Browsing by Title

The literature review of this master’s thesis dealt with the definition of dietary fiber, cocoa bean and content of its cell wall. Cocoa processing was also included in this literature review. The objective of the experimental part of this thesis was to determine the dietary fiber content and its monosaccharide composition from cocoa mass and 70 % dark chocolate. The geographical effect to dietary fiber content of cocoa and the effect of chocolate processing to dietary fiber content of chocolate was also studied. Dietary fiber was analyzed using enzymatic-gravimetric AOAC 991.43 method. Fructans and fructo-oligosaccharides were analyzed from soluble dietary fiber filtrate and from defatted samples using enzymatic-colorimetric AOAC 999.03 method. Raffinose-series oligosaccharides were analyzed using liquid chromatographic (HPAEC-PAD) method. Monosaccharide composition was determined from soluble and insoluble dietary fiber fractions using acid methanolysis. Acid methanolysis doesn’t hydrolyze crystalline cellulose. Total dietary fiber content in LA1-cocoa mass was 20,7 ± 0,3 %, in LA2-cocoa mass 20,5 ± 0,2 %, in A1-cocoa mass 17,3 ± 0,4 %, in A2-cocoa mass 17,5 ± 0,6 %, and in chocolate 11,8 ± 0,1 %. Fructo- and raffinose-series oligosaccharide concentrations in all samples were less than 1 %. Polysaccharide concentration which doesn’t include cellulose was in LA1-cocoa mass 6,3 ± 0,3 %, in LA2-cocoa mass 7,0 ± 0,4 %, in A1-cocoa mass 6,0 ± 0,5 %, in A2-cocoa mass 7,5 ± 0,5 %, and in chocolate 4,3 ± 0,3 %. All concentrations are reported on wet weight basis. Monosaccharide composition consisted of arabinose, galactose, glucose, xylose, mannose, rhamnose, galacturonic acid, and glucuronic acid, of which arabinose, galactose, and galacturonic acid were the most common. There was a geographical difference in total dietary fiber concentrations of cocoa masses. Chocolate processing was not found to affect dietary fiber content of chocolate as the dietary fiber content of 70% dark chocolate was about 60–70 % of the dietary fiber content of cocoa masses. Polysaccharide concentrations of the samples were only one third of their total dietary fiber concentrations. Based on monosaccharide composition and literature, it could be concluded that the cell walls of cocoa are mainly composed of pectin. The composition of dietary fiber fractions should be studied more as acid methanolysis can’t hydrolyze crystalline cellulose which forms, based on literature, 30 % of cocoa’s cell wall polysaccharides. However, acid methanolysis is suitable for acid carbohydrate and heteropolysaccharide analysis. Lignin and other insoluble polyphenols and Maillard reaction products of dietary fiber fractions were not analyzed in this study.

There is a vast diversity of fungi of Finnish forests that include species of, for example, the wood decaying polypore Bacidiomycota, wood-inhabiting Ascomycota, tree-associated mycorrhizal fungi and litter-decaying fungi living on the top surface of the soil. These fungi have an influence to tree growth and carbon circulation in the forest ecosystems of the Northern Hemisphere. Brackets, aphyllophoroid fungi as well as some gilled mushrooms are used as indicator species in the conservation of forests, forest environments and meadows. Fungal community in wood is in a constant change. Some fungal species or isolates of the same species affect positively on others, and may increase the growth of mycelia. In contrast, some species may have negative effect. Depending on the nature of the vegetative interaction, the fungal species may be either strong or weak combetitors. A change in the combative situation can affect the outcome of the interaction greatly. Some species are strong combatant upon the interaction of two species. Upon interaction of several species, or between different isolates, the outcome may dramatically change, and a previously weaker combatant may prove to be strong. This study examined the influence of Fomitopsis pinicola, which is a common wood-decaying brown rot polypore species in Finnish forests, on the growth and enzyme production of five wood-decaying white rot fungal species. Activities of several wood-degrading enzymes (laccase, manganese peroxidase, xylanase, endoglucanase, β-glucosidase) were studied for individual species, and in co-cultures of various combinations of the species for eight weeks on liquid media including coniferous wood shavings. All co-cultures included F. pinicola, and either one or two additional species.The hyphal extension growth rate on malt agar medium was quantified for each species, and the fungal biomass increment (as a dry weight) and acidification of the growth liquid were measured from malt extract broth media cultures. F. pinicola proved to be by far supreme colonizer on malt agar and its hyphae were advancing over the mycelia of the white rot species studied. Phlebia radiata formed mycelial blocks against the other white rot fungi but not against F. pinicola. In most cases, acidification of the liquid medium proved to be beneficial for fungal growth (dry weight). Except for F. pinicola, acidification of the culture fluid was moderate in the single species cultivations, and in the co-cultivations including P. radiata. Number of fungal species had no clear effect on the enzyme activity values in the co-cultivations, yet P. radiata increased the activities of laccase and manganeseperoxidase. Also Trichaptum abietinum had an influence on laccase activity. In conclusion, in polyporous fungal co-cultivaltions, a few species had an impact to fungal growth and and production of wood-decaying enzymes when cultivated on coniferous wood.

