Browsing by Title

The idea of forest as an investment is still relatively new, even though forest ownership and wood trade have a long history in Finland. Things changed in the 21st century, when people started to treat forest more as an investment. The newer investment products, such as forest funds, have only strengthened the status of forests as an investment asset and increased public awareness. This master’s thesis examines the impressions of young investors concerning forest funds and other forest related investments. This study aims primarily to clarify how interesting investment product forest funds are from the point of view of young investors, and how the willingness to invest in forest funds could be influenced. This study also provides more information about the prejudices of young investors concerning the forest as a form of an investment. This research is mainly based on quantitative methods, and the data were gathered via questionnaire which was published on social media. The questionnaire consisted of questions related to the background of the participants, the factors that influence investment decisions, forest investing and forest funds. The sample for this survey consisted of 103 investors aged 18-30. The theoretical background of this study was based on the factors that were crucial for the investment decisions. These factors were relevant for this type of study, because it enabled a broader analysis of the behavior of young investors. Due to the nature of forest investments, the dimensions of value in investment context were also assessed. The results indicate that forest funds can be seen as a potential investment product for young investors. However, forest funds and their principals were previously unknown to many of the investors who participated this survey. Enhancing the knowledge of the forest funds and the transparency of their operations had a positive effect on young people’s willingness to invest in them. The emotional and economic values were emphasized in young people’s impressions as factors contributing to the attractiveness of forest investments. A better expression of these values in the marketing of forest funds could increase the interest among the young investors.

The aim of this master’s thesis was to examine the influence of sample bulk density (5 density levels), volumetric moisture content, and the measurement frequency of capacitive moisture sensors on the results of capacitive moisture measurement of grass. A laboratory study was carried out in summer 2017 to be able to measure in controlled conditions. Literature study was also carried out to gather more information about the subject. The capacitive moisture sensors tested during the measurements were soil moisture sensors Decagon Devices 5TM, Delta-T Devices ThetaProbe ML2X, Soil Scout Hydra 100, bale moisture sensor Agreto PFM II and LCR meter R&S Hameg Lcr Bridge. The volumetric moisture contents were calculated based on the thermogravimetric moisture contents of the samples and the sample volumes that were calculated from sample thicknesses. The results of electric measurement devices were then compared to these volumetric moisture contents. Linear regression equations were utilized to determine the relationship between both thermogravimetric and calculated volumetric moisture contents and the results of the moisture sensors. The best coefficient of determination (corrected R2) for gravimetric moisture content (wet basis) was 0,54 and 0,67 for volumetric moisture content. The regression equations, which explained volumetric moisture content and had bulk density level as explanatory factor, produced the best results. It was concluded that the bulk density of grass samples and measurement frequencies of the sensors both influenced markedly the results of capacitive moisture measurement. Conductance and sensor geometry had also their own significance. Based on the results of these measurements, the continuous moisture measurement of grass yield is not possible by capacitive sensors. To be able to measure moisture content of grass precisely, one should know also the mass or volume flow passing the capacitive measurement device. One possibility is to combine capacitive sensors to other types of sensors.

