Browsing by Title

Hieskoivu (Betula pubescens) on Suomen kolmanneksi yleisin puulaji, ja sen osuus puuston tilavuudesta on noin 12 %. Soistuneilla kivennäismailla ja turvemailla viihtyvä hieskoivu sopii parhaiten kuitu- ja energiapuun tuottamiseen, koska sen tukit eivät yleensä täytä vanerin tai sahatavaran laatuvaatimuksia. Kansainväliset ja kansalliset uusiutuvan energian käyttötavoitteet pyrkivät nostamaan erityisesti metsähakkeen käyttöä Suomessa. Hieskoivun korkea lämpöarvo ja metsähakkeen tuorepoltosta saadut lupaavat tulokset voisivat laskea logistiikka- ja varastointikustannuksia, jolloin hakkeen käyttö energiantuotannossa olisi kannattavampaa. Tutkielman tavoitteena oli laatia kuorellisen kokonaistilavuuden biomassamallit hieskoivulle. 11 koepuun aineisto mitattiin Hyytiälän tutkimusasemalla huhtikuussa 2017. Puun rungon ja oksien tilavuus määritettiin pätkä kerrallaan veteen upottamalla. Koepuista mitattiin lisäksi manuaalisesti pätkien pituudet sekä ristiläpimitat oksista ja rungon katkaisukohdista. Rungon sekä rungon ja oksien yhteenlaskettujen pohjapinta-alojen korrelaatioita vertailtiin rungon suhteellisilla korkeuksilla. Biomassamalleja varten koepuille tehtiin koepuukohtainen lineaarinen regressioanalyysi, jonka avulla estimoitiin elävän latvuksen kokonaistilavuuden lineaarista riippuvuutta selittävistä tunnuksista. Mallien muuttujat muunnettiin logaritmimuotoon, jotta muuttujien väliset pienet epälineaarisuudet saatiin korjattua. Selittävänä muuttujana oli ensin pelkkä elävän latvuksen rajan läpimitta, ja sen jälkeen myös elävän latvuksen pituus. Koepuukohtaisten mallien lisäksi laadittiin yksi kaikki koepuut sisältävä malli. Lopuksi omasta aineistosta laadittiin vielä kokonaistilavuuden malli, jossa käytettiin samoja tunnuksia kuin Laasasenahon koivun läpimittaan ja puun pituuteen perustuvassa tilavuusyhtälössä. Koepuiden runkojen sekä rungon ja oksien yhteenlaskettujen pohjapinta-alojen välillä oli korkea lähellä yhtä oleva korrelaatio suhteellisilla korkeuksilla tarkasteltuna. Ainoastaan puun latvassa korrelaatiot olivat alle 0,9. Oksat sisältävien pohjapinta-alojen korrelaatiot olivat pelkkää runkoa suurempia puun latvassa. Jokaisen koepuukohtaisen elävän latvuksen biomassamallin korjattu selitysaste parani ja suhteellinen keskivirhe pieneni, kun malleissa oli mukana selittävänä tekijänä läpimitan lisäksi elävän latvuksen pituus. Koko aineistoon perustuvan mallin korjattu selitysaste oli 0,998 ja suhteellinen keskivirhe 7,8 %. Pelkälle rungolle laaditun mallin kertoimet olivat hyvin lähellä Laasasenahon tilavuusyhtälön vastaavia kertoimia. Rungon biomassamallin selitysaste oli 0,999 ja suhteellinen keskivirhe 4,5 %. Omaan aineistoon perustuva malli antoi rungolle keskimäärin 4 % suuremman tilavuuden verrattuna Laasasenahon tilavuusmallilla laskettuun runkotilavuuteen. Kokonaisbiomassan mallin selitysaste ja keskivirhe olivat samat kuin pelkälle rungolle laaditussa. Kokonaistilavuuden mallilla laskettu tilavuus oli keskimäärin 8 % pienempi Repolan koivun biomassamalliin verrattuna. Tutkimustulosteni mukaan pienellä koepuuaineistolla saadaan laadittua biomassamalleja, joilla on korkea selitysaste ja pieni suhteellinen keskivirhe, kun hieskoivun biomassaa selitetään läpimitalla ja pituudella. Hieskoivujen runkomuodot olivat samansuuntaisia erikokoisilla puilla, ja oksien sekä rungon yhteenlasketuilla pohjapinta-aloilla oli suhteellisilla korkeuksilla tilastollisesti merkitsevä korrelaatio, minkä perusteella hieskoivun biomassan pystysuuntainen jakaantuminen on erikokoisten puiden välillä samankaltaista. Pohjapinta-alojen korkeat korrelaatiot vahvistavat johtopäätöstä siitä, että runkokäyrätekniikkaa hyödyntämällä saadaan käyttökelpoisia tuloksia aikaan jo muutamalla koepuulla.

