Browsing by Title

Johdanto: Suomen väestö on yksi Euroopan nopeimmin vanhenevista. Ikääntyessä ravitsemusongelmiksi nousevat usein energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden riittävä saanti. Ikääntyneillä tehtyjen tutkimusten mukaan heidän ravitsemustilaansa voidaan usein parantaa melko yksinkertaisinkin keinoin, mikäli virheravitsemus ei liity vaikeaan sairauteen. Aiemmissa tutkimuksissa proteiinilla täydennetyt välipalat ovat olleet käyttökelpoinen idea ikääntyneiden proteiinin saannin lisäämiseksi. Systemaattinen tieto ikääntyneiden suosimista proteiinipitoisista välipaloista kuitenkin uupuu. Tavoitteet: Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, saadaanko yli 65-vuotiailla proteiinin saantia lisättyä välipalainnovaatioiden avulla. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella sitä, voidaanko kasviproteiineja yhdistämällä kehittää ikäihmisille soveltuvia proteiinivälipaloja. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, minkälaiset proteiinia sisältävät välipalatuotteet koetaan käytettävyydeltään ja hyväksyttävyydeltään sopiviksi ikääntyneiden ruokavaliossa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus oli pilottitutkimus, jonka asetelma oli satunnaistettu, kontrolloitu interventiotutkimus. Interventioasetelmalla tutkittiin tutkimusryhmien proteiinin saannin muutosta kolmen viikon jälkeen sekä tarkasteltiin käytettyjen tutkimusvalmisteiden vaikutuksia ravinnonsaantiin. Tutkimushenkilöt olivat yli 65-vuotiaita pääkaupunkiseudulla asuvia tutkimukseen vapaaehtoisesti ilmoittautuneita henkilöitä. Tilastollisina menetelminä käytettiin Chi Square-testiä, T-testiä, Fisherin eksaktia testiä sekä kovarianssianalyysia. Tulokset: Tutkittavista oli naisia 30 (88 %) ja miehiä 4 (12 %). Ruokapäiväkirjat analysoitiin 33 tutkittavalta. Tutkittavien painoindeksi oli kontrolliryhmässä keskimäärin 27,2 kg/m2 ja interventioryhmässä keskimäärin 25,9 kg/m2. Proteiinin saanti kehonpainoa (kg) kohden kontrolliryhmässä oli aluksi 0,98g/vrk (SD 0,37) ja lopuksi 0,97g/vrk (SD 0,37). Proteiinin saanti kehonpainoa (kg) kohden interventioryhmässä oli aluksi 1,22 g/vrk (SD 0,30) ja lopuksi 1,22g/vrk (SD 0,30). Muutos sekä kontrolli- että interventioryhmässä oli 0,00 (95 % lv molemmissa -0,01 – 0,01). Tilastollista eroa ei ollut ilman vakiointia (p=0,81) eikä vakioinnin kanssa (p=0,57) (vakiointi alkutilanteella). Tutkimuksessa pilotoitiin välipalojen eri tuotemuotoja ja niiden eri makuvariantteja. Tutkimuksen välipaloihin sisällytettiin vain kasvi- ja maitopohjaisia välipaloja (n=15). Välipalojen kehitystyön seurauksena saatiin tutkimukseen mukaan varsin monenlaisia välipaloja, mutta kasvipohjaisten proteiininlähteiden osalta välipalojen kehitystä olisi pitänyt vielä jatkaa. Kaikilla mittareilla parhaimmaksi koettiin piirakat ja munakkaat. Johtopäätökset: Voimavälipalat-tutkimuksen tutkittavien ruoankäyttöä ei voida yleistää koskemaan kaikkia saman ikäryhmän henkilöitä Suomessa. Tutkimus kuvaa tätä tutkimuspopulaatiota ja heidän ruoankäyttöään. Jatkossa vastaavia välipalatutkimuksia kannattaisi suunnata kotihoidon piirissä oleville ikääntyneille. Tutkimuksessa saatiin arvokasta tietoa tulevaisuuden proteiinivälipalojen kehitystä varten.

