Browsing by Title

Diacetyl and acetoin are typical butter flavours, which are also present in other fermented dairy products such as sour milk. Diacetyl and acetoin are mainly produced from their precursor ?-acetolactate (ALA) by lactic acid bacteria as a product of their metabolism. In the literature review the formation of diacetyl and acetoin were examined along with the typical techniques to analyse diacetyl. The aim of the experimental work was to develop and validate a method for the determination of diacetyl and acetoin in sour milk by gas-chromatographic technique coupled with flame ionisation detector (GC-FID). In this study a suitable column and gas-chromatographic parameters to analyse diacetyl and acetoin were obtained and two sample preparation techniques were tested. In addition, the reactivity of diacetyl and acetoin and their interactions with the sample matrix were examined. Finally the method was validated. In the complete method, the proteins of the sample were precipitated with acetone and the sample was centrifuged. ALA along with protein-bound diacetyl and acetoin were extracted from the supernatant by solid-phase extraction (SPE), followed by the GC-FID-analysis of free diacetyl and acetoin in the SPE-permeate. GC-FID-analysis was performed using a polar ZB-FFAP-column, split-ratio 30:1 and inlet and detector temperatures 200 ?C and 250 ?C, respectively. Diacetyl and acetoin are reactive and easily evaporated, which complicated their analysis. ALA was mainly decomposed to acetoin in the hot injector. This finding resulted in extraction of ALA from the sample by SPE. In the sour milk matrix, diacetyl and acetoin were believed to appear in three different forms: free and strongly or weakly bound to proteins. The compounds were easily transformed from one form to another. Possibly, also cyclopentanone, the internal standard, was partly bound to the sample matrix. The reactivity of the compounds prevented the determination of total diacetyl and acetoin. Therefore, the method was suitable only for the determination of free diacetyl and acetoin, which, in fact, constitute the buttery aroma in sour milk. Sour milk contained more free acetoin than diacetyl. The method was found to be selective and sensitive for the determination of diacetyl and acetoin. However, the reactivity of the compounds impaired the repeatability of the results. Further research is needed to discover factors affecting the binding of diacetyl and acetoin to the sample matrix. Furthermore, different internal standards and solvents ought to be tested in place of cyclopentanone and acetoin.

Den globala uppvärmningen är ett problem som påverkar oss alla och det har det fastställts mål för att minimera den. Parisavtalet, vars huvudsakliga mål är att hålla temperaturökningen under 2°C jämfört med före industrialiseringen, är en av de mest betydande överenskommelserna för att hålla den globala uppvärmningen begränsad. Eftersom lantbruk ofta ses som en miljöbov finns det incitament att minska utsläppen inom den sektorn. Ett sätt är ibruktagandet av kolbindande odlingsmetoder. Med ökad kolbindning kan lantbrukssektorn omvandlas från en utsläppskälla till en kolsänka. Kolbindning inom lantbruk syftar på växternas förmåga att binda koldioxid från atmosfären som lagrat kol i marken. Eftersom koldioxid är den mest betydelsefulla växthusgasen är detta speciellt intressant. Kolbindning gynnas av metoder som minskad bearbetning, odling av fånggrödor, odling av fleråriga växter och odling av höstgrödor. För att metoderna ska tas i bruk i större utsträckning behövs incitament, och där kunde ekonomiskt stöd per ton bunden koldioxid utgöra ett alternativ. Ersättning kan fås i form av stöd, eller som betalning från privata företag. Finland följer EUs gemensamma lantbrukspolitik och det finns inga stöd specifikt för kolbindning, men ett flertal av de kolbindande metoderna ingår i miljöstödet och berättigar till ett förhöjt stöd. Däremot kan privata företag erbjuda direkt ersättning åt lantbrukaren ifall hen binder sig att följa ett flerårigt program som prioriterar kolbindning. Arbetets mål är att undersöka hur en ersättning för kolbindning påverkar lantbrukarens täckningsbidrag, samt vad som skulle kunna klassas som en skälig storlek på ersättningen. Undersökningen görs med täckningsbidrag för en 4-årig växtföljd där gröngödslingsvall, vår- och höstvete, samt sockerbeta ingår. Jag skapar två scenarion för att jämföra konventionell odling med kolbindande odling. Som kolbindande metoder använder jag lätt bearbetning, fånggrödor, och odling av flerårig växt. Priset valde jag enligt EU ETS marknadspriser för koldioxid och mängden för bunden koldioxid grundar sig på schablonvärden. Undersökningen visar att oberoende vilken gröda i växtföljden och oberoende av priset för den bundna koldioxiden, så