Browsing by Title

Patogeeninen Yersinia enterocolitica aiheuttaa yersinioosiksi kutsuttua suolistoinfektiota ja se voi aiheuttaa myös pitkäaikaisia jälkitauteja. Yersinia on kolmanneksi yleisin elintarvikevälitteinen bakteerizoonoosi Euroopassa kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen. Suomessa yersiniatartuntoja raportoidaan vuosittain 500–700 ja esiintyvyys on Euroopan tasolla väkilukuun suhteutetuna korkea. Tartunnat ovat yleensä yksittäisiä, epidemioita esiintyy harvoin. Y. enterocolitica on gramnegatiivinen fakultatiivisesti anaerobi kokkoidi sauvabakteeri. Se on psykrotrofinen eli kykenee lisääntymään myös jääkaappilämpötilassa. Yersinian tärkeimpänä tartuntalähteenä pidetään yleisesti raakaa tai huonosti kypsennettyä sianlihaa, johon se päätyy taudinaiheuttajamikrobia kantavista oireettomista sioista teurastusprosessin aikana. Jopa kahdella kolmasosalla sioista patogeeninen Y. enterocolitica -bakteeri on saatu eristettyä teurastamolla otetuista nielurisanäytteistä. Bakteeria on havaittu erittyvän sian ulosteeseen noin joka kymmenellä sialla vaihtelevasti riippuen ainakin sian kasvuvaiheesta. Pääosa sioista eristetyistä patogeenisistä Y. enterocolitica kannoista kuuluu Suomessa biotyyppiin 4 ja serotyyppiin O:3. Tutkimuksessa tutkittiin 38 eri tilalta yhteensä 394 sikaa, jotka jakautuivat 10 teuraskuljetukseen. Sioista kerättiin ulostenäytteet ennen kuljetusta tiloilla, välittömästi kuljetuksen jälkeen ja teurastamolla lepoajan jälkeen ennen teurastusta. Yhteensä kerättiin 1139 näytettä, joista 206 näytteestä eristettiin Y. enterocolitica 4/O:3 kanta. Kantojen genotyypit määritettiin MLVA (multiple-locus variable-number tandem-repeat analysis) menetelmällä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että eri tiloilta tulevien sikojen yersiniakannat eroavat toisistaan niiden MLVA-profiilien perusteella ja menetelmää on pidetty soveltuvana myös Yersinia enterocolitica epidemioiden tutkimiseen. Tutkimuksessa havaittiin muutoksia yksittäisten sikojen yersinian erityksessä. Kuljetuksen jälkeen havaittiin yersinian tilastollisesti merkitsevä korkeampi esiintyvyys sian ulosteessa verrattuna tiloilla ja teurastamolla lepoajan jälkeen otettuihin näytteisiin. Samoin kuljetuksen jälkeen havaittiin enemmän erilaisia MLVA-profiileiltaan eroavia yersinia-kantoja, joita ei tavattu tiloilla otetuissa näytteissä. Teurastamolla lepoajan jälkeen havaittiin muutoksia yksittäisten sikojen erittämissä yersiniakannoissa ja myös täysin uusia kantoja, joita ei havaittu tiloilla eikä kuljetuksen jälkeen otetuissa näytteissä. Kokonaisuudessaan havaittiin yhteensä 64 ainakin yhden toistojakson erolla yhdessä lokuksessa toisistaan eroavaa MLVA-profiilia. Joidenkin muutosten havaittiin liittyvän samassa kuljetuksissa olleisiin toisten tilojen sikoihin. Tulosten perusteella yersinian tarttumista teuraskuljetusten aikana toisten saman kuljetuksen tilojen sioista toisiin voidaan pitää mahdollisena. Tartunta voi olla myös peräisin esimerkiksi yersinialla saastuneesta ympäristöstä kuljetusautossa tai teurastamon navetassa. Tutkimuksessa ei havaittu merkitystä kuljetuksen pituudella yersinian erittymisessä ulosteeseen. Lepoajan pituuden vaikutuksessa yersinian esiintymiseen ilmeni tarve tarkemmalle tutkimukselle. Menetelmän osalta on esitetty, että MLVA-profiililtaan yhden kopioluvun ero yhdessä tai tai kahdessa lokuksessa voidaan tulkita kantojen olevan samaa alkuperää. Jatkotutkimuksen tarve paitsi menetelmän tulkintarajojen kehittämiseksi myös havaintojen vahvistamiseksi ja selittämiseksi nousi esille.

