Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Torvi, Anneli (2019)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Johdanto: Elintapojen on todettu vaikuttavan kognition heikentymisen riskiin ikääntyneillä. Ravintotekijöistä mm. runsas kalan ja kasvisten käyttö, tyydyttymättömät rasvahapot sekä antioksidantit ovat olleet yhteydessä hyvän kognition säilymiseen. Kognition heikentymiseen on yhdistetty mm. tyydyttyneen rasvan runsas saanti sekä punaisen lihan runsas käyttö. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalan, kasvisten ja punaisen lihan yhteyttä kognitioon 65–75-vuotiailla kotona asuvilla naisilla ja miehillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus on poikittaistutkimus FlaSeCo-interventiotutkimuksen lähtötilanteesta. Tutkimukseen rekrytoitiin pääkaupunkiseudulla 65–75-vuotiaita terveitä miehiä ja naisia, joiden kognitio arvioitiin normaaliksi The Saint Louis University Mental Status:lla (SLUMS). Tutkittavien ruoankäyttöä selvitettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjalla ja kognitiota Trail Making Testillä (TMT). Tutkittavilta mitattiin veren rasva- ja sokeriarvoja sekä arvioitiin masentuneisuutta GDS30-mittarilla ja terveyteen liittyvää elämänlaatua 15D-mittarilla. Ruokapäiväkirjoista laskettiin ruokien kulutusta sekä energian ja ravintoaineiden saantia. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 104 henkilöä, joista 63 % oli naisia ja keski-ikä oli 69 vuotta. Osallistujat olivat pitkään kouluttautuneita, keskimäärin 14,9 vuotta. Keskimääräinen energiansaanti oli naisilla 1812 kcal (SD 392) ja miehillä 2021 kcal (SD 523) päivässä. Keskimääräinen kasvisten kulutus oli naisilla 459 g (SD 241) ja miehillä 395 g (SD 209) päivässä, kalan vastaavasti 44 g (SD 47) ja 36 g (SD 45) sekä punaisen lihan 44 g (SD 48) ja 106 g (SD90). Kalan kulutuksen perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään: I, n=35 (0 g/päivä), II, n=34 (3,3–51,2 g/päivä), III, n=35 (53,3–200 g/päivä) ja vastaavasti kasvisten kulutuksen perusteella: I, n=35 (44,0–311,7 g/päivä), II, n=34 (316,7–450,7 g/päivä), III, n=35 (453,3–1115 g/päivä) sekä punaisen lihan kulutuksen perusteella: I, n=34 (0–23,0 g/päivä), II, n=35 (26,3–85 g/päivä), III, n=35 (85,0–527,0 g/päivä). TMT B-osan suorittamiseen kului keskimäärin kasvisten kulutuksen luokissa I, II ja II 99,3 s (SD 45,9), 86,0 s (SD 33,4) ja 94,7 s (SD 47,2), (p=0,68), punaisen lihan kulutuksen luokissa I, II ja II 95,5 s (SD 41,1), 91,2 s (SD 36,8) ja 93,1 s (SD 49,4), (p=0,83) sekä kalan kulutuksen luokissa I, II ja II 100,9 s (SD 47,8), 96,1 s (SD 45,2), 82,8 s (SD 32,1), (p=0,062). Kalan ja kasvisten kulutuksen välillä oli positiivinen yhteys (p=0,019). Kalan ja punaisen lihan kulutuksen välillä oli lähes tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys (p=0,072). Johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella terveillä, kognitioltaan normaaleiksi arvioiduilla ikääntyneillä henkilöillä kalan, punaisen lihan tai kasvisten kulutus ei ollut suoraan yhteydessä kognitioon. Tulokset voivat kuitenkin viitata siihen, että runsaasti kalaa sisältävä ruokavalio voisi kokonaisuudessaan olla yhteydessä hyvään kognitioon, koska enemmän kalaa syöneet söivät enemmän kasviksia ja vähemmän punaista lihaa. Kalan runsas kulutus saattaa kertoa tässä tutkimuksessa kognitiota suojaavasta kokonaisruokavaliosta.
  • Ekström, Hanna (2014)
    Kala on maailmanlaajuisesti tunnistettu tärkeäksi elintarvikkeeksi ja tarjoaa elinkeinon suurelle määrälle maailman väestöä. Se on myös yksilötasolla tärkeä osa ravitsemusta. Kalan kulutuksen tutkiminen on tärkeää, sillä siten saadaan tietoa kuluttajien mieltymyksistä ja voidaan vaikuttaa valintoihin. Kulutuksen alueella yhtenä pullonkaulana tunnistetaan kalatuotteiden laadun arviointi ja kuluttajan kyky arvioida tuotteita. Tämä tutkimus käsittelee kalatuotteiden arviointia kuluttajan näkökulmasta. Siten saatu tieto auttaa kalatuottajia kehittämään tuotteitaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tärkeäksi kuluttaja kokee kalatuotteista saatavilla olevat vihjeet tuoreen kalan sekä kalavalmisteiden kohdalla. Lisäksi selvitettiin vihjeiden merkityksen yhteyttä siihen, millaisiksi kuluttajat arvioivat omaa tietämystään ja itseluottamustaan tiedon käyttäjinä. Kalatuotteiden arvioinnissa vaikuttavat monet seikat. Teoriaosuudessa käsitellään laadun arvioinnin sekä kuluttajan kykyjen teoriaa. Empiriaosuudessa tutkitaan kuluttajien kalatuotteiden laadun arviointia tuotteesta saatavilla olevien sisäisten ja ulkoisten vihjeiden sekä kuluttajien tietämyksen ja itsevarmuuden kautta. Lopuksi tarkastellaan näiden ulottuvuuksien yhteyttä. Laatu nousee työssä tärkeäksi tekijäksi, mutta empiirisessä tarkastelussa se toimii taustalla vaikuttavana käsitteenä. Laatutasoon tai odotettuun laatutasoon ei sinänsä kiinnitetä tutkielman empiirisessä osiossa huomioita. Tutkimuskysymystä lähdettiin selvittämään kalan kuluttajille suunnatulla kyselyllä määrällisellä tutkimusotteella. Kyselylomaketta suunnitellessa hyödynnettiin aiempaa teoriaa ja tutkimuksia. Taloustutkimus suoritti kyselyn sähköisenä kyselynä syyskuussa 2013. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 641. Vastaajia oli monipuolisesti erilaisista demografisista ryhmistä. Vastaajat koostuivat henkilöistä, jotka ovat ainakin joskus ostaneet, syöneet tai valmistaneet kalaa. Kyselyn vastauksista ilmeni huomionarvoisia asioita siitä, mihin ja millaisiin vihjeisiin kuluttaja kiinnittää huomiota kalaa ja kalatuotteita arvioidessaan. Analyysin perusteella voitiin todeta, että sisäiset vihjeet saivat kuluttajalla suuremman painoarvon kuin ulkoiset vihjeet. Erityisesti näin oli tuoreen kalan kohdalla (sisäiset vihjeet ka 4,3 ja ulkoiset ka 3,7). Yksittäisistä vihjeistä tärkeimmäksi koettiin viimeinen käyttöpäivä sekä tuotteen ulkonäkö. Tuoreen kalan kohdalla tärkeänä pidettiin myös pyyntipäivää ja valmiskalatuotteen kohdalla tärkeäksi koettiin kalalaji. Vähiten tärkeinä vihjeinä pidettiin tuotemerkkiä, tuotteen valmistajaa ja laatusertifikaattia kummankin kalatuotetyypin kohdalla. Kyselyn vastausten perusteella tuotemerkki on vähiten tärkeä vihje kuluttajille sekä tuoreen että valmiiden kalatuotteiden kohdalla. Tuotemerkillä voisi kuitenkin olla potentiaalia nousta merkittävämpään rooliin viestimään kalatuotteen laadusta. Tutkielmasta saadut tulokset kuluttajien tärkeinä pitämistä laatuvihjeistä voivat antaa osviittaa sille, miten tuotteita voisi jatkossa kehittää palvelemaan etenkin niitä kuluttajia, jotka kokevat kykynsä kalan kuluttajina heikoksi. Kyselyyn vastanneet arvioivat omia kykyjään kalan kuluttajina keskimäärin melko hyviksi. Vihjeiden ja kykyjen välillä ilmeni positiivinen korrelaatio useiden muuttujien kohdalla. Sisäisten vihjeiden kohdalla korrelaatio oli positiivinen lukuun ottamatta ruodottomuutta. Ruodottomuuden merkitys vihjeenä väheni, kun kuluttajan arvio kyvykkyydestä kasvoi.