är täckningsbidraget åtminstone lika stort i det kolbindande scenariot som i det konventionella scenariot. För höstvete och sockerbeta är täckningsbidragen med kolbindning högre även då ingen ersättning för den bundna koldioxiden erbjöds på grund av ökat stöd för fånggrödor och minskat gödselbehov efter odling av dem. Alltså ger kalkylerna alltid en högre lönsamhet i det kolbindande scenariot än i det konventionella. I min undersökning har jag inte tagit i beaktande någon effekt på skörden, eftersom resultaten från tidigare studier gett olika resultat, men förutom en möjlig påverkan på skörden uppvisar de kolbindande odlingsmetoder minska erosion och avrinning, och förbättra markstrukturen. Att basera ersättningens storlek på koldioxidens marknadspriser skulle vara skäligt för lantbrukaren, men i sådana fall måste ett företag som fungerar som mellanhand räkna med en marginal för att själv skapa vinst. Eftersom mitt arbete endast tar i beaktande två scenarion för växtföljden behövs det vidare forskning med fler scenarion och kolbindande metoder för att skapa en bättre helhetsbild. På grund av varierande resultat om kolbindningens effekt på skörden behövs det vidare forskning om sambandet mellan dem.

Increasing human impact has radically changed the forest structure and depleted the area of natural forests in many regions. In spite of active natural forest research during the last decades, the current knowledge on the southern boreal region, deciduous and mixed forests fall short. The knowledge on natural forests can be utilized for planning sustainable forestry, conservation measures or in environmental impact assessments regarding human influence on forests. The natural disturbance dynamics can be used as a model in silviculture, for example in the planning of restoration activities or commercial forest cuttings. The underlying presumption is that emulating natural forest dynamics can help to preserve such values as the forest biodiversity or resilience. In this study we, investigated the historical variability of disturbances in four different sites in southern boreal forests of Russian Karelia. The target was to determine the disturbance frequency, intensity and range in different spatial scales (plot, site/stand, regional). Also the connection between disturbance quality and forest characteristics was explored. To gather field data and extract increment cores from canopy trees, we established altogether 14 sample plots in four different sites (3-5 per site). We used standard dendroecological methods to record growth releases and gap recruitment from individual trees, indicating past disturbance. With this information, we reconstructed the disturbance chronologies for all plots and sites from the past two or three centuries. From the studied forest sites, two were spruce-dominated stands and one pine-dominated stand. One stand represented mixed-forests with quite an even mix of pine, larch, spruce, and birch trees. The age structure of the forests was uneven-aged in three of the sites. As an exception was the pine-dominated site with relatively even-aged trees (80-100 years). The disturbance chronologies showed significant variation in spatial and temporal scales between sites and sample plots. During the last three centuries (22-26 decades of observation), all the sites had low (0-20%) to moderate (20-40%) or low to high severity (>40%) disturbances. All the sites had gone through a stand-scale disturbance, but no evidence on regional scale disturbance was found. There was no clear connection between forest characteristics and disturbance quality, albeit the data was too small to detect any strong interdependence. The disturbance dynamics showed remarkable variability in disturbance frequency, intensity, and range. The results emphasize the natural heterogeneity and variance related to forest structure, composition and disturbance history. These results back up the prior understanding of the disturbance regime in the Karelian region.

I choose to study Pääjärvi catchment area in South Finland, since different researches made at Lammi Bilogical Station are connected to my topic. I studied scientific papers from the area, especiall PRO-DOC project, collected basic data about the area and made my own research with my own approach. I used measured and online data as well meanwhile I created my own GIS maps connected to landscape ecological approach. I picked the most important landscape factors (elevation, slope, aspect, bedrock, soil, site type) and tested their correlation to each other and forest biomass and soil carbon stocks. As results I got that forest ecosystems are very complicated, each factor has impact on others, but only site type had stronger relations to every factor, especiall to both carbon stocks. But the topic requires more research.

