Browsing by Title

Maatalousyrittäjä toimii muuttuvassa toimintaympäristössä, jonka muutokset asettavat yrittäjälle ja yritykselle haasteita ja vaatimuksia. Tuotantoteorian mukaisesti maatalousyrittäjän oletetaan maksimoivan voittoa ja/tai minimoimaan kustannuksia. Tavoitteen saavuttamiseksi yrittäjä sopeuttaa tuotosmääriään ja panoskäyttöään vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tuotantoteknologialla voidaan puolestaan vaikuttaa siihen, millaisia panoksia tuotoksen aikaansaamiseksi tarvitaan. Maidontuotannossa lypsyjärjestelmä on yksi keskeinen teknologiavalinta. Kannattavuus on Suomessa kriittinen tekijä maataloustuotannon kilpailukykyä ja pitkän ajan toimintaedellytyksiä ajatellen. Yhtenä merkittävänä tuotantokustannuksiin vaikuttavana tekijänä maidontuotannossa voidaan pitää keskimäärin korkeaa työkustannusta tuoteyksikköä kohden. Rakennekehityksellä tavoitellaan suurtuotannon etuja ja yksikkökustannusten alentamista. Yrityskoon kasvattamisen yhteyteen liittyy usein uuden tuotantoteknologian käyttöönotto. Uudella teknologialla ja siihen sijoitetulla pääomalla korvataan yhä kallistuvaa työpanosta. Uutta teknologiaa edustavat mm. automaattinen lypsyjärjestelmä. Keskeisintä kehityksessä on, että viljelijöiden on ollut mahdollista vähentää työn määrää tuotettua yksikköä kohti. Tämä on helpottanut tilakoon kasvua ja samalla on ollut mahdollista kasvattaa työmenekin silti olennaisesti kasvamatta. Ensimmäiset automaattilypsyjärjestelmät otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000 ja vuoden 2009 lopussa niitä oli jo 563 laitetta yhteensä 465 maidontuotantotilalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia asema- ja automaattilypsyä käyttävien tilojen tuottavuus- ja kannattavuuseroja ja miten investoinneilla pystytään korvaamaan työtä. Aineistona käytettiin maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoa vuosilta 2005- 2008. Tutkimusaineistossa olivat mukana kaikki tilat, joilla tutkimusjakson alussa oli automaattinen lypsyjärjestelmä tai jotka siirtyivät siihen ajanjakson aikana. Automaattilypsytilojen vertailuryhmänä olivat maidontuotantoon keskittyneet samaan kokoluokkaan kuuluvat asemalypsytilat. Lypsyjärjestelmän valinnan maidontuottaja tekee omista lähtökohdistaan. Tässä tutkimuksessa tehty lypsyjärjestelmän taloudellinen valintaperusteiden tarkastelu osoittaa, että uuden teknologian käyttöönotto on haasteellista. Valinnan taustalla olevat odotukset eivät välttämättä toteudu ainakaan heti investoinnin jälkeisinä vuosina. Työn tuottavuus, määriteltynä työtuntia kohden tuotettuina maitokiloina, oli automaattilypsytiloilla parempi kuin asematiloilla. Pääoman tuottavuus, määriteltynä lypsykarjatalouden pääomaa (1000 €) kohti tuotettuina maitokiloina oli puolestaan asemalypsytiloilla parempi kuin automaattilypsytiloilla. Asemalypsytiloilla nettotuottavuus, työn sekä pääoman nettotuottavuudet olivat parempia kuin automaattitiloilla. Automaattitilojen kokonaistuottavuuden muutos oli 7,49 %, kun asematiloilla se oli vain 2,30 % tutkimusajanjakson aikana. Lehmää kohti työkustannukset pienenivät ja maksettujen korkojen määrät kasvoivat kummallakin lypsytavalla. Verrattaessa työkustannusten ja maksettujen korkomenojen muutosta voitiin havaita, että työkustannukset eivät automaattilypsytiloilla kuitenkaan pienentyneet niin paljon, että ne olisivat kattaneet maksettujen korkomenojen lisäyksen. Kannattavuuskertoimen perusteella kumpikaan tilaryhmä ei saavuttanut asettamiaan tavoitteita oman työn palkkavaatimuksen eikä oman pääoman korkovaatimuksen suhteen. Asemalypsytiloilla kannattavuus oli parempi ja yrittäjäntappio oli alhaisempi kuin automaattitiloilla.