  • Pennala, Tuomas (2013)
    Wheat is one of the world's three most important arable crops among rice and maize. Therefore, the study of fertilization is important, especially in the long run, to provide reliable information on the impact on potassium fertilization to farming land, spring wheat growth and its yield. The aim of this study is to find out how potassium fertilization affects spring wheat yield and soil properties, as well as straw yield in long-term field experiment. I wanted to find out whether the current recommendations for potassium fertilization are sufficient to spring wheat varieties on sandy loam and which factors are most affected wheat grain and straw yield. The experiment was conducted on sandy loam in Hausjärvi as field experiment, in which four fertilization treatments were used, two of which contained the same amount of potassium and two were left without potassium. Wheat grain and straw yields were sampled and analyzed. In addition, the wheat crop samples were taken during the summers. Wheat straw was collected each year from the field, except in 1978, when they were plowed in the field. According to the results of spring wheat grain and straw yield year affect both fertilization and year. Year explained the differences in yields better than fertilization. Potassium fertilization levels significantly affected the straw yield. Most fertilized wheat took the most soluble and reserve potassium. The amount of soluble potassium in topsoil decreased in all treatments, but reserve potassium remained almost unchanged. The study shows that the current recommendations for potassium fertilization of fields potassium balance fall in the long run. Also, wheat other macronutrient intake significantly affect potassium commissioning. The amount of potassium in topsoil decreased during the experiment and some of potassium probably leached from the field. The test use 60 kg of K / ha are sufficient for current wheat varieties. Without potassium fertilization may occur potassium deficiency after decades, especially if the natural potassium resources are small. In the future, therefore, should pay attention to improving the use of potassium and to prevent potassium leaching.
  • Tarpio, Ximenna Alexandra (2021)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Acid sulfate soils are formed from sediment deposits containing sulfides, in which sulfur is present in the form of iron sulfides. In contact with air, the sulfur layer initiates a long-chain of biochemical and chemical reactions that increase the acidity of the soil and the amount of sulfate. Excessive acidity restricts plant development and growth. In acid soil, the aluminum solubility reaches a high level of toxicity for roots and slows down the microbiological degradation of organic matters, resulting in a reduction of nitrogen mineralization. Previous research results have shown that important liming has the potential to raise the pH of sulphate soils, and thereby reduce its acidity. With a high pH, the concentrations of ammonium and nitrate in the soil increase, facilitating nitrogen uptake and thereby also improving the efficiency of nitrogen uptake by plants. It has been speculated that, by increasing the nitrogen uptake efficiency and nitrogen utilization in plants, it will improve nitrogen use efficiency and so will reduce denitrification in sulphate soils and the resulting N2O emissions. However, to date, the studies on the effect of liming on plant nitrogen uptake (UPE) and utilization efficiency (UTE) and, consequently, on plant nitrogen utilization efficiency (NUE) have been minimal. The purpose of this study is to investigate how liming affects the yield formation and nitrogen uptake efficiency for barley (Hordeum vulgare L.) in unfertilized and fertilized acid sulfate soils. The field trial was established in Viikki, Helsinki, in the spring 2018. It followed split-plot design, in which the main plots were combinations of plant and nitrogen fertilization treatments (0 or 100 kg of nitrogen per hectare of fertilized barley (Kaarle) or unfertilized fallow) and lime treatments (0; 7,7; 15,3 t/ha) in four replicates. Liming raised the soil pH as expected and also increased nitrogen mineralization during the growing season, which is reflected in the nitrogen uptake. The effect of liming and fertilization on crop formation was small for barley biomass, yield component and grain yield. On the other hand, the liming effect reduced the nitrogen absorption efficiency and the nitrogen utilization efficiency and thereby the efficiency of nitrogen use. Fertilization also increased nitrogen uptake, but also decreased nitrogen utilization efficiency and nitrogen harvest index. The combined effect of liming and fertilization increased nitrogen mineralization. Liming treatment clearly increased nitrogen mineralization more in unfertilized soils than fertilized (there was no difference between liming levels). The drought in June and the low moisture limited the mobilization of nitrogen released from fertilizer in the soil, which would explain the effect of the nitrogen fertilizer treatment remaining relatively small. The drought also limited the development of the roots and thus the uptake of nitrogen and other nutrients. Lime treatment did not change NUE, UPE and UTE, but increased nitrogen mineralization and nitrogen uptake during the growing season, suggesting that under more favorable conditions the liming treatment could improve the efficiency and therefore improve the profitability and ecology of the barley crop. Further studies are needed as the results of studies performed elsewhere may not be valid under boreal conditions.