Tämän työn tavoitteena oli tutkia yhteisen biokaasulaitoksen tuotantovaihtoehtojen taloudellista kannattavuutta. Tutkimuksessa vertailtavat tuotantokonseptit olivat lii-kennebiokaasu ja lannoitevalmisteet. Työssä tutkittiin myös laskentakorkokannan, investoinnin pitoajan, investointitukitason sekä syötemateriaalikustannusten muutos-ten vaikutusta taloudelliseen kannattavuuteen. Työ toteutettiin osana Biomestat-hanketta ja laitoksen suunniteltu toimintamalli perustui jatkuvatoimiseen kuivamädä-tystekniikkaan. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Biomestat-hankkeen keräämää tietoa sekä aiem-paan tutkimukseen ja julkisiin tietolähteisiin pohjautuvaa tietoa. Menetelmänä käytet-tiin tapaustutkimusta, jossa tapaus A oli liikennebiokaasun tuotanto ja tapaus B oli lannoitevalmisteiden tuotanto. Tutkimuksen kannattavuusvertailu toteutettiin inves-tointianalyysiä käyttäen ja vertailua täydennettiin herkkyysanalyysin avulla. Työkalu-na tutkimuksessa käytettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa. Tutkimuksen investointianalyysin perustuvien laskelmien mukaan on taloudellisesti kannattavampaa tuottaa lannoitevalmisteita, kuin liikennebiokaasua maatilojen yhteis-käyttöisessä kuivalantaa käsittelevässä biokaasulaitoksessa Etelä-Pohjanmaalla. Herkkyysanalyysin tulosten mukaan konseptissa A saavutetaan taloudellinen kannat-tavuus vasta, jos investoinnin pitoaikaa voidaan kasvattaa. Konseptin B osalta havait-tiin, että lähtötilanteen lisäksi se on kannattava myös korkeamman korkokannan ja matalamman investointituen tapauksissa. Herkkyysanalyysin avulla laskettiin lisäksi, ettei laitoksessa käytettävistä syötemateriaaleista kuutiokohtaisen korvauksen maksa-misella ole merkittävää vaikutusta laitoksen kannattavuuteen.

Tutkimuksessa konkretisoidaan muutostarpeita maatalouden suojakaistojen käyttöönottoon liittyen, kun ulkoisvaikutukset huomioidaan ravinnehuuhtouman, eroosion, kasvihuonekaasupäästöjen, monimuotoisuuden sekä virkistyksen näkökulmista. Ulkoisvaikutuksien taloudellista mittaamista varten muodostetaan haitta- ja hyötyfunktiot soveltuvien tutkimusten perusteella. Tutkielmassa optimoidaan suojakaistan leveys ja rantapeltohehtaarien lannoitusmäärä ja tarkastellaan optimoinnin tuottamaa hyvinvointia (€/ha). Tarkastelussa muodostetaan kaksi hyvinvointiyhtälöä, joista toisessa on käytössä nurmipeitteisiä suojakaistoja ja toisessa luonnontilaisia suojakaistoja. Tapausesimerkkinä toimii Eurajoen pääuoma. Yksin ravinnehuuhtouman näkökulmasta on voinut olla perusteltua ohjata maanviljelijöitä kapeiden nurmipeitteisten suojakaistojen käyttöönottamiseen. Tämän tarkastelun mukaan suojakaistojen optimaalinen käyttöönotto selvästi muuttuu, kun useampi ulkoisvaikutus huomioidaan. Usean ulkoisvaikutuksen oloissa suurimman hyvinvoinnin Eurajoen pääuoman valuma-alueella tuotti luonnontilainen 86 metriä leveä suojakaista. Optimaalinen typpilannoitustaso vesistön viereisellä pellolla oli tällöin 83 kg N/ha. Lisäksi huomattiin, että kapeat alle kymmenen metriä