Browsing by Title
Now showing items 1552-1571 of 3247
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka maitoalan yritykset Arla Oy ja Valio Oy raportoivat luonnon monimuotoisuudesta osana vastuullisuus- ja tilinpäätösraportointia. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten luonnon monimuotoisuus on mukana raportoinnissa ja onko siitä raportointi muuttunut vuosien 2010–2021 aikana. Tutkielmassa käytetään valmista aineistoa, joka koostuu yritysten vuosina 2010–2021 julkaisemista vuosiraporteista. Vuosiraporteilla tarkoitetaan Arla Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja vuosiraportteja (englanniksi Annual Report), ja Valio Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja toimintakertomus ja tilinpäätös raportteja. Tutkielmassa käytetään sidosryhmäteoriaa, jonka avulla selvitetään, millainen vaikutus sidosryhmien osallistumisella ja osallistamisella on ollut luonnon monimuotoisuudesta raportointiin. Tutkimustapa on laadullinen tapaustutkimus, ja aineiston läpikäynnissä hyödynnetään laadullista sisällönanalyysiä. Keskeiset tulokset ovat, että luonnon monimuotoisuus on tullut Valion ja Arlan vastuullisuusuraportointiin mukaan 2010-luvulla, luonnon monimuotoisuudesta raportointi on kehittynyt etenkin vuoden 2017 raporteissa ja sen jälkeen, ja että sidosryhmien merkitys ei vielä näy selkeästi luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin edistämisessä. Tulokset ovat osittain samansuuntaisia kansainvälisen tutkimustiedon kanssa. Tutkimustiedon mukaan luonnon monimuotoisuudesta raportointi on vielä pitkälti puutteellista. Eriävä tulos liittyy sidosryhmien osallistumiseen. Tutkimustiedon mukaan sidosryhmillä on suuri vaikutus yritysten luontoraportointiin. Tämän tutkielman mukaan sidosryhmillä on kuitenkin vain korkeintaan pieni vaikutus. Eriävää tulosta voi selittää sidosryhmätyön vähäisyys ja luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin lyhyt historia. Tärkeimmät johtopäätökset tutkielman perusteella ovat, että Arla Oy ja Valio Oy ovat kehittäneet luonnon monimuotoisuudesta raportointia 2010-luvun loppupuolelta alkaen, mutta raportointi on vielä riittämätöntä ja siitä puuttuu seurattavat mittarit. Raportoinnin kehittämiseksi tulee tehdä lisää asiantuntija- ja tutkijayhteistyötä sekä pyrkiä käyttämään myös numeraalisia mittareita, joilla luontovaikutuksia ja -työtä voidaan seurata.
-
(2019)Tomaatit ovat tärkeimpiä luomutuotteita Suomessa. Pohjoismaisissa oloissa luomutomaatteja kasvatetaan pääasiassa kasvihuoneissa rajoitetussa kasvualustassa. Luomukasvihuonetuotanto eroaa tavanomaisesta tuotannosta eniten kasvinravinteiden käytössä. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää luonnonmukaisen kasvualustojen ja kasvinravitsemuksen vaikutusta tomaatin satoon ja sadon laatuun. Kasvihuonetutkimuksessa kirsikkatomaatilla (Solanum lycopersicum) tutkittiin kolmea kaupallista luomukasvualustaa ja kahta kokeeseen suunniteltua luomujakojuurikasvualustaa, joita verrattiin tavanomaiseen kivennäislannoitettuun kontrollialustaan. Luomukasvualustoja lannoitettiin pelkästään siipikarjanlannasta valmistetuilla kiinteillä lannoitteilla. Jakojuurialustat erosivat toisistaan vain lannoituksen määrän suhteen. Kokeessa seurattiin kasvualustojen ravinnepitoisuuksia, sadon määrää ja laatua ja tomaattien vegetatiivista kasvua. Kasvualustoista kerättiin satoa 28 viikon ajan. Yhtä kaupallista kasvualustaa lukuun ottamatta kaikki luomukasvualustat tuottivat yhtä suuren sadon kuin kivennäislannoitettuun kontrolli. Heikoimmat sadot ja vegetatiivisen kasvun tuotti kasvualusta, jonka rakenne ei tukenut lisättyjen ravinnepanosten liukenemista ja mineralisoitumista kasveille helposti käytettävään muotoon. Kontrolli tuotti tilastollisesti eniten kauppakelvottomia hedelmiä. Kasvualusta ja lannoiteratkaisut eivät vaikuttaneet hedelmien liukoisten kuiva-aineiden pitoisuuteen, mutta kontrollin hedelmien titrautuva happamuus oli 25 – 30 % luomukasvualustoja suurempi kasvukauden alussa. Titrautuvan happamuuden kasvu alentaa tomaattien sokeri/happo -suhdetta, mikä viittaa kontrollissa olevan huonomman makuisia tomaatteja. Kokeessa käytetyt jakojuurialustat eivät eronneet tilastollisesti toisistaan sadon määrän, laadun tai vegetatiivisen kasvun suhteen. Kasvualustan rakenne on erityisen tärkeää lannoituksen onnistumisen kannalta. Luomukasvualustoilla ja luomulannoituksella voidaan saada samansuuruinen ja laadukkaampi sato tavanomaiseen tuotantoon verrattuna, jos kasvualustan ravinteiden riittävyydestä pidetään huoli.
-
(2014)Tämän tutkielman tavoitteena on arvioida Suomen luonnonmukaisen maatalouden fosforivirtojen volyymeja, lähteitä ja kohteita sekä virtoihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksia peilataan luomumaataloudelle asetettuun 20 % tavoitteeseen Suomen peltopinta-alasta. Tutkielman käytännön tavoitteena on tutkia, onko ravinteiden kierrätys suomalaisessa luomumaataloudessa riittävän kestävällä tasolla sekä löytää tarvittaessa käyttökelpoisia ratkaisuja luonnonmukaisen maatalouden kestävämpään ravinnetalouteen tulevaisuudessa. Tutkielman aineisto on kerätty BERAS -hankkeen puitteissa seitsemältä suomalaiselta ERA –tilalta (ecological recycling agriculture –tuotantotapa, ERA). Haastatteluaineiston, kansallisten tilastojen ja kirjallisuuden avulla havainnoista koottiin luomutiloja edustavat fosforitaseet ja tilojen sijainnin perusteella rajatun alueen luomutuotantoa edustava SFA -malli. Kolmen vaihtoehtoisen skenaarion ja tuloksien avulla muodostettiin arviot suomalaisen luomumaatalouden fosforitaseista ja -virroista vuonna 2020. Eteläsuomalainen luomumaatalous ei vaikuta hyödyntävän peltomaan fosforivarantoja, vaan turvautuu ostolannoitteisiin ja tavanomaiseen maatalouden tuottamiin ravinteisiin kuten lantaan ja teurasjätteistä valmistettuihin liha- ja luujauhoihin. Koska kotieläintiloja ei ole riittävästi suhteessa kasvinviljelytiloihin, luomumaatalouden lannantuotto ei riitä kasvintuotannon tarpeisiin. Fosforitaseeseen ei saada merkittävää parannusta vuoteen 2020 mennessä, ellei luomumaatalous ala hyödyntämään peltomaan fosforivarantoja. Samanaikaisesti tulee tukea muita kierrättäviä fosforivirtoja, joista tällä hetkellä potentiaalisimpia ovat vesistöjen biomassat. Elintarviketeollisuuden, yhdyskuntajätteiden ym. biomassojen suhteen tulee kehittää uudenlaisia toimintamalleja ja -tapoja, sekä punnita käytön ekologisia, sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä näkökulmia. Jos myös tavanomainen maatalous hyödyntää orgaanisia lannoitteita vuonna 2020, kuten hallituksen tavoitteissa on asetettu, orgaanisista lannoitevalmisteista kuten lannasta tulee entistä kysytympää, mikä voi edelleen heijastua eläintiheyteen, luomukasvien satotasoihin ja tuotannon kannattavuuteen.
