Browsing by Title

Climate change is the single biggest environmental problem in the world at the moment. Although the effects are still not fully understood and there is considerable amount of uncertainty, many na-tions have decided to mitigate the change. On the societal level, a planner who tries to find an eco-nomically optimal solution to an environmental pollution problem seeks to reduce pollution from the sources where reductions are most cost-effective. This study aims to find out how effective the instruments of the agricultural policy are in the case of climate change mitigation in Finland. The theoretical base of this study is the neoclassical economic theory that is based on the assumption of a rational economic agent who maximizes his own utility. This theoretical base has been widened towards the direction clearly essential to the matter: the theory of environmental eco-nomics. Deeply relevant to this problem and central in the theory of environmental economics are the concepts of externalities and public goods. What are also relevant are the problems of global pollution and non-point-source pollution. Econometric modelling was the method that was applied to this study. The Finnish part of the AGMEMOD-model, covering the whole EU, was used for the estimation of the development of pollution. This model is a seemingly recursive, partially dynamic partial-equilibrium model that was constructed to predict the development of Finnish agricultural production of the most important products. For the study, I personally updated the model and also widened its scope in some relevant matters. Also, I devised a table that can calculate the emissions of greenhouse gases according to the rules set by the IPCC. With the model I investigated five alternative scenarios in comparison to the base-line scenario of Agenda 2000 agricultural policy. The alternative scenarios were: 1) the CAP reform of 2003, 2) free trade on agricultural commodities, 3) technological change, 4) banning the cultivation of organic soils and 5) the combination of the last three scenarios as the maximal achievement in reduction. The maximal achievement in the alternative scenario 5 was 1/3 of the level achieved on the base-line scenario. CAP reform caused only a minor reduction when com-pared to the base-line scenario. Instead, the free trade scenario and the scenario of technological change alone caused a significant reduction. The biggest single reduction was achieved by banning the cultivation of organic land. However, this was also the most questionable scenario to be real-ized, the reasons for this are further elaborated in the paper. The maximal reduction that can be achieved in the Finnish agricultural sector is about 11 % of the emission reduction that is needed to comply with the Kyoto protocol.

Maareformit, lait ja kiinteistöjen jakamiset ovat muokanneet Suomen peltojen tilusrakennetta satojen vuosien ajan. Pirstaloituneesta kiinteistörakenteesta aiheutuu taloudellista haittaa viljelijöille, kun peltojen lohkokoot ovat pieniä ja sijaitsevat etäällä tilakeskuksesta. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia ovat Suomen peltojen tilusrakenteen, viljelijöiden ikärakenteen ja maatilojen päätuotantosuuntien jakautumisen nykytilanteet ja miten ne ovat muuttunut 2000-luvulla. Lisäksi selvitettiin, mikä on nykyisestä tilusrakenteesta aiheutuva taloudellinen haitta maataloudelle. Tutkimuksessa havaittiin, että vuonna 2019 peltojen keskipinta-ala on noussut (2,55 ha, +8 %) ja talouskeskusetäisyys on lyhentynyt (2,87 km, -13 %) vuodesta 2011. Tilusrakenteesta aiheutuva realistinen vuosittainen haitta oli yhteensä 207,6 miljoonaa euroa. Tilusjärjestelytoiminnalla peltolohkoja yhdistämällä lohkokokoa voidaan kasvattaa realistisesti 35 %, joka vähentäisi tilusrakenteen aiheuttamaa haittaa 18,8 miljoonalla eurolla vuosittain.