Henkilökunnan rooli yrityksissä on kasvanut viime aikoina muun muassa tehtävien, vastuun määrän sekä omaan työhön vaikuttamisen osalta. Entisaikojen tahdottoman työnsuorittajan tilalla nähdään nykyisin ajatteleva ja tunteva henkilö, jonka tarpeet ja ominaisuudet pitää ottaa huomioon työympäristössä. Motivoituneen henkilökunnan onkin todettu olevan keskeinen organisaation menestystekijä. Joissakin työympäristöissä henkilöstön motivoimisella on erityisen suuri rooli. Päivittäistavarakaupassa työ on hektistä ja tilanteet muuttuvat nopeasti, mikä asettaa korkeat vaatimukset myös henkilökunnan työsuorituksille. Jotta työntekijät haluaisivat tehdä parhaansa myymälän hyväksi, heillä pitäisi olla työmotivaatiota. Päivittäistavarakaupan esimiesten on siksi tärkeää tietää, millä tavoin he saisivat työntekijöitä motivoitua parhaisiin mahdollisiin työsuorituksiin. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millä tavoin päivittäistavarakaupan esimies voi motivoida henkilökuntaa parhaimpiin mahdollisiin työsuorituksiin. Motivoinnin keinoja etsittiin uuteen johtajuuteen kuuluvasta transaktionaalis-transformationaalisesta johtamismallista sekä työmotivaatiota selittävistä teorioista. Tutkimusta varten teemahaastateltiin kymmentä eri lähikaupoiksi luokiteltavien päivittäistavarakauppojen esimiestä. Haastattelua syvennettiin teemakyselyllä. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin tuloksena muodostui kolme esimiesten työssään käyttämää motivointikeinoryhmää: työilmapiiri, työn mielekkyys ja työn seuranta. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että päivittäistavarakaupan esimiestyössä tarvitaan sekä transaktionaalisen että transformationaalisen johtajuuden esittelemiä motivointikeinoja. Luottamus esiintyi aineistossa osana työilmapiirin kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä, kun taas aiemmissa tutkimuksissa ja kirjallisuudessa se näyttäisi muodostavan tutkimuksessa löydettyjä motivointikeinoryhmiä laajemman kentän. Synteesinä teoriakeskustelujen sekä aineiston perusteella voidaankin todeta, että luottamus toimii pohjana muiden motivointikeinojen käytössä. Myös muilla esitellyillä motivointikeinoilla oli keskinäisiä sidoksia toisiinsa. Motivointikeinot muodostavatkin erillisten keinojen sijaan laajan yhtenäisen kokonaisuuden, jossa eri keinoilla on vaikutusta toisiinsa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin työn ja vapaa-ajan vuorovaikutusta nyky-yhteiskunnan muutosten näkökulmasta. Aihe on tärkeä, koska työnantajakuva vaikuttaa yritysten näkökulmasta esimerkiksi työntekijöiden rekrytointiin, ja koska osaavasta henkilöstöstä saattaa muodostua kriittinen resurssi palvelualan yrityksille. Tutkimuksessa selvitettiin työn ja vapaa-ajan vuorovaikutukseen vaikuttavien resurssi- tai vaatimustekijöiden merkitystä työnantajakuvaan palvelualalla .Tutkimuksen tarkoituksena olilöytää suomalaisen palvelualan resurssitai vaatimustekijöitä, jotka mahdollisesti vaikuttavat työn ja vapaa-ajan välisen tasapainon tunteen kautta palvelualan yritysten työnantajakuvaan. Työn ja vapaa-ajan vuorovaikutus on henkilöstön hyvinvointiin liitoksissa oleva tekijä. Hyvinvoinnin nähdään heijastuvan palvelualan organisaatioiden työnantajakuvaan. Tämän tutkimuksen haastatteluissa ilmeni monia yksilöille merkityksellisiä vaatimus- sekä resurssitekijöitä, jotka vaikuttavat työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Tutkimuksen tulosten perusteella yritykset voivat vaikuttaa työntekijöiden kohtelun, avoimen vuorovaikutuksen sekä vastuullisen toim innan kautta positiivisesti työnantajakuvaansa. Tutkimuksessa haastateltiin 24-59-vuotiaita pääkaupunkiseudulla asuvia suomalaisia palvelualoilla työskenteleviä henkilöitä. Henkilöt edustivat eri ammatteja. Aineiston analysointi tehtiin ensin teemoittain, jonka jälkeen tyypittelemällä esiteltiin tyypillinen tai epätyypillinen vastaus aineistosta. Haastattelujen perusteella etenkin työajat vaikuttavat työpaikan valintaan. Haastattelussa ilmeni myös, että teknologian kehittyminen voi aiheuttaa haasteita rajojen vetämiselle työn sekä vapaa-ajan välille. Toisaalta tämän tutkimuksen haastatteluissa ilmeni myös arvostusta työn jousta vuutta ja autonomian tunnetta kohtaan. Joustavuudella voidaa vaikuttaa työajan säätelyn kautta työn ja vapaa-ajan tasapainon tunteeseen. Autonomiaa taas arvostetaan työaikoihin vaikuttamisen kautta. Yritysten asettamien odotuksien täyttäminen koettiin myös tärkeäksi tekijäksi tehtyjen haastattelun perusteella .

Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille tietoa siitä, mitä ajatuksia työntekijöissä herättää kannustus jakaa työpäivän arkea ja töihin liittyviä päivityksiä heidän sosiaalisen median verkostoilleen. Tämän lisäksi tutkittiin, miksi työntekijät toimivat tai eivät toimi työntekijälähettiläinä ja etsiä keinoja siihen, mitä yritykset voisivat tehdä kannustaakseen ihmisiä lähettiläiksi. Työntekijöiden kokemuksia lähdettiin tutkimuksessa selvittämään organisaatiokansalaisuuden ja brändikansalaisuuden teorioiden kautta. Tutkimuksessa suoritettiin yhteensä 14 teemahaastattelua, joista kahdeksan haastattelua pidettiin työntekijälähettilyysohjelmaan osallistuneiden työntekijöiden kanssa ja kuusi haastattelua työntekijöiden kanssa, jotka eivät olleet mukana työntekijälähettilyysohjelmassa. Tutkimustulokset osoittavat, että syntyneet kokemukset työntekijälähettilyydestä olivat positiivisia. Sekä työntekijälähettiläät että ei-lähettiläät pitivät työntekijälähettilyyttä hyvänä ilmiönä. Päällimmäinen etu koettiin olevan todenmukaisempi kuva organisaatiosta, läpinäkyvyyden lisääntyminen sekä sen kautta välittyvä aito kuva organisaation työtehtävistä. Tutkimustulosten perusteella työntekijälähettilyydessä näyttäisi olevan vahvasti mukana halu kehittää työntekijän omaa osaamista, mikä on hallitsevammassa roolissa kuin perinteisessä organisaatio- ja brändikansalaisuudessa yleensä. Tämän lisäksi aito työntekijälähettilyys todennäköisesti vaatii organisaatio- ja brändisitoutuneisuuden kaltaista emotionaalista sidettä organisaatioon, jotta siihen ryhdyttäisiin. Työntekijän sosiaalisen median päivitysaktiivisuus ja tapa päivittää sosiaalista mediaa määritteli, kuinka luontevalta töihin liittyvien sosiaalisten median päivitysten tekeminen tuntui. Lisäksi halu pitää työelämä ja yksityiselämä hiukan erillään toisistaan vaikuttaisi olevan yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi työntekijälähettilyys tuntuu työntekijöille haastavalta.

