Browsing by master's degree program "Master's Programme in Forest Sciences"

The study examines forest owners’ views on the profitability of forestry and their economic objectives. The aim is to find out how forest owners determine and evaluate profitability, and how the methods differ from those used by business enterprises. In addition to profitability perceptions, the study examines forest owners’ willingness to store carbon in their forests. The data for the study were collected by semi-structured interviews, which were undertaken with nine forest owners in spring 2019. The interviewees had participated in a training program called Metsänomistajan Talouskoulu that provides the forest owners with an opportunity to develop one’s understanding in forest management. Also, as the aim was to examine forest owners’ attitudes towards a hypothetical carbon offset program, the forest owners were asked to state their willingness to accept (WTA) presented in a questionnaire form. The results show that forest owners display diverse attitudes and the views on profitability differ from one owner to another. Even though the forest owners are familiar with different profitability assessment methods, utilizing them in one’s actions is relatively rare. While forest owners are generally interested in biodiversity protection, more information regarding carbon sequestration programs is still needed. According to the results, the actual participation rate would depend on factors such as the protocol requirements and the compensation amount. As a whole, majority of forest owners require financial incentives in order to participate in carbon sequestration programs.

Metsäsijoittamisen suosio on kasvanut uusien metsäsijoitusvälineiden yleistyessä. Metsärahastot ja yhteismetsät tarjoavat vaihtoehtoja perinteisille sijoitusmahdollisuuksille, ja metsäsijoittaminen mahdollistaa hajauttamisen matalamman riskin sijoituskohteeseen. Keskeisenä tutkimuskohteena on metsäsijoittajien monimuotoisuus, sekä heidän tavoitteiden, arvojen ja motivaatiotekijöiden vaikutus metsäsijoittamisen keinon valinnassa. Tutkielma keskittyy vertailemaan metsärahastoa, yhteismetsää sekä omaa metsätilaa sijoituskohteena, sekä näihin sijoittaneiden henkilöiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että metsäsijoittajien taustatekijät ja motivaatiot vaihtelevat eri sijoitusvaihtoehtojen välillä. Metsärahastoihin sijoittaneet korostavat tasaista tuottoa ja sijoituksen helppoutta, kun taas yhteismetsiin sijoittaneet arvostavat sijoitusten vaivattomuutta, hajauttamista, turvallisuutta sekä irrallisuutta pörssimarkkinoista. Omaan metsätilaan sijoittaneet painottavat ekologisia ja sosiaalisia arvoja sekä psykologista omistajuutta taloudellisen tuoton lisäksi. Kaikissa kolmessa perusjoukossa vallitsi yhteisymmärrys siitä, että metsät ovat vastuullinen sijoituskohde, joissa on matalampi riski kuin osakesijoittamisessa. Kolmesta sijoittajaryhmästä on eroteltavissa omat sijoittajaprofiilit, vaikka perusjoukkojen sisällä esiintyy hajontaa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että eri sijoitusvaihtoehdot houkuttelevat sijoittajia erilaisin motiivein, ja eri metsäsijoituskohteisiin sijoittaneet näkevät metsäsijoittamisen eri tavoin. Lisäksi tutkimus tarjoaa näkemyksiä metsäsijoittajien profiileista ja korostaa tarvetta tunnistaa sijoittajien erilaiset taustat ja motivaatiot sopivimman metsäsijoituskeinon löytämiseksi. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa metsäsijoittamisen kehityksestä ja sijoittajien odotuksista eri sijoitusmuotojen suhteen. Tämä tieto voi auttaa sijoitusalan ammattilaisia, metsäomaisuuden hallinnoijia ja päätöksentekijöitä ymmärtämään paremmin sijoittajien tarpeita ja toiveita metsäsijoittamisen kontekstissa.