Suomen maatiloilla syntyy vuodessa 3500 – 6000 tn käärintäkalvomuovijätettä. Euroopan unioni on laatinut tiukat kierrätystavoitteet muovijätteelle, mikä koskee myös hankalasti kierrätettäviä maatalouden kalvomuoveja. Muovia voidaan kierrättää mekaanisesti ja kemiallisesti. Euroopan unioni hyväksyy kierrätykseksi ainoastaan mekaanisen kierrätyksen, joka ei sovellu yhdistelmämuovien ja likaisten jätemuovien kierrättämiseen. Mekaaninen muovin kierrätys on kehittynyt Suomessa Riihimäen kierrätyslaitoksen avauduttua kesällä 2016. Suomi on kehittänyt kemiallisen kierrätyksen teknologiaa ja konseptia kansallisella hanketuella vaikeasti kierrätettävien muovilaatujen kierrätykseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin verkkokyselyn avulla paalimuovijätteen kierrätyksen ja varastoinnin tilaa Suomessa. Kyselyyn vastasi 191 henkilöä, jotka edustivat sekä tuotanto- että harrastetiloja eri puolilla maata. Tutkimukseen osallistuneista tiloista 51 % oli hevostiloja, 25 % lihatiloja ja 12 % maitotiloja. Tavoitteena oli myös laatia toimintamalli käärintämuovikalvojen kierrättämisen tehostamiseksi. Kalvomuovijätteestä 52 prosenttia käsiteltiin tiloilla polttamalla tai läjittämällä. Hyödynnettäväksi päätyi 48 prosenttia materiaalista. Epäpuhtaudet vaikeuttivat muovin kierrätystä. Kierrätysmuovin varastointiin tiloilla ei kiinnitetty riittävää huomiota. Likaiset kalvomuovijätteet läjitettiin kasaan odottamaan jatkokäsittelyä. Tulosten perusteella 28 prosenttia tiloista poltti kalvomuovia. Asiaton muovin polttaminen lisää pienhiukkaspitoisuuksia paikallisesti. Valtakunnallisiin pienhiukkasten kokonaispäästöihin vaikutukset jäivät vähäisiksi. Tutkimukseen vastanneet tiesivät tiloilla tapahtuvan polton haitoista, mutta muovijätteen varastointia pidettiin vaikeana, kuljetusmatkoja kierrätyspisteisiin pitkinä ja kustannuksia lisäävinä. Yhtenäisen valtakunnallisen kierrätysjärjestelmän puuttuminen koettiin ongelmalliseksi. Onnistunut maatalouden paalimuovin kierrätys tulevaisuudessa perustuu jätteen puhtaanapitoon, lajitteluun, jätteen pakkaamiseen tiiviisti, laadukkaaseen varastointiin ja järkevään, tehokkaaseen kuljettamiseen.

