Browsing by Title

Kartonkipakkausten ominaisuuksia voidaan parantaa päällystämällä niiden pinta muovilla. Muovit aiheuttavat kuitenkin ympäristöongelmia. Muovin osuutta pakkauksessa voidaan vähentää vaahdotuksella, jonka takia muovien vaahdotuksesta on tullut mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Elintarvikepakkausten tulisi joka tapauksessa aina täyttää elintarviketurvallisuuden asettamat vaatimukset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aineiden kokonaismäärät, jotka siirtyvät elintarvikekontaktimateriaaleiksi tarkoitetuista vaahtopäällystetyistä kartonkipakkauksista elintarvikesimulantteihin. Hypoteesina oli, että vaahtopäällystetyistä kartonkipakkauksista ei pitäisi siirtyä kokonaissiirtymän raja-arvon ylittäviä määriä aineita. Hypoteesi pohjautui siihen, että Euroopan unioni määrittelee materiaalin valmistuksessa käytetyt ainesosat turvallisiksi, kun ne ovat kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää, siirtyykö vaahtopäällystetyistä kartonkipakkauksista haihtuvia tai puolihaihtuvia yhdisteitä, jotka voisivat vaikuttaa elintarvikkeiden aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Tutkittavat materiaalit olivat PE-LD-muovivaahdolla päällystettyjä kartonkeja. Kartongit olivat ekstruusiopäällystetty ja vaahtorakenne PE-LD-muoviin oli saatu aikaan kemiallisilla vaahdotusaineilla. Lisäksi mukana oli PE-LD-kalvolla päällystetty kartonki ilman muovivaahtorakennetta. Tutkimuksessa testattiin kokonaismigraatioita eri elintarvikesimulanteilla. Lisäksi haihtuvia ja puolihaihtuvia yhdisteitä tutkittiin headspace-kiinteäfaasimikrouutto-kaasukromatografia-massaspektrometrilla. Aistinvaraisella tutkimuksella selvitettiin vaikuttaako muovivaahtorakenne ja siinä käytetyt vaahdotusaineet materiaalin hajuun. Aistinvarainen tutkimus toteutettiin kolmitesti erotustestinä kouluttamattomalla raadilla sekä asiantuntijaraadilla. Tutkimukselle asetettu hypoteesi toteutui ja vaahtopäällystetyistä kartongeista ei siirtynyt kokonaissiirtymän raja-arvon ylittäviä määriä aineita elintarvikesimulantteihin. Headspace-kiinteäfaasimikrouutto-kaasukromatografia-massaspektrometrilla vaahtopäällystetyistä kartongeista löytyi tyypillisiä kartongista ja muovista peräisin olevia haihtuvia yhdisteitä. Aistinvaraisen tutkimuksen perusteella muovivaahtorakenne ja siinä käytetyt vaahdotusaineet eivät aiheuta ihmisaistein havaittavaa muutosta materiaalin hajuun. Aistinvaraista tutkimusta voitaisiin kuitenkin jatkaa tarkastelemalla vaahtopäällystettyjen kartonkien hajuprofiilin muuttumista, kun ne ovat kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa. Migraatiotesteissä ilmeni haasteita, jotka viittaavat siihen, että muovisten materiaalien kokonaismigraatiotestit eivät ole täysin optimoituja kartonkipohjaisille materiaaleille.