Wood as construction material has many great properties, although some challenges exist too, such as durability towards certain biological factors, and other factors like moisture. Wood modification allows us to fight against these problems and increases the number of uses of wood. Thermal modification is already widely used, and it is known that thermally modified wood absorbs less water than unmodified wood. European beech (Fagus sylvatica L.) belongs among the most common tree species in Central Europe, and it has a lot of potential what comes to possible uses. In the future the role of beech in wood industry may become more important, as there is higher need for new materials and products. Because of this, it is important to find ways to make it more applicable for use. The aim of this study was to find out how dimensional stability of European beech can be increased by thermal modification once it is modified in different temperatures. European beech (Fagus sylvatica L.) wood was from trees harvested in Brno, Czech Republic (49.29534, 16.75125). Timber was kiln dried and specimens were prepared (20 × 60 × 300-400 mm). Specimens were thermally modified in three different temperatures (180°C, 200°C, 220°C) for three hours by using a small-scale (0.75m3) laboratory chamber with superheated steam environment and atmospheric pressure. After thermal modification samples with dimension of 20 × 20 × 20 mm were cut (5-10 of each group plus reference). First, samples from each temperature group and reference group were oven-dried, sized and weighted at dry state. Next, ten samples from each group were soaked in water at room temperature (20°C) for 16 days and their weights were measured. Afterwards equilibrium moisture content (EMC) was determined for each temperature treatment, and values were compared to reference. Furthermore, these samples were conditioned at relative humidity (RH) of 30%, 65% and 90%. EMC was calculated in each RH and the radial (R), and tangential (T) swelling (SW) and anti-swelling efficiency (ASE) was also calculated. Later, other five samples from each group were soaked for 24 hours in the water at room temperature (20°C) and its radial and tangential dimensions were continuously recorded. Afterwards, the radial and tangential swelling and anti-swelling efficiency (ASE) were calculated for them. Moisture related stability characteristic of thermally modified European beech were studied. Results showed that when beech is modified at higher temperatures, its dimensional stability increases. Once beech was thermally modified, its swelling and equilibrium moisture content (EMC) decreased. Changes in the EMC took place fastest right after the exposure of wood to moisture. Swelling of the wood was higher in tangential than in radial direction. Changes in longitudinal direction were not studied. In the future more studies could be done, as it is important to gain more knowledge about the topic. For example, more studies about the sorption behaviour of beech wood could be studied by using dynamic vapour sorption equipment (DSV). Comparison between other softwood and hardwood species could be done, so as comparison with beech from same origin of seeds growing in different areas in Europe. Also, knowledge about the issues the higher modification temperature might cause for the wood when used in constructions or in products should be studied, so as the techno-economic factors related to chosen modification temperature.

Tämän työn tarkoituksena on selvittää, miten Net Promoter Score (NPS) -asiakaskyselytutkimuksen tulokset vaikuttavat puukauppaan ja metsänhoitopalveluiden myyntiin. NPS-kyselyitä on lähetetty Metsä Forestin asiakkaille useampien vuosien ajan, ja tässä tutkimuksessa tarkastellaan NPS-kyselyiden taustaa, asiakaskokemuksen syntymistä ja asiakasuskollisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Metsä Forestilla on tarve selvittää, onko metsäasiantuntijoiden NPS-tuloksilla yhteyttä puukaupan ja metsänhoitopalveluiden myynnin onnistumiseen. Aihetta ei ole tarkasteltu aikaisemmin asiakaspalautteen keräyshistorian aikana. Tämän tutkielman rakenne koostuu seuraavista osista: 1) Johdanto, 2) Teoreettinen viitekehys 3) Tutkimusmenetelmät ja aineisto, 4) Tulokset, 5) Tulosten tarkastelu, 6) Johtopäätökset ja 7) Liitteet. Tämä maisteritutkielma sisältää luottamuksellista tietoa, joka luokitellaan liikesalaisuudeksi. Tutkimuksessa analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimella NPS -kyselyjen tuloksia vuosilta 2015–2021 sekä vuosittaisia puunostoja ja metsänhoitopalveluiden myyntiä metsäasiantuntijoittain. Korrelaatiokertoimen lisäksi aineistoa analysoitiin frekvenssianalyysin avulla. Analyyseissa tarkasteltiin, indikoiko NPS tuloksien nousu tai lasku puunoston sekä metsänhoitopalveluiden myynnin onnistumista. Lisäksi luvussa 2 esitetään, miten suositteluindeksillä mitataan metsäasiantuntijoiden onnistumista. Reichheldin (2003) alkuperäisen menetelmän mukaan myyntiä pitäisi pystyä ennustamaan kyselyn tuloksien perusteella: kun NPS-indeksi nousee, myös myynti kasvaa, ja vastaavasti jos tulos laskee, myynti vähenee. Tämän tutkimuksen tulos ei kuitenkaan ole samansuuntainen Reichheldin (2003) teorian kanssa. Yhtäläisyyksiä tämän tutkimuksen tuloksiin löytyy sellaisista tutkimuksista, jotka ovat kritisoineet Reichheldin (2003) teoriaa. Tutkimustuloksien arvioinnissa on kuitenkin huomioitava, että saman toimialan vastaavia tutkimuksia ei ole ollut saatavilla, vaikka menetelmät ovat samoja muissa tutkimuksissa.