-
(2013)Climate change and following extreme weather patterns can increase forest damages caused by pest insects especially in higher latitudes. The number, density and intensity of damages by pest insects already have increased because of the changing conditions. Pest insects can e.g. cause reduced tree growth and even tree death. Defoliation by the Common Pine Sawfly (Diprion pini L.) causes severe growth losses and tree mortality of Scots Pine (Pinus sylvestris L.). D. pini has caused damages in Finland over 500 000 hectares between years 1997–2001. The field work was carried out in Palokangas area, Ilomantsi, eastern Finland in years 2002–2010. Stand- and tree-wise characteristics were measured on 11 plots. Tree-wise defoliation with 10% accuracy and amount of D. pini cocoons and fallen shoots of P. sylvestris were estimated annually. In addition, radial tree growths were measured from total of n trees in 2010. The aim this study was to estimate the effect of the natural enemies on population densities of D. pini. The aim was also to estimate the effect of the defoliation caused by D. pini on tree growth. In addition, the aim was also to estimate the consequence of a beetle attack by pith borers (Tomicus spp.) to the defoliation. Effect of natural enemies as regulative factors was estimated from D. pini cocoons. Natural enemies were divided into birds, small mammals and to insect families of Ichneumonidae, Chalcidoidea, Tachinidae, Elateridae and Carabidae. Consequence of beetle attack was assessed from fallen shoots. Tree growth simulation was used to estimate economic losses. Growth losses were estimated from drill chip sample. Logistic regression was used to explicate tree-wise defoliation with tree- and stand-wise variables. Two different classification schemes with threshold values of 20% (class 1) and 30% (class 2) of defoliation were used in regression. The major regulative factor was Ichneumonid parasites (22%) and the second powerful regulative factor was small mammals (21%). Relative proportion of natural enemies increased along the research period as defoliation percentages decreased. Consequence of beetle attack was most violent in 2004 (17 shoots/ m²). Plot-wise defoliation level varied significantly between the years and the plots. The mean defoliation level was 37% in 2002 and 22% in 2010. The most substantial defoliation was in plot 9 in 2005, over 99%. Simulated economic losses were perceptible only on plots 9 and 16; 2785 € and 1623 € per hectare, respectively. Defoliation by D. pini caused growth losses for radial growth in different defoliation classes. The mean growth loss of severe damaged trees (70–100% of defoliation) was approximately 65% and of trees with low defoliation level (0–10% of defoliation) 40%. Classification accuracy of logistic regression for class 1 was 92.4% with kappa value of 0.81 and 94.2% and 0.84 for class 2, respectively. The results of this study showed that control of natural enemies effected on D. pini density. Population density of D. pini affected the defoliation level; when population density was low the defoliation was milder. Peak sawfly densities can affect tree growth during outbreaks. Consequence beetle attack by the pith borers was only slight and delayed.
-
(2011)The research discusses consumers? views on climate change and the acceptability of climate impact monitoring and feedback system as a consumer policy instrument. 15 consumers tested a demonstration version of a monitoring and feedback interface of climate impacts for a month and they participated in a web discussion concerning the subject matter. I analyzed the web discussion material from the point view of mundane reasoning by studying consumers? everyday knowledge of climate change and environmental responsibility as well as the heuristics pertaining to the acceptability of the service. Generally climate change was found to be a rather abstract and ambiguous phenomenon which is why consumers have difficulties in understanding the concrete impacts of their choices on climate change. Even though there is plenty of information available about climate impacts of consumption, especially the information provided by companies was found to be inconsistent and partially unreliable. Consumers also criticized the narrow outlook of climate change debate on overall environmental impacts. Consumers think that instead of focusing only on carbon dioxide emissions, environmental impacts should be considered as an entity of which the climate impacts constitute only a part. Climate change influenced the consumption patterns of the consumers who participated in the research in varying degrees. For some climate change had become an essential norm guiding their consumption, whereas some told they considered climate impacts only when making bigger purchases. Important aspects concerning environmentally responsible behavior included finding the balance between the pleasure and responsibility of consumption and the personal feeling that one is doing the right thing. Climate and environmental matters are flexibly weighted in the choices alongside with other factors. However, even if consumers possess environmental knowledge and are willing to take climate and environmental impacts into account in their consumption choices, many situational and contextual factors determine the possibilities of environmentally responsible behavior. The research brought up four heuristics that consumers used when considering the prerequisites of acceptability of climate impact monitoring and feedback system and its functionality as a consumer policy instrument. Firstly, the service has to be quick and effortless to use and offer information in an illustrative and accessible format. Secondly, the information has to be trustworthy and relevant in a way that the service takes into consideration various types of consumers and different information needs. Thirdly, the service has to be implemented comprehensively and transparently in co-operation with several trade groups and the public sector. Fourthly, the service has to be implemented in an encouraging way which connects it to other policy instruments.