Suomen sahateollisuus elää pitkästä ja hienosta historiastaan huolimatta vuonna 2009 vaikeaa aikaa. Maailman-talouden taantumaan johdosta vientivetoinen teollisuus joutuu leikkaamaan tuotantoaan huippuvuosiin verrattuna lähes puolella. Sahatavaran kysyntä on romahtanut uudisrakentamisen pysähdyttyä kuin seinään. Lisäksi tilannetta on hankaloittanut sahatavaran ylituotanto muualla Euroopassa ja Itä-Euroopan maiden sahateollisuuden kasvu. Kotimaassa tuontipuun hinnat karkasivat liian korkeiksi Venäjän asettamien puun tuontitullien myötä, jonka johdosta myös muun metsäteollisuuden rakennemuutos on saanut uutta vauhtia. Selluteollisuuden siirtyessä kiihtyvällä tahdilla halvempien kuituraaka-aineiden lähteille ja vanhojen tehtaiden sulkeutuessa myös kotimaisen puukaupan tasapaino on järkkynyt. Perinteisen sahateollisuuden tulevaisuus näyttää synkältä, jonka vuoksi sen tulevaisuutta on päätettyä tutkia mm. tässä työssä. Painotus on ollut sahateollisuuden kysynnän ja asiakasrakenteen tulevaisuuden skenaarioissa. Tutkimusta lähdettiin toteuttamaan kvalitatiivisena työnä, jonka primaaridata hankittiin asiantuntijateemahaastatteluin joissa asiantuntijoina toimivat sahateollisuudessa tai alaan liittyvissä työtehtävissä toimivat henkilöt. Tutkimuksen teoreettisena viite-kehyksenä toimi Nordin (2005) sahateollisuuden arvoketjusta muokattu kehys, johon yhdistettiin PESTEK-analyysi. Nordin arvoketjun valittujen osien tutkiminen PESTEK-analyysillä ja teemahaastatteluilla synnyttivät kolme sahateollisuuden skenaarioita vuoteen 2020 asti. Tutkimuksessa käytettiin myös sovellettua delfoi-menetelmää muun muassa hankkimalla skenaarioiden dataa kahdessa vaiheessa. Ensin asiantuntijahaastatteluin ja myöhemmin skenaarioista saatiin palautetta Helsingin yliopiston, Metsäntutkimuslaitoksen ja Euroopan metsäinstituutin järjestämässä skenaariotyöpajassa. Useamman menetelmän käyttämisellä eli triangulaatiolla pyrittiin parantamaan tutkimuksen validiteettia. Tutkimuksen tuloksena syntyi sekä sahateollisuuden nykytilan kuvaus, että sahateollisuuden kolme tulevaisuuden skenaariota. Nykytilan kuvaus tarvittiin, jotta tiedettäisiin lähtökohta skenaarioille. Skenaariot kuvaavat sahateollisuuden kolmea erilaista tulevaisuutta riippuen sen toimijoiden oletetuista toimintamalleista lähtötilanteessa ja matkalla kohti vuotta 2020. Ensimmäisessä skenaariossa sahateollisuuden kehittyminen rajoittuu kovaan hintakilpailuun perustuotteissa ja toiminta on vahvasti markkinoiden syklisyyden armoilla. Toisessa skenaariossa osa sahateollisuuden toimijoista on lähtenyt kehittämään yhteistyötä puunjalostusteollisuuden kanssa vertikaalisen integraation voimin. Tuotteet ovat pitkälle jalostettuja ja markkinat pääosin kotimaassa ja lähialueilla. Kolmannessa ja viimeisessä skenaariossa sahateollisuus hakee ketteryyttä toimintaansa horisontaalisella integraatiolla bioenergiaklusterin kanssa. Tuotannossa jalosteet ovat aiempaa suuremmassa roolissa perustuotteiden rinnalla ja monialaosaamisella taistellaan markkinoiden syklisyyttä vastaan. Vaikeasta tilanteesta huolimatta suomalaisella sahateollisuudella on mahdollisuudet selvitä, mutta se voi vaatia yksittäisten yritysten kohdalla perusteellisia muutoksia liiketoimintamalleihin ja ajattelutapoihin.

Finnish consumers’ desire to have Finnish apples around the year has led to need to improve storing and quality of late apple cultivars. Especially diseases decrease apple quality in storages. In Sweden bull’s eye rot causes almost half of the disease losses in apple storages. Symptoms of the disease are round dark necrotic spots that slowly rot the apple to be unsaleable. These rot spots might be seen in the orchard but usually they develop after 2 to 3 months after harvest in apple storages. Bull’s eye rot is caused by Neofabraea spp. Four species are known to cause the apple disease: N. alba, N. malicorticis, N. kienholzii and N. perennans. This study’s object was to compare in Finland cultivated apple cultivars’ resistance to bull’s eye rot caused by Neofabraea spp., effect of apple ripeness to cultivars’ susceptibility to the disease and identify in earlier study collected Neofabraea ssp. isolates with DNA technology. Two different Neofabraea sp. were identified causing bull’s eye rot in the earlier collected isolates: Neofabraea alba and Neofabraea perennans. Correlation between apple ripeness and susceptibility to bull’s eye rot was not found. The most resistant apple cultivars to bull’s eye rot with spore inoculated cultivars were Gloster and Santana but Golden Delicious was able to slow down symptom development most in the wound inoculated cultivars.