Yksityiset metsänomistajat muodostavat merkittävän ryhmän metsäalalla Suomessa, sillä he omistavat yli puolet metsämaasta. Yksityiset metsänomistajat ovat myös tärkeä asiakasryhmä metsäteollisuudelle, sillä suurin osa metsäteollisuuden hankkimasta teollisuuspuusta on peräisin yksityismetsistä. Pysyvän asiakassuhteen varmistaminen tämän tärkeän sidosryhmän kanssa onkin tärkeää puunhankintaorganisaatiolle. Digitaalisten palveluiden merkitys metsänomistajille on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana. Metsäalalla ei ole kuitenkaan tutkittu, mikä on digitaalisten metsänomistajapalveluiden merkitys yksityismetsänomistajien asiakaspysyvyyteen. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää yksityismetsänomistajien asiakaspysyvyyttä ja digitaalisten metsänomistajapalveluiden merkitystä asiakaspysyvyyteen. Tutkielma tehdään toimeksiantona suomalaiselle metsäteollisuusyrityksen puunhankintaorganisaatiolle. Tutkielmassa käytetään kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja tutkimusaineistona hyödynnetään tutkielman toimeksiantajan asiakastietojärjestelmästä kerättyä pitkittäisaineistoa. Asiakaspysyvyyttä seurattiin vuosina 2018–2022. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin logistista regressioanalyysiä, ristiintaulukointia, khiin neliö - testiä ja riippumattomien otosten t-testiä. Tutkimustulokset osoittavat, että miesten asiakaspysyvyys on naisia parempi. Metsätilan sijaintikunnan ulkopuolella asuminen puolestaan heikentää asiakaspysyvyyttä. Metsäpinta-alan kasvu parantaa asiakaspysyvyyttä vain lievästi, mitä voidaan pitää yllättävänä tuloksena. Tarkastellessa digitaalisia metsänomistajapalveluita käyttäviä, voidaan todeta, että heillä on huomattavasti korkeampi asiakaspysyvyys kuin palveluita käyttämättömillä. Metsänomistajan iän kasvu on asiakaspysyvyyttä heikentävä tekijä digitaalisia metsänomistajapalveluita käyttävissä. Tutkielma tarjoaa lisää tietoa asiakaspysyvyydestä metsäalalla. Aineiston keruutavan vuoksi saatuja tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää luotettavasti. Jatkotutkimuksissa asiakaspysyvyyttä voitaisiin tutkia pidemmällä ajanjaksolla. Lisää tutkimusta tarvitaan myös metsänomistajien näkemyksistä ja asenteista asiakaspysyvyyteen ja digitaalisiin metsänomistajapalveluihin liittyen.