Tutkielmassa käsitellään brändin rakentamista, brändiin liittyviä hyötyjä, imagon ja mielikuvien muodostumista sekä Marimekon brändin kehittymistä. Brändin rakentaminen on erityisen haastavaa vaatetusteollisuudessa, koska trendit ja kuluttajien mieltymykset vaihtuvat usein. Empiirisessä osuudessa selvitetään Marimekon imagoa ja siihen liittyviä mielikuvia. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään brändin hyötyjä, strategista johtamista, brändipääoman osa-alueita, imagoa ja mielleyhtymiä. Brändeistä on hyötyä sekä yrityksille että asiakkaille. Brändipääomaan kuuluu asiakkaan brändiuskollisuus, brändin tunnettuus, brändiin liitettävät mielleyhtymät sekä koettu laatu. Brändin imagolla tarkoitetaan kuluttajien brändiin liittämiä mielikuvia ja sitä, millaisen käsityksen he brändistä saavat. Tutkielmassa käsitellään myös Suomen vaatetusteollisuudelle tyypillisiä piirteitä ja vaatetusteollisuuden nykytilannetta sekä Marimekon kehittymistä eri vuosikymmenillä. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli saada selville kuinka nuoret aikuiset kokevat Marimekon brändin ja tuotteet sekä millaisia mielikuvia Marimekkoon liitetään. Tavoitteena oli selvittää myös kuinka hyvin vastaajat sopivat Marimekon kohderyhmään. Kyselyyn vastasi 73 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijaa. Tavoitteena oli rakentaa teorian ja empiirisen tutkimuksen pohjalta käsitys millainen Marimekon imago on tällä hetkellä nuorten aikuisten mielestä. Tutkimustulosten perusteella nuoret aikuiset eivät kuulu vahvasti Marimekon kohderyhmään etenkään vaatteiden osalta, erityisesti miehet kokevat merkin itselleen vieraaksi. Marimekon vaatteita pidetään liian kalliina, mallit eivät istu hyvin päällä ja niitä ei pidetä tarpeeksi nuorekkaina. Marimekon sisustustuotteita sen sijaan pidetään hyvinä ja laadukkaina. Vastaajat toivovat Marimekon lanseeraavan nuorille soveltuvan vaatemalliston, joka olisi nykyisiä mallistoja halvempi ja nuorekkaampi.

Vadelman (Rubus idaeus L.) viljelyala on kasvanut Suomessa voimakkaasti viimeisten viiden vuoden aikana. Vuonna 2005 vadelmaa viljeltiin 473 hehtaarilla. Vadelman satoindeksi on alhainen. Sen pääverso on pitkä, mikä hankaloittaa hoitotoimenpiteitä. Kasvin satoisimmat silmut ovat pääverson kärjessä, joten latvontaa ei kannata tehdä. Suomessakin haluttaisiin kehittää vadelman kasvihuonetuotantoa satokauden pidentämiseksi. Kasvihuonetuotannossa vegetatiivisen kasvun säätäminen on vielä tärkeämpää kuin avomaan viljelyssä. Proheksadioni-kalsium (ProCa) on gibberelliinisynteesi-inhibiittori, jonka on havaittu lyhentävän nivelvälejä sekä lisäävän versojen ja lehtien hiilihydraattipitoisuutta mm. omenalla (Malus domestica Borkh.). Tämän Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitoksella toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ProCa vaikuttaa kahden kesävadelmalajikkeen ensimmäisen vuoden versojen vegetatiiviseen kasvuun ja edelleen sadontuottokykyyn. Tässä pro gradu -työssä tutkittiin ProCa:n vaikutusta kahden kesävadelmalajikkeen vegetatiiviseen kasvuun, satopotentiaaliin sekä versojen ja silmujen hiilihydraattipitoisuuksiin kesällä 2005 ja talvella 2006. Koetaimina oli 120 Tulameen-lajikkeen ja 150 Glen Ample -lajikkeen tainta. Taimet käsiteltiin kesäkuussa ja käsittely uusittiin osalle taimista neljän viikon kuluttua ensimmäisestä käsittelystä. Koekäsittelyitä oli neljä: ProCa 100 ppm, ProCa 200 ppm, ProCa 100 ppm + ProCa 100 ppm ja ProCa 200 ppm + ProCa 200 ppm. Kontrollikäsittelyitä oli kaksi: vesi sekä vesi + vesi. Kesän aikana havainnoitiin pääverson pituuskasvua ja nivelien määrää. Kesän kasvatuskauden päätyttyä Glen Ample -lajikkeen silmujen ja versojen liukoiset hiilihydraatit ja tärkkelys määritettiin entsymaattisesti. Kylmävarastoinnin jälkeen (71 vrk) tammikuussa 2006 taimet siirrettiin hyötöön kasvihuoneeseen. Hyödön aikana