Organic agriculture is growing steadily in Europe. Demand for organic products and pressure from policy changes in the EU have created a need for organic seed material. One of the limiting factors is the lack of organic variety testing. Currently no official organic Value of Cultivation and Use (VCU) trials or standards for organic variety testing excist in the EU. Plant breeding companies like Boreal Plant Breeding want to offer varieties for organic farmers but they lack information on the performance of their varieties in organic conditions. The main objective of this experiment was to determine the most important variety traits in organic agriculture in Finland and which of the Boreal Plant Breeding oat varieties exhibit the most favourable traits for organic growing conditions. Relationships between observed traits were also examined. A wide range of observations and measurements were performed from the trial throughout the growing season. Quality analysis of the yield were performed after harvest. The objects of examination during growing season included growth development, leaf area index (LAI), nutrient status with SPAD (Soil and Plant Analysis Development) measurements, plant height and yield components. Plant height and LAI appeared to be the best indicators for evaluation of performance potential of oat in organic conditions. SPAD value wasn’t found to have a connection to oat yield nor was it an indicator for oat LAI. High LAI increased oat height, yield and yield component shoots/m2 but effected negatively on the yield component panicles/m2 during the end of stem elongation. Plant height was a good indicator of yield level. The number of weeds and LAI value didn’t have a connection in this experiment and neither did weed number and yield. The early and late varieties varied in their reaction to the low-input growing conditions. Early varieties had generally lower yield but better yield quality than the late varieties. ‘Nella’ showed potential to be a variety with good yield quality and high yield in low-input conditions in Southern Finland. Area of cultivation and the end use of the oat are important factors in variety selection.

Uusiutuvan energian kaukolämpötuotteet ovat vielä varsin uusi ilmiö Suomessa. Toimintaperiaatteeltaan ne vastaavat monilta osin uusiutuvan sähkön tuotteita. Aikaisemmin ei kuitenkaan ole tutkittu tarkemmin sitä, miten kaukolämpöasiakkaat suhtautuvat uusiutuvan kaukolämmön tuotteisiin. Kuka näitä tuotteita haluaa ostaa ja mitä niistä ollaan valmiita maksamaan? Tässä Pro Gradu –tutkielmassa selvitettiin varsinaissuomalaisten yritysten kiinnostusta ja maksuhalukkuutta uusiutuvalla energialla tuotetusta kaukolämpötuotteesta. Tarkoituksena oli myös selvittää miten EKOenergia-sertifiointi vaikuttaisi asiakkaiden kiinnostukseen ja maksuhalukkuuteen uusiutuvasta kaukolämmöstä. Tutkimus toteutettiin internet-kyselynä. Kutsu kyselyyn lähetettiin 284 kaukolämmön yritysasiakkaalle Varsinais-Suomen alueelta. Kyselyyn vastasi 30 yritystä, vastausprosentin ollessa noin 10 %. Kyselyn tuloksia analysoitiin tilastollisin menetelmin maksuhalukkuutta selittävien ja ennustavien taustamuuttujien tunnistamiseksi. Tulosten perusteella kiinnostus uusiutuvaa kaukolämpöä kohtaan oli varsin suurta vastaajien keskuudessa. Vastaajista 80 % arvioi, että heidän edustamansa yritys olisi valmis maksamaan lisähintaa uusiutuvasta kaukolämmöstä. Vastaajien arvioimat maksuhalukkuudet olivat varsin korkeita. Vastaajista 70 % arvioi yrityksensä olevan valmis ostamaan uusiutuvaa tuotetta 1 % preemiohinnalla verrattuna nykyisiin kaukolämpöhintoihin, 50 % vastaajista arvioi yrityksen olevan valmis maksamaan ainakin 3 % preemiota ja 23 % vastaajista arvioi yrityksen lähtevän mukaan vielä 5 % preemiohintaan. Merkittävin korkeaa maksuhalukkuutta ennakoiva taustamuuttuja oli yrityksen korkea liikevaihto. Myös yrityksen ympäristöstrategia nosti maksuhalukkuutta. Tulosten perusteella alle 2 miljoonan euron liikevaihdon yritykset voivat olla haastava saada uusiutuvan kaukolämmön asiakkaiksi, maksuhalukkuus oli tässä ryhmässä joko nolla tai hyvin matala. EKOenergia-sertifioidun uusiutuvan sekä sertifioimattoman uusiutuvan kaukolämmön maksuhalukkuudet olivat lähes identtiset. EKOenergia-sertifikaatista ei näytä siis irtoavan ylimääräistä preemiota verrattuna sertifioimattomaan uusiutuvaan kaukolämpöön. Sertifikaatti kuitenkin koettiin myönteisenä asiana. Sertifikaatin tuomia ominaisuuksia arvostettiin sekä sertifioinnin koettiin tuovan lisäarvoa uusiutuvaan kaukolämpötuotteeseen