Increasing atmospheric CO2 concentrations due to anthropogenic activity is resulting in climatic changes. Cities are major emitters of CO2 and are therefore interested in the possibilities of urban vegetation to sequester carbon in order to mitigate climate change. The city of Helsinki aims to become carbon neutral by 2035; subsequently, there is interest to understand the sink capacity of its urban vegetation. Current existing carbon cycle models are based on natural ecosystems and there is a need for carbon cycle models based on vegetation in an urban setting. Photosynthetic potential provides a base for understanding the carbon cycle in an ecosystem, which is calculated using a light response curve. Chlorophyll fluorescence measurements provide information about the general status of photosystem II and are commonly used as indication of the leaf photosynthetic potential, general health status and the leaf’s response to environmental conditions. Photosynthetic potential is also depended on illumination conditions around the canopy; leaves located in the sun will generally be more productive than those in shade. In this study, three tree species were selected for photosynthesis potential measurements: Tilia cordata, Tilia x europaea and Betula pendula. In Helsinki, Tilias are usually planted in managed areas while B. pendula is naturally regenerating. Data collection was conducted during May-September 2020 around Kumpula, Helsinki. Trees were located in three different urban settings: urban forest (B. pendula), built garden (T. cordata) and roadside (T. x europaea). Photosynthetic potential and chlorophyll fluorescence yield were measured four times during the summer at different canopy heights. Results show that B.pendula had higher photosynthetic potential than the Tilias, with no differences between the canopy heights. T. cordata showed differences in the photosynthetic potential and chlorophyll fluorescence between the canopy heights in July and August, with higher values at the bottom canopy. T. cordata also showed a seasonal cycle, with low photosynthetic potential values in the beginning and end of the season and high values in July. B. pendula demonstrated a similar seasonal cycle. Lastly, T. x europaea showed higher photosynthetic potential values at the top canopy compared to the bottom. Overall, chlorophyll fluorescence mirrored photosynthetic potential especially in the case of seasonal dynamics, rather than canopy heights. The high photosynthesis potential observed with B. pendula allows greater amount of carbon to enter the urban ecosystem and could be since the trees are naturally growing in the forest patch. The Tilia trees were transplanted as saplings, which could have caused damage to their roots in excess soil moisture conditions and cause growth inhibition. A better understanding of the urban managed vegetation is needed, as well as the urban stress factors. Nevertheless, based on these findings, I would recommend conserving the natural unmanaged urban forests patches, as they seem to have an important role in urban carbon cycle.

Den omfattande användningen av skogarna i Finland ledde 1928 till ett förbud av det okontrollerade blädningsbruket. Okontrollerade blädningar var allmänt förekommande i Finland och hade på många platser kraftigt utarmat landets skogar. År 2014, efter nästan ett sekel av förbud, legaliserades den olikåldriga skogsskötseln i Finland. Skogslagsändringen innebar en tydlig liberalisering av den produktionsinriktade skogslagen. Skötseln av olikåldriga bestånd, som vanligtvis utförs genom plock- eller luckhuggningar, bygger på odling av träd i flera skikt samtidigt. Olikåldriga skogar förnyas inte genom kraftiga ingrepp, utan skogens föryngring sker kontinuerligt genom återkommande beståndsvårdande avverkningar. Granen är särskilt lämpad för flerskiktade bestånd bland de ekonomiskt betydande trädslagen i Finland, eftersom arten är skuggtålig och naturligt förnyar sig i en sluten skog. Drivningen i olikåldriga bestånd, det vill säga avverkning och transport av virke från skogen till vägen, skiljer sig tydligt från likåldriga bestånd. När stora träd fälls och bearbetas, är risken för skador på plantor och träd hög. Enligt skogslagen bör drivningen utföras så att skador undviks på det kvarvarande beståndet. Vid virkesdrivning får andelen skadade träd inte överstiga 15 procent efter drivningen. De vetenskapliga uppföljningarna av olikåldriga granbestånd i Nordeuropa, som behandlar drivningsskador vid mekaniskt utförda plockhuggningar, är få till antalet. En del forskningsresultat visar att 8,7–13,8 % av träden har skadats, medan andra indikerar att endast 4,2–5,7 % av de mätta träden har skadats. Finlands skogscentral, som ansvarar för övervakning av olika skogslagstiftningar i Finland, har för Jord- och skogsbruksministeriet systematiskt övervakat drivningskvaliteten från plockhuggningar i olikåldriga granbestånd. Mellan 2015 och 2022 genomfördes sammanlagt 134 granskningar i nyligen plockhuggna olikåldriga bestånd. Resultaten från de 134 granskningarna, som har analyserats närmare i pro gradu-arbetet, visar att endast 5,8% av alla träd har skadats vid ingreppen. Beståndens olikåldriga karaktär påverkade inte heller förekomsten av skadade träd, eftersom tydligt flerskiktade bestånd (n=27) inte uppvisade fler skador än delvis flerskiktade bestånd (n=105). Det är ändå för tidigt att dra några definitiva slutsatser, om skillnader grupperna emellan, trots att det är tydligt att endast 5,8 % av alla träd i studien har skadats av ingreppen.