During the last decades the wooden multi-story building construction in Europe has been taking steps forward. In 1990s Finland was still even with Sweden in wooden multi-story building construction but in 2010s Sweden’s wooden multi-story buildings have overtaken much bigger market share out of the whole market of multi-story building construction, where Finland have not succeeded. The wooden multi-story building construction has had some political pressure lately in Finland and even some of binding laws have been modified in its favor. In earlier studies have been found that municipal planners have a role in a process of constructing a wooden multi-story building. It has also been found that municipal planners have personal power to affect building in general. The purpose of this study was to find out the factors that create boundaries to wooden multi-story building construction markets and study municipal planners’ networks between these factors. It was also an aim of this study to survey the municipal planners’ attitudes towards wooden multi-story building construction and study the consistencies between the attitudes and networks. All the above mentioned were supposed to be viewed from a geographical angle as well. This paper is supposed to be an explorative and descriptive study because of the lack of earlier studies in the specific field of multi-story building construction. The theoretical framework used in this study was based on an egocentric network analysis to be used in exploring the connections of municipal planners to the other factors that create market boundaries. The attitudes and the background factors were surveyed with a questionnaire sent by email. The interpretation of the sample in this qualitative study was done by using a statistical approach. According to the results the municipal planners have connections to the other factors that create boundaries to the market of wooden multi-story building construction and both sides of a connection do keep the connection up. The amount of connections that the municipal planners have vary so, that the planners that work outside of the metropolitan area in Finland have more connections than the planners working inside the metropolitan area. The attitudes towards wooden multi-story building construction vary geographically so that planners working in the metropolitan area have more positive attitudes than the planners who work in other parts of Finland. Over all the attitudes were very positive. The results also state that between the attitudes and the amount of connections to the other factors that create boundaries to the market of wooden multi-story building construction does not have any consistent connecting causes. The amount of connections seem to rise hand in hand by age and years of work experience among the municipal planners.

Conservation biological control is a strategy of biological control that aims to support natural enemies of pests. One of the potential ways to support natural enemies is to enhance diversity in agricultural landscapes. By establishing non-cultivated areas near crop fields natural enemies can be provided with many resources including food, shelter and overwintering sites. The availability of these resources potentially enhances the abundance and diversity of natural enemies and their efficiency to reduce pest populations. The goal of this study was to compare the effects of two different fallow strip types – meadow strip and grassland strip – on the abundance and species composition of predatory arthropods. To examine the differences between the strip types, data were collected from the strips and adjoining cereal fields. An experiment was conducted on two barley fields in Helsinki in summer 2014. Two fallow strips were established in the middle of each field. The strips were composed of four 3 m * 60 m-sized plots. Every other plot was sown with meadow seed mixture and every other with grassland mixture. Data on predatory arthropods were collected during June-July using pitfall traps. There were more predatory arthropods on the fallow strips than on the barley fields. However, there were no differences in the abundance of predatory arthropods between the fallow strip types. Moreover, the abundance of predatory arthropods on adjoining cereal field did not differ between the strip types. The species composition of predatory arthropods differed statistically significantly between barley fields and the fallow strips, and almost significantly between the strip types. The results indicate that the fallow strips succeeded to provide favorable habitats for predatory arthropods, which may be due to food or shelter that they provide. The lack of clear differences on the abundance and species composition of predatory arthropods between the strip types can be explained by the fact that the vegetation of the strips was not yet fully established in the first year. Other reasons include the substantial differences between the two study fields. However, it seems that fallow strips have potential to provide biodiversity benefits, which have previously been observed in environmental fallow fields, and to enhance ecosystem services such as biological control.