Tutkielmassa tarkastellaan perusteita ja taustatekijöitä, jotka ovat osa-aikaisten naislääkäreiden elämänkokonaisuudessa vaikuttaneet päätökseen työskennellä osa-aikaisesti kokoaikaisuuden sijaan. Lisäksi tutkitaan, millaiseksi haastateltujen naislääkärien ilmentämä työeetos muotoutuu haastatteluaineistossa sekä arvioidaan, missä määrin naislääkäreiden osa-aikatyö asettuu osaksi kohtuullistamisilmiötä (downshifting) ja sen taustalla vaikuttavaa vapaaehtoisen vaatimattomuuden ihannetta. Laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu 11 osa-aikatyötä tekevän tai tehneen naislääkärin puolistrukturoiduista haastatteluista, joiden analyysimenetelminä yhdistellään teemoittelua ja tyypittelyä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu suomalaista työeetosta ja sen muutosta käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta sekä kohtuullistamisilmiötä tutkivasta teoriaperinteestä. Tutkimuksessa julkisella sektorilla työskentelevät naislääkärit ovat päätyneet osa-aikaiseen työsuhteeseen ennen kaikkea perhesyistä sekä terveysasemaympäristössä koetun työkuormituksen vuoksi. Naislääkäreiden osa-aikaisen työskentelyn ovat mahdollistaneet lääkäreiden korkea palkkataso, hyvän työmarkkina-aseman tuoma neuvotteluvalta ja työnantajaosapuolen joustavuus. Naislääkäreiden näkemyksissä esiin nousee perhekeskeisten ammattilaisten työeetos, jolle on keskeistä lääkärintyön merkityksellisyys sekä perheen ja läheisten priorisointi työelämää tärkeämpänä elämän ulottuvuutena. Tunnistetun eetoksen erityispiirre on haastateltavien osin ideologinen suhtautuminen julkiseen terveydenhuoltoon puolustamisen arvoisena järjestelmänä. Aineistossa naislääkäreiden osa-aikatyö näyttäytyy kohtuullistamisilmiön maltillisena ilmenemismuotona. Vaikka kulutuskulttuuriin liittyvät kestävyyden ja materialismin ongelmat tiedostetaan, ohjaavat haastateltavien kohtuullistamispäätöksiä ensisijaisesti henkilökohtaiset syyt. Osa-aikaisuudesta huolimatta verrattain muuttumattomina säilyvät elintasostandardit ja ammattitaidon ylläpitämisen vaatimus estävät toteutunutta voimakkaamman elämän kohtuullistamisen.

Current food system produces significant share of global greenhouse gas emissions, in addition to causing other negative environmental impacts. One option for reducing these negative impacts is to use recycled fertilizers: however, the vastly varying properties of different recycled fertilizers affect the utilization of nutrients by plants, as well as the nutrients’ behaviour in soil. The proper use of recycled fertilizers requires understanding about the functioning of nutrients - especially nitrogen - in soil, in addition to knowledge about the properties of the fertilizer. The aim of this thesis was to study how different kinds of recycled fertilizers affect the flows of ni- trogen and nitrogen field balance in oat cultivation. The data was collected from HYKERRYS- project’s (2016-2019) field experiment in growing season 2017. Fertilizer treatments included in the study were ammonium sulphate (AS), meat and bone meal pellet (MB), vermicompost (VC) and biogas digestate (BD), while unfertilized (NF) and chemically fertilized (CF) treatments served as controls. Nitrogen contents of the grain yield and straw were determined from samples collected from the field experiment. Other nitrogen flows were estimated based on literature and existing models. Based on the results, nitrogen flow models and field balances were developed for each treatment. The oat grain yield contained between 78 and 143 kg N/ha. The nitrogen yield in the CF treatment was significantly greater than in NF or VC treatment, but other treatments did not differ significantly from the CF treatment. The nitrogen content of the whole oat crop (including straw and roots) was between 121 and 361 kg N/ha: the N contents of NF and VC treatments were significantly smaller than in the CF treatment. The nitrogen field balance was -73 for NF, 7 for AS, -59 for MB, -48 for VC, -30 for BD and -18 kg N/ha/a for CF treatment. The field balance of the NF treatment was sig- nificantly lower than in CF treatment, but the field balances of the recycled fertilizer treatments did not differ significantly from the CF treatment. The nitrogen flows in soil-plant system do not only depend on the amount of nitrogen fertilization, but also differ depending on the type and properties of the fertilizer. There are differences between the chemical and recycled fertilizers, but also amongst the recycled fertilizers. In this study, the use of recycled fertilizers did not increase the nitrogen field balance.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Sianlietelanta sisältää merkittävän määrän ravinteita, jotka on mahdollista hyödyntää pellon ravinteina. Typenerotukseen sianlietteestä on käytössä useita kemiallisia, fysikaalisia sekä biologisia menetelmiä. Tässä tutkimuksessa rakennettiin mikrobiologisesti käsitellyn sianlietteen ammoniumtypenerotukseen sopiva maatilamittakaavainen laitteisto. Typpi erotettiin vastavirtaperiaatteella toimivalla täytekappalekolonnilla. Ammoniumtyppi on lietteessä ammonium-ioneina (NH4+) ja ammoniakkikaasuna (NH3). Ammoniakkikaasun osuus lietteessä riippuu lietteen pH:sta ja lämpötilasta. Typenerotuksessa käytettiin pH:n säätelyyn kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2) ja magnesiumoksidia (MgO). Sianliete ja typenerotuslaitteistoon sisään menevä ilma lämmitettiin 42 C°. Samaa lietettä ajettiin 3000 mm typenerotustornista useaan kertaan ammoniumtypenerotuksen tehostamiseksi. Mikrobiologisesti käsitellyn sianlietteen ammoniumpitoisuus vaihteli 1196 mg/l ja 1569mg/l ja pH 8,4 ja 8,8 välillä. Ammoniumtypenerotustehokkuus vaihteli 26 % ja 62 % prosentin välillä. Laitteisto toimi hyvin ja ammoniumtypen erotus oli mahdollista tutkimuksessa käytetyllä laitteistolla. Laitteiston energiatehokkuutta ja kemikaalien tarvetta tulee tutkia jatkossa tarkemmin, jotta voidaan arvioida laitteen käyttökustannuksia.

