Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i skogsvetenskaper"

Up-to-date forest inventory benefits the entire forest industry, all the way from forest owners to buyers of raw wood. The forest inventory gathered through remote sensing data and field sample plots by both National Forest Inventory (NFI) and Finnish Forest Centre supports large-scale strategic planning of forestry management and creates a foundation for forest planning as well as up-to-date forest inventory. Operative planning and up-to-date forest inventory also require information about recent cuttings. Finnish Forest Centre has deemed it necessary to develop tools to monitor the realized cuttings on an annual basis. The aim is that data from annual forest operations and cuttings could be transferred into updated forest inventory as soon as possible. The main focus of this thesis was on a method developed by Metsäteho Oy, whereby a stand delineation is automatically created for each forest stand based on harvester data (Melkas ym. 2020). Stand delineation carried out on the basis of stem-specific harvester location data would enable to constantly update the forest inventory in conjunction with logging operations. Stand delineation is an important information because stand area is routinely used as a coefficient in the estimation of stand-specific logging accumulation (Belbo & Talbot 2020). The harvester data was gathered between December 2017 and June 2018 and comprised approximately 3,000 harvested objects and 5,316,214 locations all over continental Finland. The stem-spesific location data recorded by harvester is used in automated stand delineation. Using triangulation, the location data of the stands was combined into a network, and a buffer zone was created for the resulting polygon to reduce the contribution of errors in GNSS navigation while also reflecting the reach of the harvester boom. The use of harvester location data also made it possible to automatically create a strip road network, which in turn allowed to calculate stand-specific strip road variables. Compared to aerial photography references, automated delineation yielded reliable stand delineations when carried out with three most common logging methods and when the stand area was at least .75 hectares. The automated stand was on average three per cent larger than the reference stand manually created from digital aerial photographs. Compared to reference stands, the relative areas of the automated stands were as follows: 1.044 for the first thinning; 1.020 for later thinnings; 1.034 for clear cutting; and 1.031 for all of these harvesting methods combined. There was little variation between the various harvesting methods, and the correlation between automated stand areas and references increased with the size of the stand. For stands with an area more than 1.5 hectares the relative difference in areas was, on average, only around one per cent. Another aim was the validation of automated strip road calculation. On the basis of harvester locations, a strip road network was created, where the to-and-fro movement of the harvester was ignored. Next, the automatically created strip road network was used to calculate the average spacings between strip roads (in metres) and strip road density (in metres/hectare). This was done comprehensively for each stand. In addition, the strip road variables were calculated by emulating sample plot measurements carried out by the Finnish Forest Centre in the evaluation of the quality of harvesting sites objects. Both results were realistic when compared to best practices in forest management. On average, the spacing between strip roads in thinning areas was 20.7 metres and 17.1 metres in clear cuttings. To sum up, there was a reliable correlation between automated stand delineation and reference stands both in terms of area and location; thus, it would be viable to integrate the automatically delineated stands as part of reliable and up-to-date forest inventory. The results of strip road calculation are applicable to validate the implementation of the recommendations set for strip road networks.