Suomessa käytetään yleisimmin niittomurskainta esikuivatun säilörehunurmen kaatamiseen. Kasvava elintarviketuotannon tarve on pakottanut suuret karjatilat nopeuttamaan esikuivausta vastaamaan korjuukoneiden kapasiteettia. Niittokoneella ilman murskausta tehty suoraniitto on yleistä Keski-Euroopassa kuivempien olosuhteiden ansiosta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, toimiiko suoraniitto Suomessa niittomenetelmänä osana säilörehun koneketjua. Tulosten toivottiin toimivan ohjeellisena uutta säilörehun korjuuketjua suunnittelevalle maatilalle. Tarkastelussa huomioitiin polttoaineen kulutus, menetelmän työvoiman tarve, työsaavutus hehtaaria kohden sekä rehun laadun tarkastelussa kuiva-ainepitoisuus ja laatu, jonka ensimmäinen prioriteetti oli nurmen puhtaus. Pöttingerin valmistama perhosniittokone, pöyhin ja karhotin toimivat suoraniittomenetelmän työkoneina. Niittokoneen traktorissa oli tehoa 120 kW ja pöyhimen sekä karhottimen traktorissa 82 kW Menetelmää verrattiin niittomurskausmenetelmään, jossa työkoneina olivat niittomurskain ja karhotin. Niittomurskaimen traktorissa oli tehoa 270 kW ja karhottimen traktorissa 82 kW. Menetelmistä luotiin vertailupari, joilla oli yhtäläiset työolosuhteet lohkon koon, muodon ja kasvuston suhteen. Rehun laatua seurattiin analysoimalla pysty- ja kasvustonäytteet ja kuiva-ainepitoisuutta seurattiin kuiva-ainenäytteiden avulla. Tulosten mukaan molemmilla menetelmillä oli mahdollista kaataa säilönnällisesti laadukasta säilörehua. Molempien menetelmien karhot olivat puhtaita, eivätkä menetelmien väliset erot nurmen laadussa olleet merkittäviä pysty- ja kasvustonäytteiden välillä. Muuttuvat kustannukset olivat suoraniittomenetelmällä 1,1 €/ha enemmän, mutta kokonaiskustannukset olivat 80–320 ha:lla 1,5–4 % vähemmän verrattuna niittomurskausmenetelmään. Tässä tutkimuksessa suoraniittomenetelmällä esikuivattiin säilörehua onnistuneesti. Se ei syrjäytä nykyisiä esikuivaus menetelmiä, mutta se antaa enemmän mahdollisuuksia suuren kokoluokan rehunkorjuuseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla suomalaisten sosiaalisen median vaikuttajien ja urheilijoiden käyttämiä suostuttelun keinoja ja suostuttelua lisäravinteiden Instagrammainonnassa. Mainonnan suostuttelua tutkittiin, jotta voitiin lisätä ymmärrystä mainonnan suostuttelusta ja kehittää kuluttajien kriittistä mainonnan lukutaitoa. Tutkimuksen teoriaosassa perehdyttiin suostuttelun käsitteeseen ja suostuttelun keinoihin. Teoriassa tarkasteltiin myös mainontaa ja sen tavoitteita. Tässä tutkimuksessa aineistona toimi sosiaalisen median vaikuttajien ja urheilijoiden tuottamat lisäravinnemainokset, jotka kerättiin Instagramista. Yhteensä 23 lisäravinnemainosta analysoitiin teorialähtöisesti verkkoaineiston laadullisella sisällön erittelyllä. Teorian perusteella muodostettiin luokittelurunko, jossa suostuttelun keinojen yläluokkina toimivat informatiiviset viestit ja tunneviestit. Empiirisessä osassa muodostettiin teoreettisen viitekehyksen avulla luokittelu, joka kuvasi tutkimuksen aineistossa esiintyvät suostuttelun keinot. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että urheilijat ja sosiaalisen median vaikuttajat käyttivät lisäravinteiden Instagram-mainonnassaan suostuttelun keinoina tuoteominaisuuksia, rahallisia etuja, tuotteiden hyötyjä, tuotteiden käyttöön liittyviä etuja, rahallisia etuja, vertailutietoja ja uutuuksia. Näiden pääasiallisesti sanallisten informatiivisten viestien lisäksi he käyttivät tunteisiin vetoavia suostuttelun keinoja: iloisuutta, seksikkyyttä, esteettisyyttä, huumoria ja eläimiä. Nämä tunneviestit olivat enimmäkseen kuvallisia ja symbolisia. Vaikuttajat suostuttelivat positiivisilla keinoilla, monipuolisesti yhdistellen informatiivisia viestejä ja tunneviestejä sekä verbaalisia ja visuaalisia keinoja hyödyntämällä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suostuttelu on enemmän kuin joukko informatiivisia viestejä ja tunneviestejä. Suostuttelu on prosessi, johon liittyy muun muassa suostuttelijan itseilmaisu ja elämäntyylit sekä yhteiskunnassa vallitsevat trendit. Tulevaisuudessa suostuttelun keinoja Instagramissa voitaisiin tutkia laajemmalla aineistolla ja mainonnan sijasta esimerkiksi sponsoroituja julkaisuja, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, kuinka kuluttajiin pyritään vaikuttamaan mediassa.

Monet pienpedot, kuten supikoira (Nyctereutes procyonoides) sekä kettu (Vulpes vuples) ovat kaupungistuneet viime vuosikymmeninä. Kaupungistumisella tarkoitetaan lajien yleisyyttä ja kantojen temporaalista yleistymistä kaupunkiympäristöissä, kaupunkimaisessa ympäristössä. Ihmisväestön kasvaessa ja kaupunkialueiden laajentuessa yhä useammat eläimet elävät ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Lisäksi kaupunkien hyvä ruoka- ja suojapaikkojen saatavuus sekä petojen puute houkuttelee eläimiä kaupunkiympäristöihin. Ketun ja supikoiran joustavat ominaisuudet edesauttavat niiden kaupungistumista. Kettu on Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluva petoeläin, jota on tavattu jo pitkään kaupunkiympäristöissä. Supikoira on haitallinen, mutta menestynyt vieraslaji ja nykyään Suomen runsaslukuisimpia petoeläimiä. Kaupunkien eläinkantojen kasvaessa myös ihmisten ja villieläinten väliset kohtaamiset yleistyvät. Villieläimet ovat lisäksi merkittäviä tautien ja loisten levittäjiä, joten kaupunkien eläinkantojen kasvaessa tarttuvien tautien, kuten kapin tartuntariski voi kasvaa. Kapi eli tarttuva syyhy on ulkoloisen, syyhypunkin (Sarcoptes scabiei), aiheuttama tarttuva sairaus. Nykyään kapia esiintyy jatkuvasti koko Suomessa, ja sitä tavataan yleisimmin supikoirissa ja ketuissa. Tutkimusten mukaan supikoira on villieläimistä merkittävin kapivektori sekä merkittävä koirien kapitartuntojen lähde. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin supikoiran sekä ketun levittäytymistä kaupunkiin, niiden populaatiomuutoksia sekä kaupunkilaisten suhtautumista kyseisiin lajeihin. Työssä selvitettiin supikoira- ja kettuhavaintojen määriä Helsingissä vuosina 2013 ja 2023 nisäkäshavaintokyselyjen avulla. Lisäksi työssä hyödynnettiin 60 riistakameran kuva-aineistoa vuosilta 2018–2019, minkä perusteella arvioitiin lajien kaupungistuneisuutta sekä mahdollisia eroja ihmisten tekemien havaintojen ja