During the last 100 years, Finnish legislation on the maximum vehicle dimensions and gross weights has been an upward trend. Government’s decree 407/2013 increased the maximum gross weight of the vehicles up to 76 tonnes and made possible to apply a permit for a High Capacity Transport (HCT) vehicle. HCT-vehicles are over 25.25 meters long and over 76 gross weight vehicles which are not classified as special transports. HCT-vehicles are in use in Sweden, Brazil, New-Zealand, Canada, United States, South-Africa, Mexico and in Australia. Research on HCT-vehicles has proven HCT-vehicles to lower transport costs and emissions. HCT-vehicles do not compro-mise traffic safety, congest the traffic flow or be significantly more unstable than a normal vehicle. Government’s decree 31/2019 increased the maximum length of the vehicles up to 34.5 meters, while the maximum gross weight stayed the same. Thus, increasing the cargo space, but decreasing the maximum payload weight on longer (over 25.25 meters) vehicles. In forestry, where the payload weight is a crucial factor, transportation of different timber assort-ments with an extra-long vehicle is infeasible. The study aimed to inspect the possibilities of utilizing HCT-vehicles in long distance transportation of forest energy wood, due to the payload weights being lower, but a requirement of cargo space being higher than the other timber assortments. The study was conducted as a simulation study. Four different types of HCT-vehicles and one normal 25.25-meter vehicle were simulated. Also, two types of chippers and two different types of forest energy woods were simulated. The simulated HCT-vehicles were: 28-, 30-, 32 and 33-meter long HCT-vehicles, based on pre-existing HCT-vehicles. The normal length vehicle was based on an average vehicle. All of the vehicles maximum gross weight were set to be 76 tonnes. Chippers were simulated as a mobile and as a terminal chipper. Every vehicle had their operating costs calculated. The forest energy wood was simulated as a delimbed stems and harvest residuals. The scenarios were divided into a nor-mal and a dry scenario, according to the energy woods moisture content. The normal scenario had energy woods moisture content to be 40 % and in the dry scenario 20 %. In both scenarios, energy wood is transported as comminuted and un-comminuted energy wood. The maneuverability of the simulated vehicles and their potential usage on forest roads were inspected using TrailerWIN-program. HTC- and the normal vehicle were built in the program and taken into Finnish 120-degree maneuverability test. The vehicles were assumed not to have extra turning axles and all the axles were assumed to be lowered. The results in the normal scenario show when transporting comminuted energy wood, HCT-vehicles are inferior when com-pared to the normal vehicle. HCT-vehicles are up to 1 € more expensive than the normal vehicle per transported MWh. This is due to vehicles reaching their maximum gross weight limit, before filling up the cargo space. When transporting uncomminuted energy HCT-vehicles are superior, when compared to the normal vehicle. HCT-vehicles are up to 2 € cheaper per MWh transported when compared to the normal vehicle on long distances. This is due to uncomminuted’ energy woods lower fill grade, thus filling up the cargo space more efficiently. When transporting comminuted energy wood under the dry scenario, HCT-vehicles perform better. HCT-vehicles are up to 0.5 € less expensive per transported MWh than the normal vehicle on long transport distances. This is due to drier energy woods lower density; the extra cargo space can be utilized more efficiently. When transporting uncomminuted energy wood, HCT-vehicles outperform the normal vehicle. HCT-vehicles are up to 2 € more efficient than the normal vehicle per trans-ported MWh on long transport long distances. In the maneuverability test, the 30-meter HCT-vehicle and the normal vehicle can be argued to pass it. Thou the result can be held only as a guideline as if extra-long vehicles can be operated on forest roads. The most important aspect on maneuverability is the construct of the vehicle.