Tutkielma käsittelee palvelun henkilöstön valtuuksia ja valmiuksia onnistuneen palvelun normalisoinnin osana ja tätä kautta palvelun laadun osatekijänä. Tutkimusongelmana on selvittää tutkittavan majoitusalan yrityksen vastaanottohenkilöstön näkemyksiä omista valtuuksistaan ja valmiuksistaan palveluvirhetilanteissa ja niiden virhetilanteiden normalisointiin liittyvissä tilanteissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu palvelun laatuteorioihin sekä henkilöstön valtuuttamiseen ja osaamisen kehittämiseen osana palvelun laatua. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena kolmessa Hilton- hotellissa Helsingin seudulla. Tukimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Tutkimuksessa havaittiin, että haastatellut työntekijät olivat pääasiallisesti tyytyväisiä valtuuksiinsa palvelun normalisointitlanteissa, mutta kaipasivat selkeämpiä toimintaohjeita virhetilanteissa. Useimmat haastateltavat ilmaisivat, etteivät koe olevansa tietoisia siitä, millä tavalla heidän toivottaisiin toimivan palvelun normalisointitilanteissa. Suosituksena yrityksen johdolle esitetään selkeää julkilausuttua ohjeistusta vastaanottohenkilökunnalle.

Vähittäiskaupan yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän vastuullisuutta niiden oman toiminnan lisäksi koko toimitusketjun suhteen. Ruokakaupat eivät ole tässä poikkeus ja hankinnalla on keskeinen rooli kaupan vastuullisuuden toteuttamisessa käytännössä. Kolmannen osapuolen sertifioinnit tarjoavat kaupalle kustannustehokkaan tavan esittää minimivaatimuksia tuotannon suhteen ja siksi sertifiointeja onkin jo jossain määrin käytetty hankinnan työkaluina varmistamaan tuotanto-olosuhteita esimeriksi tuoteturvallisuuden suhteen. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli kuitenkin tarkastella saatavilla olevien kasvistuotannon sertifiointien soveltuvuutta hankinnan työkaluiksi kokonaisvaltaisen vastuullisuuden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa tarkastelun kohteeksi valittiin Suomessa eniten käytössä olevia ja potentiaalisia sertifiointeja: Laatutarha, IP Kasvikset Perussertifiointi, IP Sigill Kasvikset, IP Ilmastosertifiointi, IP Työehdot, GlobalG.A.P. ja GRASP. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia ja tutkittavana ainestoina toimivat tarkasteltaviin sertifiointeihin liittyvät dokumentit kuten yleiset ehdot ja auditointien tarkastuslistat. Analyysissä tarkasteltiin sertifiointien sisältöä suhteessa vastuullisuuden ulottuvuuksiin (tuoteturvallisuus, ympäristö, työhyvinvointi, paikallinen hyvinvointi, ravitsemus ja talous) ja tarkasteltiin sertifiointien toimintatapoja ja luotettavuutta. Tutkittavat sertifioinnit eivät tarjonneet valmista kokonaisvaltaista vastuullisuutta varmistavaa työkalua, sillä ravitsemuksen, paikallisen hyvinvoinnin ja talouden huomiointi sertifioinneissa oli vähäistä tai olematonta. Sen sijaan vastuullisuuden ulottuvuuksista tuoteturvallisuus, ympäristö ja työhyvinvointi on sertifioinneissa ja niiden yhdistelmissä otettu jo laajasti huomioon, joten kaupalla on käytettävänä tältä osin toimivia työkaluja hankintaan. Pääsääntöisesti sertifiointien toiminta vaikutti luotettavalta, mutta nykyisissä sertifioinneissa on nähtävissä myös selkeitä kehityskohteita luotettavuuteen ja etenkin kokonaisvaltaisen vastuullisuuden suhteen. Niistä olisi kuitenkin mahdollista tehdä paremmin kokonaisvaltaista vastuullisuutta varmistavia työkaluja laajentamalla ja kehittämällä niitä.