  • Vähä-Kouvola, Santeri (2014)
    Maatalouden tuotantosopimukset ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Yleistymisen syitä ovat olleet mm. tuotannon riskien hallinta, vakaammat markkinat ja tuottajan mahdollisuus keskittyä ydintoimintaan. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin kananmunan sopimustuotantoon eri näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena oli määrittää, millaisia sopimusehtoja kananmuna-alalla käytetään, ja pohtia, miten ne vaikuttavat tuottajiin. Tutkimuksen teoriaosassa käytiin läpi syitä sopimuksien käyttöön sekä tuottajan että pakkaamon kannalta. Munakunnan osuustoiminnallisuuden pitäisi ainakin teoriassa lisätä tuotantosopimuksien tasa-arvoisuutta. Tutkimus tehtiin tuottajan näkökulmasta ja sen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote. Tiedonhankinnan strategiana käytettiin tapaustutkimusta ja eri haastattelujen muotoja. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista ja Munakunnan luovuttamista dokumenteista, jotka sisälsivät mm. tuottajaluettelon ja sopimuspohjat liitteineen. Tutkimustulosten perusteella pakkaamo ohjaa tuottajaa mm. laajentamiseen kannustavalla hinnoittelulla, sitovilla tuotantoerillä ja kilpailutuksen rajoittamisella. Tähän ovat syynä mm. pakkaamoiden välinen lisääntynyt kilpailu ja kaupan lisääntynyt valta. Tulosten mukaan tuottajat pitävät sopimustuottamisessa tärkeimpinä asioina vakaata tuottajahintaa ja luotettavaa yhteistyökumppania. Nykyisellään tuottajahinta voi muuttua useita kertoja yhden vuoden aikana, jonka tuottajat kokivat ongelmallisena. Sopimuksissa määriteltyjä tuotannon ehtoja oli paljon, mutta niitä oli tuottajien mielestä kohtalaisen helppo noudattaa. Suurin osa ei kokenut sopimusehtojen rajoittavan tilan toimintaa ja tuotantosopimuksien käyttö oli yleisesti hyväksyttyä.
  • Kuurne, Sampo (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan kankaita ostavien kuluttajien sekä kangaskaupan asiakkaiden kulutustyylejä. Teoreettinen viitekehys perustuu Do-it-yourself –kirjallisuuteen sekä teoriaan kulutus- ja elämäntyyleistä. Kankaita ostavat kuluttajat tekevät usein käsitöitä. Aiempi käsitöihin liittyvä määrällinen DIY-tutkimus on keskittynyt kodin ehostamiseen kuten remontointiin tai pihan hoitoon. Tutkielma tehtiin kvantitatiivisella menetelmällä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internet-paneelissa helmikuussa 2020. Tutkimuksessa on 1105 vastaajaa. Vastaajista 577 on kangaskaupan asiakkaita ja 528 kankaita ostavia kuluttajia. Kankailla tarkoitetaan tutkielmassa metri- ja palakankaita. Tulosten analysoinnissa käytettiin ei-parametrista varianssianalyysiä, ristiintaulukointia ja t-testejä. Tutkimuksen tarkoituksena on syventää ymmärrystä kankaita ostavista kuluttajista. Tutkimuksessa selvitetään, miten ompelevien kuluttajien kulutustyylit eroavat ei-ompelevista kuluttajista. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten erilaiset taustamuuttujat kuten ikä ja tulot vaikuttavat kulutustyyleihin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös yleisesti sitä, mitkä tekijät ovat tärkeitä kankaita ostaville kuluttajille. Tulokset osoittavat, että kankaita ostavan väestön ja kangaskaupan asiakkaiden kulutustyyleissä on merkittäviä eroja. Erot liittyvät siihen, miksi ja mihin tarkoitukseen kankaita ostetaan. Kangaskaupan asiakkaat ostavat kankaita enimmäkseen vaatetukseen ja käsityöharrastukseen. Vastaavasti väestön keskuudessa kankaita ostetaan sisustustarkoitukseen. Kangaskaupan asiakkaiden ja kankaita ostavan väestön kulutustyylit ovat yhteydessä tuloihin, ompelukertojen useuteen ja osittain ikään. Matalatuloiset ostavat kankaita korkeatuloisia useammin edullisen hinnan vuoksi. Ompelevat kuluttajat ostavat kankaita muita useammin valmistuotteiden heikon saatavuuden, laadun ja ompelusta saatavan nautinnon vuoksi. Lisäksi nuoremmat ikäryhmät ostavat vanhempia ikäryhmiä harvemmin vaatteita edullisen hinnan vuoksi.
  • Punttila, Eliisa (2013)
    The aim of this master’s thesis was to quantify the net benefits when 7 % of Finnish adults shift from their average diet to a low carbohydrate diet (VHH), a very low carbohydrate diet (EVHH) or a diet based on Finnish nutrition recommendations (SUOSITUS). The low carbohydrate diets were based on 84 food diaries that were collected by an online survey. The diet shifts were conducted by social cost-benefit-analysis (CBA) including environmental and health impacts in monetary values. The environmental impacts included changes in greenhouse gas emissions and nutrient emissions into Baltic sea while the health impacts included changes in myocardial infarction and stroke incidence related on consumption of fruits and vegetables, and in colorectal cancer incidence related on red and processed meat. The net benefits were quantified also in a scenario when the energy intake in VHH, EVHH and SUOSITUS were lower and the diets lead to 15 kilograms weight reduction and to normal weight. In the weight loss scenario the changes in colorectal cancer and type 2 diabetes incidence related on overweight were included in addition to other impacts. In the non-weight loss scenario when 7 % of Finnish adults shift to VHH, EVHH or SUOSITUS diet, the total net benefits were respectively -3,7 million, -10,8 million and 7,3 million euros per year. The net benefits of environmental impacts dominated: in VHH, EVHH and SUOSITUS cases they were -6,5 million, -12,9 million and 3,3 million euros. The largest difference between diets resulted from consumption of meat and milk products. In weight loss scenario, the net benefits from VHH, EVHH and SUOSITUS cases were 11,2 million, 5,8 million and 20,6 million euros per year and the benefits of reduced incidence of type 2 diabetes dominated: in all cases they were 10,0 million euros. In conclusion, the sift to the diet based on Finnish nutrient recommendations resulted in the highest positive net benefit. The net benefits of sifting to the VHH and EVHH diets were positive only if when these lead to significant weight loss. However, many potential impacts and factors (e.g. saturated fat, dietary fiber) were not included in this study. Further research is needed.