-
(2022)Pohjoismaiset viljat sisältävät fruktaaneja, jotka ovat pääosin fruktoosista koostuvia oligo- ja polysakkarideja. Fruktaanit kuuluvat FODMAP-yhdisteisiin, jotka aiheuttavat suolistokanavan oireita ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville ihmisille. Fruktaaneja hydrolysoiva LOFO!"-entsyymi pilkkoo tehokkaasti taikinan fruktaaneja leivonnan aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää luotettava analyysimenetelmä fruktaanien kvantitatiiviseen analysointiin leipänäytteistä. Työn ensisijaisena tavoitteena oli muokata Megazymen K-FRUC-analyysimenetelmää sokeripitoisille näytteille sopivammaksi ja etsiä syy menetelmän antamiin poikkeuksellisen suuriin fruktaanipitoisuuksiin sokeripitoisista näytteistä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että näytteisiin lisätty sakkaroosi häiritsee K-FRUC-analyysimenetelmää suurentaen niistä mitattuja fruktaanipitoisuuksia. Tutkimuksessa käytettiin K-FRUC-menetelmää vehnä- ja ruisleipien sekä vehnä- ja ruisjauhojen fruktaanipitoisuuksien määrittämiseen. Leipänäytteet sisälsivät lisättyä sakkaroosia tai siirappia 0 %, 3,5 % tai 7 %, ja jokainen leipänäyte tietyllä sokeritasolla valmistettiin sekä käyttäen LOFO-entsyymiä että ilman. Tutkimuksessa havaittiin näytteisiin lisätyn sakkaroosin aiheuttavan siirappia suurempia fruktaanipitoisuuksia. K-FRUC-menetelmää muokattiin sakkaroosin täydellisen hydrolyysin varmistamiseksi leipänäytteille, joista menetelmällä määritettiin suuria fruktaanipitoisuuksia. Tarkoituksena oli varmistaa sakkaroosin täydellinen hydrolysaatio K-FRUC-menetelmän alkureaktioissa, jotta sakkaroosia ei olisi jäljellä fruktaanien hydrolysointivaiheessa, mikä suurentaisi näytteistä analysoituja fruktaanipitoisuuksia. Menetelmän muokkauksella ei ollut vaikutusta mittaustuloksiin. Myöskään jauhonäytteen sakkaroosipitoisuus 25 % ei vaikuttanut K-FRUC-menetelmän toimintaan. Tutkimuksessa käytettiin HPAEC-PAD-menetelmää K-FRUC-menetelmän reaktioiden välituotteiden tutkimiseen ja leipänäytteiden fruktaanipitoisuuksien määrittämiseen fruktaanien hydrolysointituotteista. Tutkimuksessa esitetty sakkaroosihypoteesi ei pitänyt paikkaansa, sillä sakkaroosia ei voitu löytää näytemateriaalista sakkaroosin hydrolyysivaiheen jälkeen tehdyissä HPAEC-PAD-analyyseissa. Leipänäytteisiin lisätty sakkaroosi kuitenkin suurensi näytteestä mitattua fruktaanipitoisuutta erityisesti vehnäleivissä, eikä selvää syytä tähän löydetty. Kaikista suurin fruktaanipitoisuus määritettiin vehnäleivästä, jonka valmistuksessa jauhojen fruktaaneja oli hydrolysoitu LOFO-entsyymillä. Tiedetään, että eräät fruktaaneja pilkkovat entsyymit voivat myös syntetisoida fruktaaneja sakkaroosista. Pelkällä mahdollisella LOFO-entsyymin fruktaanisynteesiaktiivisuudella ei kuitenkaan voida selittää tutkimuksessa saatuja tuloksia, sillä pelkän sakkaroosin lisääminenkin suurensi mitattuja fruktaanipitoisuuksia osassa näytteistä. Tutkimuksen aihealue tarvitsee lisätutkimusta.
-
(2021)There is an increasing demand for protein production as the population of world keeps growing. Lupins are leguminous plants that grow well in different climates and can bind atmospheric nitrogen to the soil. Lupins have good nutritional value and high protein content. Extrusion is a widely used processing method to modify plant proteins and when water content is 40–70% the process is called wet extrusion. The aim of this study was to make a plant protein based extrudate from lupin isolate, concentrate and flour that has a fibrous structure and study the effects of different process variables to response variables. In this study split-plot Box-Behnken design was used, and the independent variables were the content of lupin protein isolate in the isolate-concentrate mixture (LPI, 30, 50, 70%), temperature of the cooling die (TCD, 40, 60, 80 °C) and water content of the mass (WC, 45, 50, 55%). Lupin flour content was kept constant. Response variables were torque, pressure, and different structural and color properties of the extrudates. The results were analyzed using multiple linear regression and partial least squares regression. It was possible to make a lupin protein based fibrous extrudate and all the samples had nice fibrous structure. WC had statistically significant negative effect on torque, pressure, and most of the structural properties and positive effect on water holding capacity and L* and b* values. LPI has milder effect on most of the same response variables excluding pressure, cutting strengths and water holding capacity, while TCD had only slight effect on response variables. The fibrous structure was achieved only when lupin flour was added to the mixture. Extrudates with the lowest WC had relatively hard structure and WC from 50–55% produced softer extrudates. Increasing WC lowered the viscosity of the mass and lead to less texturized protein structure. Extrudates had nice color and mild taste. Lupin seems to be a potential ingredient for future texturized plant protein products.
-
(2013)This study deals with the carnivalistic consumer revolt and the urban event of Restaurand Day. Restaurant Day represents a case of a new kind of consumer movement in Finland. My research method is qualitative and I approach the phenomenon through Finnish media articles. The basis of my research lays on consumer culture theories and their contributions. As research material I use online versions of Finnish newspapers and magazines as well as online discussions connected to these media articles. Here and there, social media completes my research material too. Theoretical framework of this study consists mainly of experience consumption, carnivalism, activism, consumer movements, leisure, food culture and urban culture studies. This is a case study, which aims to a deeper understanding of phenomenon by analysing and interpreting the data. The unifying theme of this thesis is the concurrent role of consumers as pleasure seekers, rebels and consumer-producers. Other clear themes are transience, do-it-yourself, pop-up, copying ideas from around the world and comparisons between Finland and other countries. On Restaurant Day, consumers are looking for thrills and experiences. Restaurant Day is also connected to a concept of urban community. Working, doing and arranging things together is an important aspect and authentication of the individually perceived experientiality. Consumers also throw themselves into the role of producers by inventing imaginative restaurant concepts and by producing restaurant services to others. Restaurant Day’s main idea does not consist only of serving food and cooking, but rather deals with all matters achieved through food. The concept of medieval carnivalism and laughter by Mihail Bahtin seems to create great backgrounds for the modern phenomenon of nowadays consumer culture. This phenomenon can be described as carnivalistic consumer revolt that is expressed in a carnivalistic urban event. One basic idea of carnivalistic urban event is to criticise the unnecessary formality and rules in funny and enjoyable ways. This is the main idea of carnivals all over the world. In Restaurant Day, consumers appear as urban culture animators, rebels, consumer-producers and eventually, even social innovators. My research data contain a lot of descriptive words such as carnival, enjoyment, fun, revitalization, cheerfulness, creativity, imagination, enthusiasm and joy. These expressions represent the complex yet optimistic nature of the phenomenon. As the popularity and reputation of Restaurdant Days grows, its carnival spirit and consumer-producer ideas are being put to use in official contexts too. In the end, various actors and experts from different fields have been interested in adopting Restaurant Day spirit to their own innovations. One idea is to introduce Restaurant Day to the world as Finnish innovation: it’s an unique manifestation of the power of Finnish civil and consumer society.
-
(2020)The increasing stock sizes and generalization of automatic milking systems have decreased the contacts between animals and humans and also decreased the amount of working time that can be used to observe cow’s condition. Especially in large stocks body condition scoring is very laborious. Body condition scoring can provide useful information of the cow’s energy reserves and help the farmer to optimize the cow’s feeding and thus milk production. Various studies based on automatic image analysis present that body condition scoring can be automated. There is also a commercial application for automatic body condition score. The aim of this study was to develop an automatic machine vision-based body condition scoring (BCS) system in feeding station for dairy cows, determine which variables can affect to the reliability of image analysis and how well the rear area of the cow’s back and cow’s height correlate to the cow’s BCS. 17 holstein- and 4 ayshire-cows were filmed and measured in Natural Resources Institute Finland’s research farm. A video camera was installed above to feeding stations entrance to film the cow’s rear back area and an ultrasonic-sensor was installed inside the feeding station to measure cow’s height. An algorithm was developed by using a Matlab-platform for the image analysis to detect and extract the cow’s rear back from the image and to measure the area of the cow’s rear back. The image analysis managed to detect and extract reliably only brown-white ayshire-cows from the image. A problem occurred with the black-white holstein-cows. The hue and contrast between the holstein’s black color and the background of the image was not sufficient. The lack of hue and contrast was mainly caused because of the dim light conditions of the barn. Because of the failure in image acquisition and image analysis only 7 observations of the cow’s back area were sufficient. In the present studies the number of observations was not enough to model cow’s body condition score reliably. However the method used in this study confirms the challenges in image analysis and results observed in previous studies. The use of cow’s rear back’s area and height in BCS is plausible, but the method needs more observations and better placement of the filming and measuring devices.