leveät suojakaistat tuottavat aina hyvinvointitappion. Ulkoisvaikutuksista ilmastohaitta ja monimuotoisuushyöty vaikuttivat tuloksiin voimakkaimmin, ja ravinnehuuhtoumahaitta heikoiten. Herkkyysanalyysissä suojakaistan leveyteen vaikutti voimakkaimmin viljan markkinahinta ja hyvinvoinnin määrään puolestaan maksuhalukkuus monimuotoisuudesta. Nykyisten maataloustukien joukosta ei löydy tukivaihtoehtoa puustoisen suojakaistan säilyttämiseen. Tarkastelun perusteella maatalouden kannustimia tulisi muuttaa tukemaan luonnontilaisten suojakaistojen käyttöönottoa muuttamalla suojakaistoihin tai -vyöhykkeisiin liittyviä maataloustukia ja niiden ehtoja. Tarkastelun optimin saavuttamiseksi luonnontilaisen suojakaistan perustamisen tueksi laskettiin 681 €/ha ja nurmipeitteisen suojakaistan tueksi 580 €/ha. Typpilannoiteveroksi saatiin 0,44 €/kg N. Tarkasteluun liittyy useita oletuksia ja yksinkertaistuksia rajautuen saatavilla olevaan tutkimustietoon maatalouden suojakaistoilla. Esimerkiksi oletettu Eurajoen kasvillisuuden alkuperäisyys ja lajimäärä ovat karkeita arvioita. Lisäksi esimerkiksi luonnontilaisen suojakaistan ravinnehuuhtoumafunktioon hyödynnettiin metsätaloustutkimukseen perustuvaa tietoa, ja monimuotoisuuden rajahyötyä kuvaa kosteikkotutkimukseen liittyvä arvottamistieto.

Yhteisluominen (co-creation) kuvaa yritysten ja kuluttajien yhteistä merkitysten kehittämistä ja arvon luontia. Kuluttajien ja yritysten roolit eivät ole niin selkeästi eroteltuja toisistaan kuin ennen, ja esimerkiksi palveluiden digitalisoituminen ja liiketoimintojen siirtyminen Internettiin on muuttanut kuluttajien merkitystä arvon luonnissa. Yhteisluomisessa arvon luontia ei tapahdu vain yritysten ja kuluttajien välillä, vaan myös siihen osallistuneiden kuluttajien kesken. Tänä päivänä kuluttajat markkinoivat tuotteita toisilleen, auttavat toisiaan tuotteiden käytössä ja osallistuvat monella tapaa sisällön tuottamiseen ja täten ainakin välillisesti myös tuotekehitykseen. Kuluttajien kanssa yhteistyössä luodut tuotteet todennäköisesti vastaavat kuluttajien todellisia tarpeita paremmin kuin ilman kuluttajia luodut. Kuitenkin arvon luominen voi olla tehokkaimmillaan vasta silloin, kun yritykset ymmärtävät, mikä motivoi kuluttajia osallistumaan ja sitoutumaan yhteisluomiseen. Jotta yhteisluomisella saavutettaisiin mahdollisimman hyvät tulokset, yritysten tulisi miettiä, kannattaako mukaan havitella mahdollisimman suurta joukkoa vai kannattaisiko mukaan valita vain pieni joukko kuluttajia, joilla on parhaimmat edellytykset yhteisluomiseen. Tämän maisterintutkielman aiheena on tutkia yhteisluomista elintarvikealan tuotekehityksessä kuluttajien näkökulmasta. Tutkimuksen pääpainona on tutkia nuorista koostuvan ikäryhmän (18-29 -vuotiaat eli Y-sukupolven) motiiveja osallistua yhteisluomiseen, heidän näkemyksiään sen haasteista ja mahdollisuuksista, siihen sitoutumista sekä tapaa tai välinettä, jolla kohderyhmään kuuluvat nuoret kuluttajat mieluiten yhteisluomiseen osallistuisivat. Yhteisluominen on aiheena ajankohtainen, sillä sitä käytetään tuotekehityksen tukena enenevissä määrin myös elintarvikealalla. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa ja ymmärrystä nuorten 18-29 -vuotiaiden motivaatiosta ja sitoutumisesta yhteisluomista kohtaan erityisesti elintarvikealan yritysten hyödynnettäväksi. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluin ja sitä varten haastateltiin 10 kohderyhmään kuuluvaa nuorta. Tutkimuksessa selvisi, että yhteisluomisessa nuoria motivoi vaikuttamisen mahdollisuus, mielekäs tekeminen ja uusien asioiden kokeminen. Osaa nuorista motivoi lähinnä yhteisluomisesta saatava palkinto. Toisia houkuttelivat vuorovaikutustilanteet paikan päällä ja omien taitojen kehittyminen, toiset toivoivat voivansa tehdä yhteisluomista itsenäisesti esimerkiksi jonkin sovelluksen välityksellä. Kaikki haastateltavat olivat hyvin kiinnostuneita yhteisluomisesta elintarvikealalla, mikäli yritykset olisivat vastavuoroisesti valmiita sitoutumaan ja panostamaan yhteiseen tekemiseen. Mikäli yhteisluominen toteutettaisiin hyvin ja elämyksellisesti, olivat lähes kaikki haastateltavat valmiita sitoutumaan ja osallistumaan siihen ilman erillisiä palkintoja. Nuoret uskoivat, että heitä kuuntelemalla yritykset voisivat merkittävällä tavalla säästää resurssejaan ja olla aidosti asiakaslähtöisempiä. Ajatus yhteisluomista toteuttavista yrityksistä aiheutti haastateltavissa positiivisia mielleyhtymiä.

Yhteisöllisyys on saanut uusia muotoja ja modernisaatio on muuttanut ihmisten välisiä suhteita monimutkaisemmaksi ja monimuotoisemmaksi. Informaatioteknologian kehittyminen ja sosiaalisen median kanavien tuleminen on edes auttanut uusien yhteisöjen syntymistä. Tällaiset Facebookiin perustetut virtuaaliyhteisöt ovat hyödyllisiä ja edullisia yrityksille sekä lisäksi tarjoavat valtavasti tietoa kuluttajista. Yritykset voivat saada ajankohtaista tietoa liittyen yritykseen tai tuotteisiin. Parhaimmassa tapauksessa yritykset voivat saada selkeätä kilpailuetoa kilpailijoihin nähden. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä ominaispiirteitä liittyy virtuaaliseen yhteisöön ja minkälaiset motiivit ja ajurit sitouttavat kuluttajia virtuaaliseen yhteisöön. Tutkimusongelmaa lähestyttiin yhdistämällä kuluttaja- ja brändiyhteisöön liittyvää teoriaa, määrittelemällä brändiyhteisöön liittyvät ominaispiirteet sekä kuluttajan sitoutumiseen liittyviä motiiveja ja ajureita perustuen aikaisempiin tutkimuksiin. Teoriaosuus käsittelee myös sosiaalista mediaa ja Facebookia. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin käyttäen kahta tutkimusmenetelmää, netnografiaa sekä teemahaastattelua. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa tutkija havainnoi syksyn 2018 aikana muutos-heimo Facebook –yhteisöä sekä haastatteli helmikuussa 2019 yhdeksää yhteisön jäsentä. Tarkastelun kohteena oleva Facebook –yhteisö toimii tukena muutos.net verkossa tapahtuvalle hyvinvointivalmennukselle. Kaikki elämäntapamuutosvalmennuksen ostaneet henkilöt liitetään Facebook –yhteisöön, jossa valmennuksessa mukana olevat voivat vapaasti keskustella keskenään sekä tarvittaessa esittää kysymyksiä valmentajille. Tavoitteena oli ymmärtää tutkimuskohdetta havaintojen sekä haastatteluiden kautta. Aineistoa tarkasteltaessa huomiota kiinnitettiin mm. keskusteluiden sisältöön, kuviin, kommentteihin ja yhteisön ilmapiiriin. Haastattelujen tavoitteena oli ymmärtää kuluttajien motiiveja ja sitoutumiseen liittyviä ajureita. Tutkimuksessa tarkasteltiin aikaisemmissa tutkimuksissa havaittuja yhteisöjen ominaispiirteitä. Ominaispiirteillä on vaikutusta yhteisössä tapahtuvaan jokapäiväiseen vuorovaikutukseen ja toimintaan. Lisäksi tarkasteltiin viittä sitoutumiseen liittyvää ajuria kuten informaatiota, viihdettä, hyötyä, sosiaalista vuorovaikusta ja saavutuksia. Kuluttajien sitoutumiseen vaikuttaa useita tekijöitä. Yhteisöön liittymisen taustalla on kuluttajan henkilökohtainen motiivi liittyä yhteisöön ja usein yhteisössä olevia kuluttajia yhdistää kiinnostus tuotetta tai palvelua kohtaan. Tässä tutkimuksessa kuluttajia yhdisti halu tehdä elämäntapamuutos. Yhteisön ominaispiirteissä oli havaittavissa erovaisuuksia verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin. Kaikki edellä mainitut ajurit korostuivat tutkittavassa yhteisössä tavalla tai toisella.

Tämän Pro gradu tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä lisäarvoa yhteisömerkistä on merkkiä käyttävälle yritykselle ja miten yhteisömerkin käyttö yrityksen tuotteissa vaikuttaa yrityksen brändipääomaan. Yhteisömerkkiä tässä tutkielmassa edustaa Hyvää Suomesta -merkki, joka on pakattuna myytävien elintarvikkeiden alkuperämerkki. Merkkiä käyttää noin 280 yritystä ja se löytyy noin 8000 tuotteesta. Hyvää Suomesta -merkki on yksi Suomen arvostetuimmista brändeistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu brändipääoman käsitteen ja yhteisbrändäyksen sekä sen yhteydessä vaikuttavan läikkymisefektin ympärille. Lähestymistapa tässä tutkielmassa on laadullinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teema-haastattelua, jolloin tarkoituksena on saada syvempi ymmärrys haastateltavien käsityksistä tut-kittavaan aiheeseen. Tutkielmaa varten haastateltiin kymmentä Hyvää Suomesta -merkkiä käyt-tävien eri kokoisten yritysten edustajaa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Hyvää Suomesta -merkin vaikutukset brändi-pääoman eri osa-alueisiin vaihtelivat neutraalista positiiviseen. Negatiivisia vaikutuksia ei tulos-ten perusteella ilmennyt. Suurin vaikutus merkillä on brändin koettuun laatuun: Hyvää Suomesta -merkin nauttima luottamus siirtyy läikkymisefektin avulla merkkiä käyttävään brändiin. Tulosten perusteella Hyvää Suomesta -merkin tuoma lisäarvo yritykselle ilmenee siten, että merkki vahvistaa yritysten omaa kotimaisuusviestiä sekä toimii ulkopuolisen tahon myöntämänä laatuleimana tuotteelle. Lisäksi Hyvää Suomesta -merkki lisää suomalaisten elintarvikelana yritysten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja sitä käytetään myös ideologisista syistä.