  • Heikurainen, Otto (2020)
    Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten metsäkoneyritysten kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa strategian resurssiperustaisen näkökulman avulla metsäkoneyritysten sisäisiä tekijöitä, jotka tukevat kannattavaa liiketoimintaa. Tutkimuksessa muodostettiin myös toimintaehdotuksia metsäkoneyrityksille kannattavuuden parantamiseksi. Tutkimuksen viitekehys muodostettiin strategisen johtamisen, metsäkoneyrityksen resurssien sekä yrittäjälähtöisten tekijöiden varaan. Tutkimus noudatti kvalitatiivista tutkimusotetta, jossa hyödynnettiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Metsäkoneyritysten vuosien 2012—2016 tilinpäätökset muodostivat määrällisen aineiston ja laadullinen aineisto kerättiin 19 metsäkoneyrittäjän informoituina puolistrukturoituina haastatteluina. Tilinpäätösaineiston avulla yritykset jaettiin korkean ja matalan kannattavuuden ryhmiin ja haastatteluaineiston avulla pyrittiin tunnistamaan teemoja kannattavuuden selittämiseksi. Kannattavuuden lisäksi tarkasteltiin myös yritysten kasvua, tasetta sekä kustannusrakennetta. Metsäkoneyritykset ovat jakautumassa pienyrityskeskeisesti suuntautuneisiin ja yrittäjälähtöisesti suuntautuneisiin yrityksiin. Metsäkoneyrityksistä pienyrityskeskeisesti suuntautuneet ovat kasvua ja muutoksia vastustavia, liikevaihdoltaan pienempiä, mutta kannattavampia. Yrittäjämäisesti suuntautuneet yritykset ovat kasvuhakuisia, liikevaihdoltaan suurempia, mutta heikommin kannattavia. Yrittäjän operatiivinen rooli, alhaisemmat yleiskustannukset, operatiivinen tehokkuus, pääomaintensiivinen liiketoimintamalli sekä pitkät ja vakaat asiakassuhteet ovat korkean kannattavuuden metsäkoneyrityksiä yhdistäviä tekijöitä. Alueyrittäjyys, alhainen autonomia työnsuunnittelussa, kasvaneet yleiskustannukset, ikääntynyt kalusto sekä operaatioiden monimutkaisempi hallinta ovat alhaisemman kannattavuuden metsäkoneyrityksiä yhdistäviä tekijöitä. Kannattava puunkorjuuliiketoiminta on usein täystyöllisyyden tulos, mutta liiketoimintaympäristön kilpailuvoimat heikentävät yritysten mahdollisuuksia mukauttaa kapasiteettinsa vakaasti tarjolla olevaan työmäärään. Myös metsäkoneyritysten yhteenliittymät ovat mahdollisuus skaalaetujen kustannustehokkaaseen hyödyntämiseen ja tätä strategiaa hyödyntäneet metsäkoneyritykset ovat keskimääräistä kannattavampia, mutta osa puunhankintaorganisaatioista kieltäytyy toimimasta yhteenliittymien kanssa. Metsäkoneyrittäjien liiketoiminta- ja johtamisosaaminen on edellytys kannattavalle kasvulle, mutta osaaminen näillä osa-alueilla koetaan puutteelliseksi. Muutoksia karttavat pienet metsäkoneyritykset ovat nyt kannattavimpia, mutta liiketoimintaympäristön keskittymistrendin edetessä kooltaan suuremmilla yrityksillä on paremmat mahdollisuudet pitkän aikavälin selviytymiseen.
  • Luhtalampi, Roosa (2016)
    Työni tarkoitus on tutkia kansainvälisen laivaliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamista. Laivaliikenne on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja ja kyseisen liikennesektorin päästöjen on ennustettu kasvavan merkittävästi myös tulevina vuosina. Kansainvälisen laivaliikenteen osuus globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä oli vuonna 2012 2,1 % ja ennusteiden mukaan päästöjen on odotettu kasvavan noin 50-250 % vuoteen 2050 mennessä. Tämän seurauksena laivaliikennesektorilla on paine vähentää päästöjään. Tarkoituksenani on selvittää, onko sektorilla mahdollisuus puhdistaa päästöjään ja jos on, millä hinnalla ja kuinka paljon. Laskelmani pohjautuu Kansainvälisen merenkulkuorganisaation vuonna 2014 julkaisemaan raporttiin, jossa maailman laivakanta ja sen polttoaineen kulutus on arvioitu vuodelle 2012. Raportin pohjatietojen avulla pystyin määrittämään kansainvälisen laivaliikenteen kasvihuonekaasupäästöt (CO2, CH4, N2O) laivasegmenteittäin. Ilmoitettu polttoaineen kulutus sekä estimoidut kasvihuonekaasupäästöt mahdollistivat puhdistuskeinojen tehokkuuden tarkastelun. Tutkielmassani tarkastelin seitsemää eri puhdistuskeinoa, joista lopullisiin kustannusfunktioihin valikoitui kuusi eri puhdistuskeinoa. Puhdistuskeinoista leija ja mastot ovat toisensa poissulkevia, jonka seurauksena mastot rajattiin lopullisen tarkastelun ulkopuolelle. Muita tarkasteltuja puhdistuskeinoja olivat vauhdin hidastaminen, hukkalämmön talteenottojärjestelmä, laivan kulkusyvyyden ja moottorin kulman optimointi, sään huomioiminen reittivalinnoissa sekä potkurin kunnossapitäminen. Laivaliikenteellä on tunnistettavissa myös muita puhdistuskeinoja, mutta jouduin rajaamaan puhdistuskeinot saatavilla olevan datan sekä liikenteessä olevien laivojen puhdistuskeinojen hyödyntämiskyvyn perusteella. Puhdistuksesta aiheutuvat hyödyt ja kustannukset on diskontattu nykyaikaan käyttäen pitoaikana 15 vuotta ja korkona kuutta prosenttia. Laskelmani mukaan kansainvälisen laivaliikenteen osalta päästään noin 25 % päästövähennykseen vuodessa ilman laivoille muodostuvaa lisäkustannusta. Ensimmäiset puhdistuskeinot tuottavat laivoille enemmän rahallisia säästöjä polttoaineen kulutuksen pienenemisen kautta kuin niiden vaatima kustannuspanos on. Mikäli tarkastelussa otetaan huomioon päästöoikeuskaupasta syntyvät transaktiokustannukset, jotka on oletettu laskennassa 15 % suuruisiksi, päästään silti noin 21 % päästövähennykseen ilman lisäkustannuksia. Kokonaispäästövähennys on laskettu käyttämällä ensimmäisistä puhdistuskeinoista syntyviä tuottoja vähentämään seuraavien keinojen käyttöönotosta syntyviä kustannuksia. Päästöjen vähentämisen kustannukset ovat negatiivisia noin 12,5 % puhdistukseen saakka. Transaktiokustannukset huomioiden kyseinen määrä on noin 10,5 %. Globaalilla tasolla kansainvälinen laivaliikenne voisi siis vähentää noin 0,5 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ilman lisäkustannuksia. Tutkielmani perusteella laivaliikenteen poisjättäminen globaalien päästöjen vähentämistavoitteista ei ole perusteltua. Laivaliikenteellä on jo nyt käyttöönotettavia keinoja, joilla päästöjä voidaan vähentää merkittävästi pienillä kustannuksilla tai ilman muutoksia kokonaiskustannuksissa.
  • Skippari, Risto (2024)
    The importance of risk management for companies has increased significantly in recent decades as changes in the business environment, such as technological advancements and unexpected events like pandemics, demand more effective risk management. Especially international forest industry companies operating in global markets require vigilance and the ability to adapt to environmental changes. The long-term success of companies is strongly related to their ability to identify, assess, and manage risks. The aim of the thesis was to provide understandable information on how and why UPM-Kymmene Oyj (UPM) has adapted its risk reporting and in what context these changes have occurred. The theoretical framework of the thesis, which formed the basis for the analysis phase, was strongly built around Enterprise Risk Management (ERM) literature and frameworks. During the review period, UPM's risk reporting has undergone significant changes, reflecting both the company's strategic decisions and the impact of changes in the operating environment. Risk reporting has mainly evolved and increased over the years towards a more comprehensive approach to risk management. There are no significant shifts observed in UPM's risk management through risk reporting, reflecting the company's stability and long-term perspective. Further research could investigate the development of risk reporting in other companies operating in the forest sector, which would provide a more comprehensive understanding of sectoral changes and allow for comparison between companies. A broader sample could also clarify whether UPM's reporting changes have followed others, followed mainstream practices, or if the company has been a pioneer in the forest sector.
