Browsing by Title
Now showing items 3180-3199 of 3388
-
(2014)Increased greenhouse gases (CH4, CO2 and N2O) have warmed the Earth's climate over the last decades. Feeding, feed additives and livestock breeding have been offered as solutions for reducing methane emission from livestock. Ruminant’s ability to use high-fiber feeds is based on microbial fermentation in rumen resulting methane production. Objective of the study was to find out if dwarf birch leaves reduce methane production in vitro and predicted in vivo production. Dwarf birch (Betula nana) leaves contain tannins and essential oils that can reduce methane production. Hypothesis was that dwarf birch reduces methane production. Silver birch (Betula pendula) leaves were used as comparison. Silver birch’s tannin concentration is only a fraction of the dwarf birch’s tannin concentration. Birch leaves increased the in vitro methane production moderately. As the incubation level increased the molar proportion of propionic acid increased linearly. Birch leaf treatment decreased the molar proportion of acetic acid. Acetate:propionate ratio decreased with birch leaf treatment and with increased incubation level. Birch leaf treatment and higher incubation level decreased sample pH. Birch leaf treatment or higher incubation level did not affect to the predicted in vivo methane production, but increased the total gas production. Thus, birch leaf treatment decreased predicted in vivo methane’s proportion of total gas significantly. Based on regression analysis, VFA production was elevated with higher incubation level of Silver birch leaves, indicating increased fermentation. Changes in methane production and VFA proportions were likely caused by birch leaf tannins and essential oils. Acidity of birch leaves and the reduction in buffer capacity of rumen fluid affected to samples pH. Tannins, essential oils and decrease in pH could reduce the feed digestibility or activity of the methanogenic archaea. Because of that part of the hydrogen was released into the air without being converted to methane.
-
(2008)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää väkirehumäärän vaikutuksia lypsylehmien säilörehun syöntiin ja syöntikäyttäytymiseen sekä tuotokseen lypsykauden alussa. Väkirehun määrän vaikutuksia on tutkittu paljon niukemmalla väkirehustuksella. Tilojen väkirehun osuus rehustuksessa saattaa ylittää jopa 60 %, joten on tärkeää selvittää väkevän rehustuksen vaikutusta lehmiin. Tutkimustietoa väkirehun määrän vaikutuksista säilörehupohjaisella ruokinnalla lypsykauden alussa on myös suhteellisen vähän. Koe suoritettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisissa Minkiön koenavetassa 20.9.2005 - 25.4.2006 välisenä aikana. Koe tehtiin pihaton osastossa, jossa oli säilörehun syöntiä mittaavat vaakakupit. Koe tehtiin jatkuvana ryhmäkokeena satunnaistetun koemallin mukaisesti. Koe-eläiminä oli 30 Ayshire-lehmää, joista 12 oli ensikoita ja 18 vanhempaa lehmää. Eläimet otettiin kokeeseen poikimisen jälkeen ja ne olivat mukana kokeessa 100 ensimmäisen lypsypäivän ajan. Kokeessa oli kaksi ryhmää eli matalan väkirehutason eläimet (MVR) sekä korkean väkirehutason eläimet (KVR). Vähemmän väkirehua saaneet eläimet saivat väkirehua 10 kg (ensikot) tai 13 kg (vanhemmat lehmät) päivässä. Väkevämmän ruokinnan ryhmässä vastaavat väkirehumäärät olivat 15 kg (ensikot) ja 18 kg (vanhemmat lehmät). Herutuksen kesto oli MVR-ryhmässä 11 vuorokautta ja KVR-ryhmässä 17 vuorokautta. Väkirehun määrän lisääminen vähensi säilörehun syöntiä, mutta lisäsi syönnin kokonaismäärää. Toteutuneet väkirehun osuudet kuiva-aineen syönnin kokonaismäärästä olivat 64 % (KVR) ja 52 % (MVR). Syönnin kokonaismäärä oli KVR-ryhmässä keskimäärin 2,1 kg kuiva-ainetta suurempi kuin MVR-ryhmässä. Säilörehun syönti oli MVR-ryhmässä keskimäärin 9,4 kg ka ja KVR-ryhmässä 7,9 kg ka. Korvaussuhde oli 0,41 kg ka säilörehua / kg ka väkirehua. Säilörehun syönnissä oli havaittavissa neljä syöntihuippua, eikä syönnin rytmittyminen poikennut juuri ryhmien välillä. Syöntihuiput tapahtuivat rehunjaon ja lypsyn jälkeen. Lisäksi keskiyöllä oli havaittavissa pienempi syöntihuippu. Enemmän väkirehua saaneet lehmät söivät säilörehua yhtä monta kertaa päivässä, mutta söivät numeerisesti nopeammin. Niiden yksittäinen syöntikerta oli lyhyempi ja sen aikana syöntimäärä oli pienempi kuin MVR-ryhmän eläimillä. Säilörehun syöntimäärä lisääntyi poikimisen jälkeen molemmissa ryhmissä, mutta määrän lisääntyminen tapahtui nopeammin vähemmän väkirehua saaneiden ryhmässä. Syöntimäärän lisääntyminen on selitettävissä kokonaissyöntiajan lisääntymisellä, sekä syöntiajan lisääntymisellä syöntikertaa kohden. Sitävastoin syöntinopeus hidastui lypsykauden edetessä. Tässä kokeessa ei saavutettu tuotosvastetta väkirehun määrää lisäämällä, vaikka rehun kokonaissyönti lisääntyi selvästi. Tuotosvaste oli vain 0,027 kg/kg ka väkirehua. Energiakorjattuna maitona ilmaistuna tuotosvaste oli negatiivinen eli - 0,22 EKM/kg ka. Huono tuotosvaste voi johtua tässä kokeessa väkirehun suuresta määrästä ja koostumuksesta. Suurempi kuiva-aineen syönti näytti kerryttävän KVR-ryhmän eläinten elopainoa maidontuotannon sijaan. Maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksissa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä, mutta pitoisuudet olivat pienempiä KVR-ryhmässä MVR-ryhmään verrattuna.