-
(2009)Tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia suomalaisen lypsykarjan ensikoiden tuotosominaisuuksien risteytysvaikutuksia. Tutkittavina ominaisuuksina olivat 305 päivän maito, rasvaja valkuaistuotokset sekä maidon rasvaja valkuaispitoisuudet. Tuotostiedostosta poimittiin mukaan kaikki ayrshireksi ja holsteinfriisiläiseksi merkityt ensikot. Ensin selvitettiin osaaineistoista molemmille roduille varianssikomponentit noin 20 000 ensikon otoksista. Varsinaisessa risteytysaineistossa havaintoja oli 919 330. Risteytysaineistosta selvitettiin heteroosin kertoimet sekä BLUP:it eri roturyhmille. Risteytysaineistossa käsitellyt rodut olivat holstein, friisiläinen, suomalainen ayrshire, ruotsin punainen ja norjan punainen. Varianssikomponenttien arviointiin käytetyt aineistot ja risteytysvaikutusten arviointiin käytetty aineisto esikäsiteltiin, muokattiin ja luokiteltiin sekä kiinteiden tekijöiden tilastolliset merkitsevyydet testattiin WSYSL ja XWSYS ohjelmistojen avulla (Vilva 1998). Punaiselle ja mustavalkoiselle karjalle lasketut varianssikomponentit laskettiin eläinmallilla REML menetelmää käyttäen VCE5 ohjelmistoa (Kovac ja Groeneveld 2003). Risteytysaineiston heteroosiratkaisut ja BLUP:it tutkituille ominaisuuksille ratkaistiin eläinmallilla MiX99 ohjelmistolla (Strandén 2008). Malleissa kiinteinä tekijöinä olivat poikimaikä, poikimavuosivuodenaika ja tyhjäkausi. Eläin ja karja olivat malleissa satunnaistekijöinä. Risteytysvaikutusten laskemiseen käytetyssä mallissa heteroosivaikutukset olivat mukana regressiotekijänä. Käytetyin suomalainen lypsykarjarotu (19952007) oli suomalainen ayrshire. Tuotosominaisuuksien periytymisasteet olivat suunnilleen samankokoiset molemmilla roduilla (0,210,29). Maidon rasvaja valkuaispitoisuuksien periytymisasteet olivat korkeat (0,410,62). Kaikilla kiinteillä tekijöillä oli merkitsevä vaikutus tuotosominaisuuksiin. Mitä vanhempana ensikko oli poikinut, sitä korkeampi sen tuotos oli. Mitä pidempi tyhjäkausi oli, sen korkeampi oli myös ensikon tuotos. Pitoisuuksiin poikimaiän ja tyhjäkauden vaikutukset olivat vähäisemmät. Tuotosominaisuuksien heteroosivaikutukset vaihtelivat 1,120,0 % välillä. Holsteinin ja friisiläisen risteytysvaikutukset (1,11,9 %) olivat odotetusti pienemmät kuin mustavalkoisten ja punaisten rotujen risteytysten vaikutukset (2,311,7 %). Punaisten rotujen keskinäisten risteytysten risteytysvaikutukset olivat yllättävänkin suuria (8,520,0 %). Pitoisuuksien heteroosivaikutukset vaihtelivat 4,82,9 % välillä. Mallia voisi tarkentaa mallintamalla geneettiset ryhmät tarkemmin kuin tässä tutkimuksessa. Heteroosin vaikutuksen ylläpitäminen useiden sukupolvien ajan edellyttäisi hyvää risteytysohjelmaa. Heteroosilla ei saada aikaan pysyvää edistymistä, vaan heteroosin vaikutus vähenee aina seuraavissa sukupolvissa. Olisikin kiinnostavaa lisätä malliin heteroosivaikutuksen lisäksi myös rekombinaatiovaikutus, koska tässä tutkimuksessa käytetyssä mallissa risteytysvaikutus lisääntyy koko ajan. Risteytyseläinten vanhempien joukossa täytyy toteuttaa myös valintaa, koska risteytysjälkeläisen tuotokset riippuvat yhtä vakaasti vanhempien tuotoksista kuin puhdasrotuisenkin lehmän, risteytyksen lisäetuna tuoma heteroosivaikutus tulee ilmi ainoastaan vanhempaisrotujen keskimääräisen tuloksen lisänä.
-
(2023)Terve ja tuottava lypsylehmä on eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti kestävän maidontuotannon perusta. Suurin tuotantosairauksien riski ajoittuu poikimisen läheisyyteen, jolloin lehmä läpikäy suuria fysiologisia muutoksia ravintoaineiden ohjautuessa alkavaan maidontuotantoon. Lypsylehmän lihavuudella on havaittu olevan yhteys alkulypsykauden pidentyneeseen, voimakkaasti negatiiviseen energiataseeseen, mikä altistaa eläimen hedelmällisyysongelmille ja tuotantosairauksille. Hypoteesina oli, että edellisen lypsykauden lopussa enemmän lihovilla lehmillä on pienempi märehtimisaika laktaation alussa, pienempi 305 päivän maitotuotos, suuremmat plasman BHBA- ja NEFA-pitoisuudet sekä pienempi valkuais- ja suurempi rasvapitoisuus maidossa. Aineisto oli kerätty Viikin tutkimustilalla 1.1.2017–6.10.2021. Data koottiin Minun Maatilani -ohjelmistosta, lypsyrobotin tallentamasta aineistosta, aiempien tutkimusten aineistoista, tuotosseurannan tiedoista ja aktiivisuussensorien tallentamasta aineistosta. Lehmien elopainon muutosta tarkasteltiin kahden peräkkäisen laktaation aikaväleiltä 7–49, 7–91, 49–287 ja 91–287 päivää poikimisesta. Elopainonmuutoksia saatiin yhteensä 127 lypsylehmältä ja 344 laktaatiosta. Tutkimuksessa havaittiin heikko yhteys laktaation lopun lihomisen ja seuraavan alkulaktaation laihtumisen välillä useamman kerran poikineilla lehmillä. Loppulypsykauden lihominen pienensi seuraavan laktaation maitotuotosta ja maidon valkuaispitoisuutta. Edellisen laktaation painonmuutoksilla ei havaittu olevan yhteyttä maidon rasvapitoisuuteen, alkulaktaation märehtimiseen sekä plasman NEFA- ja BHBA-pitoisuuksiin. Alkulaktaation suurempi laihtuminen nosti maitotuotosta, maidon rasvapitoisuutta sekä veren NEFA- ja BHBA-pitoisuuksia. Kahden peräkkäisen laktaation loppuvaiheen elopainon muutokset korreloivat positiivisesti keskenään. Loppulypsykauden lihominen ei ollut yhteydessä suurempaan rasvakudosten käyttöön seuraavan laktaation alussa. Pelkkä elopainon muutoksen suuruus voi kuitenkin olla riittämätön lihomisen mittari. Systemaattista kuntoluokitusta eri tuotoskauden vaiheissa tarvitaan, jotta voidaan arvioida lypsylehmän lihomista ja laihtumista.