Tehokas agri-teollinen maataloustuotanto on osoittautunut ympäristön kannalta haitalliseksi ja kestämättömäksi ruoantuotantotavaksi. Se aiheuttaa ympäristöhaittoja sekä heikentää biodiversiteettiä. Biodiversiteetin heikkeneminen herättää kansainvälistä huolta lajimonimuotoisuudesta. Maatalous itsessään on myös riippuvainen biodiversiteetistä sekä maatalousympäristön ekosysteemipalveluista. Agroekologinen symbioosi (AES) -toimintamalli pyrkii tarjoamaan ratkaisuja agri-teollisen ruokajärjestelmän ongelmakohtiin. Luomalla paikallisesti toimivan ruokajärjestelmän, joka on ympäristön kannalta kestävä, taloudellinen sekä sosiaalisia hyötyjä tuottava. Agroekologisen symbioosin kulmakivenä toimii ravinteita kierrättävä sekä energiaa tuottava biokaasulaitos, joka hyödyntää paikallisia biomassoja, kuten puoliluonnontilaisten nurmien satoa. Puoliluonnontilaiset nurmet ovat lajimonimuotoisia tärkeitä elinympäristöjä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella puoliluonnontilaisten nurmikasvustojen monimuotoisuusarvoja ja nurmien hoitotoimenpiteitä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää nurmenkäytön biodiversiteettivaikutuksia sekä arvioida, miten nurmibiomassoja voidaan käyttää monimuotoisuusarvoja menettämättä. Aineisto muodostui viljelijähaastatteluista sekä indikaattorikasvilajien ja kimalaisten havainnointiaineistosta kolmelta puoliluonnontilaiselta nurmityypiltä: suojavyöhykkeiltä, luonnonhoitopeltonurmilta sekä viherlannoitusnurmilta. Tutkimuksen tulosten perusteella nurmityyppien välillä ei havaittu eroja kasvi- tai kimalaislajimonimuotoisuudessa. Nurmikasvustojen iän ja indikaattorikasvilajirunsauden välillä havaittiin positiivinen korrelaatio. Myös kasvustojen niittoajankohdalla oli yhteys kasvilajimonimuotoisuuteen. Tulosten perusteella puoliluonnontilaiset nurmikasvustot soveltuvat bionurmentuotantoon. Nurmenkorjuussa on otettava kuitenkin huomioon niiton vaikutukset eri eliöryhmien populaatioihin. Myöhäinen niitto lintujen pesimäkauden jälkeen tukee sekä kasvilajimonimuotoisuutta että peltolintukantoja. Selkärangattomat lajit hyötyvät niittämättömistä alueista. Lajimonimuotoisuuden kannalta on tärkeää ylläpitää monimuotoista maisemarakennetta, joka tarjoaa erilaisia elinympäristöjä maatalousalueen lajistolle.

The self-sufficiency of protein concentrates in Finland is low. Forage plants grow well under Finnish climatic conditions and they can produce a lot of crude protein per hectare. It is possible to press juice with a high protein concentration from ensiled forage and this juice is suitable feed for pigs. The aim of this thesis was to find out how forage plant species and silage additives affect juice proportion, dry matter yield and dry matter concentration of the juice when juice is pressed from silage. The effects of different kinds of pressing equipment and silage dry matter concentration to pressing results was also examined. The study was conducted as part of the Innofeed project. The experiments were conducted at Natural Resources Institute Finland in Jokioinen. The silages were harvested during growing season 2016. First and second cut grass and clover forages were ensiled in experimental size silos and third cut grass was ensiled in round bales. Two different prewilting periods were used for first cut grasses. Additive treatments were: water as a control, formic acid based additive, fibre hydrolysing entzyme (2nd and 3rd cut) and lactic acid bacteria inoculant (1st cut). Liquid and solid fractions were separated with four different kind of equipments. Silages and liquid fractions were analysed from all cuts and solid fraction was analysed from 3rd cut. Silages were mostly well preserved and only a few were spoiled. Silage additives prevented spoilage. Dry matter concentration of silages differed a lot between cuts (137 – 306 g/kg). There were higher concentrations of crude protein and ash in clover silages than in grass silages, but dry matter concentration was lower. Juice proportion (0,487 vs. 0,350 kg/kg) was higher from clover silages than from grass silages. Crude protein (179 vs. 163 g/kg ka) and ash (189 vs. 128 g/kg ka) concentrations in juice were higher in clover than in grasses. Also dry matter (0,197 vs. 0,130 kg/kg), crude protein (0,167 vs. 0,160 kg/kg) and ash (0,433 vs. 0,270 kg/kg) yields were higher from clover silages than from grass silages. On the contrary, dry matter concentration (72,0 vs. 87,5 g/kg) in juice was lower in clover than in grass. Silage additives secured the quality of silages but they did not help to get more juice out of silage. Formic acid (0,384 kg/kg) was even worse than control (0,404 kg/kg) regarding juice proportion from silages. Red clover was better plant species than grasses for production of silage juice, but the difference may originate from differences in dry matter concentration between plant species. The pressing equipment greatly affected the results. When the efficiency of the pressing equipment rised differences between the silage additives decreased. When the dry matter concentration of the silage rised the proportion of juice decreased but dry matter concentration of juice rised. There is possibilities in silage juice production for pig protein feed, but more information about the effects of silage additives on crude protein quality of silage juice is still needed.