-
(2015)During early lactation diet is usually rich in protein to stimulate and support milk production. Increased milk production has been connected with negative energy balance and impaired fertility. The aim of this study was to investigate the effects of concentrate crude protein (CP) level to dairy cow silage intake, milk production and energy balance in early lactation. The study was conducted in the experimental barn of MTT Agrifood Research Finland in Maaninka. The experiment started at October 2013 and finished at April 2014. The experiment lasted 70 days starting from parturition day. Fifty-five primiparous or multiparous Holstein and Ayrshire cows were allocated to one of three different CP levels in concentrate (149, 179 or 200 g/kg DM) after parturition. Concentrate allowance was 9 or 13 kg. Silage was fed ad libitum through an individual feeding system. Animals were weighed daily. Body condition score (BCS) was determined when blood samples were taken at 10 days before parturition and 7, 21, 42 and 63 days after parturition. The data were subjected to analysis of variance using the SAS MIXED procedure. Concentrate CP level did not affect silage intake or energy balance. Amino acids digestible from small intestine increased when CP level increased. Increasing CP content of concentrate tended to increase milk and protein yields suggestively. Milk protein yield and milk urea increased when concentrate CP level increased. Concentrate CP level had no significant effect on blood NEFA, BHBA, 3-MH or glucose concentration. There were no significant effects on live weight or BCS change throughout the experiment. Results of this experiment indicate that increasing concentrate CP level improves milk and protein yield in early lactation. In this experiment concentrate CP level did not affect silage intake or energy balance.
-
(2019)Valkuaisen käytön optimoimiseksi lisävalkuaisruokinta tulisi kohdentaa sille eläinryhmälle, jolla tuotosvaste on suurin. Tällä tavoin saataisiin vähennettyä lypsykarjatilojen taloutta kuormittavia ylimääräisiä typpipanoksia sekä minimoitaisiin valkuaisruokinnasta aiheutuva ympäristön kuormitus. Faktoriaalisessa (2 x 2) kokeessa vertailtavina karkearehuina olivat nurmisäilörehu ja nurmisäilörehu-vehnäkaurakokoviljasäilörehuseos. Väkirehuina lehmät saivat joko tavanomaisen (166 g/kg ka) tai matalan (115 g/kg ka) valkuaistason väkirehua. Tutkimuksen tavoitteena oli testata vaikuttavatko karkearehutyyppi, lehmien tuotostaso tai laktaatiovaihe valkuaisruokinnasta saatavaan tuotosvasteeseen ja valkuaisen hyväksikäyttöön. Hypoteesit olivat, että 1) kokoviljasäilörehuruokinnalla valkuaislisän tuotosvaste ja typen hyväksikäyttö on parempi kuin nurmisäilörehuruokinnalla, 2) kokoviljasäilörehuruokinnalla maitotuotos on sama kuin nurmisäilörehuruokinnalla sekä 3) valkuaisen tuotosvaste ja samalla valkuaisen hyväksikäyttö on parempi vanhempien lehmien keskilaktaatiossa verrattuna loppulaktaatioon ja ensikoihin. Tutkimus oli osa Luonnonvarakeskuksen hanketta. Tutkimuksessa oli 48 Ayrshire- ja Holstein-lehmää, jotka jaettiin kolmeen blokkiin: loppulaktaatio (keskimäärin 324 päivää poikimisesta), keskilaktaatio (keskimäärin 90 päivää poikimisesta) ja ensikot. Kokeessa oli kolme koejaksoa (koejaksojen pituudet 27, 26 ja 22 päivää) sekä kovariaattijaksot kokeen alussa ja lopussa. Koelehmät pysyivät samalla karkearehuruokinnalla koko kokeen ajan, mutta vaihtoivat väkirehua aina koejakson päätyttyä. Karkearehuseoksessa kokoviljasäilörehun osuus oli keskimäärin 40 % ja väkirehun osuus 40 % dieetin kuiva-aineesta. Lehmien karkea- ja väkirehunkulutus mitattiin päivittäin. Elopaino, kuntoluokka, maitotuotos ja maidon pitoisuudet mitattiin koe- ja kovariaattijaksoilla. Nurmisäilörehu oli märkää (ka-% 22) ja karkearehuissa oli viitteitä virhekäymisestä. Nurmisäilörehudieeteissä oli enemmän raakavalkuaista (raakavalkuaispitoisuus keskimäärin 159 g/kg ka) kuin kokoviljasäilörehua sisältäneissä dieeteissä (raakavalkuaispitoisuus keskimäärin 146 g/kg ka). Kokoviljasäilörehun lisääminen dieettiin paransi lehmien säilörehusyöntiä (13,0 vs. 12,1 kg ka/pv, p<0,001) ja kokonaissyöntiä (21,8 vs. 20,7 kg ka/pv, p<0,001). Karkearehulla ei ollut vaikutusta typen hyväksikäyttöön, ravintoaineiden saantiin, maitotuotokseen (keskimäärin 27,7 kg/pv) tai maidon koostumukseen. Tavanomaisella valkuaistasolla kaikki tuotantotulokset olivat parempia kuin matalalla valkuaistasolla, lukuun ottamatta rasvapitoisuutta. Lehmäryhmän ja valkuaistason välillä ei todettu yhdysvaikutusta maitotuotoksessa tai typen hyväksikäytössä. Karkearehuruokinta, tuotoskauden vaihe ja poikimakerta eivät vaikuttaneet valkuaislisän tuotosvasteeseen.
-
(2014)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maatalousyritysten vakuuksien muodostumista Etelä-Pohjanmaan Osuuspankin suurimmilla maatiloilla sekä tutkia vaikuttaako konttori, velkamäärä, liikevaihto ja tuotantosuunta pellon vakuusarvoon. Tutkimuksen aineisto koostui pankin konttoreiden 145 velkaisimmasta maatilayrityksestä. Näiden tilojen vastuut olivat yli 350 000 euroa. Aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia, varianssianalyysia, t-testiä ja regressioanalyysiä. Maatalouden rakennekehitys on ollut voimakasta viimeisien vuosien aikana ja investoinnit ovat vaatineet yhä enemmän vierasta pääomaa. Vieraan pääoman kasvava määrä aiheuttaa haasteita pankeille. Suurten asiakasriskien takia pankkien riskienhallinnan täytyy olla kunnossa. Vakuudet ovat pankin kannalta tärkein riskienhallintakeino ja niiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään maatalouden rakennekehitystä, rahoitusta, riskienhallintaa ja vakuuksia. Tutkimustilat jaettiin ryhmiin konttorin, tuotantosuunnan ja velkaisuuden mukaan. Tutkimustilojen vakuudet muodostuivat pellosta, metsästä, tuotantorakennuksesta, yrityskiinnityksestä ja muista vakuuksista. Pelto oli vakuutena 137 tilalla, metsä 132 tilalla, tuotantorakennus 131 tilalla, muu vakuus 131 tilalla ja yrityskiinnitys 92 tilalla. Laskennallista vakuusvajetta oli 45 tilalla. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna pellon osuus vakuutena oli suurin kasvitiloilla ja kotieläintiloista maitotiloilla. Pienin pellon osuus oli siipikarjatiloilla, joilla oli puolestaan suurin rakennusten osuus. Velkamäärän mukaan tarkasteltuna tuotantorakennuksen osuus vakuuksista oli suurin ja pellon osuus pienin suurimmassa velkaluokassa. Myös vakuusvajeen määrä suurimmassa velkaluokassa oli suurin (10 %). Konttorin vaikutus pellon vakuusarvoon oli tilastollisesti erittäin merkitsevä varianssianalyysin mukaan. T-testin mukaan Jalasjärven konttorin alueella pellon arvostus oli tilastollisesti merkitsevästi alempi kuin muilla alueilla. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna t-testin mukaan ainoastaan sianlihantuotannossa p-arvo oli tilastollisesti melkein merkitsevä. Tutkimuksessa tuli selkeästi ilmi se, miten maatilayritysten vakuudet muodostuvat konttorin/alueen, tuotantosuunnan ja velkamäärän mukaan. Regressioanalyysin mukaan velkamäärällä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen vaikutus pellon arvostukseen. Sianlihantuotantoa harjoittavilla tiloilla pellon vakuusarvo oli korkeampi kuin muissa tuotantosuunnissa. Konttoreilla oli myös tilastollisesti yhteys pellon vakuusarvoon. Regressioanalyysin avulla saatiin vastaukset tutkimuksen alussa asetettuihin kysymyksiin. Maatilojen rakennekehitys on ollut voimakasta ja velat ovat keskittyneet pienelle joukolle maatiloja. Pankin kannalta riski keskittyy näihin tutkimustiloihin, jotka vastaavat pankin maatalouden velkamäärästä 70 %. Lainoja tulisi hinnoitella riskin mukaan ja siinä vakuuksilla on merkittävä rooli. Tuotantorakennuksen ja yrityskiinnityksen osuus vakuuksista kasvoi velkamäärän kasvaessa, joka lisää pankin riskiä entisestään.