The utilisation efficiency of nitrogen fertilizer in head cabbage (Brassica oleracea var. capitata) ’Lennox’ has become a topic of interest since the environmental compensation bond for agricultural products allows the highest nitrogen fertilizer levels for cabbage production. Nitrogen is an important limiting factor for cabbage yield, second only to water availability. Lack of available nitrogen causes yield loss, but excess nitrogen increases risks for fertilizer runoff to the environment. The nitrogen cycle is rapid in the soil environment which is why the timing of application and amount of available nitrogen should coincide with the nitrogen demands of the plant. This study focused on what effects the timing of application of N has on the yield. Previous studies have focused mainly on the nitrogen fertilization rates rather than the timing of application. The second goal was to study the combined effects of nitrogen rates and the timing of application on the cabbage yield. The experiment was based on nitrogen levels ranging from N 0 kg/ha to N 230 kg/ha, two timing treatments and an organic fertilizer treatment. The initial fertilizer requirements of the soil were determined by soil N analysis and the supplemental N rates with a handheld GreenSeeker® device. The soil samples were taken from the plough layer, while the GreenSeeker® device measures NDVI values from above the cabbage rows. The device quantified differences between treatments better in the late growing season whereas the soil N analysis is more reliable in the early season. Yields varied from 37 000 kg/ha to 101 000 kg/ha. All treatments with a minimum 200 N kg/ha produced a good yield >92 000 kg/ha, regardless of the timing of application. The nitrogen balance was moderate for all treatments. The nitrogen utilisation efficiency brought additional insight into the effects of nitrogen fertilization. PE (Physiological Efficiency of applied Nitrogen) and PBE (Plant above-ground Biomass production Efficiency) indicated the higher nitrogen levels in the plant. It was found that after a level of 1.7 % N in the plant the yield growth rate began to slow down. The results indicated that a 200 kg N/ha fertilization level is sufficient for good yield. However, the timing effects of nitrogen application requires more research.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voisiko tomaatin (Solanum lycopersicum) typpilannoitusta vähentämällä hidastaa ansarijauhiaisen (Trialeurodes vaporariorum) populaation kasvunopeutta ja siten parantaa biologisen torjunnan tehokkuutta. Ansarijauhiainen on merkittävä kasvihuonetuholainen, jota torjutaan yleisesti jauhiaiskiilukaisella (Encarsia formosa), mutta torjunnan tehokkuus ei aina ole riittävä, jos ansarijauhiaisen populaation kasvunopeus on suurempi kuin jauhiaiskiilukaisella. Aiemmissa tutkimuksissa ansarijauhiaisen on havaittu hyötyvän tomaatin typpilannoituksesta. Tutkimuksessa jauhiaisia munitettiin vuorokauden ajan klipsihäkeissä tomaateilla, joille annettiin typpipitoisuudeltaan neljää erilaista lannoiteliuosta. Lannoiteliuosten typpipitoisuus muuttui tomaatin kehitysvaiheen perusteella kaupallisten viljelmien käytäntöjen mukaisesti. Jauhiaisten kuolleisuus ja kehitysaika munasta aikuiseksi määritettiin. Kehitysaika laskettiin kummallekin sukupuolelle erikseen. Kuoriutuneista naaraista osa munitettiin kahden viikon ajan gelatiinikapseleista valmistetuissa häkeissä muninnan määrän selvittämiseksi. Typpilannoituksen vaikutusta tomaatin typpipitoisuuteen arvioitiin jauhiaislehtien klorofylli-indeksien perusteella. Tulosten perusteella typpilannoituksella ei ollut merkitsevää vaikutusta jauhiaisten kuolleisuuteen ja kehitysaikaan eikä jauhiaislehtien klorofyllipitoisuuksiin. Yllättävänä havaintona naaraat kuoriutuivat koiraita aikaisemmin kaikilla typpitasoilla: hyönteisillä on yleisempää, että pienikokoisemmat koiraat kuoriutuvat ensin. Kokeen toinen vaihe epäonnistui, eikä muninnan määrää per naaras saatu analysoitua. Näyttäisi siltä, että typpilannoituksen tulisi olla huomattavasti nykykäytäntöä vähäisempi, jotta sillä voisi hillitä jauhiaispopulaation kasvunopeutta. Tämä tulisi kuitenkin varmistaa lisäkokein, ja samalla selvittää vähennetyn typpilannoituksen vaikutukset jauhiaiskiilukaisen torjuntatehoon sekä mahdolliset satovaikutukset. Myös sukupuolten välistä kehitysaikojen eroa olisi tutkittava lisää, jotta saataisiin selville taustalla vaikuttavat syyt tai mekanismit.