Työn tarkoituksena oli tutkia kahden eri paperinkeräysmenetelmän ympäristövaikutuksia ja kustannuksia. Menetelmien tehokkuuksia vertailtiin kustannusvaikuttavuus-analyysiä apuna käyttäen. Tietoa tarvitaan, koska jätehuollon toimivuuteen, taloudellisuuteen ja ympäristömyötäisyyteen vaikuttaa suuresti se, miten jätteen keräys- ja kuljetustyö hoidetaan. Erilaiset astia- ja kuljetuskalustovalinnat sekä reittisuunnittelu vaikuttavat keräysmenetelmän aiheuttamiin ympäristöhaittoihin ja kustannuksiin. Tutkielma koskee hyötyjätteistä ainoastaan paperinkeräystä, mutta saatua tietoa voidaan mahdollisesti käyttää apuna myös muiden jätteiden keräysjärjestelmien kehittämistyössä. Soveltamisessa on kuitenkin oltava erityisen tarkkana taustaoletusten yhteensopivuudesta. Ympäristövaikutuksia tutkittiin selvittämällä paperin keräys- ja kuljetustyöstä aiheutuvia hiilidioksidi-, typpioksidi- ja hiukkaspäästöjä, koska nämä ovat oleellisimmat päästöt, joita raskas kuljetuskalusto aiheuttaa. Kustannustarkastelussa huomioitiin ainoastaan työn toimeksiantajalle eli Paperinkeräys Oy:lle koituvat yksityiset kustannukset. Vertailussa olivat seuraavat keräysteknologiat: 1) vallitseva menetelmä, jossa keräysastiat ovat pääasiassa 600-litraisia muoviastioita ja tyhjennys tapahtuu perästä täytettävällä pakkaajaautolla sekä 2) menetelmä, jossa keräysastiat tilavuudeltaan suurempia pinta- tai syväkeräysastioita jotka tyhjennetään nosturillisella lava-autolla (kutsutaan tässä työssä uudeksi keräysmenetelmäksi). Päästöjen laskennassa hyödynnettiin VTT:n Lipasto-tietokannan päästökertoimia sekä case-alueiden tietoja koskien tyypillisellä tyhjennyskierroksella käytettyjen autojen ominaisuuksia, kerättyjä tonnimääriä ja ajopäiväkirjoja. Kustannusten laskennan perustana käytettiin Paperinkeräys Oy:ltä saatuja tonnikohtaisia tai nostoperusteisia kustannustietoja. Tietoja täydennettiin tuloksiin vaikuttavilla oletuksilla, joita ovat esimerkiksi oletus menetelmien käyttökustannusten yhtäsuuruudesta sekä oletus, että yhdellä alueella on käytössä vain jompi kumpi keräysmenetelmä. Tulosten mukaan uusi keräysteknologia on ympäristöä säästävämpi. Kustannusvaikuttavuus-analyysi osoittautui relevantiksi ainoastaan Pirkanmaan case-tapauksessa, jonka mukaan on siirtyminen uuteen menetelmään aiheutti sekä ympäristölle, että yritykselle hyötyä, oletuksista riippuen päästöt laskivat 20-50 % ja kustannukset 34-60 %. Pääkaupunkiseudun kiinteistökeräysjärjestelmässä menetelmien tehokkuuksia vertailtiin ainoastaan päästöjen osalta, koska tuottajayhteisölle koituvat kustannukset eivät muuttuneet. Tulosten mukaan uuteen keräysmenetelmään siirtyminen vähensi aiheutuneita päästöjä oletuksista ja päästökomponentista riippuen 2-35 %. Lisäksi tulokset tukivat aiempien tutkimusten tuloksia siten, että aiheutuneet tonnikohtaiset päästöt olivat kiinteistökeräysjärjestelmässä pienemmät kuin aluekeräysjärjestelmässä, johtuen pääasiassa suuremmasta paperisaannosta sekä lyhyemmistä kuljetusmatkoista.