havainnoitiin silmujen puhkeamista ja kukintaa. Hyödön päättyessä hanka- ja pääversojen kuivapaino sekä hankaversojen pituus mitattiin. Kesän 2005 aikana ProCa lyhensi uusien nivelvälien pituuksia väliaikaisesti 1 4 viikon kuluttua käsittelystä. Nivelien lukumäärässä ei tapahtunut suuria muutoksia. Tulameen-lajikkeella kasvu kiihtyi käsittelyn vaikutuksen loputtua. Nivelvälien lyhentymisen takia pääverson kokonaispituus jäi kontrolliin verrattuna 35 % lyhyemmäksi Glen Ample -lajikkeella (ProCa 200 + ProCa 200) ja 14 % lyhyemmäksi Tulameen-lajikkeella samalla käsittelyllä. Myös käsittely ProCa 200 vähensi pääverson pituutta 6 % kontrolliin verrattuna Tulameen-lajikkeella. ProCa-käsittely lisäsi versojen ja silmujen hiilihydraattipitoisuuksia, mutta tuloksissa oli paljon hajontaa. Glen Ample -lajikkeella kaksinkertaiset käsittelyt vähensivät puhjenneiden silmujen osuutta 8 15 päivän kuluttua hyödön aloittamisesta 24 29 %, mutta käsittelyiden väliset erot tasoittuivat hyödön loppuun mennessä. Lisäksi kaksinkertaiset ProCa-käsittelyt vähensivät kukkien määrää 29 44 % 33 65 päivää hyödön alusta, mutta erot tasoittuivat hyödön loppuun mennessä. Käsittelyt eivät vaikuttaneet Tulameen-lajikkeen silmujen puhkeamiseen ja kukintaan. Satopotentiaalissa ei ollut eroa ProCa-käsittelyiden välillä kummallakaan lajikkeella. Glen Ample -lajikkeella hankaversojen kokonaismäärä väheni 27 32 % kasveilla, joita oli käsitelty kaksi kertaa ProCa:lla. Hankaversot olivat kuitenkin vastaavasti 29 43 % pidempiä. Tulameen-lajikkeella ProCa 100 -käsittely vähensi hankaversojen määrää 15 %, mutta hankaversojen pituuteen käsittelyillä ei ollut vaikutusta. Käsittelyillä ei ollut vaikutusta hankaversojen nivelvälien pituuteen kummallakaan lajikkeella. Tutkimuksen perusteella kesällä annetulla ProCa-käsittelyllä voidaan lyhentää pääverson pituutta, mutta satopotentiaaliin käsittelyllä ei ole vaikutusta. Käsittelyajankohta on kriittinen, koska kukkasilmujen kehitys näyttäisi häiriintyvän, jos ruiskutus tehdään loppukesällä.

Alternative research methods are needed to complement traditional dietary assessment methods in risk assessment, because traditional methods have bias related to misreporting and a short period of monitoring. The aim was to study whether food purchase data could be used in risk assessment to complement traditional food consumption data to estimate food intake. The study compared statistics from two different Finnish studies. This substudy of LoCard is based on the original grocery purchase data, a subsample provided by consenting retailer loyalty card holders (n=15 756) from 2017. FinDiet 2017 is a national dietary survey with individual level data based on two 24-h-dietary recalls (n=1 655). Four food groups were selected from both data sets: almonds and nuts, bananas, apples, and eggs. Post-stratification weights to correct selection bias for LoCard data were used and the degree of loyalty was taken into account. FinDiet data showed higher consumption of almonds and nuts, and apples than LoCard data. In LoCard data, banana consumption was relatively high compared to FinDiet data. When using post-stratification weights, the magnitude of differences did not change significantly. In conclusion, grocery purchase data cannot be used in risk assessment to estimate food intake as such, because bodyweight information is missing. Thus, consumption estimates per bodyweight cannot be executed. However, when combined with other food consumption data, purchase data have the potential to remediate some limitations of self-reported food consumption, such as misreporting and a short period of monitoring. Food purchase data also add timely information on population consumption and special dietary products. Future studies are needed to evaluate how food purchase data could practically be used in risk assessment process.