The Genome Encyclopedia of Spacecraft Associated Microbes (GESAM) project seeks to increase our knowledge of spacecraft associated microbes surviving in the extreme environments of spacecraft associated clean rooms. Planetary Protection researchers at NASA’s Jet Propulsion Laboratory have been collecting and archiving bacterial isolates from NASA Mars missions since the 1970s, however, only a small fraction of the entire bacterial collection has been taxonomically identified and even fewer have been functionally characterized. Previous efforts to taxonomically identify microbes employed 16S rRNA gene sequencing techniques, however, this method alone failed to provide the resolution required to consistently identify these isolates at a species and strain level, many of which are members of taxonomic groups further challenging identification. Samples collected from spacecraft surfaces and within cleanrooms throughout assembly testing and launch operations were subjected to NASA’s heat shock assay and stored for future analysis. In this thesis, for the first time, Matrix Assisted Laser Desorption/Ionization Time of Flight Mass Spectrometry (MALDI-TOF MS) has been used to identify bacterial strains from the Mars Odyssey and Mars Pathfinder missions. Due to its clinically biased design framework, the development of an in-house database of mass spectrum profiles complemented with 16S rRNA gene sequencing-based taxonomic IDs was necessary to identify this project’s isolates which reside in extreme environments of spacecraft assembly cleanrooms and are not well represented in existing shared spectral databases. MALDI-TOF MS was found to be a fast, reliable, and powerful method of identifying bacterial isolates at species and strain level. Despite MALDI-TOF’s high resolving power, its ability to identify space associated microbes residing in spacecraft assembly cleanrooms is hindered by the reliance of mass spectrum profile creation on 16S rRNA gene taxonomic identification, and the lack of shared spectrum data and publicly available databases. The resolution of taxonomic groups via composite correlation index analysis is paramount to the development of spectra libraries and the utilization of MALDI to its full potential. While MALDI is well suited to identifying the proxy representation of cultivatable spore-forming bacteria produced by NASA’s Standard Assay, a surprising number of non-spore-forming have been identified and many more are expected to be uncultivatable suggesting the need for less selective omics-based approaches in order to establish a more comprehensive idea of the communities present in spacecraft assembly cleanroom.

Yhteiskunta asettaa yhä enenevissä määrin paineita yrityksille, organisaatioille ja kuluttajille vähentää hiilidioksidipäästöjä ilman pakkokeinoja. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen nollaan ei ole kuitenkaan aina mahdollista ja kustannukset jo pienistäkin vähennyksistä saattavat olla huomattavat. Vaihtoehtona hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle on hiilidioksidipäästöjen kompensoiminen. Päästökompensaation myötä yritykset, organisaatiot ja kuluttajat voivat ostaa kompensaatioyksikköjä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että päästöjään kompensoiva taho maksaa päästöjen vähentämisestä jossain muualla, missä vähentäminen on edullisempaa ja helpompaa. Tämä pro gradu -tutkielma on toteutettu yhteistyössä Nokian Panimon kanssa. Tutkimuksessa lasketaan Nokian Panimon Be sharp -energiajuoman tuotannon hiilidioksidipäästöt, ja tarkoituksena on selvittää kyseisten hiilidioksidipäästöjen kompensaation hinta CO2eston päästöleikkurin avulla sekä tutkia kompensaatiota myös vaihtoehtoisten palveluntarjoajien kautta. Tavoitteena on löytää luotettavuuden ja tehokkuuden kannalta optimaalisin kompensaatiokeino. Tutkimus koostuu kahdesta osasta, kirjallisuuskatsauksesta ja case-tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa keskitytään vapaaehtoisen päästökompensaation teoriaan, sen eri menetelmiin sekä niiden ominaisuuksiin. Osiossa käsitellään erityisesti päästökompensaatiomenetelmien luotettavuutta erilaisin mittarein. Tutkimusosiossa puolestaan käydään läpi Be sharp -energiajuoman hiilijalanjälkilaskennan lähtökohdat, laskenta ja tulokset. Lisäksi paneudutaan itse