhmien joukosta, jotka edustivat suomalaisten lapsiperheiden ostamia epäterveellisiä elintarvikkeita. Epäterveellisille elintarvikkeille valittiin omista tuoteryhmistä terveellisemmät vertailutuotteet. Aineistoon kuului lisäksi muutamia hampurilaisravintoloiden ruokia sekä referenssielintarvikkeita, kuten leipiä ja hedelmiä. Elintarvikkeet profiloitiin Nutri-Scorella, WHOEuro-mallilla sekä tätä tutkimusta varten kehitetyllä, suomalaisten ravistemussuositusten päivittäisiin saantisuosituksiin perustuvalla Findexillä. Vertailevat analyysit tehtiin tilastollisin analyysimenetelmien käyttäen SPSS 26 -tilasto-ohjelmaa. Tulokset: Eri ravitsemusprofilointimenetelmät arvioivat elintarvikkeiden ravitsemuksellista laatua melko yhtenevästi, mutta pieniä eroja niiden välillä havaittiin. Nutri-Score ja Findex olivat lähempänä toisiaan WHOEuron ollessa profilointimenetelmistä kriittisin. Eri menetelmät erottelivat epäterveelliset tuotteet terveellisemmistä vaihtoehdoista melko hyvin, mutta Findexin erottelukyky oli hieman Nutri-Scorea parempi johtuen osin Nutri-Scoren tunnistetusta ominaisuudesta profiloida systemaattisemin epäterveellisiä kuin terveellisiä tuotteita. Johtopäätökset: Jokaiseen ravitsemusprofilointimalliin liittyi sekä vahvuuksia että rajoituksia. Findex osoittautui tutkimuksessa lupaavaksi ja siihen liittyviä perusteita on tarkoituksenmukaista hyödyntää mahdollisesti olemassa olevien profilointimallien kehittämisessä ja yhteiseurooppalaisen ravitsemusprofilointimallin ja siihen perustuvan pakkausmerkinnän kehittämisessä. Markkinoinnin rajoittaminen tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa lasten ruokaympäristöön ja edelleen ruokavalion terveellisyyteen. Markkinoinnin rajoittamisella voidaan parhaimmillaan vähentää paljon lisättyä sokeria, suolaa, tyydyttynyttä rasvaa ja vähän terveyden kannalta hyödyllisiä ravintoaineita, kuten kuitua, sisältävien elintarvikkeiden osuutta lasten ruokavaliossa.