Julkisilla ateriahankinnoilla on merkittävä asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Julkisessa ruokahuollossa painotetaan erityisesti terveellisyyttä ja ravitsemusta. Julkisten ateriahankintojen kautta voidaan edistää terveellisiä ruokatottumuksia ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia. Ruokailutottumuksilla voidaan vaikuttaa myös kestävään kehitykseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kestävän kehityksen toteutumista julkisissa ateriahankinnoissa. Erityisesti huomiota kiinnitettiin kilpailutuksen toteutumiseen kestävän kehityksen näkökulmasta ja hinnan merkityksen analysointiin julkisissa ateriahankinnoissa. Sen lisäksi kartoitettiin informaation toimivuutta ruokahuollossa. Tämän tutkimuksessa käytetty aineisto perustuu loppukesällä 2008 tehtyyn kyselyyn, joka osoitettiin kuntien ruokapalveluista vastaaville henkilöille. Kysely lähetettiin kaikkiin Suomen kuntiin. Vastauksia saatiin 115 kunnasta, joten vastausprosentiksi muodostui 28. Vastauksista koottiin numeeriset perustiedot ja tuloksia tarkasteltiin prosentuaalisen jakauman perusteella. Kunnat jaoteltiin käyttämällä Tilastokeskuksen neljän kuntatyypin luokittelua: harvaan asuttu maaseutu, ydinmaaseutu, kaupunkien läheinen maaseutu ja kaupunki. Kuntatyyppivertailussa hyödynnettiin ei-parametrista varianssianalyysiä. Tutkimustulosten mukaan hinnalla oli keskeinen rooli julkisissa ateriahankinnoissa sekä kilpailutuskriteerinä että ateriapalvelujen suunnittelutyössä kaikissa kuntatyypeissä. Nykyajan palveluyhteiskunnassa tavoitellaan tehokkuutta ja taloudellisuutta, mikä on johtanut siihen, että myös julkisissa ateriahankinnoissa suositaan nopeasti ja helposti saatavia massatuotteita. Elintason nousun myötä ruoan saatavuus on lähes kaikille suomalaisille itsestään selvyys, mutta ruoan tuotanto ja sen alkuperä ovat jääneet kuluttajille etäisiksi. Tutkimustulokset osoittivat, että julkisten aterioiden taustoista kerrotaan kuluttajille varsin vähän, vaikka tämä olisi edullinen tapa nostaa julkisen ruokahuollon kestävyyttä.

During early lactation diet is usually rich in protein to stimulate and support milk production. Increased milk production has been connected with negative energy balance and impaired fertility. The aim of this study was to investigate the effects of concentrate crude protein (CP) level to dairy cow silage intake, milk production and energy balance in early lactation. The study was conducted in the experimental barn of MTT Agrifood Research Finland in Maaninka. The experiment started at October 2013 and finished at April 2014. The experiment lasted 70 days starting from parturition day. Fifty-five primiparous or multiparous Holstein and Ayrshire cows were allocated to one of three different CP levels in concentrate (149, 179 or 200 g/kg DM) after parturition. Concentrate allowance was 9 or 13 kg. Silage was fed ad libitum through an individual feeding system. Animals were weighed daily. Body condition score (BCS) was determined when blood samples were taken at 10 days before parturition and 7, 21, 42 and 63 days after parturition. The data were subjected to analysis of variance using the SAS MIXED procedure. Concentrate CP level did not affect silage intake or energy balance. Amino acids digestible from small intestine increased when CP level increased. Increasing CP content of concentrate tended to increase milk and protein yields suggestively. Milk protein yield and milk urea increased when concentrate CP level increased. Concentrate CP level had no significant effect on blood NEFA, BHBA, 3-MH or glucose concentration. There were no significant effects on live weight or BCS change throughout the experiment. Results of this experiment indicate that increasing concentrate CP level improves milk and protein yield in early lactation. In this experiment concentrate CP level did not affect silage intake or energy balance.