päästöjen kompensointiin ja siitä koituviin kustannuksiin. Tutkimuksen tuloksissa vastataan kysymyksiin mitkä ovat kompensoivan yrityksen kustannukset vapaaehtoisesta päästökompensaatiosta, mitä kompensaatio kustantaisi muiden palveluntarjoajien kautta ja millä perustein vapaaehtoista päästökompensaatiota tarjoava yritys kannattaisi valita. Tutkimuksen mukaan Be sharp -energiajuoman hiilidioksidipäästöjen kustannukset Euroopan päästöoikeuskaupan päästöoikeuden hinnasta riippuen, vuonna 2021 ovat 25,4–46,2 €/ 1000 l. Kustannukset eivät ole siis kovin merkittävät suhteessa tuotteen vähittäismyyntihintaan noin 3600 €/ 1000 l. Kompensaation kustannukset vaihtoehtoisten palveluntarjoajien kautta vaihtelevat välillä 4.7 €-35,7 €/ 1000 Hintaerot voivat olla merkittäviäkin, ja osassa kompensaatiokeinoista hinnan määritys on epäselvä. Tutkimuksessa todetaan, että hinnan sijaan tärkeämpää kompensaatioita tarjoavan yrityksen valinnassa ovat kriteerit, joita kompensaatiomarkkinalla pidetään yleisesti luotettavina mittareina. Tärkeimmät kriteerit ovat päästövähennysten lisäisyys, kaksoislaskennan välttäminen, mitattavuus, pysyvyys, ajoitus, hiilivuodon välttäminen, dokumentaatio ja valvonta. Näiden kriteerien avulla päästöjään kompensoiva taho voi löytää parhaan mahdollisen kompensaatiokeinon markkinoilta. Tämä vaatii kuitenkin pitkällistä perehtymistä aiheeseen, ja palvelujen luotettavuus saattaa silti jäädä epäselväksi. Markkinaa tulisikin selkeyttää ja mahdollisesti jopa rajoittaa väärinkäsitysten ja disinformaation välttämiseksi.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan hiilijalanjälkitietoa elintarvikeyritysten vastuullisuusviestinnässä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka toimivaa elintarvikeyritysten hiilijalanjälkiviestintä on kuluttajille, ja mihin suuntaan hiilijalanjälkiviestintää tulisi kehittää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teemahaastattelua, jonka avulla pyrittiin selvittämään, miten kuluttajat suhtautuvat elintarvikeyritysten viestimään hiilijalanjälkitietoon. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta tutkimuksen nuorten naiskuluttajien kohderyhmään kuuluvaa henkilöä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui aiemman kirjallisuuden ja tutkimuksen perusteella. Viitekehys rakentui neljän pääkohdan ympärille, joita ovat hiilijalanjälkitiedon ymmärrys, hiilijalanjälkitiedon uskottavuus, yrityksen viestintätavat ja viestin tavoitettavuus sekä tuote- ja kuluttajakohtaiset tekijät. Tutkimustulokset analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksessa havaittiin, ettei hiilijalanjälkiviestintä ole kuluttajille täysin ymmärrettävää ja uskottavaa. Haasteina nähdään etenkin hiilijalanjälki-käsitteen hankala ymmärrettävyys sekä hiilijalanjälkitiedon vertailukelpoisuus ja objektiivisuus. Hiilijalanjälkitietoa ei myöskään koeta kovin tärkeänä tai kiinnostavana, ja sen nähdään vaikuttavan pääasiassa taustalla valinnoissa. Tietoa koetaan olevan helposti saatavilla lukuunottamatta yksittäisiä tuotteita, mutta huonosti huomattavissa ostohetkellä. Pakkausmerkinnät koetaan uskottavimpana viestintätapana, ja muista viestintätavoista etenkin digitaalisuus nähdään mahdollisuutena viestinnän kehittämisessä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei elintarvikeyritysten hiilijalanjälkiviestintä ole kuluttajille tarpeeksi toimivaa. Kuluttajille suunnattua hiilijalanjälkiviestintää kehittääkseen yritysten tulee keskittyä tiedon ymmärryksen ja uskottavuuden parantamiseen. Tämä vaatii etenkin sitä, että kuluttajia tutustutetaan hiilijalanjälkikäsitteeseen ja luodaan yhtenäinen hiilijalanjäljen mittaustapa. Lisäksi yritysten tulee viestiä toiminnastaan kriittisesti ja myös sisältäpäin kumpuavien motiivien kautta sekä yrityksen ulkopuolisia osapuolia hyödyntäen. Hiilijalanjälkitietoa tulee viestiä yhdensuuntaisesti ja selkeästi etenkin pakkausten kautta, mutta myös monikanavaisesti mahdollistaen laajemman tiedonsaannin ja pitäen mielessä digitaalisuuden mahdollisuudet viestinnän kehittämisessä kuluttajia osallistavammaksi. Tämän tutkimuksen perusteella toimivampi hiilijalanjälkiviestintä vaatii ensisijaisesti selkeää, täsmällistä ja uskottavaa, faktaan perustuvaa hiilijalanjälkitietoa, jota viestitään läpinäkyvästi ja niin, että kuluttajan on helppo ymmärtää sitä.