  • Toivonen, Lotta (2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka kansainväliset kulttuurimatkailijat tulee Suomessa segmentoida ja mitä segmentoinnissa tulee ottaa huomioon. Kansainvälisten kulttuurimatkailijoiden määrä maassamme kasvaa kansainvälisiä ennusteita nopeammin. Kulttuurimatkailun avainsanoja ovat kestävä kehitys, puhdas luonto ja paikallisuus. Suomella on omalaatuisen kulttuurin ja puhtaan luonnon vuoksi erinomaiset mahdollisuudet vastata nopeasti kasvavaan kysyntään. Jotta matkailutuotteiden tarjonta tavoittaisi potentiaaliset asiakkaat tulee markkinoiden segmentointi ja kohderyhmien valinta tehdä huolella. Teoriaosuudessa esitellään markkinoiden segmentoinnin ja kohderyhmien valinnan teorioita ja käsitteitä kansainvälisen matkailun näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin viidellä puolistrukturoidulla haastattelulla ja yhtenä verkkokyselynä. Haastatteluihin osallistui HelsinkiEast-hankkeeseen osallistuvia yrityksiä ja Porvoon matkailun markkinointisuunnittelija. Verkkokyselyyn vastasi HelsinkiEast-hankkeeseen osallistuvia yrityksiä. Tutkimuksen aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähteistä sisällönanalyysia. Tutkimustulokset osoittavat, että kansainvälisten kulttuurimatkailijoiden segmentointi Suomessa tulee perustua demografisista segmentointitekijöistä kansallisuuteen, Visit Finlandin määrittelemien segmenttien mukaan. Kansallisuus vaikuttaa merkittävimmissä määrin kuluttajan arvojen muodostumiseen ja asenteiden syntymiseen. Tuloksien mukaan segmentoinnissa kriittistä on tunnistaa alueen kärkituotteen valitsemat segmentit, segmentin käyttäytymistä ohjaavat arvot ja asenteet sekä segmenttien käyttämät tiedonhankintakanavat.
  • Somerma, Tuuli (2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan valtioneuvoston 12.2.2015 hyväksymää Suomen kansallista metsäohjelmaa “Kansallinen met-sästrategia 2025” Metsästrategian vuoteen 2050 tähtäävä visio on: “Metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin läh-de”. Metsästrategian tavoitteena on voimakas puuntuotannon lisääminen ja samanaikaisesti toimien ekologinen kestävyys on asetettu edellytykseksi puuntuotannon lisäämiselle. Lisäksi vision mukaisen metsistä saatavan hyvinvoinnin kasvattamisen to-detaan olevan riippuvainen metsän eri käyttötarpeiden yhteensovittamisesta. Metsien käytön ekologisen ja sosiaalisen kes-tävyyden edistämisen voidaan siis käsittää olevan metsästrategiassa yhtäläisiä tavoitteita metsien taloudellisesti kestävän käytön kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan strategian puuntuotannollisten tavoitteiden kestävyyttä, kestävyysajattelun kehittymistä, painottuen taloudellisen ja ekologisen kestävyyden tarkasteluun, sekä ajattelun siirtymistä käytäntöön. Kirjallisuuskatsauksessa lähdetään liikkeelle strategian tavoitteiden mukaisen puuntuotannon lisäämisen vaikutuksista. Ensinnäkin tarkastellaan, mihin tekijöihin puuntuotannolliset tavoitteet perustuvat, odotetun kysynnän ja hakkuumahdollisuuksien valossa. Toiseksi, tarkastellaan voidaanko puuntuotantoa lisäämällä saavuttaa suunniteltuja ilmastohyötyjä ja kolmanneksi, tarkastellaan puuntuotannon lisäämisen vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuteen. Toisessa osassa tutkimusta tarkastellaan ensin kuinka kestävyys ymmärretään kirjallisuudessa ja toisaalta, kuinka kestävyyden mittarit on määritelty strategiassa. Toiseksi, esitettyjen mittareiden perusteella arvioidaan metsästrategian strategisten hankkeiden kohdistumista kestävyyden eri osa-alueisiin sekä tarkastellaan erikseen puuntuotannon lisäämiseen ja metsien monimuotoisuuden turvaamiseen tähtääviä hankkeita. Lopulta, tarkastellaan valtion tukien kohdistumisen suhteellista ja absoluuttista muutosta puun tuotannossa sekä metsien monimuotoisuuden turvaamisessa Historiallisesti Suomen metsien kestävää käyttöä on ohjannut ajatus puuntuotannollisesta kestävyydestä ja kuutiomäärän maksimoinnista metsätalouden kannattavuuden mittareina. Suurimman yhteiskunnallisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi tulisi kannattavuuden tarkastelussa kuitenkin taloustieteen mukaisesti kiinnittää huomiota taloudellisiin suureisiin, kuten hintaan, kustannuksiin ja korkokantaan. Tarkasteluun tulisi metsien käytön osalta sisällyttää myös metsien markkinattomat hyödyt, kuten metsäluonnon monimuotoisuus ja metsien hiilinielut sekä muut metsien käyttöön liittyvät arvostukset. Strategian kestävyysajattelu on tässä mielessä kehittynyt edeltäjiinsä nähden, sillä se tunnistaa kilpailulliset markkinat, joilla markkinoita tasapainotetaan kohdistamalla julkinen ohjaus markkinattomiin julkishyödykkeisiin, edellytyksenä metsätalouden kannattavuudelle. Toisaalta, puun tuotannon maksimointi nähdään edelleen tärkeänä tekijänä kansantalouden kannattavuuden mittaamisessa. Tämä aiheuttaa jo lähtökohtaisesti sen tilanteen, että puuvarojen optimaalista käyttöä arvioitaessa sivuutetaan muut kuin puuntuotannolliset hyödyt. Lisäksi ajatus siitä, ettei puuntuotannon kansantaloudellinen kannattavuus vastaa sen yksityistaloudellista kannattavuutta, aiheuttaa tilanteen jossa kilpailullisiin markkinoihin voidaan puuttua muuten kuin taloustieteellisin perustein. Puuntuotannon maksimoiminen kansantaloudellisen kestävyyden mittarina ei siis edistä kilpailullisten markkinoiden syntymistä tai yksityismetsätalouden kannattavuutta. Ilmastonäkökulmasta metsien lisääntynyt hyödyntäminen ei vähennä ilmakehän hiilidioksidia halutulla tarkastelujaksolla. Lisäksi toimiin liittyvät epävarmuudet vaarantavat sekä toiminnan taloudellisen että ekologisen kestävyyden. Monimuotoisuudelle lisään-tyvien hakkuiden todetaan metsästrategiassa edustavan uhkatekijää. Esitetyt toimenpiteet eivät kuitenkaan edistä metsäluonnon monimuotoisuuden tilan kehittymistä ainakaan lähivuosina ja strategiassa suuri painoarvo laitetaankin METSO-suojeluohjelman onnistumiselle. Kokonaisuudessaan metsästrategian toimenpiteet kohdistuvat 2020-luvulle, joten sen vaikutuksia puun tuotannon lisäämiseen tai monimuotoisuuden tilan parantamiseen ei voida vielä arvioida. Suurin merkitys on tällöin valtion tuilla, jotka puuntuotannon osalta ovat laskeneet 25 %, talousmetsien luonnonhoidon osalta 61 % ja suojelun osalta 65 % vuoden 2010 tasosta. Valtion tukipolitiikassa ei tällä hetkellä näy strategian ajatus metsien
  • Mattila, Veikka (2017)