-
(2021)Mycotoxins are toxic secondary metabolites of fungi which have adverse health effects on humans and animals. Among the mycotoxins, aflatoxin B1 (AFB1) and fumonisin B1 (FMB1) are one of the biggest threats to food safety and often co-occur in cereals with possible synergistic toxic effects. Due to the climate change, it is predicted that mycotoxin-producing fungi will spread in their geographical distribution and consequently threaten food quality and availability to a whole new level. The aim of this study was to optimize and validate an in-house quantification method for AFB1 and FMB1 in cereals using wheat bran as a representative matrix for matrix-matched calibration. The method was based on ultra-high-performance liquid chromatography-tandem mass spectrometry (UPLC-MS/MS) using the multiple reaction monitoring (MRM) technique for quantification. AFB1 and FMB1 were extracted with 70% acetonitrile containing 1% formic acid using horizontal shaking for 30 min. The purification was done using hexane and the QuEChERS method. The chromatographical separation of mycotoxins was performed in Acquity UPLC BEH C18 column and the detection was carried out with a quadrupole time-of-flight (QTOF) mass spectrometer. AFB1 showed a severe ion suppression (matrix effect: 20%) and FMB1 a slight ion enhancement (matrix effect: 108%) in the wheat bran matrix. These alterations of the ionization were successfully compensated by 13C-labeled internal standards and matrix-matched calibration. Quantification was performed by considering the peak area ratio and concentration ratio of the target analyte (AFB1 and FMB1) and its internal standard. Both AFB1 and FMB1 showed good linearity (R2 ≥ 0.995), high recoveries (89-92%) in spiking experiments and the low relative standard deviation within and between different days (3.3-6.9%). The method quantification limit was 1.0 ng/g for both mycotoxins. Uncertainty of the analysis for FMB1 in reference material was 644 ± 86 ng/g (k = 2, providing an approximate 95% confidence level when normal distribution was assumed). The validated LC-QTOF-MS method using wheat bran as a representative matrix fulfilled the performance criteria of Commission Regulation (EC) No 401/2006 and showed good performance for oat bran and maize flour.
-
(2021)Time-kill assays are commonly used for determining an antibiotic’s activity against a bacterial strain over time. The assay is carried out by adding an antibiotic to media containing bacteria, and the colony-forming units/ml is determined at different timepoints using the plate count method. Time-kill assays are commonly used for determining synergism between two or more antibiotics, and for determining if an antibiotic has a time- or concentration dependent effect. The aim of this study was to validate a modified time-kill assay. The modified assay is high-throughput screening-compatible, and less reagent- and labour-intensive compared to the traditional method. In this modified assay, the number of viable bacteria is evaluated with resazurin reduction. Metabolically active bacteria reduce resazurin (non-fluorescent) to resorufin (fluorescent) during growth. Resazurin to resorufin reduction occurs faster with increasing amounts of bacteria. The resazurin reduction was measured by two alternative methods: with a spectrophotometer measuring fluorescence and with OmniLog®, an imaging incubator that measures light transmission through the wells of microplates. First, the applicability of the assay to different bacterial species was tested by comparing optical density- and fluorescence-based readings. Then, cold tolerance and plate uniformity assays were carried out, and the minimum inhibitory concentrations of the selected antibiotics were then determined. The traditional method and the resazurin-reduction assay were then performed in parallel. The results showed that the spectrophotometric and OmniLog® measurements worked similarly for Enterococcus faecalis and Klebsiella pneumoniae. The cold treatment did not affect the viability of neither E. faecalis nor K. pneumoniae. With K. pneumoniae, the plates were uniform at both high and low bacterial concentrations, whereas the variability increased at lower bacterial concentrations with E. faecalis. The colony counting assay and the resazurin reduction assay correlated well for five out of the seven antibiotics against E. faecalis. These include the cell wall-active antibiotics ampicillin and vancomycin. When the translation inhibitors tetracycline and chloramphenicol were used, the results obtained from the two methods differed markedly. In conclusion, the correlation between the two methods was dependent on the antibiotics’ mechanism of action.