Hakkuutyön tuottavuus on merkittävä tekijä puunkorjuun kokonaiskustannuksien muodostumisessa. Harvennushakkuiden tuottavuuskehitys on viime vuosina ollut maltillista, mikä on johtanut puunkorjuun positiivisen kustannuskehityksen taittumiseen. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia harvennusvoimakkuudeltaan vaihtelevan harvennustavan mahdollisuuksia hakkuutyön tuottavuuden ja korjuujäljen parantamiseksi. Vyöhykeharvennusmenetelmässä hakkuutyötä tehostetaan pienentämällä hakkuulaitteen työskentelyetäisyyttä, jolloin harvennusvoimakkuus laskee edettäessä kauemmaksi ajouralta. Puunkorjuun tuottavuuden ja puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi jätetään ensiharvennuksessa ajourien välimaastoon käsittelemätön vyöhyke, johon toisessa harvennuksessa ajoura avataan. Toisessa vyöhykeharvennuksessa ei käsitellä ensiharvennuksessa avatun ajouran lähialuetta, sillä se on jo ensiharvennusvaiheessa harvennettu myöhemmän harvennuksen jälkeiseen tavoitetiheyteen. Aika- ja tuotostutkimus toteutettiin vertailevana aikatutkimuksena, jossa mukana oli kaksi vaihtoehtoista vyöhykeharvennusta ja vertailu toteutettiin harvennusmallin mukaiseen harvennustapaan. Ajouravälit vyöhykeharvennuksilla olivat 24 m sekä 30 m ja harvennusmallin mukaisella 20 metriä. Vyöhykeharvennuksissa kolmannes ajouravälistä jätettiin käsittelemättömäksi vyöhykkeeksi. Kaikkiin kolmeen käsittelyketjuun sisältyi ensiharvennus ja toinen harvennus. Tutkimusaineisto kerättiin Ponsse-metsäkonesimulaattorilla, johon luotiin ennakkoleimatut virtuaalileimikot tutkimusasetelman mukaisilla puustoilla. Neljä ammatikseen hakkuukoneella ajanutta koekuljettajaa käsitteli samat työmaat kahdessa osassa. Työskentely videoitiin simulaattorin ruudulta ja mittalaitteelta tallennettiin hakkuun toteumatiedot. Korjuujäljen tarkastelua varten simulaattorista kerättiin jälki-inventointina tieto kosketuksen saaneista puista. Tutkimusaineisto käsitti 48 ajotapahtumaa, joissa kaadettiin yhteensä 3 565 runkoa. Harvennushakkuutyön tuottavuutta selittivät kuljettaja, keskijäreys, harvennustapa sekä kuljettajien kehittyminen tutkimuksen aikana. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan vyöhykeharvennustapa pienensi ensiharvennuksella hakkuutyön tehoajanmenekkiä saman kokoisella rungolla keskimäärin 8 % ja toisella harvennuksella keskimäärin 9 %. Kahden harvennuksen yhdistetty hehtaarikohtainen tuottavuus oli vyöhykeharvennusmenetelmällä 17–21 % korkeampi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmä kasvatti kaadettujen runkojen keskitilavuutta 11–14 %, sillä suurempi osuus rungoista kaadettiin toisessa harvennuksessa. Harvennusmenetelmien välillä työvaiheiden tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi leimikkotasolla siirtymisessä ja hakkuulaitteen eteen tuonnissa. Kuljettajatasolla myös viennin, kaato-siirron ja prosessoinnin tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan leimikoiden välillä. Kosketuspuiden osuus jäävästä puustosta oli ensiharvennusvaiheessa vyöhykeharvennusmenetelmällä 50 % pienempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmän etuna ensiharvennuksella ovat pienempi kosketuspuiden uranvarsitiheys sekä suurempi jäävä puusto ja ajouraväli. Toisessa harvennuksessa ei harvennusmenetelmien välillä ollut merkitsevää eroa puukosketusten esiintymistiheydessä. Poistuma ajourametriä kohden oli vyöhykeharvennusmenetelmän ensiharvennuksessa -6–23 % ja toisessa harvennuksessa 64–111 % suurempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Suurin puutavaran ajouranvarsitiheys oli vyöhykeharvennuksessa 30 metrin ajouravälillä. Maastovaurioiden oletetaan vähenevän poistuman kasvaessa, kun maaperää suojaavan hakkuutähteen määrä lisääntyy. Vyöhykeharvennusmenetelmän jatkotutkimustarpeita todettiin olevan hakkuu- ja lähikuljetustyön maastokokeissa sekä metsikön kehityksen seurannassa käsittelyn jälkeen. Metsikön kehitystä tulisi seurata vaihtoehtoisilla puulajeilla, kasvupaikoilla, puuston tiheyksillä ja tilajakaumalla, jolloin jokaiseen metsikköön voidaan luoda metsätaloudellisesti optimaalinen kiertoaika ja ajouraväli sekä poistuman ja jäävän puuston tiheys eri vyöhykkeillä.