In Finland collation of data needed in forest planning is changing from traditional standwise field inventory to area-based airborne laser scanning and aerial photography inventorying. The aim of this study was to compare prediction accuracy of stand total volume and diameter distribution using following methods: MSN, PRM, ML, FMM and Weibull-distribution. Results were calculated separately for pine, spruce, birch and other tree species. In addition need of calculation time and storage space was established. Sampling plot and stand information used in this study were collected in the vicinity of Evo, Finland. Total of 249 sampling plots were measured. 12 clear-cutting areas measured by logging machine were used as reference data. In addition area-based laser scanning and aerial photographbased features were used in estimation of variables of interest. Results were calculated in all 12 stands and stands which area was over 0,5 hectares (8 pcs). Number of grid neighbours differed between 1 and 10. Depending on method and number of neighbours the relative RMSE and bias of stand total volume varied between 20,76 – 52,86 % and -12,04 – 46,54 % respectively in all stands and between 6,74 – 59,41 % and -8,04 – 49,59 % respectively in stands which area was over 0,5 hectares. Calculation time varied strongly depending on method and number of neighbours. With more developed programming and programs calculation times could decrease substantially. Storage space needed in saving information is not an issue in tested methods even in large-scale applications. According to diameter distribution PRM-method predicts narrow distribution if sampling plot consists of only few trees nearly same size. This affected results especially in PRM2.

Paksusuolisyöpä on yksi yleisimmistä syöpätyypeistä, ja sen riskin tiedetään olevan yhteydessä joihinkin ravintotekijöihin. Esimerkiksi marjojen, hedelmien ja vihannesten runsas käyttö voi suojata paksusuolisyövältä. Marjojen, niiden sisältämien polyfenoleiden sekä marjoista valmistettujen uutteiden on aiemmin havaittu hillitsevän syöpäsolujen kasvua in vitro -solumalleissa. Kotimaisesta hillasta valmistettua uutetta on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia hillauutteen vaikutusta paksusuolisyövän solujen kasvuun, morfologiaan ja tiettyihin syöpäsensitiivisiin proteiineihin kaksi- ja kolmiulotteisessa soluviljelmässä. Tarkastelun kohteena oli solujen viabiliteetti sekä neljä syövän kehittymiseen yhteydessä olevaa proteiinia: beta-kateniini, E-kadheriini, aktiivinen kaspaasi 3 sekä Ki-67. Koska 3D-solumallia ei vielä ole hyödynnetty HY:n ravitsemustieteen osastolla ravitsemustutkimuksessa, tavoitteena oli myös testata käytössä olleen menetelmän toimivuutta ravinnon yhdisteiden ja syövän yhteyden tutkimisessa. Tutkimuksessa käytettiin ihmisen paksusuolisyövän HCA7-linjan soluja. Altisteena käytetty hillauute oli HY:n elintarvikekemian laboratorion valmistama ja sisälsi 218 µl/ml ellagiinihappoa. Kontrolliliuoksena käytettiin hillauutteen liuotinta dimetyylisulfoksidia (DMSO). Lisäksi kokeet kontrolloitiin näytteillä, joita ei altistettu kummallekaan liuokselle vaan kasvatettiin vastaava aika tavanomaisessa kasvatusliuoksessa. Hillauutteen vaikutusta solujen viabiliteettiin mitattiin MTT-reagenssiin pohjautuvalla solulaskentamenetelmällä. Solujen morfologiassa tapahtuviin syöpäsensitiivisiin proteiineihin liittyviä muutoksia määritettiin vasta-ainespesifisen immunofluoresenssivärjäyksen ja laserkonfokaalimikroskopian avulla. Hillauute ja sen kontrolliliuos DMSO hillitsivät HCA7-solujen kasvua kaksi- ja kolmiulotteisissa malleissa verrattuna soluihin, jotka kasvoivat tavanomaisessa