The effects of reindeer fences on wildlife is known, but less studied phenomenon. The aim of this study was to gather information about collision rate and mortality of grouses, more closely on willow grouse, capercaillie and black grouse, due to reindeer fences. In the study there were 139 kilometres of reindeer fence in six different locations in Lapland, Finland. In two of these locations there were marking treatment of fences with yellow and black plastic tubes with two different densities. In four locations, fences were marked with 50 mm of LPDE plastic stripes in yellow, blue, orange and reflecting aluminium. The study was conducted between May/2014 – June/2015. The fences were patrolled once a month. The observations included dead grouses hanging in the fence or corpses nearby the fence. Also, indirect collision evidence, such as feathers in the fence was included to observations. During the study year 330 collisions were observed. The first two months of observations were removed from the analysis due to uncertainty of the timing of collisions. Also, one of the locations were removed because of unregular patrolling. Therefore, the study consists total of 154 observations. The study included untreated fences as control parts. Depending on the location, 0,3-1,9 collisions per kilometres per year in the control part were observed. Corpses of 73 grouses were found. In 81 cases, collision evidence was found but the grouses were disappeared, and therefore survival or injuries of the grouses could not be confirmed. Based on variance analysis, marking of fences did not reduce collisions. By using QGIS and R, GPS-information of collision points were combined and studied with parameters of site classification, forest height, DTW-moisture index and elevation model, available from open data sources of Natural Resources Institute Finland and National Land Survey of Finland. The effects of the parameters to the collision points were studied within radiuses of 50, 100 and 300 metres. Statistical methods of R and Bayes were used to study interactions of the parameters to the collision risk. The effect of site classification on the collision risk was not as strong as expected. On the other hand, DWT-moisture index predicted increasing collision risk depending on location. Based on Bayes statistics, yellow stripe marking had the greatest likelihood to reduce collision risk and more dense tube marking was more effective to reduce collision than less dense marking. Based on results of this study, reindeer fences are mortality factor for grouses and especially locally reindeer fences can be significant mortality factor. Marking method should be inexpensive, durable to weather conditions, and provably reducing collisions, if applied widely. Advancing tube marking development could be a solution. Based on one-year study it is not possible to get information about year to year fluctuations of grouse population densities and its significance and influence in collision density. Therefore, more long-term studies are required.

Suot ovat maapallolla sekä merkittäviä hiilivarastoja että suurimpia luontaisia metaanin lähteitä. Metaani on toiseksi merkittävin kasvihuonekaasu hiilidioksidin jälkeen ja voimakkuudeltaan moninkertainen hiilidioksidiin nähden. Koska suot tuottavat paljon metaania, on tärkeä selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat soiden metaanintuotantoon ja sen suuruuteen. Subarktisen ilmastovyöhyk-keen minerotrofisten sarasoiden on todettu tuottavan suhteessa enemmän metaanipäästöjä verrattuna muiden ilmastovyöhykkei-den vastaaviin soihin, vaikka yleensä korkeampien leveyspiirien suot tuottavat vähemmän metaania matalampien leveyspiirien soihin nähden. Porojen laidunnuksen on pohdittu vaikuttavan subarktisten minerotrofisten sarasoiden suuriin metaanipäästöihin. Minerotrofiset sarasuot ovat tärkeitä laidunnusalueita poroille pohjoisessa Fennoskandiassa erityisesti kesäaikaan. Laiduntavat herbovorit muokkaavat ekosysteemiään monilla tavoilla sekä suoraan että epäsuorasti. Laidunnuksen on todettu eri arktisilla ja subarktisilla ekosysteemeillä suosivan muun muassa sarakasvien kasvua ja lisäävän maaperän mikrobistoa ja sen aktiivisuutta ulosteiden ravinnelisäyksen ansiosta. Lisäksi porot märehtijöinä voivat muokata metaanintuotantoa suoekosysteemissä, jos pöt-sin metanogeenisiä mikrobeja kulkeutuu papanoiden mukana suohon. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten poron papanoiden lisääminen suolle vaikuttaa suon metaanipäästöihin ja kasvilli-suuteen. Työssä halutaan selvittää, millaisia vaikutuksia papanalisäyksellä on suon kasvien kasvuun, kasvilajisuhteisiin ja niiden kautta metaanipäästöihin. Uskotaan, että poron papanat lisäävät suolla sarakasvien runsautta, jotka kuljettavat solukoissaan metaania ja näin lisäävät suon metaanipäästöjä. Papanoiden aiheuttaman ravinnelisäyksen epäillään muuttavan kasvilajisuhteita siten, että enemmän ravinteita vaativat lajit lisääntyvät. Papanalisäyksen uskotaan lisäävän suon metaanipäästöjä myös aktivoi-malla suon metanogeenisten mikrobien toimintaa. Papanalisäyksen vaikutus kasvillisuuteen ja metaanipäästöihin oli hyvin vähäi-nen ensimmäisen kasvukauden aikana (Salovaara 2020). Tässä pro gradu -työssä seurataan papanalisäyksen vaikutusta pidem-mällä aikavälillä, sillä muutokset kasvillisuudessa voivat olla hitaita ja vaikutukset metaanipäästöihin kehittyä vasta myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten pelkkä turve ilman kasvillisuuden vaikutusta reagoi papanalisäykseen maasto-olosuhteissa. Aineiston keruu tähän tutkielmaan tapahtui 1.6.-31.8.2020 Pohjois-Suomessa. Tutkimuskohteina oli kaksi minerotrofista sarasuota Lapissa. Ensimmäinen suo oli Lomponlonjänkkä Pallasjärvellä Muoniossa ja toinen Halssiaapa Sodankylässä. Lompolonjänkällä oli 27 mittauspistettä ja Halssiaavalla 18. Mittauspisteiltä mitattiin 1-2 viikon välein metaanipäästöt, lehtiala, pohjavedenpinta ja turpeen lämpötila. Lompolonjänkän mittauspisteistä kuusi oli sellaista, joista kaikki pintakasvillisuus poistettiin, jotta papanali-säyksen vaikutusta turpeessa voisi seurata. Lisäksi suolla tehtiin inkubointikoe, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten poron papanat hajoavat turpeessa. Tulosten perusteella poron papanat lisäsivät metaanivuota Halssiaavan jänteillä ja välipinnoilla, kun ne lisäämisen jälkeen survottiin suohon. Lompolonjänkällä metaanivuo oli pienempi mittauspisteillä, joille oli lisätty papanoita. Uusilla kasvittomilla ja kasvillisilla mittauspisteillä ei havaittu muutoksia metaanivuossa. Kasvillisuuden lehtialassa ei huomattu vaihtelua laidunnuksen tai papanali-säyksen takia Lompolonjänkällä. Halssiaavan jänteillä laidunnus ja papanalisäykset näyttivät pienentävän lehtialaa. Myös välipin-noilla laidunnus pienensi lehtialaa. Uppolisäyspisteillä lehtiala pieneni, mutta biomassa antoi tästä päinvastaisen tuloksen. Papa-noiden hajoaminen turpeessa oli nopeampaa lähempänä pintaa. Kolmen kuukauden aikana pintapapanoiden kuivamassa pieneni puoleen ja pohjapapanoiden kahteen kolmannekseen. Papanoiden vaikutus metaanivuohon näyttäisi ilmenevän vasta seuraavana kasvukautena. Lompolonjänkällä papanoiden ravinneli-säys paransi ruohojen kasvuolosuhteita, mikä runsastutti niiden määrää suhteessa saroihin. Tämä vaikutti metaanivuohon laske-vasti. Halssiaavan välipinnalla ruohoja ei esiintynyt mittauspisteillä lainkaan, minkä takia papanalisäys näytti vaikuttavan positiivi-sesti saramaisten kasvien kasvuun uppolisäysaloilla ja näin ollen kohotti metaanivuota. Jänteillä pintalisäyspisteiden lehtiala oli kontrollia pienempi, mutta metaanivuo selkeästi suurempi. Jännepinnoilla lehtiala ei näyttäisi korreloivan samalla tavalla metaa-nivuon kanssa kuin välipinnoilla.