    At the Paris climate conference (COP21), a new, comprehensive, legally binding agreement was reached, and it came force by November, 2016. The main goal of the Agreement is to keep the global temperature rise well below 2 degrees and strive for efforts to restrict the temperature increase to 1.5 degree Celsius. Carbon budget denotes the aggregate maximum of carbon dioxide ended up in the atmosphere which mankind can afford to emit now and the future. Keeping the more stringent goal of the Paris Agreement with a probability of 66 % results in the global carbon budget of 350 Gt between 2011 and 2100 and in my thesis, I choose the global carbon budget of 183 Gt for the years 2016-2050. In addition to considering the global carbon budget, the matter of distribution of global carbon budget among the nations is important because both huge practical questions of the international climate politics and general philosophical questions of fairness are directly linked to it. The fairness principles expressed in formulas provide functional tools for studying potential answers for these questions. In my thesis, I choose an equity principle and a historical responsibility principle out of the various fairness principles and I examine 1) what kind of carbon budgets they produce 2) what kind of differences there are in results they produce and 3) how two fairness principles are fulfilled in the current climate politics. Results brought by using the equity principle demonstrate that carbon dioxide emissions of the most African countries, Asian countries akin to Bangladesh and Nepal and a group of other developing countries are very small compared to their carbon budgets based on their population shares, and annual carbon budgets. Simultaneously, the carbon dioxide emissions of Western countries, Japan, Russia, South Africa, Iran, China, Turkey, Argentina, Mexico, Egypt, Indonesia, Brazil and India are going to exceed their carbon budgets in 2-15 years, that is only after some years. It is observed in results brought by the historical responsibility that the cumulative, historical emissions (per capita) of the United States and the other Western countries involved in a sample are tenfold, even hundredfold compared to those of developing countries. Furthermore, almost all Western countries, Russia, Japan and South Africa have negative carbon budgets and the others have positive ones. In the calculation of historical emissions, the choice of starting year matters and the earlier the starting year is, the bigger are carbon debts of Western countries, Russia and Japan and carbon credits of India, China and many other countries. In the results given by the historical responsibility principle, only Western countries, Russia, Japan, South Africa have exceeded their carbon budgets whereas in the results given the equity principle, there are also a remarkable amount of other developed countries which will exceed their carbon budgets in 2-15 years. Another difference is that in the case of the equity principle, countries that have exceeded their carbon budgets should only decrease their emissions to the level of their annual emissions. In other words, their carbon budget would remain positive while in the case of the historical responsibility, countries that have exceeded their carbon budgets receive directly negative carbon budgets. After all, the results brought by chosen the equity and historical principles indicate that neither principle is fulfilled in the present international climate politics.
  • Wilkman, Elina (2017)
    Tutkimus suoritettiin toimeksiantona Ruokatieto Yhdistys ry:lle, joka hallinnoin Hyvää Suomesta -merkkiä. Hyvää Suomesta -merkki kertoo kotimaisista raaka-aineista ja valmistuksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alkuperämerkin kehittämismahdollisuudet kansalliseksi laatujärjestelmäksi. Tutkimuksella haluttiin selvittää miten alkuperämerkki voisi toimia kansallisen laatujärjestelmän kriteerinä. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää Ruokatieto Yhdistys ry:n jäsen yritysten kokema tarve kotimaisuudesta kertovalle kansalliselle laatujärjestelmälle. Teoriaosuudessa selvitettiin kansainvälisten tutkimuksien avulla alkuperään liittyviä teemoja: alkuperää, jäljitettävyyttä, laatua ja elintarviketurvallisuutta. Näiden teemojen avulla selvitettiin miten alkuperä ja siitä kertova merkki ilmentää laatua, jäljitettävyyttä ja elintarviketurvallisuutta. Teoriassa kartoitettiin elintarviketurvallisuusjärjestelmiä ja kotimaisuudesta kertovia alkuperämerkintöjä. Tutkimuksella haluttiin myös selvittää, miten auditointeja voisi kehittää ja voitaisiinko niissä hyödyntää elintarviketurvallisuusjärjestelmien valvontaa. Auditointiprosessia halutiin tehostaa ja sen aiheuttamia kustannuksia karsia. Tutkimuksen ajankohtaisuus oli keskeinen tekijä tutkimuksen tärkeydelle. Alkuperämerkillä, joka kertoo myös korkeasta laadusta ja elintarviketurvallisuudesta haluttiin vastata kuluttajien kasvaneeseen huoleen elintarviketurvallisuudesta ja jäljitettävyydestä. Lisäksi tavoitteena oli edistää kotimaisten tuotteiden luomaa laatumielikuvaa ja kotimaisten tuotteiden kysyntää. Tutkimus oli tapauskohtainen ja siksi se oli case -tutkimus. Tutkimuksessa käytettiin laadullista- ja määrällistä tutkimusmenetelmää. Tutkimukseen haastateltiin teemahaastatteluissa 12 laatualan asiantuntijaa ja Hyvää Suomesta -merkkiä käyttävien yritysten edustajia. Haastatteluiden lisäksi havaittiin tarve selvittää miten kotimaisuus vaikuttaa kuluttajiin ja heidän mielikuviinsa. Siksi kerättiin myös pieni näyte 58 kuluttajasta. Taustatiedoksi selvitettiin myös Ruokatieto Yhdistys ry:n jäsenyritysten käyttämiä laatujärjestelmiä. Haastatteluissa kerättyä aineistoa analysoitiin sisällönanalyysi menetelmän mukaisesti objektiivisesti havainnoimalla. Aineistosta muodostettiin teemat keskeisten tulosten nojalta. Määrällistä aineistoa taas tutkittiin frekvensseillä, tunnusluvuilla ja korrelaatioilla. Haastatteluaineistosta esille nousseet teemat olivat laatujärjestelmän edellyttämät kriteerit, auditoinnit, kotimaisuuden luoma lisäarvo, tarve laatujärjestelmälle, pakkausmerkintöjen tunnistaminen ja yhtäläisyydet jo käytössä oleviin laatujärjestelmiin. Kansallisen laatujärjestelmän kriteerit eivät täyty Hyvää Suomesta -merkin nykyisillä ominaisuuksilla ja siksi niitä on kehitettävä. Pelkkä jäljitettävyys on vain pieni osa laatujärjestelmää, eikä yksin riitä laatujärjestelmän kriteeriksi. Kotimaisuus tuo jo nyt lisäarvoa kuluttajille sekä yrityksille. Haastatteluissa ei koettu tarvetta laatukriteereiden lisäämiselle Hyvää Suomesta -merkkiin. Luotettavaan ja hyvin tunnettuun alkuperämerkkiin ei koettu olevan tarvetta lisätä laatukriteereitä. Haastatellut yritykset kokivat auditoinnit lähinnä positiivisena, mutta päällekkäisyyttä elintarviketurvallisuusjärjestelmien kanssa koettiin olevan ja niissä nähtiin mahdollisuus yhteistyölle. Tutkimuksen johtopäätökseksi muodostui hahmotelma, miten Hyvää Suomesta -merkkiä voisi kehittää. Tutkimuksen perusteella muodostettiin kolme kehityssuuntaa: säilyttäminen ennallaan, rinnakkaismerkki, johon olisi lisätty laatukriteereitä ja Hyvää Suomesta -merkin kriteereiden kehittäminen, jotta se täyttää laatujärjestelmän ominaisuudet. Alkuperän ja kotimaisuuden koettiin olevan tärkeää ja arvoa luovaa jo itsessään. Auditointien kehittämisen osalta yhteistyö laatujärjestelmien valvonnan kanssa koettiin olevan mahdollinen kehityssuunta. Ruokatieto Yhdistys ry:n jäsenyritysten kategorisointi auditointi tarpeen perusteella voisi pienentää auditoinnista koituvia kustannuksia.
