Browsing by Title

Tämä tutkimus käsittelee pienten elintarvikealan yritysten näkemyksiä yhteistyöstä ja vallasta päivittäistavarakaupan valikoimapäätöksissä. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää toimijoiden välistä yhteistyötä ja valtasuhteita suomalaisilla päivittäistavarakaupan markkinoilla sekä selvittää erityisesti pieniksi luokiteltujen tavarantoimittajien kokemuksia yhteistyöstä kaupan kanssa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että valta painottuu kaupalle ja alalla käytetyt yhteistyömenetelmät hyödyttävät eniten kauppaa ja vähiten pieniä tavarantoimittajia. Pienet tavarantoimittajat ovat näin ollen neuvotteluissa altavastaajia. Kuluttajat kuitenkin valitsevat yhä useammin pienten valmistajien tuotteita ja myös kaupan intresseissä on siten tarjota niitä asiakkailleen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui pääasiassa sosiaalisen vallan tutkimuksesta sekä näihin pohjautuvia teorioita organisaatioiden välisiin liiketoimintasuhteisiin soveltavasta kirjallisuudesta. Lisäksi tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tutustuttiin joukkoon päivittäistavarakaupan markkinoita valtateorioiden valossa tarkastelevia tutkimuksia. Vallan teorian lisäksi tarkasteltiin Suomen päivittäistavarakaupan markkinoiden kannalta oleellisista yhteistyömenetelmistä julkaistua kirjallisuutta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena, kolmen tapauksen tapaustutkimuksena, jossa haastateltiin pienten suomalaisten elintarvikealan yritysten edustajia. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja sitä analysoitiin ensin tapauksittain ja tämän jälkeen ristikkäin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia etsien. Tutkimustulokset osoittavat, että haastatellut tavarantoimittajien edustajat kokevat kaupparyhmien olevan välttämättömiä kumppaneita pienille toimijoille ja pyrkivät kehittämään yhteistyösuhdetta pitkäjänteisesti. Kaupan valta suhteessa pieniin tavarantoimittajiin korostuu laajemmalla valikoimatasolla. Laajemmalla valikoimatasolla toimittaessa kauppa vaatii tavarantoimittajiltaan, niiden koosta riippumatta, laadun tasaisuutta sekä tuotantokapasiteetin ja toimitusvarmuuden riittävyyttä. Tutkimustulosten mukaan kaupan aktiivinen vallankäyttö on ollut tapausyritysten kohdalla vähäistä, mutta toimijoiden tiedostaessa keskinäiset valtasuhteensa, vaikuttaa kaupan potentiaalinen valta siten, että tavarantoimittajat mukautuvat sen vaatimuksiin. Yritysten välisissä neuvotteluissa yrityksen asemaan perustuva valta asettuu sitä edustavalle henkilölle ja tutkimustulosten mukaan kaupparyhmiä edustavien yksittäisten henkilöiden valta valikoimapäätöksissä koettiin haastateltujen keskuudessa suureksi. Kaupparyhmien kanssa tehtävän yhteistyön koettiin niiden ostovoiman ja tehokkuusvaatimusten vuoksi vähentävän tavarantoimittajien innovointia, joka vahvistaa aiemman tutkimuksen perusteella tehdyn hypoteesin tutkittujen tapausten osalta.