Meadow fescue is a perennial forage grass and it belongs to the Poaceae-family. Fescues are cultivated for feed for domestic animals such as cattle or horses. Usually meadow fescue is cultivated in a mixed sward and therefore it is the second most cultivated forage grass after timothy in Finland. Meadow fescue has a good ability to recover after cutting. It also tolerates lower stubble height, more frequent cutting and more intense grazing than timothy. However, the quality of forage is not as good as the quality of timothy. Meadow fescue is also sensitive to drought. In 2005, there were 612 000 ha of perennial grasslands in Finland. In Finland, the seed production area of meadow fescue was 1 510 hectares in 2006. The average seed yield in 1983-2006 was 460 kg of certified seed per hectare. It has been observed that seed yields of meadow fescue have decreased in Finland during the past 10-15 years. Similar observations were made also in Norway. It is hypothesized that the decrease in seed yield is due to forage orientated plant breeding. This might have resulted in good quality, highly productive forage grasses on the cost of traits most effective in seed formation. Low seed yields of the fescues are more than likely to depress farmers’ interest in production of fescue seeds which may lead to shortage of locally produced seed. Locally produced seed improves the winter survival and canopy formation of forage grasses and thus it is the basis of successful forage production. The field experiment was carried out at the University of Helsinki, Viikki Experimental Farm to compare differences in seed formation traits between the old cultivar, Kalevi and the new cultivar, Fure. Total dry matter accumulation, forage quality, number of flowers per panicle and accumulation of dry matter in spikelets were determined during the summer 2006. Seed yield was harvested and number of tillers, panicles and seeds were counted. Also the dry matter of straw, leaves, panicles and seeds were determined as well as seed yield, seed weight and germination percentage. Leaf dry weight of the new cultivar, Fure, was higher than leaf weight of the old cultivar, Kalevi. However, the panicle weight of Kalevi was higher than that of Fure. Even though Kalevi produced more tillers than Fure, in Fure a larger proportion of tillers remained at the vegetative stage. Kalevi also produced more panicles than Fure though the panicles of Fure had more florets and seeds. In both cultivars 20 % of florets were aborted. Thousand seed weight of Kalevi was higher than that of Fure. There was not significant difference in seed yield which indicated that meadow fescue cultivars studied had ability to compensate changes in traits affecting the seed yield similarly to small grain cereals. Based on stepwise regression analysis increase in the tiller number of Kalevi tends to result in lower seed yield as well as increase in the seed number per panicle of Fure. Increase in plant dry matter at the stem elongation phase tends to decrease the seed yield of Fure unlike in Kalevi whose seed yield tended to increase in this case. The forage quality of meadow fescue cultivars studied differed only in the longevity of D-value (digestibility), which remained high for a longer period in Kalevi than in Fure.

Suomessa nurmirehujen korjuu tapahtuu tyypillisesti kaksi tai kolme kertaa kasvukauden aikana riippuen maantieteellisestä sijainnista, mutta ilmastonmuutoksen myötä kasvukauden pidentyessä kolmen niiton strategiaa voidaan käyttää koko ajan pohjoisempana. Saman kasvukauden aikaisia saman nurmilohkon ensimmäisen, toisen ja kolmannen niittokerran säilörehujen tuotantovaikutuksia vertailevia tutkimuksia on tehty hyvin vähän ja pääasiassa vain Suomessa. Maitotiloilla nurmentuotantoa rajoittavana tekijänä voi olla tilojen käytössä oleva peltopinta-ala. Korjaamalla kolme nurmisatoa satokauden aikana saadaan korkea nurmisato ja sulavuudeltaan hyvää rehua. Tutkimuksen tavoitteena oli mitata kolmannen niiton rehun (N3) vaikutuksia lypsylehmien maitotuotokseen ensimmäisen (N1) ja toisen niiton (N2) rehuihin verrattuna. Tutkimuksen hypoteesina oli, että aikaisempien tulosten perusteella kolmannen niiton rehun D-arvo on korkea mutta maidontuotantoarvo ei vastaa niiton energia-arvoa. Tutkimus oli osa Luonnonvarakeskuksen Nurmet Rahaksi -hanketta. Säilörehut valmistettiin timotei-nurminatakasvuston ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta nurmisadosta. Koe