Tämä pro gradu – tutkielma käsittelee ilmastonmuutoksen haasteita institutionaalisessa sijoitustoiminnassa. Ilmastonmuutoksella on monia laajoja vaikutuksia yhteiskuntiin ja talouden eri sektoreihin. Tutkimustieto aiheesta on nykyhetkellä vähäistä ja vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisen haasteet ovat vielä osin tiedostamattomia. Sijoitustoiminnan merkittävä rooli yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä, yritysten liiketoimintaympäristön muutokset ja ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutukset talouden eri sektoreihin tarkoittavat institutionaaliselle sijoitustoiminnalle suuria sopeuttamishaasteita, jotta se kykenee täyttämään oman yhteiskunnallisen tehtävänsä tuottojen tekemisestä. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta niistä tekijöistä, ilmiöistä ja teemoista, joiden huomiointi on ilmastonmuutoksen huomioinnin taustalla institutionaalisessa sijoitustoiminnassa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää suomalaista vastuullisen sijoittamisen ammattilaista. Haastatteluaineisto kerättiin teemahaastattelulla ja haastattelut litteroitiin tutkijan toimesta. Tutkimuksen teema-alueiksi muodostuivat teoriaosion perusteella riskienhallinta, hallinto ja strategia, ilmastopolitiikat sekä mittarit ja tavoitteet. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysilla, jossa aineisto hajotettiin teemoittelun jälkeen osiin ja kategorisoitiin tämän jälkeen uudelleen. Näin toimimalla löydettiin tekijöitä ja ilmiöitä, joilla tutkimuksen teema-alueita institutionaalisessa sijoitustoiminnassa lähestytään. Tämän jälkeen aineistoa abstrahoitiin johtopäätösten muodostamiseksi. Tutkimuksessa löydettiin, että ilmastonmuutoksen haasteisiin vastatakseen sekä vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymistä edistääkseen institutionaalisten sijoittajien tulee huomioida tekijöitä ja ilmiöitä, mihin sijoittajat voivat osin vaikuttaa sekä tekijöitä ja ilmiöitä, mitkä liittyvät suoremmin sijoittajien omaan toimintaan. Tekijöiksi ja ilmiöiksi, minkä kehitykseen institutionaaliset sijoittajat voivat osin vaikuttaa, löydettiin toimialojen ilmastoherkkyys, maantieteelliset tekijät, politiikkojen yhdenmukaisuus sekä datan laatu ja puute. Tekijöiksi ja ilmiöiksi, mitä institutionaalisten sijoittajien tulee omassa toiminnassaan huomioida, tunnistettiin negatiivinen ja positiivinen riski, riskien hinnoittelu, ajallinen ulottuvuus, organisaatiokulttuuri ja rakenne, lähestymistavat ja strategiat sekä sijoittaja-aloitteet ja yhteistyö. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan esittää, että institutionaalisten sijoittajien näkökulmasta eri toimialoilla ilmastonmuutoksen haasteet liittyvät siihen, mitä kullakin toimialalla tulee tehdä, jotta ne säilyisivät elinvoimaisina vähähiilisessä yhteiskunnassa. Pitkän aikavälin sijoitushorisontin omaaville institutionaalisille sijoittajille tämä tarkoittaa toimialojen ilmastoherkkyyksien oikeaoppisen tunnistamisen, määrittelyn ja mittaamisen merkityksen korostumista. Ilmastoherkkyyksien tunnistamisen tulee tapahtua niin kutsutun positiivisen riskin välityksellä, jotta institutionaalinen sijoitustoiminta kykenee säilyttämään omat toimintaedellytyksensä tuottojen tekemiseen myös vähähiilisessä yhteiskunnassa. Olennaista on se, että ilmastonmuutoksen huomioinnissa tulee yhtäaikaisesti huomioida useita eri tekijöitä, ilmiöitä ja teemoja kokonaisvaltaisesti.