Technological advancements are crucial in enhancing efficiency within the food production sector, particularly in quality management. However, there remains a necessity for additional tools to mitigate the use of environmentally harmful inputs, especially in primary production. Precision farming represents a strategic approach aimed at addressing this challenge by optimizing input resource utilization, thereby minimizing the release of detrimental substances into the environment. This study examines the impact of precision farming data on both contribution margin and carbon footprint assessments in the context of grain production. The investigation specifically contrasts the contribution margin and carbon footprint calculations derived from conventional cultivation plans versus those based on precision farming data. The study draws upon data collected from Luke's research farm in Jokioinen, utilizing information from a field’s cultivation plan alongside precision farming data spanning 2021 and 2022. Separate analyses were conducted for contribution margin and carbon footprint calculations, aiming to answer key research questions: how do margin yield and carbon footprint calculations differ between precision farming data and cultivation plan values, which specific elements of precision farming data are pertinent, and what financial considerations are associated with adopting this new technology? Carbon footprint calculations were executed using plant production model developed by the Natural Resources Institute Finland for SimaPro program, a tool designed for assessing the carbon footprints of individual products. The findings demonstrate that contribution margins calculated with precision farming data offer more precise results compared to those derived solely from cultivation plans. Notably, the discrepancy in total contribution margin between cultivation plans and precision farming data reached several hundred euros at the field level. Sensitivity analyses further substantiated these findings, although variations between different calculation methods were slightly diminished. This pattern was mirrored in carbon footprint assessments, revealing significant within-field disparities in the carbon footprint per kilogram of grain produced.

Secondary metabolites are bioactive compounds that help the plant to adapt in different adverse environmental conditions but are not an essential part of plant developmental processes and also secondary metabolites have pharmaceutical value because of their antioxidant, anticancer, antibacterial and antifungal properties. Type-III polyketide synthases (PKSs) are a group of polyketide synthases that produce secondary metabolites with diverse biological activities in plants. The main objective was to localize the PKSs G2PS1, G2PS2, FvCHS2-1, HlVPS into the peroxisomes for synthesizing secondary metabolites in plants. The experiment was performed by amplifying the genes with specific Px-targeting signal. Then the genes cloned into destination vector pEAQ-HT-DEST1. The plasmid constructs were transformed to Agrobacterium tumefaciens and agro-infiltrated to Nicotiana benthamiana and Petunia hybrida leaf tissue. Western blotting results revealed that all proteins were expressed in infiltrated leaves of both tobacco and petunia but HPLC chromatograms showed that only the protein FvCHS2-1 produced novel peaks for metabolites in tobacco.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten tarjoilumuodot vaikuttavat henkistä kuormitusta aiheuttavien tekijöiden esiintymiseen vuokratyössa. Lisäksi tarkastellaan, miten tarjoilijat reagoivat kuormitustekijöihin. Tarjoilutyötä tutkitaan viiden eri tarjoilumuodon näkökulmasta ja näiden muodostamasta kokonaisuudesta. Tutkittavat tarjoilumuodot ovat banketti-, buffet-, a la carte- ja baaritarjoilu ja kokouskahvitusten hoito. Tutkimuskohteena ovat työvuoron aikana esiintyvät kuormitustekijät, eivät esimerkiksi organisaatioihin tai työsopimuksiin liittyvät tekijät. Tutkimuskohteiksi valitut kuormitustekijät ryhmitetään kolmeksi kokonaisuudeksi: työn yleiset vaatimukset, palkitsevuus ja emotionaaliset vaatimukset. Tutkimus suoritetaan kyselylomake-tutkimuksena yhden henkilöstönvuokrausyrityksen tarjoiluhenkilökunnalle. Näin kohdistettu tutkimus tuo esiin, millaisia kuormitustekijöitä tarjoilijat työssään kokevat ja miten tarjoilumuodot eroavat toisistaan kuormitustekijöiden esiintymisessä. Tutkimuksessa tulee esiin, että tarjoilutyössa esiintyy sekä henkistä hyvinvointia parantavia että hyvinvointia heikentäviä kuormitustekijöitä. Tarjoilumuotojen välillä on myos havaittavissa eroja. Kaikissa tarjoilumuodoissa henkistä hyvinvointia heikentavästi esiintyviä tekijöitä ovat esimerkiksi kiire, valvonta, herkkyysvaatimus ja emotionaalinen dissonanssi. Hyvinvointia parantavasti esiintyviä tekijöitä kaikissa tarjoilumuodoissa ovat puolestaan esimerkiksi tehtävien vaativuus, työn merkittävyys, asiakkailta saatava kiitos ja työntekijöiden käyttäytyminen toisiaan kohtaan. Tekijöitä, jotka joissakin tarjoilumuodoissa esiintyvät hyvinvointia heikentävästi ja joissakin taas parantavasti ovat esimerkiksi työn sisältämä odottelu, työntekijän päätäntävalta, ohjeistus, asiakkaiden asiallinen käyttäytyminen ja yksintyöskentely. Tilastollisesti merkitseviä yhteydet ovat mittareiden kiire, valvonta, ohjeistus, päätantävalta, asiakkaiden käytös ja yksintyöskentely kohdalla.