Ammattitaitoiset työntekijät voidaan nähdä organisaation tärkeimpänä asiana. Lisäksi työntekijät ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä pohdittaessa jatkuvan kilpailukyvyn saavuttamista. Tiedon jakaminen yksilöiden välillä ja työntekijöiden osaaminen ovat asioita, joihin organisaatioiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tieto on hyödyllistä organisaatiolle vain, jos tietoa jaetaan organisaation sisällä sekä tiedetään missä tietoa on. Näin ollen organisaation menestyksen kannalta merkityksellistä on se, kuinka yksilöt jakavat ja käsittelevät organisaatiossa olemassa olevaa tietoa. Suurin osa organisaation hallussa olevasta tiedosta on hiljaista tietoa ja sen merkitys on kasvanut nykypäivänä. Tästä syystä tutkielmassa keskitytään hiljaisen tiedon analysointiin. Tutkielmassa selvitetään hiljaisen tiedon jakamisen esteitä elintarvike alan organisaation yksikön näkökulmasta. Tutkielmassa hiljainen tieto määritellään erilaisiksi hyviksi todetuiksi tehokkaiksi toimintatavoiksi, menetelmiksi ja arvomaailmoiksi. Tutkielmassa selvitetään hiljaisen tiedon jakamisen esteitä yksilöiden välillä kohdeorganisaatiossa sekä esitetään kehitysehdotuksia, joilla näitä esteitä voidaan ehkäistä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii Ipen (2003) malli yksilöiden välisen tiedon jakamiseen vaikuttavista tekijöistä. Viitekehykseen sisältyvät tiedon luonne, yksilön motivaatio jakaa tietoa, yksilön mahdollisuudet jakaa tietoa sekä organisaatiokulttuuri. Tutkimus on suoritettu laadullisena tutkimuksena, ja tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Teoreettisen viitekehyksen ja tutkimusaineiston perusteella avoimella ja positiivisella ilmapiirillä, luottamuksella, palkitsemisella sekä mahdollisuuksilla jakaa tietoa (vuorovaikutus ja aika) on merkittävä vaikutus hiljaisen tiedon jakamiseen kohdeorganisaation yksikössä. Sen sijaan hiljaisen tiedon jakamisen esteiksi yksikössä koetaan tiedon jakamisesta koituva vaiva ja hierarkkinen työyhteisö sekä haaste tunnistaa oma hallussa oleva hiljainen tieto. Kehitysehdotuksiksi tutkielmassa esiin nostetaan tiedon tunnistaminen ja odotusten näkyväksi tekeminen kaikille avoimen keskustelun kautta, perehdytysten kehittäminen sekä riittävän ajan mahdollistaminen hiljaisen tiedon jakamiselle. Kolmanneksi kehitysehdotukseksi nostetaan tehokkaan tiedon siirtymisen mahdollistaminen työntekijöiltä ylemmäs organisaatiossa. Tämä saavutetaan niin, että ylemmän tason toimijat ja johto ovat mahdollisimman helposti lähestyttävissä, ja tiedon jakaminen on mahdollisimman vaivatonta ja helppoa.

The aim of the study was to identify drivers which affect the tendency to conduct timber trade online among private forest owners in greater Helsinki metropolitan area. Drivers were measured using a survey form. The survey form was constructed using an applied Technology Acceptance Model. Mail addresses for the survey were collected from a Finnish forest products company’s customer database. The survey data was gathered using a survey form which was delivered by mail. The form could also be filled online The reference population consisted of 6059 private forest owners from which a sample of 865 private forest owners was taken. The forest owners included in the sample were sent the survey form of which 88 were returned filled. This yields an answer percentage of 10 %. The answers were analyzed using linear regression models. From the individual models a composite model was constructed which was used to explain what the drivers behind private forest owners’ decision to do online timber trade were and how big the effects of a driver were. The biggest drivers according to the data were perceived usefulness, result demonstrability and relevance. Also output quality, perceived ease of use and subjective norm had a positive effect on the tendency to do online timber trade. According to the data it is impossible to say whether voluntariness of use has an effect on the private forest owners’ decision to do online timber trade. The results were mainly in line with previous Technology Acceptance Model based research. The effects of subjective norm and output quality were slightly lower than previous Technology Acceptance Model related studies. There has not yet been any previous research into the tendency to conduct online timber trade in Finland to which the results could be directly compared to.