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin eri hakkuutapojen vaikutusta puuston kehitykseen ja hiilensidontaan. Tutkimuksessa selvitettiin, eroaako tasaikäiskasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen hiilensidonta toisistaan sadan vuoden aikana, ja miten tasaikäiskasvatetun metsän muutos jatkuvaan kasvatukseen vaikuttaa puuston kehitykseen ja hiilensidontaan sadan vuoden aikajaksolla. Tutkimus perustui Paraisilla sijaitsevan Qvidjan kartanolle perustettuihin metsänkasvatuksen koeruutuihin ja niiden puustotietoihin, jotka kerättiin laserkeilausmenetelmällä vuoden 2023 kesän aikana. Koeruutujen taimet inventoitiin maas-tossa saman kesänä. Koeruutujen kehitys simuloitiin metsämallinnusohjelmistoilla. Lisäksi koeruuduille tehtiin sadan vuoden toimenpidesuunnitelmat. Koeruutujen ensimmäiset hakkuutoimenpiteet suoritetiin helmikuussa 2024. Qvidjan koeruudut muodostuvat neljästä kolmen koeruudun sarjasta. Jokainen sarja sijoittuu yhden metsäkuvion sisälle, ja ne ovat vertailukelpoisia toisiinsa nähden. Sarjoissa koeruutuihin tehtävät hakkuutoimenpiteet arvottiin satunnaisesti. Tutkimus hyödynsi empiiristä mallinnusta pitkän aikavälin metsäsimulaatioiden avulla. Näin voitiin arvioida hiilensidon-nan ja puuston tilavuuden kehitystä sekä kumulatiivisia hakkuukertymiä jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäiskasvatuksen koeruuduilla. Kontrollina toimivat leporuudut, joissa ei tehdä metsänkäsittelytoimenpiteitä. Mallinnukset ja simulaatiot laskettiin sadan vuoden aikajaksolle. Tulokset viittaavat siihen, että tasaikäiskasvatus sitoo koeruuduilla jatkuvan kasvatuksen koeruutuja enemmän hiiltä tarkastellulla sadan vuoden aikajaksolla. Jatkuvan kasvatuksen koeruutujen hiilensidonta oli kuitenkin tasaisempaa kuin tasaikäiskasvatuksessa. Puuston hiilensidonta seurasi kaikilla koeruuduilla puuston tilavuuden kehitystä. Vertailtaessa kumulatiivisia hakkuukertymiä tasaikäiskasvatus tuotti merkittävästi paremman tuloksen vertailujakson aikana. Tuloksissa on kuitenkin epävarmuustekijöitä, jotka on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Simulointilaskelmien metsänkasvatusmallinnukset perustuvat metsänhoitosuosituksiin, ja niissä on pieniä eroavaisuuksia koeruuduissa teh-tävien hakkuuohjeistuksien, toimenpiteiden ajoitusten ja poistumakertymien osalta. Vertailtaessa metsänhoitosuositus-ten mukaisesti eri hakkuutapoja tulokset saatiin näin vertailukelpoisiksi eri metsänkäsittelymuotojen kesken. Jatkuvaa kasvatusta koskevien empiiristen pitkäaikaistutkimusten puuttuessa puuston kehitystä ennustavat mallit ovat vielä kehitysasteella, minkä vuoksi pitkälle vietyjä johtopäätöksiä hiilensidonnasta ja sen eroista metsäkäsittelytapojen välillä pelkästään mallien perusteella on ennenaikaista tehdä. Puuston lähtötilanteen tarkat mittaukset ja hakkuutietojen dokumentointi mahdollistavat tulevaisuudessa puuston käsittelyjen vertailun tehtyihin mallinnuksiin.

Puukaupassa eletään monen syyn seurauksena muutoksen aikaa. Entistä kehittyneempi kaukokartoituspohjainen metsä-varatieto, muuttuva metsänomistajarakenne sekä puun noussut kysyntä antavat mahdollisuuksia kehittää, mutta myös pakottavat muuttamaan puukaupan vakiintuneita menetelmiä. Runkohinnoittelun, eli puutavaralajien katkonnasta riippumaton puun hinnoittelutapa on kasvattanut nopeasti osuuttaan markkinoilla. Samanaikaisesti metsävaratiedon tarkkuus on lisääntynyt uuden laserkeilauskierroksen myötä, ja kilpailu uusiutuvasta puuraaka-aineesta kasvanut sekä energia- että teollisuuskäytössä maailmanlaajuisten megatrendien ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aiheuttaminen maailmankaupan muutosten seurauksena. Metsäkeskus tuottaa avointa metsävaratietoa, joka on saatavissa metsätalouden operatiivisen suunnittelun tueksi erilai-siin metsäjärjestelmiin. Tieto on nopeaa ottaa käyttöön, objektiivista, ajantasaistettua sekä varttuneissa metsissä luotet-tavaa. Tutkimuksessa käytettiin tätä avointa tietoa kuvioina vuoden 2020 ajantasaistetussa muodossa. Referenssiaineiston muodostivat 114 korjuulohkoa, joiden harvennuspoistuman keskijäreys ja puutavaralajijakauma tiedettiin hakkuukoneen mittaustietojen perusteella. Lohkot olivat työn tilaajan, Skogsvårdsföreningen Österbotten rf:n puunkorjuuyhtiön hakkaamia. Tutkimuksessa etsittiin parhaat selittäjät ja luotiin mallit poistuman keskijäreyden ja tukkiprosentin ennustamiseksi metsänvaratiedosta harvennushakkuulla. Lisäksi selvitettiin yllä mainittujen tunnusten ennustettavuus eri järeyksillä. Ennusteiden tilastolliset tunnusluvut laskettiin ja mallien käytännön sovellettavuutta arvioitiin. Tulokseksi saatiin, että etenkin poistuman keskijäreys kyetään ennustamaan jopa suhteellisen vanhasta metsävaratiedosta sen verran tarkasti, että mallien käyttöä voisi kokeilla puunhankinnan operaatioissa. Ennalta tunnetun mukaisesti ennustaminen oli