The emissions from energy production should be significantly reduced and the key measure is to increase the share of renewable energy sources. In long term, this should be market-based, but so far renewable energy investments have mainly not been launched without state aid. The number of fixed feed-in tariff schemes started to increase in the beginning of the millennium. However, setting up the correct aid levels and especially taking into consideration technological development is extremely difficult. Furthermore, as the amount of renewable energy increases, the expenditure has also increased significantly. Therefore, cost-efficiency has become even more important than before. Recently schemes based on auctions have increased their popularity rapidly. Based on the experiences so far, they have proven to be a good solution for the challenges faced with previous aid schemes. There are several choices to be made when implementing auctions, which have large impact on cost-efficiency or state expenditure. The aim of the thesis has been to create an overall picture of auction schemes, the choices they require and to analyze their cost effects. The main choices are between sliding and fixed premium schemes and whether aid payment is based on the individual bids or uniform price. Previous studies have focused on the comparisons between different systems and general auction theory. In addition, there are several lessons-learned type studies. Common view is that one cannot simply copy a successful auction from one market to another. Therefore, a simulation model created for Finnish conditions makes it possible to try different choices and analyse their impact. Based on the result of the simulation model, sliding premium scheme is more cost-efficient than fixed premium scheme. Correspondingly aid based on every individual bid rather than uniform price, would become less expensive for state. Due to restrictions in the model, it is not possible to reflect the expected behavior of the bidders and thus the bids are truthful and strictly based on costs. Therefore, the real-life implications would most likely be less clear. Nevertheless, the results are in line with previous studies and reports. Due to higher risks in fixed premium scheme, the costs of capital tend to increase in comparison to sliding premium scheme. Schemes based on individual bids should be cheaper than uniform price based scheme, unless there is incentive for the last winner to increase its bid. If there is enough competition, other winning bids should fall below the last winning bid.

Kaasut, aromiyhdisteet ja rasva läpäisevät kartongin, joten kartonki tulee päällystää elintarvikepakkausmateriaalina käytettäessä. Tällä hetkellä päällystemateriaalit valmistetaan uusiutumattomista raaka-ainesta ja ovat vaikeasti kierrätettäviä. Näiden tekijöiden ja yhdyskuntajätteen määrän vähentämisen vuoksi päällystemateriaalit pyritään korvaamaan uusiutuvilla biopohjaisilla materiaalilla. Tutkielman kirjallisuusosassa perehdyttiin kartonkiin pakkausmateriaalina, mineraaliöljyn migraatioon ja biopohjaisilla materiaaleilla päällystetyn kartongin suojaominaisuuksiin. Kokeellisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, estääkö kartongin tärkkelyspohjainen päällyste mineraaliöljyn migraatiota ja hapen- tai vesihöyrynläpäisyä. Kartonkinäytteet, joiden dispersiopäällysteet sisälsivät tärkkelystä ja osa tärkkelyksen lisäksi lateksia, silikaattia tai kaoliinia ja karboksimetyyliselluloosaa (CMC), saatiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston kuitu- ja paperitekniikan tutkimusryhmältä. Päällystemateriaaleista määritettiin termisiä ominaisuuksia ja vesihöyryn