-
(2018)Energy requirement of dairy cows can be higher than energy intake during early lactation. When energy balance is negative cows mobilize energy from body tissue. This increases the concentration of non-esterified fatty acids (NEFA) in the plasma. NEFA uptake to mammary gland is directly related to the plasma NEFA concentration. Therefore, negative energy balance and the plasma NEFA concentration may be predicted from fatty acid concentration of the milk determined from mid-infrared (MIR) spectral data. The objective of this study was to analyze the relationship between milk fatty acid profile, single fatty acid concentrations and plasma NEFA concentration. In addition, the aim was to test, if the MIR spectrum results can be used in predicting plasma NEFA concentration and subsequently negative energy balance in dairy cows. This study was a part of the Nordic Feed Efficiency -project. Data were collected in three research farms from primiparous Nordic Red dairy cows between September 2013 and August 2016. Second lactation data were collected from the same cows when possible. There were 610 records from 143 primiparous cows, and 199 records from 49 cows in second lactation. Data were analyzed with Mixed- procedure of the SAS software. The association between the plasma NEFA concentration and predictor traits were studied with correlation analysis. Plasma NEFA concentration was predicted by using regression analysis. Regression models were examined separately for both parities. Among milk fatty acids C18:1c9 had the strongest correlation to plasma NEFA concentration in both lactations. Plasma NEFA concentration predicted based on the model including C18:1c9 concentration and days in milk (DIM) had a strong correlation with observed plasma NEFA concentration being 0.84 in first lactation and 0.89 in second lactation. Models including concentrations of two milk fatty acids and DIM had higher coefficients of determination than models including one fatty acid concentration and DIM. Best two fatty acid models included concentrations of C14:0 and C18:1c9 and DIM as predictor variables. The coefficients of determination for these models were 0.54 in first lactation and 0.69 in second lactation. Prediction error was smaller in second lactation models models (RMSE 0.08 mmol/L) than in first lactation models (RMSE 0.16 mmol/L). Adding more prediction variables did not improve the models. Prediction models in this research underestimated the highest plasma NEFA concentrations, because in some cases plasma NEFA concentration can reflect stress in addition to negative energy balance. These models are useful and reliable in predicting existence and severity of negative energy balance of dairy cows with similar feeding as in this study.
-
(2011)The aim of this study was to develop mathematical energy balance models for early and middle lactation period of dairy cows. The traits for predicting were information of diet, feed, milk production, milk composition, body weight and body condition score. This study was a part of development work of KarjaKompassi-project. The data used in this study was based on 12 feeding experiments performed in Finland. The complete data from the studies included 2647 weekly records from multiparous dairy cows and 1070 weekly records from primiparous dairy cows. The data was collected from calving to 8-28 weeks of lactation. Three-fourths of the totals of 344 dairy cows were Finnish Ayshire cows and the rest of the cows were Friesian Cattle. The cows were fed by the Finnish feeding standards. The data was handled by the Mixed-procedure of the SAS-programme. The outliers were removed with Tukey´s method. The relationship between energy balance and predictor traits was studied with correlation analysis. The regression analysis was used to predicting energy balance. To quantify the relationship of lactation day to energy balance, 5 functions were fitted. The random factor was a cow in the experiment. The model fit was assessed by residual mean square error, coefficient of determination and Bayesian information criterion. The best models were validated in the independent data. Ali-Schaeffer achieved the highest fit functions. It was used by the basal model. The error in every model grew after the 12th lactation week, because the number of records decreased and energy balance turned positive. The proportion of concentrate in the diets and concentrate dry matter intake index were the best predictors of energy balance from traits of diet. Milk yield, ECM, milk fat and milk fat-protein ratio were good predictors during lactation period. The RMSE was lower when ECM was standardized. The body weight and body condition score didn’t improve the predictive value of the basal model. The models can be used to predict energy balance in the herd level, but they are not applicable for predicting individual cow energy balance.
-
(2022)Lypsylehmillä siirtymä- eli transitiokausi on ajanjakso, joka alkaa kolme viikkoa ennen poikimista ja jatkuu poikimista seuraavat kolme viikkoa. Tuona aikana lehmässä tapahtuu suuria aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja jopa 75 % kaikista terveydellisistä ongelmista ilmenee tällä ajanjaksolla. Lihavat lehmät mobilisoivat poikimisen jälkeen kudosvarojaan runsaasti, jolloin ne vähentävät syöntiään ja kärsivät helpommin negatiivisesta energiataseesta normaalikuntoisiin lehmiin verrattuna. Syönnin vähentyessä myös märehtiminen vähenee. Lihavuus lisää riskiä aineenvaihdunnallisille ja tulehduksellisille sairauksille, sillä lihavuus lisää rasvakudoksen tulehdusta välittävien sytokiinien tuotantoa ja heikentää maksan toimintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää edellisen ja meneillään olevan lypsykauden eri aikaväleillä tapahtuneita lehmien elopainon muutoksia ja niiden yhteyttä lehmien aineenvaihdunta- ja hedelmällisyysongelmiin, utareterveyteen ja jalkaterveyteen. Lisäksi tutkittiin lihavuuden yhteyttä märehtimisaikaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin Helsingin yliopiston Viikin tutkimustilalla 1.1.2017 – 6.10.2021 kerättyä tietoa. Lehmien poikimapäivät, poistot ja muut tarvittavat eläintiedot saatiin Minun Maatilani -ohjelmistosta, märehtimistiedot (min/pv) lypsyrobotin järjestelmästä, maitonäyteanalyysit Valion Valma-palvelusta ja terveystiedot Nautaeläinten terveydenhuoltojärjestelmä Nasevasta sekä navettapäiväkirjoista. Tutkimusaineistoon sisällytettiin kyseisenä ajanjaksona vähintään kaksi kautta lypsäneet lehmät, jotta oli mahdollista analysoida loppulypsykaudella tapahtuvan lihomisen yhteyttä seuraavan lypsykauden alun terveyteen. Yhteensä tutkimuksessa oli mukana 166 ayrshire-lehmää. Pihatossa olleet lehmät punnittiin jokaisen lypsykerran alussa lypsyrobotin vaa’alla. Elopainon muutokset laskettiin seuraavilta aikaväleiltä: 7–49, 7–91, 49–287, 49–217, 91–287, 91–217, 7–287 ja 7–217 päivää poikimisesta. Lehmien paino pieneni alkulaktaation aikana ja suureni keskilaktaatiosta loppulaktaatioon. Edellisellä lypsykaudella keskimääräistä enemmän lihoneet lehmät märehtivät seuraavalla lypsykaudella vähemmän. Edellisellä lypsykaudella tapahtunut lihominen ei lisännyt seuraavan lypsykauden terveysongelmia, vaan keskimääräistä suurempi lihominen oli yhteydessä jopa vähäisempiin terveysongelmiin. Lehmät, jotka laihtuivat alkulypsykaudesta, kärsivät saman lypsykauden aikana aineenvaihdunnallisista häiriöistä ja heikommasta utareterveydestä. Lypsykauden loppupuolella enemmän lihoneilla lehmillä oli puolestaan saman lypsykauden aikana vähemmän terveysongelmia. Näin ollen edellisellä loppulypsykaudella tapahtuvaa kohtuutonta lihomista ja siitä aiheutuvaa alkulypsykauden laihtumista tulisi välttää, mutta kohtuullinen lihominen ei lisää terveysongelmia, vaan saattaa jopa olla seurausta paremmasta terveydentilasta.