Maailmanlaajuisen satelliittipaikannusjärjestelmän GNSS:n paikannustarkkuus ei yksistään riitä maataloudessa vaadittavalle senttimetritasolle, sillä GNSS:n tarkkuus on yksistään metrejä. Paikannuksen korjaamiseen halutulle tasolle käytetään avustepalveluita, joista tarkin saavutetaan RTK-menetelmällä. RTK on lyhenne sanoista real time kinematic, ja se tarkoittaa menetelmää, jossa paikannussignaali korjataan sijainniltaan tarkasti tiedossa olevan tukiaseman ja liikkuvan vastaanottimen avulla riittävän tarkalle tasolle. Maataloudessa RTK-korjausta käytetään esimerkiksi automaattiohjauksessa. Tässä maisterintutkielmassa vertailtiin kahden eri RTK-verkon paikannustarkkuutta. Verkkoina käytettiin Agritekin TOP-RTK -verkkoa ja Karera Oy:n verkkoa. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, eroaako palvelujen paikannustarkkuus toistaan samassa sijainnissa, liikkeessä samalla reitillä ja säilyykö paikannustarkkuus, kun mittaukset toistetaan viikkojen kuluttua. Mittaukset suoritettiin loka-joulukuussa 2022 Viikin Tutkimustilalla Helsingissä ja Ketolan tilalla Isossakyrössä. Mittaukset toistettiin samankaltaisina kummassakin sijainnissa. Mittaukset suoritettiin tallentamalla paikkatietodataa kummassakin RTK-verkossa paikalleen asennetusta mittauspisteestä. Paikallaan tehdyistä mittauksista suoritettiin kymmenen minuutin ja kahden tunnin mittaukset jokaisella kerralla. Liikkeessä tehdyissä mittauksissa ajettiin ajoneuvolla jokin lenkki paikkatiedon tallennus päällä, käyttäen kumpaakin RTK-verkkoa. Mitattu paikkatieto tallennettiin U-center -ohjelmaan, josta data siirrettiin CSV-tiedostona Matlabiin. Paikallaan tehdyistä mittauksista laskettiin Matlabilla Haversinen kaavan avulla poikkeama keskimääräisestä sijainnista. Tarkkuutta arvioitiin poikkeaman keskihajonnan ja suurimman arvon perusteella. Liikkeessä tehdyissä mittauksissa määritettiin vastaanottavan signaalin tarkkuuden todennäköisyyttä kuvaavat DOP (Dilution of precision) -arvot, sekä U-centerin tallentamat PACC-arvot. Saatujen tulosten perusteella palveluissa oli eroja paikallaan tehdyissä mittauksissa. Erot korostuivat, kun etäisyys tukiasemaan oli suurempi. Liikkeessä tehdyissä mittauksissa verkkojen välillä ei ollut suuria eroja. Yhtä mittauskertaa lukuun ottamatta sekä liikkeessä, että paikallaan tehdyissä mittauksissa Kareran verkko oli TOP-RTK -verkkoa tarkempi.

Tutkielmassa tarkastellaan sosioekonomisen aseman yhteyttä vapaa-ajan kaikkiruokaisuuteen. Kaikkiruokaisuudella tarkoitetaan laajaa, monipuolista ja suvaitsevaa vapaa-ajan viettotyyliä. Aiemmassa tutkimuksessa kaikkiruokaisuuden on havaittu olevan tyypillistä nimenomaan ylemmille sosioekonomisille ryhmille. Tutkielman mielenkiinnon kohteena onkin aiemman kirjallisuuden perusteella se, eroavatko ylemmät sosioekonomiset ryhmät vapaa-ajan kaikkiruokaisuudessaan alemmista sosioekonomista ryhmistä Suomessa. Myös iän ja sukupuolen yhteydet vapaa-ajan kaikkiruokaisuuteen otetaan huomioon. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten työ- ja vapaa-ajan määrän kehitystä viime vuosikymmeninä. Tätäkin teemaa tarkastellaan erityisesti sosioekonomisten ryhmien erojen näkökulmasta. Tutkielman aineistona on pääasiassa Tilastokeskuksen vuosien 2009–2010 kansallisesti edustava ajankäyttötutkimus (n=3125), mutta myös Tilastokeskuksen aiempia ajankäyttötutkimuksia hyödynnetään. Tutkimusmenetelminä käytetään kvantitatiivisia menetelmiä: yksisuuntaista varianssianalyysia, korrelaatioanalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Näiden menetelmien avulla pyritään ottamaan selvää siitä, minkälaiset sosioekonomisen aseman eri ulottuvuuksien, iän ja sukupuolen yhteydet ovat vapaa-ajan kaikkiruokaisuuteen. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että Suomessa ylemmät sosioekonomiset ryhmät vaikuttavat viettävän kaikkiruokaisempaa vapaa-aikaa verrattuna alempiin sosioekonomisiin ryhmiin. Näin tapahtuu, tarkasteltiinpa kaikkiruokaisuutta sitten ammattiaseman, koulutusasteen tai tulotason mukaan. Ylemmät ammattiryhmät käyttävät myös enemmän aikaa työhön ja heillä on vähemmän vapaa-aikaa käytettävissään verrattuna alempiin ammattiryhmiin. Tutkielman tuloksista erityisen mielenkiintoisen tekeekin se, että ylemmät sosioekonomiset ryhmät ehtivät viettää kaikkiruokaista vapaa-aikaa, vaikka heidän vapaa-ajan määränsä on pienempi kuin alemmilla sosioekonomisilla ryhmillä. Lisäksi tulosten perusteella voidaan sanoa, että Suomessa naiset viettävät kaikkiruokaisempaa vapaa-aikaa kuin miehet. Ikä on myös positiivisessa yhteydessä vapaa-ajan kaikkiruokaisuuteen.