luotettavaa varttuneemmissa puustoissa. Keskijäreyden osalta paras selittäjä oli metsävaratiedon summapuuston keskiläpimitta, johon pohjautuva malli ennusti hakkuussa toteutuneen keskijäreyden alle 10 % suhteellisella ennustevirheellä. Tukkiprosenttia kyettiin ennustamaan vastaavalla tavalla, mutta aineiston vähäisen tukkikertymän vuoksi mallien ennusteet eivät olleet kovinkaan luotettavia. Molempien vastemuuttujien tapauksessa mallien selitysasteet jäivät noin 50 %:n tasolle. Tulokset olivat osittain kuvioittaisen maastoarvioinnin yleisinä pidettyjä virhemarginaaleja parempia, sekä toteuttajasta riippumattomia. Tulokset olivat siten kuitenkin rohkaisevia ja tukevat kaukokartoitetun metsävaratiedon entistä laajempaa soveltamista tulevaisuudessa.

Finland is the world's seventh largest producer of softwood timber and the fourth largest exporter. Three-quarters of the approximately 12 million cubic meters of sawn timber produced annually are exported to more than 60 countries. The total annual value of exports in 2021 was approximately EUR 2.8 billion. Finnish sawmills are the backbone of the Finnish economy, but at the same time they are part of a global operating environment whose movements, directly or indirectly, affect product demand and prices, industry profitability, operating conditions, forest raw material prices, Finnish employment, Finland's GDP and society's well-being. This study was conducted as a collective case study. The aim of was to identify global weak signals that could be interpreted to anticipate short-term movements in the global sawn timber market. Also, the aim was to retrospectively identify potential events that have previously triggered or have been a driving force behind market developments and to provide sawmill operators a tool to anticipate these movements, prepare for possible events and support strategic planning. The research question of the thesis was the following: Are there identifiable similar signals or series of events that have had congruent effects on the development of the global sawn timber market in the 21st century? The purpose of the auxiliary research question was to deepen the understanding of the operating environment and the impact mechanisms of change. The auxiliary research question sought to establish whether the effects have been direct or indirect. The methods of future studies and business environment research are used in this research. The key elements in the study are PESTEL framework, scenario method and the future table. The study builds on previous future studies and the use of scenario methods, providing a perspective on a relatively little-studied industry. The study was conducted as an explanatory extensive case study. The research material consisted of industry and customs statistics for selected periods and semi-structured qualitative thematic interviews. Finnish long-term professionals in the export and trade of sawn timber, influencers from the domestic and foreign policy scene in the 21st century, and professionals in the economic and social sciences were selected for interviews. The interview material was themed and a future table describing the industry was built on the basis of it. Three different scenarios utilizing the narrative were formed from the future table. The research question was approached with the help of the PESTEL tool. It was used to map the phenomena shaping the global sawn timber market. Several different factors affecting the market were found. The study also showed that weak signals can be found in the context of the global timber trade. With regard to the auxiliary research question, all the weak signals observed in the research have had indirect effects on the operations of Finnish sawmills in a global context. The study showed that weak signals could be found in the operating environment of the global sawn timber market and that their effects on Finnish companies have been indirect. Since weak signals have occurred in the past, it is entirely expected that they are found now and, in the future, too. In order to succeed in a fast-paced and complex operating environment, it would be advisable for sawmills to build internal processes for a more diverse observation of the operating environment. The results of this study and the future table can be used in companies' strategy work and as a basis for their own scenarios.