kasvatusliuoksessa. Solujen viabiliteetti oli 30–60 % verrattuna kontrollisoluihin, kun hillauutetta ja DMSO:ta lisättiin elatusaineeseen 75 µl/ml. Viabiliteetissä oli annos-vastesuhde, joka ei ollut lineaarinen. Hillauute lisäsi apoptoosin lisääntymistä ennustavan aktiivisen kaspaasi-3:n sekä soluliitoksissa esiintyvän beta-kateniinin määrää kolmiulotteisessa soluviljelmässä verrattuna DMSO- ja kontrollisoluihin. Muiden tutkittujen syöpäsensitiivisten proteiinien määrissä ei ollut eroja kontrolli- ja uuteviljelmien välillä. Sekä DMSO että hillauute hillitsevät HCA7-solujen kasvua suurina pitoisuuksina. Hillauute vaikuttaisi kuitenkin hillitsevän solujen kasvua lisäämällä apoptoosia, mikä ilmenee kaspaasi-3:n määrän lisääntymisenä hillauutteelle altistuneissa soluissa. Tämän perusteella DMSO:ssa kasvaneet solut kuolivat enemmän nekroosin välityksellä. Hillauutteessa kasvaneissa soluissa beta-kateniini lokalisoitui enemmän solukalvoille, mikä viittaa niiden välisten soluliitosten olleen vahvempia kuin kontrolli- tai DMSO-soluissa.

Tutkielmassa tarkastellaan kuluttajien suhtautumista elintarvikkeiden hintoihin ja laatuun. Tutkielmassa käsitellään myös sitä, miten kuluttajat kokevat elintarvikkeiden hinnat, laadun elintarvikkeissa sekä miten kuluttajat puhuvat hinnoista. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin eri kauppaympäristöissä. Teemahaastatteluja on analysoitu laadullisin analysointimenetelmin. Lisäksi haastattelujen yhteydessä on havainnoitu haastateltavien puhetta, kaupasta ostettuja elintarvikkeita ja haastateltavien käyttäytymistä siinä ympäristössä, jossa kuluttajat ostavat elintarvikkeita. Tutkimuksen mukaan hinta on tärkeä ruuan valintakriteeri kuluttajille. Erityisesti nykyisen talouden taantuman aikana hinnan merkitys ruokaostoksissa korostuu. Kuluttajien epävarmuus omasta taloudellisesta tilanteesta heijastuu myös ruokaostoksiin. Säästöt ja hinnat korostuvat ruokaostoksissa. Erityisesti arkisin ruuan hinnalla on merkitystä. Elintarvikkeiden ostaminen ei ole kuitenkaan vain alhaisimman etsimistä. Tutkimuksessa korostuu myös laadun ja kotimaisuuden yleinen arvostaminen. Kuluttajat ovat valmiita panostamaan elintarvikkeisiin rahallisesti jopa merkittävästikin joidenkin elämäntilanteiden aikana, kuten esimerkiksi viikonloppuisin. Kuluttajat halusivat tutkimuksessa hyvää laatua sopivaan hintaan: ajattelua kuvataan tutkimuksessa haastatteluista esiin nousseella termillä ”semihyvää”. Hinnat ohjaavat kulutuskäyttäytymistä. Kuluttajat vertailevat hintoja ja muodostavat sen pohjalta omia hintakäsityksiään. Hinnoilla ja laadulla on myös useita erilaisia merkityksiä kuluttajille. Kuluttajat suhtautuivat tutkimuksessa pääasiassa kielteisesti kalliisiin hintoihin, vaikka kalliit hinnat koettiin myös osana laatua. Edullisiin hintoihin suhtauduttiin sen sijaan myönteisemmin. Edullinen hinta saatettiin kokea hyväksi hinta-laatusuhteeksi. Kaupan korkeat hinnat ja katteet koettiin usein osana kalliita hintoja. Koko elintarvikeketjulta toivotaan yhä reilumpaa ja läpinäkyvämpää toimintaa hinnoittelun osalta tulevaisuudessa. Tältä pohjalta nykyinen ”halpuutuskampanja” ja hintakilpailu luovat kiinnostavan ja ajankohtaisen aiheen elintarvikkeiden hintatutkimukselle. Edullisempi ruoka itsessään ei riitä, vaan kuluttajat haluavat myös monipuolista tuotevalikoimaa sekä laadukasta ruokaa sopivaan hintaan. Tutkimuksessa myös esitetään, että hinta- ja laatumielikuvien tutkiminen kauppaympäristöissä lisää kuluttajien toiminnan ja käyttäytymisen syvällistä ymmärtämistä elintarvikemarkkinoilla. Kuluttajien syvempää ymmärtämistä voidaan hyödyntää elintarvikeketjussa tutkittaessa tulevaisuuden ruuan kulutusta.