Malnutrition is one of the worlds biggest health problems. It is associated with 45 percent of deaths among children under 5 years. Malnutrition causes health and financial problems addition to the loss of lives. Children’s undernutrition can manifest itself in different forms, of which stunting is the most common. The other forms are underweight, wasting and micronutrient deficiencies. Stunting is defined as low height-for-age. Children are stunted if their height-for-age is more than two standard deviation below the WHO Child Growth Standards median. Stunting is normally associated with chronic malnutrition. Poor nutrition during the first years of life have been linked to many long-term consequences. These are increased morbidity, impaired growth and poor cognition which leads to lost productivity and poverty later in life. The focus of this study is to find factors associated with stunting, to analyse the difference in stunting between the girls and boys and to find possible reasons for it. This thesis is a cross-sectional study from a material collected in Benin ’Enhancing food and nutrition security of vulnerable groups in communities in Benin through increased use of local agricultural biodiversity’ which is a part of a larger ’Improving Food Security in West and East Africa through Capasity Building in Research and Information Dissemination’ (FoodAfrica) project funded by the ministry for foreign affairs of Finland. Benin has 11.8 million inhabitants. Benin is ranked 165 on the Human Development Index. Almost half of the population lives with less than 1.25 USD a day, which is the International Poverty Line. There were 1263 children involved in this study. They were measured (height, weight and upper arm circumference) and their guardian was interviewed. The field part of the study was done by the local Biodiversity International and Abomey Calavin university researchers and data collectors trained by the same. All the children between the ages 6 and 23 months from the chosen villages were selected to the study if they filled the following criteria: the child was given complementary foods, they were not suffering from a severe illness, the family had lived in the region for the last two years and had no plans to move away during the next year. If the family had more than one child with the appropriate age the youngest one was chosen to the study. Participation in the study was voluntary. 26,4 percent of the children in this study were stunted and it was more common with the boys. 30,1 percent of the boys were stunted compared with 22,4 percent of the girls. All the children in this study were short and the average hight was -1,36 on the WHO Child Growth Standards. Many factors were associated with stunting: mothers education (p=0.017), fathers education (p=0.019), feeds other than breast milk during the first 3 days of its life (p=0.003), duration of exclusive breastfeeding (p=0.005), timing of initiation of complementary feeding (p=0.008), source of water used for washing hands before feeding the child (p=0.01) and source of drinking water (p=0.01). After all the factors associated with stunting had been considered using regression analysis the following retained significance: mother’s height (p<0.0001), child’s birth weight (p=0.001) and the consumption of nuts (p=0.003). The findings in this study are similar to previous studies. Mother’s short height and child’s low birth weight are both indicators of maternal undernutrition. Thus securing girl’s optimal growth and improving the nutritional status of women in reproductive age should be the focus of future interventions. After the linear stepwise regression, the type of toilet used was still significant for boys and the length of breastfeeding for all children, but these were not significant after the logistic stepwise regression. Reasons for the difference in stunting between the boys and the girls were not found. Possible reasons include genetic qualities and differences in how boys and girls are treated, but this remains to be resolved.