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maatalousyritysten vakuuksien muodostumista Etelä-Pohjanmaan Osuuspankin suurimmilla maatiloilla sekä tutkia vaikuttaako konttori, velkamäärä, liikevaihto ja tuotantosuunta pellon vakuusarvoon. Tutkimuksen aineisto koostui pankin konttoreiden 145 velkaisimmasta maatilayrityksestä. Näiden tilojen vastuut olivat yli 350 000 euroa. Aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia, varianssianalyysia, t-testiä ja regressioanalyysiä. Maatalouden rakennekehitys on ollut voimakasta viimeisien vuosien aikana ja investoinnit ovat vaatineet yhä enemmän vierasta pääomaa. Vieraan pääoman kasvava määrä aiheuttaa haasteita pankeille. Suurten asiakasriskien takia pankkien riskienhallinnan täytyy olla kunnossa. Vakuudet ovat pankin kannalta tärkein riskienhallintakeino ja niiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään maatalouden rakennekehitystä, rahoitusta, riskienhallintaa ja vakuuksia. Tutkimustilat jaettiin ryhmiin konttorin, tuotantosuunnan ja velkaisuuden mukaan. Tutkimustilojen vakuudet muodostuivat pellosta, metsästä, tuotantorakennuksesta, yrityskiinnityksestä ja muista vakuuksista. Pelto oli vakuutena 137 tilalla, metsä 132 tilalla, tuotantorakennus 131 tilalla, muu vakuus 131 tilalla ja yrityskiinnitys 92 tilalla. Laskennallista vakuusvajetta oli 45 tilalla. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna pellon osuus vakuutena oli suurin kasvitiloilla ja kotieläintiloista maitotiloilla. Pienin pellon osuus oli siipikarjatiloilla, joilla oli puolestaan suurin rakennusten osuus. Velkamäärän mukaan tarkasteltuna tuotantorakennuksen osuus vakuuksista oli suurin ja pellon osuus pienin suurimmassa velkaluokassa. Myös vakuusvajeen määrä suurimmassa velkaluokassa oli suurin (10 %). Konttorin vaikutus pellon vakuusarvoon oli tilastollisesti erittäin merkitsevä varianssianalyysin mukaan. T-testin mukaan Jalasjärven konttorin alueella pellon arvostus oli tilastollisesti merkitsevästi alempi kuin muilla alueilla. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna t-testin mukaan ainoastaan sianlihantuotannossa p-arvo oli tilastollisesti melkein merkitsevä. Tutkimuksessa tuli selkeästi ilmi se, miten maatilayritysten vakuudet muodostuvat konttorin/alueen, tuotantosuunnan ja velkamäärän mukaan. Regressioanalyysin mukaan velkamäärällä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen vaikutus pellon arvostukseen. Sianlihantuotantoa harjoittavilla tiloilla pellon vakuusarvo oli korkeampi kuin muissa tuotantosuunnissa. Konttoreilla oli myös tilastollisesti yhteys pellon vakuusarvoon. Regressioanalyysin avulla saatiin vastaukset tutkimuksen alussa asetettuihin kysymyksiin. Maatilojen rakennekehitys on ollut voimakasta ja velat ovat keskittyneet pienelle joukolle maatiloja. Pankin kannalta riski keskittyy näihin tutkimustiloihin, jotka vastaavat pankin maatalouden velkamäärästä 70 %. Lainoja tulisi hinnoitella riskin mukaan ja siinä vakuuksilla on merkittävä rooli. Tuotantorakennuksen ja yrityskiinnityksen osuus vakuuksista kasvoi velkamäärän kasvaessa, joka lisää pankin riskiä entisestään.