-
(2021)Pyrenophora tritici-repentis (Ptr) and Parastagonospora nodorum (Pn) are necrotrophic fungal pathogens responsible for foliar diseases tan spot (TS) and stagonospora nodorum blotch (SNB) of wheat (Triticum aestivum L.), respectively. Both Ptr and Pn harbour necrotrophic effectors (NEs) to promote disease development. NEs elicit symptoms in the host in an inverse gene-for-gene manner, in which the recognition of NE by the host carrying a corresponding sensitivity allele leads to disease susceptibility. Ptr and Pn are prevalent in spring wheat fields in Finland, but Finnish spring wheat cultivars do not currently possess high level of resistance to either pathogen. The main objective of this study was to validate selection tools for TS and SNB resistance in Finnish spring wheat breeding program. A total of 150 spring wheat accessions were genotyped with six literature-derived Kompetitive Allele Specific PCR (KASP) markers associated with sensitivities to four NEs ToxA, ToxB, SnTox1 and SnTox3. A subset of 63 spring wheat accessions were further tested for their sensitivity to ToxA, SnTox1 and SnTox3, and for TS and SNB susceptibility at the seedling stage by artificial inoculation assays with fungal isolate mixtures. Field data on adult plant susceptibility was derived from official variety trials and from disease screenings carried out within a spring wheat breeding program at Boreal Plant Breeding Ltd. The association of KASP markers and NE sensitivities with seedling and adult plant susceptibility was tested, as well as the correlation of disease susceptibility at the seedling stage and in adult plants. ToxA sensitivity was found to have a significant role in TS susceptibility both at the seedling stage and in adult plants, suggesting that removing of ToxA sensitivity would result in spring wheat lines more resistant to TS. KASP marker for ToxA sensitivity was found to be tightly linked to TS susceptibility, thus serving an effective tool for TS resistance selection. ToxA and SnTox3 sensitivities were found to be important factors in SNB susceptibility at the seedling stage, and KASP markers for ToxA and SnTox3 sensitivities were associated with adult plant susceptibility. TS and SNB resistance were found to be complex traits, and further research is needed to better evaluate the role of NE sensitivities and other factors affecting disease susceptibility. This study provides the first insight into the role of NE sensitivities in TS and SNB susceptibility in Finnish spring wheat, and results obtained in this study are directly applicable for TS and SNB resistance breeding in Finnish spring wheat breeding programs.
-
Validity of food photographs for portion size estimation among Nairobian women of reproductive age (2022)Introduction The coexistence of obesity and undernutrition referred to as the double burden of malnutrition (DBM), has been reported in low- and middle-income countries, including Kenya. Women are especially vulnerable to malnutrition due to their nutritional needs during pregnancy and lactation, highlighting the importance of assessing their dietary intake to address their food and nutrition security. However, accurate portion size estimation has been found to be challenging during dietary surveys. Food photographs are useful for estimating portion sizes and are easy to use in dietary surveys. Objectives To assess the validity of food photographs in portion size estimation of commonly consumed foods among women of reproductive age (13-45 years) in Nairobi. The second aim was to examine the association of sociodemographic characteristics such as age and educational level on the accuracy of portion size estimations. Methodology A validation study was carried out among 206 women of reproductive age (13-45 years) in Kahawa West, Nairobi County. Eleven commonly consumed Kenyan foods (ugali, chapati, rice, beans, beef, sukuma wiki, tilapia, sweet banana, orange, pawpaw and watermelon) were chosen to be tested from the Photographic Food Atlas for Kenyan Adolescents (9-14 years). The participants were randomly served pre-weighed food portions based on those in the Food Atlas (in most cases there were three different portion sizes). In most cases, the food portions were similar in weight to those depicted in the food photographs. After the meal, participants were asked to estimate the amount of food consumed using food photographs from the Food Atlas. Any leftover food was recorded and the amount of food consumed was calculated as the difference between the amount weighed and the amount left. Validity was assessed by calculating the mean percent difference between estimated and consumed portions, percentage of estimates within -10 to 10% of consumed portion size, Spearman’s correlation coefficients and Bland–Altman limits of agreement. Pearson’s Chi-square test was used to examine the associations between the accuracy of estimations and participants’ age and educational level. Results Correlations between consumed and estimated portions were significant for all food items except for watermelon (p=0.380). The proportion of participants with estimates within ± 10% of the consumed portion size was above 50% for four of the food items including chapati, sukuma wiki, rice and beef; four other food items, including ugali, pawpaw, orange and tilapia, correct estimates ranged from 43-47%; and for the remaining three food items, including beans, sweet banana and watermelon, correct estimates ranged from 15-34%. Extreme mean differences between the consumed and estimated portion sizes by photograph were between -45% for beans to 563% for pawpaw. In most of the food items, small portions were overestimated while large portions were underestimated. Bland–Altman plots showed wide limits of agreement. The accuracy of estimations was not associated with participants’ age or educational level. Conclusion The food photographs for chapati, sukuma wiki, rice and beef from the Food Atlas for Kenyan adolescents seem to be a valid tool for quantification of portion sizes for women of reproductive age in Nairobi. However, the findings of this study suggest that further improvements are needed to the Food Atlas for wider use in Kenya.
-
(2006)Suomen hirvenmetsästykseen omaksuttiin 1970-luvun alussa valikoivan metsästyksen periaatteet, joiden tavoitteena oli maksimoida vasatuotto hirvikannan ikärakennetta muuttamalla. Metsästysstrategiassa tapahtui huomattava muutos, kun hirvisaaliin vasaosuutta lisättiin selvästi. Tämän seurauksena naarashirvien keski-ikä ja vasatuotto kohosivat. Vasojen suuri osuus saaliissa oli keskeinen tekijä hirvikannan rajuun kasvuun. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää saaliin vasaosuuden vaikutusta hirven ikärakenteeseen ja vasatuottoon Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten alueilla. Tutkimusalueet valittiin hyvin erilaisten hirvisaaliin vasaosuuksien perusteella, sillä Savonrannan vuosien 1994-2003 saaliin vasaosuuden keskiarvo oli 50,1 % ja Sodankylän 19,6 %. Tutkimuksen ennakko-olettamuksena oli, että erilaisten saaliin vasaosuuksien pitäisi vaikuttaa aikuistuvan ikäluokan suhteellisen osuuden kautta hirvipopulaation keski-ikään ja sitä kautta vasatuottoon. Ikärakenteen osalta tutkittiin naaraiden, valtasonnien eli 6,5-9,5-vuotiaiden uroshirvien ja vähintään 8-piikkisten urosten ikärakennetta. Tutkimus rakentui hirven iänmääritysaineiston ympärille, joka kerättiin Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten hirvenmetsästäjien avustuksella vuosina 2003 ja 2004. Iänmääritysaineistossa oli yhteensä 244 hirveä. Näistä oli naaraita 152 ja uroksia 92 kpl. Hirven ikärakennetietojen saamiseksi suoritti tutkimuksen tekijä iänmäärityksen hammasnäytteistä. Iänmääritys tehtiin hammassementtikerroksiin perustuvaa menetelmää käyttäen, jota varten sahattiin poikittaisia hammasleikkeitä hirven ensimmäisestä etuhampaasta (I1). Tutkimuksen aineistoon kuuluivat myös Savonrannan ja Sodankylän hirvihavaintokorttien perusteella saadut vasatuottotiedot vuosilta 1995- 2004 ja Riistawebin saalistiedot vuosilta 1994-2003. Tutkimuksen perusteella hirvisaaliin vasaosuus vaikuttaa Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten naaraiden ikärakenteeseen. Kaksivuotisesta aineistosta saatiin Savonrannan naaraiden keski-iäksi 6,40 vuotta. Sodankylän naaraiden keski-ikä oli 5,09 vuotta. Myös naaraiden ikäjakaumat olivat hyvin erilaiset. Hirvisaaliin vasaosuus ei sen sijaan vaikuta Savonrannan ja Sodankylän valtasonnien ja vähintään 8-piikkisten urosten ikärakenteeseen. Savonrannan valtasonnien keski-ikä oli 7,21 vuotta ja Sodankylän 7,07 vuotta. Savonrannan vähintään 8-piikkisten urosten keski-ikä oli 5,82 vuotta ja Sodankylän 5,91 vuotta. Tutkimuksella saatiin selville saaliin ikärakenne, elävän hirvikannan ikärakenteen tutkiminen vaatii laajempia tutkimuksia. Hirvisaaliin vasaosuus vaikuttaa Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten vasatuottoon. Naaraiden ikärakenteen erot näkyivät osaltaan hirvihavaintokorttien ja näytenaaraiden perusteella lasketuissa vasatuottotiedoissa. Saaliin vasaosuus vaikuttaa välillisesti hirven vasatuottoon, sillä se vaikuttaa ensin naaraiden ikärakenteeseen, joka vaikuttaa edelleen vasatuottoon.