-
(2018)Ketoosi on lypsylehmillä ensimmäisten laktaatioviikkojen aikana melko yleisesti esiintyvä aineenvaihduntasairaus, joka johtuu vaikeuksista sopeutua negatiiviseen energiataseeseen. Lehmä voi sairastua kliiniseen ketoosiin tai huomaamattomampaan subkliiniseen ketoosiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ketoosi on yhteydessä lypsylehmien poikimisen jälkeisten ensimmäisten viikkojen maitotuotokseen ja märehtimisaikaan. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ketoosia mahdollisesti selittävinä tekijöinä poikimista edeltävää kuntoluokkaa, poikimakertaa, poikimaväliä, ummessaolokauden pituutta, edellisen tuotoskauden 305 päivän maitotuotosta ja rotua. Tutkimusaineisto hankittiin ProAgria Etelä-Pohjanmaan Maidosta Maitoon (MaMa) -hankkeen yhteydessä. Tutkimukseen valittiin hankkeesta viisi lypsyrobottitilaa, joilla jokaisella oli kaksi seurantajaksoa. Seurantajaksoa kohden valittiin 20 pian poikivaa eläintä, joista noin neljäsosa oli ensikoita ja loput useamman kerran poikineita lehmiä. Jokaisen poikineen lehmän maidon β-hydroksivoihapon (BHB) pitoisuus mitattiin testiliuskoilla kerran viikossa, pääsääntöisesti ensimmäisten seitsemän laktaatioviikon ajan. Lehmät jaettiin tilastollista analyysiä varten ensimmäisten neljän laktaatioviikon BHB-tulosten perusteella kolmeen ryhmään: terve (TER: kaikissa määrityksissä 0 µmol/L tai enintään yhdessä määrityksessä 100 µmol/L), subkliininen ketoosi (SKK: enemmän kuin yksi määritystulos 100 µmol/L tai 200 µmol/L, mutta ei 500 µmol/L) ja kliininen ketoosi (KK: vähintään yksi määritystulos 500 µmol/L). Tilastollisessa analyysissä käytettiin varianssianalyysiä ja ryhmien välisessä vertailussa ortogonaalisia kontrasteja (TER vs. SKK+KK sekä SKK vs. KK) ja parittaisia vertailuja. Analyysiä varten lypsyrobotin tallentamista tiedoista kerättiin ensimmäisten neljän laktaatioviikon päivittäiset maitotuotokset ja märehtimisajat, joista laskettiin viikkokohtaiset keskiarvot. Lehmät kuntoluokitettiin asteikolla 1–5, minkä perusteella ne jaettiin neljään ryhmään: laiha (< 3), normaali (3–3,5), lihava (3,75–4) ja ylilihava (> 4). Kuntoluokan, poikimakerran ja rodun yhteyttä ketoosihavaintojen jakaumaan tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Tutkituista eläimistä 19 % kuului TER-ryhmään, 71 % SKK-ryhmään ja loput 10 % KK-ryhmään. Eri ketoosiryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja ensimmäisten neljän viikon keskimääräisessä maitotuotoksessa eikä märehtimisajassa. Maitotuotos ja märehtimisaika kasvoivat odotetusti viikoittain. Maitotuotoksessa viikon ja ketoosiryhmän yhdysvaikutus oli merkitsevä, sillä tuotos oli ensimmäisellä viikolla TER-ryhmällä pienin ja KK-ryhmällä suurin eron tasoittuessa myöhemmin. Korkeatuottoiset lehmät mobilisoivat enemmän rasvakudosta suuremman energiantarpeen vuoksi, mikä saattoi johtaa ketoaineiden liialliseen muodostumiseen sekä myöhemmin maitotuotoksen tasoittumiseen. Ensikoiden maitotuotos ja märehtimisaika olivat pienemmät verrattuna useamman kerran poikineisiin lehmiin. Märehtimisajassa viikon ja poikimakerran yhdysvaikutus oli merkitsevä, sillä ensikoiden märehtimisaika lisääntyi aina neljänteen viikkoon saakka, kun useamman kerran poikineiden lehmien märehtimisaika lisääntyi toiselle viikolle, jonka jälkeen se hieman pieneni. Ensikoiden märehtimisajan hitaampi kasvu saattoi johtua niiden hitaammasta syöntikyvyn kehittymisestä. Poikimista edeltävässä kuntoluokassa, edellisen tuotoskauden 305 päivän maitotuotoksessa ja ummessaolokauden pituudessa ei ollut eroa ketoosiryhmien välillä. Poikimaväli oli suuntaa antavasti pidempi KK-ryhmällä verrattuna TER- ja SKK-ryhmiin. Kuntoluokaltaan ylilihavien lehmien ketoosia osoittavien BHB-tulosten osuus oli muita ryhmiä suurempi. Ensikoiden pienten BHB-pitoisuuksien osuus oli selvästi suurempi verrattuna useamman kerran poikineisiin lehmiin. Holstein-rotuisilla lehmillä oli ayrshire-rotuisia enemmän 0 µmol/L BHB-tuloksia. Tulosten perusteella valtaosa lehmistä sairastui subkliiniseen ketoosiin, mutta sairastuminen ei vaikuttanut ensimmäisten neljän laktaatioviikon maitotuotokseen tai märehtimisaikaan.