  • Kautto, Riku-Pekka (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, muodostaako kanta-asiakasohjelma asiakasuskollisuutta. Uskollisuuden muodostumista tarkasteltiin sekä käyttäytymiseen että asenteisiin perustuvasta näkökulmasta. Lisäksi tutkittiin vaikuttivatko kanta-asiakasedut tai vastaajien taustatekijät asiakasuskollisuuden muodostumiseen. Teoriaosassa käsiteltiin kanta-asiakasohjelmia, kaksiulotteista asiakasuskollisuutta sekä aiempaa tutkimusta kanta-asiakasohjelmien vaikutuksesta asiakasuskollisuuden muodostumiseen. Empiirinen osa koostui kyselytutkimuksesta, joka suoritettiin heinäkuussa 2015. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat Avainapteekit-ketjun kanta-asiakkaat. Tutkimukseen vastasi 867 henkilöä, joista 806 edusti tutkimuksen perusjoukkoa. Tutkimusaineistoa käsiteltiin frekvenssianalyysin, ristiintaulukoinnin ja Kruskal-Wallisin –testin avulla. Tutkimustulosten perusteella huomattiin, että kanta-asiakaseduilla oli vaikutusta asiakasuskollisuuden muodostumiseen. Taustatekijöistä uskollisuuden muodostumiseen vaikuttivat: ikä, koulutustausta ja asuinpaikka. Tutkimuksen tulosten mukaan kanta-asiakasohjelma vaikutti, niin käyttäytymiseen kun asenteisiinkin perustuvan asiakasuskollisuuden muodostumiseen. Havainto tukee aiempien tutkimuksien tuloksia. Kuitenkaan esimerkiksi tässä tutkimuksessa NPS-luvun avulla mitattu asenteisiin perustuva uskollisuus ei ollut kovin vahvaa. Tämä tukee aiempia tutkimuksia, joissa kanta-asiakasohjelmien vaikutusta asiakasuskollisuuden muodostumiseen on kyseenalaistettu.
  • Marttinen, Mikko (2010)
    Purpose and aim of loyalty programs are to commit and bind customers and increase shopping amounts and times and create loyalty. Loyalty programs aim to achieve this by producing benefits to its members. Using multiple measures such as advertisement, producing benefits and offering discounts and introducing systems to encourage commitment achieve influencing attitudes and commitment towards loyalty programs. Aim of this thesis was to find out from consumers perspective what do customers think of loyalty programs. What types of attitudes do consumer programs show and does loyalty programs work in consumer’s minds. Does loyalty programs affect to consumers commitment and do they drive to concentrating in to specific companies. Consumers belong to multiple loyalty programs and from many of the programs there has been studies made on how they work from the companies’ perspective. Purpose of this thesis was to find out the consumers view on being a loyal customer and from loyalty programs. The research method of this thesis was quantitative. During summer 2008 through internet survey over 800 responses were collected. Survey was published on the consumer agency web pages and a link to the survey was published also in the Helsingin sanomat newspaper during August. Most of the respondents were from south Finland and from Uudenmaan district. Majority of respondents were women and most common age among respondent were between 26 to 35. Respondents belonged to multiple loyalty programs and in general the respondents liked loyalty programs. Centralising and commitment was slightly seen but in general also commonly lower price level companies were preferred. According to respondents the companies behind loyalty programs benefit more from the programs then the consumers. Never the less majority of the respondent felt that loyalty programs gave positive experiences and vast majority felt that they received benefits on monthly bases from the loyalty programs. Respondents felt in many cases that there are already too many loyalty programs offered toward consumers and those are not commonly compared with other loyalty programs. Based on this most often consumers are part of the most common programs existing but there is no apparent reason behind this other then their commonness. Joining to loyalty programs was met with carefulness and majority of respondents does not actively recommend loyalty programs to others.