Työn tavoitteena oli tutkia kuluttajien hintakäsityksiä funktionaalisista elintarvikkeista sekä euron käyttöönoton vaikutuksia niihin. Teoriaosassa tarkasteltiin funktionaalisen elintarvikkeen käsitettä ja sen hintaan liittyviä kysymyksiä erikoistuotteen näkökulmasta sekä kuluttajan hintakäsityksen muodostumisessa tärkeää osaa näyttelevää referenssihintaa ja sen vaikutuksia sekä teoreettista taustaa, erityisesti adaptaatiotasoteoriaa. Lisäksi tarkasteltiin euron mahdollisia vaikutuksia referenssihintaan sekä referenssihinnan roolia kuluttajan hintakäsityksen muodostumisessa. Työn empiirinen osa koostui kahdesta kyselytutkimuksesta, jotka suoritettiin ennen euron käyttöönottoa joulukuussa 2001 ja sen jälkeen huhtikuussa 2002. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 182 ja toiseen 135 vastaajaa. Vastaajat olivat pääkaupunki- sekä Hämeenlinnan seudulta. Tutkimuksen kohteena olevat tuotteet olivat Gefilus®-piimä ja -mehut, ja kohderyhmänä niiden käyttäjät. Tutkimuksen empiirisessä osassa selvitettiin funktionaalisten elintarvikkeiden käyttö- ja ostotottumuksia sekä mielipidettä niiden hintatasosta suhteessa terveysvaikutuksiin ja tavallisiin elintarvikkeisiin. Referenssihintoja tutkimuksen kohteena oleville tuotteille tutkittiin sopivana, korkeimpana ja alhaisimpana hyväksyttävänä hintana.Euron vaikutuksia hintakäsityksiin tutkittiin vastausten eroissa kyselyjen välillä. Euron käyttöönoton aiheuttamia referenssihintojen muutoksia tarkasteltiin hintaherkkyysmittari avulla. Lisäksi tutkittiin euron käyttöönoton aiheuttamia muutoksia ostokäyttäytymisessä. Faktori- ja ryhmittelyanalyyseja käytettiin vastaajien ryhmittelyyn. Funktionaalisia elintarvikkeita pidettiin vastaajien joukossa kalliina suhteessa niiden terveysvaikutuksiin tai tavallisten, ei-funktionaalisten, tuotteiden hintaan. Tutkimuksen kohteena olleiden tuotteiden, Gefilus®-piimän ja -mehujen, hintatasoa pidettiin myös kalliina. Gefilus®-mehujen hintaa pidettiin yleisesti liian kalliina. Euron käyttöönotto aiheutti muutoksia vastaajien referenssihinnoissa. Euron käyttöönoton voitiin havaita vaikuttaneen kuluttajien hintakäsityksiin siten, että hinnat vaikuttivat aikaisempaa halvemmilta. Lisäksi euron käyttöönotto oli vaikeuttanut hintojen arviointia. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että euron käyttöönoton jälkeen hinnat olivat nouseet. Euron käyttöönotto oli myös lisännyt pankkikortin käyttöä maksuvälineenä käteisen sijaan.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ja määrittää, kuinka elintarvikkeiden raaka-ainehintojen ja muiden tuotantokustannusten muutokset ovat vaikuttaneet elintarvikkeiden kuluttajahintoihin aikavälillä 2010-2014. Tutkimuksen tavoitteena oli lisäksi määrittää viive, jossa muutokset raaka-ainehinnoissa ja tuotantokustannuksissa ovat välittyneet kuluttajan lopputuotteesta maksamaan hintaan. Tutkimuksessa kiinnitettiin myös huomiota hintojen välittymisessä tapahtuvaan mahdolliseen epäsymmetriaan, eli ovatko