Ilmastonmuutos aiheuttaa uudenlaisia riskejä yhteiskunnan toiminnoille sekä toimialoille, ja fyysisten ilmastoriskien lisäksi se heijastaa suuren kokonaisriskin taloudelle ja rahoitusjärjestelmälle. Tämän takia myös finanssialan toimijoiden kannattaa ennakoida tulevia muutoksia ja varautua ilmastoriskeihin. Ilmastoriskien hallinnan tueksi on kehitetty erilaisia ilmastopalveluita, jotka tukevat erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumista. Ilmastopalveluiden hyödyntäminen finanssialalla on kuitenkin vasta alkutekijöissään, sillä niiden potentiaaliset hyödyt sekä yhteiskunnalle että finanssialan toimijoille ovat vielä huonosti tunnettuja. Tässä pro gradu -tutkielmassa toteutettiin finanssialan toimijoille kohdennettu kysely, jonka tarkoituksena oli selvittää finanssialan toimijoiden suhtautumista suoriin ja välillisiin ilmastoriskeihin sekä organisaation ilmastopalveluiden käyttöä, tarvetta ja yhtiön yleistä kiinnostusta ilmastopalveluihin. Tuloksia tarkasteltiin erityisesti vakuutus- ja sijoitussektorien näkökulmista. Lisäksi esitämme kustannus-hyötyarviointimallin, jonka avulla ilmastopalveluiden potentiaalisia hyötyjä eli lisäarvoa käyttäjälle voidaan havainnollistaa. Teoreettisen mallin avulla voidaan tarkastella, milloin ilmastopalvelut tarjoavat lisäarvoa. Tulosten mukaan finanssialan toimijat ovat kiinnostuneita sekä suorista että välillisistä ilmastoriskeistä ja pyrkivät integroimaan niitä organisaation riskienhallintaan. Erilaiset ilmastoriskit kuitenkin koskettavat finanssialan toimijoita hieman eri tavoin. Vakuutussektorin katsottiin olevan erityisesti kiinnostunut ilmastonmuutoksen seurauksena aiheutuvista fyysisistä riskeistä sekä tulevan raportoinnin ja sääntelyn vaatimuksista ja vaikutuksista vakuutusalalle. Ilmastopalveluiden kannalta erityisesti vahinkovakuutus kaipasi parempia ilmastopalveluita ja -tietoa. Sijoitus- ja varainhoitosektorin näkökulmasta oleellinen uhka näytti olevan kiristyvän sääntelyn vaikutus varallisuuden arvoon esimerkiksi sijoituskohteiden tuottavuusodotusten kautta. Sijoitussektoria edustaneet organisaatiot seurasivatkin ilmastoriskejä sijoitusten ilmastopolitiikan, sijoituspäätöksien, sijoitussuunnitelmien sekä riski- ja vakavaraisuusarviointien kannalta. Kustannus- hyötyarviointimallin pohjalta voitiin todeta, että ilmastopalveluiden potentiaalinen lisäarvo käyttäjälle syntyy ilmastoriskien sopeutumiskustannusten tai oikein mitoitetun ennakoinnin eli suojauksen säästöistä. Ilmastopalvelut siis laskevat ilmastoriskien hallinnan kustannuksia optimaalisten toimien avulla pienemmän epävarmuuden takia. Mitä suurempi sopeutumiskustannus tai epävarmuus riittävän suojauksen tasosta toimialalla on, sitä suurempi niiden tarjoama lisäarvo on.

The aim of this research was to study the effect of air current speed on yield of basil (Ocimum basilicum L. cv. ‘Marian’) in vertical farming. A fan system was built to form an air current gradient inside the culture layer. Environmental conditions (air current speed, temperature, relative humidity, light) were measured before and during the experiment. The experiment was conducted at a vertical farm owned by Novarbo Oy in Säkylä, Finland, which is a showroom and research facility for Novarbo Vertical Farm Concept. The cultivation was performed with LED-lights (Valoya, Finland) without sunlight and fertigation was done by NFT-technique in gutters with mineral fertilizers. Climate control of the facility was managed with Novarbo Vertical Farming droplet curtain. Basil plants were grown for 29 days between January and February of 2019. The plants were grown for 21 days before transplanting to the vertical farm. The experiment was conducted in one layer with three different air currents grouped by 0 m/s, 0,5 m/s and 1,2 m/s. Air temperature of the area averaged 22 °C with 76,5 % of relative humidity and light intensity of 200 µmol/m2/s was maintained during the experiment. Results of the experiment were contrary to expectations based on the literature and previous studies in vertical farming. The highest biomass formation was achieved by a group of plants grown under the lowest (0 m/s) air current speed. A group that was grown under the highest air current speed (1,2 m/s) yielded the lowest biomass as expected. According to the results, it can be said that air current speed has an impact on the yield in basil cultivation. However, no recommendations can be made for optimal levels of air current speed due to the sources of error. Plant material of commercial quality that was used in this experiment was not suitable for accurate interpretation of the results. It could be advisable to do further research focusing on air current speed of 0,1 – 0,5 m/s to find optimal level for efficient yield formation.