sorptio. Kartonkinäytteistä mitattiin paksuuden muutos suhteellisen kosteuden kasvaessa ja veden sekä mineraaliöljyn kontaktikulmat. Lisäksi päällystettyjen näytteiden mineraaliöljyn migraatio ja vesihöyrynläpäisevyydet määritettiin. Kahden päällystetyn kartonkinäytteen poikkileikkauksen rakennetta kuvannettiin kenttäemissiopyyhkäisyelektronimikroskoopilla ja näiden näytteiden hapenläpäisevyys määritettiin. Päällystemateriaalien analyysin perusteella tärkkelys, joka oli päällysteiden pääkomponentti, oli todennäköisesti kumitilassa suurimmassa osassa mittauksista (23 °C, 55 %:n suhteellinen kosteus). Tärkkelyksellä 55 %:n suhteellisessa kosteudessa havaitun kiteisyyden vuoksi päällysteet olivat luultavasti osittain kiteisiä. Tärkkelyksen suuren vesihöyryn absorption ja päällysteiden melko matalien veden kontaktikulmien perusteella pääteltiin, että päällysteet olivat hydrofiilisiä. Kaikki näytteiden päällysteet vähensivät kaasumaisen mineraaliöljyn migraatiota. Osa päällysteistä esti nestemäisen mineraaliöljyn läpäisyä. Mineraaliöljyn hiilivetyjen migraatio riippuu pääosin migraatiosta kaasufaasissa, joten todennäköisesti kaikki päällysteet vähensivät mineraaliöljyn migraation kartongin läpi. Matalan mineraaliöljyn migraation syyksi oletettiin päällysteiden hydrofiilisyyttä ja kiteisyyttä, mineraaliöljyn hiilivetyjen suurta molekyylikokoa sekä mineraalipigmenttilevyjen eksfolioitumista eli pigmenttilevyjen erkanemista toisistaan ja levittäytymistä satunnaisesti päällysteissä. Päällysteet eivät toimineet vesihöyryn- tai hapenläpäisynestokerroksina. Todennäköisesti vesihöyrynläpäisynopeudet olivat korkeita päällysteiden hydrofiilisyyden vuoksi.

Kasvitaudit aiheuttavat sadonmenetyksiä ja vaikuttavat näin viljelijän taloudelliseen tulokseen ja kuluttajahintoihin. Kasvitautien torjuntaan on olemassa useita keinoja, mutta usein viljelijät käyttävät kemiallista torjuntaa. Ammattiviljelijät siirtyvät noudattamaan integroidun torjunnan yleisiä periaatteita vuoden 2014 alusta alkaen. Integroidun torjunnan tarkoituksena on vähentää kemiallisen torjunnan tarvetta. Maataloudessa on toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi jouduttu tehostamaan tuotantoa, joka on johtanut viljelykierron yksipuolistumiseen ja viljelymenetelmien muutoksiin. Tapahtunut kehitys on suotuisaa kasvitautien leviämiselle. MTT:n Hyötygeeni-hankkeessa ohralajikkeiden taudinkestävyyttä on jalostettu maatiaislajikkeiden avulla kolmea kasvitautia vastaan: verkkolaikkua, rengaslaikkua ja härmää. Jalostettuja lajikkeita on viisi: jokaisen yksittäisen kasvitaudin kestäviä ja lisäksi härmän ja verkkolaikun kestävää sekä verkko- ja rengaslaikun kestävää. Taudinkestäviä lajikkeita viljelemällä fungisidien (kasvitautien torjunta-aineiden) tarve poistuu. Tällöin säästöjä saadaan aine-, kone- ja työkustannuksissa. Taudinkestävyyden jalostus kuitenkin heikentää lajikkeen muita ominaisuuksia ja viljelijälle on olennaista tuotannosta saatava voitto. Tällöin kustannussäästöjen on oltava suuremmat kuin alentuneesta sadosta johtuvat tuottotappiot. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla maatiaislajikkeiden taudinkestävyydellä jalostettujen ja tautialttiiden ohralajikkeiden viljelystä saatavia taloudellisia hyötyjä. Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa: taudinkestävien lajikkeiden satotappiokokeita kasvukaudelta 2010 ja eri fungisidien torjuntatehokkuutta mittaavia kenttäkokeita kasvukausilta 1999–2010. Tutkimuksen teoria perustuu klassiseen tuotantofunktioon ja lyhyen aikavälin voitonmaksimointiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin varianssi- ja regressioanalyysia ja hyödynnettiin lineaarista sekamallia, jolla voitiin minimoida sääolosuhteiden ja koepaikkojen vaikutukset tuloksiin. Lisätuottojen vertailu onnistui tutkimuksessa paremmin varianssianalyysilla. Regressioanalyysin hyödyntäminen oli ongelmallista kenttäkokeiden järjestelyjen ja kasvitautien luonteen vuoksi. Kenttäkokeiden keskimääräisellä tautiesiintymällä fungisidien käyttö oli kannattavampaa kuin taudinkestävien lajikkeiden viljely. Ainoastaan härmän ja verkkolaikun kestävän lajikkeen lisätuotot olivat lähes yhtä suuret kuin taloudellisesti parhailla fungisideilla käsiteltyjen alttiiden lajikkeiden. Taudinkestävien lajikkeiden hyödyt tulevat paremmin esille, kun kasvitautiesiintymä lisääntyy ja fungisidien hinta kasvaa suhteessa ohran hintaan.

Suomessa päivittäistavarakauppa on keskittynyt muutamalle suurelle kaupan keskusliikkelle, mikä on johtanut niiden vahvistuneeseen valta-asemaan suhteessa tavarantoimittajiin. Yksi keskeinen kohde, johon kaupan vahva valta-asema vaikuttaa on valikoimatyöskentely, joka on tärkeä osa sekä kaupan että tavarantoimittajan toimintaa. Tavarantoimittajien tavoitteena on saada omille tuotteilleen mahdollisimman hyvät valikoimaluokitukset, jolloin ne pyrkivät vaikuttamaan kaupan valikoimapäätöksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin niitä vallan lähteitä, joihin tavarantoimittajan vaikutusmahdollisuudet perustuvat. Tutkimuskysymys jakautui tavarantoimittajan keskeisten vallan lähteiden selvittämiseen sekä vallan lähteiden käytön kartoittamiseen päivittäistavarakaupan valikoimatyöskentelyssä. Tutkimus tehtiin tavarantoimittajan näkökulmasta ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla tavarantoimittajyritysten edustajia. Teoriaosuudessa tarkasteltiin valikoimatyöskentelyä ja valtaa käsittelevää kirjallisuutta sekä aiheista aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuudessa tunnistetuista tavarantoimittajan mahdollisista vallan lähteistä, jotka ryhmiteltiin eri vallan muotojen alle. Viitekehys toimi haastattelujen perustana sekä aineiston analysoinnin lähtökohtana. Haastatteluissa vastaajille esitettiin lauseväittämiä, jotka liittyivät teoreettisessa viitekehyksessä tunnistettuihin vallan muotoihin ja lähteisiin. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin tiettyjä vallan lähteitä, joita tavarantoimittajat voivat hyödyntää pyrkiessään vaikuttamaan kaupan valikoimapäätöksiin. Tutkimuksessa tunnistetut tavarantoimittajan vallan lähteet voidaan ryhmitellä neljän isomman kokonaisuuden alle: 1) tavarantoimittajan ja kaupan välinen suhde, 2) lisäarvon tuottaminen kaupalle, 3) tavarantoimittajan merkittävä markkina-asema sekä 4) tavarantoimittajan markkinointipanostukset. Vallan lähteiden käyttö ilmenee valikoimatyöskentelyyn liittyvissä säännöllisissä tapaamisissa tavarantoimittajan ja kaupan välillä. Tavarantoimittajan pyrkii vakuuttamaan kaupan ja yksittäisen ostajan valikoimaehdotuksensa hyvyydestä. Käytännössä tämä edellyttää yleensä luottamuksellisen suhteen ja uskottavuuden saavuttamista kaupan kanssa. Keskeisenä liikkeenjohdollisena johtopäätöksenä nousi esille tavarantoimittajan asiantuntijuuden ja osaamisen merkitys valikoimatyöskentelyssä. Kaupan rajallisista resursseista ja suuresta työnkierrosta johtuen tavarantoimittajalla on mahdollisuus ottaa rooli tuoteryhmiensä parhaana asiantuntijana. Viemällä laadukasta ja eri näkökulmia yhdistävää tietoa kaupalle on tavarantoimittajalla paremmat mahdollisuudet vaikuttaa valikoimatyöskentelyyn. Tavarantoimittajien olisi tulevaisuudessa myös hyvä yhä enemmän kiinnittää huomiota omien tuotteidensa ja brändiensä riittävään erilaistamiseen. Kuluttajatarpeisiin aidosti vastaavat tuotteet tuottavat kaupalle lisäarvoa, jolloin myös niiden valikoimiin pääsy on todennäköisempää.