Time-kill assays are commonly used for determining an antibiotic’s activity against a bacterial strain over time. The assay is carried out by adding an antibiotic to media containing bacteria, and the colony-forming units/ml is determined at different timepoints using the plate count method. Time-kill assays are commonly used for determining synergism between two or more antibiotics, and for determining if an antibiotic has a time- or concentration dependent effect. The aim of this study was to validate a modified time-kill assay. The modified assay is high-throughput screening-compatible, and less reagent- and labour-intensive compared to the traditional method. In this modified assay, the number of viable bacteria is evaluated with resazurin reduction. Metabolically active bacteria reduce resazurin (non-fluorescent) to resorufin (fluorescent) during growth. Resazurin to resorufin reduction occurs faster with increasing amounts of bacteria. The resazurin reduction was measured by two alternative methods: with a spectrophotometer measuring fluorescence and with OmniLog®, an imaging incubator that measures light transmission through the wells of microplates. First, the applicability of the assay to different bacterial species was tested by comparing optical density- and fluorescence-based readings. Then, cold tolerance and plate uniformity assays were carried out, and the minimum inhibitory concentrations of the selected antibiotics were then determined. The traditional method and the resazurin-reduction assay were then performed in parallel. The results showed that the spectrophotometric and OmniLog® measurements worked similarly for Enterococcus faecalis and Klebsiella pneumoniae. The cold treatment did not affect the viability of neither E. faecalis nor K. pneumoniae. With K. pneumoniae, the plates were uniform at both high and low bacterial concentrations, whereas the variability increased at lower bacterial concentrations with E. faecalis. The colony counting assay and the resazurin reduction assay correlated well for five out of the seven antibiotics against E. faecalis. These include the cell wall-active antibiotics ampicillin and vancomycin. When the translation inhibitors tetracycline and chloramphenicol were used, the results obtained from the two methods differed markedly. In conclusion, the correlation between the two methods was dependent on the antibiotics’ mechanism of action.

Introduction The coexistence of obesity and undernutrition referred to as the double burden of malnutrition (DBM), has been reported in low- and middle-income countries, including Kenya. Women are especially vulnerable to malnutrition due to their nutritional needs during pregnancy and lactation, highlighting the importance of assessing their dietary intake to address their food and nutrition security. However, accurate portion size estimation has been found to be challenging during dietary surveys. Food photographs are useful for estimating portion sizes and are easy to use in dietary surveys. Objectives To assess the validity of food photographs in portion size estimation of commonly consumed foods among women of reproductive age (13-45 years) in Nairobi. The second aim was to examine the association of sociodemographic characteristics such as age and educational level on the accuracy of portion size estimations. Methodology A validation study was carried out among 206 women of reproductive age (13-45 years) in Kahawa West, Nairobi County. Eleven commonly consumed Kenyan foods (ugali, chapati, rice, beans, beef, sukuma wiki, tilapia, sweet banana, orange, pawpaw and watermelon) were chosen to be tested from the Photographic Food Atlas for Kenyan Adolescents (9-14 years). The participants were randomly served pre-weighed food portions based on those in the Food Atlas (in most cases there were three different portion sizes). In most cases, the food portions were similar in weight to those depicted in the food photographs. After the meal, participants were asked to estimate the amount of food consumed using food photographs from the Food Atlas. Any leftover food was recorded and the amount of food consumed was calculated as the difference between the amount weighed and the amount left. Validity was assessed by calculating the mean percent difference between estimated and consumed portions, percentage of estimates within -10 to 10% of consumed portion size, Spearman’s correlation coefficients and Bland–Altman limits of agreement. Pearson’s Chi-square test was used to examine the associations between the accuracy of estimations and participants’ age and educational level. Results Correlations between consumed and estimated portions were significant for all food items except for watermelon (p=0.380). The proportion of participants with estimates within ± 10% of the consumed portion size was above 50% for four of the food items including chapati, sukuma wiki, rice and beef; four other food items, including ugali, pawpaw, orange and tilapia, correct estimates ranged from 43-47%; and for the remaining three food items, including beans, sweet banana and watermelon, correct estimates ranged from 15-34%. Extreme mean differences between the consumed and estimated portion sizes by photograph were between -45% for beans to 563% for pawpaw. In most of the food items, small portions were overestimated while large portions were underestimated. Bland–Altman plots showed wide limits of agreement. The accuracy of estimations was not associated with participants’ age or educational level. Conclusion The food photographs for chapati, sukuma wiki, rice and beef from the Food Atlas for Kenyan adolescents seem to be a valid tool for quantification of portion sizes for women of reproductive age in Nairobi. However, the findings of this study suggest that further improvements are needed to the Food Atlas for wider use in Kenya.