The aim of this study is to outline what does the complaint for the European Commission concerning unlawful state aids for the forestry organisations reveal about Finnish forestry. In the complaint the competitive position of the Finnish Forestry Centre and Forest Management Associations is described unfair and the flaws of competition in the forest management services are shown serious. The focus of the thesis is to analyse the complex role of the Finnish private forestry organisations through the issues of governance and competition. The research method is a descriptive literature review. The case is described as detailed as possible through its history and political and economic circumstances. The literature consists of books, documents and articles. The topic is approached in the competition legislation framework, in particular, within the control of state aids. In the case the discontent with dominant forestry practices of a private forest owner was converted into a national issue by taking it to the EU level. Through the EU’s state aid regulation and monitoring it was possible to influence the national institutions, which, without complaint, would have been impossible or, at least, slow. Looking at the background of the organisation and state aid system in the Finnish forestry emerged much regularity, which supported the complaint argumentation. The results showed that the established practices and, as well as, organisations’ administrative and operational connections have strongly influenced on how the forestry market activities have evolved and the challenges in operating environment have been addressed. In fact, the problems related to the organisational system and competition setup can be seen occurred in four different forms, which are illustrated with the following themes: general interest, long-established operations models, self-interest and passivity.

Tutkimus tarkastelee yksityisten terveydenhuoltopalveluiden kuluttamista, painottuen kuluttajien tekemiin valintoihin. Tavoitteena on tutkia sitä, mitkä selittävistä tekijöistä, kuten sukupuoli, ikäluokka, kuluttajan keskimääräinen tulotaso, sopimustaso ja alue ovat merkityksellisiä kuluttajien valinnoissa. Tutkimuksessa analysoidaan kvantitatiivisin menetelmin kuluttajien käyttäytymistä selittäviä tekijöitä. Aiempien tutkimuksien perusteella korkeammin koulutetut ja parempituloiset henkilöt käyvät muita useammin terveydenhuollossa, vaikka se suhteutetaan sairastavuuden perusteella arvioituun tarpeeseen. Käynnit yksityislääkärillä ja etenkin työterveyshuollossa ovat jakautuneet suurituloisia suosivasti. Terveyspalveluita hankittaessa tärkeässä asemassa päätöksenteossa on palveluiden käyttöön liittyvät tekijät, kuten kustannukset, palvelun laatu sekä palvelun saatavuus ja saavutettavuus. Palveluita hankittaessa kuluttajat eivät koe palvelun läheistä sijaintia tai pieniä kustannuksia tärkeimmiksi tekijöiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu vuonna 2013 työterveyssopimuksen laatineiden asiakasyrityksien henkilöistä, jotka olivat käyttäneet yksityisen terveydenhuolto yrityksen työterveyspalveluita vuosien 2013–2014 välisenä aikana Suomessa. Aineistosta on rajattu pois ne henkilöt, jotka olivat ennen työterveyssopimuksen voimaantuloa käyttäneet kyseisen yrityksen palveluita sekä henkilöt, jotka ovat alle 18-vuotiaita. Logistisella regressioanalyysillä tarkastellaan kuluttajien yksityisten terveyspalveluiden käyttöä selittäviä tekijöitä. Logistinen regressioanalyysi selitti tilastollisesti merkitsevästi kuluttajien käymistä itse maksetuissa palveluissa. Mallissa sukupuoli, ikäluokka, kuluttajan keskimääräinen tulotaso, sopimustaso ja alue selittivät 2,4 prosenttia siitä, miksi työterveyshuollon piiriin kuuluva henkilö käytti itse maksettavia palveluita. Näistä muuttujista kuluttajan ikäluokka ja tulotaso eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä tekijöitä. Aineiston perusteella Etelä-Suomessa on eniten yksityisten terveyspalveluiden itse maksavia kuluttajia. Naiset käyttivät enemmän yksityisen terveydenhuollon palveluita kuin miehet. Miehet kuitenkin käyttivät noin 12 prosenttia enemmän rahaa käyttäessään palveluita. Kuluttajan työterveyshuollon sopimuksen palveluiden laajuus vaikutti merkittävimmin palveluiden käytön kanssa. Kuluttajan tuloilla on vaikutusta käytettyihin palveluiden sekä niiden määriin, mutta ei kuluttajan käymiseen yksityisen terveydenhuollon itse maksettavissa palveluissa. Kuluttajan ikäluokan ei todettu olevan tilastollisesti merkitsevä tekijä, mutta ikäluokassa 35–44 kuluttajien keskimääräisesti käytetty raha oli merkittävästi suurempaa kuin muissa ikäluokissa.