Given the urgency of the drastic reduction targets for air traffic, it is necessary to assess which different actions will benefit the achievement of the targets in the short-term. Investments in new and lower-emission aircrafts take time, making them long-term solutions. The introduction of alternative jet fuels, in turn, are impaired by inadequate production levels and lack of economic viability. The benefits of climate offsetting will only be seen in the long term, despite short-term actions. This study presents different tax instruments as the only solution to reduce aviation emissions in the short-term, in the absence of abatement technology. In this Master's thesis I examined, how taxation as a policy instrument can curb aviation emissions in the short-term. The policy instruments considered were fuel, ticket and seat tax and VAT, as well as emissions trading. The impact of the taxes were tested on three different one-way routes. The selected routes included a domestic flight and one intra- and inter-EEA flights. The analysis of short-term emission reduction measures assumed a monopolistic market structure, where the focal airlines have market power. The results were derived by optimizing the flight ticket price from the airline’s profit function, which was used to estimate the number of passengers on the given routes, and thereby the weight of the aircraft as well as the final fuel consumption and the emissions. The results showed, that emission reductions for all the given policy instruments remained very low in the short-term. This finding was not only due to insufficient tax levels, but also to the relatively low share of the passengers in the total emissions. Of the selected instruments, the smallest emission reduction was achieved by emissions trading, and the largest reductions by ticket and value-added tax. The seat tax was not found to have any impact on the emissions. Looking at airline profits, it was found that despite the highest emission reduction figures, the impact of the ticket tax on profits was relatively low compared to other instruments. The largest losses and highest tax revenues were generated from VAT on flight tickets. In addition to emissions trading, the fuel tax was the only policy instrument directly linked to emissions. The increase in fuel prices caused by the fuel tax could make alternative jet fuels, such as synthetic fuels, competitive in the markets. Achieving significant emission reductions in the short-term would require cutting entire flights. However, a significant reduction in passenger numbers could be avoided by seeking to increase the passenger load factors. In reality, airlines have multiple ways to adjust to the given policy instruments. The future research could be extended to consider also other forms of policy adaptation and long-term adaptation strategies.