Tässä Pro Gradu -tutkielmassa on tutkittu vastuullisen elintarvikealan yrityksen tuotebrändin rakentamista sekä luomista. Tutkielman case -osio tarkastelee suomalaista Paulig -yritystä ja heidän tuotettaan Juhla Mokkaa. Tähän tutkielmaan on otettu lisäksi myös vastuullisuuden näkökulma mukaan, joka tekee aiheesta hyvin ajankohtaisen, tärkeän sekä mielenkiintoisen. Vastuullisuus ja ekologinen kuluttaminen ovat tärkeitä aiheita sekä samalla kasvava trendi ja sen vuoksi tutkittavaksi yrityksen kohteeksi on valittu Paulig, joka toimii vastuullisten periaatteiden mukaisesti. Tässä tutkimuksessani on pohdittu ensin sitä, mitkä tekijät tekevät yrityksen brändistä suositun ja tunnetun. Tämän jälkeen on syvennetty erityisesti Juhla Mokka -brändin menestystarinaan ja mikä on johtanut siihen, että joka toinen Suomessa juotu kahvi on Juhla Mokkaa. Brändin onnistunut strategia on taannut suuren menestyksen ja pysyvän suosion kotimaisilla kahvimarkkinoilla. Juhla Mokan erottautuminen muista saman toimialan kilpailijoista vahvalla brändi-imagollaan on syy sen onnistuneeseen brändimielikuvaan. Tässä tutkimuksessa käsitellään sitä tuotebrändin rakentamisen prosessia, jossa onnistutaan erottumaan kilpailijoista menestyksekkäällä tavalla. Tutkimukset selvittämiseksi on haastateltu Juhla Mokan -tuotepäällikköä sekä lisämateriaalina on käytetty runsaasti Pauligin julkisia dokumentteja ja verkkotiedotteita. Tutkimuksen tueksi on myös käytetty Anu Kultalahden vuonna 2016 tekemä Finnwatchin julkaisua, joka on laaja selvitys kahvitilojen vastuullisuudesta. Brändin rakentuminen on pitkäaikainen prosessi eikä brändityötä voi koskaan sanoa täysin valmiiksi. Kun yritys rakentaa uutta brändiä, on mietittävä aluksi sitä, millainen brändi-identiteetti tuotteelle luodaan. Brändi-identiteetin tärkeys liittyy siihen, millainen mielikuva kuluttajille syntyy brändistä. Brändin luomisessa tulee määrittää myös tuotteen kilpailustrategia ja kuinka se asemoi tuotteensa verrattuna markkinoilla oleviin kilpaileviin tuotteisiin. Juhla Mokka on onnistunut tällä sektorilla olevan hinnaltaan ja laadultaan kilpailukykyinen. Brändi on rakennettu niin, että se on perinteinen ja ainutlaatuinen, joka näkyy myös vahvasti kahvin mainonnassa. Juhla Mokka on luotettava, helposti lähestyttävä, positiivinen ja jalat maassa -asenteen omaava brändi.