-
(2013)Ilmiötä, jossa kahden tai useamman kytkeytyneen lokuksen alleelitaajuuksissa tapahtuu muutoksia valinnan kohdistuessa yhden lokuksen yhteen alleeliin, kutsutaan liftausvaikutukseksi. Liftausvaikutuksen merkitystä arvioitiin kahdessa naudan genomin kohdassa, kromosomissa 1 polled-lokuksen läheisyydessä ja kromosomissa 20 kasvuhormonireseptorigeenin läheisyydessä. Sarvellisuuteen vaikuttavan polled-lokuksen lähellä tapahtunutta liftausvaikutusta arvioitiin suomenkarjassa ja maidontuotanto-ominaisuuksiin vaikuttavan QTL:n lähellä tapahtunutta liftausvaikutusta intensiivisen jalostuksen kohteena olevilla roduilla, ayrshirellä ja holsteinilla. Liftausvaikutuksen arviointiin tarvitaan muita populaatioita tai rotuja, joissa vastaavaa liftausvaikutusta ei oleteta esiintyvän. Tätä tarkoitusta varten tutkimuksessa analysoitiin samat kromosomialueet myös viidellä muulla rodulla. Lisäksi tutkittavien kromosomien muuntelun ja muun genomin muuntelun vertailuun käytettiin muissa kuin tutkittavissa kromosomeissa 1 ja 20 genotyypitettyjä mikrosatelliittimerkkejä. Tutkimuksessa oli mukana kolme erillistä aineistoa (BTA1, BTA20 ja vertailuaineisto) yhteensä 41 eri mikrosatelliittilokusta. Tutkimusaineistot käsittivät 10 eri nautarotua (ayrshire, itäsuomenkarja, istobeninkarja, holstein, jakutiankarja, jersey, khomogor, länsisuomenkarja, pohjoissuomenkarja ja ukrainanharmaakarja), yhteensä 377 eläintä. Kaikista aineistoista laskettiin roduittain ja lokuksittain populaatiogeneettiset tunnusluvut (alleelien lukumäärä, alleelirikkaus, alleelitaajuus, ƒ-arvo, heterotsygotia-asteet). Hardy-Weinbergin tasapainotilaa sekä lokusten parittaista kytkentäepätasapainoa tarkasteltiin roduittain jokaisessa kolmessa aineistossa. Liftausvaikutuksen havaittavuutta analysoitiin kahdella eri menetelmällä. F-arvon regressioon perustuva testaus suoritettiin Wiener ym. (2003) artikkelin mukaisesti. Lokusten neutraalisuutta analysoitiin Beaumontin ja Nicholsin (1996) esittämän menetelmän avulla, käyttäen FDIST2-ohjelmaa. Vertailuaineistosta laskettujen populaatiogeneettisten tunnuslukujen perusteella voidaan sanoa, että populaatiot ja niistä tehdyt otokset ovat liftausvaikutuksen tutkimukseen sopivia. Populaatioissa ei esiinny sukusiitosta satunnaisen pariutumismallin olettamusta enempää. Aineistojen alleelirikkauden ja geenidiversiteetin keskiarvot olivat keskenään hyvin samansuuntaisia. Lokusten parittaisessa kytkentäepätasapainossa aineistot BTA1 ja BTA20 poikkesivat selvästi vertailuaineistosta. Aineistoissa BTA1 ja BTA20 kytkentäepätasapainossa olevia lokuspareja oli merkittävästi enemmän kuin vertailuaineistossa. Kummankaan aineiston, BTA1:n tai BTA20:n, muuntelun määrän muutokset eivät tulleet selkeästi näkyviin F-arvon regressioon tai Beaumontin ja Nicholsin (1996) menetelmään perustuvissa testeissä. Tutkimuksessa löytyi viitteitä liftausvaikutuksesta, mutta havainnot eivät ylittäneet tilastollisen merkitsevyyden rajaa näissä aineistoissa. Ilmiön testaukseen olisi kenties tuonut lisää todistusvoimaa aineiston selkeämpi jakautuminen voimakkaammin erisuuntaan jalostettuihin nautarotuihin, esim. maidontuotanto vs. lihantuotanto.
-
(2014)Tutkimus tarkastelee kuluttajien arjen ruokavalintoja. Tarkastelen kuluttajien valintaympäristön muutoksen näkyvyyttä arjen ruokavalinnoissa. Analysoin aihetta kuluttajien arjen ruokavalintojen perusteluiden kautta. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu 11 yksilöhaastattelusta sekä ruokaostoksista otetuista valokuvista. Tutkimuskohteena ovat tavallista ruokakauppaa käyttävät kuluttajat. Tutkimuksen viitekehys rakentuu muutoksen ympärille. Aineistosta paljastui kolme pääteemaa, jotka ovat ruoan valinta, terveellisyys sekä ekologisuus. Kuluttajat ovat valinnan edessä useita kertoja päivässä. Kaupan valintamahdollisuudet ovat kasvaneet ja monipuolistuneet maapalloistumisen myötä. Valinnanvaihtoehdot, tieto terveellisyydestä sekä ymmärrys kulutuksen vaikutuksista ympäristön tilaan lisääntyy. Ruokavalinnoillaan kuluttajat rakentavat identiteettiään sekä viestivät sosiaalisesta asemastaan. Arjen valintoja pyritään helpottamaan rutiineilla. Ruokavalintoihin vaikuttavat järkiperusteet. Haastatteluaineiston mukaan kuluttajat valitsevat mielestään maukasta ja elämäntilanteesta riippuen edullista ruokaa. Valintaa ohjaa myös yksilön oma hyvinvointi sekä ympäristösyyt. Aineiston perusteella kuluttajat kokevat laadukkaan, puhtaan sekä itse valmistetun ruoan terveelliseksi ruoaksi. Haastattelujen perusteella kuluttajat pohtivat valintojen ekologisuutta. Kotimaista ruokaa pidetään ekologisesti järkevänä valintana. Luomu ja lähiruoka yhdistetään vihreisiin valintoihin. Kuluttajat perustelivat ostoksiaan järkisyillä ostaessaan tuotteita, jotka eivät vastanneet kuluttajien käsityksiä oikeista valinnoista.