Hiilinielujen kasvattaminen on olennainen osa ilmastonmuutoksen hillintää. Kasvavan metsän rooli tunnustetaan tärkeäksi, mutta myös metsistä tapahtuvaan hiilen vapautumiseen on kiinnitettävä huomiota. Yksi keino hiilinielujen vahvistamiseen on kompensaatiojärjestelmä metsänomistajille. Hiilensidonnan lisäämiseen tähtäävä kannustin tarjoaa potentiaalisen instrumentin ilmastonmuutoksen hillintään metsäsektorilla. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin hiilikompensaatiojärjestelmien piirteitä ja metsänomistajien preferenssejä liittyä hiilensidonnasta maksettavaan järjestelmään kvantitatiivisen kyselyn ja tilastollisen mallinnuksen avulla. Metsänomistajille lähetettiin sähköinen kysely, jossa esiteltiin taustakysymyksien lisäksi yhdeksän vaihtoehtoista hiilikompensaatiojärjestelmää. Jokainen järjestelmä koostui neljästä ominaispiirteistä eli attribuutista, joista jokaisesta oli määritetty kolme vaihtoehtoista tasoa. Kyselyssä käytettiin paras-huonoin valintakoemenetelmää, jossa vastaaja valitsee esitetystä profiilista parhaimman sekä huonoimman vaihtoehdon. Kyselyn tuloksista aineistoon hyväksyttiin 1399 vastausta, joista mallinnettiin vaikutuskertoimet jokaiselle esitetylle attribuutin tasolle. Vaikutuskertoimet kuvastavat metsänomistajien preferenssejä ja niiden avulla voitiin järjestää attribuutit ja niiden tasot vaikuttavuusjärjestykseen. Hiilikompensaatiojärjestelmien ominaispiirteitä ovat kompensaation järjestäjätaho, kompensaatiosta saatava taloudellinen hyvitys, ohjelmakauden ennenaikaisen irtisanoutumisen sanktio ja sopimuksen tai ohjelmakauden sitoutumisaika. Tulokset osoittavat, että metsänomistajien mielestä kielteisimpiä ominaisuuksia olivat sitoutumisaika ja irtisanomissanktio, joskin sanktion suuruudella ei ollut merkittävää vaikutusta koettuun hyötyyn. Tärkeimpänä ominaisuutena nähtiin hehtaarikohtainen hyvitys, joka vaikutti eniten metsänomistajien kokemaan hyötyyn. Vastausaineiston mukaan metsänomistajat haluavat hiilikompensaatiojärjestelmän järjestäjäksi mieluiten voittoa tavoittelemattoman organisaation.

The populations of several birds have declined in Finland and overall, in the boreal zone during the last centuries. There is not only one reason behind this decline in the populations of the birds, because it is a result of many different factors and combinations of these factors. Especially, the nesting success of birds affects the size of the bird population. Artificial nest experiments are commonly used for measuring the nesting success of ground-nesting birds worldwide. Artificial nests are done with eggs of some bird species, and the meaning of this is to mimic the real nests of the chosen ground-nesting birds. Usually, the aim with artificial nests is to figure out the number of predations and the distribution of predator species in the research area. Nowadays artificial nests are often monitored with trail cameras. The credibility and truthfulness compared to the situation of real nests have awakened a lot of discussion among researchers (ex. Skagen et al. 1999, Weldon 2022). Especially, the human scents and subjectivity in the setting stage is believed to decline the credibility and the comparability of artificial nest experiments. This master's thesis, figured out with artificial nests and signposts, does the human scent work as a source of bias in artificial nest experiments. The subjects of this research were decided to be mammal predators because these animals search for food mostly with olfaction. From a scientific perspective, the experienced mammal predator group included both small and medium-sized predators. In this master's thesis, the directions from where the mammal predators came to the experimental setups in relation to where the research came from were analysed. The data of this study was collected from a large area where there is human impact in Finland, during the spring and early summer of 2021. Three kinds of experimental setups were used: experiment nests, control nests and signposts. All experimental setups were monitored with trail cameras during a seven-day period, during this time researchers do not visit the area. The experiment and control nests were made in natural nesting places. Depending on the habitat the nests would have been nests of waterfowl, ring-necked pheasant (Phasianus cochicus) or capercaillie (Tetrao urogallus). The experiment nests were done in the ground by digging as natural nest holes as possible with wood stick, and after this, four pheasant eggs were placed in the nest holes. Control nests were done same way as experiment nests but without