riistakamerahavaintojen välillä. Tietoa pienpetojen tiheyksistä ja kantojen kehityksestä tarvitaan sekä riistanhoidossa että pienpetojen levittämien tautien ja loisten torjunnassa. Kaupunkilaisten suhtautumista villieläimiin tutkittiin havaintojen yhteydessä annettujen lisätietojen perusteella. Lisäksi työssä selvitettiin supikoiran aiheuttamaa kapitautiriskiä Helsingissä verrattuna lemmikkikoirakeskittymiin, kuten koirapuistoihin. Tautiriskipaikkojen selvittämisestä on hyötyä esimerkiksi viranomaisille sekä koiranomistajille. Maisterintutkielma tehtiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa ja tuloksia hyödynnetään muun muassa Helsingin kaupungin vieraspetoviestinnässä. Vuosien 2013 ja 2023 supikoira- ja kettuhavainnot sekä riistakamerakuva-aineisto analysoitiin QGIS- ja R-ohjelmilla. Jokaisen havainnon ympärille luotiin säteeltään 250 metrin vyöhyke, jonka pinta-alasta laskettiin kaupunkimaanpeiteluokkien yhteispinta-ala. Yhteispinta-alaa käytettiin mittaamaan havainnon kaupungistuneisuutta. Kaupungistuneisuutta ilmentävät maanpeiteluokat määrittyivät CORINE Land Cover –maanpeiteluokkien mukaan, joihin sisällytettiin kaikki rakennetut luokat. Kapisten supikoirien ja koirakeskittymien sijaintien päällekkäisyyttä arvioitiin ydinestimaattien avulla. Ketun havaintomäärät ja tiheysindeksit pysyivät melko vakaina vuosien 2013 ja 2023 kyselyjen perusteella. Vuonna 2023 supikoiria havaittiin vähemmän kuin vuonna 2013 ja molempina vuosina kettua vähemmän. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan vuonna 2023 molempien lajien havaintopaikoissa oli vähemmän kaupunkialuetta, eli kaupunkimaista yhteispinta-alaa. Riistakamerakuva-aineiston yleistetyn lineaarisen sekamallin mukaan supikoira on merkitsevästi yleisempi kuin kettu ja supikoiran havaintopaikoissa on vähemmän kaupunkimaista yhteispinta-alaa kuin ketulla. G-testin mukaan havaintokyselyyn vastanneet ihmiset havaitsevat kettuja useammin kuin supikoiria, kun riistakamerakuva-aineiston tulokset asetetaan odotusjakaumaksi. Kapisia supikoiratapauksia oli yhteensä 24 ja aineistoon sisällytettäviä lemmikkikoirakeskittymiä 118. Kernelin tiheysestimaatti ei ilmentänyt merkittävää päällekkäisyyttä lemmikkikoirakeskittymien ja supikoiratapausten välillä. Kaupunkilaisten suhtautumisesta supikoiraan ja kettuun ei saatu riittävästi aineistoa havaintokyselyjen yhteydessä, sillä annetut lisätiedot olivat neutraaleja tai puutteellisia. Tämän tutkielman nisäkäshavaintokyselyjen perusteella Helsingin kettu- ja supikoirapopulaatiot eivät ole kasvaneet tai kaupungistuneet kymmenen vuoden aikana. Supikoirat eivät myöskään aiheuta lemmikkikoirille merkittävää kapiriskiä Helsingin lemmikkikoirakeskittymissä. Tutkimus osoitti, etteivät havaintokyselyt ole aina luotettavimpia mittareita pienpetojen todellisten populaatiotasojen vertailuun. Havaintokyselyjä voidaan kuitenkin hyödyntää villieläinhavaintojen seuraamiseen ja niissä tapahtuvien muutosten tutkimiseen. Tämän työn perusteella ketun ja supikoiran kaupungistuneisuutta sekä niiden nykyisten kantojen tilaa tulisi tutkia lisää. Supikoiran ohella myös ketun aiheuttamaa kapiriskiä tulisi tutkia enemmän.