Chronic undernutrition, or stunting, reduces the growth and development of about one third of the world’s children less than five years of age. The consequences of chronic undernutrition may be long-lasting and irreversible and it increases the risk of death. Undernutrition is the most prevalent at the age of 6–24 months when breast milk no longer meets the energy and nutrient needs of the growing child. Complementary foods in low- and middle income countries are often inadequate nutritionally or in amounts. There are also a wide variety of behavioural aspects critical for child nutrition and well-being. Style of complementary feeding may be an important determinant of dietary intake and nutritional status. The caregiver-infant interaction can influence infant’s nutritional status. Interpreting child’s ques responsively can enhance the acceptance of food. Caregiver feeding styles can be classified as controlling, laissez-faire or responsive. Laissez-faire feeding style is common in societies where children are stunted. Encouraging the child is especially important during illness when appetite is often diminished. The aim of this study is to investigate the feeding and caring practices of children in rural area of Southern Benin where 45% of children under five are chronically undernourished. The behavioural aspects of breast feeding and complementary feeding and the caregiver-infant interaction are discussed. The research was conducted in two rural villages in the Mono region where 30 households were randomly selected. Of the households 30 mothers of children aged 6–23 mo were selected to participate in a semi-structured interview. Purposeful sampling was used to get the same amount of children in three age groups; 6–8 mo, 9–11 mo and 12–23 mo. Mother-child pairs (n=20) and the feeding situations were observed after the interviews. Data was coded and analysed using content and thematic analysis. Methodological, data and researcher triangulation improves the validity of the study. Children in the rural area of Southern Benin were not fed according to WHO recommendations. Children were not exclusively breastfed for 6 mo as the majority of children were given traditional medicine or water after birth. However, children were breastfed beyond the age of two in addition to getting other liquids and foods. The average starting age of complementary foods was 4.7 mo [0–12 mo]. The diet typically consisted of maize gruel or porridge that was usually eaten with green leafy vegetables. Children rarely got animal-source foods. Mothers reported ways to encourage children if they refuse to eat. However, children were seldom encouraged to eat during the ob-served feeding situations and only a few mothers spoke to their child when feeding. There were signs of controlling feeding style in the villages. Not many children were encouraged in self-feeding. Many caregivers showed behaviours of all the feeding styles and thus it could not be categorized as strictly responsive, laissez-faire or controlling. During illnesses breastfeeding was reduced as well as giving liquids and other foods. After illnesses only about a fifth of the mothers reported increasing complementary feeding. Hygienic practices could be improved as few mothers washed their own or child’s hands before eating. A good example of some mother’s hygienic practices was, however, washing the child before the meal.

Climate change and the degradation of soils are global and increasingly prevalent issue. Pyrolyzed organic materials, biochars, are progressively studied as a promising tool to sequester carbon in soils, whilst also improving soil properties. It is important to understand how different biochars affect other integral features of the soil ecosystem, such as soil biota, before they are utilized. Biochars are currently mostly utilized in agricultural settings; in order to extend their use for carbon sequestration in forest soils, more research regarding different biochars in forest settings is necessary. This Master’s thesis was conducted as literature review and meta-analysis of existing forest field studies in which the effect of biochars on soil biota was measured. Two sources (the University of Helsinki digital library collection (Helka), and internet search engine Google Scholar were used. From the studies gathered, soil respiration and microbial biomass carbon (MBC) were used as variables to estimate the effect of biochars on soil biota. Due to the scarcity of existing research, experimental conditions included in this thesis are diverse, including plantations, three climatic regions (boreal, temperate and subtropic) and different biochar types. Subgroups were formed from received data according to different treatments and standard mean differences (SMD) were compared. Contrary to the hypothesis, within this meta-analysis, soils amended with biochars demonstrated either no change or decreased soil respiration and MBC. On average, soil respiration did not show any significant change to biochar amendment, whilst MBC decreased significantly in some subgroups: short-term studies (<= 12 months), small difference in pH between soil and biochar (< 4), low pyrolysis temperature of biochar (<= 450 ˚C) and small quantity of biochar applied (< 10 t/ha). The decreasing in MBC was not consistent and diminished with increasing quantity of biochar and in study periods over 12 months. Given that biochars do not seem to have clear effects on microbial forest soil biota or microbial respiration, the application of biochars to forest soils has its potentials. However, larger scale use should be considered with caution, and further research is necessary.