-
(2019)Kiire, vapaa-ajan arvostus sekä muuttunut kulutuskäyttäytyminen ovat johtaneet helppouden ja mukavuuden arvostuksen korostumiseen ruokailukäyttäytymisessä. Muutoksen seurauksena kiinnostus käyttövalmiita välipalatuotteita kohtaan on kasvanut sekä tarjonta monipuolistunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli tarkastella välipalatuotteiden kasvanutta ilmiötä ja pyrkiä ymmärtämään, millaiset ominaisuudet saavat kuluttajat kiinnostumaan ja valitsemaan tuotteita. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä perusteella kuluttaja valitsee välipalatuotteen ympäristössä, jossa runsas valikoima luo kuluttajalle lukuisia vaihtoehtoja. Aihetta lähestyttiin luomalla teoreettinen viitekehys vuorovaikutteisesta yhteydestä ruoan valinnan mallien, ja yritysten kilpailukeinojen kautta. Käyttövalmiita välipalatuotteita tarkasteltaessa on ymmärrettävä yksilön painottamien arvojen muodostuvan ympäristössä, jota muokkaavat yrityksen tarkoituksenmukaiset sekä yksilön elinympäristön vaikutteet. Jotta ymmärrettäisiin ilmiötä kokonaisuudessaan ja sitä, millaisia arvoja muodostuu vaikutteiden kautta, valikoitiin menetelmäksi laadullinen tutkimus. Teemahaastatteluina kerätty aineisto koostui 11:sta haastateltavasta. Tutkimuksen varsinainen arvo syntyy analyysin kautta, jossa hyödynnettiin teemoittelua sekä sisällönanalyysiä. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona liha-, lihavalmiste-, siipikarja- ja valmisruoka-alalla toimivalle yritykselle. Tutkimuksen empiirisestä aineistosta huomattiin, ettei ole täysin yksiselitteistä, millaiset ominaisuudet ja tekijät lisäävät tuotteen vetovoimaisuutta. Suurimmissa määrin valintaan on vaikuttamassa rajoitteita luova tilanne sekä valinnan tilannetta yksinkertaistavat ja todennäköistävät rutiinit. Pienistä yksilökohtaisista ja tilannekohtaisista eroista huolimatta pystyttiin tutkimuksessa nimeämään kolme ominaisuutta, joiden merkitys itse valinnan näkökulmasta on merkittävin: maku, hinta ja käsitys terveellisyydestä. Näitä ominaisuuksia verrataan ja sopeutetaan toisiinsa nähden ja luodaan edelleen mielikuvia tuotteen kiinnostavuudesta. Välipalatuotteen valinnan dynaamisuudesta huolimatta, tutkimus kykeni luomaan näkemyksiä siitä, millaisessa tilanteessa kuluttajien nähdään painottavan hintaa, makua ja/tai terveellisyyttä todennäköisimmin.
-
(2018)During the last years there have been concerns about farmers’ well-being at work. These concerns are caused by the weak profitability and mental load of farming and they are justified because farmers’ well-being at work and ability to work has been found to be weaker than in the other occupational groups. The farm work might sometimes be lonely, and farmers might not see their signs of exhaustion. In this case it could be helpful if organizations working in agriculture could notice the situation and advice farmers where they could get help. This kind of early support is one good way to assist farmers’ well-being at work. This study was conducted for the Farmers’ Social Insurance Institution Mela in the Support the Farmer Project to help to develop an early support model. The project’s objective is to help farmers instantly and to offer early support. The underlying goal of the project is to aggregate different organizations to implement an early support model. This organization form is called Support the Farmer Organization Network. The aim of this study was to examine how to make this Organization Network functional. The study investigated visions related to the network and social support by eight organizations working in agriculture in Central Finland. The research data was collected in theme interviews and a web survey. After the interviews had been recorded and transcribed, the whole research data was analysed by using thematizing and typecasting. The theoretical framework for this study was social network theory and the research theme was approached from a network management perspective. Based on this research, the farmers’ situation raises concern and early support is considered important. Participation in the Organization Network was considered positively however, early support should not be too time consuming. To work the Support the Farmer Organization Network requires a coordinator who should activate the regional organizations to implement early support. In order for the regional organizations to commit themselves to early support, the organizations’ contact persons should participate in the networks’ events. Based on the results, the Support the Farmer Organization Network seems to have good possibilities to be functional.
-
(2016)The idea of preparatory cutting is to improve possibilities for natural regeneration. Seed tree cutting is done usually about ten years after preparatory cutting. Preparatory cuttings as a forestry practice method has been known already for a long, but it is not yet commonly used in Finnish forestry. Preparatory cuttings is a recommended method in Finnish forestry guidelines even it is not well studied. The aim of study is to find out effects of different factors for the establishment of pine seedlings in natural regeneration. The main aim is to find out effects of stem density to the number and the height of seedlings. In old forestry literature site preparation does not include to forestry practices when preparatory cutting is a main method. In this study site preparation is examined, because it is known to increase the amount of seedlings when seed tree method is used. Site preparation can be done also under quite dense seed tree cover without essentially damaging trees staying on stand (e.g. Norokorpi 1983). Effects of ground and field layer vegetation are also examined. Data was recorded on study sites of Natural resources institute of Finland. Study sites locate in Northern Finland and eastern part of middle Finland. Experimental plots were thinned to densities of 50, 150 and 250 stems per hectare in 2004 –2008 and each site had also non-thinned control plots. To study effects of site preparation each study site had also plots that were thinned to densities 50 and 150 stems per hectare and prepared. Data is measured during seven years. To statistically test the effects of stem densities and site preparation on the number and height of seedlings four linear mixed effect models were constructed. More seedlings were recorded on stands thinned to density 50 stems per hectare than on non-thinned stands. However, the amount of seedlings in all stem densities was inadequate for successful regeneration. Density of 50 stems per hectare was best for height growth of seedlings. Site preparation increased significantly the amount of seedlings, but it didn’t have statistically significant effect on the height of seedlings. According to the results of the present study preparatory cutting without site preparation does not increase the amount of seedlings to the level required. Statistical models showed that vegetation had often a negative impact to number of seedlings. Logging waste had also a negative impact to the number of seedlings. Spot of germination had statistically significant effect to height of seedlings, but not to number of seedlings. The border zone between the exposed mineral soil and humus was the most favourable spot for the height growth of seedlings.