Kiinnostuksen yrityksen kestävyyttä kohtaan voidaan katsoa lisääntyneen merkittävästi viimeisen kahden vuosikymmenen aikana (Meuer, Koelbel & Hoffman, 2019). Kiinnostus on kasvanut sellaisten maailmanlaajuisten ongelmien kuten ilmastonmuutoksen johdosta, mutta myös siksi, että kansa odottaa yritysten tarjoavan ratkaisuja näihin ongelmiin (Benn, Edwards & Williams, 2014). Yrityksen kestävyyteen liittyy kuitenkin monenlaisia haasteita, joista yksi keskeisimmistä on kestävyyden määritelmään ja mittaamiseen liittyvä epämääräisyys. Se on yksi niistä tekijöistä, jotka monimutkaistavat ja hidastavat yritysten kehitystä kohti kestävää toimintaa ja vihersiirtymää. Viime vuosina yhteisymmärrys on kuitenkin kasvanut ja kestävyyden jako kolmeen ulottuvuuteen, eli taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen, voidaan katsoa olleen ollut 1990-luvulta alkaen yleisin filosofia yritysmaailman kestävyydessä (Caradonna, 2022, s. 171-172). Käytännössä sitä ei kuitenkaan voida edelleenkään pitää itsestäänselvyytenä, mitä tulee yritysten harjoittamaan raportointiin ja mittaamiseen, sillä yhä edelleenkään ei ole olemassa yleistä standardia, jota kaikki yritykset noudattaisivat. Tämän tutkimuksen on tarkoitus lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä liittyen yritysten harjoittaman kestävyysraportoinnin monimuotoisuuteen ja haasteisiin. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa keskitytään termien vastuullisuus ja kestävyys historiaan ja nykytilaan. Toisessa osassa käydään läpi kestävyyden mittaamista ja raportointia sekä muutamia yleisimpiä kestävyysstandardeja, joita tutkimuksen aineiston yritykset sekä yritykset yleisesti käyttävät kestävyysraporteissaan. Viimeinen teoriaosuus puolestaan käsittelee vahvan ja heikon kestävyyden käsitteitä sekä yrityksen kestävyyden tasoja. Tutkimuksessa haetaan vastauksia kysymyksiin: 1. Onko eläinperäisen ja kasviperäisen maitoalan yritysten kestävyysraporteissa käytetyissä raportointistandardeissa eroja? 2.Ilmentävätkö eläinperäistä ja kasviperäistä maitoa valmistavat yritykset raporteissaan vahvaa vai heikkoa kestävyyttä, ja mikä on yritysten kestävyyden taso? Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kahden ruotsalaisen maitotuotteita valmistavan yrityksen, Arlan ja Oatlyn, yritysvastuu- ja kestävyysraporteista aikajaksolta 2018-2022.Yritykset eroavat toisistansa siinä, että Arla valmistaa eläinperäisiä maitotuotteita ja Oatly puolestaan kasviperäisiä. Raporttien analysointiin ja vertailuun on käytetty kriittistä sisällönanalyysiä, joka on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Kriittisellä sisällönanalyysin menetelmällä voidaan analysoida dokumentteja, kuten raportteja, systemaattisesti ja objektiivisesti. Sen avulla tutkittava aineisto ja siinä esiintyvä ilmiö kuvataan sanallisesti tiivistetyssä muodossa johtopäätösten tekemistä varten. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eläinperäisen ja kasviperäisen maitoalan yritysten raportoinnissa on eroja, mitä tulee käytössä olevien kestävyysstandardien määrään ja raporttien ilmentämään yrityksen kestävyyden tasoon. Tutkimuksen tuloksien pohjalta voidaan sanoa, että tutkimuksen kohteena oleva eläinperäisen maitoalan yritys käytti määrällisesti enemmän kestävyysstandardeja, mutta sen määrittelemä kestävyyden taso oli alhaisempi verrattuna kasviperäisen maitoalan yritykseen, joka puolestaan käytti vähäisempää määrää kestävyysstandardeja mutta jonka määrittelemä kestävyyden taso oli korkeampi. Toisaalta myös yhteneväisyyksiä havaittiin: raportointi oli systemaattista, eli molemmat yritykset raportoivat ympäristöllisestä ja sosiaalisesta ulottuvuudesta ja käytössä oli esimerkiksi samoja kestävyysstandardeja. Hankalaa tulosten muiden samalla tai eri toimialalla toimivien yritysten raportointiin vertailusta ja suhteuttamisesta teki vastaavien tutkimusten vähäisyys. Tutkimustulosten vahvistamiseksi aiheesta tulisi tehdä lisää tutkimusta, niin yritysten sisäisistä kestävyyskäytännöistä kuin raportoinnistakin, jotta parhaat kestävyys- ja raportointikäytännöt löydetään ja niitä voidaan kehittää entistä toimivammiksi ja kestävyyteen ohjaaviksi.