-
(2009)Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lypsylehmien utareen rakenne-, lypsettävyys- ja terveysominaisuuksien yhteyksiä maidon juoksettumisominaisuuksiin. Tilastollisiin analyysien perustan muodosti maidon juoksettumisominaisuusaineisto, jossa oli 4664 lehmää. Lehmille haettiin kyseisen tuotantokauden utaretulehdushoitotiedot. Lisäksi näille lehmille haettiin samoista karjoista kaikki puolisisaret, jotka olivat rakennervosteltu tai lypsettävyysarvioitu. Tilastollisissa analyyseissä oli yhteensä 7366 lehmää. Tutkittavina ominaisuuksina olivat maidon juoksettumisominaisuuksista juoksettumisaika ja saostuman kiinteys sekä utarerakenneominaisuuksista etukiinnitys, takakiinnityksen korkeus, keskiside, muoto, maavara, tasapaino ja lisävetimet. Muita tutkittavia ominaisuuksia olivat lypsettävyys, vuoto ja utaretulehdus. Eri ominaisuuksista arvioidut periytymisasteet vastasivat aiemmin muissa tutkimuksissa saatuja arvioita. Juoksettumisominaisuuksien periytymisasteet olivat keskinkertaiset (h2 = 0,27 ja 0,40), utarerakenneominaisuuksien periytymisasteet vaihtelivat puolestaan alhaisista keskinkertaisiin (h2 = 0,14 - 0,36). Lypsettävyyden (h2 = 0,12), vuoto-ominaisuuden (h2 = 0,03) ja utaretulehduksen (h2 = 0,01) periytymisasteet olivat alhaisia. Maidon juoksettumisajan ja saostuman kiinteyden välille arvioitiin korkea negatiivinen geneettinen korrelaatio (-0,97). Maidon juoksettumisominaisuuksista ja utarerakenneominaisuuksien geneettiset korrelaatiot olivat pääosin alhaisia. Huomattavin näistä arvioista oli juoksettumisajan ja utareen tasapainon välinen geneettinen korrelaatio (rg = 0,35). Myös saostuman kiinteyden ja utareen tasapainon välinen geneettinen korrelaatio oli keskinkertainen (rg = -0,26). Utareen tasapainon ja muodon geneettiset korrelaatiot maidon juoksettumisominaisuuksien kanssa jäivät näitä edellä mainittuja arvioita alhaisemmiksi. Lypsettävyydelle sekä maidon juoksettumisajalle (rg = 0,46) ja saostuman kiinteydelle (rg = -0,47) arvioitiin keskinkertaiset geneettiset korrelaatiot. Nopealypsyiset lehmät lypsivät heikommin juoksettuvaa maitoa ja päinvastoin. Utaretulehduksen ja maidon juoksettumisominaisuuksien välisiksi geneettisiksi korrelaatioiksi arvioitiin keskinkertaisiksi (rg = -0,24 ja 0,30). Utareterveyden kannalta lypsettävyydellä ja utaretulehduksella oli suotuisa yhteys maidon juoksettumisominaisuuksien kanssa. Huono utarerakenne tasapaino- ja muoto-ominaisuuksissa oli yhteydessä parempien juoksettumisominaisuuksien kanssa ja päinvastoin. Ei ole kuitenkaan mielekästä suosia jalostuksessa huonompaa utarerakennetta. Lehmän nopea lypsettävyys oli yhteysessä huonompien ja hidas parempien juoksettumisominaisuuksien kanssa. Lypsettävyyttäkään ei kannata lähteä hidastamaan vaikka tällä paranettaisiin maidon juoksettumisominaisuuksia.
-
(2006)Sorkkasairaudet ovat kasvava ongelma lypsykarjatiloilla. Sorkka- ja jalkaviat aiheuttavat ennenaikaisten poistojen lisäksi taloudellisia tappioita alentamalla maitotuotosta ja lisäämällä eläinlääkintä- ja sorkkahoitokuluja. Tämän työn tavoitteena oli tutkia sorkkasairauksien periytyvyyttä ja sorkkasairauksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto saatiin Terveet Sorkat -ohjelmasta, johon liittyminen on vapaaehtoista. Sorkkahoitajat olivat luokitelleet sorkkasairaudet vuosina 2003 2004. Sorkkasairaudet (vertymät anturassa, krooninen sorkkakuume, valkoviivan repeämä, anturahaavauma, sorkkavälin ihotulehdus, kantasyöpymä, sorkka-alueen ihotulehdus ja sorkkakiertymä ja muut sorkkasairaudet) oli luokiteltu aineistossa kaksiluokkaisina (kyllä/ei) ominaisuuksina. Aineiston esikäsittelyyn, alustaviin analyyseihin ja kiinteiden tekijöiden tilastollisen merkitsevyyden testaamiseen F-testillä käytettiin WSYS-ohjelmistoa. Lisäksi kiinteiden tekijöiden merkitsevyyttä testattiin logit-mallilla SAS-ohjelmistolla. Varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML)-menetelmällä VCE4-ohjelmistolla. Toistuvuuseläinmallilla saatiin seuraavia periytymisasteen arvioita: vertymät anturassa 0,05, valkoviivan repeämä 0,04, sorkkakiertymä 0,05, kantasyöpymä 0,01, anturahaavauma 0,03 ja sorkkasairaudet yhtenä ominaisuutena 0,06. Sorkkasairauksien periytymisasteiden arviot muutettuna sorkkasairausalttiuksien periytymisasteiksi olivat: vertymät anturassa 0,11, valkoviivan repeämä 0,12, sorkkakiertymä 0,15, kantasyöpymä 0,03, anturahaavauma 0,17 ja sorkkasairaudet yhtenä ominaisuutena 0,09. Sorkkasairauksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat positiivisia lukuun ottamatta valkoviivan repeämän ja kantasyöpymän välistä geneettistä korrelaatiota, joka oli lievästi negatiivinen. Sorkkasairauksien geneettiset korrelaatiot 305 päivän maitotuotokseen olivat -0,20 0,27. Tämän tutkimuksen ja aiempien tutkimusten perusteella perimän osuus sorkkasairauksiin ei ole kovin suuri. Koska ympäristötekijöillä on suuri merkitys sorkkasairauksien esiintymiseen, sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota navetan olosuhteisiin, säännölliseen sorkkahoitoon ja oikeaan ruokintaan.