Maisterintutkielman toimeksiantajana toimi Metsäteho Oy. Metsäteho on tutkimusorganisaatio, jonka päätehtävänä on edistää osakkaidensa puunhankintaa. Metsäteho uudisti organisaatiorakennettansa perustamalla uudet kehittämisryhmät tunnistamaan tutkimustehtäviä ja suuntaamaan tutkimuksen toteutusta, joka loi tarpeen innovaatiotoiminnan ja kehitystyön tarkastelulle. Suomessa ei ole aikaisemmin tarkasteltu metsäteollisuusyritysten yhteisen, avoimiin innovaatioihin perustuvaa kehitys- ja innovaatiotoimintaa ja koska innovaatioyhteisön avoimuuden, kommunikaation ja keskinäisen luottamuksen tiedetään vaikuttavan innovaatiovalmiuksiin, ryhdyttiin toteuttamaan haastattelututkimusta innovaatio- ja kehitystyön toiminnasta. Tavoitteena oli selvittää kehittämisryhmien toimintaa innovaatiotoiminnan työkaluna, kuinka kehittämisryhmien jäsenet kokivat roolinsa kehittämisryhmässä sekä puuhuoltoon liittyviä kehitystarpeita. Lisäksi tarkasteltiin, nousiko haastatteluissa samat puuhuollon kehitystarpeet esille kuin kehittämisryhmien tekemissä tiekartoissa. Haastattelumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu, jossa haastateltiin kaikki Metsätehon kehittämisryhmien jäsenet. Kaikkiaan haastateltavia oli 32 ja haastattelut toteutettiin etäyhteyksin Teams-ohjelmaa käyttäen. Haastatteluaineisto anonymisoitiin, eikä siitä voida tunnistaa yksittäisiä henkilöitä. Haastattelu sisälsi haastateltavien perustietojen lisäksi kysymyksiä puuhuollon haasteista ja kehitystarpeista sekä kehittämisryhmien toimintaan liittyviä kysymyksiä. Avoimen innovaation teoriassa oletetaan, että yritysten tulee hyödyntää ulkoisia ja sisäisiä ideoita oman toimintansa kehittämisessä. Innovaatiot tarvitsevat syntyäkseen avoimen ympäristön, jossa on riittävästi innovaatioita tukevia aineksia. Vuorovaikutus eri toimijoiden kanssa auttaa edistämään uuden luomista ja erilaisen informaation yhdistämisestä syntyy myös uusia innovaatioita. Haastattelujen tuloksia tarkasteltiin innovaatioteoriaa vasten sekä arvioitiin kehittämisryhmien toimintaa ja toimivuutta tutkimus- ja kehitystyön työkaluna. Haastateltavat olivat tyytyväisiä kehittämisryhmien toimintaan ja organisaatiomuutoksen toteutukseen. Kehittämisryhmien vaikutusmahdollisuuksien koettiin parantuneen, toiminnan selkeytyneen ja tiedonkulun tehostuneen etenkin kehittämisryhmien välillä. Avoimeen innovaatioon liittyvänä haasteena kuitenkin koettiin salassapitovelvollisuudet ja koko alaa hyödyttävän yhteisen kehittämisen erottaminen jokaisen organisaation omasta kehitystyöstä. Nämä tekijät osaltaan rajoittavat kehittämisryhmissä käytävää keskustelua. Kaikki ryhmien jäsenet kokivat saavansa äänensä kuuluviin ja ryhmien ilmapiiri koettiin avoimeksi uusille ideoille. Ryhmissä käyty keskustelu koettiin asiallisena ja asiapainotteisena. Tulosten perusteella kehittämisryhmät vastaavat avoimen innovaation teoriassa esitettyä innovaatioille avointa ympäristöä ja Metsätehon organisaatiomuutoksen voi nähdä parantaneen olosuhteita innovaatioiden syntymiselle. Haastatteluissa esiin nousseet kehitystarpeet liittyivät metsäalalla jo tunnistettuihin teemoihin, kuten ilmastonmuutokseen, metsien monimuotoisuuteen ja päästövähennyskeinoihin. Esiin nousseet kehitystarpeet vastasivat sisällöltään ja prioriteettijärjestykseltään kehittämisryhmien laatimia tiekarttoja. Kehittämisryhmien toiminta oli kuitenkin kestänyt haastattelujen toteutusvaiheessa vasta muutaman kuukauden, joten jatkotarkastelu kehittämisryhmien toiminnasta ja toiminnan kehityksestä olisi hyvä toteuttaa muutaman vuoden kuluttua.