any eggs. The signposts were done by setting commercial predator lure made from the scent gland of grey fox (Urocyon cinereoargenteus) with 20cm wood stick to the underside of small flat stone (rain cannot wash the lure away). After this the stick was placed upright next to the stone to spread the smell. The purpose of signposts was to mimic natural territory signs of predators, and to attract predators to the experimental setups. The signposts were made in the same areas as the experiment and control nests. The data consist of 178 experiment nests, 75 control nests and 79 signposts, so in total the data were collected from 332 experimental setups. The modelling of the data was done with R -program and Microsoft Excel. The situation of the first visits (sector analyses) and the survival of experiment nests was analysed by using Generalized linear model (GLM). The situation of all visits was analysed by using G-test (Goodness of Fit). For the analyses, the directions where the mammals came from, were divided into four sector categories. The directions were imagined as a circle around the setup and the circle was divide into four equal-sized sectors (90 degrees each). The sector that the researcher used was always the number one and trail camera was set up in the middle of the sector. There were four most common mammal predators included in the analyses of the directions: raccoon dog (Nyctereutes procyonoides), red fox (Vulpes vulpes), European pine marten (Martes martes) and European badger (Meles meles). This research showed that despite the common beliefs, scent of a researcher does not lead the mammal predators to the experimental setups. According to the results the cues of human scent did not increase the risk of setups found by predators. Neither the passage of time did not change the relation of used sectors in the situation of the first visits. In the situation of first visits mammal predators preferred side sectors (sector two and four) in the experiment nests and signposts, but in the control nests mammal predator did not prefer any sector. There is obvious need of further research because the reason why mammal predators preferred side sectors stayed unclear. The species-specific analyses showed that raccoon dogs, pine martens and badgers arrived in the experimental setups from random directions. However, as expected red foxes were sceptical and avoided the human used sector and the opposite sector three. This research showed that the predatory behaviour of mammal predators is not completely known and there is still need for further research.

During recent years there has been more uncertainty globally, stock market volatility spikes and both economical and political uncertainty. Moreover, how has the roundwood price volatility reacted to this uncertainty or is it diversified from global uncertainty. This master’s thesis studies this question. This master’s thesis examinates the impact of global uncertainty on the roundwood price volatility in Finland. The more specified objective of the research is to examine if there have been more volatile periods in the Finnish roundwood market regarding price volatility and if global market volatility and political and economical uncertainty affects the volatility of roundwood prices in Finland. Furthermore, the research question is: Does global market volatility and political and economical uncertainty affect the volatility of roundwood prices in Finland. The research was executed by first using Analysis of Variance to compare if the roundwood prices have been more volatile in different time periods. This analysis was followed by regression analysis to investigate if global stock market volatility and global political and economical uncertainty had an impact on it. The results indicated that there have been significant differences in volatility terms of the roundwood prices in Finland, with roundwood prices being more volatile between 2017 - mid 2023. The regression results, however, did not show significant relationships between roundwood volatility and global uncertainty but, did show significant results that are suggesting that the roundwood price volatility is diversified from the stock market volatility. Decision makers can benefit from understanding the link between global stock markets and fluctuations in roundwood prices, highlighting the need for risk management strategies. Future research should focus on the impact of local uncertainty factors on raw wood prices in Finland since the market has been volatile but is not affected by global uncertainty according to this study.