Supplier relationship management is a multiyear strategic supply chain management practice and a planning tool, which aims to value creation by managing the sourcing operations in a systematic way. Typically, a company can create value from an SRM by utilizing its systematic processes for collaboration or supplier development schemes with key / strategic suppliers. However, an SRM does not exclude the usage of competitive sourcing methods for value claiming from commodity supplier relationships, for example. An SRM program can also create value by organizing the supply chain processes in a more functioning way leading to an improved operational excellence and elimination of unnecessary processes. Therefore, most of the typical SRM benefits can be considered non-financial, which will result in monetary value in time. By comparing existing statistics which kind of benefits companies have gain or seek by implementing the SRM program it seems that the cost reduction, risk management and operational improvements are the top three benefits. This research aimed for the researching and creation of an SRM model for Ahlstrom (currently Ahlstrom-Munksjö) as a recommendation how to go forward with the implementation of the SRM program. The suggested SRM model contains seven sections or themes of an SRM (Value proposition and measurement, Supplier segmentation, SRM Governance structure, Supplier performance management, Supplier development, SRM IT Systems and Supplier collaboration). The sections / themes worked as a basis for research questions in this research. The research questions were studied via theoretical and semi-structured interview analysis. In addition, some of the hypotheses were also investigated empirically as case studies resulting in empirical findings regarding the functional method for supplier segmentation, “Case: KPI Reporting tool” and risk management value analysis. “Case: KPI Reporting tool” can be seen as a good example of how technology (SAP) can create value for SRM / supply chain management processes. Based on the findings of this research, this thesis concludes that a company can create value from its supply base by identifying its strategic and core suppliers, developing appropriate actions per segment or supplier and organizing the SRM program systematically by the SRM section. An SRM is a continuous development program, which means that processes by the SRM section should be revised, reflected and analyzed as the SRM program matures.

Glomus intraradices and Bacillus amyloliquefaciens are two commercially used plant growth promoting micro-organisms. They associate with plant roots to facilitate host plants to absorb nutrients, induce resistance against pathogens and pests, and regulate growth through phytohormones. Growth conditions for plants on green roofs are often unfavorable. In order to test whether growth and development of green roof plants could be enhanced via improving the microbial interface, G. intraradices and B. amyloliquefaciens were inoculated on experimental plots on a green roof in the summer of 2012. The experimental plots were marked as R (inoculated with B. amyloliquefaciens from Rhizocell), M (inoculated with G. intraradices from MYC4000), and C (control). The green roof was made of sedum-herb-grass mats. The plants included e.g. stonecrops, bluegrasses, yellow rockets, white clover, mullein, pennycress, and moss. The survival and development of G. intraradices and B. amyloliquefaciens were studied respectively from Poa alpina roots and soils in the summers of 2012 and 2013. G. intraradices was not detected in P alpina roots according to root staining and microscopy. Probable reasons for the lacking of G. intraradices include high phosphorus content in the soils, high soil temperature, and low soil moisture. PCR and qPCR were used to detect Bacillus content in green roof soils. The abundance of B. amyloliquefaciens was related to soil water content and soil temperature. During the last two measurements in 2012, 4 weeks of high moisture content in the soil resulted in large increase of B. amyloliquefaciens content in both M and R groups, but then decreased substantially due to drought and heat in 2013. In 2013, Only R group increased from the third to the last measurement, indicating probable resistance of the B. amyloliquefaciens strain from Rhizocell additive. The synergistic effect of B. amyloliquefaciens and G. intraradices might be responsible for the thousand-fold increase of Bacillus content in M group in 2012.

The aim of this Thesis was to analyze Finnish food policy from a sustainability point of view. Changing operational environment, both globally and nationally, place food systems under a variety of economic, socio-cultural and ecological pressures. In addition to meet the basic objectives, such as ensuring food security, food systems are expected to fulfill a number of other goals. The drivers and goals, as well as means to food system change are defined in food policy. Considering the ecological, economic and sociocultural dimensions of sustainability in the food system analysis can also be viewed as an agroecological approach. A content analysis, using Atlas TI software was done for three most recent and topical Finnish food policy documents: Food2030 - government report on food policy, and the government programs for local and - organic food sectors. The food policy documents were analyzed with the following research questions in mind: how well is the need for systemic change recognized in the Finnish food policy; what are the main drivers for change; how are different dimensions of sustainability taken into account; is the change anticipated as gradual improvements to the current food system or are there any references suggesting radically reformed food system? The recently renewed Finnish food policy is specifically drafted with the current and forecasted changes in the operational environment in mind. The main drivers were mainly identified as sociocultural trends such as globalization, urbanization and changes in consumer behavior. The economic drivers, especially the competitiveness and export orientation of the food sector emerged as important goals for the future. The ecological dimension to food system reform gave the lowest share in all three categories (drivers, means and goals). A change in a complex system such as a food system takes place by affecting one partof the system at a time. The current Finnish food policy does not present radical changes or radical means to change the current system. However system-level changes can often be identified only afterwards.