-
(2019)Herukan tuoremarkkinoiden kasvaessa maailmalla on kehitetty kasvatustapa, jonka avulla herukan tertuista ja marjoista yritetään saada mahdollisimman houkuttelevia. Cordon-menetelmässä herukkapensaassa kasvatetaan vain 2-4 pääversoa, jotka tuetaan rivin suuntaisiin tukivaijereihin. Pensaita uudistetaan vuosittain leikkaamalla satoa tuottaneet sivuversot pois jättäen vain uudet satoa tuottavat versot jäljelle. Menetelmän sopivuutta Suomen oloihin tutkittiin valkoherukalla Piikkiössä vuosina 2014-15. Cordon-leikkaus tehtiin varttuneille herukkapensaille keväällä 2014. Kokeeseen valittiin neljä lajiketta ja yksi numerojaloste. Käsittelyinä kokeessa oli perinteinen- ja cordon-leikkaus sekä avomaalla ja tunnelissa kasvatus. Kokeessa seurattiin pensaiden kasvua, terttujen ominaisuuksia, sadon määrää ja laatua sekä varastosäilyvyyttä. Cordon-pensaat kasvattivat tukevampia versoja, mikä saattoi vaikuttaa suurempaan versokohtaiseen satoon. Pensaskohtainen kokonaissato jäi cordon-pensailla kuitenkin pienemmäksi kuin perinteisillä pensailla. Cordon-pensailla marjat olivat suurempia ja tertut täyteläisempiä, pidempiä sekä marjamäärältään suurempia kuin perinteillä pensailla. Kasvutunneli lisäsi marjojen varastokestävyyttä ja saattoi myös lisätä joidenkin lajikkeiden versojen pituuskasvua. Käsittelyt eivät vaikuttaneet marjojen sokeri- tai happopitoisuuksiin. Lajikkeiden väliset erot olivat yleisesti ottaen suurempia kuin käsittelyjen väliset erot. Cordon-menetelmällä voidaan kasvattaa näyttäviä suurimarjaisia terttuja tuoremyyntiin. Menetelmä sopii hyvin osaksi monipuolistuvan marjatilan tuotantoa, mutta suuren työmäärän ja rajallisten markkinoiden vuoksi kasvatusalat voivat jäädä vähäisiksi.
-
(2018)Palkoviljojen ja viljojen seoskasvustosta tehdyt kokoviljasäilörehut ovat kiinnostavia, koska niiden avulla voidaan pienentää teollisten typpilannoitteiden tarvetta, parantaa maan kasvukuntoa, monipuolistaa viljelykiertoa ja lisätä kuiva-ainesadon määrää. Valkolupiini koetaan houkuttelevaksi kotimaisen palkokasvivalikoiman laajentamistarpeen vuoksi. Seosviljely säilörehuksi mahdollistaa Suomen olosuhteissa pitkän kasvukauden vaativan valkolupiinin sadonkorjuun. Tässä tutkimuksessa verrattiin, saavutetaanko valkolupiinia sisältävän vehnäsäilörehun (LVN) käytöllä positiivisia tuotantovaikutuksia vehnäsäilörehuun (VN) nähden, kun rehuja syötettiin seoksena (40 % kuiva-aineesta (ka)) toisen niiton nurmisäilörehun (N) kanssa. Kontrolliruokinnan ainoa karkearehu oli N-säilörehu. Tutkimus kuului Luonnonvarakeskuksen (Luke) Nurmet rahaksi -hankkeeseen. Koe toteutettiin 2-jaksoisena cross over -mallilla ja kokeessa oli 41 alkutuotoskauden lehmää kolmella eri seosrehuruokinnalla (väkirehun osuus keskimäärin 46 % seosrehun ka:ssa). Rehujen tuotantovaikutusta tutkittiin syönnin, maitotuotoksen, maidon pitoisuuksien ja elopainon muutoksen perusteella. Hypoteesina oli, että nurmisäilörehusta voidaan korvata osa vehnäsäilörehulla lehmän tuotoksen tai elopainon heikkenemättä, ja lupiini-vehnäsäilörehun käytöllä voidaan lisätä lehmän maitotuotosta vehnäsäilörehuun verrattuna. Lehmien maitotuotokset, elopainot ja syöntimäärät mitattiin päivittäin. Keruuviikoilla maitonäytteet otettiin kahtena peräkkäisenä päivänä ja rehunäytteet kerättiin seosrehun teon yhteydessä. Kokeen säilörehut olivat hyvin säilyneitä. VN-rehu oli muita säilörehuja kuivempaa ja se sisälsi enemmän tärkkelystä kuin LVN-rehu. Lupiinin osuus seoskasvustossa jäi pieneksi (17 % ka:ssa). N-ruokinnalla kuiva-aineen kokonaissyönti oli pienempi kuin kokoviljaruokinnoilla, ja sitä kautta orgaanisen aineen, tärkkelyksen, neutraalidetergenttikuidun, muuntokelpoisen energian ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen päiväsaannit jäivät pienemmäksi. Lehmät söivät VN-rehua enemmän kuin LVN-rehua. Kokoviljaruokinnoilla maidon valkuaistuotos ja -pitoisuus olivat suurempia kuin N-ruokinnalla. LVN-ruokinnalla valkuaistuotos oli pienempi kuin VN-ruokinnalla. N-ruokinnalla rehun muuntosuhde (energiakorjattu maitotuotos (EKM) /kg ka) oli parempi, mutta typen hyväksikäyttö (maidon N/rehun N) oli heikompi kuin kokoviljaruokinnoilla. N-ruokinnalla lehmät myös menettivät elopainoaan eli käyttivät kudosvarastojaan tuotantoon. Tulosten perusteella 2.niiton nurmisäilörehun kuiva-aineesta voidaan korvata 40 % vehnäsäilörehulla ilman, että lehmän tuotos tai elopaino heikkenee. Lupiinin mukana olo (LVN) ei vaikuttanut positiivisesti tuotokseen verrattuna VN-ruokintaan, syynä voi olla lupiinin pieneksi jäänyt osuus ruokinnassa.