Non-timber forest products (NTFPs), once called “minor forestry products” are in fact of major importance around the world, particularly in the Global South and in the context of rural development. They provide a wide range of benefits – nutritional, medicinal, cultural, and economic. In Northern Laos, they are a source of livelihoods and subsistence. On our field course with the University of Helsinki, we surveyed 56 households in three villages of Luang Prabang province of which 47 (84%) relied on income from NTFPs or so-called environmental products. During shocks and crises like floods, livestock disease and crop failures, 30 households (54%) used them as a coping strategy. This reliance on NTFPs during difficult times was found to correlate with the average age and size of the household, indicating their importance for young families. The many hands might make light work of collection but more than likely the nutritional needs are greater. Kaipen, or “river weed” and broom grass, two of the most significant products in the area, offer possibilities for value-adding business activities that some of the collectors were able to participate in themselves. In the case of broom grass however, middlemen control the trade, and the raw materials are exported internationally, to the detriment of the locals of this region. Value-chain analysis for these two products provides insight as to how the situation can be improved. The Sustainable Livelihoods Framework is a tool through which the conditions can be analysed and developed towards the goal of more income, well-being, food security and the sustainable management of natural resources. Sustainability and what it means in the context of NTFPs, such as availability, cleanliness, and accessibility are also considered based on literature review and the findings from the household survey. Preserving the ability for locals to maintain their nature-based livelihoods in the face of infrastructure projects like hydroelectric dam and motorway construction is a considerable challenge. Despite this, there are also opportunities through access to new markets and tourism that could benefit the region under the right conditions. Suomeksi: Luonnon- ja metsätuotteet ovat tärkeitä ympäri maailmaa, mutta varsinkin globaali etelän maissa maaseudun kehittämisessä. Niillä on merkittävä rooli elintarvikkeiden, lääkkeiden, elinkeinotoiminnan ja jopa kulttuurin tuottamisessa. Pohjois-Laosissa luonnontuotteita kerätään sekä ruuaksi että tulonlähteeksi. Helsingin yliopiston kenttäkurssilla tutkittiin 56 kotitaloutta kolmessa kylässä Luang Prabangin maakunnassa. Näistä kotitalouksista 47 (86 %) oli riippuvaisia luonnontuotteiden tuottamista tuloista ja 30 (54 %) käyttivät niitä selviytyäkseen kriiseistä, kuten tulvista, kotieläinten taudeista ja sadon tuhoista. Tämä riippuvuus luonnontuotteista vaikeina aikoina korreloi perheiden koon ja keski-iän kanssa. Nuoret ja isot perheet käyttivät niitä eniten. Mahdollisesti suurten perheiden lisäkädet helpottavat keräilyä, mutta todennäköisesti myös niiden ravinnontarve on suurempi. Kaksi merkittävintä luonnontuotetta alueella ovat jokilevä ja luudanruoho, jotka tarjoavat mahdollisuuksia lisäarvoa tuottavaan liiketoimintaan, johon keräilijät voivat myös osallistua. Luudanruohon tapauksessa, ostajat kuitenkin hallitsevat markkinoita ja materiaalit viedään maasta jalostamattomana. Näin paikallisten ihmisten hyöty jää