Tieliikenteen päästöt ovat merkittävä ongelma ja siksi niitä pyritään vähentämään erilaisin keinoin. Henkilöautoilu on vakiintunut arjen liikkumisen tapa, jonka vuoksi on tärkeää tutkia keinoja, joilla sen aiheuttamia päästöjä saataisiin vähennettyä. Aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa täyssähköautot tarjoavat päästöongelmaan potentiaalisia ratkaisukeinoja ja useat valtiolliset tahot ovatkin ottaneet tavoitteekseen vähentää merkittävästi tieliikenteen päästöjä erityisesti lisäämällä täyssähköautojen osuutta autokannassa. Täyssähköautot ovat toiminta- ja käyttöperiaatteiltaan tavanomaisiin polttomoottoriautoihin verrattuna hyvin erilaisia, joten on ymmärrettävää, että niiden hankintaan liittyy paljon pohdittavaa. Koska täyssähköautojen määrän lisääntymistä toivotaan, on tärkeää ymmärtää kuluttajien arvioita täyssähköautojen hyödyistä ja haitoista. Aihetta on tutkittu Suomessa aiemmin vain vähän, ja laadullista tutkimusta aiheesta ei löydy juuri lainkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää laadullisin menetelmin, millaisia hyötyjä ja haittoja kuluttajat liittävät täyssähköautoihin ja kuinka ympäristöystävällisenä täyssähköautot koetaan. Lisäksi tavoitteena on selvittää mahdollisen ympäristöystävällisyyden kokemuksen merkitystä. Tutkimusta ohjaa kaksi tutkimuskysymystä; 1. Miten täyssähköautojen hankintahalukkuutta ja -haluttomuutta on mahdollista selittää ja tulkita laajennettua teknologian hyväksymismallia käyttäen? 2. Minkälaisia motivaatioita ja perusteluita erilaiset kuluttajat tuovat esiin täyssähköauton hankintaan liittyen? Teoreettisen viitekehyksen muodostivat disruptiivisten innovaatioiden käsite sekä teknologian hyväksymismalli, jota tutkimuksessa laajennettiin koskemaan myös ympäristönäkökulmia. Tutkimuksessa haastateltiin puolistrukturoitua haastattelutekniikkaa hyödyntäen yhteensä kahdeksaa, suurten kaupunkien alueella tai niiden välittömässä läheisyydessä asuvaa kuluttajaa. Otannasta 50 % omisti täyssähköauton, ja 50 % joko toisenlaisen auton tai ei autoa lainkaan. Haastateltavista puolet kertoi olevansa miehiä ja puolet naisia. Lisäksi puolella haastateltavista oli tai olisi mahdollisuus ladata täyssähköautoa kotonaan. Latausmahdollisuus otettiin osaksi otannan valintakriteerejä, jotta tutkimuksessa voitaisiin havainnoida sen vaikutuksia täyssähköautoihin suhtautumiseen. Tuloksien mukaan kokemus täyssähköauton helppokäyttöisyydestä ja hyödyllisyydestä oli suoraan yhteydessä myönteiseen suhtautumiseen täyssähköautoista, ja suhtautumisen laatu oli yleisesti myönteinen. Keskeisimmät motiivit täyssähköauton hankinnalle liittyivät täyssähköauton koettuun ympäristöystävällisyyteen, taloudellisiin hyötyihin ja mukavuuteen. Kun täyssähköautoon suhtauduttiin myönteisesti, viitattiin useimmiten täyssähköauton lähipäästöttömyyteen, edullisempiin käyttökustannuksiin, arkisen latauksen ja käytön helppouteen, sekä täyssähköauton ajo- ja käyttömukavuuteen tai suorituskykyyn. Kun täyssähköautoon suhtauduttiin kielteisesti, viitattiin useimmiten latausinfrastruktuurin rajoitteisiin, matkanteon hitauteen tai ohjelmisto-ongelmiin. Kielteisimmin täyssähköautoon suhtautuivat muut kuin täyssähköautoilijat, ja myönteisimmin täyssähköautoilijat. Kotilatausmahdollisuus tai sen puute ei vaikuttanut merkittävästi suhtautumiseen täyssähköautoilusta. Puolelle haastatelluista koettu ympäristöystävällisyys oli joko tärkeä tai erittäin tärkeä hankintaa puoltava kriteeri. Ympäristöystävällisyyden merkityksellisyys näkyi altruistisempana ja objektiivisempana ulottuvuutena, jota tarkasteltiin moniulotteisemmasta, sosiaalisesti sekä yhteiskunnallisesti laajemmasta näkökulmasta kuin muita myönteisen tai kielteisen arvottamisen argumentteja. Ympäristönäkökulmien lisääminen teknologian hyväksymismalliin osoittautui hyväksi ratkaisuksi, kun tavoitteena on tutkia ympäristöystävällisyyden puolesta disruptiivisia teknologioita. Tätä olisi perusteltua käyttää myös jatkotutkimuksessa.