-
(2010)Sorkkaterveys on tärkeä lypsylehmän ominaisuus ja se vaikuttaakin lehmän kestävyyteen ja hyvinvointiin. Sairaat sorkat vaikeuttavat lehmän liikkumista sekä aiheuttavat kipua ja stressiä. Sen seurauksena lehmän energiansaanti vähenee ja maitotuotos laskee. Aiemmissa tutkimuksissa sorkkasairauksien on todettu olevan vain heikosti periytyvä ominaisuus ja siitä syystä pyrittiinkin löytämään toisenlainen lähestymistapa sorkkaterveyden jalostamiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli laskea geneettiset ja fenotyyppiset yhteydet sorkkasairauksien esiintymisen sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon välille, sekä laskea periytymisasteet sorkkasairausominaisuudelle. Aineisto saatiin Faba Jalostukselta. Käytössä olivat eläinten sorkkasairaus-, jalkarakennearvostelu- ja elopainotiedot sekä eläinten sukulaisuustiedot. Aineisto käsitti 17 614 ayrshire-rotuista ja 7 858 holstein-friisiläis –rotuista lypsylehmää. Eri sorkkasairauksia ei käsitelty erillisinä ominaisuuksina vaan sorkkasairausominaisuutta käsiteltiin kaksiluokkaisena terve/ sairas-ominaisuutena, koska oltiin nimenomaan kiinnostuneita sorkkasairauksien sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon yhteyksistä yleisellä tasolla. Jalkarakenneominaisuuksina olivat kinner-, vuohis- ja sorkkakulma, takajalkojen asento takaa katsottuna ja luuston laatu. Aineiston esikäsittelyyn ja alustaviin analyyseihin käytettiin WSYS-L ja XWSYS-ohjelmistoa. Perinnöllisten tunnuslukujen arviointiin tarvittavat varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML) –menetelmällä käyttäen VCE6 –ohjelmistoa. Tässä tutkimuksessa lasketut arviot olivat samansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa saadut arvot. Käytetty malli oli isämalli, missä tyttärillä oli useita sorkkasairaushavaintoja. Sorkkasairauksien esiintymisen periytymisasteen arvioksi saatiin ayrshirelle 0,09 (±0,75E-02) ja holstein-friisiläiselle 0,04 (±0,26E-02). Binomiaalikorjattuina periytymisasteen arviot olivat hieman korkeampia kuin korjaamattomat. Korjatuiksi periytymisasteen arvioiksi saatiin ayrshirelle 0,14 ja holstein-friisiläiselle 0,06. Sorkkasairauksien ja jalkarakenneominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat pieniä ja vain osa geneettisistä korrelaatioista poikkesi selvästi nollasta. Ayrshirellä löytyi selvästi negatiivinen geneettinen korrelaatio sorkkasairauden ja sorkkakulman välille (rg = -0,59(±0,14)). Suurin positiivinen geneettinen korrelaatio saatiin ayrshirelle sorkkasairauden ja takajalkojen asennon takaa katsottuna välille (rg = 0,44(±0,16)). Holstein-friisiläisellä sitä vastoin huomattavin geneettinen korrelaatio oli sorkkasairauden ja kinnerkulman välillä ja tämäkin geneettinen korrelaatio oli ainoastaan 0,18 (±0,13). Sorkkasairauksien ja elopainon väliset geneettiset korrelaatiot molemmilla roduilla olivat lähes nollia. Myös fenotyyppiset korrelaatiot molemmilla roduilla olivat käytännössä nollia. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sorkkasairaudet ovat vain heikosti periytyvä ominaisuus. Geneettiset korrelaatiot sorkkasairauksien sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon välillä eivät olleet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kovin huomattavia. Sorkkaterveyden jalostaminen on tärkeää ja sorkkaterveysindeksi on hyvä lisä nykyiseen jalostusohjelmaan. Arvosteluvarmuutta voitaisiin kuitenkin parantaa laskemalla yhdistetty jalka- ja sorkkaindeksi.
-
(2015)The objective of this study was to investigate how the fiber content of dry period diet affects feed intake, energy intake, mobilization of tissue reserves and milk production. Sixteen multiparous Ayrshire dairy cows were used in a completely randomized block design. Cows were divided into pairs according their expected calving date, parity and body condition score. Within pairs the cows were randomly allocated to a grass silage-diet (GS) ab libitum or a total mixed ratio (TMR) – diet ab libitum. The NDF contents of TMR and silage were 651 g/kg DM and 531 g/kg DM, CP 122 g/kg DM and 126 g/kg DM and metabolizable energy (ME) contents 9,1 MJ/kg DM and 10,1 MJ/kg DM. Lead feeding was carried out with concentrate that was given 10 days prepartum starting from 1 kg per day, and increasing to 2 kg per day 5 days before parturition. Postpartum both groups had grass silage ab libitum and the amount of concentrate was increased with similar rates in both groups. During dry period feed intake was greater for GS than TMR (13,7 vs. 10,8 kg DM/day, p<0,001). Energy intake for GS was 144 MJ/day and for TMR 109 MJ/day (p<0,001). GS gained more live weight during dry period than TMR (p=0,03). However, no difference was observed in BCS change. Rumination time was over 90 min/day greater in GS than in TMR (p=0,002) during dry period. After parturition there was no difference in feed intake between groups. There was no difference in average milk yield between groups (42,8 vs. 40,1 kg/day, p=0,18) but milk yield of GS was greater in weeks 5 – 8 (time*treatment, p=0,05). Protein (time*treatment, p=0,05) and lactose yields (time*treatment, p=0,02) were greater for cows in GS during the last weeks of the experiment. Fat content was greater in GS during the two first weeks of lactation (time*treatment, p=0,003). High fiber content of TMR possibly caused lower feed intake and rumination activity in TMR –group. Lower milk yield and milk fat content may have been caused by short and limited lead feeding. Lead feeding was not efficient enough to adapt the rumen to lactation diet. It is possible to limit the energy intake during dry period by increasing the fibre content of the diet. Further investigation is needed for the effect of lead feeding on ruminal epithelium on high fibre TMR.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten erilaiset ummessaolevien lypsylehmien ryhmittely- ja ruokintakäytännöt vaikuttavat maitotuotokseen ja terveyteen. Tämä tehtiin analysoimalla tilojen erilaisten käytäntöjen yhteyttä karjan vuosituotokseen, ummessaolevien lehmien kuntoluokkaan sekä sairastuvuuteen koskien yleisimpiä poikimisen jälkeisiä sairauksia. Aineisto kerättiin Ryhmittelystrategiat suurilla lypsykarjatiloilla (LYTO-2) - hankkeessa, johon osallistui 82 vapaaehtoista maitotilaa, joilla oli joko asemalypsy- (vähintään 80 lypsylehmää) tai automaattilypsypihatto (vähintään kaksi käytössä olevaa lypsyrobottia). Tutkimusaineisto kerättiin tilakäynneillä kevättalven 2012 aikana. Karjanomistajaa tai -hoitajaa haastateltiin ummessaolevien lehmien ryhmittely- ja ruokintakäytännöistä. Vastaukset muokattiin Excelissä käsiteltävään muotoon. Tilakäynnin tehnyt eläinlääkäri kuntoluokitti vähintään kymmenen ummessaolevaa lehmää joka tilalta. Tuotosseurannan datasta (Mtech Digital Solutions Oy) saatiin tieto karjan keskituotoksesta ja kirjatuista poikimahalvaus-, asetonitauti-, ja utaretulehdushoidoista. Jokaiselle tilalle laskettiin sairastuvuus-% jakamalla hoitokertojen määrä keskilehmäluvulla. Ummessaolevien lehmien jakaminen vähintään kahteen ryhmään näytti vähentävän poikimahalvauksen ja asetonitaudin esiintymistä. Osastoimalla eri tiineysvaiheessa olevat lehmät niiden ravitsemukselliset tarpeet voidaan paremmin ottaa huomioon. Tunnutusruokinnan käytöllä ei sen sijaan ollut yhteyttä sairastuvuuteen eikä ummessaolevien lehmien kuntoluokkaan. Ryhmittelyllä ei havaittu olevan yhteyttä karjan keskituotokseen, joka ei tosin kuvaa hyvin alkulaktaation onnistumista. Kivennäisruokinnalla ei ollut yhteyttä sairastuvuuteen. Utaretulehduksen esiintyvyys väheni, kun lehmän siirtoa poikimaosastosta takaisin lypsävien osastoon viivytettiin. Siirtoon liittyvä stressi voi altistaa lehmän sairastumiselle, kun poikimisen aikaan lehmän vastustuskyky on muutenkin alimmillaan. Ummessaolevien lehmien erityistarpeiden huomiointi ja niiden kokeman stressin minimointi ryhmittelyn ja siirtojen ajoituksen kautta voi vähentää lehmien sairastumisalttiutta. Tilojen erilaiset resurssit määrittävät lopulta sen, mitkä toimintatavat ovat tilakohtaisesti parhaat.
Now showing items 1552-1571 of 3247