elintarvikkeiden kuluttajahinnat reagoineet eri tavoin raaka-ainehintojen ja muiden tuotantokustannusten nousuihin ja laskuihin. Tutkimuksessa luodaan katsaus tutkimukseen valittujen elintarvikekategorioiden valmistusketjuihin sekä hinnanmuodostukseen. Tutkimuksessa luodaan myös katsaus valittujen elintarvikekategorioiden raaka-aineiden tuottajahintojen ja muiden tuotantokustannusten kehitykseen aikavälillä 2010-2014. Tutkimuksen teoriaosio koostuu hintojen vertikaalista välittymistä ja elintarvikkeiden hinnanmuodostusta käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkimuksen empiirinen osio perustuu aikasarjojen analysoinnissa käytettäviin ekonometrisiin menetelmiin, joiden avulla pyrittiin analysoimaan raaka-ainehintojen ja muiden tuotantokustannusten suhdetta elintarvikkeiden kuluttajahintoihin. Tutkimuksen empiirisen analyysin toteutuksessa hyödynnettiin kolmea menetelmää, jotka ovat yksikköjuuritesti, yhteisintegraatiotesti sekä virheenkorjausmalli (error correction model). Tutkimuksessa elintarvikkeiden kuluttajahintojen tarkastelussa aineistona käytettiin liha-, maito- ja viljatuotteiden kuluttajahintaindeksejä aikaväliltä 2010-2014. Raaka-ainehintojen kehitystä kuvaava aineisto koostui liha-, maito- ja viljatuotteiden tuottajahintaindekseistä aikaväliltä 2010-2014. Tutkimuksessa muut tuotantokustannukset käsittivät energian ja nestemäisen polttoaineen hinnan sekä työvoimakustannukset. Raaka-ainehinnan vaikutus elintarvikkeiden kuluttajahintaan oli kaikkein suurin lihatuotteissa, joissa raaka-aineen hinnan vaikutus ja välittymisen nopeus kuluttajahintoihin oli muita tutkimuksen elintarvikekategorioita suurempi. Vilja- ja maitotuotteissa raaka-aineen vaikutus kuluttajahintoihin oli huomattavasti heikompi ja välittymisen viive raaka-ainehinnasta kuluttajahintaan pidempi. Muiden tuotantokustannusten vaikutus elintarvikkeiden kuluttajahintoihin oli tutkimuksen mukaan heikkoa ja välittymisen viive havaittiin pitkäksi kaikissa tutkituissa elintarvikekategorioissa. Hintojen välittymisen epäsymmetrian kannalta tutkimustulokset olivat hyvin mielenkiintoisia, sillä tutkittujen elintarvikekategorioiden kuluttajahintojen havaittiin reagoivan voimakkaammin raaka-ainehinnoissa tapahtuviin nousuihin, mutta raaka-ainehinnoissa tapahtuvien hinnanlaskujen havaittiin välittyvän elintarvikkeiden kuluttajahintoihin nopeammin kuin raaka-ainehintojen nousu. Sähkön ja nestemäisen polttoaineen hintojen välittymisen epäsymmetrian havaittiin olleen positiivista maitotuotteiden, viljatuotteiden ja leipien kuluttajahinnoissa. Negatiivista epäsymmetriaa muiden tuotantokustannusten kohdalla havaittiin naudanlihan kuluttajahinnan kohdalla. Sianlihan ja siipikarjanlihan kuluttajahintojen havaittiin reagoivan voimakkaammin sähkön ja nestemäisen polttoaineen hinnannousuihin kuin hinnanlaskuihin, mutta sekä sähkön että nestemäisen polttoaineen hinnassa tapahtuvien laskujen havaittiin välittyvän tuotteiden kuluttajahintoihin nopeammin kuin hintojen nousun