Non-timber forest products (NTFPs), once called “minor forestry products” are in fact of major importance around the world, particularly in the Global South and in the context of rural development. They provide a wide range of benefits – nutritional, medicinal, cultural, and economic. In Northern Laos, they are a source of livelihoods and subsistence. On our field course with the University of Helsinki, we surveyed 56 households in three villages of Luang Prabang province of which 47 (84%) relied on income from NTFPs or so-called environmental products. During shocks and crises like floods, livestock disease and crop failures, 30 households (54%) used them as a coping strategy. This reliance on NTFPs during difficult times was found to correlate with the average age and size of the household, indicating their importance for young families. The many hands might make light work of collection but more than likely the nutritional needs are greater. Kaipen, or “river weed” Cladophora spp. and broom grass Thysanolaena latifolia, two of the most significant products in the area, offer possibilities for value-adding business activities that some of the collectors were able to participate in themselves. In the case of broom grass however, middlemen control the trade, and the raw materials are exported internationally, to the detriment of the locals of this region. Value-chain analysis for these two products provides insight as to how the situation can be improved. The Sustainable Livelihoods Framework is a tool through which the conditions can be analysed and developed towards the goal of more income, well-being, food security and the sustainable management of natural resources. Sustainability and what it means in the context of NTFPs, such as availability, cleanliness, and accessibility are also considered based on literature review and the findings from the household survey. Preserving the ability for locals to maintain their nature-based livelihoods in the face of infrastructure projects like hydroelectric dam and motorway construction is a considerable challenge. Despite this, there are also opportunities through access to new markets and tourism that could benefit the region under the right conditions. Suomeksi: Luonnon- ja metsätuotteet ovat tärkeitä ympäri maailmaa, mutta varsinkin globaali etelän maissa maaseudun kehittämisessä. Niillä on merkittävä rooli elintarvikkeiden, lääkkeiden, elinkeinotoiminnan ja jopa kulttuurin tuottamisessa. Pohjois-Laosissa luonnontuotteita kerätään sekä ruuaksi että tulonlähteeksi. Helsingin yliopiston kenttäkurssilla tutkittiin 56 kotitaloutta kolmessa kylässä Luang Prabangin maakunnassa. Näistä kotitalouksista 47 (86 %) oli riippuvaisia luonnontuotteiden tuottamista tuloista ja 30 (54 %) käyttivät niitä selviytyäkseen kriiseistä, kuten tulvista, kotieläinten taudeista ja sadon tuhoista. Tämä riippuvuus luonnontuotteista vaikeina aikoina korreloi perheiden koon ja keski-iän kanssa. Nuoret ja isot perheet käyttivät niitä eniten. Mahdollisesti suurten perheiden lisäkädet helpottavat keräilyä, mutta todennäköisesti myös niiden ravinnontarve on suurempi. Kaksi merkittävintä luonnontuotetta alueella ovat jokilevä Cladophora spp. ja luudanruoho Thysanolaena latifolia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia lisäarvoa tuottavaan liiketoimintaan, johon keräilijät voivat myös osallistua. Luudanruohon tapauksessa, ostajat kuitenkin hallitsevat markkinoita ja materiaalit viedään maasta jalostamattomana. Näin paikallisten ihmisten hyöty jää pieneksi. Arvoketjuanalyysi näille kahdelle tuotteelle lisää ymmärrystä siitä, miten tilannetta voidaan parantaa. Sustainable Livelihoods Framework tarjoaa keinoja, joilla näitä olosuhteita voidaan analysoida ja kehittää. Tavoitteena on luontovarojen kestäväkäyttö, johon perustuu tulot, hyvinvointi ja ruokaturva. Kestävyyttä ja sen merkitystä luonnontuotteiden kontekstissa, kuten runsaus, puhtaus ja saatavuus, pohditaan kirjallisuuden ja kotitalouksille tehdyn kyselyn perusteella. Luonnontuotteisiin perustuvien elinkeinojen säilyttäminen infrastruktuurin, esim. vesivoimala- ja moottoritieprojektien kehittämisen edetessä, on iso haaste. Pääsy uusille markkinoille ja turismi tuovat kuitenkin etuja, joita voidaan hyödyntää alueella.

The importance of risk management for companies has increased significantly in recent decades as changes in the business environment, such as technological advancements and unexpected events like pandemics, demand more effective risk management. Especially international forest industry companies operating in global markets require vigilance and the ability to adapt to environmental changes. The long-term success of companies is strongly related to their ability to identify, assess, and manage risks. The aim of the thesis was to provide understandable information on how and why UPM-Kymmene Oyj (UPM) has adapted its risk reporting and in what context these changes have occurred. The theoretical framework of the thesis, which formed the basis for the analysis phase, was strongly built around Enterprise Risk Management (ERM) literature and frameworks. During the review period, UPM's risk reporting has undergone significant changes, reflecting both the company's strategic decisions and the impact of changes in the operating environment. Risk reporting has mainly evolved and increased over the years towards a more comprehensive approach to risk management. There are no significant shifts observed in UPM's risk management through risk reporting, reflecting the company's stability and long-term perspective. Further research could investigate the development of risk reporting in other companies operating in the forest sector, which would provide a more comprehensive understanding of sectoral changes and allow for comparison between companies. A broader sample could also clarify whether UPM's reporting changes have followed others, followed mainstream practices, or if the company has been a pioneer in the forest sector.