suoritettiin seosrehuruokintana 2-jaksoisena cross over- mallilla. Kokeessa oli 42 lehmää, jotka oli jaettu kolmeen ryhmään ruokinnan perusteella. Lehmien syöntiä ja maitotuotosta mitattiin päivittäin, maitonäytteet otettiin molempien jaksojen keruuviikkona kahtena päivänä ja rehunäytteet otettiin seosrehun teon yhteydessä kemiallisia analyysejä varten. Ensimmäisen niiton rehu oli jälkikasvurehuja kuivempaa, ja sen D-arvo oli suurempi, minkä takia sitä syötiin enemmän kuin molempia muita rehuja ja maitotuotos sekä energiakorjattu maitotuotos (EKM) olivat suurempia kuin N2-ruokinnalla. N3-rehun D-arvo oli lähes yhtä suuri kuin N1-rehussa ja rehu sisälsi muita rehuja vähemmän kuitua. Osittain märkyyteen liittyen säilörehua syötiin N3-ruokinnassa vähemmän kuin N1- ja N2-ruokinnoissa. Lisäksi N3-ruokinassa säilörehun syönti oli pienempää kuin N2-ruokinassa, vaikka N2-rehun syönti-indeksi oli kaikista niitoista pienin. Kuitenkin N3-ruokinnalla maitotuotos oli yhtä suuri N1-ruokinnan kanssa johtuen N3-rehun laskennallisesti korkeasta muuntokelpoisen energian (ME) hyväksikäytöstä maidontuotantoon. N3-ruokinnassa lehmien EKM-tuotos oli pienempi kuin N1-ruokinnassa, koska N3-ruokinnassa maidon rasvapitoisuus oli N1-ruokintaa pienempi. N2-ruokinnassa lehmien maitotuotos oli muita ruokintoja pienempi, mikä oli odotettavissa N2-rehun muita rehuja pienemmän D-arvon perusteella. ME:n hyväksikäyttö maidontuotantoon oli N2- ja N3-ruokinnoissa parempi N1-ruokintaan verrattuna. Rehun typpeä käytettiin maidontuotantoon tehokkaammin N3-ruokinnassa kuin muissa ruokinnoissa, ja maidon ureapitoisuus oli N3-ruokinnassa muita ruokintoja pienempi. N3-ruokinnassa rehun syönti oli pienempää, mitä oli odotettavissa D-arvon ja syönti-indeksin perusteella. N1- ja N3-ruokinnoissa lehmien maitotuotos oli yhtä suuri. N3-ruokinnassa maitoa tuotettiin enemmän kuin N2-ruokinnassa. EKM-tuotos oli pienempi N3-ruokinnassa kuin N1-ruokinnassa, koska maidon rasvapitoisuus oli pienempi N3-ruokinnassa kuin N1-ruokinnassa. Pienempään maidon rasvapitoisuuteen N3-ruokinnassa vaikutti pienempi rehun syönti ja ME:n saanti kuin N1-ruokinnassa. ME:n hyväksikäyttö oli N3-ruokinnassa parempi kuin N1-ruokinnassa. Tämän takia N3-ruokinnassa maitotuotos oli parempi kuin oli odotettavissa syönnin perusteella. Tulosten perusteella N3-rehua voidaan käyttää hyvin maidontuotannossa.

Puna-apila (Trifolium pratense) on yksi tärkeimmistä nurmipalkokasveista Pohjois-Euroopassa. Puna-apilan viljelyssä kiinnostusta herättää sen juuriston bakteerien kyky sitoa ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Puna-apila sisältää tyypillisesti heinäkasveja vähemmän kuitua, mikä saattaa vähentää pötsin metaanin tuotantoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella puna-apilan vaikutusta lypsylehmien metaanintuotantoon, maitotuotokseen ja maidon koostumukseen. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston Viikin tutkimustilan pihattonavetassa keväällä 2022. Tutkimukseen osallistui 19 ayshirelehmää, joista 11 lehmää oli intensiivisemmässä näytteenotossa. Intensiivilehmiltä kerättiin sontanäytteitä, joista määritettiin ravintoaineiden sulavuus, lisäksi niiltä määritettiin maidon rasvahappojen koostumus. Tutkimus toteutettiin käyttäen switchback -mallia. Lehmät ruokittiin ensimmäiset neljä viikkoa nurmisäilörehuun (Phleum pratense – Festuca pratensis, 1. sato, D-arvo 675 g/kg ka) pohjautuvalla seosrehulla, seuraavat neljä viikkoa puna-apila-nurmipohjaisella seosrehulla, jossa puna-apilasäilörehun osuus oli 2/3 karkearehun kuiva-aineesta. Puna-apila-nurmisäilörehuseos oli sekoitus ensimmäisen koejakson puhdasta nurmisäilörehua, puna-apila-nurmisäilörehua (2. sato, D-arvo 602 g/kg ka) ja puhdasta puna-apilasäilörehua (2. sato D-arvo 619 g/kg ka). Tämän jälkeen syötettiin vielä neljä viikkoa nurmisäilörehupohjaista seosrehua. Seosrehun karkearehun ja väkirehun suhde kuiva-aineessa oli 73:27. Lisäksi lehmät saivat robotilta väkirehua (useamman kerran poikineet lehmät 5,5 kg/pv ja ensikot 4,5 kg/pv) lypsyjen yhteydessä. Kokonaisruokinnassa karkearehun ja väkirehun suhde oli kuiva-aineessa 60:40. Säilörehun kasvilajilla ei ollut vaikutusta pötsin metaanintuotantoon. Kuiva-aineen syönti lisääntyi keskimäärin 0,8 kg/pv puna-apilapitoisella säilörehuruokinnalla verrattuna nurmisäilörehuruokintaan. Nurmirehun korvaaminen osittain puna-apilalla lisäsi maitotuotosta keskimäärin 1,5 kg/pv. Maidon valkuais- ja rasvapitoisuudet pienenivät puna-apilapitoisessa ruokinnassa