-
Valkolupiinin ja kuituhampun soveltuvuus puunkyllästysaineella (CCA) saastuneen maan puhdistamiseen (2018)Maailmalla ja myös Suomessa aikaisemmin yleisesti käytetty puunkyllästysaine, CCA (kuparikromiarsenaatti), sisältää kuparia (Cu) ja kromia (Cr), jotka ovat raskasmetalleja sekä arseenia (As), joka on myrkyllinen metalloidi. Raskasmetallit eivät ympäristöön joutu-essaan hajoa, vaan kertyvät maaperään, vesistöihin sekä kasveihin ja eliöihin päätyen lopulta ruokaketjuun. Cu, Cr ja As ovat ihmisille ja eliöille erittäin myrkyllisiä ja aiheuttavat myös kasveissa myrkytysoireita. Tämän vuoksi CCA-kyllästeen käyttö uuden puun kyllästämiseen kiellettiin Suomessa 2007. Maan puhdistaminen kyllästeen saastuttamilla alueilla on hankalaa kuparin, kromin ja arseenin yhtäaikaisen esiintymisen takia. Fytoremedaatio on ekologinen ja taloudellisesti kestävä keino, jossa käytetään hyväksi kasvien kykyä puhdistaa maata ja tehdä haitta-aineita vaarattomaksi. Fytoekstraktio on eräs fytoremedaatiotekniikka, jossa haitta-aineet kulkeutuvat maaperästä juurien kautta versoon ja poistuvat korjattavan kasvuston mukana. Hyvä fytoremedaatiokasvi kykenee tuottamaan runsaasti biomassaa saastuneillakin mailla ja kerää runsaasti haitta-aineita maanpäällisiin kasvinosiin. Valkolupiinin ja kuituhampun soveltuvuutta CCA- kyllästeen sisältämien kemikaalien saastuttamien maiden puhdistamiseen sekä kykyä kasvaa saastuneilla mailla tutkittiin as-tiakokein. Astiakokeet järjestettiin kasvihuoneessa täydellisesti satunnaistettuna kokeena, jossa koejäseninä olivat eri suhteissa sekoitetut kupari-, kromi- ja arseeni-pitoisuudet. Koe-jäseniä oli neljä (kontrolli, seos 1: 50-50-15, seos 2: 100-100-5 ja seos 3: 300-150-50 mg/kg maata) ja kerranteita kuusi. Kokeessa mitattiin kasvien biomassa ja lehtiala, määritettiin kasvinosien Cu, Cr ja As pitoisuus ja näiden perusteella laskettiin kasvien fytoremedaatiopotentiaali. Tulosten perusteella valkolupiini ja kuituhamppu sietävät hyvin kaikkia lisättyjä haitta-aineita aineita ja ne soveltuvat kuparin ja kromin fytoremedaatioon alueilla, joilla CCA:lla saastuneen maan konsentraatio on alle 200 mg/kg maata. Arseenia ei kertynyt kumpaankaan kasviin merkittävästi ja ne sopivatkin paremmin arseenin fytostabilointiin. Kuituhamppu ja valkolupiini ovat kuitenkin nopeakasvuisia ja tuottavat suuren biomassan, joten jalostuksen ja geeniteknologian avulla niiden fytoremedaatiopotentiaalia voidaan mahdollisesti kasvattaa. Tämän toteutumiseksi tarvitaan kuitenkin paljon lisätutkimuksia ja kehitystyötä.
-
(2020)Pohjois-Euroopassa hanhet ovat nykyään yleisimpiä kaupungeissa asuvia kasvinsyöjiä. Valkoposkihanhi Branta leucopsis on alkujaan arktinen hanhilaji, jota on tavattu Suomessa 1910-luvulta lähtien muuttoaikoina. Rauhoittamisen myötä 1980-luvun lopulta valkoposkihanhikanta on kasvanut runsaasti levittäytyen pesimään uusille alueille. Pääkaupunki seudun rantanurmet tarjoavat paremmat olosuhteet turvalliseen ruokailuun ja pesintään kuin valkoposkihanhien luonnolliset elinympäristöt. Valkoposkihanhet poikueineen viihtyvät kesäaikaan samoilla rantanurmilla ihmisten kanssa. Tästä on seurannut voimakasta keskustelu hanhien aiheuttamista haitoista nurmialueiden virkistyskäytölle. Aikaisemmat tutkimukset ovat pääsääntöisesti keskittyneet estämään hanhien ruokailua viljelyskasveilla. Kaupunkiolosuhteisiin sopivien menetelmien tehokkuudesta on vielä vähän tietoa. Tärkeää olisi löytää menetelmä, mikä olisi kustannustehokas ja sosiaalisesti hyväksyttävä. Tämä tutkimuksen tavoitteena on selvittää näkö- ja kulkuesteenä toimivien aitojen vaikutus valkoposkihanhipoikueiden ruokailualueen valintaan. Tutkimus toteutettiin vuosina 2016 ja 2017 kesäaikaan, kun valkoposkihanhipoikueet saapuivat rantanurmille ja lopetettiin poikueiden saavutettua lentokyvyn. Tutkimusalueina olivat Arabianranta, Töölönlahti ja Kaivopuisto. Tutkimusalueille sijoitettiin koe-kontrollialuepareja. Aidatut alueet muodostivat U-kirjaimen muotoisen alueen. Koealueet sijoitettiin 5 metrin tai 25 metrin päähän rannasta. Valkoposkihanhien laidunnusta koe-kontrollialuepareilla indikoivat hanhien ulosteet. Koe-kontrollialueparit siivottiin ennen tarkastelujakson aloittamista sekä jokaisen laskentakerran jälkeen. Tulokset osoittivat, että valkoposkihanhien laidunnukseen ja ruokailualueen valintaan voidaan vaikuttaa aitojen avulla. Valkoposkihanhet välttivät ruokailua aitojen takana. Kontrollialueille kertyi enemmän ulostetta kuin aidatuille koealueille. Laidunnuspaine oli suurinta lähellä rantaa olevilla koealueilla. Tutkimustulokset olivat molempina vuosina yhteneväiset. Tilastollisesti merkitsevimmät tekijät ulosteiden määrää koealuilla selittivät koealue ja etäisyys. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää puistosuunnittelussa mietittäessä ratkaisuja hanhien ja ihmisten välisiin konflikteihin rantanurmilla. Yksistään aidat eivät kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Aitojen lisäksi valkoposkihanhien laidunnusalueen valintaa vaikuttivat rannan ominaisuudet. Ratkaisua etsittäessä tärkeää on ottaa huomioon paikallisten ihmisten asenteet ja suhtautuminen hanhia kohtaan. Lisäksi on tärkeätä pyrkiä löytämään ratkaisu, mikä pohjautuu olemassa olevaan tieteelliseen tietoon. Parhaimman lopputuloksen saa, kun pystyy yhdistämään erilaisia torjuntamenetelmiä.
Now showing items 3180-3199 of 3388