  • Mäki, Mari (2014)
    Katupuiden kasvualustan tiivistyminen, eli makrohuokosten tilavuuden pieneneminen, rajoittaa juurten kasvua, ja hidastaa kaasujen ja veden diffuusiota. Kasvualustojen lämpötilat saattavat nousta lämpösaareke-ilmiön seurauksena, kun kestopäällysteiset pinnat varastoivat lämpöä. Lämpötila sekä hapen ja veden saatavuus vaikuttavat maahengitykseen, jossa mikrobit vapauttavat hiilidioksidia ja mineraaliravinteita hajottamalla orgaanisia yhdisteitä. Rajoitettu kasvualustan tilavuus heikentää veden saatavuutta, jolloin seurauksena voi olla puun kuivuusstressi. Mineraaliravinteiden saatavuus ja kasvualustan vesipitoisuus vaikuttavat puun bruttoprimäärituotokseen ja versonkasvuun. Kantavia kasvualustoja on kehitetty ehkäisemään kasvualustan tiivistymistä. Kasvualustan kivimatriisi toimii kantavana rakenteena ja hienoaines pidättää vettä, mineraaliravinteita ja orgaanista ainesta sekä toimii hienojuurten kasvualustana. Tutkimuksessa verrattiin pilaritervalepän ja puistolehmuksen versonkasvua Helsingin Viikissä vuosina 2003–2011. Pilaritervaleppä kasvoi Norkkokujalla ja puistolehmus Pasteurinkadulla. Molemmille kaduille rakennettiin kolme erilaista kantaa kasvualustaa, jotka erosivat toisistaan hienoaineksen tilavuuden, kuiva-irtotiheyden ja koostumuksen suhteen. Hienoaineksen vesipitoisuus oli korkeampi Pasteurinkadulla kuin Norkkokujalla. Tutkimuksessa tarkasteltiin ravinteiden vapautumista maaperän ravinneanalyysillä ja mitattiin orgaanisen aineksen määrän muutoksia ja hajotusnopeutta sekä hajotusnopeuden riippuvuutta lämpötilasta, hienoaineksen vesipitoisuudesta ja orgaanisen aineksen määrästä laboratorioinkuboinnilla. Lisäksi tutkittiin, kuinka paljon kasvualustoista vapautui vuosittain hiiltä ilmakehään orgaanisten yhdisteiden hajoamisprosessissa. Suurempi orgaanisen aineksen saatavuus lisäsi ravinteiden vapautumista. Orgaanisen aineen määrällä ja hajotusnopeudella oli selkeä positiivinen riippuvuus. Lämpötila selitti 81–100 % ja hienoaineksen vesipitoisuus 15–45 % hajotusnopeuden vaihtelusta inkubaatiokokeessa, eli korkeampi lämpötila ja vesipitoisuus lisäsivät hajotusnopeutta. Kasvualustan hienoaineksesta vapautui hiiltä maahengityksessä 1,8–6,4 kg v-1 Norkkokujalla ja 13,9–87,6 kg v-1 Pasteurinkadulla. Vapautuneen hiilen osuus oli 0,8–2,6 % v-1 maan hiilivarastosta Norkkokujalla ja 2,9–6,7 % v-1 Pasteurinkadulla. Vapautunut hiilivuo oli kasvualustan tilavuuteen (15 m3 ja 45 m3) ja hiilivarastoon nähden suurempi Pasteurinkadulla kuin Norkkokujalla, joten kasvualustan suurempi hienoaineksen vesipitoisuus lisäsi maahengitysaktiivisuutta. Maahengityksessä vapautunut hiilidioksidivuo oli 1,2–225,3 ?g g-1 vrk-1, ja vuo oli suurin kasvualustassa kaksi. Kasvualustan hienoaines sisälsi jätevesilietekompostia, männyn kuorta ja saraturvetta, ja siinä oli eniten hajoavaa orgaanista ainesta. Hienoaineksen monipuolinen koostumus ja orgaanisen aineksen hajoamisaktiivisuus ylläpitivät ravinteiden saatavuutta sekä pilaritervalepän ja puistolehmuksen versonkasvua korkeimmalla tasolla kasvualustassa kaksi. Kasvualustojen väliset erot tulivat esiin pidemmällä aikavälillä. Kasvualustan lämpösummalla tai hienoaineksen vesipitoisuudella ei ollut merkitsevää vaikutusta versonkasvuun.
  • Salmi, Juho (2014)
    This research is for UPM Kymmene Oyj. They are very interested in this topic because they are Finlands biggest users of the stumps and also big stump dealer for the other companies. The research is included to the big research project which is coordinated by FIBIC. Projects name is BEST, which means Sustainable Bioenergy Solutions for Tomorrow. The European Union has set the obligations for the renewable energy source usage in their climate and energy policy. This means that the use of forest biomass needs to grow from year 2006 to year 2020 from 3,6 million cubic meters to 13,5 million cubic meters in year 2020. In the year 2012 usage of forest biomass was 8,3 million cubic meters. The share of the stumps from that amount was 1,1 million cubic meters. The share of the stumps can grow even more. If we are going to use stumps even more we should increase the quality of stump wood. Most harmful things in stump wood quality is the soil particles. They comes up from the ground with stumps when the stumps are lifted. These particles increases stumps ash contents which is very harmful in the combustion process. But still stumps are energy rich fuel which keeps low moisture content during the winter and that is the time when we most need energy. The goal of the research is to find ways to rise energy thickness of the stump by different handling methods. First method is to precrush stumps with Arjes Raptor XL crusher. That special method should decrease moisture content and this has founded out earlier in practical tests because this crusher has special crushing unit. Second method is to take unwanted particles away by sieving. In the research we use two different sieving machines: Neuenhauser 2F StarScreen starscreen and Keestrack Frontier screen. Crushing and sieving together increased heating values 7,5–16,6 % and average was 11,1 %. Different handling methods effects most by decreasing moisture and ash content.
  • Launonen, Erno (2015)
    Because of European unions goals, direction of Finnish energy politics has been the increase of renewable energy. Stump harvesting has been in focus, because it is thought to be carbon neutral. Using stumps for energy has increased through the 2000s. It is better to harvest stumps than tree crowns, for they contain a lot of nutrients in the needles. On the other hand leaving stumps on the site will let them slowly decompose, and as they also collect nutrients they can decrease leaching. This study aimed to determine the long term effects of stump harvesting on soil disturbance and carbon and nitrogen storage. Study areas are in central Finland, where in 2013 there had been 9-13 years since stump harvesting. Soil surface disturbance was estimated both visually and with the point frequency method based on soil samples. For determination of soil carbon and nitrogen content there was a systematic line-assessment, where the soil samples were taken and divided to full 5cm layers that were dried and sieved. Carbon and nitrogen content and soil pH was analysed. Statistical analysis was made with variance analysis. Soil pH was between 4,2 and 5. At Honkola and Haukilahti in the stump harvesting areas the share of undisturbed soil surface was between 59-65% and where there was no stump harvesting this share was significantly larger, between 70-77%. The share of mounds was 18-23% in stump harvesting areas and where there was no stump harvesting 13-17%. Pits accounted for 15-17% in stump harvesting areas and where there was no stump harvesting 6-14%. The point frequency determination at one meter intervals was the best practical method for estimating soil surface disturbance.
  • Marjanen, Mikael (2015)
    Spruce stumps have been harvested in large scale for combustion in heat and power plants since the beginning of the 21th century. Normally the stump harvesting operations are done by excavators. On stump harvesting areas the risk to serious soil damage is greater because there are more driving tracks on the ground than in original logging operations. In stump harvesting areas machines cannot get benefit from frozen soil or coarse roots to increase bearing capacity. Compacted soil can reduce tree root penetration, increase nutrient leaching and affect soil water properties. The aim of this study was to clarify if the stump harvesting compacts the forest soil and if it possibly recovers in the long run. I also studied how much the soil surface will be disturbed after stump harvesting operations. In this study there were three stump harvesting sites which varied in the time passed since harvesting. Comparable reference sites were chosen from nearby areas where the stumps were not harvested. All sites were located in Southern and Central Finland. Every site had three 5 x 5 meter study plots in which soil strength was measured by a cone penetrometer. Soil core samples were also taken from every study plot. The soil surface disturbance proportions were estimated visually and using a soil sampling probe. Measurements were carried out under summer of 2014. The results indicate that the soil has been compacted by stump harvesting in the 4-year-old site but differences were statistically significant (p<0.05) only in 2 of 6 depth classes. In the middle aged (7 years) site the impacts were the opposite. In the oldest (13 years) site there were no differences between the treatments. The soil surface in stump harvesting sites has been disturbed most in the youngest site (50 %), and at the other sites the disturbed soil surface proportion was about 40 %. About 25 % of soil surface was disturbed in all reference sites. The soil disturbance results in this study were minor compared to other studies in the literature. In the upper depth classes soils were not too compacted for tree growth, root penetration and nutrient uptake. This indicates that the changes in soil structural properties caused by stump harvesting are not harmful for forest growth but more long-term studies are needed.