verrattuna nurmiruokintaan. Säilörehun kasvilaji ei vaikuttanut rasva- ja valkuaistuotoksiin. Puna-apilan lisääminen ruokintaan lisäsi maitorasvan monityydyttyneiden rasvahappojen osuutta. Monityydyttymättömistä rasvahapoista erityisesti alfalinoleenihapon ja linolihapon osuus maitorasvassa lisääntyi. Puna-apilan lisäämisellä lypsylehmien ruokintaan voidaan saavuttaa suurempi maitotuotos, mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet olivat pienemmät. Puna-apila parantaa maidon rasvahappokoostumusta ihmisterveyden kannalta parempaan suuntaan. Sen sijaan sillä ei näyttäisi olevan ympäristön kannalta merkittäviä vaikutuksia metaanipäästöjen vähentämisessä.

Pressure to replace fossil fuels in order to reduce CO2 emissions as well as the increased demand for energy have resulted in more intensive harvesting of forests. The current harvesting practice is to heap the logging residues rather than spread them on skid trails. However, little is known about the effects of modern harvesting techniques on soil fertility and site productivity. The decomposition of and nutrient release from logging residues after clear-cutting has recently been investigated in Finland, but the nutrient dynamics of logging residues after thinning and especially in the residue heaps is less known. In this study the mass loss of and nutrient release from logging residues were explored for three successive years after first thinning of a Scots pine stand in western Finland. The main objective was to identify the effects of heap structure on decomposition and nutrient dynamics. More specifically, the objectives were: 1) To examine how the position within the heaps affects the decomposition rate and nutrient dynamics of residue fractions. It was hypothesised that the decomposition and the release of nutrients are greater under the residue heaps than on top of the heaps and on the ground. 2) To identify temporal changes in decomposition and nutrient release over a 3-year period. 3) To determine how much N, P, K, Ca and Mg are released from logging residues during the first three years after first thinning. 4) To assess whether it is more beneficial for nutrient cycling to concentrate the logging residues in heaps or to spread them out from the standpoint of site fertility. 5) To assess the timing of harvest of logging residues in terms of their role in nutrient cycling of a stand. The decomposition of Scots pine needles, twigs and branches was determined by measuring the mass loss with the litterbag method. The experimental design was randomized blocks with nine treatments and six replicates. The treatments included three logging residue fractions and three locations of logging residue. The influence of logging residue type and locations of residue on mass and contents of nutrients remaining in litter bags over the entire 3-year period were tested by repeated measures ANOVA. In total, 25% of N, 53% of P, 87% of K, 42% of Ca and 49% of Mg were released from logging residues in three years. The treatments in this study had no clear effects on the mass loss of logging residues. The hypothesis was confirmed only with needles, for which the mass loss and nutrient release was significantly faster under the heaps than on the ground and on top of the heaps. Treatments did not have a significant effect on the decomposition of twigs and branches. In the short-term, the logging residues were a minor source of N but a significant source of K. The results indicate that in the short-term logging residues are insignificant for site productivity on sites where the availability of N limits productivity. On peatland sites, where the availability of K limits productivity, logging residues may be significant on site productivity. However, in the long-term logging residues may be an important source of organic matter and nutrients. Great proportion of nutrients was released from needles within the first year of decomposition. The rate of nutrient release from needles was slightly faster from the heaps than on the ground over the first year. If residues are collected for energy, heaping and removal after one year would result in more released nutrients than if they were spread on the ground throughout the harvested stand. In order to avoid possible soil nutrient depletion and negative effects on the growth of remaining trees, it can be preferable to leave residues in the stand after harvest and remove branches after the needles have been shed.

The wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus) is one of the two native reindeer subspecies in Finland. The other one is semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus), which is a common livestock species in Lapland. A total of 22 zoos hold wild forest reindeer in Europe. These individuals along with individuals from the wild population are the base of a reintroduction program implemented in central Finland. The objective of this thesis is to shed light on the diet of wild forest reindeer in the wild and in captivity. From individuals in the wild and in reintroduction enclosures, a total of 17 fecal samples were collected. The samples were analyzed with DNA metabarcoding technique to determine the diet. The samples were analyzed at the Institute of Biotechnology and the obtained sequences were identified as plant genera with NCBI BLAST. The data was grouped according to sampling date and snow coverage to two groups and according to sampling site to two groups. The genera were assigned under types. 17 zoos submitted their feeding guideline of wild forest reindeer for the study. These were analyzed to obtain data about the different food item types corresponding to the types of plant genera found from the fecal samples. Fecal sample results were compared as frequencies of sequence reads assigned to genera and types. The most frequent types in the whole data was forbs and shrubs (42,1 %) and deciduous trees (38,9 %). The biggest differences were in the two groups when the data was grouped according to season. Differences were less prominent in the locationally grouped data. In the feeding guidelines from zoos, most of them (94 %) stated feeding deciduous trees and almost as many (88 %) stated feeding graminoids. In the fecal sample data, graminoids accounted for only 0,5 % of the sequence reads. The wild forest reindeer diets in the wild seem to have seasonal variation and not so much locational variation. The captive forest reindeer diets could be advanced with increasing the amount of forbs and shrubs offered and decreasing the amount of graminoids. The small sample size of 17 makes the results of this study indicative at best and further research is needed.

Gradun aiheena oli tutkia Gold and Green foods Oy:n Instagram –kuvien visuaalisia brändielementtejä semioottisen kuva-analyysin avulla muuttuneessa sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää yritystilin julkaisemia kuvia syvällisesti ja löytää Instagramissa tykätyistä kuvista brändiin viittaavia visuaalisia elementtejä. Tutkimuksen aineisto koostui Gold and Green foods Oy:n julkaisemista Instagram –kuvista, joiden engagement rate -arvo oli korkea. Kuvat analysoitiin semioottisin menetelmin käyttäen apua interpersoonalista metafunktiota, tekstuaalista metafunktiota, sekä konnotatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa bränditeoriaan, markkinointiviestintään sekä erityisesti semiotiikkaan. Tutkimus alkoi käsillä olevan aiheen ja kohdeyrityksen esittelyllä, jonka jälkeen käsiteltiin tutkimukseen liittyvä teoreettinen tausta. Teoriaosuudessa käsiteltiin bränditeoriaa, markkinointiviestintää sosiaalisen median kontekstissa sekä semiotiikkaa tieteenalana ja teoriana. Tämän jälkeen esitettiin tutkimuksen lähtökohdat sekä aineiston analyysimetodit. Analyysiosassa suoritettiin aineiston lähiluku sekä muut semioottiset analyysit. Analyysien jälkeen havaittiin, että kuvien sisällössä toistuvat tietyt kuvakulmat, konnotaatiot ja värimaailma. Selkeitä brändiin liittyviä visuaalisia elementtejä puolestaan oli vähän. Tutkimuksen kuva-analyysin tuloksista kävi ilmi, että aineistoon valituissa kuvissa oli hyvin vähän selkeitä brändiin viittaavia visuaalisia elementtejä, kuten logoja, iskulauseita tai graafisia valintoja. Värien käyttö oli aineistossa yleisin brändiin viittaava elementti. Tutkimuksen tulokset ovat semioottisen kuvantutkimuksen perinteen mukaisesti subjektiivisia, sillä tutkijan oman tietopohjan ja taustan vaikutusta tuloksiin ei voida kiistää. Tulevissa tutkimuksissa kvalitatiivisen ja semioottisen tutkimuksen rinnalle voidaan ottaa numeerista dataa tuovaa kvantitatiivista tutkimusperinnettä.