During recent years there has been more uncertainty globally, stock market volatility spikes and both economical and political uncertainty. Moreover, how has the roundwood price volatility reacted to this uncertainty or is it diversified from global uncertainty. This master’s thesis studies this question. This master’s thesis examinates the impact of global uncertainty on the roundwood price volatility in Finland. The more specified objective of the research is to examine if there have been more volatile periods in the Finnish roundwood market regarding price volatility and if global market volatility and political and economical uncertainty affects the volatility of roundwood prices in Finland. Furthermore, the research question is: Does global market volatility and political and economical uncertainty affect the volatility of roundwood prices in Finland. The research was executed by first using Analysis of Variance to compare if the roundwood prices have been more volatile in different time periods. This analysis was followed by regression analysis to investigate if global stock market volatility and global political and economical uncertainty had an impact on it. The results indicated that there have been significant differences in volatility terms of the roundwood prices in Finland, with roundwood prices being more volatile between 2017 - mid 2023. The regression results, however, did not show significant relationships between roundwood volatility and global uncertainty but, did show significant results that are suggesting that the roundwood price volatility is diversified from the stock market volatility. Decision makers can benefit from understanding the link between global stock markets and fluctuations in roundwood prices, highlighting the need for risk management strategies. Future research should focus on the impact of local uncertainty factors on raw wood prices in Finland since the market has been volatile but is not affected by global uncertainty according to this study.

Removal of sub-canopy trees is a type of forest management practice, mainly employed to minimize subsequent harvesting costs. Such management activities, however, are a source of disturbance in boreal forests, including those of Finland. The removal of understory trees causes mechanical damage to trees, with coniferous trees, such as Scots pine, being particularly susceptible. The resulting injuries significantly enhance emissions of biogenic volatile organic compounds (BVOCs) to the atmosphere, thereby modulating its gas composition. BVOCs are involved in plant growth, reproduction and defence, while functioning as communication media within and between plants. These plant-released compounds have high chemical reactivity with large mass emission rate from vegetation into the atmosphere; therefore, they are major determinants of atmospheric gas composition with important implications for the Earth’s atmosphere and climate. Despite the wealth of knowledge on this topic, our understanding of how forest management activities affect BVOC emissions is limited. Uncertainty remains as what the impact of sub-canopy removal is on BVOC emissions from forest trees over a long timescale. This is important since such management activities are common, with equal or potentially even larger impact on BVOC emissions both in the short- and long-run. To address this knowledge gap, I test the impacts of sub-canopy removal on the emissions of BVOCs from a Scots pine stand in a boreal forest. In so doing, I also consider the effects of temperature, soil moisture, and photosynthetically active radiation on the concentrations of these compounds above the canopy. The research sheds light on the complex and intertwined effects of the sub-canopy removal and environmental variables on the stand-level BVOC emissions. The results have implications regarding how forest management practices, and more broadly anthropogenic activities, influence forest-atmosphere interactions. Finally, the research provides promising avenues for future research.

Climate change poses a significant threat to agricultural production worldwide (FAO, 2017; IPCC, 2021), and Uganda is particularly vulnerable to these changes. This research aims to study preferences (crops and practices) and transition costs for adopting more climate resilient agriculture methodologies in Uganda's West Nile Region. To ensure the reliability and validity of the results, a triangulation approach was implemented, employing a mix of methodologies and data sources. An extensive literature review, survey, focus group discussions and key informant interviews were adopted. Key findings underline cassava as the most cultivated food crop, potatoes as one of the most cultivated cash crops, and crop rotation and agroforestry as the most climate-resilient practices adopted. High investment costs and lack of labour represented critical barriers to the adoption of innovative practices, in particular apiculture and plant nurseries. Farmers recognised the important role of including different crops and different strategies to implement climate resilience and improve yields. Further studies are necessary to assess the long-term efficiency of these strategies, including their impacts on pest and disease management and soil fertility. Overall, this research provides valuable insights for further development of an ongoing climate-resilient project in the region.