pieneksi. Arvoketjuanalyysi näille kahdelle tuotteelle lisää ymmärrystä siitä, miten tilannetta voidaan parantaa. Sustainable Livelihoods Framework tarjoaa keinoja, joilla näitä olosuhteita voidaan analysoida ja kehittää. Tavoitteena on luontovarojen kestäväkäyttö, johon perustuu tulot, hyvinvointi ja ruokaturva. Kestävyyttä ja sen merkitystä luonnontuotteiden kontekstissa, kuten runsaus, puhtaus ja saatavuus, pohditaan kirjallisuuden ja kotitalouksille tehdyn kyselyn perusteella. Luonnontuotteisiin perustuvien elinkeinojen säilyttäminen infrastruktuurin, esim. vesivoimala- ja moottoritieprojektien kehittämisen edetessä, on iso haaste. Pääsy uusille markkinoille ja turismi tuovat kuitenkin etuja, joita voidaan hyödyntää alueella.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää miten yhteiskunnallisen toimiluvan edellytykset vaikuttavat arvon muodostumiseen kaivostoiminnan arvoketjussa ja mitä synergioita kaivosalan, julkisten palveluiden ja muiden elinkeinojen välillä keskisen Lapin alueella on. Erityisesti tarkastelussa oli matkailuala. Tutkimushypoteesin mukaan arvoketjun toimiessa hyvin sekä kaivos että alue hyötyvät toisistaan merkittävästi. Aikaisemmassa tutkimuksessa on tarkasteltu kaivostoimintaa panos-tuotos-malleilla. Näiden tutkimuksien mukaan kaivostoiminta kasvattaa suhteellisen paljon alueen työllisyyttä ja taloutta. Arvoketjun hyvään toimintaan kuuluu merkittävästi vuorovaikutus eri toimijoiden välillä. Tutkielmaa varten haastateltiin kunnanvirkamiehiä, matkailuyrityksiä ja kaivosyrityksiä Muonion, Sodankylän, Kittilän ja Kolarin kunnista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti. Kaikille kolmelle ryhmälle oli omat kysymyksensä, mutta rungon rakenne oli kaikilla sama. Haastatteluita tehtiin yhteensä 21 kappaletta. Pääosa haastatteluista tehtiin henkilökohtaisilla tapaamisilla ja pieni osa puhelimitse. Haastatteluihin saatiin mukaan kaikki oleelliset kuntien virkamiehet, lähes kaikki alueen kaivosyritykset ja osa alueen matkailuyrityksistä. Keskistä Lappia kuvaavat pitkät työmatkat ja kuntien taloudelliset haasteet. Kaikilla kunnilla oli omat erityispiirteensä. Muoniossa ja Kolarissa ei vielä ollut kaivostoimintaa, mutta Kolariin on ollut suunnitteilla Hannukaisen kaivos suhteellisen lähelle Ylläksen matkailukeskittymää. Sodankylässä ja Kittilässä oli aktiivista kaivostoimintaa. Sodankylässä matkailukeskittymän ja kaivoksen välinen etäisyys oli noin 60 km ja Kittilässä noin 30 km. Kunnissa joissa oli aktiivista kaivostoimintaa vaikutukset olivat merkittävimpiä. Kittilässä kunnan infrastruktuuri kykeni kantamaan kaivostoiminnan synnyttämän paineen kunnallisille palveluille. Tämä auttoi kaivosyhtiötä työntekijöiden palkkaamisessa. Kittilän kaivoksessa yhteiskunnallisen toimilupa oli vahva. Tämä vahvisti arvoketjua. Sodankylässä yhteiskunnallisen toimiluvan taso ei ollut vahva ja se näkyi arvoketjussa. Sodankylässä kaivoksen oli vaikeampi saada työntekijöitä, koska asuntotilanne Sodankylässä oli erityisen heikko. Kolarissa ja Muoniossa merkittäviä vaikutuksia ei ollut. Kittilässä kaivos täytti yhteiskunnallisen toimiluvan kriteerit hyvin. Kaivostoiminnan etäisyys on merkittävä tekijä vaikutusten tasoon. Toiminnassa olevat kaivokset olivat suhteellisen kaukana keskuksista. Kuntien tilannetta vaikeutti kuntien keskinäinen kilpailu. Tämän takia kuntien välillä ei juuri ollut rakentavaa vuoropuhelua. Vuoropuhelua parantamalla voitaisiin välttyä virheiden toistamiselta.